Meidän kuopus lähestyy jo pikkuhiljaa kahden vuoden ikää, ja hän osaa ensimmäistä kertaa elämässään odottaa joulua. Se on ihanaa! Hän alkoi juttelemaan loulu-ukista jo lokakuun puolella, kun isosiskot ekoja kertoja intoilivat lähestyvästä joulusta ja joulupukista. Hän on selannut isosiskojen kanssa lelukuvastot läpi, ja käynyt katsomassa jouluikkunat meidän kanssa moneen kertaan. Hän rakastaa kuunnella joulusatuja, ja ihailee joulukoristeita monta kertaa päivässä, wau-sanojen säestämänä.

Hän ei ihan vielä ymmärrä miten kirjoitetaan joulupukille, eikä ole osannut tehdä mitään toivelistaa, niin minä olen vähän avustanut tässä. Lista on täytetty niillä jutuilla, joita taapero joko tarvitsee, tai joita hän on aivan erityisen paljon ihastellut. Toiveita on mielestäni maltillinen määrä, ja kaikki on sellaisia juttuja, joista tiedän hänelle olevan iloa pidemmäksi aikaa. Yksi toive hänellä kyllä oli, ja se oli punainen paketti. Me aiotaan siis pitää huoli, että ainakin yksi taaperon lahja on kääritty punaiseen pakettiin. Tässäpä ne tulevat, taaperon joululahjatoiveet:

Meidän taapero on siis aivan uskomaton Pipsa Possu -fani, ja hän osasi Pipsa Possun kaikkien kavereidenkin nimet jo kuukausia sitten. Joka kerta hän luetteli kaikki, kun luettiin meidän yhtä ja ainokaista erittäin puhki luettua Pipsa Possu-kirjaa.  ”pipsa-possu, kelkko-koila, susa-seeppa, joonas-jänis, kalle-kettu, kati-kissa, jyli-possu”. Kirjasta on kaikki luukut ainakin kerran tai kaksi jo irronneet ja teipattu takaisin. Olisi siis mahtavaa, jos löytyisi muutama muukin Pipsa-kirja, niin ei tarvitsisi aina lukea sitä yhtä ja samaa suosikkia. Hän ottaisi varmasti riemusta kiljuen ihan minkä tahansa Pipsa-kirjan, mutta mitähän hän sanoisi, jos luettaisiin Pipsaakin välillä ruotsiksi, jolloin hän olisi Greta-Gris? Nämä kuvan kirjat löytyvät kaikki Adlibriksestä. 1 & 2 & 3

Pipsa Possun talo on aiheuttanut järisyttäviä ihastuksen huokauksia aina kun ollaan sellainen nähty jossain lelukaupassa, ja me ollaan ajateltu, että se olisi se hänen tämän joulun ”iso” lahja. Siitä olisi iloa varmasti myös isosiskoille, ja he voisivat leikkiä sillä myös yhdessä pikkusiskon kanssa. Taloon hankittaisiin tietysti myös Pipsa-Possu perheineen. Taapero on ihastellut muitakin Pipsa Possu -sarjan settejä, kuten sairaalaa, koulubussia ja jäätelökiskaa. Mutta tämä talo taitaa olla suurin suosikki.

Palapelit ovat alkaneet kiinnostaa kovasti meidän miniä, ja ihastuin tähän Janodin puiseen Muoto-leikkiin heti kun näin sen! Siinä siis on kuusi kaksipuolista puista alustaa ja 23 muotopalaa, joilla voi tehdä hurjasti erilaisia palapelejä ja muotoja. Siitä riittäisi varmasti hupia taaperolle, kun saisi yhdistellä erilaisia hahmoja ja muotoja. 

Taapero on aloittamassa päiväkodin keväällä, joten sisätossut on ehdottomasti toivelistalla, ja ne olisivat aivan täydellinen joululahja. Jotain tarpeellista, laadukasta ja ihanaa. Me varmaan laitetaan pukin konttiin jotkut ihanat mokkasiinit hänelle, mutta kuitenkin pitäisi olla sellaiset, jotka taaperon on helppo laittaa itse jalkaan. Saa antaa suosituksia hyvistä taaperoiden sisätossuista!

Vähän päiväkotia silmällä pitäen laitoin listalle myös Pipsa Possu -pehmolelun, tai Ryhmä Haun Samppa -pehmolelun. Taapero fanittaa myös Samppaa aivan täysillä, ja luulen, että jompi kumpi näistä suosikkihahmoista toisi turvaa unikaverina uudessa päiväkodissa. Hän varmasti ilahtuisi aivan kummasta tahansa ikihyviksi.

Toivelistalta löytyy myös villasukat, sillä kaikki paksummat villasukat on jääneet hänelle pieneksi, ja isompien vanhat taas on jo liian isoja, tai sitten parit hukassa. Kunnon paksut villasukat, jotka pitää jalat lämpimänä talven leikeissä.

