Kirjoitin viimeksi meidän perheen jouluperinteistä jo heti joulukalenterin ensimmäisenä vuonna, eli kymmenen vuotta sitten! Sen jälkeen on tosiaan ollut aikaa luoda omia tärkeitä jouluperinteitä meidän perheelle ja ne alkavat olla jo todella vakiintuneita. Oli hauska tehdä katsaus kymmenen vuoden takaiseen ja pohtia mitkä perinteet sieltä ovat säilyneet, mitkä ovat jääneet pois ja mitä uutta on tullut lisäksi.

Puhuin kymmenen vuotta sitten kovasti siitä, miten joulu tuntui joulummalta silloin, kun vietimme sitä Oulussa yhdessä mun suvun kanssa. Olin viettänyt kaikki joulut ennen Oton tapaamista aina sukulaisten luona Oulussa, enkä tiennyt edes millainen joulu omassa kodissa voisi olla. Vuonna 2012 vietimme ensimmäistä kertaa joulua perheen kesken Helsingissä ja aloimme luomaan omia jouluperinteitä. Kymmenen vuotta sitten haaveilin siitä, että viettäisimme joulua joka toinen vuosi Oulussa ja joka toinen vuosi kotona, mutta myöhemmin olen pyörtänyt puheeni. Me olemme luoneet niin ihanan perhejoulun Helsinkiin, että mieluiten vietän joulua aina kotona. Sukulaisten luona on kyllä ihanaa käydä muuten, mutta kotijoulu on nykyisin meidän joulu.

”Oulussa meidän perinteisiin on kuulunut Joulupukin kuumalinja, käynti isoisovanhempien haudoilla, joululounas, joulusauna ja sitten se pukin vierailu.”

”Jouluperinteitä jotka haluan meidän perheen jouluihin pysyviksi on ehdottomasti joulusauna, itsetehdyt jouluruuat ja riisipuuro aamuisin, sekä tuo peliperinne, että aattoiltana pelataan yhdessä porukalla. Tietysti kaikki muutkin aiemmin postauksessa mainitut jutut ovat tärkeitä, mutta noista haluan pitää kiinni kynsin hampain. En ole mikään peli-ihminen muuten, mutta siinä että jouluna pelataan yhdessä on ihana yhdessä tekemisen ja joulun tunnelma. Ainiin, ja siinä riisipuurossa pitää ehdottomasti olla vain se yksi manteli jonka joku onnekas saa!”

Näin kirjoitti Iina 10 vuotta sitten.

No, miten on käynyt?

Joulupukin kuumalinja ja Lumiukko: Katsotaan edelleen joka aattoaamu! Niin tärkeä perinne jo omassa lapsuudessani kultaisella 90-luvulla. Ja joka vuosi lapset yrittävät soittaa, vielä ei ole päästy läpi.

Käynti haudoilla: Tämä on vaihdellut vuosien varrella. Silloin kun meillä ei ollut vielä omaa autoa, emme käyneet haudoilla, koska se olisi ollut julkisilla niin hankalaa aattona. Kun ostimme auton 2015, olemme sen jälkeen aina käyneet viemässä kynttilät Oton äidin haudalle, sekä muualle haudattujen muistomerkille. Käymme haudalla yleensä aattona alkuiltapäivällä.

Joulusauna: Yksi rakkaimmista jouluperinteistä mulle on ollut aamusauna jouluaattoaamuna. Mutta tästä me ollaan osittain ajankäytöllisistä syistä luovuttu ja käymme nykyisin useammmin saunassa vasta joulupäivänä. Kun joulu on järjestetty meidän kotona, on hommaa yleensä ollut aattoaamunakin sen verran, että saunaan ei ole ehditty.

Itsetehdyt jouluruuat: Ehdottomasti! Ehkä se kaikkein rakkain jouluperinne, kokataan yhdessä Oton kanssa kaikki jouluruuat ja edelleen on monissa jouluruuissa käytössä samat reseptit, jotka mun mummu mulle antoi vuonna 2012. Mukaan on tullut kuitenkin myös monia uusia jouluruokia, joista on tullut meidän uusia perinteitä. Jaan meidän tämän vuoden joulumenun jälleen osana joulukalenteria.

