Viime viikolla eräänä pilvisenä päivänä me käytiin lasten kanssa ajelemassa, ja mentiin Kaivopuiston Lohikäärmepuistoon, missä on jättikokoinen liukumäki jota meidän lapset rakastavat. Käytiin samalla nappaamassa asukuvat Oton kanssa, tosin se täytyy disclaimerina todeta tähän alkuun, että en todellakaan ollut korollisissa sandaaleissa leikkipuistossa, vaan ihan perus tennareissa. Kuvia varten vaihdoin kuitenkin kengät, sillä halusin korostaa housujen muotoa, ja tuoda ne kauniisti esiin. Korkkarit korostavat jalkoja kivasti, ja ainakin mulle ne ovat sellainen kunnon itsetuntoboosti, jotka saavat mut tuntemaan itseni naiselliseksi.

Tajusin yksi päivä asukuvia selaillessani, että nämä mun luottokorkkarit ovat oikeasti ilahduttaneet mua jo yli neljä vuotta, ja kestäneet aivan uskomattoman hyvin kaikki gaalat, mukulakivillä kompastelut  ja muut. Ne olivat todella hyvä löytö vuonna 2014 – niistä ei nimittäin ole kertaakaan vielä vaihdettu edes korkolappuja, vaikka ne ovat oikeasti olleet tosi kovassa käytössä. Harvoin käy näin hyvä munkki korkkareiden kanssa jos ostaa ihan perus ketjuliikkeestä.

Myös tämä Coachin laukku on ollut käytössä jo vuodesta 2014 asti, sillä silloin sen ostin meidän häämatkalla Berliinin Galerie Lafayettelta. Laukku on toiminut hoitolaukkuna, ja mun arkilaukkuna lähestulkoon joka päivä sen jälkeen kun sen ostin, ja se on edelleen ihan kuin uusi. Nahka on pehmeää, siinä ei ole kulumia missään, ja se näyttää edelleen juuri siltä, kuin sinä päivänä kun sen ostin. Ainakin siis ulkopuolelta. Sisäpuolella on keksin murusia, smoothietahra ja kaikkea muuta ihanaa. Mutta jos ne puhdistaisi, niin laukku näyttäisi ihan uudelta myös sisältä. Ajaton musta malli on ihan loistava, enkä ole ostanut uutta isoa käsilaukkua sen jälkeen, kun ei ole ollut tarvetta.

Asun vaatteet ovat kaikki vanhoja mallikappaleita. Ne ovat siis olleet showroomilla, lainattavana ja kuvauksissa käytössä tietyn ajanjakson, ja sen jälkeen ne ovat saaneet mun luota uuden kodin. Takin esittelin tarkemmin jo toukokuussa asupostauksessa. Monet mun ”uudet” vaatteet ovat todellisuudessa olleet käytössä ties kuinka monta kertaa ennen kuin ne tulivat mulle. Ja se on musta ihanaa! Joskus mallikappale-vaatteista puuttuu esimerkiksi nappeja (mikä on helppo korjata), tai niissä on jokin tahra joka täytyy ensin poistaa, mutta mulle tulee siitä hyvä fiilis, että vaate saa lisää käyttöaikaa mun päällä. Joskus mallikappaleissa on mukana myös jotain ihan uniikkeja vaatteita, jollaisia ei koskaan ole päätynyt myyntiin asti, vaan niistä on tehty jokin erilainen versio. Mulla on esimerkiksi yksi ihana paita, josta tehtiin eri värityksellä myynti-versio. Niitä on näkynyt tosi monella, mutta mun oma eri värinen paita on uniikkikappale.

Mä nautin edelleen ihan uskomattoman paljon siitä, että voin taas käyttää rohkeasti eri värisiä vaatteita, kun on neutraalin värinen tukka. Aivan ihanaa kun voi leikitellä väriyhdistelmillä, ja käyttää vaikka jotain räikeällä kuviolla varustettua vaatetta, kun ei tarvitse ottaa hiusten väriä huomioon. Niin parasta!

Takki Lindex | Paita Cubus | Housut Gina Tricot | Korvakorut Gina Tricot | Laukku Coach | Kengät Zara

Iskeekö teihin keltaisen ja sinisen yhdistelmä, vai tuleeko ihan Ruotsi-vibat?

