Tässä vähän aikaa sitten etsin mummustani kuvia, ja samalla tulin käyneeksi läpi omiakin lapsuuden kuvia. Sain idean postata omasta lapsuudestani kymmenen kuvaa. Kymmenen eri hetkeä ja tarinaa niiden takana. Tehtävä oli hauska, ja haastavakin: lapsuuden kuvia kun on ainakin mulla kymmeniä albumeita. Tai ainakin yli kymmenen, en ole tarkkaa määrää laskenut. Iso osa kuvista on äidin luona ja mun papan luona, mutta on mulla itsellänikin paljon ihania muistoja albumeissa täällä kotona. Kävin niitä läpi, ja valitsin kymmenen kuvaa joiden takaa löytyy tarina, ja joista tilanteet suunnilleen muistan (vauvakuvia lukuunottamatta).

1. Pikkuvauvana äidin olkapäällä nukkumassa. Mä rakastan tätä kuvaa, ja sitä miten onnelliselta äiti näyttää. Mä vaan hengailen ihan tööttinä siinä olkapäällä, niin autuaan tietämättömänä kaikesta. Ja sohvan selkänojalla majaileva Karvinen oikein kruunaa kuvan, se oli meillä esillä monen monta vuotta.

2. Legoilla rakentelemassa. Tämä oli muistaakseni laivalta otettu, ja mä tykkäsin jo ihan pikkuisena rakennella legoilla. Muumitkin näyttivät olevan kova juttu mekosta ja henkseleistä päätellen. Tuo mun superkeskittynyt ilme on niin hauska, melkein voi kuulla kuvaa katsoessa kuinka aivot raksuttaa ”mihin tää palikka kuuluu??”.

3. ”Ja näääin minä syön ihan itse.”Taisi olla kova nälkä, aika reippaan näköisesti mä laitan ruokaa suuhun. Taisin olla hyvä syömään. Ja pöydällä kirjastosta lainattu dekkari, niin kuin äidillä aina oli kun olin lapsi. Äiti luki aina dekkareita, ja meillä sai lukea aamupalapöydässäkin jos halusi. Mä luin aina aamupalalla ja iltapalalla, sitten kun opin lukemaan itse.

4. Lihapulla eteisessä. Silloin kultaisella 90-luvullakin taisi olla tapana jättää ”vähän”kasvunvaraa talvihaalareihin. Tuloksena siis lihapulla, kun haalari kerääntyi mun lyhyiden raajojen ja keskivartalon ympärille.

5. Pallomeressä ihan yksin! Oikea onnenpäivä, missähän kaikki muut lapset on? Kyllä taisin olla ihan yhtä onnellinen pallomerestä kuin meidänkin muksut on, onhan se nyt kiva hengailla tuolla pallojen keskellä. Tämä on laivareissulta myös, me käytiin usein laivalla mun lapsuudessa, ja siksi se on varmaan mulle niin mieluisaa nykyäänkin. Mun lapsuudessa laivareissuilla mentiin aina lasten ehdoilla, ja niihin liittyy paljon rakkaita muistoja.

6. Paras kaveri ja lempivaatteet. Tuo dino-collegepuku oli mun itse valitsema suosikki, joka muistaakseni silloisesta Ahonlaidasta ostettiin. Muistan kun oltiin valitsemassa sitä, ja äiti ehdotti jotain Titi-nalle -pukua, mutta mä halusin tuon vihreän dinopuvun. Kuvassa näkyy myös mun silloinen paras ystävä, mummun ja papan koira Benji, joka oli melkein saman ikäinen kuin minä. Me kasvettiin yhdessä siihen asti että täytin kuusi vuotta, ja Benji sairastui. Jäin kovasti kaipaamaan rakasta koirakaveria jonka kanssa vietin aina kaikki kesät ja lomat pihalla juosten. Benji tykkäsi varastaa perunoita mummun perunamaalta, ja se ei koskaan suuttunut mulle vaikka puin sille kaulakoruja ja mun vaatteita, hah.

