Luukku 14: Meidän joulun aakkoset

14.12.2019

14. luukku pitää sisällään meidän joulun aakkoset. Näistä (ainakin näistä) kaikista ihanista asioista koostuu meidän joulu ja joulumieli. Tämä hauska postausidea oli hitti jokus muutama vuosi sitten, mutta mä jostain syystä tein tämän vasta nyt. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

A – Aattoilta. Se hetki kun pukki on käynyt ja ensimmäinen jouluateria on syöty. Voi vaan olla yhdessä, jutella ja fiilistellä musiikkia, pelata vähän lautapelejä ja vaihtaa mukavat vaatteet.

B – Buble eli Michael Bublé. Joululaulujen kiistaton kuningas. Tulee aina niin hyvä joulumieli kun kuuntelee hänen musiikkia. Paras oli kyllä silti yksi video, jonka Otto näytti mulle ja siinä joku mies yleisöstä sai laulaa Michael Bublen keikalla ja sillä miehellä olikin ihan käsittämättömän hyvä ääni, Michael Bublekin oli vaikuttunut suorituksesta.

C – Christmas magic. Joulun taikaa. Mä haluan säilyttää joulussa sellaisen taianomaisen fiiliksen sittenkin kun lapset kasvavat isommiksi. Mun mielestä se joulun taika tulee ihan muista asioista kuin pelkästä pukista.

D – DIY. Joulun alla mä intoudun aina askartelemaan kaikenlaista.

E – Elokuvat. Jouluelokuvat on erityisen lähellä mun sydäntä ja musta on ihanaa kun niitä tulee joka vuosi lisää!

F – Flanellilakanat. Me nukutaan aina jouluna unelmanpehmeissä ja lämpimissä flanellisissa ruutupussilakanoissa, jotka sopivat jouluun. Niihin on ihana kääriytyä.

G – Gwen Stefanin You Make it feel like Christmas. Yksi ihanimpia joululauluja, joita tiedän. Niin kaunis ja jouluinen.

H – Haudalla käyminen. Ehdoton ohjelmanumero joka joulu. Vaikka mun suvun haudat ovatkin Oulussa, pidän tärkeänä viedä kynttilän muualla haudattujen muistomerkille samalla kun käydään Oton puolen suvun haudoilla.

I – Ilo. Jouluilo, joka kuplii lasten kasvoilla ja tuntuu syvällä sisimmässä. Lasten ilo joulusta on ihanaa katsottavaa ja tarttuu nopeasti myös itselle.

J – Juustotarjotin. Sellainen laitetaan tarjolle illalla sitten kun on pelattu ainakin yksi erä jotain lautapeliä ja mahat ei enää ole täynnä jouluruokaa. Kaveriksi itsetehtyä glögiä, hilloja, viikunoita, persimoneja, keksejä, oliiveja ja erilaisia tahnoja.

K – Keittiö. Rakastan kokata yhdessä Oton kanssa jouluruokia ja jouluna meillä kuluu aina paljon aikaa keittiössä.

L – Lumiukko. Pakko katsoa joka joulu! Toivottavasti myös rakentaa tänä jouluna, kuten viime vuonna.

M – Muistot. Jouluihin liittyy ihania ja rakkaita muistoja ja musta on niin ihanaa muistella menneitä jouluja yhdessä lasten kanssa.

N – Novels eli romaanit. Jouluna tykkään syventyä kirjan pariin glögimuki kädessä ja käpertyä sohvan nurkkaan yökkäreissä.

O – Onni. Jouluna se onnellisuus on käsinkosketeltavaa. Vaikka tunnen onnea arjessa joka päivä kaikesta mitä meillä on, halusin silti listata sen tähän. Joulun aikaan mun on erityisen helppoa olla onnellinen.

P – Piparit ja piparkakkutalon rakentaminen. Se on jokavuotinen perinne, kuten niin moni muukin juttu. P voisi olla myös perinne, niistä olenkin täällä jo kirjoittanut.

Q – Quote eli ihanat jouluquotet, joita voi lukea vaikka Pinterestistä. Esim. ”Kindness is like snow. It beautifies everything it covers.” Ihanan imelää ja niin totta!

R – Rauha. Hiljentyminen oman perheen pariin ja rauhoittuminen ihan vaan kotona. Rakastan sitä, kuinka jouluisin me ollaan niin paljon omassa kodissa.

S – Sauna eli joulusauna. Meillä joulusauna on aina aamulla tai aamupäivällä. Ihan parasta kun voi sitten syödä saunanraikkaana joulupuuroa lounaaksi ja etsiä mantelia.

