Meidän joulupöytä 2019

22.12.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.

Kuten aiemmin kirjoitinkin, meidän joulupöytä on yhdistelmä vanhoja perinteitä mummon jouluresepteistä ja lapsuuden jouluista, Oton perheen jouluruokaperinteitä, itse luotuja jouluperinteitä oman perheen joulupöydistä vuosien varrelta, sekä uusia tuttavuuksia, joita yleensä testataan ainakin 1-2 erilaista joka joulu. Sellainen sopiva sekametelisoppa, jossa on jokaiselle jotakin (yleensä kaikille kaikkea). Me huomioidaan joulupöydässä toki myös lasten toiveet. Ymmärrän täysin, että osa jouluruuista ei vaan ole heille mieleen, toisaalta yksi meidän lapsista taas on suuri jouluruuan ystävä, joka nauttii kovasti ihan kaikista ruokalajeista. Tämäkin hieman vaihtelee vuosittain, sillä lapset kasvaa ja makuhermot kehittyy.

Mulle tärkeintä jouluruuassa on se, että siinä on huomioitu jokaisen ruokailijan toiveita jollain tavalla. Meitä on iso porukka, joka viettää joulua yhdessä ja haluan, että jokaisella on sitä omaa jouluruokalempparia saatavilla. Joulu on merkityksellinen ja rakas juhla meille kaikille, joten on myös ihan prioriteetti, että joulu tuntuu siltä omalta joululta, eikä jonkun toisen. Siksi mulle on niin tärkeää sisällyttää kaikkien toiveet menua suunnitellessa. Ruoalla on ainakin mulle iso vaikutus siinä, miltä koko joulu tuntuu.

Tänäkin vuonna aloitettiin menun suunnittelu kysymällä kaikilta joulupöytään tulevilta, että mitä he ehdottomasti haluavat mukaan joulupöytään. Kaikilla oli joku toive, joka otettiin mukaan. Suurin osa toiveista on tietty sellaisia, joita kaikki haluavat joulupöytään, mikä tekee tästä kuitenkin helppoa.

Meidän joulumenu 2019

Alkuruuat

Graavilohi 

Graavisiika

Mädit + smetana + punasipuli 

Valikoima erilaisia herkkusillejä 

Saaristolaisleipää

Brie-granaattiomenasalaatti

Sienisalaatti

Savuporoterriini

Pääruuat

Joulukinkku & kinkun kastike

Kaneli-hunajajuurekset

Bataattivuohenjuustolaatikko

Imelletty perunalaatikko

Lanttulaatikko

Hernetuutinki

Jälkiruoat

Puolukkajäädyke

Juustotarjotin & tapakset 

Itsetehty glögi

Alkupalapöydässä mun suvun jouluruokia on oikeastaan vain graavilohi ja sillit. Niitä kuului myös mun lapsuuden joulupöytiin sukulaisten luona. Oton suvun puolelta tulee laaja ja runsas kalapöytä, joka itse aattoillan ruokailussa taitaa nykyisin olla se ”pääjuttu” vaikka alkuruokien puolelle lasketaankin. Itse ollaan Oton kanssa tuotu joulupöytään monta uutta herkkua: sienisalaatti, savuporoterriini ja saaristolaisleipä. Lisäksi alkupalapöydässä on kiva testailla uusia reseptejä joka vuosi. Tänä vuonna me testattiin jo etukäteen Brie-granaattiomena-salaattia K-ruoan sivuilta ja se oli niin herkullista, yksinkertaista ja raikasta, että todellakin päätyy joulupöytään.

Bongasin tuon savuporoterriinin reseptin K-ruoka-sivuilta kun asuimme vielä vanhassa kodissa neljä vuotta sitten. Sen jälkeen kun tein sitä ekan kerran, Otto on ehdottomasti halunnut sitä joulupöytään joka vuosi. Se on kyllä munkin mielestä todella hyvää, vaikka en kehtaa liikaa sitä ikinä ottaa, että mr. Hyttiselle jää siitä riittävän iso osa herkuteltavaksi.

