Kukkuluuruu! Helmikuu jäi jo tasan viikko sitten taakse, mutta nyt on aika ottaa pieni kurkistus vielä kuukauden tapahtumiin vähän arkisemmasta näkökulmasta: mun puhelimen linssin läpi. Nämä ovat siis kuvia, joita ei ole nähty instassa tai snapchatissa tai missään muuallakaan, arkisia räpsyjä joita tulee otettua enemmän tai vähemmän joka päivä. Sitä arkea aidoimmillaan, hupsuja tilanteita, arkiruokia ja kaikkea mitä meidän päiviin nyt sisältyy. Tämä postausidea oli niin tykätty viimeksi, että päätin siis tehdä tästä sarjan. Jatkossa saatte siis nähdä aina kuukausittain näitä puhelinkuvia.

1.  Makoilin sohvalla töiden jälkeen Zeldan kanssa. Maailman söpöimmät leggingssit pääsivät mukaan kuvaan<3
2.  Zelda matkalla pulkkamäkeen.
3. Ja pulkkamäen jälkeen kaupassa, pirteänä kuten kuvasta näkyy <3
4.  Hugon Ryhmä Hau -synttäreillä oli niin nastaa! Ja paljon herkkuja!

1. Äidin ikivanhat lasit päässä. Nämä on säästetty huumoriarvon vuoksi.
2. Armasta ulkoiluttamassa helmikuun alussa, kun mummu oli täällä käymässä.
3. Vika lounas Döner Harjussa ennenkuin toimisto muutti Kalliosta keskustaan.
4. Isin kanssa vähän vispipuuroa ja isin masulle sopivaa maitoa, tää on noiden kolmen herkku.

1. Oton kokkaama illallinen, uunimunakasta ja salaattia. Nam!
2. Vapaapäivän aamuna ehtii vähän pomppia sängyssä ja hengailla yökkärissä puolille päivin.
3. Neiti päätti irroittaa seinätarrat ja liimata ne paitaan. ”Kato äiti miten hienon mä tein!”
4. Onko mitään söpömpää kuin uninen taapero? No okei on montakin juttua mutta aww kattokaa nyt!

1. Matkalla päiväkotiin aamulla.
2. Uuden toimiston kulkukortti. Ihanan pirteä ja keltainen!
3. Sushia lounaaksi Iso-Roban Yamatossa, tosi hyvää.
4. Ja vaihteeksi uninen isi rankan työviikon jälkeen. Otto on niin söpö kun se joskus nukahtaa sohvalle.

1. Uuden toimiston tiloja, parissa kerroksessa on mukavat sohvat ja koko paikka muutenkin ihanan rennosti sisustettu.
2. Päivälliseksi lihamureketta, salaattia ja bataattiperunamuusia.
3. Oton isovanhempien luona Kangasalla saatiin maailman herkuinta banaani-marenkijuttua jälkkäriksi. Otin aika monta kertaa lisää, hups!
4. Tytöt Lempäälän Ideaparkin karusellissa, piti päästä monta kierrosta ympäri.

1. Demi oli meillä töissä mallina Viiman ja äitinsä kanssa, olivat ihan huikeita malleja kaikki kolme!
2. Salon Pepe Åhmanilla oli mahtava päivä, vaikka vähän jännitti värjäysvaiheessa kun väriaine oli noin kirkasta.
3. Isin kainalo paras kainalo<3
4. Uusi tukka, uusi minä. Niin niin niin paljon pirteämpi fiilis edelleen!

1. Fafa’sin pita oli superhyper hyvää!
2. Verkkokaupassa ostamassa leuanvetotankoa, Otto salakuvasi meitä tyttöjä.
3. ”Äiti saisinko pliis sitä juuris-leipää iltapalaksi?” (niitä uusia punajuuri-porkkana-leipiä, on muuten superhyviä).
4. Tän mä kyllä lähetin Otolle, olin niin tyytyväinen kun sain kerrankin treenattua heti aamusta.

