Arki alkoi tällä viikolla ja täytyy sanoa, että melko hyvin ollaan päästy siihen jo kiinni. Aloitettiin viikko tekemällä kunnon suursiivous – tyhjennettiin kaikki alakerran kaapit (muualta kuin keittiöstä) ja nurkat. Kannettiin tavarat ulos ja imuroitiin ja siivottiin lattiasta kattoon. Pestiin pyykkikori(e)n kaikki pyykit puhtaaksi ja viikattiin kaappeihin. Eteisessä tein kenkäinventaariota ja sainpa tällä viikolla käytyä myös kuopuksen vaatekaapin perusteellisesti läpi. Erottelin sieltä pienet, sopivat ja liian isot vaatteet, kun kesän aikana tuli laitettua kaikki vaan kerralla samaan kasaan pyykistä. Kaapit menee meillä aina sekaisin, jos on useampia reissuja lyhyen ajan sisään ja puretaan ja pakataan jatkuvasti. Mutta nyt on paljon kivempi, kun nekin on ojennuksessa. Oli ihanaa muutenkin aloittaa arki puhtaassa ja siistissä kodissa. Paljon rennompi fiilis kun ei ärsytä sotkut. 

Koulun aloitus on sujunut mahtavasti pitkästä tauosta huolimatta. Lapset ovat olleet aivan fiiliksissä siitä, kun ovat päässeet kouluun. Eniten minua jännitti kuopuksen dagiksen jatkaminen ekaa kertaa sitten maaliskuun alun, mutta sekin on mennyt mainiosti, ei mitään probleemaa. Olen kysynyt pari kertaa itseltäni, että voiko tämä  arkeenpaluu oikeasti sujua näin kivuttomasti, vaikka oli niin pitkä tauko? Mutta ilmeisesti se voi. 

Tämä viikko on toki ollut koulussa vielä pehmeää laskua ja ensi viikolla sitten alkavat uudet päivät ja uudet lukujärjestykset, mutta eiköhän se “oikea” arkikin mene ihan yhtä mukavasti kuin tämä viikko.  Säät hellivät ja käytiin vielä torstaina uimassa lasten kanssa, silloin ei tuntunut yhtään arkiselta. Leivottiin myös pari kertaa omena-kaurapaistosta oman pihan ompuista iltapalaksi ja se on kyllä niin hyvää! Onneksi ne omput on niin hyviä, että ei tarvitse edes juurikaan laittaa sokeria mukaan. 

Nyt viikonloppuna pidettiin pienimuotoiset rapujuhlat Oton perheen kanssa ja oli hauskaa. Tämä oli mun aivan ensimmäinen kerta rapujuhlissa ikinä ja mua vähän jännitti etukäteen, että osaanko! Mutta hyvinhän mulla sujui rapujen syöminen, kun oli hyvät opettajat. Naurattaa se, että koko viikon oli ihan mielettömän upeat säät, mutta eilen sitten satoi ihan koko päivän. Onneksi meillä on katettu terassi, niin pystyttiin silti viettämään rapujuhlia ulkona. Oikeastaan oli aika tunnelmallista, kun ei kuitenkaan ollut yhtään kylmää tai tuulista. 

Sade ropisi ympärillä ja terassilla oli lämmin tunnelma. Ja sade piti myös kaikki ötökät pois terassilta meitä kiusaamasta, mikä oli erittäin mukavaa. Herkuteltiin rapujen lisäksi meidän tekemillä perunasalaatilla, Västerbottenost-piirakalla ja kanttarellipiirakalla, sekä Oton siskon tuomalla raparperipiirakalla. Aika paljon piirakkaa, mutta hyvää oli kaikki! 

Tänään käytiin iltapäivällä kurkkaamassa Oton serkun jenkkifutis-matsia lasten kanssa ja haettiin japanilaista noutoruokaa illalliseksi Kampai 3:sta. Mielettömän hyvää! Oli leppoisa sunnuntai ja koko viikko lasten kanssa. Arki tuntuu hyvältä ja jotenkin ihanan simppeliltä juuri nyt. Ja sekin on muuten aika kivaa, että viikonloput tuntuvat taas viikonlopulta. Lasten kesälomalla se arjen ja viikonlopun raja on häilyvä, mutta nyt on taas niin nautinnollista, kun saa herätä ilman herätyskelloa.

