Oman pihan antimia ruokapöydässä – kokemuksia laatikkoviljelystä

08.08.2020

Me alettiin tänä keväänä lavakaulusviljelyyn aivan noviiseina. Ei tiedetty aloittaessa mistään mitään, mutta päätettiin silti kokeilla. Laitettiin pihalle kolme laatikkoa, ostettiin mullat, kanankakat, siemenet ja taimet ja paljon ruukkuja, joihin laitettiin lisää kasveja. Laitettiin kupariteippiä karkottamaan etanoita ja ostettiin hallaharsoa suojaksi. Alkuun kaikki eteni hitaasti. Meidän ensimmäisistä siemenistä ei tullut mitään, taidettiin istuttaa ne sittenkin hieman liian aikaisin.

Seuraavasta satsista alkoi kuitenkin kasvamaan jo jotain. Pieniä vihreitä sirkkalehtiä. Taimetkin kasvoivat kauniisti, ensin sisällä ja sitten ulkona. Kasvun ihmettä on ollut mieletöntä seurata koko kesä. Olen myös ylpeä meistä ja varsinkin Otosta, joka on muistanut huolehtia laatikoiden sisällöstä ihan joka päivä. Kastellut aina tarvittaessa, lisännyt luonnomukaista ravinnetta ja tarkkaillut kasvua.

Meidän mansikat menivät linnuille. Katsottiin juuri edellisenä iltana, että nyt mansikat alkaa näyttää hyvältä, voitaisiin huomenna poimia. Ja seuraavana aamuna jäljellä oli enää mansikan jämiä nurmikolla ja laatikossa. Olisi pitänyt laittaa siihen joku verkko päälle, mutta kun ne olivat saaneet olla siinä niin nätisti niin luultiin, että ei tarvita. Selvästi linnut vain odottivat, että marjat olivat sopivan kypsiä, kuten mekin. Ensi kesänä ollaan viisaampia ja laitetaan mansikoille verkko heti alusta asti.

Satoa kuitenkin tuli muuten. Ruohosipulia ollaan saatu syödä koko kesä ja salaatitkin kasvoivat jo melko aikaisin. Ollaan selvästi saatu salaattia aivan yli omien tarpeiden. Ruohosipulia ollaan ripustettu nipuissa kuivumaan ja osan ajattelin myös pakastaa valmiina silppuna talveksi. 

Herneet eivät jostain syystä lähteneet kasvamaan ollenkaan, eivätkä myöskään sipulit. Mutta porkkanat, kesäkurpitsat ja kirsikkatomaatit (sekä ne ruohosipulit ja salaatit) kasvoivat aivan mainiosti! Nostettiin tänään ekat porkkanat (pari isoa ja muutama vielä aika mini) ja maistettiin ja ne olivat aivan taivaallisia! Vielä on hulluna porkkanaa laatikossa kasvamassa ja saavat kasvaakin hetken rauhassa, että ovat ihan kunnon porkkanan kokoisia. Porkkanan naateista Otto teki naattipestoa yhdessä Parmiggiano Reggianon ja cashew-pähkinöiden kanssa. Kesäkurpitsa oli niin mehukasta grillattuna. Ollaan saatu jo kaksi hyvän kokoista kesäkurpitsaa ja kaksi on vielä ainakin tuloillaan. Kirsikkatomaattia on tullut koko kesän tasaisesti. 

Auringonkukat vieläkin kasvavat, mutta kukkia ei vielä näy. Meidän muut kesäkukat ovat säilyneet hyvin hengissä, paitsi orvokit, jotka hukkuivat heinäkuun rankkasateissa. Hortensiat, samettikukat ja pelargonit ovat edelleen kauniita. Ensi kesänä laitan orvokitkin altakasteluruukkuun, kuten muut meidän ruukkukasvit. 

Meillä kasvaa pihalla myös kolme valtavaa omenapuuta, joista ollaan saatu jo ekat omenat! Ajattelin viikonlopun aikana leipoa ensimmäisen oman pihan kauraisen omppupiirakan  ja tehdä itse vaniljakastiketta sille kaveriksi. Lisäksi aiotaan tehdä ompuista ainakin mehua ja sosetta ja monta kertaa omena-kaurapaistosta. 

