Tänään on se päivä, kun meidän kauanodotettu kesäloma viimein alkoi. Kesäloman alkamisen kunniaksi kokosin bucketlistin, listan asioista, joita haluaisin kesäloman aikana tapahtuvan. Tämä ei ole mikään orjallisesti noudatettava työmääräys, tai lista, jonka jonkin kohdan jäätyä täyttämättä, olisin pettynyt. Lähinnä tämä lista on sellainen ideapankki, mistä voi tulla kurkkimaan vaihtoehtoja juuri sinä aurinkoisena päivänä, kun ei enää jaksaisikaan mennä rannalle, muttei keksi mitään muutakaan. Tänä kesänä haluan:

Juhlia Oton synttäreitä kunnolla kaikkien ihanien ystäviemme kanssa. Kuten kerroinkin, viimeksi Oton synttäreitä on juhlittu kunnolla kaksi vuotta sitten!

Tavata muutenkin paljon paljon kavereita kiireisen alkuvuoden jälkeen. Vaikka ollaan nähty kavereiden kanssa paljon muutenkin, on ihan eri nähdä kavereita lomafiiliksellä, kuin keskellä kiireistä viikkoa jolloin takaraivossa muistuttaa kokoajan tekemättömien asioiden kasvava lista.

Käydä Tukholman risteilyllä lasten, Oton ja äidin kanssa. Oman lapsuuteni jokavuotinen perinne, jonka haluan säilyttää myös meidän perheellä. Risteilyllä on kivaa!

Matkustaa Ouluun sukuloimaan ja ystäviä tapaamaan, kahden vuoden tauon jälkeen vihdoin. Olosuhteet eivät parina viime vuonna ole olleet suotuisia pitkien reissujen tekoon, kun joko Zelda on ollut liian pieni, tai Otolla liikaa töitä pidemmän matkustusvapaan mahdollistamiseksi. Kevätlomakin meni häitä järjestellessä, mutta nyt aiotaan ottaa kaikki irti!

Juhlia juhannusta perinteisissä grillitunnelmissa, hyvässä seurassa Oulussa. 90% juhannuksistani olen viettänyt Oulussa tai Oulun lähellä mökkeillen, sukulaisten ja ystävien kanssa grillaillen, ja se on mulle se paras ja mieluisin tapa viettää juhannusta.

Käydä terassilla, edes yksillä. Mä en ole käynyt vielä koskaan ihan ”oikealla terassilla” istumassa, ainoastaan kahviloiden terasseilla ja Low Alco Barissa. Tänä kesänä aion mennä ja tilata täydellisen mojiton.

Juosta lasten kanssa lämpimässä vesisateessa ja pomppia lätäköissä. Lapsuuden monet ihanat muistot liittyvät juuri sadepäivien lätäköissä pomppimiseen ja vesisateessa vesisodan leikkimiseen, haluan yhtä ihania muistoja meidänkin tytöille.

Saavuttaa mun unelmahiukset. Muutaman viikon kun jaksan vielä odottaa niin pääsen kokemaan toivottavasti unelmieni hiusremontin!

Käydä Korkeasaaressa ja Lintsillä. Korkeasaareen on pakko mennä lautalla, ja Lintsillä pitää syödä ainakin yksi hattara. 

Viettää kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa. Ihan sama missä ja miten, kunhan saadaan olla vain välillä kahdestaankin.

Hihitellä Tiaralle ja Zeldalle ruotsinlaivan muumidiscossa. Olen varma että meidän tanssitytöt nauttivat diskoilusta ihan täysillä!

Käydä Helsingissä jossain, missä en ennen ole käynyt. Vaikka olen asunut täällä melkein 20 vuotta, olen varma että täältä löytyy vaikka mitä ihania paikkoja missä en vielä koskaan ole käynyt, kuten esimerkiksi Roihuvuoren japanilainen puutarha.

Nukkua pitkään. Jos vaan vielä osaan, liian usein käy niin että saisin nukkua niin pitkään kuin haluan, mutta pomppaan silti kasin maissa ylös kun en saa enää unta. Ehkä tänä kesänä opin nukkumisen taidon uudelleen!

Syödä ainakin sata jäätelöä. Jätskiä ei voi syödä kesällä liikaa!