T – Tuomaan markkinat. Pakko käydä Tuomaan markkinoilla joka vuosi! Siellä on niin ihana meininki ja se karuselli on niin upea.

U – Ulkoilu. Se on ihan parasta, jos joulun aikaan sataa lunta ja sitten voi vaan joulupäivänä laittaa yökkäreiden päälle ulkovaatteet ja lähteä pulkkamäkeen tai tehdä lumiukon pihalle. Best!

V – Valkoinen maa. Toivottavasti meillä on tänä jouluna valkoinen maa eli lunta.

W – Wham. Last Christmas on kaikista klassikoin joulubiisi ja tänään minun tyttäreni laulaa sen esiintyessään joulukonsertissa yksin. En malta odottaa!

X – X-mas, hah. Meidän joulunodotukseen ja juhlaan liittyy joitain jenkkityylisiäkin perinteitä ja ainakin joulukuusi edustaa just sellaista jenkkityylistä runsautta. Mutta rakastan silti eniten niitä suomalaisia jouluperinteitä.

Y – Yhdessäolo. Parasta joulussa, se kun on koko suuri perhe koolla ja ollaan rauhassa yhdessä ja syödään ja jutellaan.

Z – Z-kirjaimella alkaa tyttäreni nimi ja hän, kuten kaikki muutkin meidän perheessä, on todellinen joulutyyppi. Ihanaa kun voi fiilistellä yhdessä!

Å – Åbo eli Turku ja joulurauhan julistus. Se ei koskaan kuulunut mun jouluperinteisiin ennen Ottoa, mutta Oton perheellä taas kuului. Kai sitä voisi sanoa, että näin kahdeksan yhteisen joulun jälkeen joulurauhan julistus kuuluu jo munkin jouluperinteisiin.

Ä – Äiti. Mun äiti on aina meillä jouluna. Hän kuuluu kalustoon ja pitää ehdottomasti saada joulun viettoon meille aina.

Ö – Öllöttely. Öllöttely yökkäreissä. Ehkä tämän viimeisen kirjaimen myötä viimeistään tuli selväksi, että jouluna parasta on se rentoilu ja öllöttely.

Löytyykö teiltä samoja joulun aakkosia?


2019 x 19 -kysymyshaaste

10.12.2019

Vuoden viimeisiä viedään, nyt on meneillään viikko 50! Ihan käsittämätöntä, että kolmen viikon kuluttua tämä vuosi ja samalla koko vuosikymmen on ohi. Muistelin jo aiemmin koko kulunutta vuosikymmentä, mutta nyt on aika pureutua tarkemmin tähän vuoteen. Älkää säikähtäkö, tavallinen vuosikooste ilmestyy kyllä vuoden viimeisenä päivänä, kuten yleensäkin. Tänään halusin tehdä Irc-Galleria -kyselyiden tyylisen 2019 x 19 -kysymyshaasteen, jossa vastaan erilaisiin hauskoihin kysymyksiin kuluneesta vuodesta (joita on 19). Nämä kysymykset vedin ihan hatusta yhtenä päivänä autossa, kun oltiin matkalla kotiin ja kirjoitin ne vaan ylös sitä mukaa kun niitä putkahteli mieleen.

2019 x 19 kysymyshaaste:

1. Asiat jotka yllättivät tänä vuonna: No ainakin se, että Tempparit ei kiinnostanut enää. Ollaan katsottu jo monta vuotta Temptation Island Suomea Oton kanssa, mutta tänä syksynä ei vaan enää jaksanut. Katsottiin ekat jaksot, tai siis huomattiin, että ei katsottu niitä ollenkaan, vaikka telkkari oli päällä. Se oli sen aikakauden loppu, heh. Yllätyin myös siitä, miten huono Game Of Thronesin loppu oli, sekä siitä, että meillä on näin vuoden lopuksi 34-vuotias naispuolinen pääministeri. Se on ihan mielettömän hienoa, etenkin näin kolmen tytön äitinä on upeaa, kun he saavat jo näin pienenä nähdä naisen valtion johdossa, kuten itsekin sain pienenä nähdä naispuolisen presidentin.

2. Uudet ihmiset joihin tutustuin tänä vuonna: Tapasin monta uutta ihmistä työrintamalla, mutta tutustuin myös somessa moneen uuteen ihanaan äitiin, joiden kanssa juttu luistaa tosi hyvin. Tänä vuonna musta tuntuu, että olen tutustunut erityisen moneen uuteen ihmiseen, joiden kanssa juttelusta tulee vaan niin hyvä fiilis aina. Esimerkkinä ainakin Puhu Muru -blogista tuttu Marja Kihlström, sekä äitikaveri Fatima, jonka kanssa ollaan tiedetty toisemme pitkään, mutta tutustuttu vasta tänä vuonna. Olen niin iloinen siitä, että mun ympärillä on entistä enemmän sellaisia upeita tyyppejä, jotka inspiroivat ja antavat energiaa ja joiden kanssa asiaa riittää aina vaan.

