Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin ja Indieplacen kanssa. 

Ylihuomenna on virallisesti halloween ja lauantaina vietetään pyhäinmiestenpäivää, nyt on siis loistava aika viettää sadonkorjuujuhlaa. Lokakuu on kurpitsoiden kulta-aikaa ja me ollaankin syöty aika paljon kurpitsaruokia viime aikoina. Hyllyllä odottaa suuri pyöreä kurpitsa kaiverrusta, tarkoituksena oli kaivertaa kurpitsa nyt viikonlopuksi ja sitten sen sisällöstä kokkaillaan ainakin kurpitsakeittoa sekä kurpitsapiirakkaa. 

Mun suurin kurpitsalemppari maun puolesta on kuitenkin pitkulainen ja vaalea myskikurpitsa. Myskikurpitsa toimii niin upeasti erilaisissa ruuissa piirakoista keittoihin ja pastoista risottoihin. Tällä kertaa halusin kehitellä vähän erilaista kurpitsareseptiä, sillä kermaiset pastat on täällä blogissa jo aikalailla mun osalta “nähty”. Viime vuodeltakin löytyy upea kermainen pastaresepti yhteistyössä Maldonin kanssa ja siinä käytin Maldonin savusuolaa. 

Tällä kertaa mä laitoin kurpitsaa pizzaan ja siihen sain inspiraation, kun me viime viikolla käytiin italialaisessa ravintolassa syömässä ja bongasin siellä listalta kurpitsapizzan. Arvoin itse sen ja pastan väliltä ja päädyin pastaan, mutta kurpitsa pizzassa jäi ajatuksena kytemään mun mieleen. Pakkohan sitä oli testata! Ja voi kuulkaa me testattiin ja siitä tuli niin älyttömän hyvää, että testataan varmasti vielä toisen ja kolmannenkin kerran. 

Tein pohjan pizzaan itse ja paahdoin kurpitsat uunissa etukäteen yhdessä Maldon-suolan ja oliiviöljyn kanssa, koska uunipaahto tuo niin ihanasti sitä kurpitsan makua esiin. Lisäsin tähän vähän valkosipulia ja chiliä sekä murusteltua vuohenjuustoa ja ne sopivat aivan mielettömän hyvin kurpitsan makean ja pehmeän maun kanssa yhteen. 

Maldon on varmasti tuttu teille, jotka olette mun ruokapostauksia ennenkin lukeneet. Käytän Maldon-suolaa aina ruuanlaitossa, koska pyramidinmuotoiset suolakiteet ovat niin ihanan kevyitä ja niissä on niin puhdas ja hyvä suolan maku. Maldon-suolaa valmistetaan Englannin Maldonissa samoilla perinteisillä käsityömenetelmillä kuin jo vuonna 1882, jolloin Maldon on perustettu. 

Maldonilta tuli tänä vuonna tuttujen pahvipakkausten rinnalle huiput ja kestävät lasiset suola- ja pippurimyllyt, joista tykkään ihan älyttömän paljon. Jos olen ihan rehellinen, niin sormisuola on aina tuntunut arkiruokailussa vähän työläältä. Mylly poistaa tämän ongelman ja ne ovat uudelleentäytettäviä! Eli kun Maldon-mylly on tyhjä, laitan sinne vaan lisää Maldon-suolaa pahvipakkauksesta. Ihanan kätevää ja helppoa. Maldon-suola- ja pippurimyllyjä myydään Prismoissa ja Food Market Herkuissa. 

Kurpitsapizza sadonkorjuu-juhliin (2 pellillistä pizzaa)

Pizzataikina:

2dl vettä

2/3pala(à 50 g)tuorehiivaa

5dl vehnäjauhoja

4rkl oliiviöljyä

1tl Maldon-suolaa myllystä

Kurpitsatäyte:

1 pienehkö myskikurpitsa

2rkl Oliiviöljyä

½ tl Maldon-suolaa myllystä tai Maldon-sormisuolaa

⅓ tl Muskottipähkinää

Pizzan päälle kurpitsan lisäksi:

200g Creme Fraichea tai Kaura fraichea

½ ruukkua Salviaa

70g Pinjansiemeniä

4rkl Hunajaa

2rkl Oliiviöljyä

3 valkosipulin kynttä murskattuna 

1 chili siemenet poistettuna

1 iso punasipuli 

Kurpitsan valmistus: Poista kuoret ja siemenet ja pilko myskikurpitsa kuutioiksi. Levitä kuutiot tasaisesti uuninpellille ja rouhi Maldon-suolamyllystä suolaa niiden päälle sekä ripottele muskottipähkinäjauhetta, ja kaada 2rkl oliiviöljyä ja sekoittele pellillä. Paahda kurpitsoita uunissa n. 35 minuuttia 200 asteessa.

