9x minä marraskuussa | Tyylikatsaus

18.11.2019

Uuden lyhyemmän tukan myötä intouduin katselemaan vanhoja tukkakuvia blogista. Samalla niiden mukana silmiin osui aika monet asukuvat ja siksi halusinkin pitkästä aikaa tehdä pienen tyylikatsauksen ajassa taaksepäin. 9x minä marraskuussa tuntui hauskalta postausidealta! Ja siis aivan käsittämätöntä, että blogi-uraa on takana jo niin paljon, että olen oikeasti kirjoittanut blogia jo yhdeksän marraskuun ajan. Siis ihan vasta kun tein näitä tyylikatsauksia, oli siinä lukuna vaikka 5x tai 6x. Ja nyt on 9x. Vaikea käsittää ajan kulua.

Innostuin samalla myös lukemaan vanhoja postauksia ja oli jotenkin hauska palata monen marraskuun fiiliksiin. Fiiliksiähän on yhtä monta kuin on marraskuitakin. Mulle marraskuu on ollut sekä valtavan iloinen että valtavan surullinen kuukausi. Onneksi tänä vuonna marraskuu on ollut enemmän sieltä iloisesta päästä.

Marraskuu 2011:

En kestä näitä nostalgisia asukuvia! Siis keltaisessa valossa jossain keittiön nurkassa ovimaton päällä. No on ainakin aitoo! Silloin muistan käyttäneeni tosi kovasti noita shortseja sukkahousujen kanssa, sekä tuota leopardineuletta. Ne taisi olla mun lempivaatteet. Nuo kengät olivat myös aivan ihanat, voisin samannäköiset kengät laittaa jalkaani tänäkin päivänä, mutta nuo kyseiset yksilöt eivät kestäneet kuin pari talvea ennen kuin menivät rikki. Muistatteko muutaman viikon takaiset Addams Family -kuvat? Kun Otto silloin sanoi mulle, että ”sähän näytät ihan samalta kuin sillon kun me tavattiin” niin ei se kyllä väärässä ollut. Tästä 2011 meikistä puuttuu vain Morticialle tyypilliset punaiset huulet, heh. Eli joo, en kyllä laittaisi tätä asua enää päälle, paitsi kengät voisin laittaa ja toki parkatakki on melko ajaton, sitä voisin pitää.

Marraskuu 2012:

Tuossa mun tukka oli niin ihanan paksu ja hyvinvoiva ja värikin melkein oma! Odotin marraskuussa 2012 meidän keskimmäistä (näissä taisi olla raskausviikkoja jotain 14-15) ja hiukset voivat silloin tosi hyvin. Tämä asu on ihan kiva ja aika klassinen, voisin periaatteessa pukea päälleni vaikka tänäänkin, tosin ehkä ilman tuota kiiltonahkaista vyötä. Nuo saappaat ovat mun mummun vanhat ja niistä tykkäsin ihan hirveästi. Mä en tiedä mitä niille on tapahtunut, mutta muuton jälkeen niitä ei ole näkynyt. Voi olla, että löytäisin ne vielä jostain meidän varastosta. Olin itse asiassa unohtanut koko saappaat ennen näitä kuvia, mutta nyt tuli kauhea ikävä, haluan heti ne takaisin käyttöön!

Marraskuu 2013:

Marraskuussa 2013 meidän keskimmäinen oli puolivuotias ja mä olin väsynyt, se paistaa kasvoilta. Asu on kuitenkin kiva ja voisin laittaa sen sellaisenaan päälle uudelleenkin. Nuo niittimaiharit olivat tosi kivat, mutta nekään eivät kestäneet käytössä kovin hyvin, vaan pohjaan tuli reikä ja niitit irtoilivat nopeasti. Sekä farkuista että paidasta olen luopunut joskus aikojen saatossa, eikä ne kyllä enää mulle mahtuisi päällekään. Mä huomaan näistä, että vuosia sitten käytin paljon rohkeammin ja enemmän asusteita kuin nykyään. Nykyään olen niin laiska, käytän lähinnä kelloa kädessä ja joskus korviksia.

Marraskuu 2014:

Tämän asun voisin tosi hyvin pukea päälle vaikka nytkin. Mulla on sama Coachin laukku ja samat Crocsin kengät edelleen ahkerassa käytössä. Molemmat ovat edelleen todella hyvässä kunnossa ja noilla kengillä mä olen laskenut kaikki pulkkamäet jo sieltä vuodesta 2014 asti. Mulla ei ole enää noita Berliinistä ostettuja housuja tai paitaa, eikä myöskään tuota takkia. Silloin kun odotin meidän kuopusta vuonna 2016, laitoin tosi paljon vaatteita Hope Ry:lle ja nekin menivät siellä.