3. Vuoden mieleenpainuvimmat päivät: Keväällä se päivä, kun meidän kuopus aloitti päiväkodin. Eskarilaisen eka eskaripäivä jäi myös mieleen ja kesältä meidän ihanat treffit Oton kanssa. Meidän hääpäiväbileet helmikuussa olivat niin ihanat, niitä ollaan muisteltu koko vuosi. Ja tietty kaikki yhteiset reissut ja erityisesti mun synttäripäivä Mallorcalla. Lisäksi nautin ihan hirveästi meidän kahdenkeskisestä mökkireissusta pari viikkoa sitten.

4. Vuoden paras sarja ja leffa: Ehdottomasti paras sarja oli Tshernobyl, se oli vaan niin käsittämättömän hyvä, että sen voisi katsoa koska tahansa uudelleen. Vuoden paras leffa on vaikeampi, hmmm. Ainakin Once upon a time in Hollywood oli kova, sekä pari viikkoa sitten katsottu The Irish Man ja eilen kutsuvierasensi-illassa nähty Frozen II. Tällä hetkellä houkuttelisi katsoa myös Marriage Story, jota on kovasti kehuttu, ehkä siitä tulee vielä vuoden paras leffa.

5. Vuoden soitetuin biisi: Meillä se oli oikeasti varmaan Ikuinen vappu, kiitos meidän 2-vuotiaan. Mutta itse taisin soittaa eniten ainakin Dua Lipan Don’t Start Nowta, Ed Sheeranin koko tuotantoa, sekä Miss Lin Lev nu dö seniä.

6. Vuoden kosmetiikkatuote: Sanoisin tähän, että Cliniquen Moisture Surge -kosteusvoide. Kosteuttaa tosi hyvin mun kuivaa ihoa. Ja lisäksi Avenen Tolerance -ripsiväri, joka sopii myös super herkille silmille ja silti erottelee ripset ja pidentää kivasti. Just sopiva mun tarpeisiin ja molemmat ovat täysin hajusteettomia.

7. Vuoden lempparireissu: Mallorcan reissu ja meidän kahdenkeskinen mökkireissu. Molemmat olivat aivan uskomattoman ainutkertaisia reissuja, tosin ihan eri tavoilla.

8. Lause joka jäi mieleen tältä vuodelta: Varmaankin mun rakkaan ystävän sanoma lause, että parisuhteessa ja perheessä on hirveän tärkeää, että tuetaan kaikkien perheenjäsenten unelmia ja on yhteisiä päämääriä, joita tavoitella. Toki se on sellainen asia, joka näin ääneen ajateltuna on ihan itsestäänselvyys, mutta sen kuuleminen jotenkin konkretisoi sitä. Musta tuntuu, että sen jälkeen olen entistä hanakammin tavoitellut unelmiani ja auttanut myös lapsia ja Ottoa tavoittelemaan heidän unelmiaan.

9. Tilanne jossa ylitin itseni tänä vuonna: Viisaudenhampaan poisto. Ihan oikeasti, vaikka se monelle on pikkujuttu (ja omakin operaatio osoittautui lopulta tosi helpoksi), se päätös mennä sinne oli mulle ihan valtava juttu. Mikään ei ole pelottanut mua niin paljon kuin se silloin (aiemman järkyttävän kokemuksen takia) ja olen tosi ylpeä, että menin.

10. Uusi asia jonka tein tänä vuonna: Vietin semi-lihattoman lokakuun, eli ei laitettu kotona liharuokia kuukauteen. Se oli yllättävän helppoa ja hauskaa, eikä tuntunut mitenkään hankalalta keksiä lihattomia reseptejä. Oikeastaan se tuntui aika normilta. Meille jäi siltä kuukaudelta vielä lisää kivoja kasvisreseptejä repertuaariin.

11. Asia, joka sai mut itkemään tänä vuonna: Musta tuntuu, että itkin tänä vuonna aika paljon. Itkin todella vuolaasti viisaudenhampaan poistossa, kyyneleet vaan valui solkenaan. Itkin onnesta meidän mökkireissulla. Itkin, kun taapero aloitti päivähoidon. Mua itketti yksi harmittava päätös, jonka jouduin tekemään. Kyse ei ollut mitenkään niin valtavasta ja merkittävästä asiasta, mutta mua itketti silti, koska se tuntui niin tärkeältä. Mua itkettivät monet inhottavat kommentit surusta, mutta myös vielä useammat kannustavat ja ihanat kommentit ilosta. Musta tuntuu, että ylipäätään olen ollut jotenkin tunteellisempi koko vuoden, kuin pitkään aikaan. Monet leffatkin on saaneet mut itkemään, vaikka välillä meni pitkiä aikoja, ettei koskettavista koskettavinkaan leffa saanut kyyneltä silmäkulmaan.