Valmista pizzataikina: Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot, suola ja öljy ja vaivaa tasaiseksi. Laita puoleksi tunniksi liinan alle kohoamaan lämpimään paikkaan (esim. altaaseen vettä ja kulho altaaseen kellumaan). Kauli kahdeksi tasaiseksi pizzapohjaksi kahdelle leivinpaperoidulle ja kevyesti jauhotetulle leivinpaperille uunipellille. 

Täytteet: Murskaa valkosipulinkynnet. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi silpuksi.  Levitä Creme fraiche pizzapohjien päälle. Ripottele valkosipuli- ja chilimurska Creme fraichen päälle. Maista kurpitsakuutioita (onko maku kohdillaan), jos ei, lisää suolaa sekä muskottipähkinää. Pilko punasipulit ohuiksi renkaiksi. Levitä creme fraichen päälle punasipulit sekä kurpitsakuutiot tasaisesti. Murusta niiden päälle vuohenjuusto ja lisää salvian lehtiä. Ripottele pizzoille hunajaa sekä oliiviöljyä ja lopuksi pinjansiemeniä. Paista uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia.

Tämä pizza oli rehellisesti sanottuna parasta pizzaa, mitä mä olen koskaan tehnyt itse. Se oli niin täynnä makua, loistavaa makean ja suolaisen yhteistyötä, ihanasti pientä potkua chilistä ja sopivasti pehmeää ja rapsakkaa. Jo se pelkkä tuoksu oli niin huumaava kun pizzat olivat uunissa, että odotettiin Oton kanssa vesi kielellä. Ihan käsittämättömän hyvää. Olen ehkä vähän arka yleensä kehumaan omia reseptejäni, koska en halua ”ylimyydä” mun ruokia. Yleensä ne on sellaisia perushyviä, jotka maistuu meidän perheelle. Mutta tämä oli kertakaikkiaan ihan mun lemppari, ei ehkä pelkästään paras pizza ikinä vaan ehkä myös yksi parhaista ruuista ikinä. Tämän reseptin mä aion tulostaa kauniisti kuvan kera ja liimata meidän jääkaapin oveen.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin ja Tabascon kanssa.

Sain aloittaa tämän kesän yhdellä hauskimmista ja opettavaisimmista illoista hetkeen, nimittäin Maldonin ja Tabascon järjestämällä kokkikoulu-illalla Gohan Wine Barissa. Gohan sijaitsee Sofiankadulla Helsingissä, ja oli ihan älyttömän siistiä päästä bloggaajakollegoiden kanssa kokkaamaan huippukokki Marcos Goisin johdolla, sekä tekemään drinkkejä baarimestari Juri Kautton opeilla.

Ilta oli täynnä kuplivaa naurua, kokkailua ja ennen kaikkea herkullista ruokaa. Meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja mä sain olla samassa ryhmässä itselleni entuudestaan tuttujen ihanan Nadjan ja Juulian kanssa. Me valmistettiin alkuruuaksi Marcos Goisin reseptillä lammas- tai punajuuritartar Tabascolla, sekä isomaksaruohoa, samettikukkamajoneesia ja rapeaa lehtikaalia. 

Saatiin muuten Nadjan ja Juulian kanssa aikaiseksi aika älyttömän herkullinen alkuruoka koko porukalle, vaikka kukaan meistä ei koskaan aiemmin ollut tehnyt mitään sellaista (jauhanut lihaa tai valmistanut itse majoneesia). Marcos oli itse poiminut meidän alkuruoka-annokseen villiyrtit aamuisella meditointireissullaan ja ruuasta tuli siis aivan käsittämättömän herkullista. Kun me tuijoteltiin siinä niitä meidän annoksia valmiina, ei voitu käsittää, että me oltiin tehty ne itse! Illassa oli mukana enimmäkseen ruokabloggaajia, sekä muutama meitä lifestylebloggaajia. Oli hauskaa kun Marcos kysyi meiltä lifestylebloggaajilta, jotka aloitettiin ekalla kokkausvuorolla, että ollaanko me niitä ruokabloggaajia. Olin aika otettu!