7. Hiihtämässä mummulan pihalla. Mä rakastin hiihtää pienenä niin kauan kun sain hiihtää omilla suksilla mummulan pihalla. Sitten kun piti hiihtää koulussa, se ei yllättäen kuulunutkaan enää lempipuuhiin. Mutta mummulassa hiihdin talvella joka päivä aivan into piukassa taloa ympäri uudestaan ja uudestaan. Rakastan tämän kuvan talvista tunnelmaa.

8. Itse valitussa lempparicollegessa. Tuo lehmäpaita oli ihan mun suosikki, mä oisin voinut nukkua ja olla se päällä vaikka joka päivä. Ihan paras ysärityyli kyllä.

9. Pyörällä ilman apurattaita. 90-luvulla en ollut ikinä kuullutkaan mistään potkupyöristä, eikä kenelläkään mun kaverilla ainakaan ollut sellaista. Silloin pyöräily opeteltiin apurattailla, ja sitten ne otettiin jossain vaiheessa vaan pois pyörästä, ja sitten piti yrittää vaan pysyä pystyssä. Mulla kesti pari viikkoa, kun kuusivuotiaana opettelin ajamaan ilman apurattaita. Sitten kun vihdoin opin, olin niin ylpeä ja tyytyväinen! Meidän potkupyöräillyt esikoinen oppi pyöräilemään ihan ilman apurattaita neljävuotiaana, ja hänellä kesti harjoitellessa muistaakseni yksi tai kaksi iltaa.

10. Tämä kuva on otettu 1.1.2000, kun vuosituhat on juuri vaihtunut. Me kilisteltiin lasten skumpalla mummulassa, vaikka mun ilme on kyllä sellainen että olisi voinut olla aitoakin tavaraa, hah! Mutta lasten skumppaa se oli. Mulla oli kunnon bilevaatteet, vaikka oltiin ihan vaan mummulassa uusi vuosi. Tästä illasta on muitakin kuvia, joissa kaikki muut on verkkareissa, ja mulla on nämä paljettivaatteet päällä, niissä on hauska kontrasti.

Hahaa, olipa hauskaa uppoutua hetkeksi rakkaisiin muistoihin. Toivottavasti teillä oli hauskaa myös, kun katsoitte miten höpsö tyyppi mä olin pienenä. No okei, oon kyllä vieläkin! Olisi hauskaa nähdä muidenkin lapsuusmuistoja, joten jos koet idean omaksesi bloggaaja: tee ihmeessä säkin tällainen postaus. Ja eihän ole pakko jakaa kymmentä kuvaa, voi jakaa vaikka viisi.

Ihanaa lauantaita kaikille <3

Moikka ja ihanaa perjantaiaamua! Huomenna järjestetään jälleen kerran Lasten PR:n suosittu LastenTori, ja tällä kertaa se pidetään Tavastialla Helsingin keskustassa. Me ollaan siellä myymässä, ja mulla on super paljon myytävää, sillä meidän kuopus kasvaa hillitöntä vauhtia ja isommatkin ovat antaneet omia pieneksi jääneitä vaatteitaan myyntiin. Lisäksi myynnissä on mm. Baby Wallabyn ensipeittosetti & vaunuverho, Kaiser Hoody lämpöpussi, unipussi, Lifefactoryn käyttämättömät tuttipullot, käyttämättömät Baby Converset ja uudenveroiset ruusukultaiset mokkasiinit, ja paljon muuta. Vaatteissa merkkeinä mm. Mini Rodini, Papu, Maino, Polarn O. Pyret, Gugguu, Vimma, Tinycottons, Taival Clothing & perus ketjumerkit. Myös ulkovaatteita on myynnissä. Vaatetta on PAL-JON ja haluan saada kaikille uudet ihanat kodit joissa ne pääsevät käyttöön.

Meidän kirppispöydän & muiden bloggaaja-kirppispöytien lisäksi paikalla on aivan super paljon kaikkea muutakin jännää lapsille ja aikuisille, kuten Polarn O. Pyretin sample sale, joulupukki, bObles -rata, Gymi-temppurata, joulukoristeen askartelupiste, ja paljon muuta. Paikalla omia ständejä on myös huikeilla suomalaisilla merkeillä ja siellä onkin varmasti tarjolla paljon loistavia joululahjaideoita ja vieläpä hyvään hintaan.

