Long bob & lukijatarjous

07.07.2014

Moikka! Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta, on vaan ollut niin kiireistä ensin eilisten ristiäisten kanssa, ja tänään sitten koko päivä kampaajalla. Iltapäivän ja illan mä olen kärsinyt migreenistä, joten pahoittelut jos teksti vähän takkuaa. En ensin tajunnut kyseessä olevan migreeni, kun tavalliset näköoireet puuttuivat, mutta pitkäkestoinen päänsärky ja nämä muut oireet puhuvat kyllä migreenin puolesta. Tällä hetkellä juon viidettä lasia vettä 20min sisään, ja tuntuu että kieli on ihan hiekkapaperia vaikka maha on niin täynnä vettä, ettei kohta mahdu enää. Ihanat migreenin jälkioireet, ah! Mä kerron kuitenkin lisää kuulumisia myöhemmin, sillä tämä postaus on pyhitetty täysin mun uudistuneelle kuontalolle, jota osa teistä kävikin kommentoimassa jo Instagramissa.

Muistatteko ihanan Veeran, joka teki mun hääkampauksen? Veera on nyt palannut takaisin Suomeen maskeerauskoulusta ulkomailta, ja aloittaa työt virallisesti ensi viikon maanantaina parturi-kampaaja-maskeeraajana Hair & Make-up room Kamidassa, Helsingin Kalevankadulla. Mä otin tänään varaslähdön, ja kävin yhteistyön merkeissä Veeran käsittelyssä, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Sovittiin tämä kampaamoaika jo reilu kuukausi sitten, kun Veera oli vielä reissun päällä, ja mä olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Aloin selaamaan pinterestiä, hiussivustoja, lookbookia, instagramia ja kaikkia muita mahdollisia inspiraationlähteitä jo silloin kuukausi sitten, ja viime viikolla vielä musta tuntui etten tiedä yhtään mitä haluan tehdä tukalleni. Sitten kuitenkin törmäsin Pinterestissä ihan täydelliseen longbobiin, lobiin, eli pitkään polkkaan, malliin joka mulla on ollut aiemminkin, ja jota moni teistä lukijoistakin suositteli mulle.

ennenxLähtötilannehan oli siis se, etten ollut käynyt kampaajalla kolmeen vuoteen. Mun hiuksia ei myöskään oltu leikattu kolmeen vuoteen, ja raskaudenjälkeisen hiustenlähdön, ankaran vaalentamisen ja pidennysten säännöllisen käytön vuoksi tukka oli huonossa kunnossa, erittäin epätasaisen mittainen ja katkeillut sieltä sun täältä. Ei mikään varsinainen blogitukka, vaan karu todellisuus hiuslisäkkeiden alla. Polkkamitta oli mun hiusten kannalta tosi hyvä vaihtoehto, saatiin kaikki huonot latvat leikattua pois, ja tästä on helppo sitten kasvattaakin jos siltä tuntuu.

Epäröin polkkamittaa aluksi, sillä olin niin kiintynyt pitkiin hiuksiini (=pidennyksiin). Tajusin kuitenkin, että eihän se polkkamitta sitä tarkoita, ettenkö voisi vielä joskus käyttää pidennyksiäkin, jos siltä tuntuu. Polkkapituus piilottaa vielä ihan nätisti pidennykset sekaansa, jos joskus juhliin vaikka haluaa näyttävämpää kampausta laittaa. Arkeen polkka on kuitenkin täydellinen, helppo, näyttävä ja skarppi. Ja todella muuntautumiskykyinen! Tykkään myös siitä, miten kevyt polkka on näin kesähelteellä, ja miten kivasti se jättää tilaa asuille, kun ei roiku pitkät lärpäkkeet siinä vaatteiden päällä.

Laitettiin Veeran kanssa sekä mun omaan tukkaan, että pidennyksiin nyt 7.- ja 8. sävyillä raitoja, eli kylmää vaaleanruskeaa, mun oman luonnollisen hiusvärin sävyistä. Raitoja laitettiin todella maltillisesti, mutta tarkoitus on raidoittaa lisää tässä syksyn mittaan vähän tummemmaksi, kunhan mun juurikasvu kasvaa vähän lisää esille, ja siihen saa sitten taas vaaleampaa raitaa. Eli tavoitteena on sellainen luonnollinen blondi-vaaleanruskeasekoitus. Hyvä että lähdettiin hitaasti liikkeelle tummentamisen kanssa, mulla on nimittäin totuttelua tähän lyhyempään malliinkin senverran, että on kiva ettei muutosta tullut liian radikaalisti.

