Olen jo pitkään kaivannut itselleni kotoa sellaista tilaa jossa on hyvä työskennellä. Tilaa levittäytyä, tilaa kuvata ja editoida ja asetella ja katsoa useampaa tiedotetta tai kirjaa tai ihan mitä tahansa kerralla. Kiitos ihanan mieheni, mulla on vihdoin sellainen. Otto luopui omasta miesnurkkauksestaan että mä sain tämän tilan. Ei hänkään onneksi ihan puille paljaille jäänyt, sillä hän sai pleikkarinsa olkkarin isoon telkkariin kiinni nyt pikkutelkun sijaan, ja hän ei enää juurikaan käytä kotona konetta (vaan tablettia), ellei tee etätöitä. Silloin hän saa toki lainata mun työpöytää.
Uusi työpöytä on Ikeasta pöytälevy + jalat -yhdistelmä, ja se on ihanan keveä ja kompakti verrattuna meidän vanhaan turhankin jykevään Malm-työpöytään. Nyt työpisteessä on tilaa muullekin kuin jättipöydälle, kuten vessasta olkkariin siirretylle kärrylle johon mä saan kaikkea tarpeellista. Työtuolina mä käytän oikeasti edelleen Oton isoa tekonahkaista tuolia, mutta nyt oli pakko napata somisteeksi yksi keittiötuoleista, koska jos selkä kestäisi niin asetelma näyttäisi juuri tältä kuin kuvissa. Malm vietiin taloyhtiön pihalla sopivasti olleelle vaihtolavalle, ja sieltä sen löysi itselleen joku onnellinen uusi omistaja.
Pöydän somisteista taulujen julisteet* on saatu Deseniolta, ja kultakehykset ostettu samasta paikasta. Marmorikuosiset vanerilaatikot ostin Anttilan konkurssialesta kun ne sieltä bongasin, ne on aivan ihanat! Myös pikkuinen vaasi on samasta alesta. Pikkuiset purnukat on myös Annolta, ja marmorikuosinen H&M:ltä. Paperisäkin ostin Oulusta torinrannassa sijainneesta pienestä lifestyleputiikista, ja siellä säilytän lehtiä. Se on kätevä ja yksinkertainen.
Vielä tästä kokonaisuudesta puuttuu matto, ja mä haaveilen jostain ihanasta pastellisävyisestä söpöliinistä. Mua jäi alessa kutkuttamaan Annon ihanat pastelliväriset matot, mutta huomasin ne vasta jo kassan ohitettuani enkä jaksanut enää jonotella uudelleen. Ehkä Anttiloissa olisi enemmän tilaa nyt? Mutta onkohan mattoja enää jäljellä, ei varmaan. Pitää käydä kurkkaamassa jos jostain löytyisi vaaleanpunainen ihanuus mun nurkkausta koristamaan. Muuten olen tosi tosi tyytyväinen, ja tiedän että kun työpiste on siisti niin on työajatuksetkin järjestyksessä. Tältä puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa arki.
Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.
Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family” ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.
On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.
Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!
Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.
Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3
Olen mukana Indiedaysin ja Habitatin kampanjassa, jossa pääsin sisustamaan meidän olkkaria valitsemillani Habitatin ihanilla tuotteilla. Olohuone on meidän kodin käytetyin huone, sillä siellä me ollaan yhdessä koko perhe. Siksi mulle on tärkeää että olkkari on käytännöllinen, vaikka sitä mielellään kauniilla tavaroilla sisustelenkin. Habitatissa vierailun myötä lähdin muuttamaan yhtä juttua, joka osoittautui enemmänkin vain kauniiksi eikä niin käytännölliseksi siinä funktiossa mihin sen olin tarkoittanut, nimittäin sohvapöytää. Meidän edellinen sohvapöytä oli vaan liian pieni, ja sen uusi koti on nyt meillä lehtipöytänä, mistä saatan sen vielä siirtää parvekkeelle kahvipöydäksi – siihen se olisi oikein passeli.
Habitatista löysin meille uuden kauniin ja käytännöllisen Elia-sohvapöydän. Elia on jatkettava, eli vaikka me joskus muutettaisiin suurempaan kotiin ja investoitaisiin suurempaan sohvaan – Elia sopisi sen kaveriksi eikä näyttäisi liian pikkuiselta. Tykkään kovasti siitä että keskellä on valkoinen jatkopala – se raikastaa puunvärisen lämpöisen ilmeen kuitenkin freesiksi ja meidän tyyliin sopivaksi. Virheistä oppii, liian pienen sohvapöydän jälkeen osasin valita tämän isomman mutta kuitenkin kevyen ilmeen omaavan pöydän. Se on kaunis, ja sopii hyvin meidän kodin tyyliin. Sen kanssa olkkari näyttää tasapainoisemmalta.