Yökkärit on myös jääneet melkein kaikki pieneksi, joten kivoja yökkäreitä on toivelistalla. Mä rakastan suomalaisen Martinexin Muumi-yökkäreitä itse, ja toiset lempparit on sitten Polarn O. Pyretin käännettävillä resoreilla olevat luomupuuvillaiset yökkärit, jotka ovat tosi tosi pitkäikäisiä käytössä niiden resorien ansiosta, varsinkin mekko- ja paita/housu -malliset. Haalareissa kun tietty se niska-haara-mitta loppuu jossain vaiheessa, vaikka kuinka kääntelisi resoreita.

Viimeinen juttu, joka tältä listalta nyt puuttuu, on uintireissu! Lähes joka päivä taapero toivoo, että mentäisiin käymään ”Uimahalliassa”, joten ”uimahalliaan” on ehdottomasti päästävä, ja varmaankin taaperon yhdestä punaisesta paketista paljastuu Flamingon lahjakortti.

Löytyikö samoja juttuja, kuin teidän taaperoilta? Fanitetaanko teilläkin Pipsa Possua tai Ryhmä Hauta?

Hei tänään on jo toinen adventti, what! Enää kaksi viikkoa jouluaattoon! Tänään on siis erittäin hyvä päivä listata 24 asiaa joita juuri minä rakastan joulussa. Mitkä on sun lemppareita?

1. Yhdessäolo – ansaitusti numero 1. Rakastan sitä, kun jouluna keskitytään olennaiseen vieläkin enemmän kuin yleensä, ja ollaan kaikki läsnä hetkessä. Jouluna ympärillä on aina paljon rakkaita ihmisiä. Rakastan niitä päiviä, kun pelaillaan lautapelejä, syödään valmiita jouluruokia, katsellaan yhdessä leffoja, ja ollaan ehkä yökkärit päällä, tai sitten puetaan ulkovaatteet suoraan uuden pyjaman päälle ja lähdetään pulkkamäkeen. Parasta.

 

2. Joululaulut. Niistä tulee aina sellainen iloinen ja hyvä fiilis. Pakko ihan tunnustaa, että joskus kun olen ollut allapäin, olen kuullut joululauluja ihan muuten vaan, riippumatta vuodenajasta. Ne rauhoittavat ja tempaavat mukaansa, ja niistä tulee mulle sellaista kuplivaa iloa.

3. Suklaakonvehdit. Mä olen juuri niitä ihmisiä, jotka keräävät joulun alla pari ekstrakiloa. 12 kuukautta vuodessa pyrin syömään fiksusti ja terveellisesti, mutta joulun alla hurahdan aina konvehtirasioihin. Ja se on musta ihan ok, kun pääsen siitä kyllä helposti yli heti kun joulu on ohi. Sama juttu toistuu joka vuosi.

4. Lasten into. Sitä mä kyllä rakastan ihan jokaisena elämäni päivänä muutenkin, mutta joulun alla on vaan sitä jotain ekstraspesiaalia taianomaisuutta, joka oikein huokuu lapsista.

5. Jouluvalot. Ne piristävät pimeää vuodenaikaa niin kauniisti. Rakastan kävellä Helsingin keskustassa jouluvalojen loisteessa. Parasta on juoda jotain joulukahvia termosmukista ja aistia vaan sitä kaupungin joulutunnelmaa, kun joululaulut soivat kauppojen sisäänkäynneillä, ihmisillä on sellainen joulutohina päällä ja joka puolella on joulukuusia.

6. Paketoiminen. Mä rakastan paketoida joululahjoja Oton kanssa, glögimukien äärellä ja jonkun hömpän joululeffan pyöriessä taustalla. Me paketoidaan aina myöhään illalla tai keskellä yötä, kun lapset on nukkumassa. Otto on parempi papereissa ja mä naruissa ja koristeissa. Tehdään aina yhteistyötä, Otto laittaa paperit ja mä viimeistelen. Me uusiokäytetään aina edellisvuosien pakettikortteja ja muita koristeita, sekä lahjakasseja ja -laatikoita.

7. Glögi ja muut joulun kuumat juomat. Rakastan jouluisia mausteita ja makuja, kuten inkivääriä, kanelia ja neilikkaa. Glögin kanssa tietysti piparia, tai vuohenjuusto-viikunahillotorttuja.

8. Jouluruokien kokkaaminen yhdessä Oton kanssa. Se on perinne, joka on mulle yksi rakkaimpia joulussa. Jouluruokien kokkaaminen omilla resepteillä, sekä mummun perinneresepteillä on mulle kunnia-asia. Me tehdään kaikki alusta loppuun itse, joka vuosi. Tänä vuonna ei vietetä aattoa kotona, mutta tehdään silti kotiinkin ruuat. Mun tädin perhe on tulossa meille syömään Tapaninpäivänä, ja kyllähän me itsekin tarvitaan jouluruokia pyhien ajaksi, jotta voidaan viettää perinteistä joululomaa pyjamissa ruokia lämmitellen.

9. Kynttilöiden vieminen haudalle. Niin rakas perinne, jota ollaan toteutettu mun lapsuudesta asti. Nykyään se ei kuulu meillä enää aaton ohjelmaan, vaan käydään yleensä jo aaton aattona. Se hiljentymisen hetki ja upea kynttilämeri pimenevässä illassa on vaan niin tärkeää ja ihanaa.

