En jotenkin oikein voi tajuta, miten pitkällä raskaudessa jo olenkaan! Viime viikolla 10 viikkoa pidemmällä ollut ystäväni synnytti jo. Toisen ystäväni laskettu aika on alle kahden viikon kuluttua – meilläkin oli 10 viikkoa eroa lasketuissa ajoissa. FB:n odotusryhmässä osa jo pakkailee sairaalakassia ja kaikki on valmiina vauvaa varten, toki sielläkin useimmat ovat mua pidemmällä, kun mun laskettu aika on vasta elokuun lopussa. Mutta silti! Nyt kun lapset jäivät lomalle, se mistä olen koko ajan puhunut, että sitten kun on enää kesä jäljellä se menee ihan liian nopeasti, oikein konkretisoituu. Tässä kun on nyt tehty kesäsuunnitelmia, niin kesäkuu ainakin hujahtaa ohi ihan hetkessä – kesäkuun viikonloput on jo täynnä. Sitten on yhtäkkiä jo heinäkuu ja sitten, KÄÄK, elokuu!

Mulla on hullu vauvakuume, mutta silti ei oikein vieläkään käsitä, että meille ihan oikeasti on tulossa vauva. Vaikka ollaan nähty hänen ihanat ja suloiset kasvot ja vaikka vatsa kasvaa ja tunnen hänen liikkuvan voimakkaasti joka päivä, tuntuu niin hassulta, että hän on ihan oikea ihminen siellä. Aina hetkittäin tulee sellainen ”OMG! meille oikeasti tulee vauva!” -fiilis. Voin kertoa, että näin kun kyseessä on ”jo” neljäs kerta, niin ihmettelen itsekin miten tämä ei tunnu jo ihan peruskauralta. Mutta kun raskaus, synnytys, vauva – ne on kaikki ihan valtavan suuria ihmeitä. Ja kun alussa ei todellakaan uskaltanut komplikaatioiden vuoksi heittäytyä siihen tunteeseen heti, että nyt meille on tulossa vauva, niin on tuntunut pelottavalta päästää itsensä kiinni siihen tunteeseen myöhemminkin.

Rakastan tätä pientä ihan valtavasti jo nyt ja tiedän, että sitten kun saan hänet rinnalle, tajuan, että juuri hän siellä oli koko ajan ja hänhän on ihan tuttu ja juuri se pala, joka meidän perheeseen kaivattiin. Mutta toistaiseksi pää ei ihan vielä ole mukana siinä, että kolmen kuukauden kuluttua olen jo neljän lapsen äiti ja eletään vauva-arkea. Odotan sitä ihan valtavan suurella innolla, mutta silti jo nyt niin haikeana siitä, että tämä raskaus on pian ohi. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä ja fiilistellä vielä tätä mahaa ja sitä, miten ihmeellistä on saada kasvattaa sisällään uutta elämää.

Olen voinut edelleen tosi hyvin, vaikkakin eilen ja tänään on pitkästä aikaa vaivannut päänsärky. Yöt ovat ehkä alkaneet olla taas hieman katkonaisempia, herään yleensä ainakin kerran yössä pissalle, mutta muuten energiaa riittää kyllä hyvin. Viime viikolla meillä oli paljon sovittua ohjelmaa, mutta jaksoin ihan helposti esimerkiksi useamman tunnin kuvaukset rannalla seisten vielä, mitä en ikimaailmassa olisi jaksanut tokassa tai kolmannessa raskaudessa näillä viikoilla. Ihanaa kun on jaksava fiilis! Nyt on uskaltanut tehdä tähän kesäkuulle rohkeasti kesäsuunnitelmiakin, kun aiemmin koko kesä on ollut ihan avoin kysymysmerkki, kun ei voinut etukäteen tietää mun vointia. Toivottavasti jaksan touhuilla mahdollisimman pitkälle kesään lasten kanssa kaikkea hauskaa!

Nyt on taas sellainen fiilis, että maha ei ole juurikaan kasvanut hetkeen, vaikka kyllähän se varmaan kasvaa koko ajan. Mittasin pari viikkoa sitten vyötärön ympäryksen huvin vuoksi, että joko on metrin raja rikki, mutta vielä on monta senttiä matkaa siihenkin. Vauva liikkuu aktiivisesti edelleen, mutta suurempia käännöksiä ei ole nyt tehnyt, enemmän vaan tykitellyt nyrkeillä ja jaloilla menemään. Olen nauttinut siitä valtavasti! Ihana liikkuvainen pieni. Hän selvästi reagoi jo ääniin ja liikkuu aina kun isosiskot laulavat hänelle.