Viettää kahdenkeskistä aikaa sekä Tiaran, että Zeldan kanssa. Liian harvoin ehtii rauhassa lähteä vain toisen kanssa jonnekin ja antaa jakamattoman huomionsa. Mun ja Tiaran taannoinen kahdenkeskinen jätski- ja shoppailureissu oli aivan ihana, mutta kesällä voisi lähteä kahdelleen vaikka uimaan tai testaamaan uutta leikkipuistoa. Zeldan kanssa voisin mennä hiekkarannalle rakentamaan massiivisen hiekkakakkurykelmän.

Avata pitkään säilömäni pullon G.H. Mummin aitoa shamppanjaa juhliakseni jotain mahtavaa tapahtumaa. Mä en ole koskaan ennen tätä omistanut ikiomaa shamppanjapulloa,  mutta nyt kun omistan niin aion avata sen vain ja ainoastaan oikein painavan syyn vuoksi. Toivotaan siis että kesä tarjoaa aihetta juhlaan jossain vaiheessa!

Käydä piknikillä, monta kertaa. Piknikkeily on vaan niin kivaa ja hauskaa!

Asua rannalla kaikki hellepäivät. No ei ehkä ihan kaikkia, mutta suurimman osan kuitenkin. Mä rakastan olla rannalla, syödä pensasmustikoita, rakentaa hiekkalinnoja, kastella varpaita vedessä ja kiljua. Heitellä rantapalloa, lukea britti Glamouria auringon paahteessa, ja levittää aurinkorasvaa iholle.

Mennä kauppatorille syömään mansikoita. Miksi oi miksi en ole tehnyt sitä moneen vuoteen??

Käydä jossain museossa yhdessä koko perhe. Taaperoystävällisiä vinkkejä otetaan vastaan, harkinnassa ainakin Helsingin luonnontieteellinen museo.

Käydä Skideillä festareilla. Vuosi 2012 oli huippu, 2013 jäi välistä, mutta tänä vuonna olisi kiva mennä taas käymään!

Viettää tyttöjenillan. Otolla on tarkoitus mennä mökille poikieniltaan jossain vaiheessa kesää, ja silloin mä vietän meidän tyttöjen kanssa tyttöjenillan. Katsotaan joku ihana leffa, vaikka Prinsessa Ruusunen, laitetaan kynsilakkaa varpaisiin ja syödään popcornia.

Matkustaa Oton kanssa häämatkalle Berliiniin ihan kahdestaan. Häämatkaa on odotettu kuukausikaupalla, mutta heinäkuussa me vihdoin päästään matkaan! En malttaisi enää odottaa, en kahdenkeskistä aikaa, enkä varmasti henkeäsalpaavan upean kaupungin kokemista.

Kiertää Helsingin leikkipuistoja. Hyvin alkanut leikkipuistojen sunnuntaitestaus jäi loppukeväästä tauolle kiireiden vuoksi, mutta kesä on loistelias aika jatkaa kiertelyä, ihan minä päivinä tahansa.

Grillata monta kertaa niin kotona kuin muuallakin. Grilliruoka kuuluu kesään, ja grillaaminen on hauskaa! Se ruuantuoksu grillatessa on myös jotain niin uskomattoman ihanaa, vesi herahtaa kielelle kun vain ajatteleekin.

Käydä uimassa meressä, eikä vain kastelemassa varpaita ja kiljumassa. En ole heittänyt talviturkkia pois vuosikausiin, ehkä nyt olisi jo korkea aika?

Nauttia hitaista ja rauhallisista aamiaishetkistä. Niitä tulee ikävä taas talvella, kun kello 6.30 vääntää silmät ristissä pikapuuroa mikrossa.

Käydä myöhäisillä iltalenkeillä raikkaassa kesäilmassa. Kokeilin jo kerran vaikka loma ei ollutkaan vielä alkanut, ja oli kyllä niin virkistävää! Toivottavasti tästä tulee rutiini.

