Kesäloma! – Blogi on lomalla 11.-18.7.2020

10.07.2020

Huomenna mä jään kesälomalle. Otin jo alkuvuodesta tälle vuodelle tavoitteeksi sen, että pitäisin enemmän lomaa kuin ennen ja aloitankin nyt tämän vuoden ensimmäisen kokonaisen lomaviikon. Pidän myöhemmin kesällä vielä toisen viikon lomaa ja loppuvuodesta ajattelin olla niin hurja, että lomailen vielä viikon. En ota lomaa itsestäänselvyytenä, sillä yrittäjänä olen tottunut tekemään töitä vuoden ympäri lähes tauotta. Vaikka rakastan tehdä töitä, tiedostan myös sen, miten tärkeää on välillä antaa aivojen levätä ja keskittyä johonkin ihan muuhun. 

Niin hassulta kuin se tuntuukin, yrittäjänä olen nimenomaan joutunut opettelemaan lomailua. Ensimmäisinä vuosina tuntui jopa väärältä lomailla, koska sitä ajatteli, että töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Lue: jos niitä oli koko ajan, töitä oli tehtävä koko ajan. Siksi tein töitä läpi vauvavuoden ja pidin ensimmäisen virallisen viikon kesälomani yrittäjänä vasta melkein kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen. Toki olin sitä ennen pitänyt pari pientä taukoa – synnytyksen verran, sekä silloin kun mummu kuoli. Mutta muuten en paljoa ollut lomaillut. 

Sen viikon aikana sitä huomasi, että ei kaikki romahtanutkaan, vaikka uskalsin hetken hengittää ja täyttää ajatukset kaikella muulla. Töitä riittikin, vaikka piti yhden viikon tyhjänä. Ja mikä parasta, viikon loman jälkeen jaksoi aivan uudella innolla ja pystyi tekemään sisältöä paljon paremmalla draivilla ja myös ideoimaan uutta. 

Saan olla todella kiitollinen, että tämän poikkeuskevään jälkeen SAAN pitää lomaa haluamallani ajanjaksolla, enkä esimerkiksi JOUDU pitämään “lomaa”, koska töitä ei vaan yksinkertaisesti ole. Keväällä todellakin kävi mielessä, että mitä jos työt vaan loppuvat joksikin aikaa, kun maailman tilanne näytti kaikkein surkeimmalta. Onneksi pelko osoittautui kevään edetessä turhaksi ja töitä on riittänyt, vaikkakin keväällä rytmi oli paljon nopeampi ja epäsäännöllisempi, kuten kerroin taannoisessa rahapostauksessa. 

Näin heinäkuun alussa loppuvuoden tilanne näyttää hyvältä, vaikka toki en uskalla hyvää tilannetta ottaa itsestäänselvyytenä. Sitähän ei voi tietää mitä tapahtuu jos iskee vaikka se pelätty pandemian kakkosaalto. Mutta siksi onkin niin tärkeää lomailla juuri nyt, kun sen voi tehdä hyvällä fiiliksellä. Juuri nyt on tärkeää kerätä voimia syksyä varten – piti se sitten sisällään valtavasti töitä tai poikkeusaikaa,  tai molempia. Suhtaudun tulevaan syksyyn positiivisesti, mutta realistisesti. 

Loman aikana aion ottaa iisisti, puuhailla kaikkea hauskaa lasten kanssa, maalata, lukea ja juosta. Ja jos sää sallii, niin uida ja hengailla ulkona niin paljon kuin sielu sietää. Aion myös lomailla Oulussa pari päivää tämän ensimmäisen lomapätkän aikana. Ouluun matkaamme ensi viikon lopussa, sillä heti loman jälkeen pidän Oulussa yhden some-aiheisen koulutuksen.  Koulutuksen pitäminen päättää mun loman, mutta blogi palaa tauolta sunnuntaina 19.7. Palataan siis silloin levänneenä, innostuneena ja hyvällä fiiliksellä! Instassa päivitän sen verran kuin loman lomassa (heh) ehdin, jaksan ja haluan. 

