To do -lista ennen synnytystä

12.07.2021

Uskomatonta, että nyt alkaa oikeasti tuntua siltä, että tällainen lista on ajankohtainen! Vielä monta asiaa pitäisi tehdä ennen synnytystä – tai oikeastaan haluaisin tehdä nämä asiat ennen synnytystä. Synnytys tapahtuu silloin kun tapahtuu, eikä silloin ole loppupeleissä niin väliä sillä, onko näitä juttuja tehnyt. Mutta listasin sellaisia asioita, jotka tuntuvat mulle tärkeiltä ja haluaisin ne vielä tämän raskauden aikana tehdä.

1. Odotusajan kuvaukset rannalla auringon laskiessa Oton kanssa

Ollaan oltu perhekuvauksissa ja se oli ihanaa. Mulla siintää haaveissa kuitenkin vielä sellaiset tosi myöhään täydellisessä auringonlaskussa otetut kuvat ja vain kahdestaan Oton kanssa, minä, Otto ja kamera. Otto on kuvannut mua 10,5 vuotta ja hänen kanssa tuntuu kuin kuvaisin itse itseäni. Ei olla koskaan kuvattu kahdestaan mitään kunnon odotusajan kuvia, joten siksi tämä olisi mulle tosi tärkeä ja ihana juttu, joka ollaan toteuttamassa tässä melko pian.

2. Sairaalakassin pakkaaminen & sinne tarvittavien juttujen ostaminen

Ostoslista sairaalakassiin: Lansinoh-voidetta, liivinsuojia, jättisiteitä, pitkä laturin johto, sisätohvelit? Sairaalakassin pakkaaminen on varmaankin ajankohtaisempaa vasta tuossa elokuun alussa, mutta hyvä on jo pikkuhiljaa miettiä mitä sinne tarvitaan. Menen varmasti jo aiemmin hyväksi havaituilla jutuilla ja toivon, että en oikeastaan ehdi tarvita kassista mitään (sillä toiveissa mahdollisimman varhainen kotiutuminen, mikäli mun ja vauvan vointi sen sallii). Teen sairaalakassista sitten oman postauksensa, kun sen sisältö on selvillä.

3. Synnytyssuunnitelman kirjoittaminen

En aio kirjoittaa mitään kovin yksityiskohtaista suunnitelmaa, mutta sellaisia itselleni tärkeimpiä asioita ylös (kuten se varhainen kotiutuminen), toiveita kivunlievityksestä, ponnistusasennosta ja muista.

4. Vauvan vaatteiden pesu valmiiksi

En ole pessyt vielä mitään muita vauvan vaatteita, paitsi muutaman kirppisostoksen, joissa oli tosi voimakas pesuaineen tuoksu ja oli pakko pestä ne, kun koko asuntoon levisi se tuoksu. Onneksi 24h etikkavesiliotuksella ja ulkona kuivaamisella saa hyviä tuloksia aikaan, vaikka pesuaineen haju olisi kuinka pinttynyt. Jätän varmaankin tämän vielä elokuun alkupuolelle, että vaatteet ovat sitten mahdollisimman raikkaita vauvan syntyessä, eivätkä yhtään sellaisia kaapin hajuisia.

5. Käynti kampaajalla raidoittamassa hiukset + ehkä jotain muutakin ihanaa hemmottelua

Raidoitan hiuksiani n. 4-5kk välein, edellisen kerran kävin helmikuussa. Nyt jos sopivasti elokuussa kävisin ottamassa raidat, niin sitten ei tarvitsisi miettiä tukkaa taas moneen kuukauteen ja olisi fresh fiilis. Olen miettinyt myös geelilakkausta kynsiin, koska sitten kynnet ei olisi yhtään terävät ja niitäkään ei tarvitsisi sen kummemmin miettiä ekoina viikkoina. Mutta voi olla, että sitä en jaksa kuitenkaan mennä ottamaan, olen tosi laiska kaikkien kauneudenhoitopalveluiden kanssa muutenkin.