1. Selfie tämän söpöliinin kanssa, en kestä mikä hoopo<3
2. Meidän pieni lukutoukka, aina kirja kourassa.
3. Tuhottiin perheen kesken yksi ananas viidessä minuutissa yhtenä sunnuntaina. Päätettiin tehdä sunnuntai-ananaksesta perinne, ja eilenkin vedettiin ananasta naamariin niin että napa ruskasi. On se vaan herkkua!
4. Arvaisitteko mitä tässä kuvassa tapahtuu? Ette varmasti arvaisi oikein. Kyllä, kuopuksemme on piilossa. Eteisen matolla, silmät kiinni, on hyvä paikka olla piilossa. ”Jos mä en nää muita niin ei nekään nää mua”, ja silleen. 😀

1. Aamupala auringonpaisteessa.
2. Kauppareissulla, pienet pipopäät kärryssä.
3. No olihan se nyt pakko ottaa yhteiskuva, kun meidän tukat mätsää! Tää on vieläkin niin hassua, meidän hiukset ei ole koskaan aiemmin sopineet yhteen.
4. Törkeän hyvä salaatti Factoryssa Aleksilla, ja toi kastike(!!!!), sinappi-hunaja-oliiviöljy -sekoitusta. Yksinkertainen on parasta.

1.  1. Muut näyttää peukkua jos on hyvät meiningit, mutta meidän Zelda näyttää etusormia. Mutta tässä kuvassa on tosi hyvä meininki, eikö olekin!
2. Tytöt odottelemassa tanssitunnin alkua.
3. Ruispastaa parsalla ja pinaatilla ja tietenkin parmiggiano reggiano -juustolla.
4. Kun molemmat halusivat olla yhtäaikaa elefantteja, sai esikoinen kuningasidean. ”Ollaan molemmat tiikerielefantteja, ota sä toi elefantin pää ja tiikerin puku, niin mä otan tiikerin pään ja elefantin puvun!” ”JOOOO!!!”. Ja niin oli kaikilla hyvä mieli <3

1. Kuopus opasti meillä kyläillyttä pientä vierasta bObles-keinumisessa.
2. Toinen selfie, nyt mätsää takitkin. Mitä meille on tapahtumassa!!
3. Kaverin piirustustaulu on niin paljon coolimpi kuin oma, että pitihän se kirjoittaa ihan täyteen. ”Tipa, kirjoita sipuli!” ”Joo mä kirjotin. Ja sit mä kirjotin et parsa, ja kukkakaali”.
4. Kotiruuaksi bataattiranuja, salaattia ja BBQ-pihviä. Namnamnam!

Sellainen ihana helmikuu ja pari maaliskuun ensimmäistä päivää! Mä tulen luultavasti tekemään tämän aina suunnilleen samaan aikaan, eli aina muutaman päivän seuraavan kuukauden puolella jo. Näitä on hauska katsoa jälkeenpäin, muistaa niin ihanasti kaikkia pieniä tärkeitä hetkiä, ajatuksia ja hassuja tilanteita.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Mä rakastan Ottoa. Mun hassua miestä, joka joka päivä kurvaa hakemaan mut töistä vaikka ei tarvitsisi, ihan vaan että saadaan olla hetki kahdestaan. Mun miestä, joka innostuessaan jostain uppoutuu sen maailmaan ihan todella, ja joskus vetää mutkin mukanaan. Mun miestä joka on tutustuttanut mut näiden vuosien aikana niin moneen uuteen asiaan, joita ilman en nykyään osaisi enää olla ilman. Mun miestä, joka turhautuu yrittäessään paistaa täydellistä kananmunaa ja luullessaan epäonnistuneensa siinä. Mun hassua miestä, joka mun tarjoutuessa ottamaan mahdollisesti epäonnistuneen kananmunan ilmoittaa naama kurtussa yrittäneensä paistaa sitä täydellistä munaa mulle, ei kuulemma hänen munillaan niin väliä ole. Mun miestä, joka lohduttaa mua silloin kun suren hukkaamiani aurinkolaseja. Jonka mielestä on ihan ok että mua harmittaa se että hukkasin ne, ja joka ymmärtää että sellainenkin voi harmittaa. Ja joka jaksaa vakuuttaa mulle kymmenen kertaa että saan ne varmasti takaisin, ollen oikeassa.

Mä rakastan meidän hassua pientä isoa esikoista, joka joskus miettii sanansa niin tarkkaan että hänellä kestää sanoa yksinkertaisessa lauseessa niin kauan että kerkeäisi nopeasti käydä lähikaupassa jos juoksisi. Esikoista, joka joskus puhuu niin nopeasti ettei pysy perässä. Esikoista, joka haluaa joka päivä opettaa kuopukselle uusia asioita, välillä kärsivällisesti, välillä turhautuen. Esikoisesta, joka on fiksu, välittävä ja ihana tyttö, välillä pelottavankin fiksu. Esikoista, joka ymmärtää enemmän kuin välillä haluaisi noin pienen ymmärtävän. Esikoista, joka huolehtii aina toisista, äidistään, naapurin koirasta ja päiväkodin hoitajastakin. Esikoista, joka miettii kaiken todella tarkkaan, harkitsee ja punnitsee. Esikoista, jonka kanssa fanitetaan yhdessä Antti Tuiskua, Robinia, Evelinaa ja Sannia. Esikoista joka on ihastuttavan korrekti joka tilanteessa.

