06

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ikioma Nimilappu Oy:n kanssa.

Hurjaa sanoa mutta enää viikko siihen että meidän esikoinen aloittaaa e-s-k-a-r-i-s-s-a! Hän on asiasta ihan uskomattoman innoissaan, ja olen onnellinen että meillä on vielä tämä useamman päivän Ruotsin reissu viimeisellä lomaviikolla, muuten päivien sisältö koostuisi varmaankin minuuttien laskemisesta ekan eskaripäivän alkamiseen. Eskari sijaitsee koulun yhteydessä, eli vanha pieni ja kodikas päiväkoti vaihtuu kerralla suurempaan ympäristöön, jossa on entistä tärkeämpää että omat tavarat pysyvät tallessa.

Päiväkodissa tunnustan olleeni joskus aavistuksen lepsu nimikoinnin kanssa, vaikka ulkovaatteet ja kengät ovatkin aina olleet nimikoituja. Kompaktissa päiväkodissa tavarat ovat pysyneet hyvin tallessa, eikä ole ollut ihan niin tarkkaa. Eskariin nimikoin kuitenkin nyt ihan kaiken, ja samalla tuli sitten nimikoitua vielä vanhassa päikyssä jatkavan keskimmäisenkin kaikki vaatteet ja asusteet. Meillä tosin haastetta aiheuttaa se, että tytöt vaihtelevat vaatteita keskenään ja heillä on varsinkin yläosien suhteen täsin yhteinen vaatekaapin sisältö. Ehkä sitä pitää alkaa erottamaan, ja tehdä niin että kodin ulkopuolella käytetään vain ”omia” vaatteita, niin pysyvät sitten varmasti tallessa.

Aikaisemmin olen nimikoinut vaatteet mustalla nimikointitussilla, mutta se on työlästä, ja varsinkin kun myyn mieluusti vaatteita eteenpäin, on kivempi että niihin ei jää nimiä. Ikioma Nimilappu -nimikointitarroilla vaatteiden nimikointi oli tosi helppoa ja huomattavasti nopeampaa kuin käsin nimien kirjoittelu. Tarrat saa myös poistettua, jotta myyntiin saa sitten laittaa ihan nimettömiä vaatteita, kun on aika laittaa ne eteenpäin. Toki vaatteiden nimikointi helpottaa ihan jo näin meidän perheen sisällä tarroilla – useimmat vaatteet kun käyvät jo meidän perheen sisällä läpi kolme eri käyttäjää.

Ikioma Nimilappu -sivustolla omien personoitujen tarrojen suunnittelu oli helppoa. Mä valkkasin meidän tytöille heidän mieltymystensä mukaan yksisarvis-aiheen klassisten nimitarrojen kuvaksi, ja toiselle vaaleanpunaista, toiselle mintunvihreää. Fontitkin voi valita itse, ja lukuisien eri kuvien lisäksi valittavana on myös Disney-, Vaiana-, Hello Kitty- ja Spiderman-kuvia nimilappujen somisteeksi. Klassiset nimitarrat ovat kaikkein edullisimpia, 120 tarraa saa hintaan 17.95. Piirroshahmotarrat maksavat 2 euroa enemmän/120 tarraa.

Itse suunnitellut nimitarrat tulevat suoraan postissa kotiin, ja tarrat ovat konepesun ja astianpesun kestäviä. Nimitarrat tulee kiinnittää vaatteen pesumerkintä- tai tuotelappuihin. Jos ne kiinnittää suoraan vaatteeseen, vesi läpäisee tekstiilikuidut, tuhoaa liiman ja nimitarrat irtoavat. Kiinnityksen jälkeen tulee odottaa 24 tuntia ennen ensimmäistä pesua. Mä kiinnitin osan pesumerkintä- ja osan tuotelappuihin, vähän sen mukaan mihin sai helpoiten. Tärkeintähän on että nimi on helposti sieltä nähtävissä. Tarroilla voi siis nimikoida melkeinpä mitä tahansa, ja mä nimikoinkin myös juomapullot, kumisaappaat, reput ja eväsrasiatkin tulevia metsäretkiä varten.