Löytyykö teiltä samoja suunnitelmia? Miltä teidän listanne näyttää/näyttäisi? Maailman parasta kesälomaa kaikille jotka sellaista parhaillaan viettävät, ja kaikille muille ihanaa viikonloppua<3

Tänään ne kauan odotetut kokeet sitten vihdoin olivat, ja nyt voin keskittyä muihin asioihin, kuten tällä viikolla vähemmälle huomiolle jääneeseen blogiin. Pahoittelut siitä että kommentit laahaavat jäljessä, ja postauksia on tullut niin hitaaseen tahtiin! Tarkoitus on kuitenkin vastata kaikki kommentit ja tarttua kiinni normaaliin postaustahtiin tässä viikonlopun aikana. Meillä on vapaa viikonloppu yhdessä koko perheen kesken, pitkästä aikaa, ja aiotaan kyllä ottaa kaikki irti näistä kahdesta päivästä, niin jaksetaan sitten vielä viimeiset viisi päivää ennen kuin kesäloma alkaa.

Kokeiden jälkeen käytiin hakemassa subit, ja tultiin kotiin herkuttelemaan. Mua naurattaa, aina subeja syödessä Tiaran lemppareita on oliivit, hän muistaa joka kerta subia syödessä hehkuttaa kuinka hyviä ne ovat, ihan kuin mä pienenä, olin ihan hulluna oliiveihin! Ruuan jälkeen oli maha täynnä, ja nukahdin sohvalle Oton syliin. En tiedä johtuiko helpotuksesta vai väsymyksestä mutta oli kyllä ihana ottaa pikku päikkärit pitkästä aikaa, vaikka olo sen jälkeen olikin vähän höttöinen, niinkuin aina päikkäreiden jälkeen. Lähdettiin sitten iltakävelylle ja pihalle leikkimään lasten kanssa vielä ennen nukkumaanmenoa, kun heti kokeen jälkeen alkanut sade lakkasi. Raikkaassa ulkoilmassa piristyin, mutta lapset onneksi väsähtivät ja nukahtivat heti kun laitettiin heidät sänkyyn.

Zelda ja Tiara ovat nyt siis menneet siitä asti kun täällä kerroin, yhtäaikaa nukkumaan joka ilta, ja yöunet ovat kyllä parantuneet huomattavasti Zeldalla tämän jälkeen. Hän ei ole enää niin herkkäuninen ja itse nukahtamistapahtuma on paljon nopeampi ja rauhallisempi kuin ennen, niin ihanaa! Välillä tytöt höpöttelevät hetken ennen nukahtamista, mutta yleensä molemmat nukahtavat melkein heti tyytyväisenä.

Napattiin ulkona asukuvat, joihin Tipakin halusi vähän osallistua. Neiti oli innoissaan kun hänelle sai laitettua kunnon nutturan päähän, kun tukka on jo kasvanut niin paljon. Sain Sheinsidelta sen edellisissä asukuvissa nähdyn pitsitopin lisäksi ihanan valkoisen narutopin, jollainen mulla on myös mustana. Se on täydellinen niin arkeen kuin juhlaan, rento, tyylikäs ja mukava päällä. Musta toppi on ollut mun luottovaate jo pari kuukautta, ja on ihana saada sille valkoinen kaveri, onhan valkoinen paljon raikkaampi väri näin kesällä, ja näyttää kivalta rusketuksen kanssa.

Toppi Sheinside* / Leggingsit Zara / Kengät Warehouse / Aurinkolasit Gina Tricot* / *=saatu blogiyhteistyön kautta

Tipan toppi Zara / Farkkuleggingsit Next / Hiuspanta Accessorize / Kengät Cienta

Huomenna kerron itse pääsykokeista, valmennuskurssista ja fiiliksistä opintojen suhteen tarkemmin, sillä tänään mä haluan vain nauttia siitä, että luku-urakka ja koe ovat ohitse. Tänään me varmaan pelataan vähän Oton kanssa, kun oon luvannut sille jo siitä asti kun sain uuden tietokoneen, että joku ilta pelataan yhdessä, enkä ole vielä ehtinyt tätä lupausta lunastamaan ennen tätä iltaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Coca-cola light pyysi mua mukaan kampanjaansa pohtimaan, millainen on ihana mies? Siinäpä vasta kysymys. Kampanjan liitteeksi sain seksiä tihkuvia Coca Cola lightin mainoskuvia hottiskuumiksen mallipojan kanssa, joita minulla oli lupa käyttää tässä postauksessa. Tiesin mitä haluan sanoa, tiesin millainen on minun mielikuvani ihanasta miehestä, mutta en kertakaikkiaan osannut kuvitella niiden lauseiden seuraksi kuvia yläosattomasta mallipojusta kaatamassa hitaasti cokista lasiin, kuumassa auringon paahteessa.

