Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.

Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family”  ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.

On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.

Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!

Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.

Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Terkkuja Oulusta! Täällä ollaan oltu nyt kolme päivää ja täällä on ihan parasta. En ole ollut Oulussa näin pitkää aikaa (ollaan siis täällä vielä ainakin tämä viikko) moneen vuoteen, vaan ollaan tehty aina vaan parin päivän reissuja. Silloin on yleensä kauheasti ohjelmaa ja ollaan vaan yritetty nähdä mahdollisimman monia kavereita ja sukulaisia lyhyessä ajassa. Nyt ollaan voitu oikeasti rentoutua ja nauttia ja vaan olla. Toki ollaan nähty ihmisiäkin ja sekin on ollut tosi mukavaa, mutta parasta on kun ei ole ollut niin aikataulutettua vaan on voinut piipahtaa kylässä jossain silloin kun on siltä tuntunut.

Lapset on nauttineet kaikkein eniten tietenkin ulkoilusta ja mun serkkujen seurasta, ja he ovatkin uineet joka päivä melkein kaiken sen ajan mitä ollaan oltu täällä mun tädin luona. Trampallakin on pompittu ja ollaan vedetty muutamat krokettimatsit. Mä voitin tänään vaikka en ole pelannut moneen vuoteen, olin ihan polleana. Leikkipuistossakin ollaan käyty ja katsottu leffoja iltaisin. Eilen käytiin Oton kanssa kurkkaamassa Valkea ja mä vähän aleshoppailin sieltä lapsille ja serkuille ihanuuksia Gugguulta ja Mainiolta ja Popista.

Mulle tulee usein kommentteja siitä että meidän elämä vaikuttaa niin tavalliselta, ja sitähän se onkin. Siitä me nautitaan kaikkein eniten, että on nimenomaan tasaista ja tavallista ja saa tehdä kaikkea mukavaa. Toki joskus on kiva kokeilla erikoisempia juttujakin ja en mä yleensä kieltäydy luksuksestakaan sitä ollessa tarjolla. Mutta musta ja meidän perheestä on yleensä mukavinta vaan tehdä niitä ihan tavallisia asioita. Olla yhdessä, syödä hyvää ruokaa ja tehdä perheenä asioita, ulkoilla ja pelata ja leikkiä. Monen mielestä se voi olla tylsää, ja sekin on ihan ok. Eikö tärkeintä juuri olekin että elämä on oman näköistä, sellaista joka tekee sen elämän eläjän itsensä onnelliseksi? Tämä tekee meidät onnelliseksi ja se riittää meille, me ollaan tällaisia tavallisia pulliaisia, onnellisia sellaisia.

Onnelliset tavalliset pulliaiset kuittaavat täältä ja jatkavat lomailua, huomenna luvassa ainakin syömistä mun isovanhempien kanssa, ja varmana lisää uima-allasta lapsille. He uivat tänään jopa kaatosateessa, kun samalla paistoi aurinko ja oli ihan lämmintä. Kesän voi aistia ja lomafiilis on katossa. Seuraavaksi voisin lähteä perkaamaan tuolta vähän mansikoita iltapalaksi, nami.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Pari viime päivää ovat olleet aika täydellisiä ja ihania kesäpäiviä. Ollaan ulkoiltu, syöty ja nautittu auringosta. Zeldan kummisetä on käynyt meillä kylässä, ja mun äiti ja Armas tulivat eilen. Aamulla käytettiin tyttöjen kanssa Armasta pitkällä lenkillä ihan heti ekaksi, ja se oli ihanaa, siinä ainakin heräsi hyvin kun meni ihan ensimmäiseksi raikkaaseen ulkoilmaan. Eilen illalla oltiin lasten kanssa vaikka kuinka kauan ulkona leikkimässä saippuakuplapyssyillä, jotka oltiin ihan unohdettu. Ne on kyllä niin huippuja kun tulee ihan superpaljon kuplia kerralla, ja kummatkin neidit osaavat käyttää niitä ihan itse.