6. Vielä yhdet yön yli -treffit Oton kanssa

Lapset saavat mennä yökylään ja me vietetään vielä viimeinen ”Mini babymoon” Oton kanssa ennen vauvan tuloa. Sitten kuluu taas tovi, ennen kuin saa kahdenkeskistä aikaa yön yli, joten olisi ihana vielä kerran käydä rennosti pitkän kaavan mukaan syömässä, ajella kauniissa kesäillassa, mennä myöhään nukkumaan ja nukkua aamulla pitkään kahdestaan. Meidän 4v taisi olla suunnilleen 1,5v kun hän meni ekan kerran yökylään ja luulen, että tämänkin vauvan kanssa saattaa mennä suunnilleen samoihin aikoihin, ennen kun raaskin jättää. Toki ei voi etukäteen tietää, voihan se olla, että se tunne tulee jo aiemminkin. Mutta ei silti haittaa yhtään käydä rauhassa treffeillä vielä ennen synnytystä.

7. Kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa

Tämä on ehdottomasti mulle listan tärkein kohta! Vaikka otetaan arjessa muutenkin kahdenkeskisiä hetkiä lasten kanssa ja aion ottaa niitä myös vauvan synnyttyä, haluan todellakin käydä jokaisen lapsen kanssa kahdestaan tekemässä jotain spessumpaa vielä ennen vauvan syntymää. Esimerkiksi lounaalla ja koulutarvikeostoksilla, tai museossa ja jätskillä tai jotain muuta kivaa, mitä lapsi itse haluaa tehdä. Olla yhdessä rauhassa monta tuntia ja vaan jutella ja keskittyä 100% yhteen lapseen kerrallaan.

8. Käynti osteopaatilla/äitiyshieronnassa ennen synnytystä, jotta keho on mahdollisimman rento ja valmis

En ole ikinä käynyt osteopaatilla tai hieronnassa tai yhtään missään tällaisessa, joten voisi olla hyvä käydä! En nyt koe oloa mitenkään erityisen kireäksi, eikä mulla ole mitään vaivoja sinällään, mutta viikolla 38 voisin käydä sellaisessa synnytyksen käynnistymistä tukevassa käsittelyssä. Se kuulostaa jotenkin ihanan rentouttavalta ja haaveilen siitä, että sitten synnytys siitä lähtisi sen jälkeen käyntiin ja pääsisi hyvissä voimissa synnyttämään. Mutta vaikka ei lähtisikään, niin se olisi varmasti ihanaa silti.

9. Hengitysharjoitukset

Hengittäminen on mulle tärkeimpiä juttuja synnytyksessä, ja ainakin ponnistusvaiheessa koen osaavani jo hengittää ihan hyvin. Mutta varsinkin siinä avautumisvaiheen loppupuolella kohdunsuun ollessa auki 7-8cm (jolloin mulla yleensä alkaa vasta kunnon kipu) haluaisin osata hengittää vieläkin paremmin ja rentoutua enemmän. Siksi olen kuunnellut äänikirjoja aiheeseen liittyen ja lukenut ohjeita. YouTubessa on myös paljon ohjeita tähän liittyen ja aion vielä harjoitella lisää ennen synnytystä rentoutumista hengittämällä oikein. Nähtäväksi jää, että minkä verran siitä on mulle apua. Voisin tehdä postauksen myös mun synnytyssuunnitelmasta, ja kertoa siinä enemmän tästä.

10. Siivoa kotona: kylppärit ja sauna, aamiaiskaappi ja kuivaruokalaatikot, pakastin.

Ollaan tässä kesän aikana tehty kunnon suursiivousta ja järjestelyä kotona (hello pesänrakennusvietti) ja aika lailla kaikki muu on jo siivottu, makuuhuoneiden kaappeja ja kodinhoitohuonetta myöten. Nämä yllämainitut olisi kuitenkin vielä jäljellä. Keittiön hommat ajattelin hoitaa tässä mitä pikimmiten. Saunan ja kylppäreiden pesu taas on oivaa kolmen ässän hommaa, eli sen kunnon kuurauksen säästän niille viikoille kun synnytys saa käynnistyä.

