Viikonloppuna päästiin nauttimaan yhdessä auringosta ja testaamaan viimeinkin jo muutaman viikon ajan sisällä testattua Puky -potkupyörää*, jonka saimme Polkupedilta. Polkuped on suomalainen lasten ulkoiluun ja harrastamiseen keskittynyt verkkokauppa, jonka tarina alkoi juuri Puky-potkupyöristä. Polkuped toimii saksalaisten Puky-pyörien maahantuojana, ja verkkokaupasta löytyy paljon muutakin kuin vain potkupyöriä, kuten esimerkiksi voimistelurenkaita, polkupyöriä ja pyöräilytarvikkeita. Kävimme jo toissa viikolla ostamassa kypärän Tiaralle Stadiumista, kun aurinkoa oli luvattu, mutta se ei sitten koskaan näyttäytynytkään sinä sunnuntaina ja siksi odotimme vielä viikon. Onneksi mentiin lauantaina aikaisin aamulla ennen kuin sairastuttiin, muuten olisi jouduttu taas odottamaan ainakin viikko eteenpäin.

Katuja juuri siivoiltiin viikonloppuna, ja tällä viikolla onkin jo paljon puhtaammat pyöräilymaisemat kun kivet ja katupöly ovat vähän vähemmällä. Mutta oikein hyvin sujui pyöräily jo ekasta kerrasta lähtien niistä huolimatta. Vaikka pyörä on toistaiseksi isomman käyttöön tarkoitettu, päästettiin me pienempikin kokeilemaan pyöräilyä kun hän sitä kovasti halusi. No häneltä se ei ihan vielä sujunut niin sutjakkaasti koska pyörä on vähän liian iso hänelle, mutta isompi pääsi vauhtiin ja hiffasi homman jujun aika nopeasti. Kun hän oli rauhassa harjoitellut hetken ja potkutellut hitaasti eteenpäin, hän sai kiinni tekniikasta ja sen jälkeen eteni hurjan nopeaa vauhtia.

Meillä on Pukysta tuo ns. välimalli LR L, eli yli 2,5-vuotiaalle tai yli 90cm mittaiselle lapselle tarkoitettu. Pyörän kuvauksessa lukee, että jos lapsi on kokojen välissä (niinkuin meillä vähän on) suositellaan pienempää kokoa vähän aremmalle lapselle, ja suurempaa kokoa seikkailunhaluisemmalle joka kokeilee innolla uusia ja jännittäviäkin asioita. Mä nyt en loppujenlopuksi tiedä kummanlainen meidän neiti sattuu olemaan, ajattelin etukäteen että hän saattaisi vähän jännittää pyörää mutta mitä vielä, etenee sillä kuin vanha tekijä. Toisaalta uskon, että vasta-alkajana hänestä tuo pienempi koko tuntui hallittavammalta ja turvallisemmalta, kuin isompi pyörä jonka hallinta ei ehkä olisi niin helppoa. Onneksi Pukyssa sekä satulan että tangon korkeutta voi nostaa tarpeen vaatiessa, ja onneksi meillä on tuo pikkusisko odottamassa innokkaana jos pyörä jää pieneksi.

Meillä ei tosiaan ennen ole ollut minkäänlaista pyörää, ei potkupyörää eikä kolmipyörää, joten ei ollut ollenkaan vielä harjoitusta kertynyt etukäteen. Siitä huolimatta Tipa tosi nopeasti oppi miten pyörällä pääsee eteenpäin, miten kääntyy ja miten pysähtyy. Jarrukin Pukysta löytyy, mikä on tosi hyvä, mutta sitä ei olla vielä harjoiteltu ettei tarvitse oppia liian montaa uutta juttua kerralla. Eikä se hurjan kova vauhti nyt vielä onneksi niin hurja ole mitä potkupyöristä olen kertomuksia kuullut toisilta vanhemmilta. Meistä se tuntuu hurjalta koska tämä on ensimmäinen kerta kun meidän muksu pyöräilee tai ylipäätään liikkuu jollain tuollaisella välineellä täysin itsenäisesti eteenpäin, kovempaa kuin kävellen tai juosten.

Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella että meidän pieni pikkuinen vauva on kasvanut noin isoksi tytöksi joka viilettää tuolla vain menemään potkupyörällä ihan itse! Mihin se aika on mennyt? Mä tiedän että osa teistä on seurannut sieltä jo Tiaran odotusajoista asti, ja pakko kyllä nyt kysyä teiltä että tuntuuko teistäkin että aika on vierähtänyt hurjaa tahtia? Kohta täällä on kirjoiteltu neljä vuotta!