Mun mummun reseptit näkyvät eniten pääruuissa. Joulukinkku ja perinteinen super-maukas kastike kinkun nesteestä, sinapista ja omenahillosta valmistetaan mummun ohjeilla, samoin kuin imelletty perunalaatikko ja lanttulaatikko. Meidän suvun joulupöytien signature-resepti on ehdottomasti Hernetuutinki, joka on paksua kuivatuista herneistä keitettyä hernemössöä. Se on vaan niin älyttömän herkullista kaikkien jouluruokien kanssa. Se sattuu myös olemaan meidän lasten jouluruokatoive numero 1! Porkkanalaatikko me ollaan jätetty pois, kun huomattiin, että sitä jäi aina yli tosi reippaasti. Ei haluta aiheuttaa ruokahävikkiä, joten joulupöydässä on pidetty vain ne ruuat, jotka varmasti tulee syötyä.

Sen tilalle joulupöytään on tullut meidän oma ruokaperinne, eli bataatti-vuohenjuustolaatikko, joka on mun suosikkilaatikko. Joulupöydän ruokia syödään niin aattona kuin vielä joulupäivänä ja tapaninakin. Tänä vuonna testattiin myös herkullisia kaneli-juureksia, jotka toimisivat hyvin myös joululaatikoiden korvaajana, jossa kuitenkin on samaa henkeä. Nekin olivat ihan tajuttoman hyviä ja saivat paikan meidän joulupöydästä!

Jälkkäriperinnettä meillä ei ennen ollut, lähinnä vain pipareita ja konvehteja (ja mun lapsuudessa sekametelisoppaa, jonka ystävä en itse oikein ollut. Oton suvun puolelta on kuitenkin tullut ihan hullun hyvä puolukkajäädyke, jota Oton sisko aina jouluna tekee. Se on niin raikasta ja hyvää, että sitä pitää ehdottomasti aina saada runsaan jouluaterian jälkeen. Myöhemmin illalla herkutellaan vielä juustoilla ja hilloilla, sekä tapaksilla. Yritetään valkata juustopöytään mahdollisimman monta kotimaista juustoa ja kaveriksi sesongissa olevia hedelmiä, kuten persimoneja.

Rakastan kokata jouluruokia yhdessä Oton kanssa, se on yksi ihanimmista perinteistä, joita meillä yhdessä on. Se on ihanaa aina menun suunnittelusta (aina mummun reseptien lisäksi K-ruokaa apuna käyttäen) aina kauppareissuun asti. Viime vuosina joulupöytää kasatessa yhä enemmän on mietityttänyt myös ruuan alkuperä. Yritetään ostaa mahdollisimman paljon luomua, kotimaista ja lähellä tuotettua. Valitaan ulkomaisen sijaan kotimainen Pirkka Parhaat konjakki-sinappi, tehdään laatikot luomujuureksista tai luomujuuressoseista, herkutellaan kotimaisesta poropaistista tehdyllä savuporoterriinillä ja valitaan kalapöytään kotimaisia tuoreita kaloja, sillejä ja mätiä suoraan K-Supermarketin laajasta kalatiskistä. Kalatiskin ammattitaitoisilta kalamestareilta saa aina apua raaka-aineiden käsittelyyn ja valmistukseen.

Me tehdään joulun kauppareissu aina kahdestaan mun äidin hengaillessa sen aikaa meidän lasten kanssa. Tämä on ollut perinteenä ihan meidän ekasta omasta joulusta asti. Mulla ei liity jouluruokaostoksiin mitään stressiä, vaan nautin siitä, kun saa kasata kärryyn kaiken mahdollisen ja tietää, että näillä pärjätään sitten monta päivää, eikä tarvitse yhtään miettiä mitään ruokaostoksia tai arkiaskareita, vaan saa vain rauhoittua kotiin.

K-Supermarketeissa on laaja valikoima tuotteita ja aineksia joulupöytään kuin joulupöytään. Jos ei ole yhtä innoissaan joulukokkailuista kuin minä, loistava vaihtoehto on myös K-Supermarket Herkkutori -palvelutiskin valmiit vaihtoehdot.  K-Ruoka -sivuilta löytyy ihan valtavasti inspiraatiota joulupöytään sekä kaikki ne perinteisten jouluruokienkin reseptit.


Jouluruoka on rakkautta

06.12.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

Mä rakastan perinteitä, vaikka monessa asiassa olen myös valmis luopumaan niistä ja ottamaan uudet ja paremmat ideat vastaan.  Tässä kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa mä pohdin jouluruokaperinteitä ja jouluruokaan liittyviä muistoja, joita mulla on.