13. Vuoden arkiresepti, jota kokattiin paljon: Ainakin uunifetapasta ja nachos supreme. Tehtiin myös usein kala-hamppareita ja teriyakilohta.

14. Tärkeä päätös, jonka tein tänä vuonna: Päätin alkaa oikeasti pitää huolta itsestäni ja lenkkeillä, päätin löytää aikaa itsestäni huolehtimiselle ja lopettaa tekosyiden keksimisen. Muutamassa kuukaudessa fiilis on kohentunut tosi paljon sekä henkisesti että fyysisesti.

15. Teinkö uuden vuoden lupauksia ja pidinkö niistä kiinni tänä vuonna? Muistelisin, että lupasin olla itselleni armollinen. Olen yrittänyt olla juuri sitä, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Sanoisin, että olen ollut ainakin armollisempi kuin ennen, joten kai mä onnistuin.

16. Vuoden ajatuksia herättävin kirja: Ainakin Michelle Obaman Minun Tarinani oli ihan mieletön kirja. Se herätti tosi paljon ajatuksia. Mieleen jäi myös Maria Veitolan Toisinpäin.

17. Uusi taito, jonka opin tänä vuonna: En tiedä lasketaanko sitä taidoksi, mutta podcastin tekeminen! Mua jännitti tosi paljon etukäteen, että miten pystyn tehdä podcastia, kun vihasin kuunnella omaa ääntäni. Mutta sitten siihen yhtäkkiä vaan tottuikin, että kuulee koko ajan oman äänen kaikuna kuulokkeista samalla kun puhuu. Eikä se häirinnyt yhtään enää. Olen oppinut myös monia uusia juttuja valokuvauksen saralla. Ja opin myös tosi monta lausetta espanjaa meidän Mallorcan reissua varten harjoitellessa.

18. Vuoden hauskin tapahtuma: Ed Sheeranin keikka! Se oli ihan mielettömän ihana hellepäivä ja meillä oli niin hauskaa siellä Oton kanssa. En ikinä unohda sitä kun tanssittiin hitaita Ed Sheeranin Perfectin tahtiin kuuman kosteassa kesäyössä.

19. Vuoden lempparivaate: Varmaankin mom jeansit, jotka olen vihdoin omaksunut kunnolla osaksi omaa tyyliä. Sekä mun nyt syksyllä ostamani Acne Studiosin villapipo.

Viimeksi kun tein jotain haastetta, olin unohtanut kysymyksiä pois. Sen kunniaksi tässä on nyt vielä kahdeskymmenes pitkä ”kysymys” ja vastaus. Oikeesti kyse oli vain siitä, että kirjoitin nyt vahingossa liikaa, eikun. 

Kolme asiaa, joista olen kiitollinen tänä vuonna: 1. Terveys, ollaan saatu olla tosi terveitä koko porukka kuopuksen muutamaa korvatulehdusta ja keskimmäisen keväällä murtunutta kättä lukuunottamatta. 2. Läheiset ihmiset. Meidän ympärillä on nykyään ihan uskomattoman hyvä tukiverkko, johon voi aina luottaa. Se on meille todella iso voimavara arjessa. 3. Mahdollisuudet, joita olen saanut työelämässä. Se on todella hienoa, että mun ympärillä on ihmisiä, jotka uskoo mun villeimpiinkin haaveisiin ja puskee mua eteenpäin. On valtavan suuri kunnia saada tehdä töitä niin hienojen tyyppien kanssa.

Sellaisia juttuja mulla tuli mieleen tästä vuodesta. Aika hieno vuosi! Mistä te olette kiitollisia näin vuoden lopuksi? Muihinkin kysymyksiin saa vastata halutessaan, on aina ihana kuulla teidän ajatuksia omasta elämästänne! 


How hard did the years hit you -haaste

22.01.2019

Facebookissa on kiertänyt tämä suosittu haaste jo muutaman viikon, ja itsekin osallistuin siihen omalla fb-tililläni jo jokin aika sitten. Mä liityin Facebookiin itse asiassa jo v. 2007, ja tänä vuonna tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun sinne liityin. Facebook oli kyllä aivan älyttömän erilainen paikka silloin kun sinne liityin, se muistutti silloin ehkä enemmän jotain IRC-galleriaa.