Marraskuu 2015:

Tämänkin asun voisin laittaa päälle edelleen. Mulla on edelleen tuo sama Marc Jacobsin laukku (ei niin hyvässä kunnossa) sekä nuo mustat hapsunilkkurit tallella. Farkut, bodyn ja takin olen laittanut eteenpäin kuopuksen raskausaikana myös. Luovuin silloin kaikista niistä vaatteista, joista olin varma, että eivät enää koskaan mahdu mulle. Tuo takki on aivan ihana, harmi ettei mulla ole enää sitä. Noihin aikoihin mulla oli aika samantyylinen tukka kuin tälläkin hetkellä, mutta ei yhtään niin hyväkuntoinen kuin nyt.

Marraskuu 2016:

Marraskuussa 2016 odotin meidän kuopusta, tässä kohtaa oli menossa varmaankin raskausviikko 26-27. Mä en ollut yhtään sinut mun lyhyiden hiusten kanssa, enkä mun muuttuneen vartalon ja pyöristyneiden kasvojen kanssa. Pidin etuhiuksia usein kiinni takana, koska ne olivat katkeilleet. Rakastin tuota ihanaa mahaa hirveästi, vaikka mulla olikin epävarma olo vartalosta ja ulkonäöstä muuten. Tää asu on kiva ja näistä hame on mulla edelleen tallella, paita ei. Meidän sohva oli ihanan puhtaan vaaleanpunainen vuonna 2016. Oltiin silloin vasta muutettu tänne nykyiseen kotiin. Silloin otin asukuvia enimmäkseen sisällä, kun ulkona ei jaksanut juurikaan seisoskella.

Marraskuu 2017:

Otolta synttärilahjaksi saatu Kenzon college on edelleen yksi mun lempivaatteista ja usein käytössä. Kultainen puffer-takki on vieläkin käytössä, mustat Dr. Denimin farkkuleggingssit edelleen käytössä. Punainen laukku on vieläkin tallessa, mutta siitä pitäisi vaihtaa hihna, jotta sitä voisi käyttää taas. Monen vuoden käytössä sen hihnan kiinnityskohdasta alkoi irrota väriä vaatteisiin. Tässäkin mulla on vaalea polkka, mutta myös tässä mun etuhiukset oli katkeilleet tosi paljon ja lisäksi tukka katkesi takaa ja oikealta sivulta koko ajan. Hiukset oli paljon ohuemmassa kunnossa kuin nyt ja siksi en viihtynyt niillä niin hyvin silloin. Voisin pukea tämän asun tällaisenaan päälle edelleen, mutta laukku pitäisi siis korjata ennen sitä.

Marraskuu 2018:

Tässä sama kultainen puffer-takki, joka edellisenäkin vuonna. Tykkään! Nuo kengät ja tuo haalari mulla oli päällä viimeksi viime viikolla, Voisin siis pukea juuri saman asun päälle koska tahansa, asusteita myöten. Mä muistan vieläkin tuon kuvaustilanteen: ajettiin Kalasataman rantaan nappaamaan viimeiset auringonsäteet kameran rullalle ja ulkona oli ihan käsittämättömän kylmä tuuli. Saatiin kuitenkin kuvat napattua ja tuo musta shortsi-hamehaalari oli yksi viime pikkujoulukauden luottovaatteista. Edelleen se toimii hyvin!

Marraskuu 2019:

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä tämän vuoden marraskuu. Viime viikolla napatut kuvat. Arvatenkin viimeisimmän kuvan tyyli tuntuu kaikkein ”omimmalta” juuri nyt. Mä rakastan tätä tukkaa, rakastan mun vaatteita ja asusteita. Rakastan rennon hupparin ja skarpimman villakangastakin yhdistelmää. Rakastan rentoja farkkuja, mun juoksulenkkareita (jotka toimivat hyvin myös arkikenkinä) ja mun uutta pipoa. Tämän hetken tyyli on hieman arkisempi kuin nuo kultatakki-tyylit parilta edelliseltä vuodelta, mutta tykkäänkin siitä juuri siksi.

Minkä vuoden asu oli sun lemppari? Entä mikä ei iskenyt niinkään? 


Se gaala-asu jonka lupasin vuosi sitten

24.04.2019

Muistatteko vuosi sitten, kun mulla oli Indieplacen Inspiration blog awardseissa päällä valkoinen puku, jonka ostin Mangosta? Mä muistan! Se puku kolahti muhun saman tien, ja mulle tuli silloin ihan täysillä se fiilis, että ”TÄSSÄ SE ON!”. Silloin esittelin asun, mutta tosi moni toivoi parempia asukuvia. Kuvat gaala-asusta oli napattu ilta-auringossa vastavaloon kolmessa minuutissa kun odoteltiin taksia porukalla. Ei siis mitkään kovin optimaaliset kuvausolosuhteet. Lupasin silloin, että laitan ”mahdollisimman pian” uusia asukuvia, mutta aika tarkalleen vuosi siinä kesti, ennen kuin sain kunnolla kuvattua tämän asun.