Mä pääsin myös itse tekemään kastikkeen, ”pleittaamaan” eli asettelemaan ainekset lautaselle ja esittelemään annosta Nadjan ja Juulian kanssa. Saatiin siitä valtavasti kehuja ja kuulemma annoksessa maistui juuri sopivasti Tabasco, sekä laadukas Maldon-suola.

Kokattiin useammassa eri vuorossa, ja meidän aloituksen jälkeen oli ruokabloggaajien vuoro tehdä meille pääruokaa, ja toinen ruokabloggaajaporukka pääsi tekemään drinkkejä. Me saatiin sillä aikaa istuskella Gohanin upealla terassilla kauniissa kesäisessä illassa Nadjan ja Juulian kanssa höpöttämässä. Oli niin kivaa vaan jutella ja heittää läppää ja vaihtaa kuulumisia.

Pääruoka oli todella herkullista myös, siinä oli Jalotofu-täytteisiä tortellineja, Pecorino-lientä, fermentoitua tomaattia ja karhunlaukkaa, sekä hiillostettua makrillia kera uuden sipulin, mätimajoneesin ja villiyrttisalaatin. Mielettömiä ruokia!

Pääruuan jälkeen me siirryttiin sisätiloihin tekemään yhdessä baarimestari Juri Kautton kanssa jälkkäridrinkkejä, yksi porukka valmisti jälkkäreitä ja yksi porukka sai vuorostaan chillailla ihanalla kesäterassilla. Hot Rubarb -drinkkejä valmistaessa mä pääsin eka kertaa sheikkaamaan shakerilla drinkkiä (kuten me kaikki). Meitä nauratti, kun baarimikko kysyi meiltä ollaanko me koskaan ennen sheikattu ja vastattiin kuorossa pyllyt heiluen, että ”OLLAAN!”. Niin huono, mutta niin hyvä läppä just siihen tilanteeseen.

Jälkiruuaksi meillä oli Crack-buns –tuulihattuja, raparperi-Tabasco“froyo” sekä ketunleipää ja keto-orvokkia. Ja tietty niitä meidän tekemiä super herkullisia Hot Rubarb -drinkkejä. Tosin se meidän osuus drinkin teossa oli aika helppo, miksattiin vaan ainekset sekaisin ja lisättiin jättimäiset jääpalat. Juri eli Jykke oli aiemmin jo valmistanut niihin sirkulaattorissa hyvät maut tuoreesta raparperista, Tabascosta, chilistä, seljankukkamehutiivisteestä triple secista ja KWV Kruxland Ginistä. 

Kaikissa ruuissa ja drinkeissä maistuivat Tabascon ja Maldonin hienostuneet maut. Vuodesta 1868 asti Louisianan Avery Islandilla valmistettua Tabascoa voi käyttää yllättävän moneen eri ruokaan ja juomaan ja se on kyllä meilläkin sellainen kastikehyllyn klassikko. Sillä voi maustaa niin grilliherkut kuin talven ihanat padat ja keitotkin. Drinkeissä en itse olisi sitä keksinyt käyttää, mutta se sopii niihin aivan loistavasti! Maldonista olen oppinutkin tässä vuosien aikana jo, että se on juuri se suola, jota huippukokit ympäri maailman käyttävät, koska siinä on niin puhdas maku. Ja niin käytän mäkin!

Opin illan aikana ainakin aika monta uutta hienoa hifistely-ruoka- ja juomatermiä sekä sen, että pystyn valmistamaan oikeasti tosi hienon ja näyttävän alkupalankin, eikä se edes ole kovin vaikeaa. Toki multa puuttuu täysin se tietotaito ja luovuus fine dining- annosten suunnitteluun ja yhdistelyyn, mutta valmiin reseptin pystyn valmistamaan ja sekin on jo jotain. Oli ihan uskomaton kokemus saada niin paljon neuvoja ja kokeilla ihan käytännössä lahjakkaiden ihmisten ohjauksessa.

