Neitsyt & kaksoset – sovitaanko me yhteen?

17.10.2020

Sain hauskan leikkimielisen postaustoiveen Instassa siitä, että mitä horoskooppimerkkejä me Oton kanssa ollaan ja sovitaanko me yhteen. En itse ole kovinkaan perehtynyt astrologiaan tai horoskooppimerkkeihin, enkä esimerkiksi säännöllisesti lue horoskooppeja nykyisin. Teini-iässä ja nuorena aikuisena sen sijaan luin aina kuukausihoroskoopit lehdistä, joita luin ja saatoin joskus tarkistaa netistä päivittäisiäkin horoskooppeja. En tiedä olenko koskaan uskonut niihin ”kunnolla”, mutta puoliläpällä niitä on kyllä ollut hauska lukea. Joskus ne ovat osuneet tosi oikeaankin! Olen myös kuullut, että vanhoja horoskooppeja ei saa ikinä lukea ja vaikka en muka ole yhtään taikauskoinen, en kuitenkaan ikinä lue niitä. Eli taidan sittenkin vähän olla.

Googlasin horoskooppimerkkien yhteensopivuuden ja löysin Anna-lehden hauskan testin, jossa voi testata sopivatko kumppaneiden horoskooppimerkit yhteen. Tein testin. Mehän ollaan siis neitsyt (minä) ja kaksoset (Otto). Testin tulokset kertoivat muun muassa, että:

Sekä Neitsyen että Kaksosten hallitseva planeetta on objektiivinen ja totuudellinen Merkurius, minkä vuoksi teillä on paljon yhteisiä ominaisuuksia. Välillä voi jopa tuntua, että olette turhankin samanlaisia.” CHECK!

 

Tai no siis, ei tunnu yleensä että olemme liian samanlaisia, mutta kyllä meissä tosi paljon samaa on, varsinkin näin melkein kymmenen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen.  Testi ehdottaa, että meidän täytyy olla valmiita tekemään kovasti töitä suhteemme eteen, jotta liika samanlaisuus ei ole haitaksi. Ja näin me ollaan mielestäni tehtykin. Testin mukaan meidän horoskooppimerkkejä yhdistävät esimerkiksi älykkyys ja rationaalisuus.

Mutta on meissä erojakin, jopa tämän testin mukaan. Testin mukaan Kaksoset on kekseliäs ja levoton, ja Neitsyttä joustavampi ja pinnallisempi. Neitsyt taas on ahkera ja pedantti, sekä Kaksosia kärsivällisempi ja tarkempi yksityiskohdista. Otto on todellakin meistä ehkä sellainen joustavampi ja sopeutuvampi. Ja Otto on myös tosi kekseliäs ja osaa hienosti hyödyntää sitä esimerkiksi opiskelussa. Mä olen tosi kärsivällinen varsinkin äitinä, ja teen ehkä ahkerammin töitä. En niinkään etsi kekseliäitä ratkaisuja (kuten Otto), vaan olen valmis tekemään ison työmäärän jonkun tavoitteen eteen. Otto taas miettii, miten voi mahdollisimman tehokkaasti, mutta laadukkaasti saavuttaa jonkun tietyn lopputuloksen. 

 

Testissä sanotaan myös, että Kaksoset on vaihtelunhaluinen ja haluaa kokea jatkuvasti uutta. Ja että levottomuutensa takia Kaksosten on vaikea keskittyä, minkä vuoksi  Neitsyenä minun järjestelmällisyyteni voi auttaa häntä pysymään suunnassa. Tämä on sinänsä ihan osuva, paitsi että menee meillä toisinpäin. Minä olen ehkä se levottomampi ja vaihtelunhaluisempi ja Otto taas on järjestelmällisempi. Myös se, että Kaksoset arvostaa Neitsyen käytännöllisyyttä, sillä ei itse loista arjen pyörityksessä, menee meillä toisinpäin. Otto on meistä se käytännöllinen arjen pyörittäjä ja minä ihme haahuilija. 

”Luotatte enemmän järkeenne kuin tunteisiin, ja kommunikaatio ja yhteiset keskustelut ovat molemmille suhteen kulmakiviä. Kaksosilla on hyvä huumorintaju, ja hän saa sinut usein nauramaan. Kumppanisi tuo iloa ja rentoutta elämääsi, joka sinulla on toisinaan taipumus ottaa turhan vakavasti.”

Check, check, check! Nämä kaikki kuulostavat ihan meiltä. Kommunikaatio ja päivittäinen höpöttely on nimenomaan meidän suhteen kulmakivi.

Neitsyen ja kaksosten haasteista testissä mainitaan se, että kiistoissa Kaksoset voittaa Neitsyen usein nokkeluudessa ja Neitsyt saattaa loukkaantua kritiikistä. Siinä myös kerrotaan, että Kaksoset unohtaa kuumenneet tunteet nopeasti. Se ainakin osuu, että Otto tosiaan on nokkelampi meistä. Mutta koen, että olen itse se, joka unohtaa ne kuumenneet tunteet nopeasti ja siirtyy eteenpäin. Mutta mä en koe näitä oikeastaan haasteina, koska meidän kiistat ei yleensä liity esimerkiksi meidän elämään tai parisuhteeseen vaan esimerkiksi joihinkin tiettyihin poliittisiin päätöksiin tai maailman tapahtumiin. Ja nämä meidän eroavaisuudet keskustelijoina tekevät nimenomaan sellaisesta poliittisesta tms kiistelystä hauskaa. Parasta on se, että ollaan pohjimmiltamme yleensä aivan samaa mieltä, mutta saatetaan ymmärtää joku sama asia ihan eri tavalla aluksi ja vasta keskustelun myötä paljastuu, että ollaankin ihan samoilla linjoilla.