Meidän Puky on ihana kirkkaankeltainen, mutta niitä on saatavilla Polkupedista monessa muussakin värissä. Tuon meidän LR L välikoon lisäksi potkupyöriä löytyy jo 2-vuotiaasta (85cm) alkaen, sekä myös isommille eli 3v/95cm pituisille.  Zeldakin varmasti olisi potkutellut vähän rohkeammin jos hänellä yltäisi jalat maahan satulasta, sisällä hän nimittäin istui jalkatelineellä ja potkutti kovempaa vauhtia eteenpäin kuin Tiara! Veikkaan että me päädytään hänellekin hommaamaan vielä tälläinen menopeli, sen verran innoissaan hän on siskon pyörästä.

Potkupyörä saatu Polkupedilta.

Mun on helppo kuvitella, että ensi kesänä saattaisi onnistua Tiaralta hyvin tavallisella pyörällä pyöräily jo ilman apurattaita. Potkupyörän kanssa oppii hyvin itse kannattelemaan sitä pyörää pystyssä ja pitämään tasapainon, ja monelta vanhemmalta olen kuullutkin että siirto potkupyörästä tavalliseen lastenpyörään on ollut lastenleikkiä. Tietenkin se on varmasti ihan yksilöllistä, eikä meillä mikään kiire ole edetä, mutta mielenkiintoista nähdä että kuinka paljon tällä potkupyöräilyllä on vaikutusta.

Oletteko kokeilleet Pukya tai muita lasten potkupyöriä? Mitä tykkäätte? Minkä ikäisenä lapsi on alkanut potkupyöräilemään, ja minkä ikäisenä alkanut ajamaan tavallisella pyörällä?

Muistatte varmaankin Saksaan, Schwalbachiin suuntautuneen matkani huhtikuussa? Pääsimme Mintun ja Kaksplussan toimituspäällikön Kaisan kanssa yhdessä Norjan ja Ruotsin suosituimpien perhebloggaajien kanssa vierailemaan Pampersin tutkimuskeskukseen. Vilautin silloin Instagramissa kuvaa tutkimuskeskuksesta, mutta nyt on aika kertoa vähän enemmän. Kahden lapsen äitinä, tosin vain yhden vaippaikäisen, mulle on tärkeää tietää mistä käytettävät vaipat tulevat, mitä ne sisältävät ja miten ne kehittyvät. Mä olen todella iloinen siitä, että sain mahdollisuuden vierailla tutkimuskeskusessa, ja intensiivistä tietoa juuri niistä asioista, mistä toivoinkin. Nyt on aika jakaa nämä tiedonmuruset myös teille!

Schwalbachissa sijaitsee yksi useista Pampersin tutkimuskeskuksista, vuonna 2000 perustettu keskus, joka työllistää 350 ihmistä 20 maasta 20 eri alalta. 25% tutkimuskeskuksen työntekijöistä on lääkäreitä. Useat eri tutkimuskeskukset ympäri maailmaa mahdollistavat sen, että Pampers pystyy kehittämään erilaisia vaippoja eri alueiden lapsille, onhan esimerkiksi selvää että kuumassa ja kosteassa elävät vauvat tarvitsevat erilaisia vaippoja, kuin Suomen pakkastalvissa lumihangessa istuksivat vaippapyllyt.

Kaikki Pampers-tuotteet testataan ensin useassa eri vaiheessa laboratoriossa, ja aina ennen markkinoilletuloa vaipat testataan myös ihan oikeassa käytössä vauvoilla. Pampersin tutkimuskeskuksessa käy joka päivä n. 300 vapaaehtoista testipaneeliin kuuluvaa  perhettä hakemassa vaippoja ja muita erilaisia testituotteita kotiin kokeiltavaksi. Perheet vastaavat erilaisiin kysymyksiin, ja tekevät erilaisia tehtäviä, riippuen siitä mitä milloinkin testataan. Testipaneeliin kuuluvien 45 000 tutkittua vaipanvaihtoa joka viikko antavat arvokasta tietoa lasten ja vanhempien kokemuksista.

Tutkimuskeskuksessa testaamassa vaippoja käy myös n. 10-12 perhettä päivittäin. Keskuksessa on testaamista varten ihana leikkipaikka, jossa nähdään miten vaipat toimivat käytännössä. Tutkimuksen kohteena on mm. lasten liikkuminen, ja lisäksi tutkimuskeskuksen Skin-labissa mitataan esimerkiksi ihon kosteutta vaipan sisällä, ja testataan ihoa monen eri muuttujan kautta. Pampers pitää toiminnan hauskana lapselle, ja jokainen tutkimus kestää maksimissaan kahdesta kolmeen tuntia. Ainakin meidän näkemämme lapset leikkivät innoissaan, ja pääsimme seuraamaan myös ihotutkimusta, joka oli täysin kivuton lapselle, ja hän sai leikkiä myös tutkimuksen aikana. Osa tutkimuksista toteutetaan tietysti myös käytetyillä vaipoilla.

