Mä rakastan meidän arkea

20.11.2019

Tänään kun mä olin viettänyt aamun Oton kanssa vieraana Puhu Muru -podcastin nauhoituksissa ja syötiin kahdestaan lounasta sen jälkeen, mä huokaisin onnesta. Arki. Se on niin parasta. Meidän arki ei ole mitenkään erityisen rauhallista tai välttämättä tasaistakaan, mutta se on ihan parasta. Se on niin me. Aina välillä on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, miten onnekkaita ollaan, kun saadaan viettää meidän arkea yhdessä.

Otto on ollut nyt opintovapaalla kymmenen kuukautta ja ne kuukaudet on olleet ihan mahtavia. Me ollaan saatu kokeilla täysillä sitä, millaista me toivotaan, että se meidän arki on nyt ja aina. Paljon yhteistä aikaa ja vapautta tehdä kaikki omassa tahdissa. Yhteisiä lounaita, yhteisiä projekteja. Kummatkin auttavat toisiaan aina tarvittaessa, kummatkin joustavat ja mahdollistavat toiselle asioita. Välillä tehdään töitä (Otto opiskelee) hiljaa koneitamme naputellen kahdeksan tuntia sanomatta melkein sanaakaan, mutta mun ohi keittiöön lounasta hakemaan kävellessään Otto antaa mulle halin. Ja välillä saadaan viettää koko päivä yhteisten juttujen parissa työn puolesta. Meidän arki on ihanan vaihtelevaa ja sekavaa ja meidän näköistä. Lapsilla on ne omat tietyt rutiinit, mutta meillä on meidän joka päivä erilaiset päivät.

Olen niin onnellinen siitä, että ollaan uskallettu tehdä poikkeavia ratkaisuja ja hypätä pois oravanpyörästä. Arjen kiireettömyys (silloinkin kun on vuoden työntäyteisin aika ja päivät on täynnä ohjelmaa) on parasta. Se kiireettömyyden tunne syntyy siitä, kun asiat saa tehdä silloinkin omassa tahdissa. Vaikka olisi paljon tehtävää, ei tunnu siltä että nääntyy kiireen alle, koska kukaan ei hengitä niskaan. Vaikka kolmen lapsen vanhempina meidänkin arki on täynnä aikatauluja eskarin alkamisajoista harrastuksiin ja Oton lähiopetuspäivistä mun tapaamisiin, meidän kiire ei ole jokapäiväistä. Paljon tekemistä ei tunnu kiireeltä, kun ne tekemiset koostuu pääosin kivoista asioista.

Meillä on mahdollisuus ottaa aikaa itsellemme ja höllätä silloin kun tuntuu siltä. Välillä voi viettää rokulipäivän keskellä viikkoa jos siltä tuntuu ja paikata sitten viikonloppuna. Tai yöllä, milloin nyt inspiraatio sattuukaan iskemään.

On helppoa tehdä parhaansa kun saa itse päättää milloin tekee, mitä tekee. Voi tehdä töitä juuri siihen aikaan kun on itse kaikkein tehokkaimmillaan. Mulle ne on yleensä aamun tunteja, kun olen kaikkein skarpeimmillani. Voin kirjoittaa silloin ja hoitaa vähemmän keskittymistä vaativia työtehtäviä iltapäivällä. Otto taas aamuisin heräilee rauhassa ja tekee ne tärkeimmät hommat iltapäivällä. Kummatkin annetaan toisillemme täysi työrauha, mutta nautitaan molemmat yhtälailla niistä päivistä, kun on yhteisiä projekteja ja saadaan työn varjolla varastaa toisillemme yhteistä aikaa koko päiväksi. Se on ihan mieletöntä luksusta.

Mä rakastan sitä, että voidaan lasten kanssa tehdä välillä keskellä viikkoakin jotain tavallisesta poikkeavaa ja hauskaa. Rakastan sitä, että meidän kuopuksella on perjantait vapaat ja saadaan viettää silloin ihanaa taaperoaikaa ja heittäytyä täysillä Ryhmä Hau-leikkeihin. Rakastan sitä, että voin minä tahansa päivänä hakea lapsen heti koulun/eskarin jälkeen ja viettää yhteistä aikaa.

Kun kenenkään toisen kello ei määrittele meidän vuorokausirytmiä, me voidaan itse hyödyntää meidän voimavaroja parhaalla mahdollisella tavalla. Sen takia me jaksetaan arjessa hyvin ja on helppoa keksiä kaikkea hauskaa lastenkin kanssa. Ollaan koettu myös ihan toisenlainen arki. Sellainen, jossa molemmat ovat töissä vähintään 8h päivässä (usein 12h), lapsia ehtii nähdä illalla vain hetken ennen kun he menevät nukkumaan ja viikonloppuihin kohdistuu hirveästi odotuksia, koska se on sitä yhteistä ”laatuaikaa”. Se oli paljon kuormittavampaa kuin tämä nykyinen arki. Se oli meille sitä arkea, jossa me yritettiin räpiköiden tankata läheisyyttä ja ihania kokemuksia niinä viikonlopun päivinä. Välillä petyttiin, kun toinen ei olisikaan jaksanut tehdä mitään maailmaa mullistavaa niinä viikon ainoina oikeasti vapaina hetkinä.

