Meille tapahtui kaikkea kivaa, ja hauskaa ja hassua ja kummallistakin. Meillä oli vapaapäivä, ja aamulla ei pidetty mitään kiirettä tyttöjen kanssa. Ulkona oli sellainen koiranilma, että hengattiin pyjamat päällä puolillepäivin ja sitten rupesin laittamaan lounasta. Uunin luukkua avatessa mulla jäikin lapsilukko käteen ja iski pieni hämmennys että mitä ihmettä juuri tapahtui! Soitin kuitenkin huoltoyhtiöön ja sieltä tullaan onneksi pian korjaamaan se. Onneksi ei tarvitse itse miettiä tuollaisia sen enempää, muuten olisi kauhea stressi. Yritin mä kyllä laittaa sitä takaisin paikoilleen mutta siitä on joku liitososa kokonaan irti niin ettei itse ole edes mahdollista sitä korjata.

Iltapäivällä kävin ostamassa Otolle lahjan, sillä tänään on kansainvälinen Miestenpäivä. Me puhuttiin tästä juuri viime vuonna Oton kanssa, miten tyhmää on että miestenpäivälle vain naureskellaan, mutta naistenpäivä on oikein juttu jota markkinoidaan kuten mitä tahansa muutakin merkkipäivää ja naistenpäivälle on omat lahjat ja ruusut ja happeningit. Toisaalta ainakin Suomessa osasyy päivän ignooraamiselle on varmasti se että täällä se ei ole virallinen juhlapäivä, toisin kuin länsinaapurissamme Ruotsissa, tai esimerkiksi USA:ssa tai Trinidad & Tobagossa. Mun mielestä sen pitäisi olla, sillä miksi Miestenpäivä olisi yhtään vähemmän tärkeä kuin Naistenpäivä?

Miestenpäivän englanninkielisillä nettisivuilla päivän tarkoitusperiä kuvaillaan näin (vapaa suomennos):

”Miestenpäivän juhlimisen tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen vastapainoksi tiedotusvälineiden tarjoamille usein kielteisille mieskuville, jotka saattavat lannistaa poikia ja miehiä tuottamasta positiivista panosta läheisiin ja yhteiskuntaan.

Miestenpäivänä kiinnitetään huomiota miehiin kohdistuvaan syrjintään ja se on hyvä tilaisuus juhlistaa tapahtunutta edistystä ja saavutuksia kuten miesten panosta yhteisöihin, perheisiin, parisuhteisiin ja lastenhoitoon.”

Tärkeitä asioita joita on hyvä pysähtyä miettimään. Mun mielestä on hölmöä, että meillä Suomessa ei tätä päivää virallisesti tunnusteta. Mä olen toki juhlapäiviä rakastava ihminen muutenkin, mua ei haittaisi että vaikka joka viikko olisi jokin juhlapäivä, koska ne tuottavat iloa ja hyvää mieltä. Mitä mieltä te olette? Pitäisikö Miestenpäivä ottaa Suomessakin virallisesti juhlapäiväksi?

Otto aamulla harmitteli, kun ei ollut tajunnut että Star Wars Battlefront -peli julkaistaan tänään. Mä kävin ostamassa sen Otolle Miestenpäivälahjaksi, ja herra oli ikionnellinen, oikeasti naama loisti melkein kuin meidän hääpäivänä. Piti kysyä Zeldan kummisedältä neuvoa kun en tiennyt että millä laitteella hän haluaa sitä edes pelata, ja sain kuin sainkin ostettua ihan oikean pelin.

Tuolla se nyt istuu pelaamassa tyytyväisenä, ja mä naputtelen teille tätä. Mun mielestä toisten, etenkin oman perheen, ilahduttaminen on vaan ihan parasta maailmassa. Ja ilahdutus on toki molemminpuolista, Ottokin ajoi tänään parran, kun sanoin sille joskus kuukausi sitten kaikella rakkaudella, ja pilke silmäkulmassa, että haluaisin nähdä sen nätin naaman vielä kerran kaikkien karvojen alta ennenkuin siitä tulee vanha ja rupsahtanut. Otolla on siis ollut parta ja viikset tyyliin vuoden jo. Nyt on tyytyväinen vaimo ja tyytyväinen mies, ja parrankin saa kasvattaa takaisin jos haluaa, hahha!