Riisipuuro aattoaamuna: Joka joulu! Riisipuuroa syödään kuitenkin aina lounaaksi, eikä aamiaiseksi. Ja aina laitetaan sinne yksi manteli joukkoon myös! Mun äiti on saanut mantelin aika monena jouluna. Olisipa ihanaa jos saisi tänäkin jouluna, niin hän saisi ripauksen onnea ensi vuoteen.

Lautapelit aattoiltana yhdessä: Todellakin! Lautapelit on yhtä tärkeä osa jouluaattoa kuin ruoka! Se on ihan parasta, kun illalla lahjojen avaamisen jälkeen istuskellaan syömässä juustoja ja konvehteja ja pelataan samalla porukalla jotain kivaa peliä.

Ollaan vietetty näiden 10 vuoden aikana kahdesti joulua muualla kuin kotona, ja tänä jouluna on vuorossa jälleen pitkästä aikaa sellainen joulu, että menemme aattoillaksi appiukon luokse, emmekä olekaan meillä. Emme luovu perinteistä kuitenkaan tänäkään jouluna, vaan valmistamme täyden joulumenun myös kotiin, jotta voimme sitten joulupäivänä ja tapanina herkutella täällä jouluyökkärit päällä rennosti. Ja riisipuurot, Joulupukin kuumalinjat ja muut ehditään hyvin katsella kotona aamulla ennen haudoilla käyntiä. Kaikkien perinteiden lisäksi tärkeintä joulussa on tietysti kaikki rakkaat ihmiset. Meille on perinne viettää joulua yhdessä Oton perheen kanssa, ja alusta asti sitä on vietetty myös mun äidin kanssa. Joulu vain oman perheen kesken kotona tuntuisi oudommalta, kuin joulu yhdessä läheisten kanssa jossain muualla. Läheiset on rakkain jouluperinne. <3

Ihanaa joulukuun kymmenettä! Enää tasan kaksi viikkoa jouluaattoon <3

Tänään listataan eskarilaisen joululahjatoiveita! Tänä vuonna eskarilaisen toivelistan kirjoittaminen oli jotenkin niin hauskaa katsottavaa. Hän selasi paksun lelukuvaston läpi, listasi sieltä kolme mielestäni melko maltillista asiaa ja totesi, että ei keksi enempää asioita, joita toivoisi. Yhdessä sitten yritettiin miettiä sellaisia hyödyllisiä juttuja mitä hän voisi toivoa, kun kuitenkin lahjoja on tulossa isovanhemmilta, kummeilta ja kaikilta enemmän kuin se kolme yhteensä. Eskarilainen on oppinut näissä lahjahommissa melko rationaaliseksi ja se on mahtavaa.

Ollaan esimerkkien kautta mietitty yhdessä, että kuinka paljon on tullut leikittyä esimerkiksi jollain lahjalla, jota hän toivoi ihan hirveän kovasti jonakin aiempana vuonna, ja hän on tajunnut, että ei ole leikkinyt sillä juuri ollenkaan sen jälkeen kun sai sen. Sitten ollaan käyty läpi myös sitä, mitkä ovat olleet niitä lahjoja, joille on ollut kovasti käyttöä. Nämä keskustelut on käyty jo hyvissä ajoin ennen lelukuvastojen saapumista ja siitä on selkeästi ollut hyötyä. Hän osasi mun mielestä aivan uskomattoman hienosti pohtia mitkä olisivat sellaisia lahjoja, joista olisi aidosti pidemmäksi aikaa iloa tai tekemistä.

1. UNO All Wild -peli. Hän rakastaa pelata UNOa ja tämä All Wild -versio vaikuttaa kiinnostavalta ja hauskalta. Ollaan pelattu UNOa vuosia hänen kanssa, joten en usko, että tähän peliin kyllästyy kovin nopeasti.

2. Hideaway Pets Hai. Hideaway Petsien sisältä tulee leikkiteltta, muuten ne ovat tavallisen pehmolelun näköisiä. Hän tykkää leikkiä maja- ja telttaleikkejä, joten varmasti tästäkin olisi iloa sekä hänelle että myös pikkusiskolle. Toimii myös ulkoleikeissä kesällä hyvin.

