Moi! Kiitos hurjasti tsempistä ja hyödyllisistä neuvoista teille kaikille. Tämä ja eilinen ollaan menty tosiaan täysin ilman gluteenia ja laktoosia, ja pienen potilaan masu on voinut ihan suhteellisen hyvin ja hän on ollut pirteä oma itsensä. Vaikka tämä nyt tuli loman kannalta huonoon saumaan, niin toisaalta on myös hyvä sauma – saadaan olla kaikki yhdessä, ja voidaan heti testata miten ruokavalion muutokset auttavat, päiväkotiin kai käsittääkseni pitäisi olla lääkärintodistus allergiasta että saa erikoisruokavalion? Ja meillä ei vielä diagnoosia ole. Nyt saadaan hyvä pitkä aikaväli jolloin voidaan testata vaikutusta, ja toivoa että se auttaa pysyvästi.

Tämä päivä on mennyt siivotessa ja pakatessa, ja nyt alkaa kaikki tavarat olla kasassa lukuunottamatta niitä mitä vielä tänä iltana tarvitaan. Lähtö on aikaisin aamulla, ja ollaan jo ennen puolta päivää perillä. Tuntuu uskomattomalta että vihdoin on koittanut tämä päivä, varsinkin kaikkien näiden viime viikkojen hankaluuksien jälkeen. Olen vieläkin kokoajan vähän varpaillani, mutta viimeistään lentokoneen noustessa ilmaan mäkin aion huokaista ja siirtyä lomalle. Hyvin kaikki menee, pakko siihen on uskoa ja lakata olemasta luonteeni vastaisesti sydän kurkussa jatkuvasti.

Ollaan kerrankin pakattu sopivasti tavaraa mukaan, niin että jos vaikka eksyttäisiin ostoksille reissun aikana, on matkalaukuissa vielä tilaa. Tänään kävin ostamassa vielä aurinkorasvat ja muut tarpeelliset, nyt sitten toivotaan vaan mahdollisimman ihania säitä. Niin, ja Otto kävi ostamassa itselleen Star Wars -jättiuimarenkaan jonka päällä hän aikoo lillua uima-altaassa, en kestä! Ihan höpö tuo mies!

Mä olen tosi pahoillani että tämä viikko on ollut bloginkin kannalta vähän tämmöinen ei-niin-säännöllinen, kieltämättä ei ole  mitenkään sellainen olo että juuri nyt on hyvä sauma lähteä lomalle täältä. Mutta uskon että lomailu tekee todella hyvää ja palaan sitten ihan uudella puhdilla kirjoittamaan. Olen ajastanut loman ajaksi useita postauksia, eli höpötykset eivät lopu täältä vaikka mä lomailenkin. Luultavasti päivitän lomakuulumisia myös loman aikana ainakin kerran tai pari, mutta en aio ottaa siitä stressiä. Keskityn nauttimaan lomasta ja siitä että saadaan olla koko perhe yhdessä monen monta päivää putkeen.

Tämän viikon ajan hiljaisina olleet Instagram ja Snapchatkin aktivoituvat lomalla, joten seurailkaa niissä jos haluatte tuoreita kuulumisia, molemmista löydyn nimellä @iinalaura.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos vielä siitä että olette niin ihania <3

Meillä oli kivoja suunnitelmia äitienpäiväksi, yhteistä aamupalaa ja lasten kanssa ulkoilemista ja Oton kokkaamaa herkkupäivällistä, mutta eilen illalla mullekin iski sitten raju vatsatauti ja edes vesi alkoi pysymään sisällä vasta aamuyöstä. Olo on hurjan voimaton vielä ja ei oikein tule äitienpäivätohinoista mitään, mutta sitten taas toisaalta olen saanut ihan maailman parhaita äitienpäivälahjoja ja kortteja lapsilta ja ainoa asia mikä mua harmittaa on se että en voi hukuttaa noita molempia mukuloita pusuihin ja haleihin ettei nuorempi nappaisi multa tätä tautia jota hänellä ei vielä ole ollut.

Äitiys on hienointa mitä mä olen koskaan saanut kokea. Äitinä mä tunnen olevani omassa roolissani. Kun juoksen lasten kanssa pihalla puhaltamassa saippuakuplia tai luen tytöille satukirjaa tai leivon heidän kanssaan pullaa tai silitän tukkaa tai lasken heidän kanssaan liukumäestä, mä olen minä. Lapset kainalossa omassa kodissa Oton kanssa mä tunnen oloni hyväksi, turvalliseksi ja kotoisaksi. 

