Meidän pienin rakas täytti tänään jo kolme vuotta. Kolme vuotta on kulunut siitä kun hän yhtäkkiä yllättäen tulla tupsahti maailmaan kolme viikkoa etuajassa, ja otti heti oman paikkansa perheessä. Jokainen perheenjäsen sitä perhettä tottakai muokkaa omalla tavallaan, mutta kuopuksen myötä sen tajusi jotenkin eri tavalla. Esikoislapsi mullistaa koko siihenastisen elämän, mutta kyllä ne nuoremmatkin sitä elämää muuttavat. Ei kukaan ”mene siinä samalla”, eikä mielestäni kuulukaan.

Kuopus on meidän lapsista se pippurisempi, ja nyt kun ikää on sen kolme vuotta, on omaa tahtoakin jo aimo annos. Aina hän on pitänyt hyvin huolen siitä että ottaa oman tilansa, ja nyt on taas menossa sellainen vähän tulisempi vaihe kun tunteet heittelevät laidasta laitaan. Joskus äiti on esimerkiksi maailman hirvein ihminen, kun hän irroittaa jugurttipurkin kannen kokonaan siitä purkista, eikä muista jättää sitä reunasta kiinni. Mutta suurimmaksi osaksi kuopus on silti hyväntuulinen ja huomaavainen ilopilleri.

Tänään, syntymäpäivänsä aamuna hän kipitti herättyään kylppäriin, missä mä olin suihkussa. Lauloin siinä suihkussa hänelle ”Paljon onnea vaan” ja lopuksi vielä kutsuin häntä ”äidin synttärisankariksi”. Kuopus melkein liikuttui kyyneliin (en ole varma osaavatko lapset itkeä onnesta), mutta siis hän totesi niin vilpittömän onnellisella äänellä hymy korvissa ”kiitos äiti kun sinä kutsuit minua synttärisankariksi, se oli niin kauniisti sanottu” että mulla tuli kyllä ainakin suihkussa silmäkulmaan muutakin kuin hanavettä.

Hän sai lahjaksi itse valitsemansa Baby Born pojan, jonka hän nimesi tietysti ”Charlie-Jaliksi”. Hän on hoitanut vauvaaa suurella rakkaudella koko päivän ja illan, ja yöksi hän peitteli sen hellästi nukkumaan rattaisiin, viiksikuvioisella keittiöpyyhkeellä, rapupehmolelu kainalossa.

Tuolla meidän kolmevuotias nyt tuhisee sängyssä tyytyväisenä. Huomenna edessä vapaapäivä, ja viikonloppuna lapsimessut ja synttärit. Kuulemma hänellä on”Hyvä boogie, ja on kivaa olla kolmevuotias.”. Mitäpä siihen lisäämään sen enempää, kuin että olen mä vaan aika hitsin onnellinen siitä että olen saanut kaksi noin mielettömän ihanaa ja rakasta tyttöä. Onnea meidän rakas Zelda kolme vuotta <3

Näin arvuutteli esikoisemme multa eilen illalla, kun leikimme arvoitusleikkiä. ”No sehän on tietysti isi”, vastasin hänelle. Eilen illalla kun raahauduin tavallista pidemmän työpäivän jälkeen ruuhkametrolla kotiin, mua odotti höyryävä juurivalmistettu sitruunaruoho-chilinuudeliwokki, keltainen ihana krysanteemi ja levyllinen mun lempparisuklaata.

Otto, mitä ihmettä mä olen tehnyt ansaitakseni noin ihanan miehen? En todellakaan tiedä. Ruuan jälkeen se siivosi keittiön, maalasi vielä kertaalleen ruokapöytään viimeisen maalikerroksen ja luki sen jälkeen lapsille kirjoja. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, hän on lasten kanssa tanssissa. Minä jäin tänään yksin kotiin että ehdin hoitaa rästihommia sillä aikaa kun tytöt tanssivat, ja että voin illalla tyttöjen mentyä nukkumaan vähän itsekin rentoutua, katsoa vaikka vähän telkkaria. Tämä viikko on ollut hullu, me ollaan julkaistu android-versio meidän sovelluksesta ja olen järjestänyt elämäni ensimmäisen pressiaamiaisen, mikä oli mahtava ja opettavainen kokemus. Oli hauskaa olla pressitilaisuuden toisella puolella kerrankin.

Mä olen vaan niin kiitollinen tästä kaikesta, vaikka juuri nyt mua väsyttääkin. Olen kiitollinen upeista uusista tyypeistä joihin olen jälleen saanut tutustua, haasteista joihin olen saanut tarttua töissä, siitä että sain tänään pitää työhaastattelun harjoittelijalle, olen kiitollinen siitä että mulla on noin ihana mies ja kiitollinen siitä että mulla on noin rakkaat ja ihanat lapset. Olen kiitollinen siitä, että tänään mun puhelimen sääsovellus on näyttänyt että ulkona on 12 astetta lämmintä, vaikka se luuleekin mun olevan aina Suomenlinnassa vaikka en ole.

