Viikot käy niin vähiin, mutta ihanaa! Pikkuhiljaa on alkanut tulla (sen pienen mahahaikeuden lisäksi) sellainen valmis olo. Että nyt me aletaan oikeasti olla valmiita ottamaan tämä pikkuihminen tänne meidän kanssa niin henkisesti kuin muutenkin. Vauvakuume alkaa olla melkoinen koko perheellä ja odotellaan aivan into piukassa, että milloin me hänet saadaan. Toki kaikki tiedetään, että varmasti menee vielä monen monta viikkoa, mutta kuitenkin. Kun vielä aiemmin vaaka kallistui enemmän siihen ”en ole vielä valmis luopumaan ihanasta masusta” -puolelle, niin nyt se alkaa olla enemmän kallellaan sille ”voi kun saataisi jo tavata vauva” -puolelle.

Koska laskettu aika on 1.9. ja mun synnytysten ajankohdat on olleet mitä on, uskallan melko varmasti sanoa näin heinäkuussa, että ensi kuussa me tavataan meidän vauva! Tai ainakin olen todella yllättynyt jos hänestä tulisikin syyskuinen. Sitten hän todellakin olisi meidän perheen Matti Myöhäinen jos antaisi odotuttaa itseään sinne asti. Hauskaa muuten nähdä myös tuleeko hänestä leijona vai neitsyt, vaikka en sinällään olekaan mikään horoskooppiharrastelija. Meidän perheessä on jo kaksi neitsyttä, joten siksi hauska nähdä tuleeko kolmas samanlainen vai ensimmäinen leijona.

Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä oli kaikki oikein mallikkaasti. Painoa on nyt tullut alusta alkaen tasan 10kg ja neuvolan hoitaja sanoi, että se nousee juuri sopivassa tahdissa. Mulla on tullut aiemmissa raskauksissa yhteensä 12-17kg painoa (en nyt muista missä raskaudessa tuli minkäkin verran tarkalleen, mutta eniten mitä tuli on 17 kg ja vähiten 12kg. Eli sen kanssa on ainakin melko linjassa. Myös verenpaineet oli oikein hyvät, hemoglobiini oli noussut lisäraudalla ja vauvan sydänäänet oli oikein hyvät.

Seuraava neuvola-aika mulla on vasta viikolla 36 oleva neuvolalääkäri, jossa sitten ilmeisesti katsotaan ultralla vauvan kokoa ja asentoa myös. Ainakin viimeksi mulla oli neuvolalääkärissä ultra, mutta katsotaan onko tälläkin kertaa. Ja sen jälkeen on vielä yksi neuvolakäynti viikolla 37. Hurjaa, miten vähän niitä on tässä lopussakin, mutta edelleen, mitäpä siellä ramppaamaan sen enempää, kun kaikki on hyvin. Ja yhteyden saa aina tarvittaessa kuitenkin esim. Maisan kautta. Sekin on ihan kiva, ettei tarvitse esim. ramppailla vaa’alla parin viikon välein, koska siitä tulee ainakin itselle ihan turhaa stressiä sitten etukäteen, että jännittää paljonko se paino on noussut. Meillä ei ole kotona vaakaa, mikä on hyvä, koska en muutenkaan halua koko ajan olla perillä siitä paljonko painan. Oma olo kertoo enemmän kuin vaa’an lukema.

Vointi on ollut melko hyvä edelleen. Olen jaksanut käydä Lintsillä ja rannalla ja puistossa ja kaupoilla ihan hyvin. Vauva hakee nyt selkeästi asentoa tosi paljon, sillä välillä on todella epämukava tunne mahassa tai alakerrassa, kun hän on ihan ihmeellisissä asennoissa. Ei ole vieläkään kiinnittynyt vaan liikuskelee tosi paljon. Ihan poikittain ei ole ollut, mutta aika vinossa kuitenkin. Ja välillä maha on tosi ylhäällä ja painaa keuhkoja, mutta välillä taas hän menee selkeästi alemmas. Jännityksellä odotan jatkaako hän tätä pyörimistä ihan loppuun saakka. Toivottavasti ei.

Nukuttua olen saanut edelleen 1-2 herätyksellä pääosin. Välillä heräilen enemmän kyljen kääntämiseen ja välillä taas en. Varsinaisia suonenvetoja ei ole ollut öisin, mutta jonkin verran sellaista kevyttä pohjekramppailua aina välillä. Täytyy toivoa, että ei tule kunnon suonenvetoja, kun ne on niin ikäviä. Mulla on muissa raskauksissa suonenvedot olleet osa näitä viimeisiä raskausviikkoja, eli en kyllä yllättyisi, jos niitä tulisi taas.

Maha alkaa oikeasti tuntua tosi isolta jo ja toimii hyvin iltapalapöytänä Netflixiä katsellessa, haha. Olen kuitenkin jaksanut näitä kovia helteitäkin yllättävän hyvin tämän pötsin kanssa, vielä ei ole tuntunut liian kuumalta tai raskaalta. Se toki helpottaa, että öisin meillä on kuitenkin kotona riittävän viileää, että saa nukuttua. Nyt pyörähtää käyntiin jo viikko 33, what! 

Checklist raskausviikko 32.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni.

Cravings: Ananas! Tekee tosi paljon mieli ananasta ja mansikoita koko ajan. 

