Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Laurea Ammattikorkeakoulun kanssa.

Samalla kun Otto aloitti viime syksynä opinnot ammattikorkeakoulussa, monia kiinnosti aionko minä lähteä opiskelemaan myös. Korkeakoulututkinnon puute on ehkä se juttu, josta minua nuorena yrittäjä-äitinä on vuosien varrella eniten yritetty dissata. Niin myös silloin, kun Otto alkoi opiskelemaan. Kommenteissa (etenkin vähän syvällisempiä aiheita koskevissa) on usein tuotu alentuvaan sävyyn esiin sitä, että minähän en tiedä asioista juuri mitään, koska olen vain kouluttamaton kotiäiti. Itse taas henkilökohtaisesti en ole sitä mieltä, että ihmisen voi määritellä tämän opintojen perusteella. Korkeakoulututkinto ei ole mun mielestä se juttu, joka määrittelee esimerkiksi sen, millä tasolla keskustelukumppani on tai kuinka hyvin hän on perillä yhteiskunnallisista asioista.

Sen sijaan uskon, että korkeakoulututkinto toisi turvallisuutta tähän yrittäjän elämään. Se olisi todistus omasta osaamisesta ja lisävahvistus CV:ssä, joka antaisi mielenrauhaa. Vaikka mulla nyt on suunnitelmissa tehdä juuri sitä mitä juuri nyt teenkin, ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Korkeakoulututkinto on vaatimuksena monissa työpaikoissa, vaikka työ olisi juuri sitä, jonka itsekin olen tässä vuosien varrella tekemällä oppinut. Vaikka en tällä hetkellä koe palkkatyötä edes houkuttelevana vaihtoehtona itselleni, ei sitä koskaan tiedä.  Entä jos joskus tulevaisuudessa vaan törmäisin unelmien työpaikkaan, johon haluaisin hakea? En haluaisi, että työpaikan saaminen olisi silloin kiinni siitä, että multa puuttuu vaadittu tutkinto, vaikka osaamista muuten löytyisi.

Laurea Ammattikorkeakoulu haastoi mut pohtimaan omaa tulevaisuuttani opiskelun suhteen. Tässä kaupallisessa yhteistyössä aiheena siis mun tulevaisuus ja mahdollinen opiskelu.

Olen hakenut opiskelemaan ammattikorkeakouluun jo, mutta silloin jäin yhden pisteen päähän sisäänpääsystä. Se harmitti silloin ihan älyttömästi, mutta jälkeenpäin ymmärrän hyvin, miksi niin kävi. Hain opiskelemaan suoraan meidän todella raskaan vauvavuoden jälkeen vuonna 2014. Silloin mulla ei ollut tarpeeksi voimavaroja lukea pääsykokeisiin. En vaan jaksanut ja pystynyt tekemään parastani silloin, koska aika oli ihan väärä. Jälkeenpäin olen todella onnellinen, että en päässyt silloin opiskelemaan. Sain silloin hylkäyskirjeen jälkeen kovan draivin tehdä täysillä töitä blogin eteen. Siitä se alkoikin pikkuhiljaa rakentumaan sivutyön kautta lopulta yritykseksi.

Vuosien varrella mulle on aina ollut aina selvää, että jossain vaiheessa haluan lähteä opiskelemaan. Olen vain odottanut oikeaa hetkeä. Oton monimuoto-opinnot ovat vain vahvistaneet mun fiilistä siitä, että ehdottomasti minäkin haluan opiskella vielä itselleni korkeakoulututkinnon. On ollut mieletöntä seurata sekä Oton kehittymistä että sitä onnistumisen fiilistä, jonka hän opinnoistaan saa. Monen vuoden työputken jälkeen on varmasti ihan älyttömän virkistävää keskittyä täysillä kehittymään ja oppimaan juuri sitä alaa, joka häntä eniten kiinnostaa.