Ihana torstaipäivä, uunin hajoamisesta huolimatta. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva päivä! Ja hei, huippua miestenpäivää, jos joku mies tätä nyt sattuu lukemaan. Kaikille tasapuolisesti ihanaa iltaa<3

Olen mukana Indiedaysin ja Ilovirran yhteistyökampanjassa, jonka myötä pääsin tutustumaan tarkemmin Suomen kilteimpään sähköyhtiöön. Sähkö on vähän sellainen juttu jota ei arjessa juurikaan tule mietittyä, mutta kun tarkemmin ajattelee niin onhan se nyt yksi tärkeimpiä arjen helpottajia. Ilman sähköä elämä olisi aika hankalaa.

Ilovirta on lokakuun alussa toimintansa aloittanut sähköyhtiö, jonka ideana on se että jokaisen sähkölaskusi yhteydessä voit lahjoittaa lyhentämättömänä 1, 3 tai 5 euroa valitsemaasi hyväntekeväisyyskohteeseen. Summa kuulostaa pieneltä, mutta miettikääpä jos jokainen suomalainen sähkölaskun maksaja käyttäisi edes sen euron, miten suureksi se summa kasvaisi. Maksamasi summa menee automaattisesti Ilovirralta sinun valitsemaasi kohteeseen, joten hyvän tekeminen on tehty ihan naurettavan helpoksi.

Ilovirralla sähkö on edullista, vaikka Suomessa sähköntarjoajien hintaerot ovat muutenkin aika pieniä. Sähkönhinnat ilmoitetaan sentti/kilowattitunteina  mikä ainakin mulle on vähän vaikea ymmärtää äkkiseltään, mutta kampanjan yhteydessä kuulin että oli sähköyhtiö mikä hyvänsä, hintaerot eri firmojen välillä ovat maksimissaan kymmenen euroa vuodessa. Ei paha ollenkaan siis. Sen lisäksi että Ilovirralla voi samalla lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen helposti ja vaivattomasti, kaikki Ilovirran tarjoama sähkö on myös 100% uusiutuvaa energiaa, mikä on todella hieno juttu. Kun ei sähköä ilmankaan ainaakaan mun ammatissa voi olla, niin on mukavaa että tietää voivansa käyttää sähköä hyvällä omallatunnolla, kun energia on ympäristöystävällistä.

Sähkösopimuksen tekemisen luvataan olevan helppoa, riittää kun tietää millaisessa talossa asuu, kuinka monta asukasta on ja kuinka monta huonetta asunnossa on. Sähkösopimuksen tekeminen onnistuu kätevästi netissä, TÄÄLLÄ, eikä tarvitse soitella puheluita tai pysähtyä ostoskeskuksen sähkönmyyntikojulle kiireessä. Varsinkin jos muutto on ajankohtainen niin silloin kaikki säästetty aika ja vaiva on kotiinpäin.

Ilovirta puhuu selkosuomea, eikä asiakkaan tarvitse olla sähkön asiantuntija tai tietää edes sulakekokoa. Onnistuisi siis hyvin multakin sähkösopimuksen teko kun riittäisi että tiedän meidän asuvan 2012 valmistuneessa kerrostalokolmiossa, ja että asukkaita on neljä.

Ilovirran kautta on mahdollista valita viidestä eri hyväntekeväisyysjärjestöstä itselleen tärkeä lahjoituskohde. Mun valintana on Suomen Punainen risti, joka tekee aina ajankohtaista työtä. Ilovirran kautta kerätyillä rahoilla SPR tukee kotimaista vanhustyötä, sekä katastrofirahastoa. Koen sekä vanhustyön, että katastrofirahaston äärettömän tärkeinä kohteina. Vanhusten parissa haluan vielä tehdä itsekin vapaaehtoistyötä, ja olen sitä pitkään miettinyt. Tämänhetkisessä elämäntilanteessa lahjoittaminen on mulle helppo tapa auttaa, kun aikaa ei kahden työn ja lasten jälkeen jää paljoa käytettäväksi. Myös Unicef on lähellä sydäntä, sillä YK:n lastenjärjestö auttaa heikommassa asemassa olevia lapsia ympäri maailman, ja etenkin äitiyden myötä lasten asiat herättävät huolta.