10. Blogijoulukalenterin tekeminen. Vaikka tämä on joskus aiheuttanut minulle joinakin vuosina aivan liikaa harmaita hiuksia ja lisästressiä, se on todellakin sen arvoista. Tänä vuonna aloitin tämän tekemisen aikaisemmin kuin koskaan, ja se on helpottanut ihan todella paljon. Tämä on jo kuudes blogijoulukalenteri jota toteutan, joten voin kertoa, että tästä on tullut itselleni todella tärkeä perinne. En osaisi olla joulukuuta ilman blogijoulukalenteria. Kaikkien jouluisien juttujen kirjoittaminen, kuvaaminen ja askarteleminen on mullekin tärkeä polku kohti joulua.

11. Joulun koristeleminen kotiin. Mä rakastan joulukoristeita, ja olen jo vuosien ajan rakkaudella kerännyt meidän joulukoristekokoelmaa. En koskaan osta mitään kertakäyttökoristeita jouluun, vaan ostan harkitusti ihania koristeita, joita katsellessa hymyilyttää. Meillä on myös lasten kanssa oma joulukoristeperinne.

12. Jouluelokuvat. The Holiday, Rakkautta vain, The Grinch, Joulutarina, Petteri Punakuono, The Night Before, Joulupukki ja Noitarumpu, Yksin Kotona 1 & 2, Rare Exports, Daddy’s Home 2 ja Lumiukko. Ja kaikki muut! Joululeffat on mun kaikkein lemppareimpia leffoja.

13. Joulumarkkinat. Tuomaan Markkinat on ihana perinne omasta lapsuudesta asti, ja sinne on päästävä. Ei me välttämättä edes osteta mitään ihmeempää, mutta lapset pääsevät karuselliajelulle ja ostetaan mukilliset glögiä, ainakin.

14. Joulukortit. Siitä tulee niin hyvä mieli, kun postilaatikkoon on ilmestynyt kortteja rakkailta ihmisiltä. Me aina laitetaan kaikki kortit esille ja luetaan ne yhdessä koko perheelle. Lähetetään myös itse kortteja joka vuosi.

15. Joulun tuoksu. Sellainen ihana kanelin, neilikan ja inkiväärin tuoksu, joka pipareista lähtee. Riisipuuro. Tuoreet havut! Hyasintit. Rakastan joulun tuoksuja.

16. Kauppojen jouluikkunat. Niitä on ihanaa katsella lasten kanssa ja huomata aina vain uusia jänniä juttuja joita niissä tapahtuu. Lapset jaksavat seisoa ihmettelemässä jouluikkunan edesssä vaikka puoli päivää, niinhän sitä itsekin lapsena jaksoi.

17. Hyvän tekeminen. Rakastan meidän perinnettä lahjoittaa joka vuosi joululahjoja joulukeräykseen yhdessä lasten kanssa. Vaikka hyväntekeväisyys kuuluu meidän elämään vuoden jokaisena kuukautena, joulun aikaan sitä tulee tehtyä vielä enemmän. Auttamisesta tulee hyvä mieli.

18. Joulusauna. Siinä on vaan sitä ihanaa fiilistä, kun käy aamupäivällä saunassa ja hiljentyy samalla joulun viettoon.

19. Joulusadut. Me luetaan yleensä lasten kanssa joulun alla sellaista joulukalenterikirjaa joka ilta iltasaduksi, jossa on 24 pientä satua jouluun liittyen. Lisäksi meillä on iso liuta muita jouluisia kirjoja, joita on ihanaa lukea. Monia on luettu jo esikoisen taaperoaikana, ja luetaan edelleen nyt kuopuksen ollessa taapero. Jouluisiin satuihin on ihana uppoutua lasten kanssa.

20. Joululahjojen antaminen. Mä olen juuri sellainen tyyppi, joka haluaisi antaa aina kaikki lahjat heti kun ne on ostettu, vaikka ei olisi vielä ”the päivä”. Joulun kanssa kuitenkin tsemppaan, ja haluan aina yllättää kaikki läheiset ja etenkin Oton. Rakastan antaa lahjoja, se on vaan niin ihanaa, kun onnistuu yllättämään toisen kunnolla jollain oikein nappilahjalla.

21. Se awkward 15 minuuttia kun joulupukki on aattona käymässä. Se on aikuisille aina ihan pikkuisen vaivaannuttavaa, ja lapsille ihan mahtavaa, jännittävää ja uskomatonta, kun pukki tulee. Sitä hetkeä odotetaan koko aatto, ja sen jälkeen voi rentoutua täysin. Meillä joulupukki käy aina melko aikaisin, mutta lahjoja availlaan vasta illemmalla. Se mitä kaikki jännittävät on nimenomaan pukki, ja sitten sen jälkeen alkaa se rentoutuminen.

22. Askartelu. Joulun alla on ihanaa keksiä jotain pientä askarreltavaa, olivat ne sitten DIY-lahjoja, omia joulukoristeita tai ihan vaan joulukortteja. Askartelu on hauskaa, ja jouluaskartelu vielä hauskempaa.