Ilta oli ihan mieletön kokemus ja meillä oli niin hauskaa, että ei olisi tehnyt mieli lähteä nukkumaan ollenkaan! Kiltisti silti lähdettiin Nadjan kanssa samalla metrolla. Kiitos vielä ihan superisti Maldonin ja Tabascon mahtaville tyypeille tästä illasta, Marcosille ja Jurille kärsivällisyydestä ja hyvistä neuvoista ja opetuksesta sekä tietty ihanimmille blogikollegoille ja Indieplacen tyypeille huippuseurasta! Niin paras kesäilta!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Pääsiäinen on sellainen juhla, johon meillä ei kotona oikein ole ollut ruokaperinnettä, ellei suklaamunia lasketa. Ollaan vähän kokeiltu eri juttuja joka vuosi. Tykätään ottaa pääsiäisenä tosi rennosti ja meidän perinteet liittyvät enemmän yhdessä tekemiseen pääsiäisen osalta kuin johonkin tiettyyn ruokalajiin. Juhlaperinteistä tykkäävänä mä olen kuitenkin miettinyt, että olisi ihanaa, jos meidänkin perheellä olisi joku oma pääsiäisen ruokalaji. Joku sellainen ruoka, jota lapset tulisivat aina pääsiäisenä kotiin syömään vielä aikuisenakin. Ihan niinkuin mekin käydään Oton perheen luona pääsiäisaterialla koko perhe joka vuosi.

Mä lähdin kehittämään meille pääsiäisen uutta perinneruokaa satokauden pohjalta. Juuri nyt on meneillään parsa-aika, joten parsa tuntui keväiseltä ja luontevalta valinnalta. Me tykätään koko perhe parsasta yhtä lukuunottamatta ja tähän aikaan vuodessa sitä syödään tässä kodissa paljon. Mutta mitä parsalle kaveriksi? Usein parsan kaverina on suolaisia lihoja ja liha muutenkin kuuluu usein pääsiäispöytään. Halusin kuitenkin kehittää tähän Maldonin kamppikseen jotain erilaista vaihtoehdoksi lihalle. Siksi valitsin parsan kaveriksi lohen. Lohi ja parsa menevät aivan loistavasti yhteen makujen puolesta, varsinkin kun molemmat maustaa laadukkaalla ja autenttisella merisuolalla. Molemmat ovat sellaisia raaka-aineita, jotka ovat parhaimmillaan suolan kanssa, koska suola korostaa niiden upeita makuja.

Maldon-suola valmistetaan Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty jo vuodesta 1882 asti. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Englannissa Maldonin kaupungin läpi. Maldon on pitkäaikainen yhteistyökumppanini, jonka suola on meidän arjessa luontevana osana kaikissa ruokalajeissa, joihin suolaa käytetään. Olen kertonut tarkemmin Maldonin syntytarinasta esimerkiksi viime elokuussa kirjoittaessani rapujuhlista.

Toukokuun alussa suurimmissa Prismoissa ja S-Herkku -myymälöissä tulevat myyntiin nämä kuvissakin näkyvät uudet mahtavat Maldon suola- ja pippurimyllyt. Myllyt ovat uudelleentäytettäviä ja valmistettu kestävästä lasista. Niissä on kaksiportainen karkeuden säätö, jotta suolasta tai pippurista saa joko hienompaa tai karkeampaa, ihan miten ruokalaji vaatii. Juuri tällaisia mä olen kaivannut! Laadukas sormisuola on mulle kaikkein mieluisin suola ruuanlaitossa, mutta mylly helpottaa sen käyttöä aivan älyttömän paljon. 

Tämä resepti valmistuu reilussa puolessa tunnissa, joten se jättää pääsiäisenä aikaa myös kaikelle muulle hauskalle, vaikka juhlava onkin. Ehkä tästä tosiaan voisi tulla meidän pääsiäisen perinneruoka, ainakin lapset jo hyväksyivät idean.