Nyt haluan toivottaa ihan jokaiselle ihanaa viikonloppua <3 Kiitos kuluneesta keväästä ja alkukesästä, kiitos kaikista ihanista viesteistä ja keskusteluista joita olemme käyneet. Te inspiroitte mua ihan joka päivä <3


Kevään 2020 tilinpäätös

30.05.2020

Sinne se meni. Oudoin kevät ikinä. Ja nyt on kesäloman ensimmäinen päivä. Tämä kevät tuntui samaan aikaan tosi pitkältä ja samaan aikaan meni ihan yhdessä hujauksessa. Meille tapahtui tänä keväänä niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä osasin vuoden ensimmäisenä päivänä aavistaakaan. 

Kun söin aamupalaa 1.1.2020 ei mielessä kyllä ollut, että ollaankohan kaikki tänä keväänä kaksi kuukautta eristäytyneinä omiin koteihin. Enkä osannut arvata sitäkään, että tänä keväänä me vihdoin löydettäisiin se meidän unelmien koti. Toki sitä kodin löytymistä toivoin uutena vuonna kun kello löi 00.00, olenhan salaa leikisti taikauskoinen hömppä. Mutta en silti arvannut. En oikeasti arvannut, että kevät toisi meidät tänne.

Maaliskuussa maailma ja elämä muuttui yhdessä viikossa enemmän kuin se on muuttunut koko mun aikuisuuden aikana. Viikon sisällä teimme ostotarjouksen asunnosta ja Suomi siirtyi poikkeustilaan. Tuntui uskomattomalta, miten kaikki vaan yhtäkkiä tyhjeni. Miten kaupassakäynnistä tuli pelottavaa ja miten niinkin tavallinen asia kuin laivareissu alkoi yhtäkkiä tuntua täysin utopistiselta ajatukselta.

Mutta niin siihenkin vaan tottui. Kotona olosta tuli uusi normaali. Halaukset ja kättelyt elokuvissa alkoivat tuntua oudolta. Haudattiin suunnitelmat Oton ja hänen ystävänsä ysäri-megakolmekymppisistä kesällä. Lakattiiin suunnittelemasta road trippiä. Järjestettiin tekemistä kotiin kasvimaan ja remontoinnin merkeissä. Kiinnityimme vahvemmin kotiin ja toisiimme. Jos mahdollista, hiouduimme entistäkin tiiviimmäksi yksiköksi perheenä. 

Kaksi kuukautta poikkeusarkea ja nyt vanhaan normaaliin asteittain palaaminen tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Ylihuomenna avataan osittain ravintolat, matkustaminen kotimaassa on turvallisuus huomioiden hallituksen mukaan jopa suositeltua ja nyt lapsilla on kesäloma. Ihan samanlainen kymmenen viikon kesäloma kuin aiempinakin vuosina. Nyt ollaan kesän kynnyksellä ja ilmassa on toivoa. 

Olen valtavan onnekas, kun olen saanut viettää tätä kevättä perheen kanssa. En ole kärsinyt yksinäisyydestä ja silloin kun tilanne ja tulevaisuus on ahdistanut tai pelottanut, olen voinut turvautua Ottoon. Olen voinut keskittää ajatukset perheeseen ja töihin ja se on pitänyt pään kasassa pahimman yli. Nyt kun kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, alkaa vasta tajuta mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Miten epävarmaa ihan kaikki on ollut ja on osittain edelleen. Miten paljon olen pelännyt sitä, että virus lähtee kaikesta huolimatta leviämään hallitsemattomasti ja mun äidille käy huonosti. Miten kovasti olen pelännyt tulevaisuuden epävarmuutta.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Mutta uskallan ottaa pitkän henkäyksen ja keskittää kaiken tähän hetkeen. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tässä hetkessä meillä tai äidillä ei ole mitään hätää. Meillä on toivoa, meillä on toisemme, meillä on edessä ihana kesä, josta otamme kaiken irti niissä puitteissa kuin voimme. Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se. 