Meidän tutkimuskeskuksessa vieraillutta bloggaajaryhmäämme ehkä kaikkein eniten kiinnostanut asia oli Pampersin ympäristövastuu, josta saimmekin kattavasti tietoa. Pampersin tavoitteena on tarjota tuotteita, jotka ovat hyviä sekä lapsille, vanhemmille, että ympäristölle, nyt ja tulevaisuudessa. Viimeisen 20 vuoden aikana Pampers on kehittänyt tuotteita, jotka kuluttavat vähemmän materiaaleja, mutta pitävät lapsen kuivempana kuin koskaan. Vaippa on nykyään  50% pienempi, ja vaippapaketti 70% pienempi kuin 20 vuotta sitten.

Vuosina 2006-2012 Pampersin hiilidioksidipäästöt vähenivät 28%, valmistuksesta aiheutuva jäte väheni 62%, vedenkulutus 18% ja energiankulutus 8%. Ympäristötyössään Pampers ottaa huomioon koko tuotteen elinkaaren aina valmistuksesta käytetyn vaipan hävittämiseen, ja keskittyy niihin alueisiin jotka kuormittavat ympäristöä eniten. Suurimmat ympäristötekijät ovat tuotteiden valmistus, ja materiaalit sekä kuljetus, ja niihin kiinnitetään erityishuomiota.

Me saimme seurata meitä varten tehtyjä esimerkkitestauksia, mm. mainoksista tuttua paperilapulla vaipan kosteuden mittausta Pampersin vaipalla ja kilpailijan vaipalla, eri kerrosten vaikutusta vaippojen kuivuuteen ja paljon muuta. Pääsimme myös vertailemaan testeissä Pampersin vanhoja vaippoja uusiin, sekä kokeilemaan hauskaa Superabsorbent -ainetta kädellä, se on sitä sinistä mömmöä, polymeeria joka kykenee sitomaan itseensä 200-kertaisen määrän nestettä, ja mahdollistaa sen että lapsen vaippa pysyy kuivana. Oli jännittävää päästä näkemään ihan omien silmien edessä, miten tutkimuksissa käy, mainoksissa kun kaikki tuntuu aina niin kaukaiselta, eikä niihin ehkä uskalla luottaa samalla tavalla kuin omiin silmiinsä.

Ennen kierrosta ja käytännössä tutkimusten tarkastelua, saimme myös hauskan tietopaketin Pampersin historiasta ja pääsimme vertailemaan 60-luvun ensimmäisiä kertakäyttövaippoja, 90-luvun tytöille ja pojille erikseen myytyjä nallevaippoja ja uudempia vaippoja keskenään. Ne ikivanhat vaipat tuntuivat kyllä ihan uskomattoman paksuilta ja hankalilta nykyvaippoihin verrattuna, vaikka olivatkin oman aikansa edistyksellinen keksintö. Onneksi arvokasta tutkimustyötä tehdään ja vaipat kehittyvät kokoajan!

Esittelyn aikana meille vastailtiin myös Pampersille useimmin esitettyihin kysymyksiin esimerkiksi vaipoissa käytetyistä voiteista tai kemikaaleista, vaippojen hajusta ja vaippaihottumasta. Pampersilla on sekä voidetta sisältäviä, että voiteettomia vaippoja. Pampers New baby- ja Active fit -vaipat sisältävät voidetta. Voidetta sisältävissä vaipoissa käytetty voide, on vaseliinia. Voidetta on vaipassa isolle alueelle levitettynä yksi n. nuppineulanpään kokoinen pisara, eli todella vähän. Silti tämän pienen määrän on todettu vaikuttavan positiivisesti vaippa-alueen ihoon. Eli vaipoissa ei ole mitään megakehiteltyjä kemikaaleja, vaan ihan puhdasta vaseliinia.

Vaipoissa ei myöskään ole käytetty mitään hajusteita, ja ne ovat kaikki allergia- ja astmaliiton kanssa yhteistyössä kehitettyjä. Vaippaikäisten lasten ihoärsytys vaippa-alueella, on kuluneiden 15:sta vuoden aikana vähentynyt 45% ja vaikea ihoärsytys jopa 80%, ja Pampers kehittää vaippojaan jatkuvasti välttääkseen vaippaihottuman aiheutumista. Usein vaippaihottuma kuitenkin liittyy lasten tiettyihin ikäkausiin, eikä käytettyyn vaippaan.

Vierailusta jäi todella hyvä fiilis, oli hienoa päästä tutustumaan koko valmistus- ja tutkimusprosessiin ihan alusta alkaen. Suuri kiitos Pampersille vieralusta, nyt uskallan hyvillä mielin luottaa siihen, että meidän käyttämät vaipat ovat tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Tietysti vaippoja valitessa täytyy pitää mielessä jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Vaikka mä etenkin nyt vierailtuani tutkimuskeskuksessa luotan kaikkein eniten juuri Pampersiin, saattaa joskus tulla eteen tilanne, että ne eivät esimerkiksi sovi Zeldan ruumiinrakenteelle, ja vuotavat. Silloin pitää vaan kokeilla jotain muuta, ja sekin on ihan okei!

