Luukku 16: Tämä joulu on erilainen

16.12.2018

Viimeiset kuusi joulua me ollaan vietetty käytännössä aika samalla kaavalla: kotona. Aamulla lastenohjelmia, lounasaikaan riisipuuroa, iltapäivällä joulupukki, sitten rauhallista jouluruokailua runsaassa pöydässä. Ilta lahjojen avaamista, lasten lelujen kasaamista ja uusien lautapelien testailua, sekä toinen satsi jouluruokaa. Lasten mentyä nukkumaan kirjojen lukemista yökkäreissä ja joululimppua.

Tänä vuonna me tehdään kuitenkin toisin, sillä tänä vuonna me mennään jouluksi Oton perheen luokse koko porukalla. Aamu ollaan toki kotona, ja ehkäpä keitetään aamuksi jo se riisipuuro, sekä viimeistellään mukaan otettavia jouluruokia. Mutta sitten suunnataan autolla Kauniaisiin koko porukka (myös mun äiti, jonka Oton sisko tulee hakemaan toisella autolla, sekä Armas-koira), ja sitten ollaankin siellä.

 

 

Me ollaan luotu viime vuosina sellaiset omat jouluperinteet, joiden mukaan aina rakennetaan se jouluaatto, ja me rakastetaan kaikkea meidän joulussa. Vaikka se ensimmäinen joulu omassa kodissa aikoinaan jännitti, ja tuntui siltä, että voiko joulua edes ollakaan jos ei koko suku ole ympärillä, niin ollaan todellakin saatu todeta, että kyllä kotona voi olla ihan loistavan tunnelmallinen ja ihana joulu. Tuntuu jopa hassulta, että tänä jouluna me vietetäänkin erilaista joulua. Nyt se onkin vaihtunut niin päin, että voiko joulu tuntua joululta, jos EI ole kotona. Ennen vuotta 2012 en koskaan ollut viettänyt joulua kotona, vaan aina sukulaisten luona.

Mutta uskon vahvasti, että kyllä voi tuntua, onhan se ennenkin tuntunut. Joulussa ei mulle ole kysymys siitä paikasta missä ollaan, vaan yhdessäolosta ja joulumielestä. Ja niitä löytyy aivan takuuvarmasti myös Oton perheen luota, kuten myös hillitön määrä herkullista ruokaa, se joulupukki, lautapelejä ja kaikkea ihan sitä samaa mitä löytyisi kotonakin. Kotona olemista huomattavasti tärkeämpää on se, että saadaan viettää joulua yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Tästä tulee varmasti aivan ihana joulu, ehkä ihanin kaikista ikinä!

Mulle on silti tosi tärkeää, että me kokataan jouluruuat myös itse, ja niin me myös tehdään. Osa ruuista otetaan mukaan, niin saadaan aaton ruuanlaittovastuuta jaettua koko porukalle. Osa ruuista kuitenkin jää myös kotiin, sillä saadaan aaton jälkeen joulunpyhinä myös mun tädin perhe Oulusta meille syömään jouluruokia ja yökyläilemään. Saadaan siis tänä vuonna tavallaan kaksi sukujoulua, mikä on ihanampaa kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Tuntuu jotenkin vielä tavallistakin joulua ihanammalta saada liittää kolme joulua yhteen. Mun perinteinen sukujoulu, Oton perinteinen perhejoulu ja sitten se meidän oma perinteinen joulu kotona. Aika onnekas olo, kun saa tänä jouluna kokea ne kaikki. Silti mä haaveilen, että vielä joskus tulevaisuudessa meidän kotona on joku maailman suurin, ainakin 12 (tai 20) hengen ruokapöytä, jonka ääreen kokoontuu jättimäinen porukka yhteisen aterian äärelle. Mä haluaisin olla just sellainen justiina, joka tekee koko porukalle jouluruuat, ja jonka luokse kaikki haluavat kokoontua viettämään joulua joka vuosi.

Sitä kohti vahvasti pyritään, että vielä joku vuosi me järjestetään megaiso sukujoulu meidän omassa kodissa, ja siitä tulee uusi perinne! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3 


Meidän perheen jouluaatto 2017

26.12.2017

Ihanaa Tapaninpäivän iltaa kaikille! Pieni tauko tietokoneesta teki aika hyvää intensiivisen joulukuun postaustahdin jälkeen. Jouluaatto oli ihana, juuri niin kuin toivoimme, vaikka eihän me kommelluksiltakaan vältytty. Ja arvatkaa mitä: joulupukki tuli liian aikaisin tänäkin vuonna! Vaikka oli eri pukki, siis miten voi olla, että meidän pukit on aina etuajassa?? Onneksi oltiin tehty hyvä päätös syödä vasta pukin käynnin jälkeen, niin ei tullut kiire ruokailla.