Huomenna meillä on edessä ensimmäiset treffit sitten helmikuun New Yorkin reissun. Oton isä tulee meidän lasten seuraksi, kun me menemme Oton kanssa siivoamaan vanhan asunnon lattiasta kattoon ennen sen luovutusta eteenpäin. Edessä on muutama tunti musiikkia, kaakeleiden ja ikkunoiden armotonta hinkutusta ja ennen kaikkea katkeamatonta jutteluaikaa kahden kesken. Siivoustreffit kuulostaa erittäin tervetulleelta tähän hetkeen. 

Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. 

Nyt olen ihan valmis kesään kaikkine kujeineen. Lämpöön ja aurinkoon. Hitaisiin aamuihin, jolloin astellaan paljain varpain pihalle syömään aamupalaa. Siihen, että aurinko ei laske ollenkaan. Kukkaseppeleisiin, hiekkakakkuihin ja puhallettavaan uima-altaaseen. Ja jopa siihen keittiöremppaan, joka edessä siintää ja jännittää. 

Lopuksi haluan vielä sanoa, kuinka äärettömän ylpeä olen sekä lapsista että Otosta. Otto ja isommat lapset ovat hoitaneet omat koulunsa ja eskarinsa niin hienosti tänä keväänä. Kuopus on kasvanut ihan älyttömästi ja meillä on mennyt hienosti kotona ja hän on oppinut paljon uutta. Kaikkien neljän oppimista on ollut uskomatonta saada seurata vierestä. Kiitos, kun olette kaikki tehneet parhaanne <3 

Tervetuloa kesä 2020 ja ihanaa alkavaa kesää kaikille <3 


Kesä tuli ja se tuntuu niin hyvältä

26.05.2020

Nukuin viime yönä huonosti jostain syystä, en vain saanut unta. Aloitin sänkyyn mentyäni lukemaan uutta e-kirjaa ennen nukahtamista. Se olikin niin kiinnostava ja samalla jotenkin raadollinen, että en malttanut laskea sitä käsistäni (kyseessä oli räppäri Mercedes Bentson parin vuoden takainen kirja nimeltä Ei koira muttei mieskään). Huomasin, että Otto tuhisi jo kovaa vauhtia mun vieressä. Siitä tuli sellainen ahdistus, että hitto, jos Ottokin jo nukkuu niin nyt kyllä olen valvonut ihan liian myöhään. Ja sitten en meinannut millään nukahtaa, kuuntelin vaan Oton tuhinaa. Voi olla, että sekin vaikutti, kun oltiin syöty iltapala liian myöhään. Me jumituttiin katsomaan Dynastian uusia jaksoja ja ei huomattu, että kello oli jo puoli kaksitoista. Ehkä mun kroppa meni sekaisin ja piristyi kun söin juuri ennen nukkumaanmenoa ja siksi en saanut unta.

Aamulla silti heräsin vielä seitsemältä, enkä enää nukahtanut. Yleensä mä nukun aina öisin hyvin. Kun menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni, mä yleensä nukahdan saman tien. Aamulla herään normaalisti tismalleen klo 8 pirteänä.

Siksi on aina vähän pasmat sekaisin, kun tulee nukuttua huonot yöunet. Aina mietin kauhulla, että miten ihmeessä sitä on pärjännyt silloin kun on heräillyt koko yön joka yö vauvan kanssa! Mutta silloin hormonit on auttaneet toki, nyt ei ole mitään imetyshormoneja apuna omiin nukkumisongelmiin. Mutta onneksi on a u r i n k o ! Aamulla kun heräsin ja avasin meidän terassin oven, mua vastaan tuli ihana kesäinen lämpö ja jotenkin tuli vaan niin hyvä fiilis! Päätin, että en anna kyllä huonojen yöunien lannistaa mun päivää ja ne kyllä unohtuikin siitä lähes samantien kun menin pihalle. Huonot yöunet tuntuu miljoona kertaa huonommalta sellaisena päivänä kun on pilvistä tai sateista ja koleaa.