Laureassa voi opiskella amk-tutkinnon joko perinteisenä päivätoteutuksena, monimuotototeutuksena tai verkko-opintoina.  Ammattikorkeakoulussa mua kiinnostaa eniten liiketalous, eli haluaisin valmistua tradenomiksi. Se tukisi parhaiten omaa osaamistani ja valmistaisi mua parhaiten juuri niihin työtehtäviin, joita haluankin tehdä.

Mä näen oman tulevaisuuteni markkinoinnin ja yrittämisen parissa ja esimerkiksi Laureassa yrittäjyys on vahvassa roolissa kaikissa koulutuksissa. Laurea tarjoaa palveluja ja opintojaksoja yrittäjyyden tueksi opintojen aikana. Osan opinnoista voi suorittaa omassa yrityksessä työskentelemällä ja Laurea tarjoaa erilaisia yrittäjyyteen syventäviä opintoja. Ne kiinnostavat mua tosi paljon, koska yrittäjyys on niin laaja-alainen kokonaisuus. Vielä näin 2,5 vuodenkaan jälkeen musta ei tunnu siltä, että tietäisin siitä tarpeeksi, vaikka kokemusta löytyykin jo.

Mulla tilanne on opiskelijana hieman erilainen kuin Otolla. Mä teen jo sitä työtä, jota haluankin tehdä, eikä mulle ole mahdollista jäädä opintovapaalle. Siksi liiketalouden amk-tutkinnon opiskeluun mulle sopivat vaihtoehdot olisivat monimuoto-toteutus tai verkko-opiskelu, koska tarkoituksena olisi jatkaa täysipäiväisenä työntekoa myös opiskelun ajan. Päivätoteutukseen en tässä elämäntilanteessa itse olisi valmis, mutta onneksi sille on nykyisin myös vaihtoehtoja.

Vaikka mua kiinnostaa eniten liiketalous, Laurea Ammattikorkeakoulussa on paljon muitakin erilaisia amk-tutkintoja. Liiketalouttakin voi sen ”tavallisen” liiketalouden lisäksi opiskella joko oikeudellisen osaamisen liiketalouden amk-tutkintona, turvallisuuden ja riskienhallinnan liiketalouden amk-tutkintona tai tietojenkäsittelyn liiketalouden amk-tutkintona . Liiketalouden eri linjojen lisäksi Laureassa voi opiskella esimerkiksi restonomiksi joko palveluliiketoiminnan amk-tutkintona tai palveluelämysten tuottamisen ja kehittämisen amk-tutkintona, sairaanhoitajaksi, terveydenhoitajaksi, fysioterapeutiksi, sosionomiksi, rikosseuraamusalan sosionomiksi ja estenomiksi.

Useammassa näistä on päivätoteutuksen lisäksi vaihtoehtoina myös monimuoto- tai verkkototeutus, mutta Laurean hakijan sivuilta näkee tarkat tiedot kustakin tutkinnosta sekä opetuspisteistä, joissa tutkinnot ovat tarjolla.

Vaikka Oton meininkiä seuratessa ajatus opiskelemaan lähtemisestä on alkanut houkuttelemaan muakin ihan toden teolla, uskon, että odotan vielä ainakin ensi vuoteen. Tämä siksi, että me ollaan juuri nyt saatu elämä sillä tavalla tasapainoon työn, Oton koulun ja vapaa-ajan suhteen niin, että jaksetaan hyvin. En halua ajaa meitä liian ahtaalle, vaan haluan, että me pystytään tekemään täysillä kaikkea sitä mitä tehdään. Mikäli Otto valmistuu silloin kun on suunniteltu, olisi mulle ehkä mahdollista lähteä jo vuoden päästä syksyllä opiskelemaan. Mutta mitään ei ole kiveen hakattu ja me mennään aina meidän elämän valinnoissa koko perhe edellä.