Lapset on armollisia, heitäkin harmittaa että nyt ei voinut antaa haleja tai märkiä pusuja, mutta he ymmärtävät. ”Äiti huomenna kun sinä olet terve niin halitaan ja pussaillaan koko päivä!” Voin kertoa että en ole hetkeen odottanut mitään niin paljon kuin sitä. Olen kyllä lähettänyt molemmille haleja ja pusuja Oton kautta.

Esikoinen oli kirjoittanut tekemäänsä korttiin että ”Äiti on rakas ja sen kans voi leikkiä ja se on minun kaveri. Rakas äiti. Tiaralta.” Se sai kyyneleet silmäkulmaan, sillä tiesin että hän kirjoitti sen suoraan sydämestä, näin hän tuntee minusta. Kuopus sanoi että ”Sitten kun äiti on terve niin leivotaan äidille kakku. Suklaakakku. Koska minä ja äiti tykätään suklaasta, ja koska minä rakastan äitiä. Ja äitienpäivänä pitää olla äitien kakkua”. Aika ihania äidin pieniä<3

Meidän arjessa rakkaus on läsnä jokaisessa hetkessä, ja koen sen olevan suurin onnistumiseni äitinä ja toki myös Oton onnistuminen isänä. Eväät rakastamiseen mä sain omalta maailman rakkaimmalta äidiltäni, joka on vieläkin apuna ja tukena aina vaikka mitä tapahtuisi. Ihailen omaa äitiäni eniten maailmassa, sillä hän on kaikista kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta säilyttänyt oman positiivisen asenteensa. Ja vaikka hän on käynyt läpi mitä, hän on aina jakanut rakkautta ympärilleen ja huolehtinut muista parhaansa mukaan. Hän ei koskaan ole unohtanut sanoa mulle että rakastaa mua.

Mä olen kiitollinen siitä kaikesta mitä äitiys on tuonut mun elämään, ja mitä se tuo siihen joka päivä. Vaikka tämä äitienpäivä meni vähän plörinäksi näin paremman ilmaisun puuttuessa, olen hurjan onnellinen jokaisesta päivästä jona saan kunnian kutsua itseäni noiden kahden maailman mahtavimman tytön äidiksi. He rakastavat mua, olin sitten laittautuneena ottamassa asukuvia tai oksennustaudin jälkeen tukka likaisena yöpaidassa.

Tänään ympyrä sulkeutuu, viisi vuotta sitten äitienpäivänä 8.5.2011 mä aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Siinä missä tänään jäävät pois perinteiset äitienpäivävideot, en myöskään pysty tänään mihinkään kunnon synttärikatsaukseen. Mutta 5v ei ole mikään ihan pieni juttu, ja ensi viikolla on luvassa synttärihöpötyksiä ja katsausta menneisiin viiteen vuoteen. Äitienpäivävideon puuttumisen lupaan korvata Mallorcavideolla!

Vielä kerran aivan ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja kiitoksia teille kaikille jotka mun höpötyksiä täällä luette päivästä ja vuodesta toiseen <3

Tänä vuonna kesä yllätti ja tuli kerrankin jo ennen kuin sitä osasi edes kunnolla kaivata. Me ollaan vaan kokoajan tässä odoteltu lähestyvää lomaa ja haaveiltu +20 asteen lämpötilasta, kun yhtäkkiä mentiinkin jo sen ohi. Eilen oltiin piknikillä isolla porukalla Kaisaniemenpuistossa, ja lapset pelasivat kolme tuntia jalkapalloa. Synttäreiden jälkeen esikoinen lähti kaverin synttäreille, ja kuopus jäi isin ja äidin kanssa ulkoilemaan ja syömään jäätelöä. Ihan hyvä diili. Kotimatkalla takaisin hakemasta Tipaa synttäreiltä oli vaan niiiiin täydellistä. Lämmin kesätuuli, auringonporotus, paljaat sääret ja iloiset hymyt.

Se oli tyyntä ennen myrskyä, tänään herättiinkin viideltä aamulla siihen että esikoinen oli napannut ilmeisesti synttäreiltä jonkun oksennustaudin, rajun sellaisen. Onneksi lapsilla nuo tuntuvat menevän nopeaa ohi, sillä nyt tätä kirjoittaessani hän jo mankuu ulos leikkimään, vaikka vielä pari tuntia sitten mikään ei pysynyt sisällä kymmentä minuuttia kauempaa. Nyt vaan jännätään sairastutaanko me muut ja ehditäänkö sairastaa kaikki ennen lomaa, onhan tässä vielä viikko aikaa että luulisi kyllä. Himosiivous ja käsienpesu ovat olleet tämän päivän sana.