3. Smoby Nukkejen päiväkoti. Meidän lapset leikkivät paljon kotileikkejä ja tämä nukkejen päiväkoti oli sellainen, josta 3/4 lasta sanoi, että se olisi maailman paras joululahja ikinä. Päiväkoti on kookas, mutta kokoontaitettava ja tuo aivan uusia ulottuvuuksia nukkeleikkeihin, kun siinä on mm. nukeille vessa ja ”luokkahuone”, liukumäki ja vaikka mitä muuta. Tää oli niin huikea, että melkein toivoin itsekin tätä joulupukilta. Mietin vaan, miten paljon hauskempia meidän nukkejen päiväkoti -leikit olisivat mun lapsuudessa olleet, kun olisi ollut tällainen mainio päiväkoti!

4. Flamingo Spa lahjakortti. Klassikko! Koko perhe rakastaa uintireissuja ja 6v on kunnon vesipeto. Olisi ihana mennä yhdessä joululomalla uimaan ja laskemaan vesiliukumäestä hänen kanssa.

5. Rainbow-huppari oli toivelistalla myös. Perusteluina se, että hänellä on sateenkaari-mekko, sateenkaari-hame ja sateenkaari-housut, mutta ei hupparia. Kenties joulupukki sitten tuo sen.

Mun mielestä hänellä oli aivan mainiot toiveet ja olen melko varma, että joulupukki on samaa mieltä! 

Laitettiin tänä vuonna joulukuusi jo heti marraskuun ensimmäisenä päivänä ja koristeltiin se 2. marraskuuta. Näin joulukalenterin kahdeksannen luukun kohdalla kuusi on siis ilahduttanut meitä jo yli kuukauden ajan ja vielä on toinen mokoma jäljellä. Tänä syksynä kaipasimme iloa ja valoa synkimmän vuodenajan keskelle ehkä enemmän kuin yhtenäkään vuonna aiemmin. Lokakuu oli raskas ja se, että sai heittäytyä täysin joulun vietäväksi oli juuri se kaivattu distraction, joka sai ajatuksia muualle. Heti kun kuusi tuli olkkariin, tuli vaan sellainen hyvä fiilis. Rauhallinen ja ihana olo. Joulun odotus oli alkanut. Pikkuhiljaa kuusen myötä muitakin koristeita alkoi ilmestymään ympäri kotia ja lapset laittoivat myös omat minijoulukuuset huoneisiinsa.

On ihanaa, kun meidän kuusesta tulee vaan joka joulu enemmän ja enemmän meidän perheen ja meidän kodin näköinen. Runsaampi, värikkäämpi, hullumpi, hauskempi. Se on täynnä tarinoita, eläimiä, hassuja esineitä ja kimallusta. Parasta on se, että kun koristeita on niin paljon, niin vaikka koristelemme kuusen yhdessä lasten kanssa ja he saavat laittaa koristeet ihan miten itse haluavat, lopputuloksesta tulee aina mahtava! Eikä käy niin, että kaikki koristeet olisi vaikka vaan yhdessä kohtaa kuusta. Taapero sai ripustaa alimmille oksille niin paljon koristeita, että kerkesi jo kyllästyä ja lähti tekemään muuta, ja silti koristeita riitti runsaasti vielä ylemmille oksille ja saatiin tasainen lopputulos. Koska koristeita on niin paljon, koristelu on melko pitkäkestoinen operaatio, mutta kuitenkin simppeli, kun ei ole nauhoja ollenkaan.

Tänä vuonna kuusi sai lasten valitsemien uusien koristeiden lisäksi myös pari muuta uutta koristetta: suloisen pinkin glittermustekelan, jonka löysin Triplan hurmaavasta Monkey Around -putiikista, sekä sinisen pallon, jonka ostimme Amsterdamista esikoisen kanssa taannoisella reissulla. Pallo on ihana muisto, joka muistuttaa joka vuosi joulukuusessa meidän ihanasta reissusta, juuri ennen joulua. Pallossa on Amsterdamin kapeita taloja kuvituksena ja se on niin söpö. Olen iloinen, että ostimme sen, vaikka en yleensä osta mitään ”turistikrääsää”. Mutta tämä joulupallo ei ole krääsää, se on ihana ja tosi meidän näköinen muisto reissusta.