Näin loppukesästä kun tästä laatikkoviljelystä on jo useamman kuukauden kokemus, niin täytyy sanoa, että olen yllättynyt siitä, miten paljon me ollaan saatu satoa. Ja etenkin siitä, miten hyvä fiilis tästä kaikesta on tullut! Siis kuinka hyvältä tuntuu syödä oman pihan satoa ja miten ihanaa on ollut seurata kaiken kasvua lasten kanssa. Jotenkin ihan mahtavaa. Tämä kesä oli meille sellainen harjoituskesä, että vähän katsottiin miten tämä sujuu, miten osataan huolehtia kasveista ja mitä me oikeasti tarvitaan ja syödään. Ensi kesänä ehdottomasti jatketaan näiden kokemusten pohjalta ja entistä viisaampina.

Olen iloinen, että uskallettiin kokeilla, koska aiemmin ei todellakaan olla oltu mitään viherpeukaloita. Samalla kun ollaan kokeiltu, ollaan huomattu, että kyllä kenestä tahansa voi tulla ainakin vähän viherpeukalo, kun tekee kasvien hoidosta vaan rutiinin ja menee rennolla meiningillä, eikä ota liian vakavasti jos joku ei onnistukaan. Meilläkin tämä kokemus sisälsi sekä epäonnistumisia että onnistumisia. Kaikesta ollaan opittu ja ollaan nautittu tästä kokemuksesta ihan älyttömän paljon.


Viikon arkikuva 17/52

13.06.2020

Arkikuvassa pitäisi olla vain yksi kuva, mutta tässä on nyt monta, koska nämä olivat kaikki niin söpöjä, että en osannut valita lempparia. Viime aikoina iso osa arkea on ollut meidän piha, puutarha ja hyötykasvien kasvattaminen. Se tunne, kun lapset aamulla avaavat terassin oven ja kirmaavat ensimmäisenä tsekkaamaan ovatko taimet kasvaneet lisää ja montako mansikan alkua tänään löytyy. Me tutkitaan kaikkia pieniä öttiäisiä, hämmennytään linnun munasta ja kurkitaan pihalle pomppivia rusakoita.

Yhtenä aamuna kaksi oravaa leikki varmaan puoli tuntia meidän vajan katolla ja me ihmeteltiin heidän hassua hippaa lasten kanssa. Make-kimalainen on lakannut käymästä pihalla, mutta sen sijaan samasta kolosta pihalle tulee nykyisin puolet pienempi kimalainen. Ollaan pohdittu, että onkohan se Maken jälkeläinen? Kenties.

Tällä viikolla pesimme koko terassin ja kaikki pihakalusteet siitepölystä juuri ennen lämpimämpien säiden alkua. 3-vuotias kiljui riemusta, kun sai suihkuttaa vettä puutarhaletkusta tuoleihin. Hänestä oli aivan hulvattoman hauskaa, kun pestiin kaikki pihalelut. 

On niin ihanaa yhteistä ja rentouttavaa tekemistä puuhastella pihalla. Lapset auttavat mielellään kasvien kastelussa ja kaikessa muussakin, mitä laatikkoviljelyyn liittyy. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla ei ole ollut mitään ongelmaa pitää kasveja hengissä. Tätä jaksan hämmästellä viikosta toiseen. Päin vastoin, kaikki meidän kasvit elävät ja kukat puskevat uutta kukkaa toisensa perään. Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito on jotain rakettitiedettä, jossa mulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta onnistua. Olin niin väärässä. Ei se ole sen kummoisempaa kuin, että vähän ottaa selvää asioista, seuraa fiksumpien ohjeita ja oikeasti huolehtii kasveista säännöllisesti. 

Ostin pihalle vain muutamia kukkia juuri siksi, koska pelkäsin, että ne kuitenkin kuolevat pian ja kukkiin käytetty raha menee hukkaan. Mutta ehkä nyt kun meidän hortensiat, orvokit, neilikat ja pelargonit ovat edelleen elossa, uskallan ostaa vielä muutaman kukan lisää? Kukat tekevät niin paljon! Ne näyttävät niin kauniilta ja värikkäältä ja rauhoittavalta pihalla. Vaikka meidän piha on muutenkin todella vehreä, niin kukat tuovat siihen vielä oman ihanan lisän. Olen miettinyt, että pihalle voisi rakentaa vaikkapa lapsille vielä oman kukkapenkin tai ison kukkalaatikon, johon jokainen heistä saisi valita vaikka kolme mieleistään kukkaa. Nyt saa siis suositella vielä helppohoitoisia ja pitkään kukkivia kukkia, jotka viihtyisivät yhdessä lasten omassa kukkapenkissä!