Mä en oikeastaan hirveästi hengaile Facebookissa enää, koska nykyään siitä tulee lähinnä ahdistusta jatkuvien mahd. järkyttävien clickbait -uutisjakojen myötä. Vaikka kuinka piilottaisi kaiken mahdollisen ikävän sisällön, niin aina sitä tulee kuitenkin. Siksi koitan viettää sen parissa nykyisin mahdollisimman vähän aikaa. Se on vähän harmi, koska alkuperäiseltä tarkoitukseltaan FB oli ihana: oli ihanaa lukea ystävien ja sukulaisten ajatuksia ja kuulumisia, ja ennen niitä päivitettiinkin ahkerammin. Nykyisin muut kanavat ovat ehkä korvanneet tämän puolen FB:stä.

Näitä ihmisten How hard did the years hit you -haasteen osallistumisia oli kuitenkin ihan älyttömän kivaa lukea pitkästä aikaa, ja siksi päätin jakaa oman ensimmäisen ja viimeisen profiilikuvani myös tänne. Miten mun elämä on muuttunut vuosien 2007 ja 2019 välillä?

Vuonna 2007:

Tämä kuva on otettu ekoissa kotibileissä, jotka järjestin Oulussa. Olen kuvassa 16-vuotias, ja olin silloin siis lukion ekaluokalla. Mun äiti oli muistaakseni jossain matkoilla, mutta olin kysynyt luvan, että saanko pitää pienet illanistujaiset kavereille, ja sain luvan. Nämä ekat kotibileet menivät varsin hyvin ja oli hauska ilta, muistan siitä monta hassua yksityiskohtaa! Mun tokat kotibileet ei menneet ihan niin hyvin, mutta tämä kuva ei onneksi ole sieltä niin ei tarvitse nyt keskittyä niihin, hah.

16-vuotiaana en ollut vielä koskaan seurustellut, hyvä jos olin edes puhunut jollekin pojalle. Ehkä koulussa olin jutellut, ja illanistujaisiin taisi tulla jotain mun kavereiden tuttuja poikia muutama. Mutta en todellakaan ollut pussaillut poikien kanssa tai mitään. Mä olin tosi sellainen kiltti ja kuuliainen ja aloin vasta tulla ulos kuorestani ja pikkuhiljaa muuttua ”teiniksi”. Luulen, että hyppäsin koko varhaisen teini-iän yli äidin sairastumisen vuoksi, ja aloin elää mun murrosikää vasta siinä lukion ekaluokan puolivälissä. Sitten se tulikin aika rytinällä, ja ne pari-kolme vuotta ennen kuin tapasin Oton olivatkin sellaista teini-iän pikakelausta. Kaikki kokemukset kerralla, joita monet muut olivat pikkuhiljaa kokeneet 13-vuotiaasta asti. Mutta tulipahan koettua kaikkea.

16-vuotiaana mä ajattelin, että tulenkohan ikinä löytämään mun unelmien prinssiä, koska en vielä ollut löytänyt. En tiennyt mitä halusin isona, enkä tiennyt mitä halusin muutenkaan, paitsi, että halusin äidiksi. Sen olin aina tiennyt, mutta en kyllä puhunut siitä kenellekään. Olin juuri tutustunut mun kahteen rakkaaseen ystävään, joiden kanssa ollaan ystäviä edelleen. En jumankekka koskaan ajatellut ainakaan haluavani yrittäjäksi, eikä Facebookin alkuvuosina some ollut kenenkään ammatti, paitsi Mr. Zuckerbergin. Suomessakin bloggaajat olivat vasta aivan alussa, seurasin silloin Saara Sarvasta, No Fashion Victimsiä ja muita ekoja blogeja.

Vuonna 2019:

Mä olen ollut yhdessä sen unelmieni prinssin kanssa pian 8 vuotta, joista naimisissa pian viisi. Mulla on kolme maailman siisteintä tytärtä ja oma yritys, joka pyörii paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella, alalla, jota ei oikeasti vuonna 2007 ollut vielä olemassa meillä Suomessa. Maailmallakin se oli hyvin lapsen kengissä. Hurjat teinivuodet riittivät mulle ja mun oli helppo asettua aloilleni vuonna 2011 Oton kanssa. Helppoa on olla aloillaan edelleen, mä olen juuri siinä missä haluankin olla.