Siispä päätin tehdä jokaisen miehen varman kauhistuksen, pyytää Ottoa kuvattavaksi, kaatamaan hitaasti cokista lasiin, täysin varautumattomana mihinkään edustamiseen. Sellaisena kuin Otto on, silloin kun se on mun ja vain mun ihana mies. Valaistuksen puute harmittaa jälkikäteen, mutta kun yhteinen aika alkaa iltahämärässä niin siinä ei paljoa voi tehdä, paitsi hankkia kuvausvaloja.

Arvatkaa miksi Otto on myös ihana mies? Se suostui. Iltakymmeneltä, mukavasta sohvallalöhöilyasennosta se suostui pomppaamaan ylös, ja pelleilemään kuvissa cokiksen kanssa. Meillä oli hauskaa, ei narinaa ei nurinaa, vaan hauskaa. Naurettiin vedet silmissä, kun Otto pullisteli kuin mikäkin miesmalli. Herra peitti hienosti tölkistä logonkin vahingossa kuvia otettaessa, selvä ammattilainen siis.

Ihana mies laittaa itsensä likoon toisen vuoksi. Ihana mies rakastaa ja välittää. Ihana mies tekee aina parhaansa, ja muistaa kertoa että rakastaa. Ihana mies on luottamuksen arvoinen, ja luottaa myös muhun. Ihana mies on läsnäoleva ja rakastava isä. Ihana mies huolehtii myös itsestään. Ihana mies yllättää, naurattaa ja tekee pönttöjä asioita. Ihana mies on oma itsensä, ja tykkää itsestään sellaisena kuin on. Ihana mies käskee hidastaa silloin kun itse ei sitä ymmärrä. Ihana mies silittää hiuksista ja pitää kainalossa silloin kun uni ei meinaa tulla. Otto on ihana mies.

Siltä varalta että joku kuitenkin haluaa katsella sitä seksiä tihkuvaa sixpackia, ajattelin laittaa tähän vielä yhden kuvan, kutsun tapahtumaan, joka on täynnä ihania miehiä.

Mä haastan nyt teidät kaikki kertomaan tämän postauksen kommenttiboksiin, millainen on teidän mielestänne #Ihana mies. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Coca Cola Lightin tarjoama lippupaketti kahdelle hengelle ensi keskiviikon  Rock The Ballet -näytökseen 19.30, päivämäärä oli siis 28.5.2014. Lippupaketti sisältää kaksi lippua, sekä pääsyn Coca-Cola lightin klo 18.00 alkavaille etkoille Savoy -teatterin ravintola Preston parvekkeelle juoma- ja ruokatarjoiluineen. Arvontaan osallistut siis kertomalla millainen on ihana mies, jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, ja keksimällä itsellesi nimimerkin. Arvonta päättyy 25.5. klo 22.00. Myös minä olen paikalla sekä etkoilla, että näytöksessä ystäväni kanssa, joten tässäpä myös pienimuotoinen lukijatapaaminen! Tilaisuuteen tulee kaikenkaikkiaan kymmenen bloggaajaa lukijoineen ja aveceineen, ja varmasti saadaan tosi kiva ilta aikaiseksi.

Yhteistyössä Coca-Cola light.

Moni muistaa varmaan vielä meidän olkkarin matolla pidetyn vappupicnikin? No nyt päästiin vihdoin eilen ulos picnik -viltti matkassa, kun ihana kesäinen sää rantautui kunnolla tänne. Hektinen viikko sai viimein arvoisensa päätöksen, kun Oton töiden jälkeen mä pakkasin muksut ja kimpsut ja kampsut, ja kipiteltiin Ottoa vastaan. Käveltiin huikea viidenkymmenen metrin matka kanavanrantaan ja otettiin hyvä spotti viltille. Ensin näytti menevän vähän pilveen, ja huomasin muistikortinkin unohtuneen kotiin ja pieni epätoivo iski hetkellisesti. Päätin sitten kuitenkin spurtata, ja juoksin hakemaan muistikortin nopeasti sillä aikaa kun Otto kattoi salaatit esille, ja sillä aikaa onneksi aurinkokin löysi tiensä takaisin esille pilvien lomasta.