Helppojen nimitarrojen lisäksi sivustolta voi tilata myös heijastintarroja, sekä silitettäviä nimilappuja. Heijastintarrat oli tosi kätevää kiinnittää tyttöjen pyöräilykypäriin, joista kummaa kyllä heijastimet omasta takaa puuttuivat, vaikka muuten laadukkaat kypärät onkin kyseessä. Kypäristä tuli vaan entistä coolimmat uusilla tarroilla, ainakin tyttöjen mielestä. Lapsista saa muuten myös hyvät apurit nimikointipuuhiin. Ainakin meidän 4- ja 5-vuotiaat ovat varsin liekeissä tarroista kuin tarroista, ja pikkukädet saavat kätevästi kiinnitettyä tarrat pesulappuihin siinä missä isommatkin.

*Osa kuvissa näkyvistä vaatteista saatu blogin kautta. 

Käykää ihmeessä tutustumassa Ikioma Nimilappu -nettisivuihin, ja suunnitelkaa tarrat vaikka yhdessä lasten kanssa. Nyt jos koskaan on hyvä hetki suunnitella ja tilata ne, sillä ihan kohta eskari ja päiväkoti-syksy jo alkaa!

Nyt on ainakin yksi iso puuha to do -listalta hoidettuna ennen eskarin ja päiväkodin alkua. Kyllähän tässä jo vissit syksyvibat on havaittavissa, kun kirjoitellaan eskarista ja nimikoinnista. Apua, kesä, älä lopu ihan vielä <3

Ihanaa päivää kaikille!

Arvasin ehdottomasti etukäteen, että puhelimen ostaminen eskarilaiselle jakaa mielipiteitä, ja joillakin nousee karvat pystyyn. Mulla on varmasti erilainen lähestymistapa teknologiahankintoihin lapsille, kuin heillä jotka niitä kauhistelevat. Mun mielestä teknologiaa ei kannata pelätä tai kauhistella, vaan ottaa siitä ne parhaat puolet käyttöön ja yhteisesti sovituilla säännöillä estää huonoja puolia edes tulemasta esiin.

Mun on vaikeaa ehkä ymmärtää tätä nykyajan pelon lietsontaa ja kauhistelukulttuuria – jossa mielestäni on kyse vain siitä, että ei oikein ymmärretä minkä kanssa ollaan tekemisissä, ja miten siihen kannattaisi suhtautua. Kauhistelua paremmin toimii mun mielestä se että ottaa asioista selvää, ja tekee selkeän strategian kuinka itse haluaa toimia. Kannattaa myös lukea faktapohjaista tietoa kaikista realistisista riskeistä, ja varautua niihin huolellisesti.

Kaikki on tietysti kiinni myös lapsen luonteesta, ja vanhemmista – jos kyseessä on lapsi jonka kanssa saa muutenkin tapella iPadin käytöstä, tai siitä ulkoileeko ja leikkiikö hän tarpeeksi vai katsooko vain Netflixiä, ei puhelinta varmaan kannata hankkia ennen kuin on ihan pakko. Ja tietysti jos itse kokee olevansa kyvytön asettamaan turvallisia ja selkeitä rajoja puhelimen käyttöön (ja vaatimaan niiden noudattamista), sitä ei tietenkään kannata hankkia.

 Jos taas kyseessä on lapsi, jonka kanssa on aina toimineet selkeät säännöt, eikä mitään addiktoitumisen merkkejä teknologiaan tai piirrettyihin ole ilmassa, en usko että siitä mitään haittaa on jos samalla linjalla jatketaan mutta vähän mahdollisuuksia lisäten. Päin vastoin.

Meillä on ollut lapsilla käytössä iPadi jo 2,5 vuotta. He osaavat käyttää sitä todella hyvin, ja meillä on ollut sääntönä että sitä saa käyttää puoli tuntia-tunnin kerrallaan, ja ei joka päivä. Kipeänä ja matkoilla joustetaan, ja esimerkiksi pitkät automatkat sujuvat kivasti padien ansiosta meillä aina. Harvoin tulee lapsilta mitään ” koska ollaan perillä?” -kysymyksiä, kun he keksivät padeilla itselleen tekemistä koko matkaksi. Pitkän ajomatkan jälkeen padin voi hyvin loppulomaksi pakata pois, ja ottaa esiin sitten kun on kotimatka edessä.

Puhelin on tietenkin henkilökohtainen juttu, ja sitä saa kyllä käyttää joka päivä niin halutessaan. Mutta tuo puoli tuntia arkena/tunti viikonloppuna -sääntö on meillä edelleen voimassa myös puhelimen kanssa, ainakin näin eskarilaisena, kun ei eskarilainen sitä puhelinta vielä oikeasti ”tarvitse”, se on vaan kiva juttu.