En todellakaan 16-vuotiaana ajatellut, että oikeasti mun kaikki haaveet täyttyisivät ja ylittyisivätkin. Mä olin aina ihan varma, että kukaan mies kenet tapaisin, ei haluaisi perustaa perhettä kovin nuorena. Ja olin varma, että mäkin varmasti etenisin elämässä ihan sitä perinteistä tahtia: koulut ensin loppuun, sitten töitä, mies, naimisiin, ja lopulta vasta 30v+ lapsia. Vaikka haaveilin tulevani nuorena äidiksi, en ajatellut, että se onnistuisi koskaan, enkä ikimaailmassa olisi uskaltanut ehdottaa perheen perustamista Otolle tai kenellekään muullekaan, vaikka oltaisiinkin ehditty tuntea pidempään. Siksi olen maailman kiitollisin siitä yllätyksestä, joka me saatiin yhdessä kokea, ja jonka ansiosta meillä nyt on se kaikki mitä meillä on.

Meidän alku yhdessä oli hyvin vauhdikas, mutta tässä me ollaan yhdessä edelleen siitä huolimatta, tilastoja uhmaten. En ihan varmasti olisi uskonut, jos joku olisi 16-vuotiaana kertonut mulle millaista mun elämä tulee olemaan. Vastauksena haasteen kysymykseen: How hard did the years hit you? Mun mielestä nää vuodet on kohdelleet mua aika hemmetin hyvin. Ei kaikki aina ole ollut ruusuilla tanssimista todellakaan, ja näihin vuosiin on mahtunut myös surua ja pelkoa. Ja jos puhtaasti ulkonäöstä puhutaan, niin kyllä tää vaalea on niin paljon enemmän mun juttu!

Millaisessa elämänvaiheessa te olitte silloin kun liityitte Facebookiin? 


Näin valehtelen netissä -blogihaaste

26.06.2018

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

EN omasta aloitteestani, muiden järjestämien tapahtumien takia toki kyllä. Tämä on oikeastaan vähän paha, sillä katsoin juuri meidän lomakuvia Kreikasta uudelleen, kun olin selannut yhden fanittamani instaajan feedin kuvia Kreikasta. Meidän kuvat on täynnä värejä, lasten liukumäkiä, strutsikuvioisia UV-pukuja ja hahmoilla varustettuja pillimehuja. Ehkä siksi mulla on vain 14,7 tuhatta instaseuraajaa, kun mun instafeedi ei ole tarpeeksi someystävällinen. Vaikka rakastan estetiikkaa ja kauniita kuvia, arvotan hyvän fiiliksen, viihtyvyyden ja oman perheen ”näköisyyden” aina kaikkea muuta korkeammalle. Eli EI, kun itse valitsen, en koskaan mieti someystävällisyyttä, vaan sitä, missä meillä on paras olla.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Silloin kun olen ottamassa sisustus- kattaus- tai asukuvia, niin toki ovat kuvat myös mielessä. Järjestelen kotona, teen kauniin kattauksen tai laitan sellaisen asun päälle, jonka haluan ikuistaa. Mutta en ole sisustanut meidän kotia sen mukaan, mikä näyttää hyvältä kuvissa, vaan mistä meidän perhe tykkää. Siksi meillä on olohuoneessa aina vähän liikaa tavaraa, ja pöytä ei ole upean näköistä käsiteltyä puuta vaan halpaa valkoista kalustelevyä, joka on helppo pyyhkiä puhtaaksi. En ole ostanut vaatteita kuvat mielessä, vaan omia pukeutumistarpeitani ja mieltymyksiäni ajatellen. Kattauksen kanssa varsinkin olisi parannettavaa, sillä mulla on todella vähän sellaista ”kattausrekvisiittaa”. Meidän arkikattaukset koostuvat Ikean laseista, Teema-lautasista, ja sekalaisista aterimista. Ei kovin instakamaa, eh?