Mä lähden innolla kohti seuraavaa arkiviikkoa! Toivottavasti teilläkin on sujunut arkeen paluu mukavissa merkeissä <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Kun mä vuonna 2011 tajusin seurustelevani melkein suomenruotsalaisen kanssa, oli yksi mun ekoja ajatuksia, että ”JES! Pääsen vihdoinkin rapujuhliin!”. Meidän pohjoissuomalaisessa suvussa ei rapujuhlia olla koskaan juhlittu yhdessä, enkä tiedä onko kukaan mun sukulainen ikinä edes ollut rapujuhlissa. Mä en ainakaan ole. Mä olin kuitenkin niistä kuullut ja lukenut paljon, ja aina vähän fiilistellyt sitä ajatusta. Mutta kuten sanottua, en koskaan ollut oikeasti ollut rapujuhlissa, tai syönyt rapuja. Ajattelin pääseväni rapujuhliin jo samana kesänä kun Oton tapasin, mutta vielä mitä. Tässä mä istun seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin, edelleen yhtä kokemattomana rapujen suhteen. Otto on kyllä ollut elämänsä aikana rapujuhlissa, mutta meidän yhdessäolon aikana ei kertaakaan.

Päätin tarttua rapua saksista, ja ottaa ohjat omiin käsiin. Tämän Maldon -kamppiksen myötä, jossa vienosti pyöriteltiin ajatusta rapujuhlista, mä päätin ostaa ihan itse niitä rapuja, ja kokeilla. Ostin ensimmäisiksi harjoitusravuikseni pakasterapuja. Ravuista syötävän irti saaminen tuntui aivan utopistiselta ajatukselta, ja halusin ihan tosissani harjoitella ennen, kuin edes uskalsin suoda ajatustakaan omien rapujuhlien järjestämiselle.

Netti on onneksi pullollaan loistavia ohjeita pakasterapujen ”elvytykseen”, ja väsäsin niiden yhdistelmästä oman versioni. Suurimmassa osassa ohjeita suositeltiin lisäämään liemeen olutta, ja mä päätin kokeilla sitä myös. Tärkeimpiä rapujen maustajia ovat kuitenkin laadukas merisuola, sekä tuore tilli.

PAKASTERAPUJEN ELVYTYSLIEMI (1kg rapuja)

2 litraa vettä

1dl olutta

3 rkl Maldon-suolaa

3 sokeripalaa

reilu nippu tuoretta tilliä

Sekoita vesi, Maldon-suola ja sokeripalat  kattilassa. Kiehauta liemi ja lisää kruunutilli. Hauduta viisi minuuttia, ja jäähdytä haaleaksi. Nosta tillit pois. Laita jäiset ravut suureen kattilaan ja siivilöi liemi rapujen päälle. Lisää päälle vielä tuoreita tillinoksia. Anna rapujen sulaa elpyä mausteliemessä jääkaapissa ainakin 6 tuntia, mieluummin yön yli (me laitettiin ravut liemeen illalla kymmeneltä, ja testasin niitä seuraavana aamuna kymmeneltä).

Me maisteltiin rapuja perinteisesti  paahtoleipien kanssa. Oton sisko tuli syömään mun kanssa rapuja, ja opetti mua käsittelemään rapuja oikein. Ilman hänen neuvojaan olisin varmasti ollut ihan hukassa. Katsoin kyllä netistä ohjevideon muutamaan otteeseen, mutta kyllä ne käytännön neuvot olivat kultaakin kalliimpia. Sain jopa ravusta irti lihaa, ja vähän leivän päällekin. Ja olihan se rapu hyvää, voi veljet se oli hyvää. Rapuja, paahtoleipää ja voita. Niin yksinkertaista ja niin hyvää. Tämän rapukokemuksen perusteella uskallan 100% varmuudella sanoa, että haluan ihan varmasti järjestää itsekin rapujuhlat, ja aion käyttää silloinkin noita samoja kestävän kehityksen mukaisesti pyydettyjä pakasterapuja.

Meidän rapuliemen tärkein mauste oli laadukas Maldon-merisuola, jota on valmistettu jo vuodesta 1882 asti. Se valmistetaan Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Englannissa Maldonin kaupungin läpi. Suolakiteet ovat Maldon-suolassa pyramidin muotoisia, ja siksi suola on niin kevyttä. Monet gourmet-kokit Suomessa ja maailmalla vannovat Maldon-suolan nimeen, ja meilläkin se on ollut käytössä siitä asti, kun eräs tuttu kokki sitä meille suositteli. Maldon-suolassa suolan maku on täysin puhdas, eikä siinä ole mitään sivumakuja. Maldon-suolaa saa myös savuisena versiona, eli Maldon-savusuolana, jota myydään Keskon kaupoissa.

Suola on meille kaikille ihmisille välttämätöntä, mutta sitä ei saa syödä liikaa. Me ollaan tarkkoja siitä, että varsinkaan lapset eivät saa lisättyä suolaa liikaa, mutta tärkeää on myös huolehtia, että omakin suolan saanti pysyy suositusten rajoissa. Maldon-suolaa ei tarvitse lisätä kilokaupalla, sillä sen puhdas suolan maku riittää pienenäkin annoksena maustamaan ruoan.

Nyt hei saa jakaa kaikki parhaat rapujuhlavinkit, koska mä en oo koskaan ennen järkännyt rapujuhlia! Käytättekö te Maldon-suolaa ruuanlaitossa, tai kiinnitättekö huomiota siihen, millaista suolaa käytätte?