Yhteistyössä Pampersin kanssa toteutettu.

Mitä vaippoja teillä käytetään? Muistatteko nuo ihanat nallekuvioiset ysärivaipat?

 

Toteutettu yhteistyönä Stokken kanssa. Meillä on ollut nyt muutaman viikon ajan käytössä uudet, omat Stokke Scoot -rattaat rikkimenneiden Mountain Buggy Duetien ja lainassa olleiden Stokke Xploryjen jälkeen. Sovimme Stokken kanssa jo aiemmin keväällä ratasyhteistyöstä, mikä olikin suuri onni siinä vaiheessa kun tuplat hajosivat, ja menetin toivoni niiden suhteen. Scootien odotusajan meillä oli lainassa Xploryt, joissa oli seisomalauta, ja Tiara tottui laina-aikana hienosti seisomalaudan käyttöön.

Stokke Scootit ovat Stokken kompaktein ratasmalli, ja kooltaan huomattavasti pienemmät kuin Crusit tai Xploryt. Pelkiksi matkarattaiksi en niitä kuvaisi, sillä ominaisuuksia löytyy paljon enemmän kuin perus sateenvarjoratasmalleista. Monipuolisiksi ominaisuuksiksi luettelisin mm. normimatkarattaiden renkaita suuremmat renkaat, hyvän kuomun, helpon yhdisteltävyyden eri tilanteisiin, tilavan tavarakorin, lukuisat lisävarusteet, sekä tukevan fiiliksen, joka työnnettäessä tulee. Scootit eivät ole liian kevyet, vaan juuri sopivat cityrattaat, täydelliset meidän tarpeisiin.

Rattaissa on todella monipuolinen kuomu, joka suojaa erittäin tehokkaasti auringolta ja tuulelta, ja tulee tarvittaessa pitkälle eteen. Kuomussa on myös vetoketjulla avattava tuuletusaukko, sekä neppari, jolla ylimääräisen kuomukankaan saa nätisti kiinni ja kuomun siistin näköiseksi. Lapsen ollessa kasvot menosuuntaan, tuuletusaukosta voi myös kurkkia mitä tyyppi puuhailee. Kuomun saa tarvittaessa myös kokonaan irti. Sateen tai hyttysten varalle rattaiden mukana tulee aina sadesuoja, sekä hyttysverkko, jotka auttavat silloin kuin huippukuomukaan ei riitä. Zelda tykkää kovasti siitä, että sadesuoja on täysin läpinäkyvä ja sieltä on yhtä hyvä tiirailla, kuin ilmankin sitä.

Scooteissa on kaksi klipsiä istuimen takaosassa, jotka avaamalla rattaat avautuvat makuuasentoon. Klipsit ovat kätevät, ja selkänoja on tukeva, eli ne saa helposti kiinni ja auki vaikka lapsi onkin kyydissä, eikä selkänoja rämähdä alas ikävästi, vaan laskeutuu pehmeästi ja lapselle mukavasti.

Matkoilla tärkeä ominaisuus on helposti vaihdettava istuinsuunta, sen saa käännettyä siis vaikka keskellä katua jos siltä tuntuu, mikä on kätevää. Zelda viihtyy toistaiseksi selkä menosuuntaan päin, kun saa samalla jutella sekä äidille että seisomalaudalla pönöttävälle isosiskolleen, mutta tulevaisuudessa se on hyvä ominaisuus, että istuinsuunnan saa vaihdettua kasvot menosuuntaan, kun ympäröivä maisema alkaa kiinnostaa enemmän. Rattaat saa molemmissa istuinsuunnissa sekä istuma-asentoon, että makuuasentoon.

Scootit sopivat vastasyntyneestä aina 15kg asti, eli meillä sopisivat käytännössä molemmille tytöille vielä ainakin pari vuotta, vaikka Tiara ei enää rattaissa pahemmin istuksikaan. Vastasyntyneelle Scootit sopivat Stokken Softbagin, tai Stokke iZi Go by BeSafe -turvakaukalon kanssa, jonka saa suoraan kiinnitettyä rattaiden runkoon. Muita käteviä lisävarusteita Scooteihin ovat mm. mukiteline joka löytyy meiltäkin niin saa lattemammailla rauhassa.

Scooteissa on kaksi jalkatukea, kiinteä jalkatuki alhaalla, sekä siirrettävä ja irroitettava jalkatuki, jonka saa molemmissa istuinsuunnissa kiinni runkoon nopeasti ja helposti. Tiaran jalat yltävät helposti jalkatukeen, mutta meidän lyhytjalkainen kuopuksemme saa kasvaa vielä sentin-kaksi että jalkatuki on hänen jaloilleen sopivalla korkeudella, nyt siihen yltävät vain kengänkärjet, mutta se ei menoa haittaa. Laitetaan tuki sitten pysyvästi paikoilleen kun jalatkin yltävät siihen. Allaolevassa kuvassa siirrettävä tuki alimmalla tasolla, ja sen alla kiinteä jalkatuki.