Päätin ottaa tämän päivän todella rennosti ja jo aiemmin olin päättänyt pitää  vähän rennomman työviikon. Otolla on tällä viikolla intensiivikurssi, jonka ansiosta hän istuu kotona koneella 8h päivässä joka päivä kamera ja mikki päällä ja vielä pari tuntia iltaisin tekemässä läksyjä. Kurssi on super hyödyllinen ja olen tosi iloinen, että Otto käy sen.

Siksi otinkin mielelläni vetovastuun meidän arjen pyörittämisestä tällä viikolla ja teen töitä lähinnä iltaisin, sillä meidän 3-vuotias on kotona päivät, koska ei nähty mitään järkeä siinä, että hän olisi mennyt viikoksi tai kahdeksi päiväkotiin juuri ennen 10 viikon kesälomaa, kun ei ollut mikään pakko. Mä pidän siis tällä viikolla vähän tällaisen puoli-lomaviikon hänen kanssa ja sehän sopii aivan loistavasti myös näiden tämän hetken säiden kanssa! En ollenkaan valita, että saa nautiskella elämästä vaan ja olla lähes kaiken ajan ulkona lasten kanssa, kun mittari näyttää yli 20 astetta. Teen kyllä uusia postauksia tällä viikolla (no tämä on jo toinen jonka tein ja tänään tiistai), mutta en varmaan ihan niin montaa kuin yleensä.

Eilenkin oltiin monta tuntia ulkona ja otettiin 3-vuotiaan pyörästä talutustanko pois. Eilen hän pyöräili ensimmäiset kymmenet metrit itsekseen ilman, että kukaan piti kiinni! Tänään hän oppi ihan kunnolla pyöräilemään itse, liikkeelle lähtökin sujuu hienosti ja hitaammassakin vauhdissa pysyy jo tasapaino. Jarruttamista vielä harjoitellaan, mutta tosi hienosti jo sujuu. Aika juoksee niin hirveää vauhtia! Viikon suunnitelmissa on ainakin paljon lisää pyöräilyä, paljon lisää ulkoilua (olen muuten muistanut kastella meidän kasvit joka päivä ja kaikki ovat hengissä!) ja trampoliinilla pomppimista. Ihan mun lempparijuttuja on iltaisin vaan hengailla lasten kanssa trampalla ja kuunnella musiikkia ja hyppiä ja tanssia.

Tällä viikolla vietetään jo päättäreitä ja sitten alkaa lasten kesäloma ihan oikeasti. Niin mahtavaa!

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille!


Näitä hetkiä mä fiilistelen talvella

31.07.2019

Huomenna alkaa elokuu, WHAT? Ihan vasta me kärvennyttiin Särkänniemessä 32 asteen helteellä ja ihan vasta lapset uivat juhannuksena jääkylmässä Kuivasjärvessä Oulussa. Ihan vasta mä tein meille seppeleitä ja käytiin Oton kanssa treffeillä. Ja nyt on jo elokuu. Heinäkuu ei pettänyt, vaan se kunnon kesä tuli sieltä. Päästiin nauttimaan lämmöstä ja auringosta, päästiin uimaan niin paljon kuin sielu sietää. Saatiin makoilla rannalla, tehdä hiekasta merenneidon pyrstöjä ja kellua pizzaslicella Kallvikinniemessä. Saatiin käydä terassilla kauniina kesäiltana, veneillä ympäri Helsinkiä ja uida Kivinokassa auringonlaskun aikaan.

Nämä kuvissa näkyvät on just niitä hetkiä, joita mä muistelen talvella, silloin kun mä haaveilen jo seuraavasta kesästä. Mä rakastan jokaista vuodenaikaa, kaikissa on omat hyvät puolensa ja jouluihmisenä todellakin nautin talvesta. Mutta kyllä helteinen heinäkuu on mun parasta aikaa. Se rentous, se kiireettömyys, aurinko ja se fiilis, että voi tehdä mitä vaan.