jälkeenSävyttämisen ja hiustenleikkauksen jälkeen Veera väänsi mun tukkaan ihanat surffilaineet suoristusraudalla, tekniikalla jollaista en ollut ikinä ennen nähnyt. Jos vain nyt osaan tehdä laineet samalla tekniikalla itsekin, niin voin laittaa videota tänne blogin puolelle, sillä näistä tuli niin paljon kivemmat kuin perus suoristusrautakiharoista, että olen ihan myyty! Veera myös teki mulle ihanan meikin, joka kuitenkin lähti pois kun migreenin ansiosta mun vasen silmä valui vettä muutaman tunnin ajan. Yritin matkia sitten itse Veeran meikkiä että sain kuvat otettua kun vesi lakkasi valumasta, mutta eihän siitä tullut yhtä hieno. Kannattaa siis käydä itse testaamassa Veeran taitoja, niitä nimittäin löytyy!

IMG_8875x IMG_8914x IMG_8916xKamida sijaitsee keskustan tuntumassa, Kampin ja Hietalahden torin läheisyydessä, osoitteessa Kalevankatu 47 ja on ihanan valoisa ja kotoisa, avara kampaamo. Me kehiteltiin Veeran kanssa teille lukijatarjous, eli mun blogin lukijat saavat nyt elokuun loppuun asti kaikista väri+leikkaus -paketeista 10 euron alennuksen, ja alennuksen saa mainitsemalla mun blogin nimen. Veera tosiaan aloittaa ensi maanantaina, mutta aikoja voi varata vaikka heti.

Yhteistyössä Hair & Make-up room Kamida.

Mitäs tykkäätte muutoksesta? Hitti vai huti? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ja hyvää yötä!

PS: ”Kivat” rusketusrajat jäi eilen ristiäisiin puetusta kotelomekosta, en tiennyt että mäkin voin ruskettua näin reippaasti! Ihana kesä<3


Pastellihiukset, check!

31.05.2014

Iik, nyt mulla sitten on vaaleanpunainen tukka! Eilen oli pinkki päivä, joka valitettavasti aiheutti blogitaukoa. Aamulla kävin kynsihuollossa laittamassa uudet, pastellipinkit kynnet ja ilta kului sitten hiuksia värjäillen. Nyt ajattelinkin kertoa vaihe vaiheelta siitä, miten pastellipinkin sävyn metsästys tapahtui. Ensiksi oli edessä valinta pinkkien sävytteiden väliltä. Lopulta päätös oli helppo, kun kynsihuollossa ollessani Jemmi muisti että hänellä on vielä purkin pohjat Biozellin raspberry-sävyistä colormaskia kaapissa, ja antoi sen tarpeettomana minulle.

_DSC0338x _DSC0345xOtto kiikutti mulle kaupasta purkillisen Doven perus värjättyjen hiusten hoitoainetta, johon sekoitin sitten raspberry-sävyä. Hoitoainetta kannattaa varata kaksi purkkia, mitä en itse typeränä tajunnut etukäteen. Onneksi mulla oli vaahtomaista Aussien 3 minute miracle -light tehohoitoa kaksi purkkia, ja doven hoitoaineen loputtua sekoitin värit siihen. Hoitoaineen pitää olla valkoista, jotta oikean sävyn näkee.

Aloitin varovasti, sekoitin Doven hoitoainetta n. puoli purkillista yhdessä kahden etusormenpään kokoisen pisaran kanssa raspberry-sävytettä. Halusin olla mieluummin liian varovainen, kuin  vetää heti alussa överiksi. Sävy näytti purkissa aika pinkiltä, yllätyin miten vähällä määrällä sävytettä koko soosi muuttui niin pinkiksi. Testasin sävyä ensin valkoiselle paperille, jossa sen pitäisi näkyä suhteellisen samanlaisena kuin omassa tukassa. Aika haalealta se näytti, ja olin vähän epäileväinen. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen sävy oli ihan todella haalea, melkein ei edes huomannut eroa.

_DSC0348x _DSC0349x _DSC0353x_DSC0358x _DSC0368xHalusin vähän tummempaa, joten laitoin pari pientä pisaraa raspberrya lisää, ja sen lisäksi Schwarzkopfin vaalennusaineen mukana tullutta hopeahoitoainetta pisaran sekaan, sillä huomasin että sävy ei ole ihan niin kylmä kuin olisin toivonut. Tällä kertaa väri onnistui täydellisesti, ja siitä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Tokan testipidennyksen jälkeen uskalsin sitten levittää värin kaikkiin pidennyksiin, minkä jälkeen sekoitin vielä omalle tukalle aussie-hoitoaineeseen uuden värin samassa suhteessa kuin aiemminkin.