Olen niin iloinen tästä joulukuusesta. Se on niin tunnelmallinen ja hauska! Tulee taas ikävä sitä sitten kun se joulun jälkeen lähtee takaisin varastoon. Vaikka samalla varmasti taas hämmästyn siitä, miten paljon tilaa olkkariin tulee kun kuusi menee pois, hah. Mutta nyt ei mietitä sitä, vasta kolmaosa joulunodotuksesta takana! Tänään on tasan kaksi viikkoa siihen, että joululoma alkaa. Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Käytiin viime viikolla mun mummun siskon eli mun isotädin 80-vuotissynttäreillä ja siellä oli tarjolla oikein kunnon kermatorttuja, sellaisia joita mun mummukin aina teki ennen. Ne olivat niiiiiiiiiiin hyviä! Tuli ihan nostalgiaryöppy ja ikävä mummua ja kaikki muutkin ihanat mummun jouluherkut mieleen. Kun vietettiin ekan kerran joulua yhdessä Oton kanssa omassa kodissa vuonna 2012 (meidän eka yhteinen joulu oltiin mun tädillä), mun mummu antoi mulle paperilla kaikki omat vakkarijoulureseptinsä, joiden pohjalta hän leipoi joulun leivonnaiset ja kokkasi kaikki jouluruuat. Arvostin sitä niin paljon, että sain ne häneltä ja kokkasinkin meidän ekana omana jouluna kaikki jouluruuat niitä reseptejä käyttäen.

Leivoin silloin myös näitä kermatorttuja, mutta en tiedä oliko kyseessä silloin kokemuksen puute, raskausaivot, laiskuus, kärsimättömyys vai mikä, mutta mulle jäi jotenkin sellainen fiilis, että niiden tekeminen oli jotenkin kauhean hankala projekti. Ja siis hävettää myöntää, mutta en ole vuoden 2012 jälkeen jaksanut siis edes yrittää leipoa näitä kermatorttuja, vaan olen tehnyt joulutortut aina kaupan valmiista torttutaikinalevyistä, jotka eivät ole ollenkaan sama asia.

Nyt kun sitten pääsin maistamaan niitä ihania kermatorttuja isotädin juhlissa (ja varmaankin ihan samalla reseptillä tehtynä, kun kuitenkin mummun siskosta kyse), päätin kokeilla tehdä niitä uudemman kerran. Ja eihän se kuulkaa niin vaikeaa ollutkaan. Päin vastoin! Oli ihan iisipiisi juttu. Taikinan tekeminen kesti noin kymmenen minuuttia ja sitten annoin sen levätä vuorokauden verran jääkaapissa, koska en ehtinyt aiemmin leipoa yhdessä lasten kanssa, koska he olivat välissä päivän koulussa ja harrastuksissa. Taikinan täytyy siis antaa levätä mieluiten yön yli, mutta ei nähtävästi haitannut, vaikka se oli n. 24 tuntia jääkaapissa.

Mummun kermatortut (n. 30 torttua)

3dl kuohukermaa

250g voita

6,5dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

(1 muna voiteluun)

paistonkestävää marmeladia

Pehmitä voita mikrossa n. 30 sekuntia. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot hyvin keskenään ja sekoita sen jälkeen pehmennyt voi hyvin sinne sekaan. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi erillisessä kulhossa. Kääntele kermavaahto taikinaan nuolijalla. Riko pienet kovat taikinapaakut, joita saattaa kertyä tässä vaiheessa. Kääräise taikina kelmuun ja anna olla jääkaapissa mielellään yön yli tai ainakin 3-4 tuntia. Kun otat taikinan jääkaapista, siitä on voinut tulla kivikova möhkö (ainakin meidän oli 24h jälkeen). Se pehmenee huoneenlämmössä, tai sitä voi pehmittää mikrossa 30sek-1min. Kauli taikina sen jälkeen n. 0,5cm paksuiseksi levyksi ja leikkaa se tasaisesti neliöiksi. Kermatortut voi olla vähän pienempiä kuin kaupan tortut, niin ne on helpompi tehdä. Muotoile haluamasi muotoiseksi, täytä marmeladilla ja voitele munalla. Paista uunissa 225 asteessa n. 10-12 minuuttia. Koristele halutessasi tomusokerilla ja nauti!