Pääsiäisen uunilohi ja paahdettu parsa (5 aikuisen annosta)

800g MSC-sertifioitua ruodotonta lohifileetä

3 limeä

3 valkosipulinkynttä

Maldon-suolaa

Maldon-mustapippuria

Kourallinen korianteria

Kourallinen ruohosipulia

1-2 kevätsipulia varsineen

500g parsaa

2 rkl Laadukasta oliiviöljyä tai seesamiöljyä

Balsamicoa

Pese limet ja viipaloi kaksi niistä ohuiksi viipaleiksi. Halkaise yksi lime kahtia ja purista mehut lohen päälle. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi ja ripottele lohen päälle. Pyöräytä Maldonin myllyistä suolaa ja pippuria oman maun mukaan lohen päälle. Lisää ohuet limeviipaleet ja paista lohta uunissa 200 asteessa 20 minuuttia. Pese parsat, leikkaa puumaiset osat pois ja kuori niitä vähän juuresta, jos ne ovat kovin paksuja. Laita parsat lasivuokaan, kaada päälle pari ruokalusikallista seesamiöljyä (tai oliiviöljyä) ja mausta Maldon-suolalla ja Maldon-mustapippurilla myllystä. Paahda uunissa 200 asteessa 10 minuuttia. Ota parsa ja lohi uunista. Pese ja pilko kevätsipulit ja silppua ruohosipulit. Huuhtele korianterit. Ripottele kypsän lohen päälle reilusti yrttejä ja kevätsipulia. Tarjoile parsan ja balsamicon kanssa. (jos haluat vielä ruokaisamman aterian, tarjoile lisäksi esim. basmati-riisiä, jota meillä on aina lapsille uunilohen kaverina).

Tämän keväisempää annosta on kyllä hankala keksiä, värit ja maut ovat todella kohdallaan, vaikka itse sanonkin! Suosittelen ehdottomasti maistamaan ja saa maistaa vaikka heti, jos ei malta pääsiäiseen asti odottaa. Maldon-suolasta ja muista tuotteista löytyy lisätietoja Maldonin vasta avatuilta suomenkielisiltä nettisivuilta, käykää ihmeessä tutustumassa!

Onko teillä pääsiäisen ruokaperinteitä? Mikä on paras pääsiäisruoka?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Lokakuu – kurpitsoiden kuukausi, eikö? Mikä sopisikaan paremmin näihin lokakuun tunnelmiin, kuin kermaisen herkullinen myskikurpitsa-salviapasta ruskistetulla pinjansiemenillä ja savusuolalla? No eipä juuri mikään! Kurpitsa on raikasta, ravitsevaa, terveellistä, kauniin värikästä ja ennen kaikkea mielettömän herkullista. Tietty terveellisyys hieman kärsii jos voita laittaa kovin tuhdisti, mutta joskus saa hieman herkutella, eikö? Haluan nostaa satokauden ajankohtaisia raaka-aineita esiin, ja tällä hetkellä todellakin kurpitsat ovat ajankohtaisia. Siksi lähdin kehittelemään tätä herkkureseptiä myskikurpitsasta ja sen kavereista.

Mä rakastan uunissa paahdettua myskikurpitsaa ja kurpitsan kermaisuutta. Kurpitsan makeus kaipaa tasapainon vuoksi myös hieman suolaisuutta, ja tähän ruokaan suolaisuuden tuo Maldonin upea savusuola. Savusuola tasapainottaa kurpitsan makeuden, ja samalla korostaa sen makua, lisäten herkullista savun aromia tähän sadonkorjuuajan herkkuun. Mä paahdoin myskirkurpitsakuutiot uunissa savusuolaa päälle ripoteltuna, sillä olen muutaman vuoden kurpitsakokkailuiden kanssa todennut, että se on paras tapa saada kurpitsan maku kunnolla esille. Kerran kokeilin vain keittää kurpitsat, ja se ei ollut yhtään sama. Suosittelen siis ehdottomasti uunissa paahtamista, vaikka se viekin hieman enemmän aikaa. Tämä sopii hyvin vaikkapa viikonlopun nautiskeluruuaksi.  Me tarjoiltiin tätä eräänä iltana, kun meidän ystävät tulivat kylään. Vietettiin vähän niinkuin sadonkorjuujuhlaa, ja nautittiin muutenkin tämän hetken ajankohtaisista herkuista.