Nyt viikon verran eskarilaisen puhelimen käyttöä ja sääntöjen noudattamista seuranneena, voin todeta että hän kuuntelee hyvin eikä kertaakaan ole uhmannut sovittuja rajoja. Automatkoilla mökille ja takaisin hän sai katsoa omaa puhelintaan koko matkat (1,5h), ja mökillä taas puhelin ei juuri ollut käytössä, paitsi muutaman kuvan hän halusi ottaa muistoksi, ja kerran soitti mummulle. Erittäin kohtuullisissa rajoissa siis mielestäni pysyi käyttö, ja näin on ollut kotonakin.

Uskon että tähän auttaa myös se, että puhelimessa ei oikeastaan juuri muuta uutta asiaa tullut hänelle kuin soittaminen, ja viestittely. Videoita meillä on aina saanut katsoa, ja lapsille sopivia pelejä ja opetussovelluksia pelata (niiden sovittujen rajojen puitteissa). Hän ei siis mitenkään nyt hullaantunut ja koukuttunut yhtäkkiä niistä, vaan on enemmän innoissaan siitä että saa soitella ja lähettää kuvia sukulaisille, ja ne muut jutut ovat sivuseikka.

No mutta, kun ensin on puhuttu rajoista, niin on aika kertoa kolme syytä MIKSI me ostettiin puhelin jo eskarilaiselle, eikä vaikka vasta ekaluokkalaiselle tai vielä vanhemmalle.

Miksi puhelin eskarilaiselle?

1. Ekaluokkalaiselle tulee todella monta uutta asiaa kerralla opeteltavaksi. Meillä vanhempina on tuvallisempi mieli jos lapsi opettelee ensin sujuvasti käyttämään puhelinta ihan vaan kotiympäristössä, ennen kuin alkaa liikkumaan itsenäisesti, ja oikeasti tarvitsemaan puhelinta. Kun puhelimen ostaa eskarilaiselle, on vuoden päästä siitä tullut jo helppo rutiininomainen juttu, ja soitto vanhemmille onnistuu varmasti tarvittaessa tilanteessa kuin tilanteessa.

2. Meidän suku ja ystäväpiiri, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on levittäytynyt ympäri Suomea, ja yhteydenpito toimii suurimman osan vuodesta puhelimitse. Oma puhelin mahdollistaa lapselle helpon yhteydenpidon ihan itse sukulaisiin ja kavereihin, joilla on puhelin. Monet esikoisen kaverit ja mun serkut ovat 1-2v vanhempia, ja heillä on ollut puhelin jo pari vuotta. Nyt eskarilainen pääsee mukaan videopuheluiden ja kavereille höpöttelyn maailmaan, eikä ikävä ole niin kauhea kun saa aina soittaa kun tuntuu siltä. Lisäksi hän voi soittaa ja viestitellä mummulle, isoisälle, tädille ja kummeille.

3. Kavereilla ja pihalla ollessa puhelin on kätevä. Lapsi saa itse liikkua tässä oman kotipihan pihatiellä (minne autoilla ei ole pääsyä), ja mennä tutulle kaverille, jonka vanhemmat ovat kotona, leikkimään. Tähän asti on aina pitänyt tulla kotiin kysymään lupaa erikseen, mutta nyt hän voi soittaa tai laittaa viestin että saako mennä, ja samalla kertoa kenelle kaverille menee. Lisäksi nyt voidaan itse soittaa esim. että ruoka on valmista ja pitää tulla syömään, tai muistuttaa kotiintuloajasta.

Onhan tuossa puhelimessa paljon muitakin hyviä puolia yhteydenpidon lisäksi, kuten se että nyt lapsi voi itse ottaa kuvia ja videoita (rakastaa valokuvausta) aina halutessaan, hän voi kuunnella äänikirjoja kätevästi puhelimestaan ja hän voi myös pelata sillä mun kummipojan kanssa Pokemon GO:ta, kun tähän asti hän on vaan joutunut seuraamaan sivusta Oulussa miten mun kummipoika käy Pokemon-lenkillä.

Mä teen vielä toisen postauksen sitten siitä millaiset periaatteet meillä on puhelimen käyttöön, millaisia turvapalveluita me asennettiin puhelimeen, ja miten me vanhemmat pystytään seuraamaan ja rajoittamaan käyttöä reaaliajassa (muutenkin kuin vain lapsen kanssa juttelemalla). Ja tietysti mitä sovelluksia meillä on käytössä eskarilaisella. Niin, ja muutama kysyi mikä puhelin me ostettiin. Me ostettiin Huawei P8 Lite, eli edullinen älypuhelin hyvällä kameralla. Neiti sai itse valita puhelimensa värin, sekä suojakuoren siihen, ja on siihen erittäin tyytyväinen.