23. Joulukalenterien avaaminen lasten kanssa. Ollaan sekä ostettu joulukalentereita, että tehty itse, ja aina se kalenterin avaaminen on yhtä ihanaa. Viime vuonna sain Otolta ekan kerran yllärinä oman joulukalenterin, ja sekin oli aika ihanaa. Muutamana vuonna ollaan myös tehty Oton kanssa jo ”aineeton” pariskuntajoulukalenteri, niin myös tänä vuonna. Sen avulla joulun odotus ja siihen valmistautuminen sujuu kuin tanssi.

24. Adventtikynttilät ja adventin viettäminen (ja muutkin kynttilät). Rakastan polttaa kynttilöitä, mutta harvoin niitä tulee poltettua muuten kuin joulun alla ja synttäreillä hetken aikaa kakussa. Ne tuovat ihanaa lämpöä ja fiilistä, ja joulun alla kynttilöiden polttaminen on ihana perinne. Me sytytetään myös joka sunnuntai ennen joulua aina adventtikynttilä(t).

Mitä te rakastatte joulussa? Kertokaa ihmeessä! Mulla tulee varmasti mieleen vielä ainakin sata asiaa nyt kun kirjoitin tämän valmiiksi. Mutta nyt just ei tule enää enempää mieleen kuin just nämä 24. 

Pidettiin eilen lasten kanssa pyjamabileet ja vitsit se oli hauskaa! Oltiin puhuttu siitä jo monta kertaa ja suunniteltu, mutta jotenkin se aina ”jäi”, niinkuin joskus käy. Viimeksi kun lapset ottivat pyjamabileet puheeksi tässä alkuviikosta, mä otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin että arvatkaa mitä, pidetään kuulkaas perjantaina ne pyjamabileet. ”AI ENS PERJANTAINA?”. ”Joo!”. Sitä innostuksen ja kiljunnan määrää, kun kauan yhdessä suunniteltu asia vihdoin oli toteutumassa. Yhdessä odotettiin koko viikko perjantaita, laskettiin öitä pyjamabileisiin. Ja eilen se päivä sitten koitti.

Jo aamulla he odottivat, että saavat pukea yökkärit päälle. Ja niin kieltämättä mäkin. Iltapäivällä levitin kolme patjaa olkkarin lattialle, ja siinä illan päälle kannettiin peittoja ja tyynyjä yläkerrasta. Käytiin vielä ulkona tekemässä pieni lumiukko, kun satoi juuri täydellistä lumiukkolunta. Ulkoilun ja päivällisen jälkeen oli ihanaa vaihtaa yökkärit päälle ja käpertyä patjapesään lasten kanssa ilman mitään kiirettä minnekään.

Mua myös vähän jännitti, että mitähän siitä tulee, kun lastaan tarjottimellisen herkkuja vaahtokarkkikaakaoineen patjojen päälle. Odotin vähän, että ainakin me saataisiin joku kauhea sotku aikaiseksi, tai siis taapero lähinnä. Mutta ei! Toki peiton päällä oli murusia kun vedettiin poppareita ja piparia, ja piparilaatikossa oli popcornia, mutta siinäpä se sitten olikin. Kaakaot ei kaatuneet, eikä minkäänlaista katastrofia tapahtunut muutenkaan. Meillä oli oikeasti aivan älyttömän kivaa ja hauskaa.

Ei lasten kanssa kannata pelätä, että spesiaalijutut ovat hankalia tai eivät suju odotusten mukaan. Liian usein tällaiset oikeasti aika helposti toteutettavat jutut jäävät roikkumaan, kun ne tuntuvat ajatuksena vähän hankalalta, koska ne muuttavat normi-rutiineja. Ei se oikeasti ole niin hankalaa, ja tällaisesta illasta tulee niin hyvä fiilis sekä itselle että lapsille, että se on todellakin sen arvoista, vaikka ne kaakaotkin olisi kaatuneet. On niin helppoa vastata, että ”joku kerta” tai ”katotaan ens viikolla” kun lapset kysyvät. Mä en halua sanoa niin, koska ei ole kiva pitää lapsia odottamassa, eikä se ole oikeasti yhtään niin hankalaa aina silloin tällöin luopua siitä omasta ajasta, ja tehdä jotain hauskaa nimenomaan lasten kanssa yhdessä. Spontaanius kunniaan!

Nykyään pidetään todella korkeassa arvossa vanhempien omaa aikaa, ja hihitellään meemeille siitä, kuinka ihanaa on kun lapset on nukkumassa ja saa vihdoin rauhassa katsoa Netflixiä tai olla puhelimella. Mä ymmärrän sen, ja kyllä mä itsekin joinakin iltoina todellakin odotan, että pitkän päivän jälkeen saa hengähtää tai tehdä töitä rauhassa. Se on enemmän kuin ok! Mutta mun mielestä rentoutuminen ja lapset eivät ole aina automaattisesti toisiaan poissulkevia asioita (toki riippuu aina ihan tilanteesta, jokainen perhe kun on erilainen). Aika lasten kanssa voi myös olla rentouttavaa silloin, kun siihen omaan aikaankin on aina välillä mahdollisuus.