11. Asenna turvakaukalo ja telakka autoon

No tämä on oikeastaan Oton hommia, eikä kaukaloa tarvitse asentaa mitenkään, kunhan vaan napsautetaan kiinni telakkaan. Mutta tämä olisi hyvä olla tehtynä sitten kun synnytys alkaa lähestyä, koska ilman kaukaloa vauva ei voi lähteä ainakaan auton kyydissä kotiin, heh.

Sellainen to do -lista. Nämä ovat kaikki mun mielestä sellaisia ihania juttuja ja musta on mahtavaa olla jo tässä vaiheessa, että niitä voi pikkuhiljaa alkaa tekemään. Alkaa tuntua niin konkreettiselta, että kohta meidän vauva oikeasti jo syntyy. Niin ihanaa!


Raskausviikko 28. (27+0-27+6)

08.06.2021

En jotenkin oikein voi tajuta, miten pitkällä raskaudessa jo olenkaan! Viime viikolla 10 viikkoa pidemmällä ollut ystäväni synnytti jo. Toisen ystäväni laskettu aika on alle kahden viikon kuluttua – meilläkin oli 10 viikkoa eroa lasketuissa ajoissa. FB:n odotusryhmässä osa jo pakkailee sairaalakassia ja kaikki on valmiina vauvaa varten, toki sielläkin useimmat ovat mua pidemmällä, kun mun laskettu aika on vasta elokuun lopussa. Mutta silti! Nyt kun lapset jäivät lomalle, se mistä olen koko ajan puhunut, että sitten kun on enää kesä jäljellä se menee ihan liian nopeasti, oikein konkretisoituu. Tässä kun on nyt tehty kesäsuunnitelmia, niin kesäkuu ainakin hujahtaa ohi ihan hetkessä – kesäkuun viikonloput on jo täynnä. Sitten on yhtäkkiä jo heinäkuu ja sitten, KÄÄK, elokuu!

Mulla on hullu vauvakuume, mutta silti ei oikein vieläkään käsitä, että meille ihan oikeasti on tulossa vauva. Vaikka ollaan nähty hänen ihanat ja suloiset kasvot ja vaikka vatsa kasvaa ja tunnen hänen liikkuvan voimakkaasti joka päivä, tuntuu niin hassulta, että hän on ihan oikea ihminen siellä. Aina hetkittäin tulee sellainen ”OMG! meille oikeasti tulee vauva!” -fiilis. Voin kertoa, että näin kun kyseessä on ”jo” neljäs kerta, niin ihmettelen itsekin miten tämä ei tunnu jo ihan peruskauralta. Mutta kun raskaus, synnytys, vauva – ne on kaikki ihan valtavan suuria ihmeitä. Ja kun alussa ei todellakaan uskaltanut komplikaatioiden vuoksi heittäytyä siihen tunteeseen heti, että nyt meille on tulossa vauva, niin on tuntunut pelottavalta päästää itsensä kiinni siihen tunteeseen myöhemminkin.

Rakastan tätä pientä ihan valtavasti jo nyt ja tiedän, että sitten kun saan hänet rinnalle, tajuan, että juuri hän siellä oli koko ajan ja hänhän on ihan tuttu ja juuri se pala, joka meidän perheeseen kaivattiin. Mutta toistaiseksi pää ei ihan vielä ole mukana siinä, että kolmen kuukauden kuluttua olen jo neljän lapsen äiti ja eletään vauva-arkea. Odotan sitä ihan valtavan suurella innolla, mutta silti jo nyt niin haikeana siitä, että tämä raskaus on pian ohi. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä ja fiilistellä vielä tätä mahaa ja sitä, miten ihmeellistä on saada kasvattaa sisällään uutta elämää.