Mä rakastan tätä valkoista pukua edelleen vähintään yhtä paljon kuin vuosi sitten tai ehkä jopa enemmän. Se on niin skarppi, mutta kuitenkin päällä niin mukava ja rento. Mistään ei kiristä eikä purista, ei tarvitse pelätä vilauttelua eikä tule kylmä. Se on vaan niiiiin ihana! Olen yhdistellyt bleiseriä muutaman kerran farkkujen kanssa ja se toimii tosi kivasti niinkin. Esimerkiksi Lapsimessuilla mulla oli tämä valkoinen bleiseri sekä vaaleansiniset farkut. Ja vastaavasti puvun housut taas menevät tosi nätisti topin kanssa ilmankin jakkua. Yhdessä ne ovat tosi juhlavat ja erikseen niitä voi pukea myös arkisemmin. Olen niin odottanut näitä lämpimiä ilmoja, jotka ovat ihan täydellisiä juuri tuon bleiserin yhdistelyyn ihan mihin tahansa.

Vaikka tuo viime vuotinen pastellivioletti tukka oli ihana, musta tuntuu vielä itsevarmemmalta nyt tässä mun vaaleassa tukassa tämän puvun kanssa. Violetti oli ihana, mutta vaalea on niin paljon helpompi yhdisteltävä, ei tarvitse miettiä, että sopiiko joku tietty väri sen kanssa vai ei. Kaikki sopii hyvin.

Mulla oli puvun kanssa viime vuonna pitsinen vanhan roosan värinen ”bralette” eli sellainen rintsikka-toppi. Tällä kertaa yhdistelin pukua vähän eri tavalla ja puin sen kanssa kukallisen valkoisen sifonkitopin, jonka ostin pari vuotta sitten juhannuksena. Tämä toppi sopii kevääseen ja kesään musta ihanasti kukkakuvion ansiosta, mutta pohjaväri on kuitenkin sama puhdas valkoinen kuin puvussa.

Viime vuonna yhdistin asuun mun punaisen Rebecca Minkoffin laukun, joka ei vielä silloin ollut alkanut tartuttaa väriä. Tällä kertaa mä yhdistin kokovalkoiseen pukuun mun Guccin laukun, joka sopi siihen mun mielestä vielä kivemmin. Laukku sopii upeasti myös mun viisi vuotta vanhoihin mustakultaisiin luottosandaletteihin, jotka mulla on ollut jalassa varmaan jokaisessa gaalassa, paitsi silloin kun olin raskaana. Silloin oli pakko laittaa matalammat korot. Muistan ikuisesti, kun voitin oman kategoriani ja hillittömästi supistellen kävelin lavalle vastaanottamaan palkintoa. Mua pelotti koko ajan, että synnytys käynnistyy reippaasti etuajassa, mutta onneksi ei.

Tänä vuonna Inspiration Blog Awardsia ei ole luvassa ainakaan nyt keväällä, enkä tiedä onko muitakaan blogigaaloja tulossa. Se on meidän bloggaajien ja muiden sometyyppien kannalta vähän harmi, tai ainakin mun mielestä, koska ne on niiiiiin kivoja tapahtumia ja on aina ihana tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Blogigaalat on juuri sellaisia tilaisuuksia, jotka keräävät ihmisiä yhteen pitkienkin välimatkojen takaa ja siksi ne ovat niin ihania. Ja onhan se nyt kutkuttavan jännittävää laittautua kerrankin oikeasti hienoksi ja seurata palkintojenjakotilaisuutta.

Bleiseri & Housut Mango | Laukku Gucci | Kengät ZARA | Korvakorut Gina Tricot 

Mulla on ollut suuri kunnia olla palkittavana monta kertaa teidän ansiosta ja olen siitä edelleenkin ihan älyttömän kiitollinen. Saapa nähdä tuleeko mitään blogi- tai somegaalaa enää Suomessa, vai onko niiden aika jo ohi? Ymmärrän kyllä tosi hyvin, että suuren gaalatilaisuuden järjestäminen on aivan valtava taloudellinen ponnistus järjestäjälle, enkä ihmettele, että niitä ei alkuvuosien huuman jälkeen ole enää järjestetty niin usein. Toivon kuitenkin tosi paljon, että joskus vielä saadaan jonkinlainen blogi- tai somegaala kokea. Länsinaapurissa ainakin Elle-Gala on pitänyt pintansa vuodesta toiseen.

Btw jos mietitte miksi mulla on kuvissa joko arskat tai silmät kiinni, vastaan migreeni. Aurinko on niin mielettömän kaunis ja ihana, mutta jos tuijottelen suoraan kirkkaassa auringonvalossa silmät paljaana, on seurauksena vähintäänkin migreenipäänsärky tai sitten aurallinen migreeni. Siksi kesäaikaan ulkona otetuissa kuvissa mulla hyvin harvoin on paljaat silmät auki.

Kysyn nyt uudelleen saman kuin vuosi sitten (parempien kuvien kera), mitä mieltä kokovalkoisesta, iskeekö teihin?