Ja tämä on sellainen juttu, mistä on tullut hauskaa vasta vuosien myötä. Ensimmäisinä vuosina Otto ei mielellään halunnut keskustella tällaisista aiheista, koska hän ei halunnut joutua kiistelemään mistään. Ja mä taas suorastaan nautin siitä, kun saa perustella näkemyksiä ja keskustella näistäkin asioista, välillä myös tosi kiihkeästi.

Testissä sanotaan myös se, että Neitsyt ja Kaksoset eivät yleensä kanna kaunaa ja riidat sovitaan nopeasti. Tämä on erittäin totta. Me usein sovitaan mahdolliset erimielisyydet jo ennen kuin ne kärjistyvät riidaksi. Eikä olla ikinä mökötetty muutamaa minuuttia pidempään. Avoin keskustelu on parasta.

Siitä olen hyvin vahvasti eri mieltä, että testin mukaan analyyttisyys ja liika rationaalisuus voi haitata Neitsyen ja Kaksosten suhteen tunnepuolta. Sillä jokainen, joka tuntee meidän tarinan, tietää, että me ollaan kyllä menty ihan hiton vahvasti tunteet edellä alusta asti ja rationaalisuudesta ei ollut silloin tietoakaan. Hellyydenosoitukset ja rakastaminen ovat keskustelun lisäksi niitä suhteen kulmakiviä, eli sellainen kylmä rationaalisuus ei kyllä vaivaa ainakaan meidän suhdetta. En tiedä onko tällainen sitten yleistä muilla neitsyillä ja kaksosilla, heh.

Olipa hauskaa tehdä tämä testi, sillä en ole ikinä pysähtynyt ajattelemaan meidän suhdetta horoskooppien kannalta. Vaikka tämä nyt oli ihan leikkimielistä höpsötystä, niin oli hauska löytää jotain yhtäläisyyksiäkin. Tässäkin kyllä huomaa sen, että varmasti kaikki horoskooppimerkit sopivat tietyissä asioissa yhteen ja tietyissä eivät. Jokainen voi löytää omasta horoskooppimerkistään edes jotain samaistumispintaa ja nämä tässäkin luetellut asiat ovat sen verran ympäripyöreitä, että varmasti kuka tahansa voi löytää jotain, joka osuu omaan itseen tai omaan parisuhteeseen, vaikka kaikki ei osuisikaan.

Mä koen, että me ollaan kyllä ihan ehdottoman hyvä match! Olisipa hauska kuulla teidän horoskooppimerkeistä, että mitkä merkit teillä on osunut kumppanin kanssa yhteen ja koetteko, että merkit vastaavat teidän persoonia? Viestiä saa laittaa IG:ssä tai FB:ssä myös, jaan varmasti storiesissa vastauksia! 


Eka syyslomapäivä ja 10x ihanimmat syysjutut

15.10.2020

*Mun postauksen kuvissa näkyvät kengät saatu Vamskolta PR-näytteenä

Meidän lapsilla alkoi tänään syysloma koulusta ja sen kunniaksi halusin listata lempparijuttuja siinä, että nyt on s y k s y! Syksy on ihanaa aikaa, vaikka omalta osaltaan se pimeys aina pääsee yllättämään. Toisaalta, syksyisin osaan olla ehkä itselleni armollisempi kuin keväällä tai kesällä, jolloin se valoisuus tuntuu siltä, että se pitää aina hyödyntää mahdollisimman tehokkasti ja tehdä paljon. Syksyllä on aina enemmän sellainen fiilis, että se on ihan ok jos välillä vaan lösähtää sohvalle illaksi.

Tänään ollaan vietetty kunnon ostospäivää lasten kanssa, vaikka ei hirveästi ostoksia tehtykään. Käytiin kirppiskierroksella ympäri Helsinkiä, kun etsittiin meidän Halloween-asuihin tarvikkeita. Ei kuitenkaan löydetty juuri mitään, mutta ei haittaa. Pelkkä kiertely oli jo hauskaa. Käytiin keskustassa lounaalla koko porukka ja sitten ostettiin vielä kuopukselle talvikengät, kun ne uupuivat talven varusteista. Löydettiin Reiman Freddot hyvällä kantisalella Stockalta. Keskustassa käytiin myös ostamassa lasten kovasti toivomat Pumpkin Spice Lattet Starbucksista ja oli kyllä niin hyvää! Pitää sellainen kerran syksyssä käydä nautiskelemassa. Kiertelyn jälkeen haettiin vielä leffakarkiksi Eestin herkuista virolaisia Kalev ja Drako-karkkeja, kun meillä oli tänään leffailta. Oli ihana löhötä sohvalla ja uppoutua Harry Potterin maailmaan. Niihin leffoihin ei kyllä kyllästy koskaan!

Mutta kuulumisten lisäksi lupasin lemppari-syysjuttuja, joten tässä niitä x10: 

1. Pataruuat ja piirakat

Syksy on pataruokien ja piirakoiden kulta-aikaa, sillä niissä hyödynnän usein juureksia ja muita syksyn satokauden kasviksia, sekä sieniä. Rakastan pitkään uunissa muhivia patoja, jotka valmistuvat ihan itsekseen sillä aikaa kun itse vaikka ulkoilee. Me saatiin monta vuotta sitten joululahjaksi valurautainen pata ja se on kyllä ollut kovassa käytössä. Ja piirakat on jotenkin niin ihanan helppoja ruokia, siksi teen niitä usein.

2. Halloween-asujen testailu ja suunnittelu.

Meillä on yleensä selvillä jo pitkälle etukäteen, että mitkä asut puetaan halloweenina päälle perheenä. Silti on hauska aina lokakuussa testailla erilaisia asuja ja kasvomaalauksia. Jostain syystä muuten tulee aika harvoin pukeuduttua naamiaisasuihin, mutta aina lokakuussa eskaloituu niin, että testataan eri asuja ja varsinkin erilaisia kasvomaalauksia usein. Tokihan sitä voisi tehdä halutessaan ympäri vuoden, mutta jostain syystä me aina maalaillaan naamoja koko vuoden edestä aina lokakuussa. Vaikka ei tänään löydetty mitään tarvikkeita kirppikseltä, niin ei haittaa, vielä on hyvin aikaa testailla kaikkea!