Kuopuksella oli tänään neuvola, ja me käytiin kahdestaan siellää kun Otto piti etäpäivää ja hoivasi samalla kipeää esikoista. Neuvolassa oli kaikki juuri niinkuin pitääkin, ja oli ihanaa viettää Zeldankin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Hänestäkin on tosiaan kasvanut jo niin iso tyttö, että rattaita ei enää tarvita ja me käveltiin puolentoista kilsan matkat suuntaansa ihan reipasta tahtia. Kävelymatkoilla me juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ihmeteltiin miksi kukat kuihtuvat jos ne poimii, mietittiin minkä muotoisia pilvet olivat ja laskettiin ohi ajaneita autoja.

En voi sanoin kuvailla miten ihanaa on saada tutustua omiin lapsiin jokainen päivä vähän enemmän ja enemmän, ja tietää että (yhdessä Oton kanssa) tuntee heidät paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa. He ovat nimittäin aika mahtityyppejä, ja mä tunnen itseni valtavan onnekkaaksi ja etuoikeutetuksi kun saan olla juuri heidän äitinsä. Vaikka tavallaan on haikeaa että lapset kasvavat, ja esimerkiksi rattaista luopuminen on tietyn aikakauden loppu, on se kuitenkin ihan mielettömän ihanaa että oppii omasta lapsestaan taas vähän lisää ja voi tehdä hänen kanssaan taas vähän enemmän kaikkea jännää ja puhua  kaikesta mahdollisesta enemmän ja enemmän hänen kasvaessaan.

Menipä syvälliseksi yhtäkkiä! Nyt mä lähden takaisin ulkoilemaan kuopuksen kanssa, ja käyn samalla ostamassa kaupasta lisää mustikkakeittoa. Pidetään peukkuja että pysytään me muut terveenä.

IHanaa viikonloppua kaikille <3

Sunnuntaina oli harvinainen Vappupäivä monestakin syystä. Ensinnäkin: kevään lämpimin päivä tähän mennessä, viimeisenä parina vuotena vappuna on ollut ihan jäätävn kylmää ja nyt oli niiiiin upea sää! Toiseksi, me saatiin sekä Tiaran kummitäti miehineen paikalle Jyväskylästä, että Zeldan kummisetä paikalle kahden vuoden Aasiassa reissaamisen jälkeen. Ilmassa oli siis todellakin jälleennäkemisen riemua. Me kokattiin kaikki yhdessä kunnon vappubrunssi, ja saatiinkin aika mehevä herkkupöytä aikaiseksi.

Tarjolla oli tietysti vapun henkeen itsetehtyä perunasalaattia, nakkeja ja hodareita, broileri-pekoni-salaattia hunajamelonilla, avokadolla muilla herkuilla, hedelmiä, ruisnachoja, juuressipsejä, kastikkeita, paahdettua sipulia, vege”liha”pullia, patonkia, brie-juustoa, munkkeja, simaa, prinsessaskumppaa, limuja* (*saatu blogin kautta) ja mehua. Ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja otettiin vielä monta kertaa lisääkin. Kaikki oli ihan superhyvää ja oli ihanaa kun yhdessä ahertamisen jälkeen sai vaan nauttia ja syödä ja höpöttää.

Kummitäti toi tytöille prinsessaskumpan ja me tytöt kilisteltiin sillä, pojat ja mun äiti joivat simaa. Neidit olivat aivan pähkinöinä omasta skumpastaan, veikkaan että tästä tulee kaikkien tulevien juhlahetkien kiva juttu. Armas-koirakin hengaili partsilla ja vilkuili kaihoisasti nakkia ja pekonia. Oli oikeasti niin rentoa ja kivaa, ja mahtavaa nähdä tyyppejä joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Lapsetkin ottivat yllättävän lämpimästi vastaan kummisedän, aivan kuin hän ei olisi koskaan poissa ollutkaan, vaikka olisi voinut luulla että kahden vuoden tauko ja tuuhea parta pelottavat.