Me katsottiin eilen KOLME leffaa isojen tyttöjen kanssa, taapero nukahti tokan leffan puolivälissä. Valvottiin isompien kanssa pitkään, höpöteltiin kaikkea mahdollista. Oltiin yhdessä, halittiin, naurettiin, herkuteltiin ja rentouduttiin. Ihan paras mahdollinen perjantai-ilta, jollaisia voisi todellakin pitää useamminkin. Meidän lapset on ihan mielettömän siistejä tyyppejä, joiden kanssa hengaaminen on parasta!

Tänään nukuttiin aamulla pitkään, ja kaikki kolme vaikuttivat oikein tyytyväisiltä pyjamabileisiin. Mulla oli ainakin niin hauskaa, että luultavasti se olen minä, joka tällaista pyjamabileiltaa seuraavaksi ehdottaa. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3 

Mä rakastan jouluaiheisia haasteita, ja tämän päivän luukussa onkin ihan uudenlainen jouluhaaste ainakin mulle. Eli ”Would you rather…?” jossa valitaan Oton kanssa joululaiheisista vaihtoehdoista ne omat lempparit, ja perustellaan ne. Kysymyksiä olen keksinyt itse sekä yhdistellyt Pinterestistä löytämistäni erilaisista jouluaiheisista englanninkielisistä would you rather -kysymysseteistä omaksi vapaasti suomennetuksi versioksi. Tämä oli aika hauska haaste tehdä, ja sen saa ehdottomasti napata omaankin blogiin tai muihin kanaviin halutessaan!

Would you rather –  kumpi mieluummin?

1. Söisitkö mieluummin kilon pipareita vai kilon joulutorttuja?

Iina: Ehkä kilon torttuja, koska ne on painavampia niin pitäis syödä määrällisesti vähemmän. 😀

Otto: Kilon pipareita, joulutortut voivat olla ihan hyviä, mutta kyllästyn niihin yleensä siinä puolentoista tortun kohdalla.

2. Katsoisitko mieluummin The Holidayn vai Rakkautta Vain joka sunnuntai jouluun asti?

Iina: Tää on paha! Molemmat on niin ihania. Saako kattoo molemmat joka sunnuntai jouluun asti?

Otto: Rakkautta Vain, ehdottomasti. The Holiday on muistaakseni ihan mukiinmenevä pätkä, mutta Rakkautta Vain on just niitä leffoja jonka ääreen jämähtää aina kun se tulee telkkarista.

3. Söisitkö jouluna mieluummin pelkkää kalaa vai pelkkää kinkkua?

Iina: Pelkkää kalaa. Jouluruuista ehdoton lemppari on kalapöytä kaikkine ihanine herkkuineen.

Otto: Pelkkää kinkkua. Muu joulupöytä kalpenee kunnon kinkun rinnalla.

4. Viettäisitkö joulua mieluummin kotona lumisateessa vai ulkomailla helteisellä rannalla?

Iina: Kotona lumisateessa. Ei oo mitään ihanampaa kuin luminen joulu, vielä kun pääsis pulkkamäkeen niin ai että!

Otto: Vuodessa on ainakin noin 300 päivää jolloin olisi mieluummin ulkomailla helteisellä rannalla, mutta joulu ei ole yksi niistä.

5. Luopuisitko mieluummin glögistä vai pipareista?

Iina: Tääkin on paha! Ehkä pipareista, koska glögi on vaan niin herkullista.

Otto: Aika 50/50. Jouluun kuuluun niin paljon herkkuja, että osaisin hyvin olla ilman kumpaa vaan. Jos jompikumpi pitää sanoa, niin pitäisin glögin. Glögi ei kuivaa suuta.

6. Laittaisitko mieluummin soittoääneksi “Kulkuset” vai Cascadan dance -version Last Christmasista?

Iina: Cascadan Last Christmas ehdottomasti. Voisin laittaa muutenkin, eikä edes nolottaisi.

Otto: Kulkuset on hyvät, Cascadasta en ole oikeastaan koskaan välittänyt.

7. Paketoisitko mieluummin 100 lahjapakettia tonttujen kanssa, vai lastaisit 100 pakettia joulupukin rekeen yksin?

Iina: Ehkä paketoisin, olis niin siistiä hengailla tonttujen kanssa. Ehkä ne voisi antaa mulle hyviä paketointivinkkejä. Näpertely on muutenkin enemmän mun juttu kuin logistinen puoli.

Otto:  Paketoisin mieluummin, pääsisi näkemään tonttuja, eikä joutuisi paketoimaan kuin ehkä kolme lahjaa kivenkovien ammattilaisten hoitaessa muut.

8. Haluaisitko mieluummin samanlaiset hiukset ja parran kuin joulupukilla, vai olla kokonaan kalju?

Iina: Ehdottomasti joulupukin tukka ja parta, olis aika siistiä!

Otto:  “Haluaisitko olla alfauros vai kuukunanmuna?” Tyytyisin jopa pelkkään partaan.

9. Kiertäisitkö mieluummin 5 tuntia laulamassa joululauluja ovelta ovelle, vai laulaisitko yhden videolla, jonka julkaisisit Facebookissa kaikille kavereillesi?

Iina: Mieluummin laulaisin viisi tuntia joululauluja ovelta ovelle, jos ei siis tarvitsisi tehdä sitä yksin. Mä en osaa laulaa kovin hyvin, niin porukalla laulaminen voisi olla kuuntelijoille ystävällisempää.