Mä koen kouluttautumisen itselleni todella tärkeänä asiana ja uskon, että saisin siitä paljon irti ja se voisi olla mulle tosi hyödyllistä. Koen, että mulle itselleni sopii opiskelu paremmin nyt aikuisena, kuin esimerkiksi niihin aikoihin kun olen itse tullut äidiksi ja olin vasta päässyt ylioppilaaksi. Kummallista kyllä, en ollut silloin valmis opiskeluun, mutta äidiksi sitten kuitenkin kasvoin. En usko, että olisin osannut silloin hyödyntää opintojani tarpeeksi, enkä usko, että olisin silloin panostanut niihin sillä tavalla kuin nyt olen valmis panostamaan.

Mun mielestä se on ihan mielettömän hienoa, että nykyään ei tarvitse tietää 19-vuotiaana koko elämän suunnitelmaa, vaan opiskelemaan voi lähteä monessa erilaisessa elämäntilanteessa ja monella erilaisella tavalla. Uskon, että jokaiselle on mahdollista löytää se oma tapa opiskella ja kehittää itseään.

Tämän kevään yhteishaku on jo ihan nurkan takana, sillä se alkaa 20.3. eli ensi viikolla. Kieltämättä tekisi mieli vähän hakea jo nyt, vaikka tiedänkin, että ensi vuonna olisi vielä parempi ja helpompi hetki mun opiskeluille. Yritän malttaa odottaa ensi vuoteen! Psst! tsekatkaa Laurean hakijan sivuilta lisää, jos kiinnostaa mitä esimerkiksi verkko-opiskelu tai monimuotototeutus tarkoittaa käytännössä, tai millaisia työllistymismahdollisuuksia on vaikkapa palveluelämysten tuottamisen ja kehittämisen restonomilla.

Kuinka moni aikoo hakea kevään yhteishaussa opiskelemaan? Mikä tutkinto teitä kiinnostaa? Löytyykö täällä muita opiskelusta haaveilevia tai myöhemmin aikuisiällä korkeakoulututkinnon suorittaneita? Koetteko muuttuneenne itse oppijoina iän myötä? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vermanin Minisun Omega Juniorin kanssa.

Kaikkien tulee Suomessa syödä D³-vitamiinilisää kahden viikon iästä alkaen suositusten mukaan, ja meilläkin ovat erilaiset lasten D-vitamiinit ja monivitamiinit tulleet vuosien aikana erittäin tutuiksi. Lapset muistavat itse joka aamu ottaa ”D-vitskun”, ja tykkäävät ottaa sen, se on sellainen rutiini joka kuuluu jokaiseen päivään. Nyt kokeiltiin kuitenkin ensimmäistä kertaa vähän erilaisessa muodossa olevaa vitamiinia – nimittäin Minisun Omega Junior -geelipaloja, jotka ovat paljon muutakin kuin pelkkä D-vitamiinilisä.

Minisun Omega Junior sisältää kalaöljyä ja D³-vitamiinia. D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, ja kalaöljyn sisältämä DHA-rasvahappo ylläpitää normaalia aivotoimintaa ja näkökykyä. Yksi geelipala sisältää lapsille suositellun annoksen (eli 10 mikrogrammaa) D³-vitamiinia, sekä 600 milligrammaa korkealaatuista kalaöljyä. Kätevää siis että ei tarvitse erikseen olla eri vitamiineja tai ravintolisiä, vaan riittää kun muistaa ottaa tämän yhden.

Kalaöljy on juuri sitä samaa ainetta, joka omassa lapsuudessani oli pahanmakuista litkua, mitä joutui irvistellen syömään. Vaan onnekkaita ovat tämän sukupolven lapset, kun voivat ottaa kalaöljynsä paljon mukavammassa muodossa: vadelman, appelsiinin ja sitruunan makuisina oransseina geelipaloina. Meidän lapset eivät kertaakaan ole irvistelleet ottaessaan kalaöljyään, sillä hedelmäisen makeat geelipalat maistuvat oikeasti ihan karkilta, ja koostumuskin on hassunhauska pehmeä geelilöllö, joka lapsia naurattaa. Geelipalat eivät sisällä gluteenipitoisen viljan ainesosia ja ne ovat maidottomia, laktoosittomia, soijattomia, alkoholittomia ja hiivattomia.