_DSC0383x _DSC0371x _DSC0376x _DSC0381xVäri näytti tosi, tosi tummalta mun hiuksissa ja olin jo ihan paniikissa, että niistä tulee ihan purkkapinkit. Pelko osoittautui kuitenkin ihan turhaksi, sillä lopulta väri jäi omissa hiuksissani kaikkein haaleimmaksi, eikä tarttunut latvoihin juuri ollenkaan. Se ei haittaa, sillä omia hiuksia on kuitenkin paljon helpompi muokata kuin pidennyksiä, eli päätin laittaa vielä aamulla kerran sävytteen omaan tukkaani, jotta saisin latvatkin edes vähän vaaleanpunaisiksi. Kokeiltuani pidennyksiä päähän, yleisilme oli kuitenkin jo tosi kiva, ja sävy oli juuri täydellinen kaikkialla muualla paitsi niissä omien hiusteni latvoissa.

_DSC0389x10352774_10203092261841750_2241140759270208111_nTänään aamulla levitin sävytteen sitten uudelleen omaan tukkaani, keskittyen erityisesti latvoihin. Uskalsin tehdä sävystä vähän tummempaa kuin eilen, sillä eilenkään se purkkapinkkiefekti ei tarkoittanut mitään. Latvoihin väri ei tarttunut tänäänkään ihan niin paljoa kuin olisin toivonut, mutta nyt sentään kaikki hiukset ovat pastellipinkkejä, edes hitusen verran. Mä tykkään hurjasti, vaikka on tässä omaan peilikuvaan totuttelemista.

_DSC0409xVäri näyttää oikeastaan joka valossa vähän eriltä, mun silmään se on luonnonvalossakin paljon tummempi, kuin ylläolevassa kuvassa. Tämä oli nyt vain nopea ensimmäinen  räpsäys pikkukameralla lopputuloksesta, meillä on nimittäin kiire kauppaan! Mutta laitan kyllä myöhemmin lisää kuvia, joissa väri eri valaistuksissa näkyy paremmin. Joku kyseli että mitäs Otto ideasta tuumaa, no hän oli ideasta innoissaan, ja lopputuloksesta vielä enemmän. Ehkä me nyt sovitaan ulkonäöllisesti vielä paremmin yhteen, kun toisella on liila tukka ja toisella pastellipinkki, ainakin siihen asti kunnes kyllästyn ja haluan klassisemman lookin, haha.

Ihanaa lauantaipäivää kaikille ja hurjasti onnea kaikille valmistuneille<3


Makkarit vaihtoon

29.07.2013

Mä sain viime viikolla idean meitä jo pitkään ärsyttäneen makuuhuoneen parantamiseksi: Vaihdetaan Tiaran ja meidän huoneet toisinpäin! Meidän vanhassa makuuhuoneessa on hankala pohjaratkaisu isoa aikuisten sänkyä ajatellen ja siellä oli aina ahdasta eikä tykätty olla siellä. Pinnasänkyä ei myöskään saanut meidän sänkyyn kiinni ja Zelda ei siis koskaan nukkunut öitä pinnasängyssään koska sänkyä ei saanut tarpeeksi lähelle ja en raaskinut laittaa häntä yöpöyksin toiselle puolelle huonetta nukkumaan. Tiaran vanhassa huoneessa taas oli hankala pohjaratkaisu kahta lasten sänkyä (tulevaisuudessa) ajatellen koska siellä ei ollut kuin yksi ehjä seinä jolle sängyn sai fiksusti aseteltua vaikka sänkyjä tulee viimeistään ensi vuonna olemaan siellä kaksi. Nyt kun muutos on tehty me ollaan super tyytyväisiä kaikki ja Tiara on tosi ylpeä omasta uudesta huoneestaan!

makkari2 makkariIMG_7895 IMG_7905 IMG_7909 IMG_7912Tiaran huoneesta tuli nyt meidän ihana makkari johon ollaan enemmän kuin tyytyväisiä! Tuo lipasto tulee vaihtumaan kauneuspöydäksi mulle josta olen pitkään jo haaveillut mutta joka ei olisi vanhaan makkariin edes mitenkään fiksusti mahtunut. Muuten tässä huoneessa on nyt kaikki niinkuin pitääkin ja pinnasänky juuri tismalleen tarpeeksi lähellä meidän sänkyä. Mä tykkään myös noista uusista mustavalkoisista tekstiileistä joiden kanssa Zeldan kirkkaan limenvihreä sänkykään ei riitele vaan on mun mielestä kiva väripilkku keltaisine Finlaysonin Elefantti-pussilakanoineen.