Kokkasin meille kana-halloumisalaattia, johon laitoin buffalowingsejä valmiiksi pilkottuna (rasvaista mutta niiiiin herkullista), halloumia yllättäen, pari paprikaa kevyesti kuullotettuna, kevätsipulia, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja hunajamelonia. Oli kyllä todella hyvää, ja aika nopeaa valmistaakin. Tipakin söi hyvällä halulla, mutta Zelda ei ilmeisesti vielä oikein hiffaa tätä picnik-konseptia kun aina picnikkeillessä neiti vaan heittelee ruokia ympäriinsä, vaikka pöydässä syö nätisti mitä tahansa. Viinirypäleet kelpasivat sentään ja niitä minineiti pupelsi menemään koko picnikin ajan.

Oli ihanaa vaan köllötellä auringossa ja katsoa kuinka innoissaan Tipa tutki kaikenmaailman kukkia ja hanhia ja ötököitä onnesta soikeana. Kuunneltiin musiikkia ja Zelda tanssi varmaan puolet picnikistä, hän ei vaan voi mitenkään olla tanssimatta jos on hyvä biitti soimassa.Pitäisi useamminkin lähteä extempore-retkille vaikka olisikin työpäivä, tämä pieni picnik ainakin pristi tosi paljon ja antoi voimaa jaksaa taas tämän pitkän viikon. Toivottavasti aurinko suosii meitä jatkossakin, niin voidaan mennä picnikille tai rannalle vaikka jokapäivä.

Zelda oli mun huomaamattani pakannut rattaiden alakoriin kirppiskamojen joukossa olleen feikkiuggin ja sillä oli saatava leikkiä sitten myös picnikillä.

Oli ihan parasta voida laittaa sortsit jalkaan, siitä jos mistä tulee kesäfiilis. Ostin muutama viikko sitten ihanat valkoiset pitsishortsit ja punaraidallisen croptopin, jotka pääsivät nyt ensi kertaa käyttöön. Mä otin myös Sheinsidelta saadun uuden merihenkisen collegen mukaan, sillä matkalla jätskiostoksille tuul tosi paljon ja sillekin oli tarvetta. College sopii tosi kivasti shortseihin kuosiltaan ja tyyliltään, vaikka onkin vähän turhan pitkä niiden kanssa pidettäväksi, tai sitten shortsit ovat liian lyhyet, haha.

College Sheinside* / Croptop New Yorker / Shortsit H&M / Ballerinat H&M / Kaulakoru Glitter* / Laukku Michael Kors

*saatu blogiyhteistyön kautta.

Tänäänkin on ollut ihana ilma ja rento päivä, tyttöjen sekä Oonan ja pian kuukauden ikäisen minityypin kanssa. Minityyppi otti rennosti, ja me isommat tytöt käytiin Aurinkorannan kahvilan terassilla syömässä jäätelöt, ja leikkipuistossa muutaman tunnin pyörähdys. Huomenna nähdään kavereita, sekä lasten että mun, ja odotan sitä innolla. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille<3

Kun olen taas ollut kipeänä tämän alkuviikon, olen saanut muistutuksen siitä miten rakastavan, huolehtivan ja ihanan miehen kanssa olen naimisissa. Positiivinen luonteeni kokee flunssan ja pahan siitepölyallergian yhteisvaikutuksesta sen verran kovan kolauksen, että päivänpaisteen kanssa naimisiin mennyt mieheni saa tutustua rasittavaan valittajaan, joka aivastaa jokaisen virkkeen välissä. Vaikka yritän pysyä positiivisena, niin kaikkein räkäisimmällä ja kuumeisimmalla hetkellä, kun punaiset silmät tuntuvat muurautuvan umpeen ja kutisevat niin vietävästi, ei ”kyllä tää tästä iloksi muuttuu” -asenne ole ensimmäisenä mielessä.