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

No otan todellakin! Meikittömyys on ihan normijuttu eikä mikään uroteko.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Kyllä ja en. Esimerkiksi yhteistöissä olen tosi tarkka siitä, millaisiin yhteistöihin suostun. Mulla on super tarkat kriteerit, ja kieltäydyn usein monista tarjouksista, jotka eivät istu omiin arvoihini. Mun oma brändi perustuu mun omiin arvoihin, ja itse asiassa mun blogista on myös tehty opinnäytetyönä brändianalyysi viime vuonna. Se oli todella mielenkiintoista luettavaa mulle. Vaikka tavallaan tiedän, millainen mun brändi on, ja haluaisin kaiken sisällön tukevan sitä, se ei aina onnistu koska mä olen kuitenkin ihminen, ja ihmisenä myös ristiriitainen. Joskus siis julkaisen myös asioita, jotka eivät oikeastaan istuisi omaan brändiini, mutta koska tärkein osa mun brändiä (mun mielestä) on AITOUS, on niiden asioiden julkaisu perusteltua. Ja silloin kun istun tässä naputtelemassa suoraan sydämestä, ei brändin rakennus ole mielessä. Mulle se brändi on vaan se yleinen fiilis, minkä haluan mun persoonasta, mun blogista ja muista kanavista välittyvän, eikä mikään tiukka ohjenuora jota orjallisesti noudatan.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EN. Toki kuvakulmat valitsen niin, että näytän mahdollisimman edustavalta omasta mielestäni, ja kyllä mä esimerkiksi hillittömän kokoisen monsterifinnin saatan editoida leuasta pois blogia varten, ihan vaan ettei joka toisessa kommentissa sitten lue, että ”sulla on muuten jäätävän kauhea menkkafinni leuassa”.  Insta storiesissa sekään ei ole edes mahdollista, video paljastaa kaiken. Väri ja valo tekevät myös paljon ulkonäölle, ja niitä editoin Lightroomissa. En kuitenkaan harrasta mitään varsinaista ulkonäön muokkaamista editointiohjelmilla, koska se ei vaan ole mun juttu (enkä varmaan edes osaisi). Ihan ilman käsittelyäkin kuvissa on suuria eroja, ja kroppa tai kasvot voivat näyttää aivan erilaiselta ihan vaan kuvakulman tai valon ja varjon takia.

Silottelen elämääni somessa.

EN. Kaikista meidän kohtaamista suurista vaikeuksista, kuten äitini sairaudesta ja mummun kuolemasta olen kirjoittanut, kuten myös pienemmistä jutuista kuten oksennustaudeista, valvomisista, vuodelevoista ja supistuksista ja kaikesta muusta. Mulla on kuitenkin melko tiukat rajat, ja joistakin asioista kirjoitan ympäripyöreästi enemmän kuin henkilökohtaisesti. Pidempi kirjoitus aiheeseen liittyen löytyy otsikolla Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus?

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

KYLLÄ. En siksi että en voisi seistä tuotteen takana, vaan siksi, että en itse ole saanut aina kaikilta yrityksiltä tai yhteyshenkilöiltä reilua (tai edes asiallista) kohtelua tai palkkiota, lähinnä silloin alkuaikoina. Onneksi olen Indieplacella onnellisesti jo neljättä vuotta (eiks noin voi sanoa, jos on ollut kolme täyttä vuotta ja neljäs on meneillään?) ja Indieplacen kautta kaikki hoituu aina reilusti ja bloggaajan panosta ja näkemystä kunnioittaen.

Bloggaajien elämä on glamourista.

KYLLÄ ja EI. Ihan samat kakkavaipat, flunssakaudet, aikaiset ja nihkeät päiväkotiaamut ja satunnaiset mikropizzalounaat ne multakin löytyy. Mutta bloggaamisen myötä elämässä on myös paljon enemmän ilmaista shamppanjaa, lanseeraustilaisuuksia lasisilla kattoterasseilla, jatkuvia uutuustuotteita, gaaloja ja hienojen ihmisten tapaamista. Joka päivälle olisi jotkut kekkerit, joskus monetkin. Harvoin kuitenkaan tulee käytyä missään, koska se ei-glamourinen puoli mun elämästä on korkeammalla mun prioriteettilistalla. Se on kuitenkin suuri etuoikeus, että saa kutsuja mielenkiintoisiin tilaisuuksiin, ja joskus pääsee jopa ulkomaille asti kokemaan mielettömiä ja eksklusiivisia juttuja, ja silloin kun on sopiva hetki, on upeaa päästä käymään noissa tilaisuuksissa.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

EN. En osaa tätä, ja se on varmasti yksi syy siihen, miksi mun instafeedi on juuri niin repaleinen värioksennus, kuin alussa kuvailin. Ehkä mun pitäisi harjoitella?

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

EN, koskaan. Opin jo vuosia sitten, että olen paljon onnellisempi, kun en seuraa em. kanavia (no silloin kun opin tämän, ei Jodelia vielä ollut edes olemassa). Olen myös kieltänyt kaikkia mun ystäviä ja läheisiä kertomasta, mitä niissä puhutaan, ja siksi olen onnellisen, autuaan tietämätön. En koskaan myöskään avaa tai julkaise lukijoiden lähettämiä linkkejä ks. palstoille, tai katso screenshotteja. Silloin vielä kun näitä juttuja luin, opin sen, että siellä harvoin puhutaan mitään, mikä olisi totta. Sillä ei ole mitään väliä mikä on totta, vaan juttuja keksitään ihan jatkuvasti täysin hatusta ilman totuuden häivääkään, ja siksi niitä on turha lukea.

Bloggaaminen ei ole oikea työ. 

