Ajatuksia rapujuhlista & liemi ravuille

19.08.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Kun mä vuonna 2011 tajusin seurustelevani melkein suomenruotsalaisen kanssa, oli yksi mun ekoja ajatuksia, että ”JES! Pääsen vihdoinkin rapujuhliin!”. Meidän pohjoissuomalaisessa suvussa ei rapujuhlia olla koskaan juhlittu yhdessä, enkä tiedä onko kukaan mun sukulainen ikinä edes ollut rapujuhlissa. Mä en ainakaan ole. Mä olin kuitenkin niistä kuullut ja lukenut paljon, ja aina vähän fiilistellyt sitä ajatusta. Mutta kuten sanottua, en koskaan ollut oikeasti ollut rapujuhlissa, tai syönyt rapuja. Ajattelin pääseväni rapujuhliin jo samana kesänä kun Oton tapasin, mutta vielä mitä. Tässä mä istun seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin, edelleen yhtä kokemattomana rapujen suhteen. Otto on kyllä ollut elämänsä aikana rapujuhlissa, mutta meidän yhdessäolon aikana ei kertaakaan.

Päätin tarttua rapua saksista, ja ottaa ohjat omiin käsiin. Tämän Maldon -kamppiksen myötä, jossa vienosti pyöriteltiin ajatusta rapujuhlista, mä päätin ostaa ihan itse niitä rapuja, ja kokeilla. Ostin ensimmäisiksi harjoitusravuikseni pakasterapuja. Ravuista syötävän irti saaminen tuntui aivan utopistiselta ajatukselta, ja halusin ihan tosissani harjoitella ennen, kuin edes uskalsin suoda ajatustakaan omien rapujuhlien järjestämiselle.

Netti on onneksi pullollaan loistavia ohjeita pakasterapujen ”elvytykseen”, ja väsäsin niiden yhdistelmästä oman versioni. Suurimmassa osassa ohjeita suositeltiin lisäämään liemeen olutta, ja mä päätin kokeilla sitä myös. Tärkeimpiä rapujen maustajia ovat kuitenkin laadukas merisuola, sekä tuore tilli.

PAKASTERAPUJEN ELVYTYSLIEMI (1kg rapuja)

2 litraa vettä

1dl olutta

3 rkl Maldon-suolaa

3 sokeripalaa

reilu nippu tuoretta tilliä

Sekoita vesi, Maldon-suola ja sokeripalat  kattilassa. Kiehauta liemi ja lisää kruunutilli. Hauduta viisi minuuttia, ja jäähdytä haaleaksi. Nosta tillit pois. Laita jäiset ravut suureen kattilaan ja siivilöi liemi rapujen päälle. Lisää päälle vielä tuoreita tillinoksia. Anna rapujen sulaa elpyä mausteliemessä jääkaapissa ainakin 6 tuntia, mieluummin yön yli (me laitettiin ravut liemeen illalla kymmeneltä, ja testasin niitä seuraavana aamuna kymmeneltä).

Me maisteltiin rapuja perinteisesti  paahtoleipien kanssa. Oton sisko tuli syömään mun kanssa rapuja, ja opetti mua käsittelemään rapuja oikein. Ilman hänen neuvojaan olisin varmasti ollut ihan hukassa. Katsoin kyllä netistä ohjevideon muutamaan otteeseen, mutta kyllä ne käytännön neuvot olivat kultaakin kalliimpia. Sain jopa ravusta irti lihaa, ja vähän leivän päällekin. Ja olihan se rapu hyvää, voi veljet se oli hyvää. Rapuja, paahtoleipää ja voita. Niin yksinkertaista ja niin hyvää. Tämän rapukokemuksen perusteella uskallan 100% varmuudella sanoa, että haluan ihan varmasti järjestää itsekin rapujuhlat, ja aion käyttää silloinkin noita samoja kestävän kehityksen mukaisesti pyydettyjä pakasterapuja.