Ehdottomasti paras ominaisuus Scooteissa, on lapsen istuinkorkeus. Istuin on korkeammalla kuin tavallisissa rattaissa, sillä Stokken ideologiaan kuuluu se että lapsi on helposti samalla tasolla vanhempiensa kanssa, ja näin vuorovaikutus ja lapsen tarpeisiin vastaaminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Me ollaan käytetty Scooteja jo mm. matkasyöttötuolina, sillä ne sopivat siihenkin tarkoitukseen mainiosti. Lapsi on helppo laittaa rattaisiin kun ei tarvitse kykkiä, ja myös tavarakoriin pääsee helposti käsiksi, kun lapsi ei istu 10 senttiä sen yläpuolella.

Scooteissa on todella hyvä ja tukeva työntöaisa, jonka korkeus on säädettävissä työntäjälle sopivaksi. Mä tykkään todella paljon Scootien työntotuntumasta, ne tottelevat silloinkin ohjaan yhdellä kädellä ja Tipa on myös seisomalaudalla kyydissä. Rattaiden eturenkaat ovat kääntyvät, mikä tekee ahtaissa paikoissa kääntymisestä erityisen helppoa ja mukavaa. Ne saa kuitenkin lukittua myös paikoilleen, mikä on hyvä ominaisuus tulevaa talvea ajatellen.

Kompaktirattaissa tärkein ominaisuus monelle on helppo kasattavuus, mikä toteutuu myös Scooteissa. Meille tällä ominaisuudella ei juurikaan ole väliä, sillä emme pahemmin kasaa rattaita, kun emme käytä autoa. Mutta monelle varmasti se, että rattaat saa muutamassa sekunnissa yhdellä kädellä kasaan, on tarpeellinen juttu. Rattaat menevät todella pieneen tilaan kasattuna, vaikka eivät ne kokonaisinakaan paljoa vie tilaa. Pienimmäm mahdollisen vaunutilan omaavissa busseissakin Scooteja menisi ainakin kolmet vierekkäin, ja onpa niillä mahduttu aikamoniin keskustalaisiin ja punavuorelaisiin jugend-talojen minihisseihinkin, kun ollaan vierailtu eri tilaisuuksissa.

Scooteihin on valittavana useita eri värivaihtoehtoja, meillä on ihanan raikkaat ja vaaleat Beige Melange-kankaat, joihin ihastuin jo Stokke Xploryissa kesäkuomuun yhdistettynä. Kankaat ovat täysin konepestävät, mikä on hyvä etenkin jos rattaita sattuu käyttämään matkasyöttötuolina niinkuin me. Kankaat kyllä hylkivät myös likaa ja vettä tosi hyvin, vaikka pestävät ja irroitettavat ovatkin, eli vielä ei olla jouduttu edes konetta pyöräyttämään niiden osalta käyntiin. Polhemin toimistolla kuvaamissani testirattaissa on ihanat Purple-kankaat, jotka ovat Tipan suosikit.

Me testattiin ekan kerran Scooteja elokuisella Tukholman reissulla, jolloin jo ihastuin niihin täysin! Tietenkin osansa ihastukseen teki myös se, että niitä näkyi todella paljon Tukholman keskustassa trendikkäillä ruotsalaislapsilla käytössä. Tukholman reissun jälkeen Scooteja on hieman uudistettu, ja silloin vaivannut rattaiden töksähtelevyys pienissäkin kynnyksissä on nyt poistunut, mistä olen tosi iloinen. Rattaat kulkevat sujuvasti ja keveästi keskustassa, julkisissa liikennevälineissä, hiekkatiellä ja jopa mukulakivillä.

Scooteihin ei ole saatavilla omaa seisomalautaa, mikä hieman jännitti mua aluksi, mutta kun selvisi että ruotsalaisvalmistaja Lascalin yleismalli Buggy Board sopii myös Scooteihin, mulla ei ollut enää epäilystäkään niiden suhteen. Meillä on ollut myös Buggy Board kytkettynä rattaisiin nyt parisen viikkoa, ja kulkeminen on helppoa ja mukavaa. Seisomalauta kiinnittyi Scootien runkoon täysin ongelmitta ja sen kanssa myös Tipalla on helppoa ja mukavaa matkustaa, eikä mun tarvitse jännittää miten pidemmät reissut sujuvat. Buggy Board ei ole ehkä maailman esteettisin kapistus, ja mua vähän harmittaa että se ei niin hyvin sovi Scootien virtaviivaisen tyylikkääseen lookiin, mutta onneksi Tipa seisoo yleensä kirkuvan punaisen logon päällä, haha.