Aina välillä tulee vastaan trendejä, joihin ihastuminen ottaa mulla vähän pidemmän aikaa. Yksi tällainen trendi on ollut culottes-housut. Mä olin aikanaan niitä tyyppejä, jotka alkoivat käyttää pillifarkkuja jo silloin, kun niitä ei edes saanut Suomen kaupoista. Ostin ekat pillifarkut 12-vuotiaana Tukholmasta. Kun mä puin ne kouluun, niitä ihmeteltiin ja niille vähän hihiteltiin, olihan vuosi 2003 vielä bootcutien kulta-aikaa. Olen aina rakastanut kapeita lahkeita, ja sitä, miten ne korostavat mun pitkiä jalkoja. Seiska- ja kasiluokalla pillejä alkoi vähitellen ilmestyä kaikille muillekin, enkä enää ollut niin outo omissani.

Pointti oli kuitenkin se, että kapeat lahkeet on aina ollut enemmän mun juttu. Vaikka leveät lahkeet ovat jo pitkään tehneet uutta tulemista, mä olen pysytellyt pilleissä. Ostin ensimmäiset culottes-pökät jo viime kesänä, mutta ne jäivät silloin melko vähälle käytölle. Tänä kesänä olen kuitenkin jotenkin löytänyt ne. Se voi olla, että viime kesänä mun kroppa ei tuntunut hyvältä culottesien kanssa, jotenkin ne tuntuivat leventävän mua ihan mahdottomasti (omasta mielestäni). Tänä kesänä culottesit ovat päässeet mun jalkaan jo monta kertaa, ennen kaikkea siksi, että ne ovat niin mukavat. Kuumilla hellesäillä ne ovat olleet ihanan ilmava vaihtoehto silloin, kun on halunnut kuitenkin shortsia pidemmät lahkeet jalkaan.

Tämä asu oli mulla päällä eräissä työhön liittyvissä kuvauksissa viime viikolla. Mulla oli silloin lyhyt, harmaa tukka, koska haalistin sitä blondausta varten. Olin tukkani suhteen hieman epävarma, mutta tämä asu tuntui tosi hyvältä ja omalta. Hiukset laitoin simppelisti kiinni taakse, jolloin koin että ne eivät kiinnittäneet niin paljoa huomiota. Käytiin nappaamassa kuvat työjutun jälkeen Oton kanssa Roihuvuoren japanilaistyylisen puutarhan portailla. Se on ihana kuvauspaikka, jonne on meiltä nopea mennä.

Mä rakastan värikkäitä jugend-taloja ja ihania keskustan kujia, ja haluaisin usein niitä kuvieni taustalle, niin kuin monilla upeilla muotibloggaajilla on. Meiltä kotoa on kuitenkin pitkä matka lähteä keskustaan ottamaan kuvia, ja usein silloin kun siellä on, ei kuvaukselle ole sopivaa hetkeä. Siksi mä olen ”joutunut” etsimään vaihtoehtoisia kuvauslokaatioita. Toisaalta, nämä idän puutarhat, puistot, venesatamat ja muut ympäristöt ovat enemmän sitä meidän tämänhetkistä elämää, kuin ne upeat jugend-talot. Ja upeitahan ne nämäkin ovat! Toki meidän elämä on joskus niitä jugend-talojakin, ja paljon vietetään keskustassa aikaa, mutta täällä luonnon keskellä on kuitenkin meidän koti. Ja miksi mun pitäisi tehdä kaikki samalla tavalla kuin muut? En tiedä. Eihän missään lue, että asukuvat eivät voi olla upeita ilman citytunnelmaa.

Mä huomasin, että tämä on tämän kevään kymmenes asu, jonka esittelen blogissa. Vasta kymmenes! Olen ehdottomasti petrannut viime vuodesta, mutta tahti on kuitenkin huomattavasti hitaampi, kuin joskus ennen. Koen vieläkin vissiä itsekriittisyyttä asujen, kuvien ja ulkonäön suhteen, vaikka haluaisin ottaa rennommin. Mutta ehkä tämä kesä ja lämpö nyt kannustavat mua esittelemään taas asuja useamminkin.

Tämä on muuten sama paita, joka mulla oli päällä myös maaliskuussa esitellyssä asussa! Tämä paita sopii moneen tilanteeseen, ja rennot raitapaidat on olleet yksiä tämän kevään suosikkivaatteita ehdottomasti. Niissä voi hyvin imettää, ja ne sopivat niin farkkujen kuin hameiden ja culottesienkin kanssa. Nyt kun ei ole enää violettia tukkaa, on punainen väri entistäkin helpompi käyttää. Vaikka käytin sitä myös violetin tukan kanssa, on se huomattavasti parempi ja raikkaampi vaalean tukan kanssa mun mielestä.