Joulupöytä on mulle tärkeä sekoitus perinteitä ja kokeilua, rakkaita ruokamuistoja ja uusia ideoita. Yksi niistä asioista, joista mä olen joulussa todella iloinen on se, että ennen kuolemaansa mun mummu ehti antaa mulle meidän suvun perinteiset joulureseptit, jotka hän oli kirjoittanut ja tulostanut. Ne reseptit on aina olleet mulle tärkeitä, mutta nykyään ne on vielä ihan älyttömän ekstra-rakkaita ja vaalin niitä kuin kukkaa kämmenellä.

Olen skannannut ne ja tallentanut ulkoiselle kovalevylle ja google driveen ja puhelimeen ja joka paikkaan. En halua ikinä menettää niitä, vaan haluan, että ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Mun haaveena on ehkä tehdä vielä sellainen valokuvakirja, johon kuvaan kaikki ne perinteiset jouluruuat ja liitän mummun reseptit mukaan. Ehkä sinne voisi liittää meidän perheen omiakin reseptejä mukaan, sillä meille on muodostunut omia jouluherkkuperinteitä myös.

Mun lapsuudessa me vietettiin joulua aina joko mummulassa tai sitten mun tätien tai enon luona. Ei koskaan oltu jouluaattona kotona Helsingissä, vaan lähdettiin aina Ouluun. Meillä ei äidin kanssa siis ollut mitään jouluruokaperinteitä, vaan kaikki tuli sieltä mummulasta tai sukulaisilta. Aina jos vietettiin joulua mummun luona, mä autoin mummua sen minkä pystyin. Leivoin mummun kanssa Hanna-tädin kakkuja ja vaaleita pipareita ja herkuttelin oikeasti itsetehdyillä joulutortuilla, jotka olivat ihan erilaisia kuin ne kaupan taikinasta tehdyt.

Meidän jouluissa oli aina ne kaikki perinteiset jouluruuat: imelletty perunalaatikko, lanttu- ja porkkanalaatikko, sinappihunnutettu joulukinkku, graavilohi, kinkun kastike ja hernetuuvinki, eli oululainen perinneruoka, sellainen paksu hernemössö. Jälkkäriksi oli sekahedelmäkeittoa ja pipareita ja torttuja. Mä tykkäsin jouluruuasta kovasti jo ihan lapsesta asti. Myös ne laatikot, joista moni lapsi ei tykkää, olivat mun suosikkeja. Aina odotin ihan hirveästi ruokailua jouluisin. Mun mummu teki kaiken aina alusta asti itse, tuoreista juureksista ja muutenkin tuoreista aineksista.

Mulle on jäänyt ihan elävästi mieleen yksi joulu mun lapsuudesta, kun oltiin kaikki influenssassa: minä, mun äiti ja mummu sekä vähän pappakin. Kaikki, paitsi mun teräspappa, me oltiin aivan sänkyjen omia. Jatkuvasti korkeassa kuumeessa ja yskässä. Muistan vaan kuinka aaton aattona mun pappa kokkasi yksin jouluruokia, koska pitihän ne jouluruuat silti saada pöytään. Hän paistoi kinkkua ja teki laatikoita. Yleensä mun mummu aina teki ruuat, mutta sinä jouluna pappa valmisti ne. Olivat kyllä ihan yhtä hyviä kuin mummunkin tekemät. Mummu taisi sängyn pohjalta huudella ohjeistuksia.

Mulle ei silloin oikein edes maistunut ruoka, mutta muistan kuinka mulle tuotiin vaaleita Hanna-tädin kakkuja ja söin niitä sängyssä kuumeisena ja murustelin mun lakanoille. Vaikka harmitti olla jouluna kipeänä, tämäkin joulu on jäänyt mieleen lämpimänä muistona. Siellä me sairasteltiin kaikki yhdessä ja lopulta kuitenkin päästiin yhteisen joulupöydän ääreen ja alettiin parantua. Vaikka olo oli kurja, niin ainakin oltiin kaikki yhdessä.