3. Pipokausi! Bye bye bad hair dayt.

Ostin viime vuonna Acne Studiosin Pansy-pipon, jota rakastan! Se on niin lämmin, että kovin isoilla plus-asteilla sitä ei kyllä voi pitää, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa sää viiletä siihen malliin, että Pansykin pääsee käyttöön.

4. Syksyn upeat värit ovat kauneimmillaan.

Jostain syystä joka vuosi juuri syksyllä pysähdyn ihastelemaan luonnon kauneutta koko ajan. Yritän kiinnittää ympäröivään maisemaan huomiota toki kaikkina vuodenaikoina, mutta aina syksyisin ihastelen upeita ruskavärejä koko ajan. Edelleenkin silti odotan, että meidän pihan vaahtera suvaitsee syksyyntyä! Se on edelleen ihan vihreä _kahta_ keltaisehkoa lehteä lukuunottamatta. Kaikki siinä ympärillä kellastuu ja punastuu, mutta tämä yksi vaahtera vaan porskuttaa vihreänä.

5. Nilkkurit ja maiharit.

Olen jossain määrin kyllä tennarityttö, mutta kyllä nilkkurit ja maiharit on mulle ne kaikkein mieluisimmat kengät. Niiden kanssa kaikki näyttää hyvältä ja ne ovat mun mielestä lenkkareita tyylikkäämpiä. Rakastan siroja maihareita, mutta samalla myös ronskeja korkoja. Molempi parempi! Dr. Martenssit ja nämä kuvien Vamskon Maiat (*saatu ilmaiseksi) ovat kyllä kovassa käytössä vuorotellen.

6. Tunnelmavalot ja kynttilät.

Ehkä kliseisin kohta ikinä, I know! Mutta niin totta. Meidän täytyy ehkä tehdä jotain valohankintoja, sillä me ollaan jo ripustettu kaikki meiltä löytyvät tunnelmavalot meidän kuistille. Mutta mä haluan ehdottomasti tunnelmavaloja myös makkariin ja olkkariin, ehkä lastenhuoneisiinkin. Kynttilät on ihania. Mä rakastaisin kaikista eniten jotain kanelin ja omenan tuoksuisia tuoksukynttilöitä, mutta migreenin vuoksi en pysty sellaisia polttamaan. Tuoksuttomilla kynttilöillä siis mennään. Migreenin kanssa parhaita ovat sellaiset lyhdyt, jotka pehmentävät kynttilän kirkasta valoa esimerkiksi maitolasilla tms. Mutta toistaiseksi olen uskaltanut kyllä polttaa ihan normikynttilöitäkin, kunhan ei ole sitä tuoksua.

7. Luvan kanssa hyggeily ja käpertyminen.

Sivusinkin tätä kohtaa jo tuossa ensimmäisessä kappaaleessa. Otto tiivisti tämän hyvin, että ”se kun ulkona on paska keli ja saa ihan luvan kanssa olla sisällä”. En itse ajattele niin, että olisi olemassa huono sää ja hyvä sää, sateellakin voi toki mennä ulos ja monesti ollaan mentykin. Sehän on vaan pukeutumiskysymys. Mutta sanotaanko vaikka niin, että kun taivaalta sataa kissoja ja koiria, tuulee ja on pimeää, on helpompaa jäädä sisälle. Kauniilla auringonpaisteella taas tuntuu aina, että pitäisi mennä ulos, vaikka ei aina jaksaisi. Syksyllä on ihanaa käpertyä sohvalle peiton mutkaan lasten kanssa pitämään leffamaratonia. Ja kyllä, käpertyminen ehdottomasti kuuluu mun syksyyn.

8. Hyvät sarjat

Syksyllä tuntuu aina ilmestyvän ehkä kaikkein eniten hyviä sarjoja ja leffoja. Tällä hetkellä me katsotaan Oton kanssa The Haunting Of Bly Manoria ja se on kyllä todellakin vienyt mennessään. Sarja on siis itsenäinen jatko-osa The Haunting Of Hill Houselle, josta myös tykättiin tosi paljon. Seuraavaksi ajateltiin tyypata HBO:lle pian ilmestyvä Björnstad, joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Se taitaa tulla sunnuntaina tai maanantaina katsottavaksi, saataisiinkohan me katsottua The Haunting Of Bly Manor loppuun ennen sitä?

9. Sienet

Mä rakastan sieniä ja tähän mennessä olen saanut Oton sekä yhden meidän lapsista käännytettyä sienten ystäväksi. Ollaan siis jo enemmistö, jolloin sieniruokien tekeminen on enemmän kuin perusteltua. Ollaan menossa reilun viikon päästä sukulaisten mökille taas sienestämään, toivottavasti saadaan yhtä hyvä sienisato kuin viime vuonna samaan aikaan (eli kaksi valtavaa ämpärillistä). Tehdään paljon kantarellicarbonaraa, sienipiiraita, sieniwokkeja, sienipizzaa ja monia muita ihania sieniruokia. Mun paras salaisuus sienien kanssa on kuitenkin se, että tosi pieneksi silputtuna niitä saa helposti piilotettua eri ruokiin niin, että kaksi ronkelimpaakin perheenjäsentä syövät ihan mielellään. Esimerkiksi makaronilaatikkoon ja lasagneen saa tosi helposti sienisilpun piilotettua.