Nykyisessä arjessa mihinkään päivään ei tarvitse ladata mitään valtavia odotuksia laatuajasta. Arki on meidän laatuaikaa kokonaisuudessaan ja ollaan siitä valtavan kiitollisia. On suuri rikkaus, että ollaan voitu elää meidän oman näköistä arkea täysin omilla ehdoilla. Oton tuettua opintovapaata on tässä vaiheessa jäljellä vielä viisi kuukautta ja me aiotaan ottaa siitä kaikki irti. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan kevään aikana ja millaisena meidän arki jatkuu sen jälkeen. Vapaata Otolla on halutessaan vielä yli vuosi, mutta toukokuun jälkeen aikuiskoulutustuki lakkaa, koska sitä saa nykyisin vain 15 kuukauden ajan. Yksi vaihtoehto on sekin, että Otto työllistyy opintojen ohessa meidän yhteisillä jutuilla, kuten podcastilla tai muilla projekteilla sen aikaa, että saa koulun käytyä loppuun ja katsoo sitten sen jälkeen, palaako takaisin vanhaan työhön vai mitä tapahtuu. Vain aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen asti me fiilistellään ihan täysillä meidän yhteistä arkea just sellaisena kuin se on.

Postauksen kuvat on muuten ottanut meidän 8v <3


Arkikuvia kesäkuulta

08.06.2017

Moikka! Pitkästä aikaa on vuorossa katsaus mun puhelimen sisältöön ja siihen arkeen järjestelmäkameralla otettujen kuvien takana. Mä rakastan tehdä näitä puhelinräpsypostauksia, mutta lopetin niiden tekemisen viime vuonna kun mun vanha puhelin oli niin rikki että yksinkertainen toiminta kuten puhelinkuvien siirtäminen google driveen vei niin paljon aikaa ja hermoja ettei se enää kannattanut. Olin sitten jotenkin unohtanut koko homman vaikka mulla on ollut uusi puhelin jo pitkään käytössä, kun aivot on tällaista imetyshattaraa.

Tänään kuitenkin muistin että hei, mullahan on ”uusi” puhelin, että se ei varmaan ole ihan yhtä hankalaa, ja kappas ei ollutkaan. Tässä siis luvassa katsaus meidän arkeen kesäkuun alusta. Hirveästi tulee napattua kyllä kuvia puhelimella joka päivä, ja Novan synnyttyä se on vaan lisääntynyt entisestään kun haluaa tallentaa mahdollisimman paljon ihania juttuja.

1. Aikainen aamu, isi ja tytär lähestulkoon yhtä pirteänä siinä heräilevät. 2. Ihana hassuli, neiti taisi tuijotella isosiskojen touhuja kun on noin mielenkiintoista. 3. Ikeareissu, Nova oli ensimmäistä kertaa hereillä Ikeassa ja ihmetteli kovin. 4. Aamupalaa säesti ihanasti Novan höpöttelyt.

1. Lelukaupassa ihmeteltiin jättikeiloja, nuokin voisi olla aika hauskat omalle pihalle. 2. Syötiin jättipulla kolmeen pekkaan Kaisan Cafessa Tapiolassa. 3. Nova nukkui 3,5h päiväunet pipo silmillä 4. Pikkuneiti kahvilassa, ihana tuima ilme hänellä

1. Iloinen vauveli leikkii kun muut syö 2. Oton tekemää herkkuhampparia halloumijuustolla. 3. Monet meidän aamut näyttää tältä, kun ihanat muruset höpöttelevät toisilleen. 4. Jotain niin harvinaista että oli pakko ikuistaa: tutti puoliksi suussa!!! :D

1. Novan herkkuhetki, masu täyteen maitoa. 2. Vietiin hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita, kenkiä ja leluja Hopen kesäkeräykseen itikseen viime viikolla. 3. Working mom: kun vauveli haluaa illalla nukkua sylissä, voi hyvin tehdä töitä kun on apuna tarjotinpöytä. Toimii! 4. Minun rakas muruli, pitää ruuasta kiinni ettei se karkaa.

1. Iloinen höpöttelykaveri. 2. Koko konkkaronkka aamupalalla, aina kun nähdään niin isit paistaa munia ja kokkaa kunnon runsaan aamiaisen kaikille. 3. Kuvanmuokkausworkshopissa, ihan superhyödyllinen ja mielenkiintoinen koulutus. 4. Tyytyväinen vauveli oli pärjännyt hienosti isin kanssa kaksi tuntia kun mä olin koulutuksessa.

1. Pehmokirahvi on paras ja lempparein lelu. 2. Nova kummitädin leikitettävänä, ilon kiljahdukset raikasivat. 3. Esikoinen halusi ottaa mummulle kuvan hävittyään Monopolypelissä, ja hän halusi kertoa mummulle että ”Ei haittaa jos häviää kun on näin ihana äiti.” Meinasi vähän siinä sydän sulaa kun siinä naputtelin äidilleni viestiä. 4. Viimeinen kuva tältä aamulta, mun parhaat pallerot<3

Sellaista arkea meillä! Tänään luvassa sateesta huolimatta ihana päivä, lounasta kaverin kanssa ja illalla vielä toinen koulutus!

Ihanaa päivää kaikille <3