*Panta  & paita saatu blogin kautta Lindexiltä.

Mä rakastan meidän hassua pientä kuopusta, joka hänkin hitsi vieköön täyttää kohta kolme! Meidän kuopusta, joka on syntynyt sarkasmi suussaan, sitä itse tajuamatta. Kuinka joku voikin olla niin naseva, hauska ja osuva tajuamatta sitä vielä itse ollenkaan? Kuopusta, joka on aivan kuin isänsä: uppoutuu yhteen asiaan kerrallaan ja haluaa tuoda sen asian elämänsä jokaiselle alueelle mukaan. Kuopusta, joka haluaa Jali ja Suklaatehdas-synttärit ja joka sellaiset myös saa. Kuopusta, joka osoittaa rakkauttaan usein ja paljon, eikä koskaan unohda kehua jos näkee jotain kaunista, oli kyseessä sitten päiväkotikaverin äidin korvakorut tai bussikuskin hieno takki. Kuopusta joka on mun ikuinen sylivauva ja kotonakin viihtyy sylissä, kainalossa ja viekussa.

Mä rakastan nykyään myös itseäni. Täytyy mussa jonkun olla ihan ok kun saan viettää mun elämää kolmen noin mielettömän tyypin kanssa. Ainakin mä oon ihan yltiömäisen onnekas, kun olen heidät saanut elämääni. Kiitos minun hassu pieni perheeni, kun teette mut niin onnelliseksi joka ikinen päivä. <3

Millaisia hassuja pieniä tai isoja perheitä teillä on? <3 Ihanaa perjantaita kaikille!

Alkuviikko on sujunut hektisesti mutta hyvällä mielellä. Olen päässyt tapaamaan huikeita tyyppejä, ja tänään tuli tasan vuosi kuluneeksi siitä kun aloitin työt Jevelolla. Mulla on jotenkin niin superhyvä fiilis! Meillä aloitti tänään myös uusi huipputyyppi tiimissä, ja vein sekä oman vuosipäiväni että hänen ensimmäisen päivän kunniaksi pullaa aamulla töihin. Tuntuu kyllä aivan kreisiltä että tämä vuosi on mennyt näin nopeasti, mutta niinhän se aina tuntuu. Vuodessa olen kyllä myös oppinut ihan älyttömästi, ja nyt kun mietin ensimmäistä työpäivääni, mua suorastaan hihityttää. Mua jännitti silloin niiiiiiin paljon!

Mä sanoin tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa ääneen yhden mun suurimmista haaveista, ja arvatkaa mitä: en menettänyt kasvojani, en nolostunut, en saanut osakseni huvittuneita katseita. Sanoin haaveeni ääneen sellaisille ihmisille, jotka mahdollisesti ehkä voisivat joskus auttaa minua unelmani toteuttamisessa. Ei sitä tiedä, u never know. Oikeastaan mulla ei ole unelmia, mulla on suunnitelmia. Ja tähän asti aina kun olen sanonut suunnitelmiani ääneen, ne  ovat konkretisoituneet: niistä on tullut haaveen sijaan päämääriä, joita kohti pyrin. Ja tähän asti olen onnistunut nämä tavoitteeni myös saavuttamaan aina jossain vaiheessa. Uskon vahvasti, että myös tämän haaveen, unelman, suunnitelman, tulen joskus toteuttamaan, ja se saa perhoset leijailemaan mahanpohjassa.

Huomaa että kevät on alkanut ja valo on lisääntynyt: jotenkin sitä on itsekin enemmän täynnä energiaa. Aikainen herätys ei tunnu enää yhtään niin aikaiselta, kun voi nähdä jo ensimmäiset sarastavat valonsäteet. Ja tänään tuli myös hieno ahaaelämys kun tyttöjen tanssitunnin jälkeen oli vielä vähän valoa jäljellä, ensi kertaa sitten syksyn. Tytötkin sitä ihmettelivät. Minä hömelö unohdin kuitenkin mun Ray Banin Clubmasterit sinne tyttöjen tanssikoululle, arvasinhan mä että ei mun kannata hankkia kunnollisia aurinkolaseja. Ei muuta kun huomenna soittoa sinnepäin sitten, kun kotona vasta huomasin ja toimisto oli mennyt kiinni. Toivottavasti joku olisi ollut niin ihana että olisi käynyt viemässä ne sinne toimistoon ja saisin ne vielä takaisin. Pitäkää mulle peukkuja! Hävettää kyllä vähän, mutta kai sitä oli niin innoissaan menossa katsomaan tyttöjen lopputanssia että ei käyneet lasit mielessäkään.