Meidän rapuliemen tärkein mauste oli laadukas Maldon-merisuola, jota on valmistettu jo vuodesta 1882 asti. Se valmistetaan Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Englannissa Maldonin kaupungin läpi. Suolakiteet ovat Maldon-suolassa pyramidin muotoisia, ja siksi suola on niin kevyttä. Monet gourmet-kokit Suomessa ja maailmalla vannovat Maldon-suolan nimeen, ja meilläkin se on ollut käytössä siitä asti, kun eräs tuttu kokki sitä meille suositteli. Maldon-suolassa suolan maku on täysin puhdas, eikä siinä ole mitään sivumakuja. Maldon-suolaa saa myös savuisena versiona, eli Maldon-savusuolana, jota myydään Keskon kaupoissa.

Suola on meille kaikille ihmisille välttämätöntä, mutta sitä ei saa syödä liikaa. Me ollaan tarkkoja siitä, että varsinkaan lapset eivät saa lisättyä suolaa liikaa, mutta tärkeää on myös huolehtia, että omakin suolan saanti pysyy suositusten rajoissa. Maldon-suolaa ei tarvitse lisätä kilokaupalla, sillä sen puhdas suolan maku riittää pienenäkin annoksena maustamaan ruoan.

Nyt hei saa jakaa kaikki parhaat rapujuhlavinkit, koska mä en oo koskaan ennen järkännyt rapujuhlia! Käytättekö te Maldon-suolaa ruuanlaitossa, tai kiinnitättekö huomiota siihen, millaista suolaa käytätte?


Vauvan lautasella – samaa ruokaa kuin muillakin

22.01.2018

Multa on kyselty paljon meidän melkein-yksivuotiaan syömisistä, ja nyt olen pitänyt parin viikon ajan (aina kun olen muistanut) sellaista säännöllisen epäsäännöllistä ruokakuvapäiväkirjaa. !!DISCLAIMER!! heti alkuun, että kuvissa on siis satunnaisia annoksia vauvan lautaselta sieltä täältä. Postauksessa ei ole esitelty yhdenkään kokonaisen päivän ruokia, vaan joitakin meidän minin illallisia, lounaita, välipaloja ja aamupaloja eri päiviltä ja eri viikoilta. Kaikkia aterioita en mitenkään ehtinyt tai kyennyt kuvaamaan.

Meidän sormiruokataipaleen aloituksesta kirjoitin heinäkuussa, ja vinkkasin elokuussa erillisessä postauksessa myös parhaista astioista ja muista välineistä tähän puuhaan.

Ollaan menty koko tämä kulunut puoli vuotta kiinteiden ruokien parissa lapsentahtisesti. Vauvalle ei ole ikinä tuputettu ruokaa tai pakotettu syömään, eikä olla syömisistä jouduttu stressaamaankaan. Tyyppi on ollut tosi kiinnostunut ruuasta, ja hän on myös kasvanut hienosti ja tasaisesti, eli siinä mielessä me ollaan päästy tosi helpolla ruokien kanssa. Olen siitä tosi kiitollinen.

Koko perheen brunssi, vauvalle suolatonta ja maidotonta munakokkelia, tomaattia, kurkkua, klementiiniä, ruisnaksuja ja vauvojen lisäsokerittomia kauramuroja. Hän halusi myös oman paahtoleivän. 

Ehkä n. 6-7kk iässä alettiin tarjoamaan se 5 ateriaa päivässä, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Välillä hän söi isompia annoksia, ja välillä ei tykännyt muusta, kuin puurosta. Puuro on hänen suurin suosikkinsa. Hän varmaan olisi tyytyväinen jos saisi syödä koko elämänsä pelkkää puuroa. Mutta ollaan siitä huolimatta yritetty tarjota monipuolisesti kaikkea mahdollista, ja nyt viime kuukaudet hän on syönyt tosi reippaasti. Hän on ennakkoluuloton maistelija, ja maistaa yleensä melkein mitä tahansa mitä lautaselle laitan. Vihanneksista ja hedelmistä hän tykkää erityisen paljon, ja myös maustamaton jugurtti on suuri lemppari.

Simppelin sormiruokakeittiön kanapötköjä (broilerin jauhelihaa, porkkanaa, omenaa, kauraryyniä, mausteita), tummaa täysjyvämakaronia, porkkanaraastetta ja kurkkua. 