Maldonin savusuolaa myydään Keskon kaupoissa (ja marraskuun alusta alkaen myös S-ryhmän kaupoissa), ja mä olen aivan ihastunut siihen! Tavallista Maldon-suolaa meillä on käytetty ruuanlaitossa jo vuosia, mutta tämä Maldon savusuola on tämän vuoden uusi tuttavuus mulle. Se antaa ihan omanlaisensa säväyksen tuttuihinkin ruokiin, ja suosittelen kyllä kokeilemaan. Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 asti. Se valmistetaan Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty alusta asti.  Suolakiteet ovat Maldon-suolassa pyramidin muotoisia, ja siksi suola on niin kevyttä.

Myskikurpitsa-Salviapasta (6 annosta)

500g Fettucinea

2dl pastan keitinvettä

1-2dl ruokakermaa tai kaurakermaa

3rkl oliiviöljyä

1 n. 1kg  myskikurpitsa pilkottuna n. 1,5cm kuutioiksi

2 keltasipulia

1 ruukku tuoretta salviaa

2 ruokalusikallista voita tai öljyä

1/4tl jauhettua muskottipähkinää

1/4tl inkiväärijauhetta

1tl juustokuminaa

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1tl mustapippuria

ripaus chilijauhetta

2tl Maldon-savusuolaa

1tl Maldon-suolaa pastan keitinveteen

70g pinjansiemeniä

1dl Parmiggiano reggianoa tai Pecorino Romanoa raastettuna

Valmistusohje:

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Pilko kurpitsat pieniksi kuutioiksi, ja lohko sipulit neljään osaan. Levitä kurpitsakuutiot ja sipulilohkot uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele savusuola ja muut mausteet, sekä oliiviöljy päälle. Paahda uunissa n. 25-30 minuuttia. Laita pastavesi kiehumaan, ja lisää 1tl Maldon-suolaa keitinveteen. Huuhtele salvianlehdet. Lämmitä paistinpannulla 2 ruokalusikallista voita, ja paahda salvianlehtiä ja pinjansiemeniä pannulla, kunnes ne muuttuvat rapsakoiksi. Nosta talouspaperin päälle kuivumaan. Ota kurpitsat ja sipulit uunista, ja vedä sileäksi soseeksi blenderillä tai sauvasekoittimella.Keitä Fettucinet tasan al denteksi. Lisää 2dl pastan keitinvettä, ja 1-2dl kermaa tai kaurakermaa. Kermaa on riittävästi sitten kun kastikkeen koostumus on sellainen kastikemainen enemmän kuin ”perunamuusimainen”. Tarkista maku, ja lisää vielä mausteita, jos tarvitsee. Kaada kastike pastan joukkoon. Tarjoile parmiggiano reggiano -raasteen ja rapeiden salvianlehtien ja pinjansiemenien kanssa. PS: voit paistaa salvianlehdet ja pinjansiemenet öljyssä ja käyttää kaurakermaa, jolloin resepti on vegaaninen.

NAM! Mulle tuli nälkä tätä kirjoittaessa ja näitä kuvia katsellessa, tätä on pakko tehdä uudelleen ensi viikonloppuna. Ihanaa ja herkullista iltaa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Kun mä vuonna 2011 tajusin seurustelevani melkein suomenruotsalaisen kanssa, oli yksi mun ekoja ajatuksia, että ”JES! Pääsen vihdoinkin rapujuhliin!”. Meidän pohjoissuomalaisessa suvussa ei rapujuhlia olla koskaan juhlittu yhdessä, enkä tiedä onko kukaan mun sukulainen ikinä edes ollut rapujuhlissa. Mä en ainakaan ole. Mä olin kuitenkin niistä kuullut ja lukenut paljon, ja aina vähän fiilistellyt sitä ajatusta. Mutta kuten sanottua, en koskaan ollut oikeasti ollut rapujuhlissa, tai syönyt rapuja. Ajattelin pääseväni rapujuhliin jo samana kesänä kun Oton tapasin, mutta vielä mitä. Tässä mä istun seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin, edelleen yhtä kokemattomana rapujen suhteen. Otto on kyllä ollut elämänsä aikana rapujuhlissa, mutta meidän yhdessäolon aikana ei kertaakaan.