Paita Gina Tricot | Housut Zara | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Kengät Flattered (saatu) | Korvakorut H&M | Aurinkolasit H&M |

Olin melko kriittinen näistä kuvista ensin, ja kamerasta niitä katsoessani ajattelin, että ei näitä voi julkaista. Nyt kun katson niitä uudelleen mietin, että miksi ihmeessä ei olisi voinut. Tältä mä näytin, ja se on ihan fine! Vaikka olen luvannut itselleni, että olen rohkeammin oma itseni, taistelen silti melkein joka kerta asupostausta tehdessäni näiden samojen ajatusten kanssa. Mutta mitä enemmän sanon niitä ääneen, sitä hölmömmältä ne tuntuvat. Jatkan siis edelleen asujen jakamista, ja rohkaistun toivottavasti joka kerta edes himpun verran lisää. Ehkä vielä joku kaunis päivä olen yhtä varma pukeutuja, kuin vielä pari vuotta sitten olin.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.

Kenellekään joka lukee blogiani säännöllisesti ei varmasti ole jäänyt epäselväksi kuinka paljon mä rakastan olla just mun kolmen pienen tyypin äiti. Olen kirjoittanut paljon siitä, millaista on olla nimenomaan tyttöjen äiti nykypäivänä, ja miltä tuntuu esimerkiksi se, että ihmiset olettavat kolmannen tyttären olevan pettymys, koska olisihan tyttöparin joukoksi pitänyt saada poika, että perhe voi olla ”täydellinen”. Mulle ja meille meidän perhe on täydellinen juuri tällaisena, ja ollaan saatu juuri ne lapset, joiden on tarkoitettu meille syntyvän. En osaisi, enkä voisi toivoakaan mitään muuta, koska olen saanut niin paljon enemmän kuin edes koen ansaitsevani.

Meidän perheessä lasten sukupuoli näkyy juuri sen verran kuin lapset itse sen haluavat näkyvän, toisin sanoen me vanhemmat yritetään olla määrittelemättä sitä, millaisia heidän kuuluu olla. Kuopuksen kanssa se on hankalinta, sillä hän ei osaa vielä ilmaista itseään niin hyvin, eikä kykene edes ymmärtämään mitä sukupuoli tarkoittaa. Hänen kanssaan toimitaan siitä lähtökohdasta, että hänellä on mahdollisimman mukavat vaatteet, ja mahdollisimman paljon erilaisia leluja, joista hän voi itse valita ne mistä on kiinnostunut. Teen hänen kanssaan myös samaa mitä perheen muidenkin tyttöjen kanssa: pyrin välttämään stereotyyppista tyttökohtelua. En halua ajatella että hän olisi jotenkin herkkä tai rikki menevä vain siksi että on tyttö. Hän on luonteeltaan hurjan rohkea ja menevä, enkä himmaile ja yritä saada häntä leikkimään rauhallisia nukkeleikkejä vain siksi että hän on tyttö.

Puen hänelle yhtä lailla mekkoja kuin collareitakin, ja värejä laidasta laitaan. Sitten kun hän itse kiinnostuu itsensä ilmaisemisesta, hän saa osallistua päätöksiin omasta tyylistään ja leluistaan, kuten meidän perheen isommat tytöt. Puhun kyllä usein monikossa meidän tytöistä käsittäen heidät kaikki kolme, (pääosin kutsun kuopusta kuitenkin nimellä tai hellittelynimillä), mutta jos joskus kävisikin ilmi, että hän haluaa olla jotain muuta, hänellä olisi siihen täysi oikeus, ja minä muokkaisin käytöstäni sitten sen mukaan miten hän toivoisi itseään puhuteltavan.

Isommat tytöt ilmaisevat jo vahvasti itseään, ja toteuttavat omia mieltymyksiään. He ovat sisäistäneet sen, että heidän ei kuulu sopeutua mihinkään muottiin, ja he myös puuttuvat vahvasti siihen, jos joku muu yrittää heitä tai muita johonkin sukupuolen tiukkoihin raameihin asetella. He valitsevat itse vaatteensa, kiinnostuksen kohteensa ja kaverinsa. He ovat selkeästi juuri sellaisia kuin haluavat olla, ja niin saavat olla jatkossakin. He eivät ajattele, että ollakseen oikeanlaisia tyttöjä, heidän tulisi käyttää mekkoja tai pinkkiä. He eivät myöskään ajattele, että poikien kanssa leikkiminen tarkoittaisi sitä että on ”poikatyttö”, tai että NinjaGO olisi poikien juttu. Tyttöjen ei tarvitse olla herkkiä, rauhallisia, hiljaisia, vaaleanpunaisia tai mitään muutakaan. Mutta he saavat olla vaikka niitä kaikkia, jos se tuntuu omalta. Ei ole tyttöjen eikä poikien juttuja, on vaan juttuja.