Tapahtuma alkaa klo 10.00 ja päättyy klo 14.00 mutta mun kokemuksen mukaan kannattaa tulla paikalle niin aikaisin kuin mahdollista! Ainakin parina viime kertana mä oon myynyt pöydän tyhjäksi jo ennen puolta päivää. Toki paikalla on kirppiksen lisäksi kaikkea muutakin jännittävää, eli iltapäivälläkin tekemistä varmasti riittää. Paikka on tosi helppo kun se on ihan Kampin vierestä, sinnehän hujauttaa nopeasti niin Espoosta Länsimetrolla, kuin mistä päin Helsinkiä tai Vantaata tahansa.

Tulkaa ihmeessä moikkaamaan, askartelemaan, leikkimään ja pitämään hauskaa! Instagramista @iinalaura näet kymmenen kuvan verran tarkemmin mitä kaikkea mulla on myytävänä, jos kiinnostaa kurkkailla. Toivottavasti me nähdään huomenna, mä olen ainakin aivan intona kun pääsen taas tapaamaan teitä, se on aina niin sydäntä lämmittävää ja ihanaa!

Mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Me ollaan pesitty viimeiset puoli vuotta Oton kanssa tosi paljon vaan täällä kotona, ellei sitten olla oltu Oulussa. Ollaan tehty kaikki koko ajan joka päivä yhdessä, ja oltu ihan kiinni toisissamme. Vaikka olen tehnyt päivisin paljon töitä, Otto on kuitenkin ollut koko ajan siinä vierellä, ja läsnä. Harvassa on ne päivät, kun jompikumpi on käynyt jossain ilman toista. Meillä on ollut ihan todellinen vauvakupla, ja tänään se sitten puhkesi.

Otto palasi tänään vanhempainvapaalta töihin. En voi väittää etteikö tämä suuri arjen muutos olisi jännittänyt etukäteen, ehkä vähän kauhistuttanutkin. Meillä on ollut niin ihanaa, sellaista elämän parasta aikaa & lottovoittajafiilis aamusta iltaan, kun on vaan saanut olla toisen kanssa niin paljon. Vielä näin jälkeenpäinkin se tuntuu uskomattomalta, että meillä oli tämä hieno mahdollisuus viettää puoli vuotta yhdessä 24/7, ja olen siitä ihan äärettömän kiitollinen. Nyt se aika on kuitenkin ohi, ja on aika kääntää katse eteenpäin. Uusi arki on alkanut.

Tänä aamuna heräsin seitsemältä, kävin suihkussa ja keitin pannullisen kahvia. Isommat lapset & Otto heräsivät puoli tuntia myöhemmin, kuopuksen vetäessä sikeitä melkein kahdeksaan asti. Kun Otto ja tytöt olivat lähteneet, me keiteltiin aamupuurot ihan rauhassa, ja laitoin pellillisen appelsiinin siivuja uuniin kuivumaan. Sen jälkeen pesin pyykkiä. Ripustin niitä kuivumaan pienen apulaisen kanssa, joka ojenteli mulle pudonneita ja pyykkikorista kaivamiaan sukkia, ja ojentaessaan sukkaa hän aina nyökytteli kovasti ja sanoi ”tiitti!”. Eli kiitti, se on the juttu tällä hetkellä: antaa kaikille tavaroita, ja sanoa kiitti. Aivan ihana neiti.

Sitten tultiin meidän sänkyyn hengailemaan kirjakasan kanssa, ja luettiin yhdessä. Vauveli rakastaa kaikkia kirjoja joista kuuluu musiikkia, ja hän kääntää jo niin reippaasti itse sivua. Tänään hän myös eka kertaa osoitteli kirjasta juttuja, se oli niin söpöä! Hän aina osoitti, ja sitten päästi sellaisen kysyvän äännähdyksen, ja piti kertoa mikä eläin tai asia on kyseessä.