Olen voinut edelleen tosi hyvin, vaikkakin eilen ja tänään on pitkästä aikaa vaivannut päänsärky. Yöt ovat ehkä alkaneet olla taas hieman katkonaisempia, herään yleensä ainakin kerran yössä pissalle, mutta muuten energiaa riittää kyllä hyvin. Viime viikolla meillä oli paljon sovittua ohjelmaa, mutta jaksoin ihan helposti esimerkiksi useamman tunnin kuvaukset rannalla seisten vielä, mitä en ikimaailmassa olisi jaksanut tokassa tai kolmannessa raskaudessa näillä viikoilla. Ihanaa kun on jaksava fiilis! Nyt on uskaltanut tehdä tähän kesäkuulle rohkeasti kesäsuunnitelmiakin, kun aiemmin koko kesä on ollut ihan avoin kysymysmerkki, kun ei voinut etukäteen tietää mun vointia. Toivottavasti jaksan touhuilla mahdollisimman pitkälle kesään lasten kanssa kaikkea hauskaa!

Nyt on taas sellainen fiilis, että maha ei ole juurikaan kasvanut hetkeen, vaikka kyllähän se varmaan kasvaa koko ajan. Mittasin pari viikkoa sitten vyötärön ympäryksen huvin vuoksi, että joko on metrin raja rikki, mutta vielä on monta senttiä matkaa siihenkin. Vauva liikkuu aktiivisesti edelleen, mutta suurempia käännöksiä ei ole nyt tehnyt, enemmän vaan tykitellyt nyrkeillä ja jaloilla menemään. Olen nauttinut siitä valtavasti! Ihana liikkuvainen pieni. Hän selvästi reagoi jo ääniin ja liikkuu aina kun isosiskot laulavat hänelle.

Vau.fi mukaan vauvan sydänäänet voivat tällä viikolla jo kuulua vatsan läpi, mutta vielä ei olla kokeiltu! Lisäksi nyt vauvalla pitäisi olla painoa n. kilo ja ilmeisesti myös kolmas raskauskolmannes on alkanut. Mun raskausappin mukaan se alkaa 28+0, mutta Vau.fi mukaan 27+0. En tiedä kumpi pitää paikkansa, mutta nyt tosiaan kun tätä kirjoitan, niin mulla on jo se 28+0, eli viimeisellä kolmanneksella taidetaan olla. Ihan kreisiä! Tästä lähtee loppusuora. Ihanaa ja haikeaa.

Checklist viikko 28.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (edelleen)

Cravings: Mansikat! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, paitsi nyt parina päivänä päänsärkyä. 


Raskausviikko 38+0

03.02.2017

Niin vaan tuli tämäkin raskausviikko 38+0 täyteen! Ollakseni rehellinen, mulla on tällä hetkellä sellainen olo että olen vähemmän pitkällä raskaudessa kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten viikolla 36+0. Nyt olen saanut taas nukuttua ihan hyvin pari viime yötä, toissapäivänä nukuin jopa puoli kymmeneen asti aamulla ja vain parilla herätyksellä. Varasin vielä itselleni ripsihuollon ja olen sinne kyllä kovasti menossa.

Neuvolakäynti oli muutama päivä sitten, ja siellä oli kaikki arvot hyvät, paino noussut maltillisesti kolmen viikon takaisesta, verenpaineet edelleen matalat ja rauta-arvotkin lähteneet rautalisällä nousuun mukavasti. Proteiinit tai sokerit eivät olleet koholla. Vauva oli kuulemma tiukasti kiinnittynyt alas ja sf-mittakin oli juuri sopiva.  Tosin mitasta saatiin kaksi hyvin poikkeavaa tulosta kun ensin harjoittelija mittasi supistuksen aikana jolloin mitta kasvoi ylimääräiset 6cm. Joo, mulla on aika napakoita supistuksia nämä ei-synnytyssupistuksetkin, maha näyttää aina silloin aivan Mount Everestiltä kun se on niin kolmio!

Kuten kirjoittelinkin arkikuulumispostauksessa, olen ottanut ihan rennosti ja aion ottaa edelleen. Mua jännittää kyllä synnytys edelleen ja se että mitä sitten tapahtuu kun se käynnistyy ja miten se käynnistyy ja missä, mutta eipä siihen voi itse vaikuttaa niin olen yrittänyt olla ihan positiivisella mielellä. Olisi kyllä hauskaa tässä synnytyksessä kokea se elokuvamainen räjähtävä vesien meno, ainakin siitä tietäisi että synnytys on käynnissä kun muuten ei välttämättä ole mitään selkeää indikaattoria.