Sormiruokailu on ainakin meillä ollut sotkuista puuhaa, ja ihaillen olen katsellut joidenkin siistejä vaaperoita, jotka syövät itsenäisesti lusikalla jo alle 1-vuotiaana siististi. Meillä siihen on vielä pitkä matka, ja tällä hetkellä menossa on oikein mega sotkuvaihe, kun 11kk neiti tunnustelee ja kokeilee ja heittelee ja puristelee ja litistelee ruokaansa. Onneksi on rätti, harja ja kihveli sekä hyvä imuri, niillä pääsee jo pitkälle. Ja vaatteiden kanssa sappisaippua on ehdoton. Välillä jaksan laittaa ruokalapun, välillä en, mutta kaikki vaatteet on meillä ostettu käyttövaatteiksi, ja tähän asti ovat ainakin lähteneet pyykissä puhtaaksi.

Uunilohta limemehulla, valkosipulilla ja mustapippurilla maustettuna, riisiä, raejuustoa, kurkkua ja tomaattia. Hän halusi kokeilla mitä tapahtuu jos kaataa nokkamukista vettä lautaselle. Yläpuolella lopputulos. 

Vaikka hän ei vielä osaa syödä siististi, hän osaa kuitenkin syödä todella hienosti. Hän pureskelee kuudella hampaallaan huolellisesti ruuan. Meidän ei ole tarvinnut panikoida ruokien koostumuksista yhtään. Sileitä soseita ei olla syötetty ollenkaan, mutta toki hän on itse nauttinut smoothieita pussista, ja kyllä me ostetaan välillä purkki (tai pussiruokaakin). Purkkeja harvemmin, mutta pusseja olen kyllä ostanut joka viikko. Ne on niin helppo napata mukaan, ja vauva itse ne syö suoraan pussista, ilman sotkua, vaikka autossa tai ostoskeskuksessa, tai ihan missä vaan.

Välipalalla hän söi äidin kuvausjutuista ylijääneitä mustikoita ja mansikoita, banaania, ja smoothien pussista. 

Muutenkin ollaan syötetty vauvaa melko vähän, suurimmaksi osaksi hän on syönyt aina itse, oli se sitten lihapullia, puuroa tai smoothieta. Paljon helpompaa, kun saa itsekin keskittyä oman ruuan syömiseen, kun vauva syö itse oman illallisensa, eikä kenenkään tarvitse syöttää. Samalla vauva saa myös hienosti olla mukana tasavertaisena jäsenenä koko perheen yhteisessä ruokahetkessä.

Muu perhe söi nachos supremea, hän söi jauhelihaa-papu-tomaattipaistosta, tummaa täysjyvämakaronia, avokadoa, tomaattia ja keitettyä maissia. 

Ruoat olen tehnyt sillä periaatteella, että samaa kuin meillä muillakin, mutta ilman suolaa (ja 10kk ikään asti ilman maitotuotteita myös). Reilun kuukauden ajan mukana olleet hapanmaitotuotteet on tuoneet taas ihan uusia ulottuvuuksia ruokailuihin. Vauva on aivan ihastunut jugurttiin, raejuustoon ja rahkaan. Piimääkin pitäisi kuulemma ostaa, t. ylpeä isosisko, joka on Oton piimäkaveri omien sanojensa mukaan. Piimää ei kuitenkaan olla vielä kokeiltu.

Vauvalle sopivaa pasta bolognesea, eli paseerattua tomaattia, porkkanaraastetta, sipulia, valkosipulia, mustapippuria, paprikajauhetta, jauhelihaa ja spagettia. 