Elian lisäksi valitsin meille Habitatista vielä pieniä kivoja sisustusjuttuja, joita Habitatissa on yllin kyllin. Tai oikeastaan Otto valitsi, miettikääpä että Habitat sai mun mieheni innostumaan piensisustamisesta. Hän ihastui yksinkertaiseen Sabler-tiimalasiin, joka oli kuulemma täydellinen sisustuselementti, sekä siivouskello lapsille. Ja se muuten toimii, laittaa tiimalasista vartin valumaan niin johan tulee vipinää lasten kinttuihin ja huone siistiksi. Habitatiin on muuten tulossa lastenkalustemallisto piakkoin, sitä odotellessa! Lisäsin myös ripauksen kultaa olkkariin Elisabeth-lyhdyllä ja Elvis-kynttilänjalalla, sekä vihreää kauniilla tekokasviasetelmalla, joka sopi kivasti uuden sohvapöydän päälle. Olen ihan koukussa kullanvärisiin esineisiin, ja kultaa löytyykin nyt olkkarista jo aika paljon.
Habitat oli täynnä makeita juttuja, ja kokosinkin kollaasiin mun kuusi suosikkia, sillä ihan kaikki eivät tällä kertaa mahtuneet budjettiin. Merkki on ehkä tunnettu käytännöllisistä ja sopivan hintaisista piensisustusjutuista, mutta tiesittekö että siellä on ihan uskomattoman upea ja tyylikäs huonekaluvalikoima? Mulla on teille muuten huikea 15% alekoodi, jolla saa jo aivan tuntuvan alennuksen esimerkiksi sohvasta tai työpöydästä, mutta toki se käy muihinkin tuotteisiin. Alekoodi löytyy alempaa!
1. Dena Nojatuoli
2. Elisabeth Kynttilälyhty
3. Elia Sohvapöytä
4. Cadix Sivupöytä
5. Axel Sohva
6. Beckett Työpöytä suuri
Tuo Dena -nojatuoli erityisesti mua houkuttelee ja kummittelee mielessä! Se on juuri sitä tyyliä mitä kotiin havittelen, ja testasin Vantaan Vepsäläisen Habitatissa sitä ja oli siinä kyllä todella hyvä istuakin. Ehkä se vielä joskus kotiutuu meille vaikka nyt jäikin kauppaan. Mikä näistä on teidän suosikki?
Habitat on perustettu vuonna 1964, ja Suomeen se rantautui oman liikkeen muodossa vuonna 2014, eli tasan 50 vuotta myöhemmin. Habitatin tyylissä on nähtävissä skandinaavista ja aasialaista tyyliä. 50 vuotta sitten Habitatin perustanut Terence Conran halusi tuoda käytännöllisyyttä ja keveyttä sisustuks
een, kauniita värejä ja muotoilua unohtamatta. Sama perusidea, hyödyllinen voi olla kaunista ja kaunis edullista, on nähtävillä vielä vuonna 2016. Habitatin liikkeitä löytyy Helsingin keskustasta, sekä Vepsäläisistä Vantaalla, Espoossa ja Turussa.
Alekoodilla kesa2016 saatte siis 15% alennuksen Habitatin uudistuneesta verkkokaupasta, kaikista normaalihintaisista tuotteista. Alekoodi on voimassa kesäkuun loppuun asti. Hauskoja kesäshoppailuita!
Mitäs tykkäätte muutoksesta? Iskeekö teihin kultaiset sisustusesineet, tai siis kullanväriset?
Olen mukana Indiedaysin ja Bio Luvilin Tyylini kolmella sanalla -kampanjassa, jossa pääsin osallistumaan huikean asugeneraattorin tekemiseen omilla asuillani, sekä tietysti pesemään pyykkiä. Bio Luvil haastoi meidät bloggaajat luomaan omaa tyyliämme kuvaavia asuja kolmea sanaa hyödyntäen. Ne sanat olivat väri, materiaali ja fiilis. Eli vaikkapa Punainen, silkki, rohkea. Näiden asujen pohjalta luotu Tyylini kolmella sanalla -asugeneraattorin testi auttaa löytämään inspiraatiota omaan pukeutumiseen fiiliksen, materiaalin ja värimaailman avulla.