ON! Mä olen elättänyt itseni ja perheeni jo pitkään bloggaamalla. Bloggaaminen on ihan oikea työ, ja siitä saa ihan oikeaa rahaa, jos pystyy tarjoamaan tarpeeksi rahalle vastinetta. Se taas vaatii tarpeeksi suurta tavoittavuutta. Se, mikä bloggaamisen arvoa työnä vähentää on se, että jotkut edelleen suostuvat tekemään ”yhteistyötä” jotain 5€ arvoisia ilmaislahjoja vastaan, eli tekevät ilmaista työtä. Siksi edelleen mullekin tulee viikottain myös ehdotuksia, että esittelisinkö vaikka mun instaseuraajille jonkun 10€ heijastimen, ja ”saisin arpoa” heille toisen. Huom. se palkkio mulle olisi siis se heijastin ja arpominen. Kukaan ei elä heijastimilla eikä arpomisella, eikä lehdistäkään osteta mainostilaa esim. koiranruualla. Olisi ihan mieletöntä, että kaikki noudattaisivat samoja pelisääntöjä, jollaiset alalle on luotu. Niiden nimi on PINGEthics, käykää allekirjoittamassa (ja noudattakaa) jos koskettaa teitä.

HAASTE:

  • Kerro, keneltä sait haasteen.
  • Vastaa väittämiin.
  • Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.
  • Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle.

Saatu Iinalta, annetaan haaste eteenpäin Elsalle, Emilialle ja Millalle.


Lasten vastaukset ystäväkirjaan

26.01.2016

Meidän tytöt saivat Bebe Au Lait -blogin Iinan ihanalta Nöpsyltä haasteen vastata Nöpsyn ystäväkirjaan, ja haastattelinkin sitten meidän tyttöjä tänä aamuna aamupalan lomassa. Vastaukset olivat meidän tyttöjen näköisiä, sain pikkuisen hyvät naurut ja meinasin vetäistä ruisleivät väärään kurkkuun pari kertaa, hah! Lukekaa vaikka itse! Kiitos vielä haasteesta Iinalle ja Nöpsylle!

Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi:

T: Tiara, mun nimi on oikeesti kruunu ja mä olen prinsessa.

Z: Zelda.

Molempien blogikoti But I’m a human not a sandwich

Ikäsi:

T: Neljä vuotta.

Z: Mäkin olen melkein neljä.

T: Sä olet kaksi!!!

Parasta just nyt:

T: Kitaran soittaminen ja Play-Doh ja äiti.

Z: Minion suihkugeeli on pawas ja isi!

Lempiruoka:

T: No se pulled pork tortilla jota syötiin eilen.

Z: Isin pannukakku.

T: Ei se ole ruoka! Mut se on munkin lempi jälkkäri.

Lempijuoma:

T: Vesi.

Z: Maito.

Suosikkileikkini:

T: Barbeilla kodin ja kaupan leikkiminen.

Z: Hirviöleikki.

Harrastukset:

T: Mulla ja Zeldalla on tanssiharrastus.

Z: Ei niin se kirjoiteta!

Idolini (Kysyin lapsilta ”Ketä ihailet?” koska eivät tunne sanaa idoli):

T: Tobiasta* (nimi muutettu, poika päiväkodista).

Z: Tiawaa minä ihailen, ainakin Tiawaa.

T: Ei kun sä ihailet Antonia* (nimi muutettu, poika päiväkodista).

Z: Joo, mä menen sen kanssa naimisiin.

T: Minä ihailen myös Zeldaa pientä pikkusiskoa.

Valitse parempi vaihtoehto potta/vaippa, auto/juna, kukkakaali/parsakaali, lämmin/viileä ja oma sänky/äidin kainalo.

Pönttö!!! huutavat tytöt kuorossa. Zelda valitsisi auton, Tiara junan. Zeldalle maistuu parsakaali, Tiaralle kukkakaali. Tiara tykkää lämpimästä, Zelda viileästä. Zelda nukkuu mieluiten alasängyssä ja Tiara kerrossängyssä.

Nöpsyn ystävänkirja -blogihaasteen säännöt:

– kerro, kuka bloggaaja haasteen sinulle antoi ja mistä blogista

– vastaa blogipostauksessa annettuihin kysymyksiin

– haasta muutama blogilapsi tai -perhe vastaamaan kysymyksiin

– ilmoita haastetuille, että heidän on haastettu

– jos tahdot, että Iina nostaa blogissaan vastauksiasi esille, linkitä hänelle vastauspostauksesi

Laitan haasteen eteenpäin Korinnalle, Sofialle ja Julialle!

Kiitos ihanista vastauksista meidän tytöille ja aurinkoa teidän kaikkien ihanien päivään vaikka tuolta räntää ja vettä sataakin! 😀 <3