Olen pyrkinyt tarjoamaan vähintään 2-3 kertaa viikossa kalaa, usein myös kasvisruokaa, ja monipuolisesti eri vaihtoehtoja, eli ei pelkkää riisiä tai pelkkää perunaa. Ihan niin kuin syödään muutkin monipuolisesti eri ruokia. Olen tehnyt paljon uuniruokia. Simppelin sormiruokakeittiön kanapötköt on meillä sekä vauvan että isompien tyttöjen lemppareita. Välillä olen tehnyt satsin kanapötköjä, jos olen ollut aikeissa tehdä vaikka pitkän haudutuksen vaativaa mausteista lihapataa muulle perheelle. Silloin olen antanut vauvalle kanapötköjä riisin ja vihannesten kanssa, ja muut ollaan syöty pataa riisin ja vihannesten kanssa. Koin pääseväni sillä tavalla helpommalla, kuin hauduttelemalla kokonaan oman padan vauvalle, vaikka toki niinkin olisin voinut tehdä jos olisin vaan jaksanut (ja omistanut toisen padan).

Tehtiin kukkakaalipastaa Hannan Sopan ohjeella muulle perheelle, ja vauva sai uunissa paahdettuja (limemehulla ja paprikajauheella maustettuja) kukkakaaleja, pinaattitagliatellea ja Simppelin Sormiruokakeittiön kanapötköjä. 

Suolan suhteen olen ollut tarkkana, mutta en kuitenkaan mitenkään neuroottinen. Itse en ole ikinä lisännyt suolaa vauvan ruokaan, mutta välillä olen antanut palan vähäsuolaista leipää, Talk-muruja pinsettiotteen harjoitteluun ym, varsinkin nyt kun ollaan jo tosi lähellä sitä 1v ikää. Aion olla tarkkana myös 1v-synttäreiden jälkeen, koska eihän se suolan sietokyky yhdessä yössä kasva mitenkään järjettömän paljon suuremmaksi. En yleensä lisää ollenkaan tai ainakaan kovin paljoa suolaa meidän ruokiin, vaan lisätään sitten Oton kanssa se suola suoraan lautaselle jos tuntuu että tarvitsee. Usein muut mausteet riittävät. Suolan käytöstä voi lukea lisää vaikka tästä artikkelista.

Banaania, pensasmustikkaa, mansikkaa, Nallen kauramuroja ja maustamatonta jugurttia. 

Sokerin suhteen olen ollut vielä tarkempi, ja aion olla jatkossakin. Kun isommat tytöt saavat ne euron irtokarkkipussit karkkipäivänä, vauva saa tyhjään irtokarkkipussiin niitä omia sokerittomia muroja ja naksuja, tai tuoreita hedelmäpaloja. Niihin hän on ollut kovin tyytyväinen, ja hän on ylpeä omasta rapisevasta pussistaan.

Imetys jatkuu edelleen lapsentahtisesti sinne 1v ikään asti, mutta imetyskerrat on jonkin verran vähentyneet jo, kun ruoka on ottanut tilaa mahasta. Nykyään imetys on enemmän sitä läheisyystankkausta, ja sellainen pieni rauhallinen hetki ennen kuin räpätäti viilettää taas ympäri kämppää. 1v iässä aion lopettaa yöimetyksen pikkuhiljaa, mutta päiväimetysten suhteen mennään ihan siten kun vauva itse haluaa, mulla ei ole mikään kiire lopetella.

Olen tyytyväinen siihen, miten ruokailut ovat sujuneet. Itselleni kokemus on tuonut varmuutta äitiydessä, monellakin saralla. Tällä kolmannella kerralla uudet vaiheet syömisissä on menneet tosi helposti ja luontevasti, kun kahdella ensimmäisellä kerralla niitä vielä jännitin jonkin verran.

Sellaisia ruokakuulumisia meillä. Pian koittavat 1v-synttärit, ja tarjoilut ovat jo kovasti mietinnässä. Saa vinkata kivoja tarjoiluita, joita 1v voisi maistaa myös ilman että heti maagisen rajapyykin täytyttyä tarvitsee vetää hurjat sokeriöverit. Kakkua hän saa kyllä silti maistaa pikku palan, ja meille tulee ihan oikea kakku. Mutta sen kaveriksi olisi kivaa laittaa kaikkia hedelmäherkkuja ja muita tarjolle, joita voisi antaa ihan surutta hänellekin niin paljon kuin napa vetää.

Ihanaa uutta viikkoa tyypit <3