Otto: Jälkimmäinen todennäköisesti, viisi tuntia on pitkä aika, eikä mulla ole kuin kourallinen kavereita Facebookissa.

10. Menisitkö mieluummin pulkkamäkeen vai luistelemaan?

Iina: Ehkä pulkkamäkeen, vaikka luistelukin on ihanaa. Pulkkamäessä on vaan niin hauskaa, ja rakastan sitä vauhtia kun tulee isoa mäkeä alas.

Otto: Pulkkamäkeen, luistelu on tylsää ja luistimet epämukavat. Päädyn kuitenkin perseelleni jonnekin, eli mieluummin hankeen kuin jäälle.

11. Ostaisitko joululahjoja mieluummin netistä vai joulumarkkinoilta?

Iina: Jos olisi mahdollisuus tehdä ostokset kaikessa rauhassa, niin joulumarkkinoilta ostaisin varmaan kaiken. Tällä hetkellä kallistun enemmän nettikauppoihin, koska on helpompaa tehdä ostokset esim. yöllä lasten mentyä nukkumaan.

Otto: Netistä, kuten viime vuonna. Parhaassa tapauksessa saa kaiken hoidettua n. tunnissa.

12. Söisitkö mieluummin rasian porkkanalaatikkoa vai rasian lanttulaatikkoa?

Iina: Ehdottomasti lanttulaatikko, mun all time favourite!

Otto: Sitä parempaa? Pakko tunnustaa etten (maksalaatikkoa lukuunottamatta) ikinä erota laatikkoja toisistaan, ennen kuin istutaan jo syömässä. Tulee sellainen liuta ahaa-elämyksiä, “ai tää oli tää”.

13. Koristelisitko mieluummin pihan jenkkityyliin jouluvaloilla näyttäväksi, vai pitäisitkö joulukuusta lokakuun alusta jouluun asti sisällä esillä?

Iina: Oi että! Kumpikin vaihtoehtohan olis ihan mun unelma, molemmat kelpaisivat.

Otto: Jälkimmäinen, vähemmän vaivaa. Meillä muutenkin hengaa kuusi usein johonkin helmikuuhun asti, että eipä tuo hirveästi poikkea nykyisestä.

14. Olisitko mieluummin Grinch vai Petteri Punakuono?

Iina: Mä olisin ehdottomasti mieluummin Petteri, koska en olisi hyvä mököttämisessä ja yksin vuorella elämisessä.

Otto: Vaikka en Grinch-elokuvasta välitäkään, tuntuu sillä olevan sen verta oma boogie päällä että varmaan se. Jokseenkin raskaan oloista kerran vuodessa vetää pukkia ympäri maailman, ja loput vuodessa tehdä mitä? Hengata jossain tallissa ja imeä ruohoa? En oikein tunne poroja.

15. Luopuisitko mieluummin joululahjoista vai synttärilahjoista?

Iina: Synttärilahjoista! Mutta kumpikaan ei olisi ongelma, musta kivointa on antaa lahjoja.

Otto:  Ehkä synttärilahjoista. Jouluna on kivaa kun kaikki saa vähän lahjoja, eikä tarvitse olla mitenkään valokeilassa omien lahjojensa kanssa.

16. Olisitko mieluummin suomalainen joulupukki joka antaa lahjat suoraan ihmisille vai amerikkalainen joulupukki, joka tulee savupiipusta yöllä salaa?

Iina: Suomalainen joulupukki, koska mua pelottaisi, että juutun savupiippuun tai lyön pään alas tullessa.

Otto: Olen ollut “suomalaisena” pukkina, enkä saa mitenkään hirveesti iloa irti siitä että pieniä lapsia ahdistaa, kun ne yrittää paniikissa laulaa pukille jotain kivaa joululaulua. Ennemmin hiipisin yöllä.

17. Joisitko mieluummin glögiä vai kuumaa joulusiideriä?

Iina: Oi, tein yhtenä jouluna ihanaa alkoholitonta joulusiideriä, ja se oli kyllä melkeen jopa parempaa kuin glögi. Mutta molemmat on aika herkkuja niin tähän on vaikea vastata. Ehkä joisin mieluummin glögiä kuitenkin, koska se on perinteisempää.

Otto: Eikö glögi ole käytännössä kuumaa joulusiideriä? Aivan sama mulle, kunhan on lämmintä.

18. Söisitkö mieluummin talon kokoisen piparkakkutalon, vai asuisitko siellä?

Iina: Asuisin! Kuinka mahtavaa olisi asua piparitalossa!

Otto: Apua. Ei tässä voi voittaa. Varmaan koittaisin syödä sen mutta tuskin näkisin enää ensi joulua.

19. Jonottaisitko mieluummin viisi tuntia joulupaketointipisteelle vai viettäisitkö tunnin ostoskeskuksen joulupukin kainalossa hänen kanssa jutellen?

Iina: Mieluummin juttelisin tunnin pukin kanssa, eiköhän meillä riittäisi puhuttavaa, jos pukki olisi supliikkimiehiä. Joulun alla ei ole aikaa hukattavaksi viiden tunnin jonotteluun, joten ehdottomasti mieluummin tunnin homma.