Aattoaamuna meillä oli kaikki kinkun kastiketta lukuunottamatta valmiina, ja mä keittelin sen heti siinä aamuseiskalta valmiiksi. Koko aamu mentiin rennolla meiningillä, katseltiin Joulupukin Kuumalinjaa, Lumiukkoa ja luettiin lasten aattoaamun paketeista saamia kirjoja. Aamutossut olivat hitti ihan niin kuin ounastelinkin, ja ovat olleet pikkutyypeillä jalassa siitä asti kun he saivat ne. Varmaan lähtisivät uloskin niissä jos mahdollista, haha.

Puolen päivän aikaan syötiin perinteinen riisipuurolounas kanelilla ja sokerilla tietenkin, oli niin hyvää. Riisipuuroa voisi kyllä syödä useamminkin kuin vain jouluaattona. Mietin tätä samaa joka joulu, ja silti teen sitä kuitenkin seuraavan kerran vasta seuraavana jouluna. Ei vaan tule ikinä mieleen tehdä sitä, mutta sitten kun jouluna syö sitä niin muistaa taas miten uskomattoman herkullista joku niinkin yksinkertainen ruoka voi olla.

Lounaan jälkeen saatiin Oton perhe tänne meidän seuraksi, ja sitten alkoikin olla jo innostus ihan käsinkosketeltavissa, kun pukkia oltiin odotettu jo koko päivä. Melko nopeasti se pukki siitä tulikin sitten, ja laulettiin pukille tietenkin ”Joulupukkii Joulupukkii”. Pukki rupatteli ja oli oikein mukava meille kaikille, ja toi hirveän kasan lahjoja, kun meitä oli niin iso porukka. Hän ei meinannut itse mahtua ovesta sisään kun kaikki säkit olivat tiellä meidän pienessä tuulikaapissa, voi pukkiparkaa. Onneksi hän pääsi sitten kuitenkin sisään. Lapset saivat avata yhdet paketit heti ennen ruokailua, ja loppuja ei edes jaettu ennen ruokaa.

Pukin käynnin jälkeen alettiinkin siis valmistelemaan jouluruokailua, ja meillä oli niiiiiin herkulliset tarjoilut tänä vuonna vaikka itse sanonkin. Kalapöytä pullisteli mitä ihanammista herkuista, ja tuntui niin hyvältä saada kaikkia niitä ruokia, mitä en viime vuonna voinut raskauden takia syödä. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, ja nautittiin kaikista herkuista. Lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin keskittyä ruokailuun ja maistoivat niin mätiä kuin graavilohtakin, (silliä eivät halunneet, minkä ymmärän hyvin, sillien hienouden olen itsekin ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina) vaikka lahjat oli vielä jakamatta.

Lahjat jaettiin, ja kaikki saivat vaikka mitä kivoja juttuja joista on iloa. Mä sain kaikkea älyttömän ihanaa, osaa olen vilauttanut insta storiesin puolellakin, ja siellä kantsii muutenkin seurailla, jos haluaa nähdä muutakin kuin blogin harkittuja kuvia. Siellä näkyy ihan sitä perus hömppää mitä elämä pitää sisällään.

Jouluaattoilta kului lasten leluja kasaillessa, Oton veljen itsetekemää herkullisen sitruksista glögiä maistellessa, ja jälkkäriksi syötiin vielä Oton siskon tekemää puolukka-parfaitia, ja mun tekemää piparihyydykekakkua puolukkakastikkeella. Lapset nukahtivat samantien kun vihdoin malttoivat mennä nukkumaan kivan ja pitkän päivän jälkeen.

Nämä kaksi päivää ollaan öllötelty mukavuusvaatteissa vaan, ja vietetty perheaikaa legojen leffojen ja monopolin parissa. Ja tietysti ollaan myös luettu paljon kirjoja, itsekin kerkesin eilen uppoutua hyvin kirjan pariin, ja jopa nukkua pienet päiväunet, mitä olen tehnyt viimeksi keväällä kun meillä oli vatsatauti. Päiväunet oli ihan luksusta!

Nyt mennään ottamaan erä monopolia, ja illalla suunnataan mun isotädille kyläilemään Espooseen. Ihana, rento joululoma takana. Ja onneksi lapsilla on vielä melkein kaksi viikkoa lomaa jäljellä, ja mekin päästään lomailun makuun uudelleen heti viikonloppuna, kun Otolla on koko ensi viikko vapaata. Parasta!

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille ja kiitos ihanista jouluntoivotuksista ja viesteistä mitä olette laittaneet <3