Raskausviikko 31. (30+0-30+6)

30.06.2021

Huh, nyt ollaan jo kolmosella alkavissa numeroissa oikeasti. Nelosella alkaviin en vielä koskaan ole päässyt, jännää nähdä pääsenkö tälläkään kertaa. Tämän raskausviikon aikana se lähestyvä vauvan syntymä konkretisoitui jotenkin ihan valtavasti lisää, kun päästiin tapaamaan meidän kummipoikaa. Pidin häntä paljon sylissä ja halin ja nuuhkutin pieniä varpaita.

Hulluinta oli se, mitä mun kropassa tapahtui kun pidin vauvaa sylissä ja hän itki hetken pientä vastasyntyneen itkua. Tunsin nimittäin täysillä sen tunteen, mikä tulee aina imettäessä alkuun, kun hetken aikaa on ihan jäätävä suru ja ahdistus päällä (tunne kestää ehkä 20sek) ja sitten kun se tunne loppuu, tuntuu kuinka maito heruu! Mulla ei vielä ole noussut maito, vaikka se ihan siltä herumiselta tuntuikin, mutta ihan hullua miten jonkun toisen vauva voi saada sen saman tunteen aikaiseksi näin raskausaikana. Ja tämä tapahtui joka kerta, kun vauva hetkenkään äänteli tai vaikutti nälkäiseltä ollessaan mun sylissä. Hormonit on kyllä ihan kreisejä! Ja tämän tunteen nimihän on siis D-MER, eli:

D-MER tulee sanoista Dysphoric Milk Ejection Reflex. Se tarkoittaa juuri ennen maidon herumista tai sen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin.” (lähde: imetyksen tuki ry)

Mulla on sitä yleensä ensimmäisinä viikkoina vauvan kanssa, ja mulla se nimenomaan kestää muutaman kymmentä sekuntia. Se on niin outoa, kun on ihan hyväntuulinen ja hyvä fiilis, eikä mitään ongelmaa missään ja sitten yhtäkkiä ohikiitävän hetken ajan on vaan tosi alakuloinen fiilis. Tämä on juuri niitä juttuja, joista kukaan ei puhunut mitään, eikä mulla ollut siitä mitään tietoa ennen kuin onnistuin imetyksessä meidän tokan lapsen kanssa.

Mutta on siis ihan normaalia, että imetyksen alussa tuntuu hetken aikaa todella kurjalta henkisesti, ja sitten hetken päästä on taas kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Jännää oli se, että tämä tunne oikeasti tuli nyt, vaikka meidän vauva on vasta mun mahassa! Tunne tuntui vielä voimakkaammalta niillä kerroilla, kun meidän oma vauva liikuskeli mahassa samaan aikaan kun kummipoika itkeskeli.

Vointi on ollut edelleen mitä mainioin ja juhannuksenakin jaksoin askarrella, grillata, leipoa ja pelata mölkkyä siinä missä kaikki muutkin. Supistukset eivät ole vaivanneet sen enempää kuin tähänkään asti, eikä mikään muukaan. Yöt olen edelleen nukkunut pääsääntöisesti 0-1 herätyksellä, mikä sekin on mahtavaa. Ajattelin tällä viikolla jaksaa käydä Lintsillä ja kenties käydä Oton kanssa rannalla kuvaamassa hieman raskauskuvia. Loppuviikosta ajellaan vielä Turkuun kummipojan ristiäisiin. Nappaan taas tukisukat jalkaan matkojen ajaksi ja pysähdytään kerran kumpaankin suuntaan, niin ei tule istuskeltua liian pitkään. Ainakin Oulun reissulla nämä keinot tepsivät, eikä tullut turvotuksia tai muuta vaivaa pitkistä ajomatkoista.

En ole ihan varma vauvan asennosta, mutta sen tiedän, että juhannuksena hän oli ainakin hetken aikaa aivan poikittain. Mun maha meni tosi hassun muotoiseksi ja tunsin vauvan selkeästi menevän koko mahan poikki tuossa navan kohdalla ja alkapuolella. En kuitenkaan tiedä, että kääntyikö hän siitä sitten pää alaspäin vai jalat alaspäin, mutta se selvinnee vielä joku kerta. Toisaalta, tunsin kyllä hänen hikan eilen taas tuossa aivan alavatsalla, eli siitä voisi ehkä päätellä, että hän on nyt taas pää alaspäin, sillä hikka ei tuntunut ylävatsalla ollenkaan. Toivotaan, että hän pikkuhiljaa asettuisi pysyvästi pää alaspäin, niin ei tarvitsisi jännittää sitten sitä asentoa synnytyksen kannalta. Mutta on tässä vielä onneksi aikaa korjata asento, vaikka kääntyisi myös väärinpäinkin, ja onneksi mulla on yksi onnistunut perätilasynnytys taustalla, niin ei sekään sinänsä pelota ajatuksena.

Loppuun otetaan vielä Checklist! Ja ensi viikolla luvassa viimeinkin niitä neuvolakuulumisia, kun mulla on 31+0 kunniaksi kahden kuukauden tauon jälkeen taas neuvolakäynti.

Checklist raskausviikko 31.: 

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja vielä vaan).

Cravings: Mansikat ja jäätelö. Kaikkea raikasta ja kylmää tekee mieli, mutta taitaa johtua enemmän helteestä kuin raskaudesta.