10. Kuumat juomat.

Jo mainittu Pumpkin Spice Latte, Glögi, joulukahvi, amerikkalaistyylinen kuuma omena”siideri” ja uusimpana herkkuna toti! Löydettiin jostain ruokakaupasta poistoerä Marlin toti-tiivistettä, joka oli menossa vanhaksi nyt lokakuussa. Pullot maksoivat vain 50 senttiä, joten ostettiin yksi kokeiluun. Siinä on sitruunaa, hunajaa, inkivääriä ja omenaa ja siihen sekoitetaan vaan vettä ja keitetään. Maistuu ihan super hyvälle. Glögikausikin on korkattu! Kyllähän näistä tulee vähän ekstra sokeria jos liian usein herkuttelee, mutta välillä on ihana nautiskella näistä mausteisista syysjuomista. Ja kun mä en hirveästi syö karkkia, niin ei haittaa jos välillä tulee sokeria sitten tätä kautta.

Olisipa ihana kuulla teidän lemppari-syysjuttuja! Kuinka moni kohta osuu teille? 


Syysloma on lukuloma – kirjavinkit koululaisille & aikuisille

14.10.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Tammi & WSOY kanssa.

Pitkästä aikaa pääsen vinkkaamaan meidän tämän hetken lemppari-kirjoja! Musta tuntuu, että kirjavuosi on parhaimmillaan juuri nyt ja joka viikko ilmestyy vaikka mitä mielenkiintoista luettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. On oikein runsaudenpula, kun ei tiedä aina, että mihin kirjaan ensimmäisenä tarttuisi. Tässä tulee nyt kuitenkin kymmenen kirjavinkkiä, joista valtaosa koululaisille, mutta myös muutama ehdoton lemppari viime viikoilta aikuisille.

Kirjavinkit koululaisille:

Koiramies ja Kisulii (ja koko Koiramies-sarja)

Kaapteeni Kalsarin tekijän luoma Koiramies-sarja on yksi niistä, joka saa meidän lapset tarttumaan samantien kirjaan. Hulvattoman hauska sarjakuvamuotoon tehty kirjasarja sopii niin vasta lukemaan oppineille vaikka 5-vuotiaasta alkaen kuin jo isommillekin koululaisille. Meillä 3-vuotiaskin tykkää selata kirjaa itsekseen, kun sen jokainen sivu on täynnä kuvia. 

Jenkeissä Koiramies on mennyt suosiossa jopa Neropatin ohi, mikä on huikeaa. Koiramies-kirjat on tehty täysin sarjakuvamuotoon ja niitä lukiessa lapsi ei välttämättä edes huomaa lukevansa, kun kuvia on niin paljon ja tarina vie niidenkin kautta mukanaan. Nämä sopivat erityisen hyvin myös lapsille, joita muuten on vaikea saada houkuteltua kirjojen pariin. Kirjoissa on myös lasta aktivoivaa tekemistä, esimerkiksi niissä opetetaan piirtämään eri hahmoja helpoilla ohjeilla. 

Koiramies-sarjassa seikkailee koirapäinen poliisi ja Koiramies ja Kisulii on sarjan neljäs osa, jossa Koiramies on saanut kehräävän apurin. Eräänä aamuna paikalle saapuu kisunvahti nimeltä rouva Epäilyliekki, joka laulaa lauluja ja muistuttaa aika lailla Maija Poppasta. Kun kuuluisa elokuvatähti katoaa, Koiramies ja Kisulii joutuvat tosi toimiin! Pysyvätkö sankarit oikeilla jäljillä vai harhauttaako Maailman Häijyin Kissa Pahis Pete heidät väärille poluille?

Mä tykkään vanhempana erityisesti siitä, kuinka Koiramies-kirjoissa hyvä voittaa ja empatian merkitystä korostetaan. 

Sami muuttuu hirmuliskoksi (ja koko Sami muuttuu -sarja)

Sami! Mä rakastan Samia! Sami on poika, jonka huolet saavat muuttumaan milloin miksikin eläinhahmoksi. Sami-kirjat käsittelevät tosi inhimillisellä tavalla tunteita ja se on tehty lapsille helposti samaistuttavassa ja ymmärrettävässä (sekä hulvattoman hauskassa) muodossa. Sami-kirjat sopivat hyvin koululaisille.

Sarjan ensimmäisessä osassa Sami muuttui kanaksi ja tässä toisessa osassa Sami muuttuukin hirmuliskoksi. Sami-kirjat on suomentanut Jaana Kapari-Jatta, eli Harry Pottereiden suomentaja. Eli siihen voi todellakin luottaa, että suomennokset ovat onnistuneet ja siirtävät alkuperäisteoksen tunnelmat täydellisesti suomen kielelle. 

Juuri kun Samin veli parani ja koulussakin alkoi vihdoin sujua, Samin elämä menee uudestaan raiteiltaan. Samin Isällä on talousongelmia ja perhe joutuu ehkä jopa myymään kotinsa ja muuttamaan Brenda-tädin luo. Brenda-tädillä on seitsemäntoista kissaa ja puujalka, mikä ei kuulosta kauhean lupaavalta.

Pystyykö Sami enää vaikuttamaan siihen, milloin hän muuttuu eläimeksi? Ja pystyykö hän muuttumaan takaisin Samiksi vai jääkö ikuisesti eläinhahmoksi? 

Pet Agents: Kadonnut kenttä (ja koko Pet Agents -sarja)

Mahtavan suomalaisen Pet Agents -sarjan kolmas osa Kadonnut kenttä on ilmestynyt tänä syksynä! Meillä sitä odotettiin oikein kovasti, sillä kaksi aiempaa sarjan osaa veivät niin mukanaan. Pet agents- sarjassa seikkailee tuttuun tapaan koodarityttö Kati E, hänen rakentamansa lentorobotti Ti-bot, sekä raivarin saava possu, joka joutuu maatilalle asumaan. Maatilalla seuraan liittyy paljon uusia ystäviä ja Ti-Bot katoaa! 

Pet Agents -kirjat ovat täynnä kuvia ja sopivat siis hyvin vähän nuoremmillekin itsenäisille lukijoille tai yhdessä aikuisen kanssa luettavaksi. Ne ovat kuitenkin riittävän jännittäviä, että pitävät jo vähän isommatkin koululaiset otteessaan. 