Juuri tällä hetkellä Scootit ovat ihan täydelliset meidän tarpeisiin, ja uskon että ne jäävät meidän viimeisiksi rattaiksi, sillä en usko että me enää muita tarvitaan. Näillä on hyvä kärräillä sinne asti että Zeldakin juosta hilputtaa itsekseen parin vuoden päästä. Neljä eri ratasmallia yhdistelmistä tupliin ja kompakteihin testanneena, sanoisin että nämä ovat ehdottomasti ne kaikkein mieluisimmat, vaikka kovasti Xploryjen ihanaa kesäkuosia kaipaankin. Rakastan meidän rattaita, ja voin lämpimästi suositella, jos ketterille cityrattaille on tarvetta.

Toivottavasti tässä oli nyt tarpeeksi kattavasti asiaa, yritin miettiä kaiken mahdollisen valmiiksi, mutta jos jokin mietityttää vielä rattaiden ominaisuuksista, niin kysykää vain!

Meillä on nyt vuoden päivät ollut käytössä Mountain Buggy Duetit. Ihanat, mahtavat, kapeat, kaikkea sitä mitä tuplarattailta toivoimmekin, mutta yhä useammin huomaan että Zelda istuu tai makoilee niissä aivan yksin. Tiara haluaa k-ä-v-e-l-l-ä. Ei missään nimessä ainakaan istua rattaissa paikoillaan, vaan kävellä, tutkia, istua metrossa penkillä, seisoa paikallaan keskellä kauppakeskusta, juosta ja hyppiä.  Vaikka Tiaran tyhjälle paikalle on mukava kasata kassikaupalla ostoksia neidin kävellessä, ja rattaat ovat kahdesta istuimestaan huolimatta kapeat, olemme alkaneet kaivata niille myös vaihtoehtoa siihen rinnalle, eli yhdenistuttavia rattaita.

Uskoisin että tarvitsemme kuitenkin vaihtoehdon missä on seisomalaudan kiinnitysmahdollisuus, sillä reissun venähtäessä olisi toki mukavaa että Tipan saisi siihen kyytiin eikä tarvitsisi kävellä pelkästään uteliaan leikki-ikäisen tutkin tämän pensaan ja vesilätäkön millintarkkuudella ja kävelen sitten -nopeudella. Tiara on reipas ja tykkää kävellä, mutta ikää on kuitenkin mittarissa vasta kaksi vuotta ja viisi kuukautta. Pidempiä reissuja jos miettii, niin tykätään käydä lenkeillä esimerkiksi lähimetsässä, jossa paikoitellen on vähän vaikeakulkuisempaakin maastoa, joten olisi toivottavaa että tulevat menopelimme kulkevat myös siellä vaivattomasti. Lähimetsä kuulostaa pieneltä, mutta lenkkiä kertyy helposti seitsemän kilometriä kun lähtee kiertämään.

Tähän postaukseen olen koonnut pitkällisen tutkimustyön ja harkinnan seurauksena meitä eniten miellyttävät ratasmallit kuvineen, plussineen ja miinuksineen. Se mitä me haetaan on rattaat jotka ovat kompaktit, mukavat istua, tyylikkäät ulkonäöltään ja monipuoliset käyttömahdollisuuksiltaan.

Kuvat: Bugaboo

Bugaboo bee plussat, ovat rattaat joista haaveilin jo Tiaran vauva-aikana, ennenkuin Zelda ilmoitti tulostaan. Olen edelleen totaalisen rakastunut niiden muotoiluun, ja sivukaupalla infoakin on tullut luettua näistä, sekä ihasteltua kaupungilla monta kertaa kun ovat tulleet vastaan. Käytännön kokemusta mulla ei näistä ole, mutta en ole kuullut koskaan yhtään moitteen sanaa näistä, vaikka usella tuttavallakin näitä on.

+ Törkeän tyylikkäät, ihan mielettömät.

+ Kevyet, paino vain 8,5kg

+ Leveys vain 53cm

+ Paljon mahdollisuuksia muunnella ulkonäköä

+ Herkut värivaihtoehdot

+ Seisomalaudan saa kiinnitettyä

– Sadesuoja ei tule mukana

Kuvat: Cosatto

Cosatto Gigglet Go Lightly -kuosilla, ovat kyllä aivan uusi ratasmalli, mutta kyseinen kuosi on ollut myös mun kuolauslistalla jo vuodesta 2012. Mä lukaisin Giggleistä ensimmäistä kertaa nyt uusimmasta Kaksplussasta (vai olikohan se Vauva?), ja ihastuin niiden tyylikkääseen muotoiluun. Kun vielä googletellessani huomasin että niitä saa myös tässä mun suosikkikuosissa, innostuin oikein totaalisesti. En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä että nämä yhdistelmävaunut olisivat meille se paras ratkaisu, sillä tuntuu typerältä maksaa kopasta, kun sille ei ole mitään käyttöä eikä näitä saa ilmankaan.