Vau.fi mukaan vauvan sydänäänet voivat tällä viikolla jo kuulua vatsan läpi, mutta vielä ei olla kokeiltu! Lisäksi nyt vauvalla pitäisi olla painoa n. kilo ja ilmeisesti myös kolmas raskauskolmannes on alkanut. Mun raskausappin mukaan se alkaa 28+0, mutta Vau.fi mukaan 27+0. En tiedä kumpi pitää paikkansa, mutta nyt tosiaan kun tätä kirjoitan, niin mulla on jo se 28+0, eli viimeisellä kolmanneksella taidetaan olla. Ihan kreisiä! Tästä lähtee loppusuora. Ihanaa ja haikeaa.

Checklist viikko 28.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (edelleen)

Cravings: Mansikat! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, paitsi nyt parina päivänä päänsärkyä. 

Tänään alkoi 29. raskausviikko eli täyteen tuli raskausviikko 28+0. Vauvan täysiaikaisuuteen on enää yhdeksän viikkoa, huh ja wau. Mä törmään usein fb:ssä hassuihin kuviin koskien sitä kuinka esikoisen aikana oli aivan kartalla siitä mikä raskausviikko milloinkin on menossa, ja kuopuksen kohdalla ei ole mitään käryä. Mutta mulla se ei kyllä pidä paikkaansa, blogin ansiosta tulee seurattua näitä viikkoja tällä kolmannellakin kerralla aikamoisen tarkkaan. Musta se on ihanaakin että tiedän missä mennään, vaikka saattaahan se olla että välillä odotusaika tuntuu sen takia sitten pidemmältä. Tiedän kuitenkin että tulen ikävöimään tätä masua vielä joskus ihan todella kovaa, ja siksi olenkin tyytyväinen että on tullut otettua tästä ajasta kaikki irti.

Vauva tuntuu oikeasti jo aika isolta, ja osa liikkeistä sattuu kipeästikin. Mahakin on iso ja kasvaa vain kasvamistaan. Tällä viikolla vauva päätti yhtäkkiä ensimmäistä kertaa vierailla mahan vasemmalla puolella, vaikka on siis nämä ensimmäiset 27 viikkoa ollut oikealla. Voin kertoa että mahani oli hieman järkyttynyt tästä yllätysvierailusta! Mutta nyt kun tyyppi on hyörinyt joka puolella, niin mahakin on tottunut. Jännää vaan, että tähän asti hän on aina ollut vaan oikealla. Edelleenkin pääosin hengailee siellä puolella, mutta sitten yhtäkkiä päätti, että käynpä välillä pyörimässä täällä vasemmallakin. Ehkä oikealla alkoi olla liian ahdasta.

Hormonipäänsäryt ovat tehneet comebackin, sopivasti kellon tarkkaan juuri nyt, kun seesteinen keskiraskaus on ohi ja viimeinen kolmannes virallisesti alkanut. Päätä on särkenyt jo kolme päivää putkeen, mutta ehkä se tästä pian taas hellittää. Onneksi muut alkuraskauden ihanat oireet ovat pysyneet poissa, enkä ole mitenkään väsynyt tai huonovointinen muuten. Olo on ihan suhteellisen energinen, ja olen voinut päänsärkyä lukuunottamatta hyvin.

Kotona jaksan liikkua ja tehdä aika paljonkin, ja on ihan hyvä olla: Pidemmät kävelyt ja kauppareissut tuntuvat raskaammilta ja kävelyni muistuttaa jo erittäin hidasta ankkaa. Mua aina naurattaa, kun me liikutaan jossain ja mietin miten huvittavalta varmasti näytän. Supistukset eivät ole pahentuneet tai lisääntyneet ja olen uskaltanut rentoutua niiden suhteen. Sekin on varmasti tehnyt hyvää, koska stressikin aiheuttaa supistelua ainakin mulla.

Toivon kovasti, että saan nauttia tästä hyvästä ja energisestä olosta mahdollisimman pitkään. Uskon, että saankin kunhan muistan kuunnella kroppaa ja itseäni ja ottaa rennosti silloin kun olo on sellainen että sille on tarvetta. Joulukuussa meillä olisi vielä yksi pikkureissu tiedossa sukulaisen syntymäpäiville ja toivon että pääsen osallistumaan sinne. Viikkoja onkin silloin jo aika monta kasassa. Onneksi ajomatka ei olisi kuin reilun tunnin verran, eli sen puolesta ei pitäisi olla ongelmaa. Pidetään peukkuja.

Tässä vielä kunnon mahakuva viikolta 28+0, aikamoinen pötsi! Otto kutsuu mua möhömahaksi, kaikella rakkaudella.

Ihanaa päivää kaikille <3