Päätin tarttua rapua saksista, ja ottaa ohjat omiin käsiin. Tämän Maldon -kamppiksen myötä, jossa vienosti pyöriteltiin ajatusta rapujuhlista, mä päätin ostaa ihan itse niitä rapuja, ja kokeilla. Ostin ensimmäisiksi harjoitusravuikseni pakasterapuja. Ravuista syötävän irti saaminen tuntui aivan utopistiselta ajatukselta, ja halusin ihan tosissani harjoitella ennen, kuin edes uskalsin suoda ajatustakaan omien rapujuhlien järjestämiselle.

Netti on onneksi pullollaan loistavia ohjeita pakasterapujen ”elvytykseen”, ja väsäsin niiden yhdistelmästä oman versioni. Suurimmassa osassa ohjeita suositeltiin lisäämään liemeen olutta, ja mä päätin kokeilla sitä myös. Tärkeimpiä rapujen maustajia ovat kuitenkin laadukas merisuola, sekä tuore tilli.

PAKASTERAPUJEN ELVYTYSLIEMI (1kg rapuja)

2 litraa vettä

1dl olutta

3 rkl Maldon-suolaa

3 sokeripalaa

reilu nippu tuoretta tilliä

Sekoita vesi, Maldon-suola ja sokeripalat  kattilassa. Kiehauta liemi ja lisää kruunutilli. Hauduta viisi minuuttia, ja jäähdytä haaleaksi. Nosta tillit pois. Laita jäiset ravut suureen kattilaan ja siivilöi liemi rapujen päälle. Lisää päälle vielä tuoreita tillinoksia. Anna rapujen sulaa elpyä mausteliemessä jääkaapissa ainakin 6 tuntia, mieluummin yön yli (me laitettiin ravut liemeen illalla kymmeneltä, ja testasin niitä seuraavana aamuna kymmeneltä).

Me maisteltiin rapuja perinteisesti  paahtoleipien kanssa. Oton sisko tuli syömään mun kanssa rapuja, ja opetti mua käsittelemään rapuja oikein. Ilman hänen neuvojaan olisin varmasti ollut ihan hukassa. Katsoin kyllä netistä ohjevideon muutamaan otteeseen, mutta kyllä ne käytännön neuvot olivat kultaakin kalliimpia. Sain jopa ravusta irti lihaa, ja vähän leivän päällekin. Ja olihan se rapu hyvää, voi veljet se oli hyvää. Rapuja, paahtoleipää ja voita. Niin yksinkertaista ja niin hyvää. Tämän rapukokemuksen perusteella uskallan 100% varmuudella sanoa, että haluan ihan varmasti järjestää itsekin rapujuhlat, ja aion käyttää silloinkin noita samoja kestävän kehityksen mukaisesti pyydettyjä pakasterapuja.

Meidän rapuliemen tärkein mauste oli laadukas Maldon-merisuola, jota on valmistettu jo vuodesta 1882 asti. Se valmistetaan Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Englannissa Maldonin kaupungin läpi. Suolakiteet ovat Maldon-suolassa pyramidin muotoisia, ja siksi suola on niin kevyttä. Monet gourmet-kokit Suomessa ja maailmalla vannovat Maldon-suolan nimeen, ja meilläkin se on ollut käytössä siitä asti, kun eräs tuttu kokki sitä meille suositteli. Maldon-suolassa suolan maku on täysin puhdas, eikä siinä ole mitään sivumakuja. Maldon-suolaa saa myös savuisena versiona, eli Maldon-savusuolana, jota myydään Keskon kaupoissa.

Suola on meille kaikille ihmisille välttämätöntä, mutta sitä ei saa syödä liikaa. Me ollaan tarkkoja siitä, että varsinkaan lapset eivät saa lisättyä suolaa liikaa, mutta tärkeää on myös huolehtia, että omakin suolan saanti pysyy suositusten rajoissa. Maldon-suolaa ei tarvitse lisätä kilokaupalla, sillä sen puhdas suolan maku riittää pienenäkin annoksena maustamaan ruoan.

Nyt hei saa jakaa kaikki parhaat rapujuhlavinkit, koska mä en oo koskaan ennen järkännyt rapujuhlia! Käytättekö te Maldon-suolaa ruuanlaitossa, tai kiinnitättekö huomiota siihen, millaista suolaa käytätte?