Maha kasvaa viikko viikolta hurjaa vauhtia, meillä ei kohta mitkään kylpypyyhkeet mene mun mahan ympäri, no okei 100x150cm pyyhe riittää vielä juuri ja juuri. Mutta joo, mun mahan ympärysmitta raskausviikolla 38+0  on aika valtava. En ole mitannut mutta veikkaisin jotain 120 ja 130cm väliltä. Ihan kiva kun normaali vyötärönympärys huitelee siinä 60cm pinnassa. Yli kaksinkertainen! On meillä naisilla kyllä aika uskomattomat kropat kun miettii mihin ne pystyvät mukautumaan ja venymään ja vielä siitä palautumaan.

Ei voi kuin arvostaa omaa ja muiden naisten vartaloita siitä mitä ne käyvät läpi. On ollut vielä kolmannellakin kerralla ihmeellistä seurata miten oma keho muuttuu kun se kasvattaa ihmistä sisällään. Miten voimakas ja kokonaisvaltainen se prosessi on. Nyt jotenkin on osannut ja voinut seurata tätä ihan eri tavalla kuin viimeksi kun oli pieni 1,5-vuotias hoidettavana ja paljon raskauskomplikaatioita.

Uskomatonta ja tavallaan haikeaa että tämä matka alkaa olla loppumetreillä, vaikka olenkin ihan valmis ottamaan vauvan syliin koska tahansa. Ehkä ensi viikolla kirjoitellaan vielä rakausviikon 39+0-kuulumisia. Tai sitten iloitaan hääpäivävauvasta. Ei voi tietää! Mutta ainakaan ei käy elämä tylsäksi kun saa jännittää näin isoa ja ihanaa asiaa.

Onko siellä monta joilla on myös raskauden loppumetrit käsillä? Miten teillä sujuu? Joko odotatte innolla synnytystä?

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Kirje vauvalle

30.01.2017

Hei rakas,

sä et vielä tunne meitä, eikä me sua, mutta mä ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen siitä ketkä täällä sua odottavat. Varmasti olet kuullut meidän äänet, sen millainen nauruhepulikohtaus me saadaan välillä yhtäaikaa koko perhe ja miten sun isosiskot laulaa sulle aina välillä. Olet ehkä tuntenut miten sun isi on paijannut sun selkää, ja nähnyt valoa mahaan kun asennettiin uudet yölamput meidän makuuhuoneeseen ja ne olikin ”vähän” liian kirkkaat ja juuri sopivasti mahan korkeudella.

Mä olen sun äiti, Iina, 25 vuotta. Mä rakastan hassutella lasten kanssa, tanssin välillä villisti ja tykkään kokata. Ehkä säkin olet saanut vähän maistaa lempiruokia, olen nimittäin lukenut että se mitä äiti syö vaikuttaa myös siihen miltä lapsivesi maistuu. Hassua, eikö? Odotan ihan hirveästi että saan tavata sinut, koska olen kesäkuusta asti ajatellut sua ja miettinyt millainen tyyppi sä olet.

Tiedän jo valmiiksi että olet ihana, ja ihan hurjan aktiivinen. Sinulla on samanlainen nenä kuin siskollasi, ja olet kova liikkumaan. Innostut aina kun kuulet musiikkia autossa, mitä kovempi basso sitä hurjemmat bileet. Musta tuntuu että sun kanssa pidetään vielä vähintään yhtä kovia diskohetkiä kotona kuin isosiskojesi kanssa, ainakin jos se on musta kiinni. Kunhan sä vähän kasvat, mä otan sut mun mukaan kahviloihin, tapahtumiin, ravintoloihin ja ostoksille. Tulet tapaamaan paljon ihmisiä, ja näkemään vaikka mitä kivaa jo ihan pienestä asti niinkuin siskosikin.