Lasse-Maijan etsivätoimisto: Elokuvan arvoitus 

Super suositun Lasse-Maijan etsivätoimiston uusin teos eli Elokuvan arvoitus oli niin mukaansatempaava, että meidän 9v luki sen syksyllä 45 minuutissa kokonaan. Lasse-Maijat olivat ensimmäisiä kouluikäisten kirjoja, joista meidän lapset aikanaan innostuivat opittuaan lukemaan ja ne kiinnostavat edelleen monta vuotta myöhemminkin. Jokaista uutta osaa odotetaan aina innolla ja niitä on kertynyt hyllyyn niin suomeksi kuin ruotsiksikin varmaan kymmenen kappaletta. Kirjastostakin ollaan lainattu. 

Elokuvan arvoituksessa kuvataan nimensä mukaisesti leffaa. Koska poliisi on kuvausten ajan suljettuna häkkiin (näyttelijäntyöhön valmistautuminen vaatii joskus koviakin keinoja), optikkoliikkeeseen murtaudutaan. Miten arvoitus ratkeaa? 

Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku

Cristal Snown kirjoittama upea uusi kirja koululaisille on nimeltään Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku. Kirja hurmaa kekseliäisyydellään ja Kati Vuorenton kuvittama teos on visuaalisesti aivan älyttömän kaunis. Kuvituksessa on jotain sellaista omasta lapsuudesta tuttua satumaisuutta, mutta samalla kirja on aiheeltaan ja kerronnaltaan tosi raikas ja 2020.

Penni Pähkinäsydämellä on niin iso sydän, ettei hän halua tehdä mitään, koska hän pelkää, että hänen iso sydämensä särkyy. Pennillä on jopa pähkinän kokoinen sydän, vaikka hän on itse vain peukalon kokoinen. Suuren sydämensä vuoksi Penni ei esimerkiksi halua laittaa pyykkejä kuivumaan, ettei sydän vain mene rikki. Siksi hän vain loikoilee lukemassa. Mutta mikä on kauhea kadotuskakku ja millaisiin seikkailuihin Penni Pähkinäsydän ajautuu? Kirja sopii luettavaksi 7-vuotiaasta ylöspäin yksin tai yhdessä aikuisen kanssa. 

Erin Hunter: Uljasmaa: Savannin laki

Soturikissojen tekijöiden tuore sarja Uljasmaa jatkuu toisella osalla. Ensimmäinen osa oli meillä ihan hitti ja olenkin kirjoittanut siitä jo aiemmin. Tässä toisessa osassa savannin lakia on rikottu. Uljasmaa: Savannin laki -kirjassa eläinpäähenkilöt Oka, Taivas ja Peloton saavat yhdistää voimat taistellakseen oikeuden puolesta – ennen kuin Uljasmaan eläinlajien herkkä tasapaino särkyy ikiajoiksi. 

Uljasmaa-sarja on sellainen, että se vie täysin mukanaan ja juoni on aina tosi jännittävä ja tapahtumarikas. Kirjat ovat jo melko pitkiä ja selkeästi hieman kokeneemmille lukijoille. Kirjoissa käsitellään vähän synkempiäkin teemoja ja eläinmaailman lainalaisuuksia, joten ihan pikkukoululaisille en välttämättä suosittele, ellei ole aiempaa kokemusta vastaavasta kirjallisuudesta. Meillä kuitenkin esikoinen on lukenut ekan osan 2. luokalla ja nyt tätä tokaa osaa 3. luokalla. Varmasti tosi lapsikohtaista, että miten käsittelee tällaisia teemoja.

Thomas Taylor: Gargantis 

Thomas Taylorin supersuositun Malamanterin jatko-osa Gargantis on meillä yksi syksyn odotetuimmista kirjoista. Jaana Kapari-Jatan suomentama sarja vie yhtä syvälle seikkailuihin kuin Harry Potter omassa lapsuudessani, mutta on kuitenkin ihan oma erilainen tarinansa. Fun fact: tiesittekö, että Thomas Taylor oli alkuperäisen Harry Potter ja Viisasten Kivi -kirjan englanninkielisen teoksen kannen kuvittaja?

Gargantis palaa Malamanterin maailmaan ja tarjoaa kutkuttavan jännittävän lukukokemuksen. Kirjan päähenkilöt Herbie Sitrus ja Orvokki Parma jatkavat hullun rohkeita, mutta tehokkaita tutkimuksiaan mystisessä merenrantakaupungissa. Aaverantaa riepottelevat toinen toistaan hurjemmat myrskyt ja on syytä epäillä, ettei niiden alkuperä ole tästä maailmasta. Onko legendaarinen Gargantis tulossa etsimään aarrettaan ja sitä raukkaa, joka sen alun perin vei?

Kirjavinkit aikuisille:

Satu Vasantola: Kaikki kadonneet

Satu Vasantolan Kaikki kadonneet on kirja, joka tempasi mut mukaansa niin voimakkaasti, että luin sen melkein yhdeltä istumalta. Kaikki kadonneet kertoo vajaa kuusikymppisestä gynekologista Annusta, jonka isä teki hänen lapsuudessaan 60-luvulla laittomia abortteja. Silloin aborttia oli todella vaikeaa saada ja niitä tehtaillut Annun isä oli oikealta ammatiltaan bussikuski, eikä suinkaan lääkäri. Annun isä joutui teoistaan vankilaan ja katosi samalla Annun elämästä täysin. 

Tarinassa seikkaillaan sekä Annun lapsuudessa että nykyhetkessä, kun Annu itse tekee gynekologin työtä ja samalla selvittää mitä hänen äidilleen ja siskolleen tapahtui hänen lapsuudessaan. Tämä on meidän tämän kuun lukupiirikirja ja olen niin iloinen, että sain lukea sen. Kirjassa on raskaita teemoja, mutta todella mielenkiintoisesti kerrottuna. Tämä kirja on todella tärkeä! 