Meidän isommat tytöt ovat ylpeitä siitä että ovat tyttöjä, ja tykkäävät joissakin asioissa korostaa sukupuoltaan paljonkin. He rakastavat prinsessajuttuja, naissankareita ja liehuvia helmoja, vaikka eivät niihin silloin haluakaan pukeutua kun ne olisivat tiellä, kuten skeitatessa. Yksi juttu mitä he rakastavat, on äidin kanssa samistelu. Olen huomannut, että mitä vanhemmiksi he kasvavat, sitä enemmän he tykkäävät samistella mun kanssa. He ovat aina ihan fiiliksissä, jos meillä on saman tyyliset tai samanlaiset vaatteet. Ja mua se ei tietenkään haittaa, koska se on mustakin hauskaa. Varsinkin, koska tiedän, että varmaan teini-iässä viimeinen juttu mitä he haluavat tehdä, on samistella äidin kanssa. Siitä on siis nautittava nyt, kun vielä voi. Ja minähän otan mielelläni kaiken ilon irti!

Ellos julkaisi uuden aivan ihanan Mother & child -malliston tänä keväänä äideille ja lapsille, tai siskoille tai vaikka serkuksille jotka haluavat samistella. Ja vaikka nimessä onkin Mother & Child, ja se juhlistaa äitien ja tytärten erityistä suhdetta Ruotsin äitienpäivän kunniaksi, niin kyllä näillä mun mielestä voivat hyvin muussakin roolissa olevat perheenjäsenet tai muut läheiset samistella. Meidän perheelle tuo äiti & tyttäret -teema istui kun nenä päähän, kun sain samistella kolmen pienen minityypin kanssa. Meidän perheen isojen tyttöjen mielestä vielä hauskempaa kuin samistella äidin kanssa, on samistella pikkusiskon kanssa, koska silloin hän on melkein kuin he, paitsi pienempi. Tällainen meidän kaikkien neljän yhteinen samistelu oli siis heidän mielestään ihan unelmien täyttymys.

Tytöt saivat valita Elloksen Mother & Child -valikoimasta itse vaatteet mulle ja heille. Mä olisin ehkä itse päätynyt ihaniin vaaleanpunaisiin mekkoihin kukkakirjailuilla, mutta tytöt ihastuivat sinisiin Deborah– ja Alma-mekkoihin, ja ne meille sitten tuli. Deborah– ja Alma-mekoissa on molemmissa kauniit kirjailut ja hihat, ja materiaaliltaan ne ovat pellavaa, joka on viileä ja ihana kuumina kesäpäivinä ihoa vasten.

Meillä taitaa muutenkin olla joku sininen kausi meneillään, kun viime aikoina siihen on tullut pukeuduttua jotenkin poikkeuksellisen paljon. Sininen on kyllä ihanan raikas väri näin kesällä. Sellainen huomio vaan näistä Alma-mekoista, että mitoitus oli koossa 110/116 poikkeuksellisen naftia, sillä mekot olivat melkein yhtä pieniä kuin kuopuksen 86/92-kokoinen mekko. Meidän isommat tytöt on molemmat alle 116cm pitkiä, mutta mekot olivat heille enemmänkin paidat tai tunikat, ja puettiin niiden kanssa shortsit. Ehdotin tytöille, että vaihdetaan suurempaan kokoon, niin hekin saavat mekot, mutta he tykästyivät näihin tunikoina ja halusivat pitää nämä tällaisina. Kuopuksen mekko vastasi kokoaan hyvin.

Valikoimassa on aivan ihania pehmeitä materiaaleja, ja kauniita malleja, jotka sopivat moniin eri tilaisuuksiin. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Olin tiistaina elämäni ensimmäistä kertaa PING Festivalilla, johon mut tänä vuonna kutsuttiin ensimmäistä kertaa. Tapahtuma oli ihan mahtava, ja voin kertoa, että tulette toivottavasti huomaamaan kaiken tapahtumasta ammentamani inspiraation täältä blogista tämän vuoden aikana positiivisina juttuina. Jotenkin musta tuntuu että tiistaina mä koin aika montakin valaistumista, ja uskon että siitä voi seurata pelkkää hyvää tänne. Se pointti miksi kirjoitan PINGistä on, että siellä oli myös Elina K. -glitter- ja siirtotatuointipiste, ja kävin siinä ottamassa itselleni mahtavat festariglitterit ohimoille, ja siirtotatuoinnin ranteen sisäpuolelle.