Kuten sanottua, jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän perheelle hyvä juttu. Mä en tosiaankaan ajattele että on huonoa jos EI osta eskarilaiselle puhelinta, me vaan tehtiin nyt tällainen ratkaisu joka toimii meillä, ja jollain toisella toimii joku toinen. Mun mielestä ylipäätäänkin toisten valintojen arvostelu tai kauhistelu on aika turhaa, eikä johda mihinkään.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

Kiitos ihan hurjasti teille kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille tsempistä! Sitä todellakin tarvitaan. Toistaiseksi olen pärjännyt onneksi Panadolin ja kuumavesipullon sekä levon avulla, mikä on hyvä. Ei tässä montaa päivää tarvitse pakkolevätä enää mutta jokainen mahassa vietetty päivä on kuitenkin hyväksi vauvalle vielä tässä vaiheessa ja helpottaa elämää syntymän jälkeen, ja siksi olen rauhassa.

Olen saanut paljon töitä tehtyä etukäteen ja nyt mieli on kevyt. Vaikka lähtö tulisi milloin tahansa, niin sovitut pakolliset hommat on jo tehtynä. Olen aika ylpeä itsestäni, kun eilen vielä hieman heikohkojen yöunien ja supistellun illan jälkeen jaksoin puurtaa kaiken valmiiksi. Onneksi kerettiin viettää aivan ihana ja touhuntäyteinen lomaviikko tyttöjen kanssa ennen kuin supistukset alkoivat, ja mulle sekä tytöille jäi lomasta tosi hyvä fiilis.

Kun kysyin tytöiltä, mikä lomassa oli parasta, niin se oli kuulemma se että oltiin kaikki yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa. Rakenneltiin legoilla ja pelattiin ja ulkoiltiinkin. Ihan kiva että uskalsin vielä lauantaina lähteä ulos ennen kuin supistukset alkoivat, niin jäi siitäkin koko perheelle mukava lomamuisto. Vaikka en hirveästi voinut ulkona touhuillakaan niin jo se tuntui olevan tytöille ihana juttu että äiti oli mukana ja näki heidän hienot lumienkelinsä ja kuinka hurjan nopeaa vauhtia he laskivat liukumäkeä alas.

Kolme viikkoa kotona lasten kanssa myös vähän korvasi sitä kökköä fiilistä mikä mulle edellisestä pitkästä lomasta jäi kun olin itse niin väsynyt ja pahoinvoiva silloin. Nyt sain vietettyä sitä ihanaa laatuaikaa lasten kanssa juuri niinkuin toivoinkin. Loppulomasta tytöt alkoivat jo odottaa pääsyä dagikseen, taisi tulla kavereita ikävä. Molemmat kirjoittelivat salaisia viestejä kavereilleen ja piirsivät kuvia missä oli tarhakavereita. Kai se on jo myönnettävä että tuossa iässä kaverit alkavat olla jo aivan supertärkeitä!

Loman jälkeen eletään muutenkin jännittäviä aikoja kuin lähestyvän synnytyksen vuoksi, nimittäin meidän esikoisella koittaa pian förskolaniin tutustuminen ja hakeminen – iik! Mua jännittää että päästäänkö me koko tutustumiseen vai olenko silloin juuri synnärillä, mutta toivotaan parasta. Ollaan kaikki aivan innoissaan, kaikkein eniten tietenkin neiti itse joka odottaa todella kovasti että pääsee samaan kouluun johon kaverit viime syksynä lähtivät tutusta päiväkodista. Jotenkin se että eskari ja koulu ovat samassa tekee tästä niin paljon isomman jutun, itse kun vaan aikoinaan siirryin omassa päiväkodissani eskariryhmään mutta muuten kaikki jatkui samaan tapaan. Meillä on jännittävä vuosi edessä, se on selvää. Mutta aivan ihana vuosi myös, siitä olen varma.

Nyt on aika koittaa elellä niin normaalia arkea kuin näissä olosuhteissa on mahdollista siihen asti että vauveli syntyy, ja sen jälkeen lomaillaan taas ja tutustutaan uuteen pieneen perheenjäseneen rauhassa kaikki neljä.

Ihanaa tammikuista arkiviikkoa kaikille <3