Brunssailun jälkeen lähdettiin vielä leikkipuistoon ja nautittiin mielettömän upeasta säästä porukalla. En voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu nämä ihanan lämpimät säät! Kyllä se kesä vielä sieltä tulee. Sunnuntai ja koko viikonloppu olivat kyllä just sitä mitä tähän väliin kaivattiin. Rentoa yhdessäoloa vailla aikatauluja, aurinkoa ja ihan superisti hyvää ruokaa ja ihania ihmisiä. Näillä jaksaa tämän työviikon, ja helatorstai onkin jo vapaa taas! Mulla on rentoutuneempi fiilis kuin pitkään aikaan, ja sitä vielä edesauttaa se että ensi viikolla koittaa vihdoin meidän Mallorcan loma!

Kiitos meidän ihanille vieraille. On parasta että on sellaisia kavereita joiden kanssa voi jatkaa aina siitä mihin on jääty, oli välissä sitten tuhannet kilometrit, kaksi vuotta tai kolmen tunnin automatka.

Ihanaa alkanutta viikkoa ja toukokuuta kaikille <3

Otto on ollut eilisaamusta asti työmatkalla Tukholmassa ja me ollaan oltu täällä tyttöjen kanssa. Mun äiti tuli meille kaveriksi kun Otto lähti, ja on toiminut meille autokuskina harrastuksiin ja päiväkotiin, sekä seurana, ja Armas on tietysti myös mukana. Ollaan pärjätty kyllä hyvin muuten ja tyttöjen kanssa on kaikki mennyt ihan niinkuin yleensäkin, mutta ai hitsi että on kova ikävä Ottoa. Otto on perjantai-iltaan asti reissussa ja ensi viikolla taas, ja tämä on meille ensimmäinen näin pitkä aika erossa toisistamme. Taidetaan olla molemmat vähän hukassa, messenger laulaa kokoajan ja ollaan puhuttu facetime-puheluita jakuvasti. Voin kertoa että meidän tän hetken viestit on sen verran ällösöpöjä että heikompaa hirvittää.

Me ollaan niin paita ja peppu että tekee tiukkaa olla erossa. Ei olla Oton kanssa niitä ihmisiä jotka kaipaavat omaa tilaa, me ollaan se ihan toinen ääripää: niitä ällöjä jotka vois pitää toisistaan kiinni 24/7. Mutta se on meidän tapa, toisille sopii toinen ja toisille toinen. Tärkeintähän on se että tunne on suhteessa molemminpuolinen, molemmat kaipaavat toisiaan, tai kumpikaan ei kaipaa toista, eikä niin että toinen kaipaa ja toinen vaan haluaa kauemmas.

Onneksi tämä nyt on kuitenkin vaan lyhyt aika, eikä ainakaan toistaiseksi mikään jatkuva juttu. Vaikka ikävä onkin, niin onhan se ihan mahtavan hieno juttu että toinen on työmatkalla ulkomailla. Sehän on taas uusi askel uralla eteenpäin, ja loistava sellainen. Ikävöinnin lisäksi mä olen myös ihan mielettömän ylpeä siitä mitä mieheni on saanut aikaan, enkä ikinä ikävän takia seisoisi hänen unelmiensa tiellä. Pieni ikävöiminen tekee myös ihan hyvää, sillä vaikka me ollaan arjessakin aika ällösöpöilijöitä, niin toisen hetkellinen kaipaaminen on varmasti ihan hyvä piristysruiske aina välillä. Sellainen, että tajuaa vielä entisten lisäksi miljoona asiaa lisää miksi ei ikinä halua olla toisesta sekuntiakaan erossa jos ei ole pakko.

Ja ihan kohtahan on meidän loma! Tyttöjen passitkin tulivat jo ja en kestä mitä palleroisia he ovat omissa passikuvissaan. Niin hassua että pian me lähdetään yhdessä reissuun ja saadaan rentoutua kaikessa rauhassa yhdessä. Siitä tulee ihan paras juttu ikinä!

Tyttöjen tanssitunnilla tajusin miten vähän aikaa kesäänkään enää on, sillä heillä on enää muutama kerta ennen kevätnäytöstä, jonka esitystä he tänään jo harjoittelivat. Meinasi kyynel vierähtää, mä varmaan pillitän ihan hulluna kunhan nään meidän neidit esiintymisasuissa sitten kevätnäytöksessä tanssimassa. Awwwww! Nyt pitää alkaa iltapalalle ja nukkumaan, kun me unohduttiin tyttöjen kanssa lukemaan Inside Out-kirjaa ja istahdin koneelle vasta tunti sitten ja kello on jo näin paljon.

Hyvää yötä ihanat <3