+ Ihana kuosi

+ Kevyet, 8,5kg ratasosan kanssa

– Kolmipyöräiset, ei aiempaa kokemusta

– Ei kovin kapeat, 60cm (tuplarattaidemme leveys on 64cm)

– Turhaa maksaa yhdistelmärattaista, kun ei tarvitse oikeasti

– Ei tietoa seisomalaudan kiinnitysmahdollisuuksista

Kuvat: Kiddisave.co.uk

Quinny Zapp Xtroista on ollut paljon juttua blogeissa tässä omien äitiysvuosieni varrella. Ne ovat kevyet, muuntautumiskykyiset, pienet ja helpot. Missään suomalaisissa lastentarvikeliikkeissä en ole kuitenkaan itse vielä näihin törmännyt, mikä ihmetyttää. Ehkä olen vain etsinyt huonosti. Quinnyissä mua mietityttää myös se pienuus, se on toki kaupunkireissuilla tosi hyvä juttu, mutta kulkevatko nämä metsässä? Quinnyt ovat hinnaltaan todella maltilliset, reilut 200 euroa saksalaisessa verkkokaupassa, mutta pärjäävätkö ne sitten ominaisuuksiltaan kalliimmille kilpakumppaneilleen?

+ Kevyt, paino 8,7kg

+ Edulliset

+ Tilatessa mukana tulee aurinkosuoja, sadesuoja, aurinkovarjonpidike ja adapterit turvakaukalolle

– Ei mahdollisuutta testata liikkeessä

– Tosi pienet renkaat, miten toimisivat hankalammassa maastossa?

– Kolmipyöräiset

– Seisomalautaa ei saa kiinnitettyä

Kuvat: Stokke

Stokken Scootit ovat mun toinen ehdoton suosikkini tähän mennessä! Näitä me päästiin itse testailemaan käytännössä taannoisen Tukholman reissun ajan, ja tykättiin hurjasti. Scootit ovat näppärät, sopivan kevyet mutta tukevat, mukavat lapselle, ja monipuoliset ominaisuuksiltaan. Istuimen pystyi vaihtamaan yhdellä napin painalluksella joko kasvot menosuuntaan tai selkä menosuuntaan, ja rattaat sai todella pieniksi kasaan jolloin niitä oli helppo kantaa. Tykkään siitä että Scooteissa lapsi istuu tavallista korkeammalla, jolloin niitä voi käyttää hätätilassa vaikka syöttötuolina, ja lapsi näkee kyydistä hienosti ympärilleen. Rakastan Stokken ihania värejä, jotka ovat superherkullisia ja erilaisia kuin muilla valmistajilla!

+ Kompaktit, mutta eivät todellakaan pelkät matkarattaat, vaan monipuoliset

+ Kapeat, leveys vain 54cm

+ Herkut värivaihtoehdot

+ Kokemus rattaista positiivinen useamman päivän testauksella

+ Sadesuoja tulee mukana valmiiksi

– Seisomalautaa ei saa kiinnitettyä

Kuvat: Bugaboo

Bugaboo Buffalot, ovat huomattavasti järeämmät kuin muut rattaat  tässä postauksessa. Ainoa syy, miksi haaveilen niistä on se että ihastuin niihin heti kun kuulin että ne tulevat markkinoille. Jos Zelda olisi ollut meidän ensimmäinen lapsi, nämä olisivat ne rattaat jotka meillä hengaisivat Mountain Buggyjen sijaan. En kuitenkaan usko että nämä vastaisivat tarpeitamme juuri nyt, koska emme tarvitse enää vaunukoppaa, tai ihan näin tukevia menopelejä. Olisi kuitenkin mahtavaa kuulla joltain Buffaloiden omistajalta näiden ratasominaisuuksista, jos joku omistaja lukijoistani löytyy!

+ Kulkevat monessa maastossa, niin metsälenkillä kuin kaupungissakin

+ Ihanat värivaihtoehdot ja tyylikäs muotoilu

+ Tukevat

+ Tilava ostoskori

+ Seisomalaudan saa kiinnitettyä

– Eivät ehkä vastaa meidän tarpeita

Kuvat: Stokke

Stokke Xploryt ovat toiset vähän tukevammat vaunut, mutta eivät kuitenkaan niin suuret kuin Buffalot. Xploryissa mua miellyttää erityisesti niiden korkeus, sekä muuntautumiskykyisyys. Mä tykkään siitä että Xploryt ovat muotokieleltään aivan omanlaisensa, vaikka muistuttavatkin jossain määrin myös Scooteja. Ne eivät ole juurikaan Scooteja painavammat 12,1kg:n painollaan, mutta ovat kuitenkin muuten hieman kookkaammat. Xploryt toimisivat ehkä rankemmissa olosuhteissa pienempiä sisaruksiaan paremmin, mutta olisivatko sitten kaupunkiolosuhteisiin tarpeeksi näppärät? En voi sanoin kuvailla kuinka paljon rakastuin tuohon tämän kesän pinkkiin pikselikuosiin kun näin sen Polhemin juhlissa muutama viikko sitten. Ihan supersöpö!