Tipanhuone Tipanhuone2

IMG_7925 IMG_7931 IMG_7969 IMG_7985Meidän vanha makkari vaihtui Tiaran iloisen touhukkaaksi huoneeksi josta onneksi saa nyt myös nuo härvelit ja vaunut ja vempaimet sinne vaatehuoneeseen piiloon jos haluaa että on oikein siistiä. Mä nappasin vaan äkkiä kuvat enkä viitsinyt järkyttää Tiaraa piilottamalla sen rakasta ”Pöötsi-pyörää” eli potkulautaa ja nukenrattaita kun nukella oli ruoka kesken Tiaran pöydän ääressä.

Me ollaan tyytyväisiä ainakin! Mitä te ootte mieltä?

Mukavaa maanantaipäivää kaikille♥


Viikonlopun sekalaiset

11.11.2012
Tänään on masujen ja kotien ja kaiken jälkeen vuorossa kunnon sillisalaattipostaus, nimittäin niitä kuulumisia vihdoin! Mitä meille kuuluu? Siinäpä vasta kysymys! Hyvää kuuluu suurimmalta osin, mutta muutosten syksy on tehnyt tehtävänsä ja joskus kun jää hetki aikaa istahtaa alas ja miettiä kaikkea tapahtunutta tulee ainakin mulle todella hämmentynyt olo. Miten voi niin lyhyessä ajassa tapahtua niin paljon?! Jos listaan tähän niitä muutoksia, on niitä määrällisesti vähän; (muutto, uusi raskaus ja blogin siirtyminen uudelle sivustolle) mutta suuruudeltaan ne ovat silti niin laajoja, että ne ovat muuttaneet jo ja tulevat muuttamaan aivan kaiken luultavasti. Valehtelisin jos väittäisin ettei uuden vauvan tulo jännitä ollenkaan, jännittäähän se kovastikin, mutta hyvällä tavalla! Tietysti sekin jännittää että miten yöt sujuvat ja onnistuuko imetys tällä kertaa. Stressiä en silti aio niistä ottaa, tärkeintä on se että uusi tulokas on terve ja voi hyvin. Toistaiseksi eniten jännittääkin siis se että kaikki sujuu hyvin loppuun asti, ja ei auta kuin uskoa ja toivoa että niin käy!
           Mä en oo itse oikein päässyt vielä käsiksi siihen raskausajan hehkuun ja ihanuuteen, vaikka mulle on pari kertaa jo selkeästä raskaushehkusta mainittukin. Onnellinen oon, maailman onnellisin tulevasta vauvasta, mutta tämä odottaminen saisi kyllä sujua vähän nopeammin! Kuten ensimmäisen raskauden jälkeen sanoinkin niin synnyttää voisin vaikka kerran viikossa mutta raskaanaolo ei ole kyllä mitään herkkua. Herkuista puheenollen, miksi aina on niin että kun kielletään jotain niin sitten ei halua muuta kuin juuri sitä kiellettyä asiaa! Nimim. ”Graavilohta, sushia ja valkohomejuustoa piparin kera kuolaava pallomaha”. Ja raskaushormonien sumentamilla aivoilla se graavilohi muuttuu maailman haluttavimmaksi asiaksi ja tulee olo kuinka olisi kokonainen ihminen ja koko elämä täydentyisi kunhan vain saisi sen yhden lohisiivun ja voi kuinka kakalta se tuntuukaan kun sitä ei saa! Mutta ehkä mä selviän, kun mietin vain ensi kesän tulevia herkkuaterioita ja tyydyn paistettuun kalaan ja pipareihin ilman juustoa. Pipareita sentään löytyy, viimeiset pari viikkoa oon mutustellut Ikeasta ostettuja todella hyviä pipareita ja tänään niiden loputtua leipaisin ensimmäiset omat piparit Tiaran kanssa!
            Muutto sujui hyvin kuten kerroinkin jo aiemmin ja arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti uudessa ympäristössä. Täytyy sanoa että täällä on kyllä ainakin todella mukavia naapureita ja kivat myyjät lähikaupassa! Ja on ihanaa asua veden äärellä, auringonnousu aamuisin on mukavaa katseltavaa kun se heijastuu kauniisti veden pintaan. Täällä on ihanan rauhallista ja turvallista ja luonto on lähellä vaikka Helsingissä ollaankin. Tiara on sopeutunut uuteen kotiin aivan hirmuisen hienosti, yöt on neiti nukkunut alusta asti täälläkin hyvin ja viimeinen iltamaitopullokin on jäänyt pois kokonaan, ilman taisteluita ihan vahingossa! Tavoitteena on vielä päästä yötutistakin eroon ennen pikkusisaruksen syntymää, mutta onneksi tässä on aikaa ihan hienosti siihen puuhaan. Ja katotaan vaan niin viikko ennen laskettua aikaa mä tuskailen vielä samaa tuttiasiaa..
Yksi varjopuoli meidän asunnossa on: Täällä on valoisinta iltapäivisin, eikä aamuisin! Ja iltapäivisin ei olla melkeinpä ikinä sisällä vaan yleensä puistossa tai vaikkapa kaupassa. Aamuisin sensijaan täällä on super pimeää enkä saa otettua niin kivoja sisäkuvia kun haluaisin! Ja koska on talvi, on iltaisin myös pimeää enkä silloinkaan saa kivoja kuvia. Miten mä saan tän ongelman ratkaistuksi, jos jollakin on mahtavia neuvoja niin otan niitä ilomielin vastaan! Kamerana meillä toimii siis Canon eos 450D.
Mä jatkan nyt isänpäivähöpinöiden kirjoittelua ja koitan saada ne julkaistuksi vielä tämän päivän puolella! Ihanaa isänpäivää kaikille iseille♥