Vielä on huomenna työpäivä jäljellä ja sitten ollaan tyttöjen kanssa perjantai kotona ja lauantaina tosiaan ollaan siellä Kampin Lastentorilla. Huomenna ja perjantaina pitäisi valmistella vielä loput kirppiskamppeet, onneksi mulla on kaksi reipasta apulaista jotka auttavat oikein mielellään. En malta odottaa että saan olla tyttöjen kanssa koko perjantain, meille tulee varmasti huippu päivä. Odotan vaan sitä että saadaan perjantaiaamuna tyttöjen kanssa makoilla meidän isossa sängyssä, aamuauringon paistaessa, hupsukuvioiset yöhousut jalassa, syöden viinirypäleitä ja lueskellen satuja kaikessa rauhassa.

Postauksen kuvat viikonlopun pulkkamäkireissulta, meillä oli ihan sika kivaa! Esikoinen ei vaan suostu enää laskemaan äidin ja isin kanssa kun hän on ”niin iso tyttö että laskee aina ihan itse”. Kai me ollaan Oton kanssa sitten vielä pieniä tyttöjä kun ajatellaan että on hauskempaa laskea yhdessä ;).

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Pitkästä aikaa mä jaan teille meidän lasten parhaita juttuja viime viikoilta ja kuukausilta! Näitä on niin hauska aina kirjoitella ylös ja lukea myöhemmin, ja sitten aina ihmetellä jälkeenpäin että onko ne oikeesti tosiaan sanoneet noin. Meillä molemmat lapset ovat aikamoisia persoonia, ja heiltä tulee sellaista settiä välillä että ei meinaa naurusta tulla loppua. Ainakin on asenteet kohdillaan, ja selkeästi äidiltä ja isiltä ja muilta tärkeiltä aikuisilta kopioitu sanoja, puhetyyliä ja vitsejä.

1. T: ”Kato äiti, mä syön tätä banaania niinkuin apinat!”

Z: ”Onks hyvää, apina?”

 

2. Z: ”Mun vauvapäivä on kohta.”

T: ”Mitä silloin tapahtuu?”

Z: ”No mä synnyn varmaan.”

3. T: ”Äiti, voidaanks me mennä Antti Tuiskulle kylään?”

 

4. Z: ”Äiti sillon kun te olitte isin kans pieniä, niin te olitte ihan sikapieniä.”

 

5. T: ”Mua vähän vaivaa tääl päässä se että mun ilmapallo poksahti. Ei mua sureta, mut ihan pikku tippa vaivaa.”

 

6. T: ”Mä oon niin hurja et haluun aamul syödä chilijugurtin.”

7. Ä: ”Mitä äiti tekee työksi?”

Z: ”Vetää mua rattaissa ja pyöräilee.”

 

8. Z: ”Äiti, miten eskimot suutelee?”

Ä: ”Ne tekee sen nenällä.”

Z: ”EI! Ne tekee sen pyllyllä!”

 

9. Z: ”Mulla on jo neljä makaronia mahalaukussa!”

T: ”Ja aika monta lattialla.”

 

10: T: ”Musta tuntuu että mä oon jo aikuinen kun mulla on nii pitkä tukka.”

Z: ”Musta tuntuu et mä olen isi.”

Joo, että sellaisia ipanoita tässä huushollissa! Nämä ovat vaan jäävuoren huippu, ne jutut jotka olen muistanut/voinut kirjoittaa ylös. Usein ne parhaat jutut tulevatkin just silloin kun ei ole kynää eikä paperia missään lähimaillakaan. Tosin aika monet hyvät keskustelut me käydään nimenomaan ruokapöydässä yhteisten aterioiden aikana. Mulle lasten kanssa yhdessä syöminen aina kun mahdollista on tosi tärkeää, ja toivon että se on tapa joka säilyy niin pitkään kuin mahdollista. Vielä sittenkin kun lapset ovat isoja ja muuttavat pois kotoa, olisi ihanaa kerääntyä edes kerran viikossa yhteisen pöydän ääreen syömään, elleivät lapset sitten lennä kauemmas maailmalle.