Me istuttiin Oton kanssa penkillä ilta-auringon paisteessa ja tytöt tekivät kuplia toisensa perään. Meidän ohi käveli muutama lapsiperhe ja kaikki olivat ihan innoissaan kuplista. Meidän kuplapyssyt taitavat olla jostain Toys ’r’ usista viime vuonna ostettu, näin ainakin mun äiti muisteli, jos joku haluaa vaikka samanlaiset.

Mulle tuli tässä sellainen tahaton parin päivän postaustauko, kun jotenkin en vain saanut itsestäni mitään irti. Silloin on parempi olla hiljaa eikä väkisin yrittää vääntää. Kesällä joskus tuntuu että päivät ovat niin samanlaisia ettei niistä saa mitään uutta joka kerta raapustettua, ja niin oikeastaan nytkin. Ollaan me käyty jätskillä ja shoppailemassa, kävelemässä ja puistossa. Ihan sitä samaa ihanaa kesähöttöä mitä aina silloin kun siihen on mahdollisuus. Mä olen onnellinen siitä että saan nauttia näistä kesäpäivistä oman ihanan perheeni kanssa, ja aion nauttia näistä mahtavista päivistä ihan täysillä.

Ihanaa viikonloppua ja alkanutta heinäkuuta kaikille <3

Eilen kipiteltiin uimarannalle koko perhe heti aamupäivästä kun oli niin mahtavan kaunis ja lämmin sää. Kun päästiin rannalle asti niin aurinko alkoi mennä pilveen, mutta asteita oli onneksi mukavat 26 ja hyvin tarkeni olla rannalla ja vedessä. Rakennettiin tyttöjen kanssa vaikka mitä hiekkajuttuja,  vesiallas veneelle ja pieni hiekkalinnakin. Oli niin hauskaa ja ihanan lämmintä, meri-ilma tuoksui raikkaalta. Ja ei ollut tukalan kuuma kun aurinko ei polttanut, sanoisin oikeastaan että ihan täydellinen biitsikeli.

Joka ikinen kesä mä vaan rakastun uudelleen ja uudelleen tuohon ihanaan rantaan, on kyllä onni että on kävelymatka niin upealle paikalle. Se on ehdottomasti Helsingin upein ranta, ei kalpene ollenkaan Mallorcalle muussa kuin veden värissä ja aurinkotuolien puutteessa, haha. Toivottavasti tästä kesästä tulee pitkä ja lämmin ja saadaan nauttia ihanasta rantameiningistä mahdollisimman monta kertaa.

Siinä on vaan jotain niin rentouttavaa kun makoilee rannalla, kevyt merituuli heiluttaa hiukset silmille ja lasten nauru raikaa. Siihen tiivistyy mun täydellinen kesähetki.

Meillä oli kyllä niin ihana juhannus, että sen voimalla jaksaa hyvin puurtaa taas töiden parissa. Tuntui niin ihanalta, kun tänään Otto tuli töiden jälkeen normaalisti kotiin meidän luo, ja tiedän että tulee huomenna ja ylihuomenna ja yliylihuomennakin. Sillä on niin iso merkitys että on se toinen siinä arjessa mukana.

Perjantaina mun äitikin tulee tänne pitkästä aikaa, ei olla nähty sitten huhtikuun ja Zeldan synttäreiden ja alkaa olla jo kova ikävä! Onneksi on videopuhelut joista mun äitikin on innostunut, ja monesti tytöt hengailevat mummun kanssa eli höpöttävät videopuhelimeen ja kantavat sitä leikissäkin mukana ja esittelevät mummulle omia leikkejään ja vaikka mitä. Kyllä on mahtavaa että videoyhteyden avulla kaukana olevatkin on ihan siinä vieressä. Ja puhelimen näytölle voi antaa halin ja pusunkin.