Mihin tahansa viidestä kohteesta lahjoittaakin niin apu menee varmasti juuri oikeaan paikkaan. Unicefin ja SPR:n lisäksi Ilovirran kautta on mahdollista tukea myös Suomen luonnonsuojeluliittoa, Mannerheimin lastensuojeluliittoa tai Roosa Nauha -säätiötä. Jos alkoi kuulostaa siltä, että tämä on teidän juttu niin TÄSTÄ pääsette helposti Ilovirran sivuille lukemaan aiheesta lisää, ja tekemään vaikka sähkösopimuksen. Ilovirta löytyy myös FB:stä, Twitteristä ja Instagramista.

Kampanjan ansiosta teillä on nyt myös mahdollisuus tehdä helposti hyvää. Postaus sisältää kilpailun, jonka voittajan valitsemaan kohteeseen lähtee 50 euroa lahjoituksena. Kerro siis kolme sinulle tärkeintä sähkölaitetta, joita ilman et voisi olla, ja muista kertoa mihin viidestä hyväntekeväisyyskohteesta toivoisit juuri sinun lahjoituksesi menevän. Muistakaa jättää myös sähköpostiosoite. Kilpailuun on aikaa osallistua 21.10.2015 klo 21.00 asti. Ilovirta julkaisee lahjoitukset sivuillaan.

Eilinen oli aika Frozen, ihan tosi Frozen. Kaikki oli värikoodattua juomasta kakkuun ja jopa suurin osa vieraista oli pukeutunut siniseen, valkoiseen tai hopeaan. Aivan ihanaa! Me ei edes pyydetty kutsussa ketään pukeutumaan teeman mukaisesti, mutta näin mahtavia  ystäviä ja sukulaisia meillä on. Kaikki halusivat että Tiara saa oman täydellisen prinsessapäivänsä ja se kyllä tosiaan onnistui.

Laitettiin juhlat alkavaksi kolmelta, mikä oli hyvä päätös. Meillä oli jopa kakku valmiina silloin, vaikka karjalanpiirakat olivatkin paistamatta. Onneksi ne valmistuivat muutamassa minuutissa, ja päästiin aloittamaa juhlat hyvissä ajoin kerrankin. Tarjottavia tuli juuri sopivasti, ei jäänyt kuin ihan pikkuisen yli kaikesta ja me syötiin niitä sitten iltapalaksi. Tehtiin kaikki tarjottavat itse karjalanpiirakoita (ja karkkeja ja keksejä)  lukuunottamatta ja päätettiin ottaa mukaan sekä hyväksi havaittuja suosikkeja että muutama uusi tuttavuus.

Vanhoista suosikeista tarjolla oli mutakakkua ja vaniljakastiketta, ja niitä karjalanpiirakoita munavoin kanssa. Täytekakun täytteenä oli myös vanha lemppari, vanilja-mustikka-valkosuklaa, joka toimii aina. Muuten kokeiltiin sitten uutta, kolmioleipiä tonnikala- ja rucola-tomaatti-vuohenjuustotäytteellä sekä kakussa sokerimassakuorrutusta ja turkoosia kermavaahtoa. Juotavaksi valmistin Elsan jääjuomaa mehusta, mustikkakivennäisvedestä ja sinisestä elintarvikeväristä, jolla värjäsin myös kermavaahdon. Se oli ihan menestys!