Kertokaa ihmeessä teidän lasten/kummilasten/sisarusten/muiden lasten viime aikojen parhaita juttuja, mä haluan hihitellä! 😀

Helou! Ihan ekaksi täytyy kiittää teitä kaikkia ihan hurjan paljon kaikista upeista kommenteista joita jätitte mun työpäiväkirjapostaukseen! Oli ihanaa vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, sellainen fiilis pitkästä aikaa että olin ihan ytimessä: vuorovaikutuksessa teidän tyyppien kanssa. Tein sitä, mikä on aina ollut mulle se blogin suurin suola ja sokeri.

Sen verran täytyy vielä sanoa tässä postauksessa, mitä kommenteissani jo täsmensinkin, että vaikka noin kirjoitettuna määrä näyttää hurjalta, niin ei kuitenkaan käytännössä sitä aina ole. Esimerkiksi Sea Lifessa vierailu perheen kanssa tai instakuvan lisääminen lounaalla, vaikka ne kuuluvat mun työhön, niin toisaalta ne ovat myös huvia. Instakuvan lisääminen vie lounaasta murto-osan, ja Sea Lifessa taas oli todella mielenkiintoista ja oli ihanaa tutkia kaloja lasten kanssa, vaikka paljon valokuvia otinkin ja imin itseeni tietoa. Ja vaikka siis työhön käytetty aika näyttää suurelta, niin suurimmaksi osaksi se ei kuitenkaan työltä tunnu.

On paha lähteä vertaamaan uuvuttavuudessa eri ammatteja keskenään, koska ne ovat niin erilaisia. Esimerkiksi työtä josta ei ollenkaan nauti ja johon ei itse voi juurikaan vaikuttaa ei mielestäni voi verrata sellaiseen työhön joka lähtee omasta itsestä 100%  ja jonka tahtia pystyy itse määräämään. Kaikessa on puolensa, toiset haluavat sulkea työt oven taakse päivän päätteeksi joka päivä samaan aikaan, toiset vähän niinkuin elävät työn keskellä kokoajan mutta rakastavat sitä ja kokevat sen palkitsevana. Tärkeintähän on se että työ on sellaista jonka kanssa itsellä on hyvä olla ja joka sopii omaan elämään. Mun töissä parasta on kaiken muun lisäksi se miten paljon  saan olla lasten kanssa, ja se että meillä on joka viikko yhteinen ekstrapäivä viikonlopun lisäksi. Omasta vapaa-ajasta voin hyvin joustaa kunhan saan olla tyttöjen kanssa rauhassa.

Mutta se siitä! Mä en mitenkään erityisesti halua täällä blogissa valittaa että ”voivoi kun tämä elämä on nyt niin rankkaa ja vie hirveästi aikaa”, koska se ei sitä yleensä ole, vaan ennemminkin keskittyä olennaiseen: kertomaan meidän elämästä ja niistä asioista joita pidän mielekkäänä. Tämä nyt oli vaan mun mielestä hauska kurkistus mun työviikkoon, ja saa sellaiseksi jäädä. Katsotaan vaikka parin vuoden päästä uudelleen, miltä sitten näyttää. Ja älkää huoliko mun yöunista, tänäänkin heräsin ihan itse, pirteänä kahdeksan tunnin unien jälkeen kello 8 tasan.

Meillä on tänään ollut tyttöjen kanssa kiva vapaapäivä, ja ollaan rakennettu teltta olkkariin, pelattu muistipeliä ja käyty ulkona vaikka ilma vähän kökkö olikin. Esikoinen on iloinnut opittuaan vihdoin tekemään ihan itse rusetin, ja kuopus on hihkunut onnesta voittaessaan muistipelin, kahdesti. Hän on ollut kuulemma myös ankka koko päivän, sillä jalkaan on puettu isin isot sormikkaat räpyläjaloiksi. Mun äiti lähti kotiin eilen ja häntä sekä kuvissa söpöilevää Armasta on tietysti tytöillä kova ikävä, mutta onneksi on puhelin! Ja lopuksi vielä kuva jonka Otto otti musta ja Tiarasta erään tarha- ja työpäivän jälkeen tällä viikolla. Se on vähän heilahtanut enkä ole kovinkaan edustava siinä, mutta musta se oli vaan niin söpö kun Tipa on niin iloisen näköinen. Minun iso tyttö.

Huomenna me ajellaan Oton isoisän luokse päiväksi Tampereen lähelle, ja ajateltiin samalla käydä kurkkaamassa Lempäälän Ideapark ekaa kertaa ever. Se on varmaan iso paikka, siistiä mennä sinne. Ja kiva muutenkin lähteä parin tunnin ajelulle, me tykätään koko perhe automatkoista. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3