Vietin ensimmäistä kertaa joulua kotona vasta ollessani 21-vuotias. Se oli mun ja Oton ensimmäinen yhteinen joulu. Sinä jouluna me saatiin ne mun mummun reseptit ja sinä jouluna me alettiin luomaan niitä meidän omia jouluruokaperinteitä ja muistoja. Ollaan alusta asti tehty kaikki ruuat Oton kanssa yhdessä. Mun mielestä on ihanaa, että lapset ovat nähneet niin jouluruuissa kuin muutenkin meidän ruokaperinteissä sen, että Oton kanssa ollaan keittiössä(kin) tasa-arvoisia, eikä ruuanlaittovastuu kasaudu kummallekaan yksin. Joulun aikaan me ollaan aina hääräilty kahdestaan keittiössä joulumusiikin soidessa ja tehty saumatonta yhteistyötä.

Toinen todella elävästi mieleen jäänyt muisto, on mun ja Oton joulukinkkumoka vuodelta 2015. En kertakaikkiaan käsitä mikä aivopieru meille tuli Oton kanssa (oltiin siis molemmat ihan todella poikki töistä ja töissä vielä 23.päivä). Me leikattiin kinkusta se verkko pois vahingossa silloin, kun se kinkku oli vielä raaka. Siis miksi, mitä, miten, en vieläkään käsitä. Kätevinä me ratkaistiin tämä ompelemalla se verkko takaisin kiinni kinkun ympärille. Ihan hyvä kinkku me saatiin silloinkin ja nyt naurattaa, mutta silloin meinasi tulla melkein itku, kun ajateltiin kalliin kinkun olevan menetetty. Oltiin siis ennen sitä paistettu onnistuneesti kinkku jo monena jouluna, joten en vieläkään käsitä miksi me yhtäkkiä mokattiin silloin. Onneksi saatiin se pelastettua lopulta. Ja opittiinpahan kerrasta, että ei todellakaan tehdä niin enää.

Vaikka tässä nyt tuli mieleen nämä kaksi muistoa, sairastelu ja mokailu, niin päällimmäisenä ruokamuistona joulusta on kuitenkin ne ihanat yhteiset ateriat, upeat maut ja rentous. Herkulliset ruokamuistot, täysi maha kun on syönyt liikaa graavilohta, mätiä ja sienisalaattia, joulupäivän helppo lounas kun voi vaan yökkäreissä lämmittää jouluruokia. Kynttilänvalo, juuri sopivan makea imelletty perunalaatikko ja aaton aatto -yönä syödyt ensimmäiset kinkkusiivut. Sekin perinne tulee mun lapsuudesta, että kinkku paistetaan aina yöllä. Vaikka me aloitettaisiin kuinka aikaisin, niin yöhommiksi se kuitenkin aina menee.

Mä haluan välittää jouluruualla samanlaisia arvoja ja rakkautta meidän lapsille, kuin itsekin koin lapsuuden jouluissa. Vanhoja ruokaperinteitä, itse alusta asti tekemistä, yhdessä rauhassa syömistä, tuoreita ja laadukkaita aineksia, sekä kiireettömyyttä. Jouluruuat tehdään isoissa satseissa etukäteen valmiiksi, jotta jouluna voi sitten keskittyä olennaiseen: yhdessäoloon, nauttimiseen ja rentoutumiseen. Jouluruokiin panostetaan, koska se on meille mahdollista ja koska joulu on tärkeä juhla ja me halutaan kunnioittaa sitä.

Me ostetaan meidän jouluruuat K-Supermarketista. Sieltä löytyvät niin tuoreet paikallisten tuottajien juurekset, ihanat herkulliset juustot myöhäisillan juustotarjottimelle, tuoreet kalat ja mädit tiskistä sekä loistava glögivalikoima. Suositaan joulupöydässä mahdollisimman paljon lähellä tuotettua, kotimaista ja luomua. Monia reseptejä meidän joulupöytään on tullut myös K-ruoka -sivustolta, kuten savuporoterriini, joka on Oton suurinta herkkua jouluisin. Jaan myöhemmin teille meidän tämän joulun joulumenun, mutta siihen asti jouluruokainspiraatiota voi etsiä hyvin K-Supermarketin sivuilta ja kauppojen hyllyiltä. Siellä voi tutustua paremmin myös K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruokaan liittyen.

Millaisia jouluruokaperinteitä teillä on? Millaisia muistoja teillä on lapsuuden joulupöydistä?