Yleensä päivisin lyhytuninen kuopuksemme nukahti tänään kerrankin omaan sänkyynsä aamupäikkäreille, ja veteli melkein kolme tuntia sikeitä. Sain siis melko pehmeän laskun tähän uuteen arkeen, sillä kerkesin tehdä päikkyjen aikaan ihan hyvin hommia. Mulla on aika hyvä fiilis, tästä tämä taas lähtee.

Vauvakuplassa kotona on ollut aivan ihanaa, mutta ihanaa on myös tehdä ja mennä ja kokea vauvan kanssa, ja olla aktiivisempi päivisin. On ollut ihan parasta olla Oton kanssa, käydä kävelyillä ja lounailla, ja tietty keskittyä töihin, mutta nyt on kiva taas käydä enemmän tapahtumissa, nähdä ystäviä kahvin tai lounaan merkeissä, tai mennä vaikka vauvakerhoon tai -muskariin. Työt teen päikkäriaikaan tai illalla, ja uskon että se onnistuu hyvin, ainakin tänään on onnistunut.

*poroleggingssit saatu blogin kautta. 

Takana on kiva päivä, ja edessä varmasti monta muuta kivaa päivää. Mä lähden loistavalla fiiliksellä tähän normi-arkeen ja katsotaan mitä se tuo tullessaan, varmasti paljon kaikkea mahtavaa! Otsikkoon viitaten: vaikka sanonkin että vauvakupla on puhjennut, niin kyllä mä taidan vieläkin olla vauvakuplassa. Nyt se kupla on vaan erilainen.

Ja onneksi meillä on aina se takaportti, että jos tuntuu että arki on liian kuormittavaa, Otto voi jäädä vaikka osittaiselle hoitovapaalle tai ihan kokonaan kotiin, tässähän on vielä yli kaksi vuotta aikaa siihen että kuopus on kolme vuotta ja oikeus tähän päättyy. Katsotaan mitä seuraavat viikot, kuukaudet & vuodet tuovat tullessaan. Juuri nyt ainakin tuntuu hyvältä just näin, ja näillä mennään.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pierre Robertin kanssa.

Olen hehkuttanut blogissani merinovillaa jo pitkään, sillä se on mun ehdoton lempimateriaali näin kylmillä ilmoilla, ja muutenkin. Merinovilla on ihoa vasten pehmeää, se ei kutita, se kestää kovaakin käyttöä, ja ennen kaikkea, pitää ihon kuivana ja lämpimänä kylmällä ilmalla. Merinovilla on mun suosikki niin vauvalle, isommille lapsille kuin meille aikuisillekin, ja sen jälkeen kun tutustuin siihen, olen hylännyt epäekologiset & mikromuoveja sisältävät materiaalit alus- ja välikerroksista täysin. Miksi käyttää niitä, kun on parempiakin vaihtoehtoja?

Moni ajattelee, että merinovilla on kallista, ja käyttää siksi jotain muuta materiaalia välikerroksissa. Mun kokemuksen mukaan merinovilla tulee kuitenkin huomattavasti edullisemmaksi kuin edullisemmat vaihtoehdot, sillä se säilyy hyvänä niin paljon pidempään. Lisäksi mä maksan mieluusti siitä, että voin pukea itseni ja lapset hyvällä mielellä, tietäen että vaate on tuotettu eettisiä standardeja noudattaen, materiaalista jonka keräämisestä ja käytöstä aiheutuu mahdollisimman vähän vaivaa eläimille ja ympäristölle.

Tänä vuonna Suomeenkin rantautunut Pierre Robert valmistaa merinovillavaatteita ihan koko perheelle, ja vastuullisuus on yksi heidän arvojensa peruskiviä ja olennainen pohja ihan koko liiketoiminnalle. Pierre Robertin merinovillavaatteet suunnitellaan Norjassa, ja siksi ne sopivatkin hyvin myös meidän Pohjoisen karuihin olosuhteisiin. Vaatteissa käytetään 100% mulesing-vapaata merinovillaa. Pierre Robert on kuuluisa nimenomaan merinovillavaatteista, mutta heiltä löytyy myös paljon muutakin (esimerkiksi treenivaatteita, alusvaatteita ja uimapukuja).