Kohti uusia tuulia

04.11.2012
Kun mä aloitin bloggaamisen toukokuussa 2011, en olisi osannut kuvitellakaan mitä kaikkea mahtavaa tämä harrastus voisi tuoda tullessaan. Uusia ihania ystäviä, loistavia vinkkejä ja myös uusia mahdollisuuksia. Puolessatoista vuodessa teidän määränne on kasvanut aivan huikean paljon, ja olen kiitollinen teille kaikille jotka jaksatte kuukaudesta toiseen meidän kuulumisiamme lueskella. Olette kyllä valaneet muhun uskoa itseeni ja positiivista mieltä enemmän kuin laki sallii! Nyt on tullut aika tarttua uuteen aivan mielettömään mahdollisuuteen jollaista mulle on tarjottu; nimittäin Kideblogit -äitiblogiportaaliin! Kideblogit on aivan uudenlainen tammikuussa avattava blogiportaali, joka tarjoaa lukijoilleen samalta sivustolta ihanien äitien kirjoittamia ihania blogeja. Kaikki keskenään erilaisia, ja juuri siksi niin ihania. 
             Portaalin idea on niin mieletön ja porukka niin mahtava, että kieltäytyminen kutsusta ei tullut kuuloonkaan. Enpä olisi 1,5 vuotta sitten uskonut että mulle tarjotaan joskus näin upeaa mahdollisuutta, enkä kyllä meinaa sitä uskoa vieläkään. Mutta totta se on, ja tammikuussa But I’m a human not a sandwich muuttaa uuteen osoitteeseen ja toivon että myös te kaikki ihanat lukijat seuraatte perässä! Tämä syksy on ollut aikamoinen muutosten syksy, mutta sen lupaan että uudessakaan osoitteessa blogin sisältö ei tule muuttumaan. Kideblogeissa se on juuri niin mahtavaa, että mistään ei ole pakko kirjoittaa mistä itse ei halua vaan blogiaan saa toteuttaa tismalleen sillä samalla omalla tyylillä kuten ennenkin. Siksipä voinkin taata, että seison sanojeni takana jatkossakin kaikissa kirjoituksissa ja bonuksena saan tarjota teillekin kivoja juttuja joista itse pidän!
Tammikuussa on siis taas muutto edessä, mutta siihen asti saatte parhaiten infoa tulevasta käymällä tykkäämässä  Kideblogien facebook -sivusta täällä! Kaikkien ennen tammikuuta tykänneiden kesken arvotaan myös yhteistyökumppaneiden tuotepalkintoja, joten kannattaa käydä peukuttamassa!
PS: Mä voisin kuvitella, että tämä ei ollut ihan se ensimmäinen postaus jonka olisitte kuvitelleet mun kirjoittavan viikon muuttotauon jälkeen, mutta en vain voinut enää pitää tätä salaisuutta koska olen niin innoissani! Mulla on niin paljon kerrottavaa teille etten meinaa pysyä edes itsekään perillä! Mutta myöhemmin tänään olis luvassa sitä raskauspostausta jota aiemmin lupailinkin joten pysykää kuulolla! Olette ihania3>