Otto: Viisi tuntia on edelleen pitkä aika, joten viettäisin mieluummin sen tunnin pukin kanssa. Vaikka ahdistunkin maskoteista yms., voisin ottaa sen siedätyshoidon kannalta.

20. Jättäisitkö ennemmin puolisosi ilman lahjoja vai olisitko itse ilman lahjoja? ‘

Iina: Helppo! Olisin itse ilman lahjoja. Musta ihaninta on miettiä mitä voisi antaa toisille ja miten voisi ilahduttaa toisia.

Otto: Olisin mieluummin itse ilman. Saan enemmän irti antamisen kuin saamisen ilosta, eikä lahjat ole sitten lapsuuden ollut mulle se the juttu.

Sellaiset vastaukset! Vitsi ois hauskaa lukea muidenkin vastauksia tähän! Haastan siis kaikki blogikollegat vastaamaan näihin itse tai sitten yhdessä puolison kanssa! 

Tämän päivän luukussa paljon toivottuja lasten lahjatoiveita. Me käytiin tänä vuonna lasten kanssa yhdessä pitkä keskustelu samalla, kun kirjoitettiin joulupukille kirjeitä. Keskusteltiin siitä, mikä on kohtuullinen määrä toiveita ja millaisia asioita  voi toivoa. Toki nyt jokainen saa periaatteessa toivoa mitä haluaa, mutta täytyy myös ymmärtää se, että pukki ei varmasti tuo kilometrin mittaisen lahjalistan koko sisältöä. Onneksi sellaisia ei tehtykään joulupukin kirjeisiin, vaikka lelukuvastoista monia leluja olikin merkattu raksilla ruutuun mielenkiintoisina. Se on ihan ok ja haaveilla saa. Lelukirjojen selaaminen oli suurta hupia mulle lapsena, ja kyllä mäkin sieltä aina raksitin puoli kuvastollista, vaikka tiesin, että en tosiaankaan niitä kaikkia saa.

Lapsilla oli itselläänkin tosi hyviä ajatuksia tähän keskusteluun, ja mulle tuli jotenkin niin hyvä ja lämmin fiilis siitä, että he oikeasti ymmärtävät, että joulussa ei ole kyse lahjoista. Ja ainakaan niiden kaikkien lahjojen ei tarvitse olla nimenomaan leluja. Mietittiin yhdessä juuri sitä, että myös yhteinen tekeminen on ihana lahja. Kyselin lapsilta, millaista tekemistä he toivoisivat lahjaksi, ja monet aiemman luukun aineettomista lahjaideoista, kuten luistelureissu Jääpuistossa, tulivatkin nimenomaan suoraan heiltä.

Meidän lapsilla on kaikilla kuusi kummia, ja meillä on paljon sukulaisia, joten määrällisesti lahjoja kertyy, vaikka me vanhemmat ei niitä kassikaupalla ostettaisikaan. Ei kenelläkään kummilla tietenkään mitään lahjavelvollisuutta ole, mutta monet kummeista haluavat muistaa kummilapsiaan, ja se on tietysti ihana asia, mistä ollaan kiitollisia niin me lapset kuin aikuisetkin.

Mä rakastan itse antaa lahjoja. Rakastan paketoida, rakastan jännittää vastaanottajan reaktiota, rakastan sitä tyytyväistä hymyä kasvoilla, kun lahja on osunut tismalleen nappiin ja ehkä onnistunut vähän yllättämäänkin. Lahjojen antaminen on mun mielestä yksinkertaisesti ihanaa. Olen kuitenkin viime vuosina päivittänyt sitä omaa lahjan antajan filosofiaani, ja tietoisesti vähentänyt reilulla kädellä lahjaostosten määrää omalle perheelle. Sen sijaan niitä lahjoja voi antaa niille lapsille, jotka eivät niitä muuten saisi. Näin saa kokea antamisen iloa ilman, että tarvitsee potea siitä huonoa omaatuntoa ja ahdistua hirveästä tavararöykkiöstä.

Mä rakastan antaa lahjoja ihan kaikille, ja yksi meidän rakkaimmista jouluperinteistä onkin viedä yhdessä lasten kanssa joululahjoja Hopen joululahjakeräykseen. Sinne ollaan menossa tänäkin vuonna, ja hyväntekeväisyyteen liittyen tulee tänäkin vuonna perinteinen joulukalenteriluukku.

Nyt kuitenkin niiden lahjatoiveiden pariin! Tänä vuonna päätin yhdistää isompien lasten lahjatoiveet yhteen, sillä käytännössä he toivoivat lähes tismalleen samoja asioita. Olisi tuntunut siis turhalta tehdä kaksi melkein samanlaista listaa.

5v:n ja 7v:n lahjatoiveet 2018

1. Kirjoja.

5v toivoi Sanna Manderin & Anna Sarven prinsessakirjaa sekä prinsessavärityskirjaa. 7v toivoi Linda Liukasin Hello Ruby -sarjan kolmatta osaa, joka häneltä vielä puuttuu. Kahdesta aiemmasta on tykännyt kovasti. Luulen, että meidän lapsetkin ovat ihastuneita siihen, mitä mä aina jouluaattoiltana teen, eli villasukat jalassa joululahjakirjan pariin syventymiseen.