Tällä viikolla tuskin kukaan on voinut välttyä Black Friday -tarjouksilta, ja myös Pierre Robertilla on meneillään mahtava Black Friday -kampanja, jonka myötä heidän merinovillavaattensa ovat todella edullisia, naisten ja lasten tuotteita saa 15-50% alennuksella, ja tarjoukset vaihtuvat päivittäin. Alesta löytyy paljon hyviä vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin, ja jos hinta on mietityttänyt merinovillahankinnoissa, nyt on juuri loistava aika tehdä ne mahdollisimman edullisesti. Joulu on ihan kohta, ja pehmeään pakettiin on hyvä kääräistä eettisesti tuotettua ja taatusti lämmittävää merinovillaa.

Meidän isommilla tytöillä on päällä kuvissa Pierre Robertin merinovillapitkikset, jotka saa nyt tämän viikon ajan huokeaan 13,77€ hintaan kun niistä lähtee 40% alennus. Mahtavan alennuksen saa myös vauvojen merinovillabodyista, -sukista ja myssyistä. Mun suosikki ihan vastasyntyneelle on merinovillainen kypärälakki, jollaisen saa myös juuri nyt todella edullisesti Pierre Robertilta. Merinovilla tuntuu pikkuvauvan iholla niin ihanalta, ja kypärälakki suojaa hyvin myös kaulan, eikä hiosta. Suosituimmat värit ja koot loppuvat nopeasti, koska tuotteita on vain rajoitettu määrä, joten kannattaa napata nopeasti omat lempparit ostoskoriin, mikäli mielii niitä saada. Black Friday -tarjoukset ovat voimassa 24.11. asti, eli sinne perjantaihin.

Monet meistä vanhemmista panostavat täysillä lastenvaatteisiin, ja yrittävät selvitä omissa hankinnoissaan huokeammalla, mutta olen todennut tässä monen talven aikana että ei se vaan kannata. Ihan yhtä lailla me aikuisetkin rämmitään (ainakin toivottavasti) siellä lumessa pulkkamäessä, lumiukon rakentamisessa ja luistelemassa, ja tarvitaan ne lämmittävät välikerrokset.

Mulla on päällä päästä varpaisiin Pierre Robertin merinovillaa näissä kuvissa, ja voin kertoa että nämä pitävät ihon kuivana ja lämpimänä vaikka konttaisi kolme tuntia pyörittelemässä lumipalloja pihalla (testattu on Oulussa!). Merinovillavaatteet päällä on kyllä ihanaa hengailla ihan vaan himassakin, ja usein niitä ei teekään mieli riisua kun tulee ulkoa, vaan ollaan ihan muina kalsarikalleina täällä kotona. Onneksi nuo Pierre Robertin vaatteet on myös kivan näköisiä muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi.

Ihanaa ja lämmintä iltaa kaikille <3

Kävin läpi vanhoja kuvia blogistani taannoin, kun selasin vähän mun tekemiä joulun ajan postauksia. Samalla tuli taas hauskasti huomattua se, miten paljon sitä muuttuu joka vuosi ihan huomaamattaan, ja miten eri näköisiäkin lookeja on tullut esiteltyä blogivuosina. Ihan jo saman vuoden sisällä tyyli muuttuu hurjan paljon mulla. Kuukausikatsaukset on tietty siitä harhaanjohtavia, että ne saattavat jättää rajutkin tyylimuutokset pois, jos ne ovat tapahtuneet eri kuussa (kuten mun violetit hiukset, tummanruskeat pidennykset & lyhyen polkan jota pidin kiharoilla). Toisaalta on hauskaa huomata sellainen kuvio, että kaikkein useimmin mulla on ollut marraskuussa vaalea pitkä polkka. Se taitaa olla se mun juttu.