Koristeita mä ostelin pitkin syksyä vähän sieltä sun täältä. Timantin muotoiset honeycombsit löytyivät Tigerista, ja ilmapallot Confetista. Itse askartelin mustat kirjaimet joista kirjoitettiin ”Onnea Tiara”, lumihiutaleet silkkipaperista keittiön ikkunaan, sekä kartonkisen ison Olafin ja kasan neniä, joita lapset saivat itse värittää ja kiinnittää silmät sidottuina Olafille. Vähän kuin aasinhäntää siis mutta vaan Olafin nenän kiinnitystä. Ihanat leivoskuvioiset servetit löysin H&M Homen valikoimista, ja hahmot kakkuun BR-lelukaupasta.

Katsoin kartonki-Olafiin mallia Pinterestistä, josta tämän nenänkiinnitysidean bongasinkin. Ostin ison valkoisen kartongin, ja siitä sain leikattua sekä Olafit että nenät. Lapset saivat itse värittää kukin oman nenänsä, ja kirjoittaa oman nimensä tai nimikirjaimensa siihen.

Confetista ostin myös lumihiutaleenmuotoiset piparimuotit, joilla tein sokerimassasta lumihiutalekoristeet kakkuun, kirjaimet leikkasin vaan veitsellä. Ei se kakun tekeminen ollutkaan yhtään niin hankalaa kuin pelkäsin. En eristänyt kakkua mitenkään, vaan laitoin vaan kaulitun sokerimassan suoraan siihen kakun päälle. Hyvin kesti ja pysyi kasassa.

Tiaran Frozen-mekko ja väriin sopiva kruunu olivat H&M:ltä ostettu. Zeldan hameen ostimme Zarasta, ja paidan Zelda sai Lindexiltä.

Tiara sai ihan mielettömiä lahjoja! Suurin osa lahjoista oli Frozen-teemalla, arvatenkin. Kaikkea mahdollista hamahelmistä yöpaitaan, tehtäväkirjoja ja palapelikirjoja, pinnejä ja pompuloita, sormuksia ja huulirasvoja, paitoja ja Olaf-peli, ja äidiltä ja isiltä Elsa- ja Anna-nuket. Tipa sai myös muita kivoja kirjoja, lahjakortteja, legoja, leluja ja pelejä ja vaatteita myös. Tyttöjen huone on aivan täynnä Frozenia, sen voin sanoa. Mun äidiltä saatiin ihanat Gugguun paita, housut ja tuplatupsupipo Tiaralle kauniissa burgundyn sävyssä, ja tämä äiti on aivan ihastunut. Meidän ekat Gugguut, pitää päästä kuvaamaan ne kunhan tuo ilma vähän tuosta kaunistuu, meillä on 4v-kuvat nimittäin ottamatta. Pitää vähän käydä tyttöjen kanssa lastenhuonetta läpi että saadaan Frozeneille tilaa ja vanhoja leluja uusille leikkijöille.

Oli ihanaa kun meille tuli paljon vieraita, ja lapsille monta leikkikaveria. Kaikki lapset leikkivät kauniisti keskenään. Armas pyöri ympäri juhlia kuin väkkärä ja kävi milloin kenenkin silitettävänä. Oli kyllä oikeasti niin hauskat juhlat että! Kiitos hurjasti kaikille vieraille kun tulitte paikalle ja eläydyitte Frozen-meininkiin, ja kiitos myös ihanista lahjoista.

Huh, vihdoin alkaa juhlahumukin vähän väistyä arjen tieltä, vaikka koristeet vielä roikkuvatkin katosta. Lumihiutaleethan voisi hyvin jättää ikkunaan koristeeksi, kohtahan on kuitenkin joulu, eikö! On ollut aivan parasta juhlia, mutta nyt otan kyllä innolla sen tavallisen arjen makaronilaatikkoineen vastaan ja keskitytään vähän aikaa siihen. Ei tässä kyllä silti ole kuin reilut pari viikkoa siihen että lähdetään Lontooseen Oton kanssa, ja matkakuume kasvaa päivä päivältä! Ihanaa kuitenkin nautiskella arjesta siihen asti.