Oireet: Ei muita oireita, paitsi satunnaiset harjoitussupistukset, ja sitten silloin vauvaa sylitellessä tuo D-MER joka vieläkin hämmentää ja naurattaa! 


Raskausviikko 27 (26+0-26+6)

01.06.2021

Eilen kun seisoin eteisessä ja meikkasin peilin edessä, mua alkoi vaan naurattaa kun tajusin, että mulla oikeasti menee aivan nurinkurisesti tämä raskaus verrattuna aiempiin. Musta tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä parempi ja helpompi olo mulla on ja sitä enemmän jaksan ja pystyn tekemään. Ehkä kyse on mulla myös siitä, että kun raskaus on pidemmällä, uskaltaa ottaa jo rennommin, eikä säikähdä enää niin paljon esim. supistusten mahdollisuutta. Muistelin jotain raskausviikkoa 13, jolloin mulla verinen vuoto oli loppunut vasta pari viikkoa aiemmin, oltiin juuri saatu kurkata ultrassa vauvaa ja olo oli jo paljon parempi kuin silloin alkuun. Silti kävelin super hitaasti, pelkäsin supistuksia aina kun liikuin ja oli sellainen paineen tunne kohdussa aina liikkeellä ollessa.

En olisi silloin ikinä uskonut, että tulen siitä muutaman kuukauden kuluttua jaksamaan helposti olla pystyssä koko päivän, siivoilemaan ja laittamaan ruokaa ja kyykkimään ja tekemään ties mitä, ilman supistuksen supistusta. Silloin viikolla 14-15 kun mulla tuli ekat harjoitussupistukset, olin jotenkin niin varautunut siihen, että nyt ne taas alkavat ja niitä tulee sitten koko ajan ja kaikesta. Edelleen saa melkein nipistellä itseä, että voi uskoa sen, että mulla tulee niitä supistuksia vain muutama viikossa ja nekin kivuttomina. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa kun ei tarvitse pelätä niitä ja olen niin kiitollinen, että ne ovat jo entisestäänkin rauhallisesta rauhoittuneet vielä lisää.

Kun kohtu on kasvanut ja noussut ylemmäs, se ei myöskään paina alaspäin samalla tavalla. Tällä hetkellä pystyn liikkeellä ollessa melko helposti unohtamaan koko mahan vielä. Portaiden kävely ylöspäin aiheuttaa supistuksen kyllä (huom yhden :D), mutta ihan perus kävely ei tee mitään, eikä tunnu miltään. Se on mulle niin luksusta. Maha ei tunnu vielä lainkaan painavalta tai hankalalta, eikä ole tiellä. Varmasti se sitten lopussa alkaa painaa enemmän, etenkin jos vauva laskeutuu ja kiinnittyy.  Toistaiseksi nautin siitä, että hän viihtyy vielä pääosin ylempänä.

Onpas muuten hassut mustelmat mulla jalassa rivissä, siis ei ole yhtään kipeät onneksi, mutta kolautin viikonloppuna mun säären kun siivosin, ja jäi tollanen tosi tyylikäs mustelmarivi.

Tämän raskausviikon jälkeen voi taas hieman huokaista lisää. ”Jos 27 raskausviikkoa ehtii täyttyä ennen lapsen syntymää, ennenaikaisuus ei enää johda kuolemaan, vaan käytännössä kaikki sen jälkeen syntyvät keskoset selviävät, ellei muita sairauksia ole.” sanoo vau.fi. Tärkeä merkkipaalu, kun vauvalla on yhtä hyvät selviytymismahdollisuudet kuin täysiaikaisella vauvalla. 

Olen saanut nukuttua oikein hyvin tällä viikolla, enkä ole heräillyt yöllä. Ihan parasta, kun on hyvin levännyt olo. Vauva on edelleen tosi aktiivinen, eikä tarvitse laskea tai tarkkailla liikkeitä, kun niitä tulee muutenkin niin runsaasti. Hän vetää vieläkin ihan kunnolla ympäri mahassa, joten välillä potkut ja nyrkit tuntuvat alaspäin ja välillä ylöspäin. Hän on nyt ollut aika aktiivinen aina kun olen mennyt nukkumaan illalla. Onneksi hän välillä rauhoittuu, jos Otto laittaa käden ja tunnustelee liikkeitä. Siksi ollaan sitten nukkumaanmennessä tehty niin, jos riehulivauva on riehuloinut oikein olan takaa.

Kun vointi on ollut hyvä, olen uskaltanut tehdä jonkin verran kesäsuunnitelmia nyt kesäkuulle vielä ainakin rohkeasti. Loppukesällä varmaan rauhoitutaan enemmän kotiympyröihin. Kesäkuussa olisi tarkoitus tehdä vielä pikkureissu kotimaassa nyt kun rajoituksia on purettu ja koronatilanne vaikuttaa paremmalta.

Checklist viikko 27:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (wau, kuulostaa tosi isolta!)

Cravings: Nyt ei ole ollut oikein mitään himoja, paitsi perus jäätelönhimo joka iskee aina kun mittari näyttää +15 astetta, hah. 

Oireet: Ei juurikaan oireita, muita kuin satunnaisesti niitä samoja, mistä on mainittu: yksittäisiä supistuksia, hetkellisiä liitoskipuja.