MARRASKUU 2011

Jos vaalea pitkä polkka on mun juttu, niin tämä on kyllä ihan mahdollisimman kaukana siitä. Tässä olen pienen kuusiviikkoisen esikoistyttären äiti – joka oli tyyliltään aivan hukassa. 60cm pidennykset, super tummat meikit ja leopardikuvio, ei hyvänen aika! Tosin nuo kengät oli ihan kivat, niitä voisin käyttää vieläkin. Hassua katsoa itseä niin eri näköisenä, kuin mitä nykyään olen.

MARRASKUU 2012

Tässä kuvassa odotan meidän keskimmäistä, raskauspahoinvointi ja päänsärky olivat alkaneet vihdoin helpottaa, samoin väsymys. Tunsin olon taas enemmän omaksi itsekseni. Silloin mun tukka oli paksuin ja hyväkuntoisin mitä se on koskaan ollut, kaiholla muistelen sitä. Kasvatin kokonaan oman värin ja tukka tykkäsi siitä muutoksesta. Toisaalta tunnen silti vaalean tukan enemmän omakseni, kuin tämän luonnollisen värini.

MARRASKUU 2013

Marraskuussa 2013 meidän keskimmäinen tyyppi oli puolivuotias, ei kyllä uskoisi kun tätä kuvaa katsoo, että silloin nukuttiin tosi huonosti. Kai se on purkkirusketus & korkkarit, jotka virkistävät, hah. Tuo tukan pituus oli kyllä myös aika kiva, vaikka ei omaa tukkaa ollutkaan kaikki. Toivottavasti mun omat kutrit vielä joskus kasvaisivat noin pitkiksi!

MARRASKUU 2014

Marraskuussa 2014 mulla oli just tämä sama tukkatyyli kuin nytkin, pitkä vaalea polkka. Ja se kyllä näyttää kivalta, kuten myös tuo asu ainakin mun silmään. Voisin pukea sen vaikka heti päälle, tosin nuo housut ei kyllä enää mahdu mulle. Viininpunainen on mun joka syksyn go-to.

MARRASKUU 2015

Tässä mä elin elämäni kiireisintä aikaa, kun tein kahta työtä päällekkäin, ja pidettiin silti lapsia vain osa-aikaisesti hoidossa. Muistan silti kuinka uskomattoman innoissani olin kaikesta mitä sain tehdä, ja miten paljon opin juuri silloin. Tämänkin asun voisin kokonaisuudessaan pukea päälle vaikka heti, ja kaikki vaatteet sekä löytyvät edelleen mun kaapista, että ovat mulle sopivia, JEEE! Tuo juurikasvu muistuttaa tämän hetkistä tilannetta – apua. Pakko kyllä päästä pian kampaajalle!

MARRASKUU 2016

Viime vuoden marraskuu, ja iso pötsi jossa kasvoi meidän rakas kuopus. The Happiest Time of All lukee taustalla, ja se oli kyllä ihan järjettömän onnellista aikaa, vaikka pelkäsin koko raskausajan että meneekö kaikki hyvin. Onneksi kaikki meni hyvin ja nykyään meillä on tuo ihana touhukas pieni vekkuli. Pelosta ja kaikista vaivoista huolimatta, olihan se raskaus ihanaa aikaa ja rakastin sitä masua, nyyhkis!!

MARRASKUU 2017

Viimeinen kuva on otettu alle pari viikkoa sitten. Siinä olen minä nyt, sellaisena kuin olen tällä hetkellä. Mä näen itse mun kasvoilla ne kaikki tunteet joita tällä hetkellä tunnen, sekaisin järjettömän suurta onnea ja iloa kaikesta siitä mitä meillä on, mutta myös surua. Elämää.

Näistä kuvista herää kyllä paljon muistoja ja ihania hetkiä mieleen. Tämä blogi on mulle niin suuri rikkaus, sen avulla muistaa paljon sellaista, mikä muuten painuisi ihan unholaan. Välillä vähän kevyempää hömppää & tajunnanvirtaa väliin, sitäkin on hauska tehdä.

Mikä on teidän lemppari marraskuinen look?