Mä en tiennyt ennen tätä kaupallista yhteistyötä, että aivoista 60% on rasvaa! Tämän luettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi aivot tarvitsevat omega3-rasvahappoja. Varsinkin lasten aivot kehittyvät ja kasvavat hurjan nopeaa vauhtia, ja tarvitsevat hyviä rakennusaineita. Ruuasta lapset saavat usein määrältään riittävästi rasvaa, mutta rasvan laatu ei välttämättä ole aina se paras mahdollinen aivoja ajatellen.

Kalaa ja kasvirasvoja ei useinkaan syödä tarpeeksi, jolloin tärkeiden rasvahappojen saanti voi olla liian vähäistä. Mä yritän pitää huolen että syödään monipuolisesti kasviksia ja kalaa ruokavaliossa, ja kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta kun on niinkin tärkeästä asiasta kysymys kuin aivoista, haluan pelata varman päälle. Lisänä otettavasta Minisun Omega Juniorista ei ole mitään haittaa vaikka ruokailisikin täysin suositusten mukaan.

Esikoinen aloitti tänä syksynä eskarissa, ja ensimmäistä kertaa hän on päässyt nyt varhaiskasvatuksessa oppimaan uutta, ja saamaan välillä haastavampiakin tehtäviä jotka vaativat keskittymistä. Hän on osannut lukea, kirjoittaa ja laskea jo pitkään, ja on kaivannutkin enemmän haastetta. Hän nauttii eskarista tosi paljon, ja haluan tukea oppimista ja luontaista kiinnostusta opiskeluun, sekä keskittymiskykyä, tarjoamalla tarpeeksi näitä aivojen tärkeitä rakennusaineita, eli Omega3-rasvahappoja. Myös keskimmäinen on juuri nyt sellaisessa iässä että hänellä on selkeä herkkyyskausi monen uuden asian opetteluun. Hän oppii helposti ja nopeasti, kun jaksaa istahtaa hetkeksi alas ja keskittyä.

Omega3-rasvahappojen on todettu tukevan keskittymis- ja oppimiskykyä, sekä lukutaitoa, ja jos näissä asioissa on haastetta, kannattaa niitä ehdottomasti syödä säännöllisesti. Niistä on kuitenkin hyötyä ihan kaikille lapsille, myös meidän lapsille jotka eivät onneksi kärsi oppimis- tai keskittymisvaikeuksista. Minisun Omega Juniorit löytyvät apteekkien hyllyltä.

LUKIJAKILPAILU:

Missä asioissa teidän lapset kaipaavat tukea oppimiseen tai keskittymiseen? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja voita Minisun Omega Junior vitamiinipaketti (arvo n. 60€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 16.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea kisaan kaikille!

Otsikko on vastaus kysymykseen, jota mulle on tässä tasaiseen tahtiin nyt tiputeltu joka suunnalta pari viime päivää. Mä toivoin kirjoittavani tätä postausta lasillinen G.H. Mummia kädessä, posket onnesta hehkuen, mutta nyt kirjoitankin tätä aika mitäänsanomattomin fiiliksin. Sain siis tänään kirjeen ammattikorkeasta, ja kuten ehkä joku näistä mun hurjan hienovaraisista vihjailuista saattoi jo päätellä, en  päässyt ykkösvalintana olleeseen kouluun.