Näistä tuli kyllä kertakaikkisen hyviä ja maistuivat ihan mummun tekemiltä! Tuli niin ihana fiilis kun onnistuttiin ja jatkossa aion kyllä tehdä näitä joka joulu yhdessä lasten kanssa. Tämä oli samalla mainio kärsivällisyysharjoitus, kun taikina tehtiin edellisenä iltana ja herkkupalkinnon sai vasta seuraavana iltana. Lapset olivat ihanasti mukana ja meidän 2-vuotias osasi jo hienosti täyttää torttuja marmeladilla yhdessä siskon kanssa ja hän myös muotoili muutaman oman tähtitortun.

Tuli kyllä myös kauhea ikävä mummua ja mummulan joulua <3 Sitä en pääse enää kokemaan, mutta ihanaa kun voin tuoda pieniä paloja sieltä meidän omaan jouluun <3

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille <3 Täähän on muuten täydellinen herkku vapaapäivänä leivottavaksi, tekee taikinan aamulla ja leipoo illalla ennen linnan juhlia, niin saa sitten herkutella! 

Ai että, oon kuulkaa niin monena vuonna halunnut jakaa täällä mun soittolistan, mutta en oo viitsinyt tehdä sitä, kun ollaan käytetty Oton kanssa yhdessä Oton omaa Spotify-tiliä. Mutta tänä vuonna vihdoinkin saatiin aikaiseksi tehdä perhetili, niin nyt mulla on ihan oma Spotify ja ihan omat soittolistat. Musiikki näyttelee mulle todella suurta roolia joulutunnelmaan virittäytymisessä ja yksinkertaisesti rakastan kuunnella joulubiisejä. Joululaulut laitan soimaan jo heti marraskuussa. Niistä tulee lämmin ja ihana olo, iloinen ja turvallinen ja rauhallinen. Kuuntelen paljon kotona musiikkia ympäri vuoden, mutta sanoisin, että kyllä tämä joulun aika nostaa musiikin kuuntelun määrää aina reippaasti.

Olen koonnut joulusoittolistalle yli 50 mun lemppari-joululaulua. Joukossa on niin kotimaisia klassikoita, ulkomaisia klassikoita kuin paljon tuoreempiakin biisejä, sekä hittejä kultaisesta nuoruudestani 2000- ja 2010-lukujen taitteesta. Mukana on paljon eri tyylisiä lauluja, on acapellaa ja on kuorolaulua, on punkia ja tanssittavampaa, on Justin Bieberiä, Katri Helenaa ja raskasta joulua. Joulusoittolistassa parasta on se, että se on yllättävä ja tuo yllättäviä muistoja mieleen. Tämä ei ole sellainen jouluaaton ”nyt syödään yhdessä” -taustamusiikkilista, vaan tämä on fiilistelylista, laita päälle vaikka tehdessäsi viikko- tai joulusiivousta, tai samalla kun leivot pipareita! Toki mukana on muutama pakollinen Michael Bublekin rauhallisempaan menoon, mutta vain muutama!

Kotimaisista listalle ovat päässeet ne, joita rakastin erityisesti lapsena (kuten Joulupukki suukon sai ja Kulkuset). Rakastin lapsena Laura Voutilaisen Kun joulupukki suukon sai -versiota ja kyllä se oli ihan lempparihetki kun äiti kaivoi kauneimmat joululaulut -kasetin esiin ja alettiin leipomaan yhdessä pipareita. Äiti ei ollut yhtä kova kuuntelemaan musiikkia kuin minä, ja meillä soi aika harvoin musiikki kotona kun olin lapsi. Ehkä siksikin niistä jokavuotisista joululaulukasetin kuunteluista on jäänyt niin lämpimät ja taianomaiset muistot, koska se oli niin ainutlaatuista. Muistan lapsuudestani myös Smurffien joulu -kasetin, se oli todella kova myös, mutta sitä taisin kuunnella enemmän yksikseni. Smurffilaulut nyt jätin pois tältä soittolistalta, ehkä se ei haittaa!

Toivottavasti tykkäätte soittolistasta ja se auttaa virittäytymään joulufiilikseen. Mulle se on ainakin takuuvarma joulutunnelman nostattaja, koska tällä listalla ihan jokainen biisi on rakkaudella valittu bängeri!