Mutta mitä tekee Otto? Auttaa, välittää, tukee ja ymmärtää, joka kerta, joka hetki. Tsemppaa, eikä vaadi erityiskiitoksia tai ylistystä, vaikka sellaisia todellakin ansaitsisi. Otto tekee kaikkensa meidän perheen eteen, ja siitä mä olen enemmän kuin kiitollinen. En olisi pärjännyt alkuviikkoa ellei Otto olisi ollut kotona, ja hoitanut lapsia ja mua, tai ehkä olisin pärjännyt, mutta huomattavasti huonommin kuin nyt. Otto on antanut mun levätä, tuonut lääkettä ja juotavaa, kantanut herkkuja kaupasta ja ennenkaikkea huolehtinut lapsista ja heidän tarpeistaan öin ja päivin.

Nyt on tietysti päällä erityistilanne, kun sekä minä että Tiara ollaan oltu kipeänä, mutta ihan tavallisessa arjessakin Otto on ihana, kannustava ja ennenkaikkea läsnäoleva isä. Blogin oheisilmiöineen, pian alkavan ammattikorkean valmennuskurssin sekä äitiyden ja vaimouden ristitulessa on hankalaa löytää niitä arjen pieniä, omia hetkiä. Silti Otto tarjoaa niitä mulle, ja muistaa muistuttaa, että välillä on ihan okei hengähtää ja huolehtia itsestään, tai istua hetki tuijottamassa huonoa sarjaa telkkarista. Ei se ole niin justiinsa, vaikka se tarkoittaisi ettei sillä hetkellä saa aikaiseksi puhuttelevaa tekstiä, tai tärkeää sähköpostia.

Otto on aina rohkaissut mua tavoittelemaan mun unelmia, eikä koskaan ole seissyt niiden tiellä tai jarrutellut. Otto uskoo muhun, ja kertoo usein olevansa musta ylpeä. Mä haluan kannustaa ja uskoa Ottoon samalla tavalla, ja mahdollistaa hänellekin omien haaveidensa tavoittelun, ja toivon että olen onnistunut ja tulen onnistumaan siinä jatkossakin yhtä hyvin kuin herra itse. Jos Otto ei olisi uskonut että voin saavuttaa blogillani jotain, ei tätä varmaan enää olisi edes olemassa, enkä ainakaan olisi näin hienojen mahdollisuuksien äärellä kuin juuri nyt.

Mulla itselläni ei ole isää. Moni on aiheesta kysellyt, mutta  en koe asian kuuluvan blogiin sen enempää kuin vaikka alushousujeni, se on mun oma asia, jonka haluan pitää itselläni. Ennen Ottoa en oikeastaan edes osannut kuvitella, millaista arki on kun perheessä on molemmat vanhemmat. Olen siitä tietoinen ettei kaikkien arki kahden vanhemman perheissä ole yhtä auvoisaa kuin meillä, eivätkä kaikki isät ole lapsistaan kiinnostuneita vaikka kotona asuisivatkin, mutta silti ehkä nykyisin koen enemmän surua siitä että mulla ei ollut isää. Lapsena se ei koskaan harmittanut tai ihmetyttänyt mua, enkä kokenut jääneeni mistään paitsi.

Mun äiti on aina ollut todella läsnäoleva ja ihana äiti, joka on tehnyt parhaansa ollakseen mulle niin hyvä vanhempi kuin on vain voinut. Mutta ennenkaikkea äidin takia mua harmittaa isättömyys, miten paljon vähemmän stressiä äidillä olisi ehkä ollut, jos siinä olisi ollut toinen jakamassa arkea ja tukemassa. Turhaahan sitä on jossitella, tai mietiskellä asioita joille ei mitään voi, ja ennenkaikkea äiti on kuitenkin selvinnyt äitinä upeasti, ihan yksin.

Mä kuitenkin onneksi saan nauttia siitä onnesta, että  mulla on Otto mun rinnalla jakamassa kaiken, ilot, surut, menestyksen ja takaiskut. Lasten uudet taidot, flunssat ja kauppareissuraivarit. Ja äiti saa nauttia siitä, että sai Otosta itselleen loistavan vävypojan, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Terkkuja vaan Otolle töihin, tiedän että luet tämän kumminkin! Täällä me ollaan, vähän on räkäinen olo, Tiara laulaa jänis istui maassa ja Zelda purkaa mun kenkäkaappia. Parempi päivä kuin eilen, kyllä me hyvä vappu saadaan aikaiseksi! Olet Otto rakas<3

Ja te kaikki lukijat siellä, kiitos tsempeistä ja paranemistoivotuksista, kyllä se elämä alkaa voittaa taas!