Huh, nyt ollaan jo kolmosella alkavissa numeroissa oikeasti. Nelosella alkaviin en vielä koskaan ole päässyt, jännää nähdä pääsenkö tälläkään kertaa. Tämän raskausviikon aikana se lähestyvä vauvan syntymä konkretisoitui jotenkin ihan valtavasti lisää, kun päästiin tapaamaan meidän kummipoikaa. Pidin häntä paljon sylissä ja halin ja nuuhkutin pieniä varpaita.

Hulluinta oli se, mitä mun kropassa tapahtui kun pidin vauvaa sylissä ja hän itki hetken pientä vastasyntyneen itkua. Tunsin nimittäin täysillä sen tunteen, mikä tulee aina imettäessä alkuun, kun hetken aikaa on ihan jäätävä suru ja ahdistus päällä (tunne kestää ehkä 20sek) ja sitten kun se tunne loppuu, tuntuu kuinka maito heruu! Mulla ei vielä ole noussut maito, vaikka se ihan siltä herumiselta tuntuikin, mutta ihan hullua miten jonkun toisen vauva voi saada sen saman tunteen aikaiseksi näin raskausaikana. Ja tämä tapahtui joka kerta, kun vauva hetkenkään äänteli tai vaikutti nälkäiseltä ollessaan mun sylissä. Hormonit on kyllä ihan kreisejä! Ja tämän tunteen nimihän on siis D-MER, eli:

”D-MER tulee sanoista Dysphoric Milk Ejection Reflex. Se tarkoittaa juuri ennen maidon herumista tai sen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin.” (lähde: imetyksen tuki ry)

Mulla on sitä yleensä ensimmäisinä viikkoina vauvan kanssa, ja mulla se nimenomaan kestää muutaman kymmentä sekuntia. Se on niin outoa, kun on ihan hyväntuulinen ja hyvä fiilis, eikä mitään ongelmaa missään ja sitten yhtäkkiä ohikiitävän hetken ajan on vaan tosi alakuloinen fiilis. Tämä on juuri niitä juttuja, joista kukaan ei puhunut mitään, eikä mulla ollut siitä mitään tietoa ennen kuin onnistuin imetyksessä meidän tokan lapsen kanssa.

Mutta on siis ihan normaalia, että imetyksen alussa tuntuu hetken aikaa todella kurjalta henkisesti, ja sitten hetken päästä on taas kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Jännää oli se, että tämä tunne oikeasti tuli nyt, vaikka meidän vauva on vasta mun mahassa! Tunne tuntui vielä voimakkaammalta niillä kerroilla, kun meidän oma vauva liikuskeli mahassa samaan aikaan kun kummipoika itkeskeli.

Vointi on ollut edelleen mitä mainioin ja juhannuksenakin jaksoin askarrella, grillata, leipoa ja pelata mölkkyä siinä missä kaikki muutkin. Supistukset eivät ole vaivanneet sen enempää kuin tähänkään asti, eikä mikään muukaan. Yöt olen edelleen nukkunut pääsääntöisesti 0-1 herätyksellä, mikä sekin on mahtavaa. Ajattelin tällä viikolla jaksaa käydä Lintsillä ja kenties käydä Oton kanssa rannalla kuvaamassa hieman raskauskuvia. Loppuviikosta ajellaan vielä Turkuun kummipojan ristiäisiin. Nappaan taas tukisukat jalkaan matkojen ajaksi ja pysähdytään kerran kumpaankin suuntaan, niin ei tule istuskeltua liian pitkään. Ainakin Oulun reissulla nämä keinot tepsivät, eikä tullut turvotuksia tai muuta vaivaa pitkistä ajomatkoista.

En ole ihan varma vauvan asennosta, mutta sen tiedän, että juhannuksena hän oli ainakin hetken aikaa aivan poikittain. Mun maha meni tosi hassun muotoiseksi ja tunsin vauvan selkeästi menevän koko mahan poikki tuossa navan kohdalla ja alkapuolella. En kuitenkaan tiedä, että kääntyikö hän siitä sitten pää alaspäin vai jalat alaspäin, mutta se selvinnee vielä joku kerta. Toisaalta, tunsin kyllä hänen hikan eilen taas tuossa aivan alavatsalla, eli siitä voisi ehkä päätellä, että hän on nyt taas pää alaspäin, sillä hikka ei tuntunut ylävatsalla ollenkaan. Toivotaan, että hän pikkuhiljaa asettuisi pysyvästi pää alaspäin, niin ei tarvitsisi jännittää sitten sitä asentoa synnytyksen kannalta. Mutta on tässä vielä onneksi aikaa korjata asento, vaikka kääntyisi myös väärinpäinkin, ja onneksi mulla on yksi onnistunut perätilasynnytys taustalla, niin ei sekään sinänsä pelota ajatuksena.

Loppuun otetaan vielä Checklist! Ja ensi viikolla luvassa viimeinkin niitä neuvolakuulumisia, kun mulla on 31+0 kunniaksi kahden kuukauden tauon jälkeen taas neuvolakäynti.