Koulun valitsemisesta ykkösvalinnaksihan saa viisi lisäpistettä, ja mun pisteet menivät tällä kertaa koululle, johon ne eivät yhdessä muiden pisteiden kanssa riittäneet, siinä koulussa oli hakijoitakin kaikkein suurin määrä, ja tosiaan korkein sisäänpääsyraja pisteissä. Kakkosvalintakouluun sensijaan olisin päässyt heittämällä sisään jos olisin silloin yhteishaussa asettanut sen ykköseksi, sillä ilman näitä viittä lisäpistettä, multa puuttui vain reilu yksi piste sisäänpääsyrajasta. Kohtalon ivaa? Yksi klikkaus eri tavalla hakulomaketta täytettäessä, ja mulla olisi nyt koulupaikka syksyksi.

Mä en missään nimessä ala puolustelemaan tai esittämään että tämä ei harmita mua, olisi vain typerää hokea että ”näinhän tämän pitikin mennä, vitsit mä oon iloinen!”, mutta onneksi tämä ei juurikaan vaikuta meidän suunnitelmiin, koska mitään ei oltu lyöty lukkoon, tarhapaikkaa ei oltu haettu ja mulla on omat työni joissa riittää haastetta koko syksyksi. Koulupaikan sijaan mä sain tästä kuitenkin arvokasta kokemusta, opetuksen siitä, että tutustun edellisvuosien pisterajoihin eri kouluissa pilkun tarkkaan ennenkuin painan hakulomakkeessa ”lähetä” -nappulaa, ja yhä kovemman motivaation, sillä jo pelkkä pääsykokeisiin lukeminen vahvisti sen, että tämä on se mun juttu mitä haluan tehdä.

Mua ehdottomasti harmittaa, tunnen itseni epäonnistuneeksi, nolottaa kirjoittaa tätä postausta ja kertoa omasta epäonnistumisestani. En kuitenkaan aio luovuttaa, koska tiedän että juuri tuo, on se mitä oikeasti haluan, ja koska se oli noin pienestä kiinni, ei ole mitään järkeäkään lopullisesti luovuttaa. Katsotaan mihin tämän vuoden kuviot Kideblogeissa mua vievät, ja sen mukaan mietin sitten, että haenko kouluun jo nyt syksyllä, vai vasta ensi keväänä uudelleen. Varmaa syksyn suunnitelmista on ainoastaan se, että Tiaralla alkaa elokuussa kerho kolme kertaa viikossa ja hän odottaa sitä kuin kuuta nousevaa.

Onneksi shamppanja paranee vanhetessaan, enkä tippunut tyhjän päälle. Pettymys menee ohi kun keskittyy kesälomailuun ja uusiin haasteisiin! Mä haluan onnitella kaikkia jotka saivat koulupaikan, mun kaveri kertoi tänään päässeensä kouluun, johon otettiin kaksi opiskelijaa sisään, ja se on mun mielestä ihan uskomattoman hieno saavutus. Onnea siis hänelle ja kaikille muille ensi syksyn uusille opiskelijoille <3

Mä olen kertonutkin täällä useaan otteeseen valmistautuneeni kokeeseen valmennuskurssin avulla. Kirjoittaessani ura- ja opintohaaveistani aiemmin keväällä, eräs ihana lukijani otti muhun yhteyttä, ja tarjosi paikkaa Valmennuskeskuksen valmennuskurssilla AMK:n liiketalouden pääsykokeisiin. Siihen asti valmistautuminen kokeisiin ja hakeminen kevään amk-haussa oli ollut abstraktilla tasolla, en ollut tehnyt lopullista päätöstä asian suhteen. Kun kuitenkin sain niin upean mahdollisuuden, mä päätin että nyt tai ei koskaan.

En alunperin tiennyt, että valmennuskursseja järjestetään myös liiketaloutta, ja esimerkiksi AMK:n tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmaa varten, vaan pidin niitä vain yliopistoon esimerkiksi lääketiedettä opiskelemaan hakeville tarkoitettuina vaihtoehtoina. Mun mielestä on todella hyvä, että kursseja on saatavilla myös AMK-hakua varten, sillä esimerkiksi mulle näin pitkään kotona olleena, täysin opiskelumetodeista ja kokeisiin valmistautumisesta kärryiltä pudonneena, se oli elintärkeää kokeeseen valmistautumisen kannalta. Valmennuskeskus on Suomen suurin, ja kokenein valmennuskurssien järjestäjä, ja kurssitarjonta on laajaa ja laadukasta.