Kate Elizabeth Russell: Vanessa

Kate Elizabeth Russellin esikoisromaani, joka jakoi mielipiteitä ja nosti tapetille vaiettuja aiheita. Kirja kertoo nimensä mukaisesti Vanessan tarinaa. 

Vuonna 2000 sisäoppilaitosta käyvä 15-vuotias älykäs, kunnianhimoinen ja jo kovasti aikuisuutta tavoitteleva Vanessa rakastuu 42-vuotiaaseen englannin opettajaansa palavasti. Opettaja rakastuu myös Vanessaan ja he aloittavat erittäin kielletyn suhteen. 

Vuonna 2017 #metoo-liike syntyy ja Vanessan entistä opettajaa syytetään sopimattomasta käytöksestä liittyen muihin alaikäisiin tyttöihin. Vanessa ei tiedä pitäisikö hänen pysyä hiljaa ja siinä uskossa, että kaikki tapahtui hänen omasta tahdostaan vai uskaltautuisiko hän tarkastelemaan oman menneisyytensä tapahtumia kriittisesti. Mutta miten Vanessa voisi kieltää ensirakkautensa? Onko mahdollista, että mies, jota Vanessa rakasti – ja joka väitti rakastavansa vain häntä – olikin jotain ihan muuta?

Kirjassa liikutaan kahdessa ajassa ja tekee kirjasta todella mukaansatempaavan ja mielenkiintoisen. Tämä kirja on sellainen, josta oikein palan halusta päästä juttelemaan jonkun toisen kanssa! Jos olet siis lukenut Vanessan tai luet sen, niin laita ihmeessä viestiä vaikka IG:ssä, että mitkä fiilikset jäi! En missään nimessä halua spoilata enempää, tämä kirja pitää kokea itse.

Oyinkan Braithwhaite: Sisareni, Sarjamurhaaja 

Tämä kirja on niin OUTO ja koukuttava ja jotain todella erilaista! Outo siis ehdottomasti hyvällä tavalla, erilainen kuin mikään muu mitä koskaan olen lukenut. Nigerialaisen Oyinkan Braithwaiten mustaa huumoria täynnä oleva kirja  on pitänyt mua otteessaan viime päivinä. Kirja kertoo hoitaja Koredesta ja hänen pikkusiskostaan Ayoolasta, joka on kuvankaunis ja saa aina kaiken anteeksi kauneudellaan.

Kauniilla Ayoolalla on kuitenkin “hieman” synkempi puoli. Pikkusisko Ayoola on mahdollisesti sosiopaatti. Hänen isosiskonsa Korede on hyvä siivoamaan Ayoolan jälkiä. Kun jo kolmas (!!!) Ayoolan poikaystävä kuolee veitsi sydämessään, Korede vaan poistaa tottuneesti veritahrat valkaisuaineella, hävittää ruumiin ja estää sisartaan postaamasta iloisia selfieitä suruaikana, ettei kenelläkään herää epäilyksiä. Seuraavaksi Ayoola iskee silmänsä Koreden pitkäaikaiseen ihastukseen Tadeen, ja sisarusten välit kiristyvät. Ketä Koreden pitäisi suojella ja keneltä?

Kaikkia yllämainittuja kirjoja myy esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa. Toki nämä toimivat loistavasti myös ääni- tai e-kirjoina!

Mulla on meneillään 52 kirjaa vuonna 2020 -tavoite, joka etenee edelleen hyvin. Olen kirjoittanut ylös kaikki tänä vuonna luetut kirjat ja julkaisen listan ja fiilikset loppuvuodesta, että miltä tämä haaste tuntui. Kenties ensi vuonna tavoitteeksi 100 kirjaa/vuosi? Niin paljon lukeminen antaa mulle. Näen myös meidän lapsista, että he ovat esimerkin voimasta innostuneet lukemisesta. Meillä lukeminen on koko perheelle tosi luonteva osa arkea ja olen siitä kiitollinen, sillä se antaa niin paljon. Uskon, että lapset osaavat aikuisena arvostaa sitä, että ovat löytäneet tiensä kirjojen pariin ja oppineet sitä kautta niin paljon uutta.

Mitä te luette juuri tällä hetkellä? Onko teillä syysloma meneillään? 


10x minä lokakuussa

13.10.2020

Asukollaasit vuosien varrelta ovat yksiä mun lempparipostauksia tehdä ja aina niitä tehtyäni on tullut myös palautetta, että niitä saisi olla vaikka joka kuukausi. Ihan niin usein en ole tehnyt, koska sitten mulla äkkiä loppuisi asut kesken tulevina vuosina, mutta parin kuukauden välein on ihan hyvä! Nyt on vuorossa lokakuiset asut ja niitä onkin kertynyt kymmenen lokakuun ajalta. Olipa jälleen kerran hauska nähdä se oman tyylin muutos. Näissäkin muuten violetti tukka loistaa poissaolollaan, mulla aina ollut violetti tukka vain keväällä tai kesällä. Se on hassua, kun niin iso ja erilainen muutos puuttuu näistä kokonaan, ihan kuin sitä ei olisi edes tapahtunut (kahta kertaa), vaikka on kuitenkin!

Lokakuu 2011

Näissä kuvissa olen kuukauden ikäisen pikkuvauvan äiti. Alunperinhän meillä oli esikoisen laskettu aika 19.10.2011, mutta hän syntyi jo kuukautta aiemmin. Tästä asusta ei kyllä ole mitään tallella, mutta se ei toisaalta ole mikään ihme. Asun kaikki osat neuletakkia lukuunottamatta olivat jo vuonna 2011 monta vuotta vanhoja. Tuo hieman vahapintainen parkatakki oli kyllä ehdoton lemppari, joka oli käytössä vielä monta vuotta tuonkin jälkeen ja sen jälkeen annoin sen muistaakseni vielä serkulle eteenpäin. Nuo 60cm mittaiset hiustenpidennykset olivat kyllä aika hurjat! Ihan kiva sellainen perus-asu, ei mitään vikaa mielestäni. Todellakin mulla on 2011 ollut pahempiakin asuja!