Jos haluatte ohjeita tarjoiluihin niin huudelkaa hep, tai jotain, niin voin tehdä niistä vaikka oman postauksensa! Nyt mä voisin yrittää vähän rentoutua Oton kanssa kaiken hulinan jälkeen, ja vain olla ja katsoa Netflixistä Narcosia, joka on muuten tosi mielenkiintoinen sarja!

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Makkari on vielä(kin) kesken, sillä ei olla keksitty sänkyratkaisua joka olisi meille täydellinen. Meillä on siis edelleenkin makuuhuoneessa 120cm leveä sänky, ja nukutaan yhtä tiiviisti kuin silloin alkuaikoina. Vaikka molemmat hivuttautuisivat eri puolille sänkyä, jää meidän väliin maksimissaan 5cm tilaa. Romanttista? Ehkä, mutta myös hikistä ja hankalaa. Muuten mä tykkään meidän makkarista nyt ihan hirmuisesti, värimaailma ja kaikki muut kalusteet miellyttävät silmää ja tilaa löytyy.

Tilanpuute on kuitenkin isoin hankaluustekijä sängyn valinnassa, me halutaan ehdottomasti 160cm leveä sänky, mutta se taas vie aivan järkyttävän suuren osan meidän pienen ja hankalapohjaisen makuuhuoneen pinta-alasta, jolloin sinne ei juuri muuta enää mahdukaan. Vaaterekin, mahdolliset säilytyskalusteet ja muut voi unohtaa aivan täysin. Hyvä jos saa edes minikokoiset yöpöydät mahtumaan. Toisaalta saatoin ehkä tätä kirjoittaessani keksiä vihdoinkin täydellisen ratkaisun. Ehkä me voitaisiin tehdä niin, että ostettaisiin 160cm leveä sängyn runko säilytyslaatikoilla varustettuna, ja lisäksi seinälle seinähyllyt joihin voisi laittaa sitten yövalot ja kirjat ja puhelimen laturit sun muut. Vaaterekin saisi ehkä juuri ja juuri mahdutettua vielä sitten?

Ikean Brimnes-sänky kiinnostaa ehkä eniten, siinä olisi niin kivasti tilaa. Sängyn päädynkin tosin voisi ostaa säilytystilalla varustettuna, jolloin seinälle ei tarvitsisi kiinnittää hyllyjä ja pelätä että ne tippuvat päähän. Mulla ei ole ollut lapsuuden jälkeen sängyn runkoa ja patjaa erikseen, vaan aina runkopatjasänky. Sängynrunko ja joustinpatja yhdistelmänä vaan tuntuu jotenkin nyt meidän tarpeisiin paremmalta juurikin sen säilytystilan vuoksi, jaa onhan tuo Brimnes myös kauniin ja siistin näköinen. Millaisia sänkyjä teillä on? Miten olette ratkaisseet pienten makuuhuoneiden säilytystilaongelmia?

Oman nurkkaukseni makuuhuoneesta olenkin esitellyt, mutta muutenkin makuuhuoneessa näkyy aikalailla mun kädenjälki koruissa, vaaterekissä ja väreissä. Naureskeltiin Oton kanssa, että ensin olen monta vuotta ilman omaa paikkaa, ja sitten valtaankin kokonaisen huoneen. Onneksi se ei haittaa Ottoa, kun hänellä on oma miesnurkkansa olkkarissa, joka ainakin toistaiseksi hänelle riittää oikein hyvin. Katsellaan sitten kaukana tulevaisuudessa sitä mancavea ja mulle jättimäistä walk-in-closetia Carrie-tyyliin.

Makuuhuoneen lampunvarjostin on Kodin1:stä, ja sisällä oleva iso lamppu on Clas Ohlsonista, matto Kodin1:stä myös ja vaaterekki Ikeasta. Myös Vittsjö-meikkipöytä on Ikeasta, sekä porrasjakkara, joka maalattiin itse Pinterestistä löydetyn Ikea hackin inspiroimana. Ikean kehykset odottelevat vielä lattialla kuvia sisälleen, ja sitten varmaan laitetaan sellainen kapea tauluhylly seinälle jonka päälle niitä kasataan. En malttaisi odottaa että saadaan makkarikin täysin valmiiksi, mutta on se nyt kyllä parempi kuin koskaan aikaisemmin!