Checklist raskausviikko 31.: 

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja vielä vaan).

Cravings: Mansikat ja jäätelö. Kaikkea raikasta ja kylmää tekee mieli, mutta taitaa johtua enemmän helteestä kuin raskaudesta.

Oireet: Ei muita oireita, paitsi satunnaiset harjoitussupistukset, ja sitten silloin vauvaa sylitellessä tuo D-MER joka vieläkin hämmentää ja naurattaa! 

Huh, terkkuja reissun päältä! Me palattiin just kotiin ja istahdin heti ruoan ja tavaroiden purkamisen jälkeen vielä naputtelemaan raskausviikon kuulumiset ylös. Mua jännitti viime viikolla tosi paljon, että miten jaksan reissun, mutta se sujui aivan mallikkaasti. Yhtenäkään päivänä ei ollut sellaista oloa, että ei jaksaisi, vaan energiaa riitti ja saatiin kaikki sovitut jutut helposti hoidettua. Myös ajomatkat sujuivat hyvin, eikä tullut edes selkä kipeäksi tai liitoskipuja. Oli ihan huippua! Ja jotenkin myös tosi voimaannuttava reissu tämän raskauden kannalta. Kun nyt näin miten paljon vielä jaksan ja pystyn, niin tuli sellainen fiilis, että hyvin uskaltaa vielä ainakin lähiviikoille tehdä kesäsuunnitelmia ja puuhailla kaikkea.

Tosi helpottunut fiilis myös, koska tämä oli viimeinen fyysisesti kuormittava työkokonaisuus ennen vauvan syntymää. Ja nyt se on onnistuneesti tehty! Kaikki mun loput työjutut tälle kesälle on sellaisia, että onnistuu tehdä vaikka olot ei olisikaan ihan niin hyvät. Eli nyt ei enää tarvitse yhtään jännittää, että miten saan hommat hoidettua.

Jännitin myös sitä, miten saan reissussa nukuttua, mutta oikein hyvin menivät yötkin. Heräsin sen 1-2 kertaa yössä vessaan, kuten kotonakin monesti olen herännyt, mutta muuten sain nukuttua syvää ja hyvää unta. Toivottavasti hyvät unet jatkuisivat täällä kotonakin, vaikka Helsingissä vähän lämpimämpää onkin.

Nyt tuli tosiaan täyteen jo 30+0 viikkoa. Raskauden viimeiset 10 viikkoa jäljellä, mutta mikäli vanhat kaavat toistuvat, niin ehkä viimeiset 7-8 viikkoa. Aika mahtavaa olla jo näin loppusuoralla, mutta samalla niin haikeaa. Huomaan selkeästi, miten vauva kasvaa ja miten pitkä hän jo on! Raskausappin mukaan painoa pitäisi tällä viikolla olla 1,1-1,7kg ja pituutta 38-41cm. Tunnen selvästi mahassa, miten hän valtaa enemmän tilaa, mutta ei kuitenkaan vielä paina keuhkoja tai virtsarakkoa ja ruokaakin mahtuu mahalaukkuun edelleen.

Mulla ei ole nyt mitään hajua missä asennossa vauveli majailee, sillä hän on tässä kuluneen viikon aikana tehnyt todella isoja liikkeitä. Olen varma, että monta kertaa olen bongannut jalkapohjan ja melkein varpaatkin mun navan vierestä, mutta yhtä usein sieltä tulee peppua ja selkääkin ylös edelleen. Hän varmasti vetää ympäri niin kauan kuin vaan tila riittää, sen verran liikkuvainen minityyppi taitaa olla kyseessä.

Ensi viikolla mulla on vihdoinkin parin kuukauden tauon jälkeen neuvolakäynti, kiva päästä tsekattavaksi ja katsoa samalla, että kaikki on kunnossa. Mutta ainakin hyvästä olosta voisi päätellä, että varmaan on asiat ainakin suurimmaksi osaksi ihan ok. Tämän jälkeen seuraava neuvolakäynti onkin sitten lääkärineuvola ja se on vasta viikolla 35-36. Siellä varmaan kurkataan vauvan asentoa ainakin. Mutta melko harvalta nämä uudelleensynnyttäjän käynnit tuntuvat näin loppuvaiheilla. Toisaalta turhaa kai siellä on ramppailla, jos kaikki on ihan kunnossa, eikä ole riskiraskaus kyseessä, kuten mulla ei ole.

Nyt meillä alkaa olla vauvan varusteet melko lailla hankittuna niin, että alkuun päästään ainakin, ja pian esittelen täällä blogin puolella niitä tarkemmin! Ostin myös itselleni meidän reissulta jo muutamat imetysrintsikat. Vielä pitäisi ostaa itselle jemmaan ainakin Lansinohin klassikkovoidetta, että saa pakata sairaalakassiin. Muuten varmaan melko hyvin löytyy jo kaikki. Koko ajan kaikki alkaa tuntua konkreettisemmalta ja konkreettisemmalta.