2. Barbien ambulanssi

Tämä oli molempien ykköstoive, Barbien ambulanssi, joka muuntuu myös sairaalaksi ja odotushuoneeksi. Mun mielestä tämä on ihan mahtava lelu, jonka parissa voi leikkiä pitkiä ja tarinallisia leikkejä. Meidän lapset leikkivät barbeilla tuntikausia, ja tiedän, että tämä tulee todellakin käyttöön. Koska molemmat toivoivat tätä, he saavat sen yhteiseksi lahjaksi.

3. Flamingo Spa -lahjakortti

Tämä löytyi toisen lapsen lahjalistalta. Hän rakastaa uimista, ja tämä onkin tosi kiva idea. Toinen toivoi luistelureissua Jääpuistoon. Ihanaa yhteistä liikunnallista tekemistä.

4. Hoplop-lahjakortti

Lahjakortti sisäleikkipuistoon löytyy molempien toivelistalta. Tässä vielä mietitään, että mikä olisi hyvä vaihtoehto. Ehkä ostetaan oma perhelippu Hoplopiin jokaiselle lapselle pakettiin, niin jokainen saa kerran päättää milloin mennään koko perhe yhdessä Hoplopiin.

5. Valkoinen pörröhuppari

Tämä löytyi koululaisen toivelistalta, ehkäpä siksi, että hänen isillään on sellainen. Ja onhan pörröisessä hupparissa nyt muutenkin mukavaa ja ihanaa olla. Hän on kasvanut niin nopeasti niin paljon pituutta, että vaatekaappi ei ole ihan pysynyt perässä, ja siellä olisi useammankin hupparin mentävä aukko.

6. L.O.L. Surprise Biggie Pet & L.O.L. Surprise Pets

Molempien toivelistalla on tämä suuri yllätyslemmikki sekä pienemmät lemmikit. L.O.L. Surprise tuntuu olevan tämän hetken suurin villitys ainakin koululaisten keskuudessa. Lasten mielestä on hauskaa avata kerros toisensa jälkeen, joista kaikista paljastuu yllätyksiä. Mä itse en ole yhtään innoissani L.O.L-ukkeleista, siis varsinkaan niistä, jotka ovat muka ihmisiä. Mun mielestä ne näyttävät todella kyseenalaiselta. Lemmikit ei ole ihan niin pahoja. Ne olivat molempien lasten toivelistan kärkipäässä sen Barbien ambulanssin lisäksi, ja mummu taisi kääräistä pakettiin ne. L.O.L-nuket tuntuvat olevan tämän hetken ”bratzit”, jotka olivat vanhempien mielestä kaiken pahan alku ja juuri silloin kun itse leikin vielä nukeilla. Bratzit olivat kuitenkin sentään teini-ikäisiä, mutta nämä ”ihmis” L.O.L-nuket esittävät meikattuja taaperoita minikokoisissa vaatteissa. Päällimmäisenä on vaan mielessä, että kuka nämä on keksinyt ja M-I-K-S-I?!

7. Scruff-a-luvs

Vuoden 2018 lelu -voittaja, eli Scruff-a-luvs -lemmikki löytyi myös molempien toivelistalta. Scruff-a-luvs on siis sellainen nuhruinen karvapallo, jota pitää kylvettää, hoitaa ja rakastaa, jolloin se muuttuu joko koiraksi, kissaksi tai pupuksi. Aivan ihana hellyyttävä idea. Tämä on varmaan mun lempparilelu tänä vuonna, koska se tuntuu niin suloiselta ja ihanalta kaiken muun rinnalla.

Kaikenlaiset yllätysjutut ovat tällä hetkellä the juttu lapsilla. Sen huomaa lelukaupoissakin. Kaupat on täynnä erilaisia yllätysleluja, kuten Pikmipopseja, L.O.L Surpriseja, Party Pop Teenieseja, Hatchimalseja, Scruff-a-luvseja, Unicorn Slime Surpriseja ja vaikka mitä muuta. Jotenkin hauskaa ja kauheaa, että lasten mielestä parasta on ”sika säkissä”, eli lelu, josta ei edes tiedä mitä sieltä tulee. Tämä ilmiö tulee ihan selkeästi YouTubesta, jossa yllätysmunien avausvideot nousivat jättihitiksi jo silloin kun meidän esikoinen oli vasta taapero. Nyt lelunvalmistajat seuraavat perässä.

Mä haluaisin opettaa, että yllätyksiäkin ihanampaa ovat asiat, joita oikeasti tarvitsee ja joista tulee hyvä mieli, ja on iloa pidemmäksikin aikaa. Toisaalta ymmärrän myös hyvin sen lapsen näkökulman: miten ihania yllätykset ovat. Rakastanhan itsekin sekä saada että antaa yllätyslahjoja. Mä yritän kuitenkin pitää meidän perheen oman lahjapanostuksen kohtuullisena, ohjenuorana jo aiemmilta vuosilta tuttu ”something you want, something you need, something to wear and something to read”.

Mitä teidän isompien lasten toivelistalta löytyy tänä jouluna? Mitä mieltä olette yllätysleluista?