Valmennuskurssi järjestettiin toukokuussa iltaopetuksena. Sain itse valita, valitsenko aamu-, ilta- vai kotikurssin, ja valitsin iltakurssin, joka sisälsi myös sähköisen oppimisympäristön, eli kaiken saman sisällön mitä kotikurssikin. Tämä siksi, että Oton töiden takia tiesin jo etukäteen, että mulla jää kaksi kurssikertaa kuudesta käymättä, mutta sähköisestä oppimisympäristöstä näin koko tunnin opetuksen ja tehtävät videolta. Kolme opetuskertaa käsitteli ennakkoaineistoa, ja kolme matematiikkaa.

Mulla jäi käymättä ensimmäinen kurssikerta, jolla ennakkoaineisto käytiin alustavasti kokonaisuudessaan läpi, sekä yksi matematiikan oppitunneista. Katsoin ne siis kuitenkin videolta, ja koin saavani saman hyödyn, kuin käydessäni paikanpäällä. Eroavaisuutena kuitenkin se, että paikanpäällä opiskellessa voi keskittyä 100% teholla opiskeluun, kotona taas on lukuisia muita tekijöitä, jotka vievät itse opetukselta huomiota. Videot voi onneksi katsoa sekä reaaliajassa, että jälkitallenteena, eli sain aina laitettua kuitenkin videon tauolle jos tuli jotain, vaikka kerkesihän niiden taukojen aikana jo ajatus herpaantua tietysti jonkinverran.

Valmennuskurssilla käytiin todella tehokkaasti läpi koko ennakkoaineisto, kaikki tärkeimmät termit, alueet, mistä mahdollisesti voisi tulla väittämiä, sekä kirjoitelmatärpit, joista mahdollinen, kokeen 35:stä pisteestä 10 pistettä määrittävä kirjoitelma saattaisi tulla. Ennakkoaineiston englanninkielinen aineisto, USA:n kaupankäynti Suomessa, oli kaikkein laajin ja ehdottomasti haasteellisin osa-alue. Juuri tästä osa-alueesta olivat myös lähestulkoon kaikki kirjoitelmatärpit, ja valmennuskurssi osui ihan oikeaan, kirjoitelma tuli juuri yhdestä näistä tärpeistä, vieläpä juuri sellaisesta, jonka itse olin ajatellut kaikkein todennäköisimmäksi. Toivon että valmistautumiseni tuotti tulosta, ja kirjoitelma meni nappiin.

Koe sisälsi myös 45 oikeinväärin -väittämää jokaisesta kolmesta osa-alueesta. Saimme valmennuskurssilta harjoituskokeen, jonka avulla harjoittelin myös väittämiin vastaamista. Lopullisessa kokeessa oli kaksi haasteellisempaa väittämää koskien hankalia ja yksityiskohtaisia tilastoja, jollaisiin en ollut varautunut, mutta kokonaisuutena niistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Toki näissä väittämissä on juuri se, että täytyy lukea todella todella tarkkaan, sillä vain yksi sana saattaa olla muutettu alkuperäistekstistä, ja se jo muuttaa väittämän merkityksen kokonaan. En voi muutakuin toivoa että ymmärsin lukemani oikein ja väittämät menivät niinkuin pitikin.