Toivottelen jo valmiiksi ihanaa alkavaa juhannusta kaikille! Me vietetään juhannusta Emilian ja Topiaksen ja meidän lapsikatraan kanssa täällä meillä, ja en malta odottaa, että pääsen halimaan ja näkemään meidän tuoreen kummipojan! Voisin kuvitella, että vauvakuume tässä tulee miljoonakertaistumaan loppuviikon aikana, kun pääsee pitämään sylissä vastasyntynyttä. Niin ihanaa!

Checklist viikko 30.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja edelleen). Vasta ensi viikolla vaihtuu. 

Cravings: Olen himoinnut kaikkea raikasta juotavaa ja suolaisia ruokia tällä viikolla. 

Oireet: Ei ole ollut kauheasti mitään oireita, hyvä vointi ja yöunetkin ovat taas vaihteeksi sujuneet ihan hyvin. 

Huomenna paukkuu taas uudet viikot ja vuorossa on siis raskausviikko 31+0. Tyypillä pitäisi raskaussovelluksen mukaan tällä hetkellä olla kokoa jo n. 40cm ja hippasen alle 2kg, vaikka toki kaikki mahatyypit kasvavatkin yksilöllisesti. Samalla ihanaa ja jännittävää että mahassa asuva tyyppi on jo mahdollisesti noin lähellä vastasyntyneen kokoa! Toki tässä on vielä monta viikkoa aikaa kasvaa ja kehittyä, mutta silti. Vastahan hän oli joku mandariinin kokoinen pallero! Juuri eilen lasten kanssa luettiin taas vauvan kehityksestä ja siitä miten ensin vauva on vain tulitikun pään kokoinen ja siitä lähtee kasvamaan ja kasvamaan.

Nyt vauvan tarvikkeetkaan eivät aiheuta enää niin jäätävää stressiä, sillä kaikki alkaa olla selvää. Vaatteitakin on nyt tullut ostettua ja ensimmäisen koon vaatteet alkavat olla kaikki kasassa, seuraavassakin on jo jonkin verran. Perjantaina on tulossa ekoja vauvantarvikepostauksia, ja ensi viikolla me käydään vihdoin ostamassa vaunut niin pääsen sitten esittelemään nekin! Vauvan oma nurkkaus jää ilmeisesti ihan viime tippaan meistä riippumattomista syistä, mutta onneksi hän ei sitä tarvitsekaan heti vaan nukkuu luultavasti meidän viekussa ainakin ekat yöt. Ja jos nyt sattuu tulemaan kova kiire ja oman sängyn tarve niin onneksi aina on nopeita vaihtoehtoja.

Mä alan olla jotenkin ihan innoissani ja fiiliksissäni lähestyvästä synnytyksestä. Olen katsonut viime aikoina useampia jaksoja kaikkia raskaus- ja äitiysohjelmia joissa on tietysti myös synnytetty. Joka ikinen kerta mulla vaan nousee onnenkyyneleet silmiin kun uusi vauva syntyy, oli synnytys sitten millainen hyvänsä. Toivotaan että kaikki menee meillä hyvin tälläkin kerralla. Kirjoitan ajatuksia synnytyksestä vielä vähän lähempänä synnytystä, sillä mulla on pyörinyt kaikki synnytykseen liittyvät asiat paljon mielessä ja siitä on paljon sanottavaa.

Perjantaina mulla on jälleen neuvola, ihan hurjaa vauhtia tuli nyt tämä kun tuntuu että vastahan mä kävin, vaikka siitä onkin jo kolme viikkoa. Ihanaa päästä kuuntelemaan vauvan sydänääniä ja tsekkaamaan miten hän kasvaa. Saa nähdä montako neuvolaa mulla ehtii vielä olla ennen kuin vauva syntyy, nyt ne neuvolakäynnit taitavat tihentyä viikko viikolta loppua kohti mikä on tietysti ihan hyvä ja lisää turvallisuuden tunnetta.

Olo on ihan hyvä, vaikkakin edelleen liikkuminen on aika hankalaa. Onneksi rakkaat fiksut tyttäreni kannustavat mua kauppareissullakin, tai sitten nauravat mulle., tai molempia vuoronperään, ”äiti mä voin vaappua sun kanssa niinkuin ankka, ollaan ankkoja yhdessä kvaak kvaak!”.  Että joo, kvaak kvaak vain!

Tässä vielä mahavertausta kolmen raskauden väliltä raskausviikolla 31+0! Mahat on aika samankokoisia mutta mun koko vähän vaihtelee, hah. Koen silti että näytän eniten hyvinvoivalta tässä tuoreimmassa kuvassa, ja siltä musta myös tuntuu. Tässä näkee muuten ainakin tuosta 2011- Tiaramasusta selkeästi että hän on perätilassa. Tosin ei sillä että tietäisin itsekään että missä asennossa vauva nyt on, kun hän niin kovasti hyörii ja pyörii joka päivä.

Aivan ihanaa iltaa kaikille <3