Nyt eksyin kyllä jo aivan sivuraiteille tästä ranta-aiheesta mutta eikai se mitään haittaa, päämäärätön höpöttelyhän on just mun erityisalaa eikö vain.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Ja moi te ihanat! Otin toukokuun todella rennosti, mutta nyt on aika ryhdistäytyä ja tehdä kunnolla töitä blogin eteen. Arvatkaa mikä siihen auttaa? Oton työmatkat. Me ollaan kesäkuussa aika paljon kolmestaan tyttöjen kanssa kun Otolla on joka viikko useamman päivän työmatkoja Ruotsiin. Eipähän tarvitse käydä ”Oton kainalo ja Netflix vs. työt” -taistelua, sillä voin istua koneella koko illan niinä päivinä kun Otto on länsinaapurissamme. Ja teen sitä siis enemmän kuin mielelläni, mulla on gigakaupalla niin kuva-, video-, kuin ajatusmateriaaliakin mitä  työstää eteenpäin kun vain otan itseäni niskasta kiinni. Se on ollut hankalaa, kun on liian hyvää seuraa ja hyviä sarjoja kesken, mutta yksinollessa there are no excuses.

Kesäkuu alkoi harvinaisen kesäisissä tunnelmissa, tänä vuonna olen päässyt Mallorcan reissu mukaanlukien viettämään jo enemmän hellepäiviä kuin koko viime vuonna, ja tänään on silti vasta kesäkuun ensimmäinen päivä. Se tuntuu aika huikealta, ja ei voi kuin toivoa että nämä upeat säät jatkuisivat ja kantaisivat jopa sen surullisen kuuluisan juhannuksen yli.

Maanantaina oltiin Hernesaaren rannassa Oton ja lasten kanssa iltakävelyllä, ja ihasteltiin Löylyn mielettömän kaunista arkkitehtuuria. Tytöt keskittyivät enemmän ihastelemaan sitä miten paljon kivoja kiviä rannasta löytyi, joita sai heittää veteen, ja miten hurjan paljon puhalluskukkia oli tien vieressä olevalla nurmikolla. He saivat puhaltaa niitä niin paljon kuin tykkäsivät, ja olivat ihan innoissaan. Kesän bucketlistiä ei ole vielä rustattu, pitäisi ehdottomasti tehdä se, mutta siihen yksi rasti tulee kyllä ehdottomasti olemaan Löylyssä käyminen. Pakkohan se Helsingin hehkutetuin terde on käydä testaamassa, mahdollisesti ystävien ja Oton kanssa jonakin kauniina kesäiltana. Ja ne löylyt myös!

Eilen me harjoiteltiin pyöräilyä, kuten niin monena muunakin kauniina kesäiltana ollaan tyttöjen kanssa tehty, ja se alkaa sujua jo oikein mallikkaasti. Lisää nelivuotiaan polkupyöräilystä luvassa myöhemmin tällä viikolla!

Tänään me ollaan taas oltu töiden ja päiväkodin jälkeen katsomassa Oton pikkusiskon koulumusikaalia lasten kanssa. Se oli ihan mahtava, me tykättiin koko perhe. Saatiin hyvät paikat ja lapset oikein nauraa rätkättivät esitykselle kun se oli niin hauska. Todella taitavia kyllä nämä koululaiset ainakin.

Tiedättekö muuten mikä on mun lempparijuttu kesässä? Se että viimeinen asia mielessä on möllöttää kotona peiton alla suklaalevyn kanssa joka ilta. Sen sijaan on ihanaa lähteä extempore ulos, käydä ostamassa mansikoita (näin jo torilla tänään suomalaisia!) ja pysähtyä kadulle nauttimaan auringosta.

Huomenna ja perjantaina me ollaan Kaapelitehtaalla Arctic15- Startup-tapahtumassa, jos joku sattuu pyörimään siellä niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan muakin! Aurinkoista ja ihanaa keskiviikkoiltaa sekä alkanutta kesäkuuta kaikille <3