Valitset siis vain värin joka miellyttää, oman fiiliksesi sekä materiaalin jota haluaisit asussa käyttää, ja testi valitsee sinulle jonkun asun josta ottaa inspistä. Asuja voi myös selata kategorioittain, ja voin kertoa että ainakin itse sain vaikka mitä ideoita kesäpukeutumiseeni Indiedaysin ihanilta bloggaajilta kun selasin noita asuja läpi.Pssst! Selaa alemmas löytääksesi huikean lukijakilpailun jonka pääpalkintona on 300€ lahjakortti valitsemaasi vaateliikkeeseen!
Kampanjan syvempi tarkoitus inspiroimisen lisäksi on kiinnittää huomioita vaatteiden erilaisiin ominaisuuksiin, ja siihen että kaikkia vaatteita ei pitäisi vaan pestä sillä samalla basic-jauheella, vaan ottaa huomioon eri materiaalien erilaiset tarpeet ja vaatimukset. Bio Luvililta löytyy kuusi erilaista pesuainetta, jotta jokaiselle värille ja materiaalille löytyisi omansa. Kaunis silkkipaita menee taatusti pilalle kun sen pesee neljässäkympissä valkopesuaineella, eikä valkoisia vaatteita kannata pestä kirjopyykin kanssa samassa, ellei halua että ne alkavat harmaantumaan.
Mä panostan etenkin lastenvaatteissa materiaaleihin ja kuoseihin todella paljon, mutta en kuitenkaan rajoita ollenkaan sitä miten lapset saavat niitä vaatteita käyttää. Tiedostan ottavani riskin kun laitan lapselle päälle 48 euron vaaleankeltaisen trikoomekon puisto- ja ravintolareissulle. Käyttöön ne vaatteet on tarkoitettu, enkä koskaan aio käskeä lasten varoa vaatteitaan. Siksi mulle on tärkeää että vaatehuolto pelaa hyvin, ja tiedän että saan vaatteet puhdistettua oikeilla pesuaineilla aina tarvittaessa.
Meidän perheessä minä olen se joka pitää huolen pyykkihuollosta, tosin jokainen perheenjäsen kyllä osaa kiikuttaa vaatteensa pyykkikoriin ja auttaa mua laittamaan ne kuivumaan. Minä lajittelen vaatteet tummiin, värikkäisiin ja vaaleisiin, ja tietenkin vielä materiaalin puolesta erikseen. Liinavaatteet, alusvaatteet ja sukat pestään 60 asteessa värien mukaan, ja kaiken muun pesen 30 asteessa. Villa- ja silkkivaatteisiin käytän omaa villapesuohjelmaa, sekä Bio Luvilin Wool & Silk -pesuainetta joka on hellävarainen ja pesee luonnonkuidut niitä heikentämättä.
Kaikki muut vaatteet mustia lukuunottamatta pesen joko nestemäisellä Bio Luvil Sensitive Color-pesuaineella tai nestemäisellä Bio Luvil Sensitive -pesuaineella. Bio Luvil Sensitive -pyykinpesuaineet eivät sisällä ollenkaan hajusteita tai väriaineita. Hajuteettomat tuotteet sopivat myös herkkäihoisille, sekä pienten lasten vaatteiden pesuun. Haluan altistaa lapsia mahdollisimman vähän erilaisille hajusteille ja siksi Sensitive on minun valintani. Nykyään lastenvaatteita eteenpäin myytäessä se voi myös olla ratkaiseva tekijä, onko vaatteet pesty hajusteettomilla tuotteilla.
Minusta on tosi hyvä, että on kehitetty erikseen hajusteeton pesuaine kirjopyykille, sillä usein tuntuu että jokaisessa sarjassa on saatavilla vain se yksi sensitive-pesuaine jonka pitäisi sitten muka sopia kaikille eri väreille ja materiaaleille vaikka eihän se niin tietenkään mene. Värit pysyvät kirkkaina kun ne pestään valkaisuaineettomalla pesuaineella, kuten Bio Luvil Color ja Bio Luvil Sensitive Color.
Mustat ja tummat vaatteet pesen Bio Luvil Black -pyykinpesuaineella. Etenkin mustat farkut alkavat herkästi haalistumaan pesussa, ja siksi pesen ne mieluusti tällä Blackilla pidentääkseni niiden käyttöikää. Farkut ja jeggingssit kannattaa myös aina pestä 30 asteen lämpötilassa, ja kääntää nurinpäin pestessä, jotta ne säilyttävät elastisuutensa eivätkä kulahda.