Mullahan ei ole yhtään oikeaa tatuointia, joten tällainen parin päivän siirtotatska ranteessa on mulle jännittävä kokemus ja ajatusleikki siitä, osaisinko olla pysyvän kuvan kanssa. Otolla on paljon tatuointeja, ja tykkään hienoista tatuoinneista iiiiihan sikana. Olen monta vuotta mietiskellyt tatuointeja, ja uskon että tulen joskus ottamaan ainakin yhden. Imetysaikana en tietenkään ole menossa tatuoitavaksi, mutta ehkä sitten kun imetys on päättynyt? Mun haaveissa siintää sellainen tatuointi, johon yhdistäisin tyylikkääksi kokonaisuudeksi kaikki rakkaat ihmiset ja asiat. Kuulostaa massiiviselta ja täyteen tungetulta, mutta mulla on siihen sellainen kiva idea, jolla uskon että saisin sen toteutettua oikeasti hienosti, eikä siitä niin jättisuurta tulisi.

Mulla on suuri halu ikuistaa iholle lasten syntymät ja kaikki muu merkittävä mitä elämässä on, mutta omalle iholle en osaa sellaisia perinteisiä lapsitatuointeja kuvitella, vaikka monet niistä muilla hienoja ovatkin. Mutta katsotaan milloin ja miten se tapahtuu. En myöskään usko että tulen koskaan ottamaan kovin montaa tatuointia, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Otolla tykkään tatuoinneista ja oikein toivon ja odotan että hän ottaa niitä lisää, kun ne on niin siistejä. Siirtotatuointi ei omalla iholla ainakaan häirinnyt, mutta ei kyllä pysynytkään kovin kauaa. Musta tuntuu että ranne ei ole kovin hyvä paikka tatuoinnille sellaisella, joka vaihtaa vaippaa monta kertaa päivässä ja muutenkin joutuu pesemään käsiä jatkuvasti.

Palataanko takaisin asuun? Mä ra-kas-tan tätä Björn Borgin toppia, joka on kiva farkkuhameen tai muiden korkeavyötäröisten alaosien kanssa. Se on ihanan yksinkertainen, hyvin istuva ja jotenkin tuntuu niin omalta. Farkkuhame on ihan mun lemppari myös! Muistatteko, kun kirjoitin etsiväni nahkatakkia, joka olisi mahdollisimman eettisesti ja ekologisesti tuotettu? Sain teiltä hyviä ajatuksia ja kommentteja aiheesta.

En ehtinyt vielä edes alkaa kuitenkaan selvityspuuhiin täydellä vauhdilla, kun törmäsin mallikappaleena kevään ajan showroomilla käytettyyn tekonahkatakkiin, jolle etsittiin uutta omistajaa. Malli oli mulle täydellinen, koko juuri sopiva ja mä rakastuin siihen heti! Takki on Lindexin mallikappale, ja se on siis ollut käytössä kuvauksissa ja esittelykappaleena. Ja niin musta sitten tuli sen uusi onnellinen omistaja. Ja se on musta myös ihan hyvä eettinen ja ekologinen valinta, että ottaa käytetyn vaatteen itselleen, ja antaa sille uuden kodin.

Takki Lindex | Toppi Björn Borg | Farkkuhame Gina Tricot | Kengät Vans | Vyö Gucci | Kello Daniel Wellington* | Korvakorut H&M |

Tässäpä oli nyt paljon asiaa näin perjantain kunniaksi, taattua Iinan sillisalaattia eikö! Mä rakastan vaan höpötellä ilman mitään sen kummempaa päämäärää ihan yhtä paljon kun rakastan kirjoittaa tiukkaa asiaakin. Vaihtelu on best!