+ Isot renkaat

+ Korkea istuma-asento

+ Ihanat värit ja kuosit

+ Sopivat moneen maastoon ja käyttötarkoitukseen

+ Seisomalaudan saa kiinnitettyä

– Mukana tulee myös vaunukoppa joka meille olisi turha

Tässä on nyt aika laaja skaala vaunuja, todella erilaisia vaihtoehtoja. Yhteistä niille kaikille on ehkä moderni muotoilu ja kauniit värit. Muhun ei enää iske perinteiset Emmaljungat tai Briot, niinkuin Tiaran vauva-aikana, vaan kaipaan rohkeita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Mä haluan että meidän viimeiset rattaat ovat ne täydelliset, joista ei löydy mitään vikaa ikinä!

Millaisia rattaita teillä on käytössä? Miten seisomalauta on toiminut, ja minkä ikäisen kanssa? Mitkä rattaat valitsisitte ylläolevista vaihtoehdoista?

Saimme tuossa kuukausi takaperin aivan uudenlaisen itkuhälyttimen testattavaksi. Itkuhälytin on nimeltään Nabby, ja me ollaan siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Nabby on Tanskalainen, vanhempien kanssa yhteistyössä kehitetty uudenlainen itkuhälytin siksi, että siinä on vain yksi erillinen laite, ja vastaanottimena toimii oma android- tai iphone. Loistavinta Nabbyssa on se, että sen saa yhdistettyä molempien vanhempien puhelimiin yhtäaikaa, ja sen kaikki ominaisuudet ovat hallittavissa omasta puhelimesta. Nabby toimii bluetoothilla ja yhteys on täysin yksityinen, eli tavallisista itkuhälyttimistä tutut häiriöäänet eivät kiusaa Nabbya käytettäessä.

Meillä oli ennen käytössä Lastentarvikeliikkeestä ostettu, laadukkaaksi mainostettu itkuhälytin. Se kuitenkin jäi lopulta vaan pölyttymään kaapin pohjalle, sillä muutaman kerran se ei toiminut vaikka kaikki oli laitettu tismalleen oikein ja ohjeiden mukaan. Itkuhälyttimessä ärsytti oikeastaan kaikki, särinä (häiriöäänet), epäluotettavuus, vastaanottimen kanniskelu, akun jatkuva lataaminen, noh en oikeastaan keksi paljoa mitään positiivista. Nabby on vanhanmallisen itkuhälyttimen täydellinen vastakohta.

Sen akun latausaika on tunti, lataus tapahtuu usb-piuhalla tietokoneesta (tai vaikka iphonen laturista johon usb-piuhan voi myös liittää) ja akkukesto on uskomattomat 70 tuntia! Nabby on todella pieni ja huomaamaton, sen saa helposti kiinni lenksun avulla pinnasängyn reunaan tai rattaisiin. Kuten todettua, kaikki ominaisuudet ovat hallittavissa omasta puhelimesta. Nabbyn ilmainen sovellus joka toimii puhelimessa vastaanottimena, on ladattavissa Google Play -kaupasta tai appstoresta. Nabbyn sovelluksessa on myös lisäominaisuuksia, jotka saa käyttöön ostamalla Nabbyn täyden version, joka maksoi ainakin Play-kaupassa huikeat 0,89 euroa.

Kun lisäominaisuudet ottaa käyttöön, pääsee tarkastelemaan lapsen nukkumalämpötilaa, voi kuunnella itkuhälytintä koska tahansa että kuinka levollisesti lapsi nukkuu ja saa käyttöön unilaskurin, joka laskee kauanko lapsi nukkuu. Käteviä ominaisuuksia! Varmasti ilman näitä lisäominaisuuksiakin Nabby on todella käytännöllinen, mutta en kokenut tuota hintaa mitenkään hirvittävän suureksi niin ajattelin että miksipä ei vähän laajennettaisi jo entuudestaan mukavan sovelluksen toimintoja.

Ilman lisäominaisuuksia Nabby-sovelluksesta voi säätää äänenvoimakkuutta ja hälyttimen herkkyyttä, tarkastella hälyttimen akun tilannetta, sekä tietysti kuulla jos lapsi alkaa itkemään tai ääntelehtii. Mun mielestä Nabby on tosi herkkä, kertaakaan ei ole kuukauden aikana jättänyt ilmoittamatta jos Zelda ääntelee.

Nabbyn voi ostaa helpoiten Nabbyn omilta sivuilta. Nabbylla on myös Facebook-sivut, joista tykkäämällä voi osallistua Nabby-arvontoihin ja lukea lisää tietoa. Me tykätään Nabbysta ihan ylipaljon, jos Nabby olisi ollut olemassa jo Tiaran vauva-aikana niin me ei oltaisi mitään muuta ikinä kokeiltukaan.

Millainen itkuhälytin teillä on käytössä?