Huomasittekin varmaan että Indiedaysin sivusto on uudistunut, ja nykyään postauksia voi etsiä myös erilaisten teemasivustojen avulla. Mun mielestä uudistus on tosi kiva ja raikas, mitäs te tykkäätte? Onko helppo käyttää?

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille! <3

Mulla ei ole vuosiin ollut täällä kotona sellaista omaa paikkaa, omaa tilaa joka olisi vain mun oma, sängyn vasenta puolta lukuunottamatta. Se on tuntunut välillä harmittavalta, lapsilla on lastenhuone, Otolla miesnurkkaus ja mulla – noh tietenkin koko koti, niinkuin kaikilla muillakin, mutta ei mitään täysin omaa. Syynä ei ole ollut se, että en olisi sellaista halunnut tai saanut, meillä oli vaan niin paljon kaikkea turhaa, tai aikoinaan tarpeellista, tavaraa, että sellaiselle nurkkaukselle ei ollut tilaa. Nyt vihdoin on. Kiitos rankalla kädellä karsimisen, mullakin on vihdoin ihan oma nurkkaus kotona.

Se näyttää ihan tavalliselta lasiselta pöydältä, jossa on meikkejä ja muutama koru hujan hajan. Siinä on ihan tavallinen tori.fi:sstä ostettu itsemaalattu ikivanha pinnatuoli, ja matolle on tippunut puuterin murusia. Mutta se on mun, mun ikioma paikka johon kenelläkään muulla ei ole sananvaltaa, eikä liiemmin asiaakaan. En koe että mulla olisi mitään kauheaa tarvetta hallita tai kieltää toisia koskemasta tavaroihin, mutta tuntuu hyvältä että kotona on yksi sellainen paikka joka on täysin mun hallinnassa ja vain mua varten.

Se on sellainen rauhoittumisen paikka, johon mä istuin vain silloin kun voin tehdä sen rauhassa. En halua pilata itseltäni sitä nautintoa, en halua tehdä siitä paikasta kiireistä, enkä sotkuista. Jos mulla on kiire, meikkaan edelleen seisoen keittiössä samalla kun annan lapsille jugurttia ja ruisleipää. Mutta joskus mulla on aikaa olla hetki oman itseni kanssa, vetää täydellisen hallitusti kaartuvat rajaukset silmiin ja punata huulet kaikessa rauhassa. Silloin mä istun tuon pöydän ääreen, laitan hiljaiselle hyvää musiikkia soimaan ja hengailen itseni kanssa. Se tuntuu kuulkaas aivan mahtavalta!

Loput makkarista on vielä todellakin kesken, joten vilautan vain tätä mun rauhan tyyssijaani nyt. Matto on Annon, ja ostettu siis Kodin1:stä, musta se on ihanan skarppi mutta kuitenkin rauhallinen. Vaaleat verhot Ikeasta, kuten myös pöytä. Pöydän ylle on tarkoitus hommata sellaisia kapeita seinähyllyjä, joihin laitan kuvia ja/tai koriste-esineitä esille, mutta muuten mä tykkään tästä aika lailla näin. Siinä on kaikki mitä mä tarvitsen mun rauhallisiin hetkiin.

Mä olen onnellinen ja kiitollinen että mulla on vihdoin tällainen oma paikka, monen vuoden jälkeen en pidä sitä itsestäänselvyytenä. Ja vaikka se onkin vain mun, en pistä pahitteeksi jos saan yhdet pienet puhtaat ja pehmoiset 2-vuotiaan varpaat kaveriksi, onhan nekin nyt aika söpöt ja rauhan kaveriksi mahtuu myös aimo annos naurua.

Hyvää yötä ihanat, ja kiitos paljon super ihanista kommenteista joita olette laittaneet! Ihanaa että tykkäätte uudesta ulkoasusta 🙂