Sun isi Otto on 26-vuotias. Se on maailman paras isi, voin luvata sen sulle ihan helposti. Se leikkii sun kanssa, kutittaa sua, juoksee sun kanssa leikkipuistossa hiestä märkänä ja kuskaa sua harrastuksiin sitten kun olet isompi ja keksit mitä haluat tehdä. Tiedän jo valmiiksi että isi tulee saamaan sut nauramaan ekaa kertaa, ja varmaan kiljumaankin, se on nimittäin vähän sellainen naurattaja.

Sä olet siitä onnekas että saat viettää isin kanssa paljon aikaa jo alusta asti, isi nimittäin jää sun kanssa kotiin kunhan äidin vapaa loppuu. Siitä tulee varmasti ihanaa aikaa niin teille, kuin meidän koko perheelle. Isi opettaa sut pelaamaan jos vaan itse haluat, ja se hihittää kun sun ukkeli lähtee ihan väärään suuntaan. Isi ei tykkää leikkiä barbeilla, mutta se vaihtaa kyllä niille kiltisti vaatteita jos haluat. Ja se suojelee sua ihan kaikelta ja rakastaa sua aina.

Sun vanhempi isosisko Tiara on viisivuotias. Sillä alkaa syksyllä eskari ja se on jo iso tyttö. Se odottaa sua tosi kovasti, ja se on luvannut opettaa sut pyöräilemään ja uimaan ja laulamaan. Se voi myös lukea sulle iltasatuja tai muitakin satuja, se lukee nimittäin Zeldallekin. Tiara tykkää tosi paljon My Little Ponyista ja Lego Friendseistä, joilla on paljon paljon pikkutavaroita. Se on kuitenkin luvannut pitää ne piilossa sinulta sitten kun alat ryömimään ja laittamaan asioita suuhun.

Teistä tulee varmasti hyvät kaverit sitten kun säkin vähän kasvat. Tiara on luvannut auttaa vaihtamaan sulta vaippaa ja syöttämään sua, ja hän on niin hienosti järjestänyt kaikki sun vaipat kauniisti koreihin ja pinoihin värien ja koon mukaan. Tulet ehkä huomaamaan että hän on aika tarkka tyyppi, mutta se on vaan hyvä. Tiara rakastaa sua, ja kunhan olette molemmat isoja, se pitää susta varmasti hyvin huolta jos jää lapsenvahdiksi.

Sun toinen isosisko Zelda on odottanut sua aivan hurjasti siitä asti kun sai kuulla että hänestä tulee isosisko. Aluksi hän kysyi joka päivä, joko vauva tänään syntyy. Pikkuhiljaa hän ymmärsi että ei vauva synny ihan niin nopeasti vaan mahan pitää ensin kasvaa tooooooooosi isoksi ja joulun ja uuden vuodenkin mennä ohitse. Välillä hän on odottanut kärsivällisemmin, välillä vähemmän kärsivällisesti. Viime aikoina hän on huokaillut syvään ja pyytänyt että sinä tulisit jo, aina samalla kun on selittänyt sulle kaiken maailman asioita. Hän on hellä ja empaattinen ja antaa sulle varmasti ihan super määrän pusuja ja haleja heti kun olet syntynyt. Hän ei koskaan unohda sanoa että rakastaa sua, ja antaa sun varmasti leikkiä kaikilla leluillaan.

Me kaikki odotetaan sua ihan ylipaljon täällä, koska tiedetään miten ihana sä olet ja miten sä tulet muuttamaan meidän perhettä. Vaikka susta tuleekin osa meidän perhettä, myös meidän perheestä tulee osa sua. Sä muutat meidän koko elämää, ja toisaalta sulaudut osaksi sitä, juuri niinkuin kuuluukin. Täydennät meitä ihan omalla tavallasi. Sä tunnut jo niin omalta, vaikka ei olla koskaan nähty. Tiedän että kun saan sut ensimmäistä kertaa syliin, tuntuu siltä kuin olisit ollut meidän kanssa aina. Ja siitä meidän yhteinen taival vasta alkaa.