Rakastan makoilla Oton kainalossa rannalla, katsomassa kuinka meidän lapset leikkivät tyytyväisinä ja hiekkaisina ja rakentavat linnaa. Rakastan juosta lasten kanssa veteen niin, että sitä roiskuu meidän kaikkien päälle ja kiljutaan. Rakastan syödä mansikoita pyyhkeellä uinnin jälkeen ja jutella siitä, miten jotain merilevän osia voi poksauttaa. Rakastan kävellä uinnin jälkeen hiljaisella metsätiellä ja kuunnella lasten juttuja. Rakastan helteisiä kesäiltoja meren rannalla, jolloin tuoksuu ihan samalta kuin Kreikassa.

Meillä on ollut tähän asti ihana kesä. En silti voi väittää ettenkö olisi ihan älyttömän fiiliksissä siitä, että lasten kesälomaa on jäljellä vielä vajaat kaksi viikkoa ja saadaan vielä nauttia ihanasta kesästä. Me ehditään tehdä vielä vaikka mitä kivaa yhdessä, säästä viis. Ja onneksi kesää voi jatkaa sittenkin kun arki alkaa, ainakin aina välillä. Toki kuvaan astuvat aamurutiinit, aikaisemmat nukkumaanmenoajat, harrastukset ja aikataulut, mutta kuitenkin. Kesä on myös mielentila ja rento asenne, miksi sitä ei voisi (ainakin yrittää) jatkaa arjessakin.

Elokuussa mua odottaa viisaudenhampaan poisto, joka on käynyt mielessä aina pitkin kesää välillä. Se on itse asiassa jo seuraavana päivänä siitä, kun koulut alkavat. Siksi lasten kesäloman loppu ei ole yhtään sellainen asia, jota odottaisin. Mutta hei, sittenpähän se on ainakin ohi. Ja aina kun se tulee mieleen, mä lohdutan itseäni sillä, että meidän kesä jatkuu vielä syyskuussa viikon verran Mallorcalla. Tosin en tiedä tekeekö muutaman päivän jäätelö-ruokavalio hyvää just ennen rantalomaa, mutta ei se ehkä ole niin vakavaa. Pääasia, että hampaanpoistosta toipuminen sujuu mahdollisimman mukavasti.

Huomenna meillä on Oton kanssa valokuvaukset ja nauhoitetaan lisää Yhdessä-podijaksoja! Mikäli kaikki menee hyvin, meidän ensimmäinen podijakso (joka on nyt editoitavana) näkee toivottavasti päivänvalon hyvinkin pian, en malta odottaa sitä. Ilmoitan heti, kun kaikki on valmista. Tämä on ollut niin huikea yhteinen projekti tähän kesään, jota tehdään molemmat täydellä sydämellä ja niin hyvällä fiiliksellä ja välillä huutonauraen, välillä onnen kyyneleitä pyyhkien.

Huristellaan nauhoituksiin meillä lainassa olevalla sijaisautolla, sillä odotellaan edelleen meidän uutta autoa ja vanha on jo palautettu. Toivottavasti oma auto tulee pian. Ja onneksi tajusin pyytää silloin meille sijaisauton kun ostettiin tuo uusi auto. Me oltaisiin oltu aivan pulassa ilman autoa keskellä kesälomaa ilman sitä, kun sen meidän uuden auton toimitus kestää vielä.

Heihei heinäkuu, tervetuloa elokuu! Ihanaa alkavaa elokuuta kaikille <3

Miten teidän kesä on sujunut tähän asti? Mikä on ollut hauskinta/mieleenpainuvinta/jännittävintä/ihaninta mitä ootte tänä kesänä tehneet? 


Helteiset kesäillat Helsingissä

22.07.2019

Ai että me ollaan nautittu viime päivinä, kun sää on tarjonnut parastaan. Tulihan se kesäsää sieltä vihdoinkin kaiken sateen ja tuulen jälkeen. Ollaan oltu rannalla, veneilty ja tänään käyty piknikillä ystävien kanssa Töölössä. Ollaan vietetty suurin osa päivistä ulkona joka päivä ja tankattu itseemme D-vitamiinia oikein urakalla. Niin PARASTA!