Lokakuu 2012

Seuraavana vuonna taas lokakuussa odotin jo meidän keskimmäistä. En ollut vielä paljastanut asiaa, joten pidin löysiä paitoja, jotta mun edellistä raskautta huomattavasti nopeammin esiin pulpahtanut pötsi ei näkynyt. Rakastan sitä, että kuvissa on esillä limupulloista lähtien kaikki, eikä yhtään haitannut. Tuo paita olisi ehkä nykyisin itselleni ennemmin sellainen kotivaate, josta en kuvia laittaisi, mutta ihan kiva ja rento asu. Mustat pillit on vaatekaapin perusta edelleen.

Lokakuu 2013

Lisää trikoisia raitapaitoja! Enää en koe niitä ihan yhtä omakseni, siis hitsi, mullahan on näissä kaikissa ekassa kolmessa asussa raitaa päällä. Olen ilmeisesti tykännyt raidoista tosi kovasti. Muistan kun tilasin tuon nahkatakin raskausaikana Asosilta ja sitten kun se tuli perille, huomasin, että siinä oli vajaamittaiset hihat! En ollut huomannut sitä tilatessa. Mutta en antanut sen häiritä, pidin takkia kuitenkin, vaikka hihat oli vähän hankalat. Viininpunainen pipo ja huivi olivat kovassa käytössä ja ne ovat ihan kivat mielestäni edelleen. Nuo Zaran korkeakorkoiset nilkkurit olivat myös ihan mun lempparit. Ne näyttävät nyt näin vuosia myöhemmin aika hurjilta myös, mutta edustivat kyllä aikansa tyyliä.

Lokakuu 2014

Tykkään tästä asusta ja tyylistä tosi paljon ja voisin pukea asun sellaisenaan päälle vaikka heti (jos mahtuisi). Viininpunaiset pillifarkut olivat yhdet mun lempparit siihen asti, etteivät enää mahtuneet jalkaan kun tulin kolmannen kerran raskaaksi. Ketjukaulakoru näyttää kivalta ja tykkäsin siitä, kun oli tosi vaaleat hiukset, vaikka ne eivät niin hyvässä kunnossa olleetkaan.

Lokakuu 2015

Tykkään tästä asusta ja hiuksista ja näistä kuvista ihan älyttömän paljon! Ajattelen edelleen, että syksyllä 2015 ja keväällä 2016 mun tyyli oli ”parhaimmillaan”, näytin eniten siltä, miltä halusin näyttää. Voisin pukea tämän asun vaikka heti päälle. Ja rakastin pitkää vaaleaa laineikasta tukkaa. Miksi en sitten näytä tältä enää? No, ainakaan hiukset eivät kestä enää samanlaista pidennys- ja vaalennusrumbaa ja siksi hiukset ovat paljon lyhyemmät nykyisin. Tuon ajan vaatteet eivät ole mahtuneet päälleni vuosiin ja tuskin tulevat enää mahtumaankaan. Mutta ponnari-pidennys mulla on tallessa jossain ja sitä voisin kyllä aina välillä käyttää!

Lokakuu 2016

Lokakuussa 2016 odotin meidän kuopusta ja raskaus taisi olla jossakin puolivälin tietämillä. Näitä kuvia otettaessa oltiin Oton kanssa kahdestaan treffeillä ja meidän tulevat isosiskot olivat yökylässä. Rakastan tuota tyllihametta ja se on edelleen mulla kaapissa. Samoin kyseinen nahkatakki on edelleen kaapissa tallella ja laukku sekä nuo nilkkurit myös. Asussa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta nyt pukisin pallomahan ehkä vähän eri tavalla kuin tässä. Näytän ihanan onnelliselta näissä ja me todellakin oltiin, tämä oli nimittäin vika viikonloppu ennen meidän muuttoa uuteen kotiin ja oltiin niin innoissamme.

Lokakuu 2017

Kuvat on otettu lokakuussa 2017, jolloin oltiin Oulussa ja mun mummu oli sairaalassa, missä vietettiin suurin osa ajasta. Siltä lokakuulta ei hirveästi asukuvia ole. En koe tätä asua kovin omakseni, vaikkakin nuo kumpparit olivat ja ovat tyylikkäät ja edelleen mulla kaapissa, kuten myös tuo laukku. Silloin ei ihan hirveästi jaksanut vaatteet kiinnostaa kun oli isompia asioita mielessä. Ei tässäkään mitään vikaa ole ja voisin kyllä sonnustautua leopardikuvioiseen sadeviittaankin, mutta ei tämä kyllä mun tyyliä oikein edusta.

Lokakuu 2018

Asu osineen löytyy multa kokonaisuudessaan edelleen ja tykkään kyllä kaikista näistä vaatteista ja asusteista yhä edelleen! En ehkä yhdistäisi näitä kenkiä tähän mekkoon enää, vaan jotkut, joissa on sirompi varsi nilkasta. Muuten voisin pukea asun tällaisenaan edelleen päälle. Tykkään tuosta ruutumekosta kovasti ja sama nahkatakki on edelleen mulla päivittäisessä käytössä. Rakastan tuota kireä ponnari -tyyliä. Tuli heti himo mennä etsimään ponnaripidennys jostain laatikoiden syövereistä ja laittaa se päähän. En ole pitänyt sitä pitkään aikaan!