Mä käytän mielelläni eri pesuaineita ja hoidan vaatteitani mahdollisimman hyvin. Olen muutamaan kertaan kokenut sen kun lempivaate menee pesussa piloille, enkä enää ikinä halua kokea sitä uudestaan. Onneksi kokemus on tuonut varmuutta ja oikeilla tuotteilla ja pesuohjeita noudattamalla on hankalaa epäonnistua.
LUKIJAKILPAILU:
Jaa Instagramissa asuinspiraatiota lisäämällä omaa tyyliäsi kuvaava asukuva kolmen sanan tekniikalla (väri, materiaali ja fiilis). Mainitse nämä kolme sanaa kuvatekstissä, ja tägää kuvasi #tyylinikolmella sanalla ja #bioluvil -hashtageilla. Lisäinspistä omaan kilpailukuvaan löydät Tyylini kolmella sanalla -sivulta. Kaikkien kuvansa lisänneiden kesken arvotaan 300€ lahjakortti voittajan itsensä valitsemaan vaateliikkeeseen, sekä kolme Bio Luvilin tuotepakettia joiden arvo on n. 40€. Kilpailu päättyy maanantaina 11.7. Ihan mieletön kisa!
Mitkä on teidän parhaat pyykkivinkit? Miten huollatte vaatteitanne ja millaisia pesuaineita käytätte?
Olen mukana Indiedaysin ja Boschin kampanjassa jossa me saatiin uusi EasyComfort Sensixx’x Di90 -silitysrauta testattavaksi. Kuka meillä silittää? Tähän asti ei kukaan. Meillä ei ollut edes silityslautaa, meillä oli vain mun äidin ikivanha silitysrauta jostain 90-luvulta. Joskus jos oli ihan pakko laittaa kauluspaita päälle, mä silitin sen pyyhkeen päällä lattialla. Tai oikaisin pahimmat rypyt siis. Arvaatte varmaan että suosin yleensä rypistymättömiä materiaaleja ja tai ryppyjen täydellistä ignooraamista vaikka tiedän että ne eivät näytä hyvältä.
Me ollaan oltu viisi vuotta yhdessä, mutta aina sitä vaan oppii toisesta uutta. Kuten sen että hän osaa silittää. Uuden silitysraudan saatuamme, ja silityslaudan ostettuamme Otto ilmoitti olevansa taitava silittäjä. Enhän mä olekaan kuin viisi vuotta silittänyt herran kauluspaitoja aina kiireessä ennen juhliin lähtöä, pyyhkeen päällä lattialla. Ehkä ratkaisuni oli liian kotikutoinen ja hankala? Tiedä häntä. Mutta kuulemma nyt kun meillä on uusi hifistelysilitysrauta, hänkin voi silittää. Ehkäpä näemme siis jatkossa useammin kauluspaitoja Oton päällä?
Kuinka monta kertaa olisin voinut levittää meikkivoiteen paremmin, ehtinyt kihartaa hiukset tai tehdä näyttävämmän silmämeikin juhliin, jos vain olisin käyttänyt sen silityshetken niihin silittämisen sijaan. Mutta ei, olen käyttänyt sen silittämiseen. Onneksi tähän on nyt tullut muutos! Nyt kun meillä on uusi hieno Boschin Sensixx Di90 EasyComfort silitysrauta, Ottokin haluaa tarttua siihen ihan itse, ainakin silloin kun on pakko.
Kuvattiin Oton kanssa teille lyhyt videonpätkä siitä miten rauta toimii, (videolla mm. videomateriaalia siitä kun mieheni silittää tyytyväisenä). Kannattaa kurkata!
Kun vertaa meidän ysärirautaa tähän uuteen monitoimihöyrysilitysrautaan, ovat ne kuin yö ja päivä. Siinä missä vanha silitysrauta valutti vettä vaatteelle, meni liian kuumaksi helposti eikä edes höyryttänyt enää, tämä uusi suoristaa pahimmatkin rypyt MaxSteam-höyrytoiminnolla, löytää aina automaattisesti sopivan lämpötilan vaatteen materiaalista riippumatta ja höyryttää jopa verhot sileiksi, samalla kun ne roikkuvat jo ikkunassa. Ihanaa kun silitys on turvallista ja helppoa tällä uudella raudalla, se säästää aikaa ja hermoja.
LUKIJAKILPAILU: Jaa video facebookissa, ja kommentoi tähän postaukseen jakaneesi sen, niin olet mukana BOSCH-tuotepaketin arvonnassa. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.