Ihan mahtavaa viikonloppua kaikille <3

Lastenvaatteista on ollut paljonkin juttua tässä blogissa, mutta taaperon asuja ei ole hetkeen ollut esittelyssä. Syy on se, että hän harvoin pysyy paikoillaan, että saisi otettua kuvia asuista niin, että ne jopa näkyvät. Siksi en yleensä jaksa edes yrittää. Tänä viikonloppuna hänellä oli kuitenkin niin söpö asu päällä, että yritin saada kuvia samalla kun käveltiin kotoa autolle (ja uudelleen kun käveltiin autolta kotiin). Aika yritykseksihän se jäi, mutta sain sentään muutaman kuvan joissa vaatteet näkyvät edes jotenkin.

Mä piipahdin viime viikolla Lapsimessuilla pikaisesti, ja sieltä olikin etsinnässä kesävaatetta ja -asustetta tytöille, lähinnä tulevaa reissua ajatellen. Isommille ei oikein meinannut löytyä mitään kesäjuttuja, mutta nuorimmaiselle löytyi aurinkohattu, pipo ja arskat parin kesämekon lisäksi. Isommillekin löytyi housut joita olin etsinyt, sekä mekot, mutta ne ei varsinaisesti olleet erityisen kesäisiä löytöjä. Toki arkeen tarpeellisia kuitenkin.

Meidän isommilla tytöillä on Babiatorsin aurinkolasit, joihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Nuorimmalla on ollut Ki et La -merkkiset ihanat vaaleanpunaiset rillit, mutta ne alkavat olla jo vähän turhan pienet yksivuotiaalle, joten oli aika sijoittaa uusiin laadukkaisiin aurinkolaseihin. Mä haluan että lasten aurinkolasit ovat turvallisen lisäksi myös hyvännäköiset, ja olin pitkään etsinyt kauniita ja laadukkaita taaperolle sopivia aurinkolaseja. Babiatorsit on kauniit, mutta kaipasin jotain uutta, kun niitä on jo tullut katseltua isommilla pitkään.

Tiitiäisen ja Tyllerön messuständillä ihastuin Izipizi-merkkisiin aurinkolaseihin, ja onnistuin ostamaan taaperolle viimeiset mustat 1-3-vuotiaiden izipizit. Mahtava tuuri ja löytö! Nämä on aivan ihanat. Ranskalaisen merkin laseissa on 100% UV-suojalla varustetut polarisoidut linssit, ja irroitettava silikoninauha jolla lasit saa paremmin pysymään taaperon päässä. Meillä ei ollut ongelmaa ainakaan vielä pysymisen kanssa, kun kuten kuvistakin huomaatte: taapero halusi laittaa ne vesisateella päähänsä kauppareissulle. Hän halusi mukaansa myös isosiskon laukun, se on aina pakko ottaa mukaan kun lähdetään jonnekin.

Izipizit on pientä mitoitusta, mutta tämä 1-3v koko oli ainakin meidän 1-vuotiaalle tosi passeli. Laseja saa myös 0-12kk koossa, sekä 3-7v koossa, jota sovitin meidän 5-vuotiaalle, ja se oli hänelle passeli. Hän ei kuitenkaan tarvitse uusia arskoja, kun Babiatorsit pelittävät vielä hyvin. Izipizit voisin ottaa vaikka itsellenikin, kun ne on niin kauniit. Tuo 1-3v koko maksaa suunnilleen 30€ Suomen liikkeissä.

Pitäisi varmaan tehdä pikkuhiljaa postausta taaperon vaatekaapista, kuten silloin tein vauvan vaatekaapistakin. Nyt meillä alkaa olla kasassa tämä 80-86 koko aikalailla. Tähän asti ollaan oltu sellaisessa siirtymävaiheessa vaatteiden kanssa, että on ollut sekaisin pientä ja isoa, mutta nyt alkaa olla valmista.

Tämä asu on yksi meidän kaupunkilemppareita: lämmin huppari ja bomber-takki, joka on kevyt ja helppo riisua kun ollaan sisällä. Huppari lämmittää esim. kauppakeskuksessa sopivasti jos on viileää, mutta ei tule liian kuuma kuitenkaan. Turbaanipipo on messulöytö myöskin, ja se on suomalaista Po-no Design -merkkiä. Se on musta aivan hurmaava, ja musta väri sopii ihanasti kaikkiin vaatteisiin!

Turbaani Pono Design | Takki Lindex | Huppari Gugguu | Leggingssit Tinycottons | Kengät Vans | Laukku H&M | Aurinkolasit Izipizi |

Sellainen asu meidän taaperolla <3 Mun mielestä aivan ihana, ja kuvastaa hyvin tämänhetkistä vaatevalikoimaa: simppeliä, helposti yhdisteltävää, mukavaa päällä ja kivan näköistä, ainakin mun silmään.