Lokakuu 2019

Olin juuri ostanut tuon ihanan kamelinvärisen villakangastakin viime vuoden lokakuussa ja se pääsi tietysti heti käyttöön. Takki on aivan ihana, kevyt ja ajaton. Tulen varmasti käyttämään sitä paljon myös tänä talvena. Vielä ei ole ollut ihan niin kylmä, että olisin ottanut sitä käyttöön, mutta heti kun mittari on kunnolla alle 10 asteessa, tämä tulee olemaan mun luottotakki arjessa. Sama laukku on keikkunut olallani vuodesta 2018 asti joka päivä. Housut ja tuo valkoinen paita löytyvät kaapista myös, samoin kuin nuo korkeat platform-nilkkurit, jotka ostin vuonna 2013. Voisin hyvin pukeutua tähän samaan asuun vaikka huomenna.

Lokakuu 2020

Tämän vuoden lokakuu on ollut kyllä ihan älyttömän lämmin, sillä olen tuossa paljain säärin ja lämmintä oli 16 astetta! Minulla oli tämä sama asu päällä viimeksi lauantaina (tosin sukkahousujen kanssa) ja tykkään! Mekko on vuodelta 2018, takki ja laukku samoin. Ajattomia klassikoita, jotka tulevat varmasti näkemään käyttöä vielä vuosien ajan. Kengät ovat viime vuoden ostoksia, nekin ovat mulla kovassa käytössä aina kun haluan saada vähän korkoa jalan alle.

Näistä asuista mun suurimmat suosikit ovat vuodet 2015 ja 2020. Ne kolahtavat kaikkein eniten. Ehkä pitää tutkia omaa kaappia vähän uusilla silmillä ja inspiroitua enemmän tuosta vuodesta 2015, kun valitsen sieltä asuja. Mitkä on teidän suosikit? 


Kuulumisia ja muutoksen tuulia

12.10.2020

En tiedä mistä edes aloittaisin. Olen tuijottanut tätä tyhjää sivua tässä hetken ja miettinyt, että miten mä yhtäkkiä palaan, kun en voi aloittaa sitä kertomalla viime viikon kuulumisia. Paljastin viime viikolla Instassa, että olen mukana ensi keväänä ilmestyvässä tv-ohjelmassa, jonka kuvaukset oli viime viikolla. Siksi blogissa oli melkein viikon mittainen tauko postauksissa. En voi kuitenkaan puhua asiasta mitään ennen ensi kevättä, joten siksi myöskään viime viikon kuulumiset eivät oikein ole nyt hyvä postausaihe ja siksi tämä aloittaminen oli niin haastavaa. Nyt täytyy pyrkiä vaan unohtamaan itsekin kaikki viime viikon tapahtumat hetkeksi ja siirtyä vahvasti tähän viikkoon.

Tein viime viikolla linjauksen, jota olen miettinyt tosi pitkään. Jatkossa mun blogiin voi kommentoida vain, jos omistaa WordPress-tunnukset. Mua harmittaa tosi paljon se, että se hankaloittaa kommentointia niin monelle ihanalle tyypille, mutta koen, että tämä on silti ainoa vaihtoehto. Mun ei tarvitse mahdollistaa vihapuhetta ja häirintää. Palautetta voi onneksi jatkossakin antaa suoraan Instagramissa, Facebookissa tai täällä blogin kommenteissa, mikäli on ne WordPress-tunnukset. Vain se mahdollisuus piiloutua täysin anonymiteetin taakse poistuu. 

Sitten iloisempiin aiheisiin! Tällä viikolla lapsilla on parin päivän syysloma, jota odotan jo innolla. Meillä ei ole vielä mitään tarkkoja lukkoonlyötyjä suunnitelmia, mutta tarkoituksena on ottaa rennosti, nukkua pitkään ja olla yhdessä. Mikäs sen parempaa. Koti on kuin kaaoksen jäljiltä, kun on niin paljon pyykkiä ja matkalaukkukin vielä purkamatta. Siinä hieman työsarkaa tälle viikolle myös, kun purkaa sitä pyykkisumaa.

Instagramin puolella vastaanotin eilen ja tänään paljon postaustoiveita, joista tuli kyllä hyvä mieli! Viime viikon tavallinen arki -postaukseen liittyen oli kiva huomata, että en ollut yksin sen arki-ajatuksen kanssa. Moni tosiaankin toivoo kuulumisia, päivä kuvina -postauksia ja sitä ihan tavallista arkea niiden pohdiskelevampien tekstien rinnalle. Sitä on siis todellakin luvassa! Moni toivoi myös erilaisia vinkkipostauksia liittyen kasvatukseen, parisuhteeseen, ruokaostoksiin ja esimerkiksi leffoihin ja kirjoihin, joten niitäkin on varmasti lähiaikoina luvassa. Ja tietty moni toivoi lisää pohdintaa, pitkiä tekstejä ja mielipiteitä. Niitäkin on tulossa. Luulen, että tämä tekemäni linjaus auttaa niiden tuottamisessa. Mulla on tosi hyvä fiilis nyt kirjoittamisesta ja oikein uhkun intoa päästä puhumaan ihan kaikesta.

Olen jo pitkään kokenut, että instassa uskallan rohkeasti puhua asiasta kuin asiasta, koska siellä on niin hyvä henki ja helppo keskustella kaikkien kanssa. Viime viikollakin siellä on puhuttu palkkahaasteesta, tasa-arvosta ja naisten oikeuksista, sekä somehäirinnästä. Toivottavasti tämän muutoksen myötä se sama tunne tulisi myös blogin kanssa ja olisi henkisesti helpompaa puhua myös täällä. 

Halusin aloittaa viikon tällaisella “ajatusten puhdistuksella”. Nyt kun on puhuttu käytännön asioista ja muutoksista, voi hyvin sitten jatkaa ihan puhtaalta pöydältä. Ihanaa! Haluan vielä kiittää teitä kaikkia siitä, miten olette aina hengessä mukana ja osallistutte aktiivisesti kaikkeen keskusteluun eri kanavissa. Se tuntuu niin hyvältä. Olen kiitollinen teistä ja siitä, että saan tehdä tätä juuri teille! 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

PS: En todellakaan tiedä mitä tein tuon kurpitsan kanssa, mutta sen tiedän, että se kurpitsa on söpö!