Matematiikan ja loogisen päättelykyvyn harjoittelu oli ehkä itselleni se kaikkein merkittävin osa valmennuskurssista. En ole opiskellut matematiikkaa sitten lukion kolmannen luokan (jolloin jäljellä taisi olla yksi kurssi), eli opinnoista on aikaa jo reilut neljä tai viisi vuotta. Haastetta lisää liiketalouden pääsykokeissa se, että laskimen käyttö ei ole sallittua. Viimeksi olen laskenut esimerkiksi murtoluku-, prosentti- ja korkolaskuja, sekä yhtälöitä ilman laskinta, joko ala-asteella, tai en ollenkaan, sillä laskin on ollut käytössä koko ylä-asteen ja lukion. Matematiikan kolmella kurssikerralla sain kuitenkin hyvin painettua asioita muistiin, ja lukuisat harjoitustehtävät tarkistusvastauksineen auttoivat hahmottamaan mistä on kyse, ja miten tehtäviä kannattaa tehdä.

Silti mulla jäi pääsykokeessa matematiikan kymmenestä tehtävästä kolme vastaamatta, siksi, että en ollut varma. Matematiikassa, kuten kaikissa muissakin pääsykokeen osa-alueissa kirjoitelmaa lukuunottamatta, oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä puoli miinuspistettä, ja tyhjästä nolla pistettä. Eli tyhjä on parempi kuin väärä vastaus, ja koska en ollut täysin varma vastauksesta, jätin vastaamatta. Prosenttilaskut ja muut ovat mulle ihan peruskauraa, mutta kokeessa oli muutama sellainen tehtävä, että junnasin paikallani niitä miettien vaikka kuinka kauan, enkä saanut päähäni miten ihmeessä saisin ne ratkaistua.

Mistäänhän en voi olla varma, joku niistä matematiikan seitsemästä oikeaksi ajattelemastani vastauksesta saattaa olla väärin, kirjoitelma oikeasta sisällöstään huolimatta liian luettelomainen eikä tarpeeksi yksityiskohtainen, tai oikeinväärin-väittämistä puolet väärin ja saankin pelkkää miinusta. Tai sitten kaikki meni niin hyvin kuin mahdollista, ja saan hymyillä heinäkuussa.

Postaus toteutettu yhteistyössä Valmennuskeskuksen kanssa.

Mua jännittää kauheasti, että pääsenkö opiskelemaan, koska olen kertonut hakemisestani julkisesti. Aluksi ajattelin, että en halua kertoa ollenkaan hakemisestani, koska jos en pääsekään, se on noloa, tuntuu kuin menettäisin kasvoni. Mutta ajateltuani asiaa enemmän, tajusin, että oli tulos mikä hyvänsä, mä olen kuitenkin yrittänyt parhaani ja valmistautunut niin hyvin kuin omassa tilanteessani on mahdollista.

Jos en pääse opiskelemaan, on mulla silti töitä tehtäväksi ja puuhaa enemmän kuin tarpeeksi, enkä putoaisi tyhjän päälle todellakaan, ei se olisi maailmanloppu, aina voi yrittää uudestaan. Mielestäni on myös hyvä näyttää sitä todellista elämää täällä blogissa, fakta on se että kaikki eivät kovista ponnisteluista huolimatta saa opiskelupaikkaa ensimmäisellä hakukerralla, eivätkä välttämättä toisellakaan. Ei se tee silti kenestäkään sen huonompaa ihmistä!

Mä haluan kiittää Valmennuskeskusta vielä valmennuskurssin tarjoamisesta minulle, koska ilman sitä, mun valmistautuminen olisi ollut huomattavasti surkeammalla pohjalla, enkä olisi välttämättä tiennyt mihin aiheisiin tarttua, ja mitkä jättää vähemmälle huomiolle. Kokeeseen astellessa fiilis oli luottavainen ja hyvä, ja kokeen jälkeenkään ei ollut epäonnistunut olo, en kuitenkaan uskalla sanoa että jäi superhyvä fiilis, koska pudotus olisi niin kova jos en pääsisikään. Tiedän tehneeni parhaani, ja se riittää.

Löytyykö mun lukijoista muita liiketaloutta opiskelemaan hakeneita? Mikä fiilis jäi kokeista? Oletteko osallistuneet valmennuskurssille (siis ihan mille tahansa, ei vain liiketalous)? Koitteko valmennuskurssin hyödylliseksi?