Mä rakastan sitä, että voi vaan lähteä rannalle milloin vaan ja mennä uimaan. Nyt uimavedetkin on olleet jo tosi lämpimät jopa meressä, olen itsekin päässyt heittämään jo talviturkin. Kelluttiin myös meidän pizza-uimapatjalla, jonka Otto raukkeli puhalsi täyteen. Pieni tovi siinä vierähti kun sellaisen jättipizzaslicen puhalsi. Mä en ikinä pystyisi, varmaan pyörtyisin jo ennen puoliväliä.

Törmättiin rannalla meidän ystäviin ja lapsilla oli seuraa. Käydään usein uimassa Kallvikinniemen uimarannalla, koska siellä on niin matalaa, että se on ihanan helppoa lasten kanssa. Vedessä pystyy kävelemään vaikka kaukana olevaan saareen asti ilman, että vesi nousee yli polven korkeudelle.

Kallvikinniemestä tulee vähän mieleen Oulun Nallikarin uimaranta, sehän on ihan samalla tavalla super matala ja kiva lasten kanssa. Tehouimiseen se ei ehkä sovi, kun siellä tosiaankin saa kävellä loputtomiin ennen kuin vesi yltää edes pyllyyn. Täytyy toivoa, että sinilevät pysyisivät poisssa, niin saataisiin nauttia ihanista kesäilloista rannalla mahdollisimman pitkään.

Viime viikko oli tähänastisen kesän lempparein viikko, mutta luulen, että tästä tänään alkaneesta viikosta tulee vieläkin lempparimpi, koska:

1. Pääsen jälleen haastattelemaan yhtä ihanaa erilaista perhettä

2. Meillä on Ed Sheeranin keikka Oton kanssa ja saadaan fiilistellä maailman siisteintä artistia + kahdenkeskistä aikaa

3. Tällä viikolla on Yhdessä-podin nauhoitukset

4. Varattiin just Tallinnan päiväristeily tälle viikolle ja viedään lapset ekaa kertaa Tallinnaan

5. Tätä upeaa säätä on luvattu koko viikoksi, vaikka tänään ripauttikin muutaman pisaran vettä

6. Mulla on pitkästä aikaa kampaamoaika (oon käynyt viimeksi helmikuussa, miten voi olla näin pitkä tauko!)

+ Viikko alkoi piknikillä lasten ja meidän rakkaiden ystävien kanssa Hietsussa ja vaikka tuli muutama vesipisarakin just sopivasti, niin meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Kerettiin sentään syödä sushit ja avata jälkkärikeksipaketti ennen kuin sade alkoi ripsimään. Sadekuuro meni onneksi nopeasti ohi ja piknikin jälkeen suunnattiin vielä leikkipuistoon.

Ollaan menty koko kesä tosi rennolla meiningillä ja ehkä samasta syystä mulla ei ole vielä mitään hajua, mitä ensi viikolla tapahtuu. Sen verran tiedän, että ensi viikolla me palautetaan meidän nykyinen auto sopimuskauden päätteeksi, ja saadaan joko meidän uusi auto (jos se on valmistunut) tai sitten ajellaan vielä sijaisautolla siihen asti, että uusi auto valmistuu. Ei vaan kertakaikkiaan ehditty tilata autoa keväällä tismalleen ajoissa, kun ei ollut työkiireiden vuoksi sopivaa hetkeä lähteä testaamaan autoja. Siitä syystä meillä nyt saattaa tulla tällainen viikon tai max kahden jakso autojen välissä, ihan meidän oma moka. Onneksi meille luvattiin sijaisauto siksi aikaa, niin ei tarvitse olla ilman parhaimpaan loma-aikaan.

Haluan kiittää ihan valtavasti kaikkia ihanasta palautteesta, jota olette laittaneet meidän lapset päättää päivä -videosta! On ollut niin ihanaa lukea teidän kommentteja ja viestejä ja kuulla teidän ajatuksia. Jos et ole vielä katsonut, niin videon pääset katsomaan suoraan TÄSTÄ. Video on tekstitetty ja ruotsinkieliset kohdat suomennettu, tekstitys pitää erikseen napsauttaa päälle YouTubessa. Kiitos ihan älyttömän paljon <3