Nähdään pian, olet rakas <3


Ihana talvipäivä Kaivopuistossa

23.01.2017

Suunnattiin eilen aamupäivällä nauttimaan ihanasta lämpimästä ja aurinkoisesta talvipäivästä Kaivopuistoon. Tehtiin pieni lenkki siinä rannassa ja lapset leikkivät lumessa, käytiin ihmettelemässä joutsenia jotka tulivat katsomaan onko meillä leipää – ja lopuksi istahdettiin Cafe Ursulaan pullalle ja kaakaolle. Vaikka aina vähät väliä pintaan puskee se turhautunut ja malttamaton fiilis niin helpompaa tämä on meille kaikille kun vaan yrittää rentoutua ja tekee kivoja asioita ja nauttii vielä tästä ajasta. Ei se synnytys käynnisty ainakaan stressaamalla, päin vastoin.

Lapset olivat aivan innoissaan kun aurinko paistoi ja ilmassa oli ehkä jopa sellaista kevään tuntua, vaikka tokihan talvi saattaa iskeä voimalla päälle vielä monta kertaa ennen kuin oikea kevät alkaa. Lämpöä oli kolme astetta ja meitä ei palellut ollenkaan istuskella siinä Cafe Ursulan terassilla kaakaoiden ja munkkien kanssa. Oli mahtavan lämmintä ja istuttiin siinä hyvä tovi. Kaivopuisto on ehdottomasti yksi Helsingin ihanimpia paikkoja oli sitten kesä tai talvi. Tytöt olivat tohkeissaan kun saivat kaakaot oikein kermavaahdolla, ja hihittelivät toistensa kaakaoviiksille. Siinä hetkessä tiivistyi sellainen ihana perheonni, se oli vaan jotenkin niin parasta. Miten onnekas olenkaan kun saan nauttia tuollaisista iloa kuplivista hetkistä juuri näiden tyyppien kanssa!

Otto on tsempannut mua ihan hulluna, vaikka toki meitä molempia jännittää tulevat päivät. Se käy välillä turhauttamaan kun säännöllisiä supistuksia tulee tuntikausia putkeen kahden minuutin välein ja 90sek kestoltaan, ja silti mitään ei tapahdu. Kokoajan ollaan valmiudessa. Onneksi tämä on tuttua jo Tiaran ja Zeldan raskausajoilta, ja kun ”alkujärkytyksestä” on selvitty niin tässä sitä taas yritetään jatkaa arkea ihan niinkuin niillä kahdella aiemmallakin kerralla. Kai se joku vaisto sen sitten jälleen kertoo kun on aika toimia. Ainakin toistaiseksi vaisto on ollut oikeassa ja ollaan vältytty lähtemästä väärän hälytyksen takia sairaalaan. Vaikka eihän siinäkään tietysti mitään pahaa olisi, se vaan saattaisi turhauttaa entisestään.

Mä uskon että saan parhaimman synnytyskokemuksen kun olen onnellinen, rentoutunut ja hyvinvoiva ja siksi aion täyttää kaikki jäljellä olevat hetket vaan kivoilla asioilla, lasten kanssa hengailulla, ulkoilulla, levolla, leffoilla, halauksilla ja rakkaudella, lempiruuilla ja ilolla. Uskon että ne toimivat paremmin kuin se että väsyttäisin itseni vaikka ramppaamalla portaita. Ja kotikin on jo suursiivottu siinä turhautumisvimmassa pariinkin kertaan että ei täällä oikeasti mitään sen suurempia velvollisuuksiakaan ole hoidettavana.

Kun mä kirjoitan tätä sohvalla pötkötellen, mua supistaa jälleen tiheään tahtiin. Vauva tuntuu jakselevan jatkuvia supistuksia onneksi hyvin, ainakin hän liikkuu ihan pirteänä jatkuvasti. Maha on laskeutunut aivan alas ja näyttää ihan hassulta pallolta. Fiilis on hyvä ja vaikka mieli on odottava niin kuitenkin positiivisella tavalla. Maanantai on uusi alku uudelle viikolle, tämä voi hyvinkin olla juuri se viikko joka kolmatta kertaa mullistaa meidän elämän.

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikille<3