Tänään ne kauan odotetut kokeet sitten vihdoin olivat, ja nyt voin keskittyä muihin asioihin, kuten tällä viikolla vähemmälle huomiolle jääneeseen blogiin. Pahoittelut siitä että kommentit laahaavat jäljessä, ja postauksia on tullut niin hitaaseen tahtiin! Tarkoitus on kuitenkin vastata kaikki kommentit ja tarttua kiinni normaaliin postaustahtiin tässä viikonlopun aikana. Meillä on vapaa viikonloppu yhdessä koko perheen kesken, pitkästä aikaa, ja aiotaan kyllä ottaa kaikki irti näistä kahdesta päivästä, niin jaksetaan sitten vielä viimeiset viisi päivää ennen kuin kesäloma alkaa.

Kokeiden jälkeen käytiin hakemassa subit, ja tultiin kotiin herkuttelemaan. Mua naurattaa, aina subeja syödessä Tiaran lemppareita on oliivit, hän muistaa joka kerta subia syödessä hehkuttaa kuinka hyviä ne ovat, ihan kuin mä pienenä, olin ihan hulluna oliiveihin! Ruuan jälkeen oli maha täynnä, ja nukahdin sohvalle Oton syliin. En tiedä johtuiko helpotuksesta vai väsymyksestä mutta oli kyllä ihana ottaa pikku päikkärit pitkästä aikaa, vaikka olo sen jälkeen olikin vähän höttöinen, niinkuin aina päikkäreiden jälkeen. Lähdettiin sitten iltakävelylle ja pihalle leikkimään lasten kanssa vielä ennen nukkumaanmenoa, kun heti kokeen jälkeen alkanut sade lakkasi. Raikkaassa ulkoilmassa piristyin, mutta lapset onneksi väsähtivät ja nukahtivat heti kun laitettiin heidät sänkyyn.

Zelda ja Tiara ovat nyt siis menneet siitä asti kun täällä kerroin, yhtäaikaa nukkumaan joka ilta, ja yöunet ovat kyllä parantuneet huomattavasti Zeldalla tämän jälkeen. Hän ei ole enää niin herkkäuninen ja itse nukahtamistapahtuma on paljon nopeampi ja rauhallisempi kuin ennen, niin ihanaa! Välillä tytöt höpöttelevät hetken ennen nukahtamista, mutta yleensä molemmat nukahtavat melkein heti tyytyväisenä.

Napattiin ulkona asukuvat, joihin Tipakin halusi vähän osallistua. Neiti oli innoissaan kun hänelle sai laitettua kunnon nutturan päähän, kun tukka on jo kasvanut niin paljon. Sain Sheinsidelta sen edellisissä asukuvissa nähdyn pitsitopin lisäksi ihanan valkoisen narutopin, jollainen mulla on myös mustana. Se on täydellinen niin arkeen kuin juhlaan, rento, tyylikäs ja mukava päällä. Musta toppi on ollut mun luottovaate jo pari kuukautta, ja on ihana saada sille valkoinen kaveri, onhan valkoinen paljon raikkaampi väri näin kesällä, ja näyttää kivalta rusketuksen kanssa.

Toppi Sheinside* / Leggingsit Zara / Kengät Warehouse / Aurinkolasit Gina Tricot* / *=saatu blogiyhteistyön kautta

Tipan toppi Zara / Farkkuleggingsit Next / Hiuspanta Accessorize / Kengät Cienta

Huomenna kerron itse pääsykokeista, valmennuskurssista ja fiiliksistä opintojen suhteen tarkemmin, sillä tänään mä haluan vain nauttia siitä, että luku-urakka ja koe ovat ohitse. Tänään me varmaan pelataan vähän Oton kanssa, kun oon luvannut sille jo siitä asti kun sain uuden tietokoneen, että joku ilta pelataan yhdessä, enkä ole vielä ehtinyt tätä lupausta lunastamaan ennen tätä iltaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3