Lapset, he ovat mun elämän tärkeimpiä pieniä napoja. Mä olen niin kiitollinen siitä että mulla on heidät ja että mulla on Otto. He ovat ne tyypit joiden elämästä mä haluan tehdä niin siistiä kuin ikinä osaan ja kykenen. He ovat ne joille en koskaan halua tuottaa pettymystä, ne joille en halua sanoa ei jos ei ole pakko. He ovat ne, joiden takia mä olen valmis tekemään aina tuhat kertaa enemmän. Ne jotka tekevät musta paremman ihmisen ja saavat mut olemaan hyvällä tuulella silloinkin kun mikään muu ei anna syytä siihen.  Ne joiden kanssa haluan juhlia jokaista hienoa hetkeä, ja jotka lohduttavat silloin kun päivä ei ole ollut paras mahdollinen.

”Mikä on rakas ja pieni ja saa aina äidin hyvälle tuulelle?” kysyin minä puolestani esikoiselta. ”Minä ja Zelda!” tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä. Kyllä nuo kolme taitavat tietää mitä mulle merkitsevät, eikä ole mitään ihanampaa kuin se että on kolme tyyppiä jotka joka ikinen päivä kertovat rakastavansa, monta kertaa, ja joille saan itse kertoa saman.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Ja ihanaa huhtikuun ensimmäistä! Koska meillä on tyttöjen kanssa kauhea ikävä kesää, eikä yhtään jaksettaisi odottaa että päästään uimaan ja ottamaan arskaa ja syömään jätskiä ulkona, me päätettiin tänään tuoda kesä kotiin. Laitettiin lattialle tyynykasa (kirjoitin äsken vahingossa tyynykesä), ja tytöt saivat valita itselleen kesävaatteet. Tyynykasa oli heidän biitsi, ja minä tein heille kesädrinkit eli appelsiinimehua ja söpöt pillit.

Meillä oli niin hauskaa, tytöt olivat heti ihan messissä leikissä. Makoilivat tyynyjen päällä ja ”pötköttivät arskaa”, ja kilisteltiin meidän appelsiinimehudrinksuilla. Juuri tällaisten juttujen takia mä rakastan olla äiti, ja rakastan olla juuri meidän tyttöjen äiti. Eipä ole parempaa seuraa jonka kanssa leikkiä kesää huhtikuussa makuuhuoneen lattialla. Eikä tarvitse mitään sen kummempaa kuin muutaman hassun tyynyn ja mehua, kesä lähtee fiiliksestä<3

Ei se oikeakaan kesä enää kaukana ole, mutta siihen asti että lämpömittari näyttää +20 astetta me voidaan leikkiä kesää lastenhuoneen lattialla, ja se on melkeen yhtä kivaa, ehkä jopa kivempaa.

Aamu- ja iltapäivä me vietettiin Oton pikkuserkun ja tyttöjen pikkupikkuserkun kanssa ja päästiin herkuttelemaan jätskilläkin, kun laitoin meille aamulla jätskibuffetin ja vieraat toivat hedelmiä, nami! Iltapäivällä touhuttiin leikkipuistossa, ja Oton tultua kotiin me grillattiin uunin grillitoiminnolla chorizo-vartaita. Aika kesäfiiliksellä siis aamusta asti!

Ilta kruunattiin vielä aprillaamalla mun äitiä puhelimessa lasten kanssa, molemmat tytöt olivat ihan mukana juonessa ja huijattiin että Tiaralla heiluu hammas! Sopivan harmiton pieni aprillipila, joka meni ihan täydestä (sori äiti!), ja joka tyttöjen oli helppo muistaa. En malta odottaa että päästään keksimään jotain kunnon piloja vielä sitten kun tytöt on isompia. Neidit vaan kikattivat puhelimessa kun olivat saaneet paljastaa että kyseessä oli aprillipila. Ja lupasivat keksiä taas ensi vuonna jonkun hassun pilan.

Aika huippu aloitus tälle kuukaudelle, ja kaikkea superkivaa on vielä tulossa! Ihanaa alkanutta huhtikuuta ja Aprillipäivää kaikille <3

Huomenta, tai melkein aamupäivää sinne kaikille! Työviikko on pulkassa, ja tänään meillä on tyttöjen kanssa ollut perinteinen iisi perjantaiaamu. Paras perjantaiaamu koostuu meidän isossa sängyssä pötköttelystä, kirjojen lukemisesta, herkuttelusta tuoreilla marjoilla ja hedelmillä, loputtomsta kysymyksistä ja hassuista keskusteluista, sekä haleista.

Me kaikki kolme rakastetaan sitä, kun aikataulutetun alkuviikon jälkeen koittaa viimein perjantaiaamu jolloin pyjaman vaihtamiselle päivävaatteisiin ei ole aikarajaa, ja aamulla voi tehdä tasan sitä mitä itse haluaa. Kun lapset menevät torstai-iltana nukkumaan, he jo muistuttavat: ”Minä tulen sitten aamulla sinun kainaloon köllimään koska on perjantaiii jeeee!!!”.

Tänään ollaan mm. katsottu vanhoja vauvavideoita tytöistä, ja eii en ehkä kestä miten hassua oli katsoa kun Tipa 1v6kk laskee kymmeneen ja höpöttää ihan vauvaäänellä. Ja silti nauru kuulosti ihan samalta, samanlainen vekkuli se on vieläkin. Kuopusta on naurattanut hulluna miten pieni hän oli. ”Min storasyster e bebis hahaaa!”. Hän on muutenkin lakannut käyttämästä isosiskonsa nimeä, ja kutsuu tätä siis ”minun isosiskoksi” kokoajan. ”Minun isosisko voisitko antaa minulle Frozen-pinnin kun minä en yllä!”.

*Jotex Premium -pellavalakanat saatu blogin kautta Jotexilta.

Seuraavaksi me ajateltiin kirjoittaa kirje meidän kummilapselle Zimbabween tyttöjen kanssa, mistä tytöt ovat ihan innoissaan. He ovat piirtäneet kuvankin jonka skannaan mukaan. Lounaan jälkeen lähdetään ulos nauttimaan upeasta auringonpaisteesta, ja sen jälkeen mä alan vähän siivoilemaan ja siirtelemään kamppeita, sillä meillä alkaa kotona sellainen viikonlopun kestävä maalausurakka että oksat pois! Siitä lisää myöhemmin kunhan kaikki on valmista, nyt tyydyn vain toteamaan että jänskättää himona mitä tästä tulee.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Aamu alkoi ihanalla ruusulla jonka sain ruokakaupasta, ja jonka kotoisasti laitoin vedellä täytettyyn jaffapulloon työpaikalla jotta se ei kuihtuisi heti. Päivä kului töissä lepppoisasti, ja töiden jälkeen Otto tuli hakemaan mua. Sitten haettiin yhdessä lapset, ja suunnattiin Jumboon, sillä Otto halusi viedä meidät kaikki syömään jotain herkkua naistenpäivän kunniaksi. Me käytiin testaamassa Jumbon Ahorita, meksikolaistyylinen semipikaruoka-ravintola, jossa kuitenkin käytetään vain tuoreita ja aitoja aineksia, jopa maissilastut olivat itsetehtyjä.

Ruoka oli herkkua ja maistui myös lapsille hyvin. Täytevaihtoehtoja oli monia, ja me testattiin sekä kanaa, possua, kasvista että juustotäytettä tacoissa. Juomalle otettiin kaveriksi limonadaa, eli vesimeloni- ja lime-kurkkumehua. Nam! Sopivan rento paikka, työ- ja tarhapäivän jälkeen ei yhtään olisi houkutellutkaan mikään pönötys, varsinkaan lasten kanssa.

Otto vei meidät myös pienille ostoksille, toisinsanoen tytöt saivat valita itselleen ihan mitkä satukirjat halusivat, ja minä, noh ostin itselleni uuden kulmakynän ja kaksi söpöä purkkia keittiöön. Sen jälkeen oli vuorossa lasten koko päivän odottama ohjelmanumero: mentiin yhdessä kukkakauppaan. Ja me kaikki naiset saatiin valita omat kukat. Zelda valitsi pinkin ruusun, Tiara valitsi viininpunaisen ruusun, ja mä valitsin vaaleanpunaisen leinikin – mun lempparikukan joita oli myös mun hääkimpussa, tosin valkoisina silloin. Lapsille oman kukan valinta oli iso juttu, he olivat niin innoissaan ja kukkakauppiastakin vähän pisti hymyilyttämään pienet asiakkaat.  Me oltiin täyteen tupatun kukkakaupan ainoat naisasiakkaat tänään, meidän lisäksi siellä pyöri lähemmäs kymmenen miestä ostamassa toinen toistaan upeampia kimppuja naisille. Ihania!

Parasta oli kuitenkin tytöt kysyivät Otolta, minkä kukan hän valitsee itselleen naistenpäivän kunniaksi, ja Otto vastasi että me tytöt ollaan hänen kukkiaan eikä hän tarvitse muita. AWW! En kestä. Tytötkin sanoivat että isi on kyllä ihana. Ja onhan se, hitsi vieköön, vaikka olisi se kukankin voinut valita meidän kukille kaveriksi. Tästä kukkakauppareissusta tulee meidän jokavuotinen Naistenpäivän perinne, näin me ollaan päätetty. Ja joka vuosi mä aion ikuistaa meidän valitsemat kukat jollain tavalla. Ehkä aikuisena tytöistäkin on sitten hauska nähdä, mitä kukkia he ovat valinneet. Yksinkertainen ja pieni juttu, mutta tuntui lapsista niin isolta.

Tämä naistenpäivä oli ihana. Loppuilta vietettiin lukien lasten uusia kirjoja, Disneyn Insidan ut eli Inside Out sekä Katt Kan -kirja. Eilinen postaus kommenttibokseineen toimikoon muistutuksena siitä, miksi Naisten-  ja Miestenpäivät ovat tarpeellisia, ja miksi niitä oikeasti vietetään vuosittain. Tämä postaus toimikoon pienenä ilon pilkahduksena arjen keskelle. Tämä päivä oli täydellinen <3

Ihanaa Naistenpäivän iltaa vielä kaikille<3