Oireet: Kevyet pohjekrampit yöllä.

Puuuuuuuh! Huomenna se vihdoin koittaa, jouluaatto. Ja eilen tuli täyteen 32 viikkoa raskaana. Nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla ja olen hurjan iloinen ja onnellinen siitä. Mä en voi lakata hämmästelemästä sitä miten hyvin kaikki on sujunut, se on jopa vähän pelottavaa. Mutta ei auta kuin olla iloinen ja onnellinen ja toivoa että kaikki jatkuu yhtä hyvin loppuun asti ja myös sen jälkeen. Olo on tosi iso ja massiivinen ja aikamoisen joulupallon olen kasvattanut kyllä itselleni. Selasin jotain kuvia kamerasta ja silmiini osui viikko ennen muuttoa otetut mahakuvat. Ajattelin silloin että mullahan on jo vaikka kuinka iso pötsi, mutta se ei ollut kyllä mitään verrattuna tähän. Ja tästäkin tämä vielä ehtii kasvaa useamman viikon, ai hurja.

Tytöt ovat olleet tiistaista alkaen jo joululomalla päiväkodista, ja eilen oli Otolla ja mullakin viimeinen työpäivä ennen jouluaattoa. Syksy on ollut aika täynnä toimintaa ja töitä meillä molemmilla, ja on ihan parasta rauhoittua joulun viettoon yhdessä koko perhe ihan kaikessa rauhassa. Mun äiti ja Armas tulivat tänne keskiviikkona ja tytöt olivat tietenkin aivan innoissaan. Ihanaa kun meillä on myös nyt enemmän tilaa niin äitikin mahtuu tänne paremmin ja hänellä on oma rauha toisessa lastenhuoneista. Tytöt tykkäävät nukkua edelleenkin yhdessä, ja äidin tuloa edeltäneet kaksi yötä Zelda oli yökylässä Tiaran huoneessa. Nyt tytöt ovat sitten kerrossängyssä Zeldan huoneessa, ja Tiaran huone on muunnettu vierashuoneeksi.

Maha 32+0

Me ollaan laitettu nyt urakalla kotia vauvavalmiiksi, ja jouluhömpötyksen jälkeen pääsen vihdoin ehkä jo ensi viikolla esittelemään vauvan omaa nurkkausta ja muita juttuja. Stressi kaikkien vauvantarvikkeiden suhteen on hellittänyt ja mielen on vallannut ihana odottava fiilis. Olisipa meidän vauva jo täällä ja saisin laittaa hänet tuonne ihanaan kehtoon nukkumaan. Mutta toisaalta, ihana nauttia vielä tämä joulu tällä nykyisellä porukalla, heittäytyä isompien neitojen kanssa joulun viettoon ihan kunnolla ja huomioida vain heitä ja nauttia lomasta ja pitkistä yöunista. Keväällä niitä yöuniakaan ei välttämättä ole ihan heti näköpiirissä nimittäin, heh. Mutta tosiaan, kaiken jouluhömpän jälkeen blogi täyttyy vauva- ja raskaushömpästä, ja kaikesta muusta mikä on vielä joulukalenterin ja muun sisällön takia odottanut omaa vuoroaan.

Eilen meillä oli tyttöjen pikkupikkuserkut äitineen kylässä ja vietettiin ihana päivä. Illalla me kokattiin Tiaran kanssa kahdestaan lihapullia ja perunamuusia, neidin päiväkodin kokkaus opintoretkellä saamalla reseptillä. Hän niin hienosti pyöritteli lihapullia ja oli niin ylpeä sekä reseptistä että pullistaan. Tyttöjen mentyä nukkumaan me pidettiin Oton kanssa kolmannet (ja viimeiset) paketointitalkoot Love, Actuallyn siivittämänä ja juotiin glögiä. Taattua joulutunnelmaa. Kaikki alkaa olla valmista huomista varten ja tämä päivä ollaan sitten vietetty perinteisesti jouluruokia kokkaillen.

Tämä postaus on neljäskymmenesneljäs jonka tässä kuussa julkaisen, aivan älytön tahti siis ollut päällä. Joulukalenterin lisäksi olen  pyrkinyt julkaisemaan joka päivä myös toisen postauksen, ja epäonnistunut siinä vain kahtena päivänä kun kiire oli vaan niin kreisi. Tässä kuussa on mennyt jo koko blogihistorian postausmääräennätys rikki, ja se tulee toki kasvamaan vielä entisestään. Olen laittanut itseni koville, mutta ainakin voin nyt jäädä hyvällä omallatunnolla joululomalle ja pitää pari päivää blogivapaata jos maltan. Joku voisi kuvitella että 44:n postauksen jälkeen kirjoittaminen ei houkuttaisi, mutta mulla on jotenkin niin inspiraatio ja hyvä kirjoitusmoodi päällä että odotan vaan että pääsen puhumaan kaikesta mitä on viime aikoina päässä pyörinyt. Mutta ennen sitä luvassa kuitenkin pieni hiljentyminen joulun viettoon, ja jatketaan sitten kun olen saanut kinkku-, lautapeli-, konvehti- ja kirjaöverit.

Huomenna tosiaan luvassa vielä viimeinen joulukalenteriluukku, käykää kurkkimassa sitten kun joulunvietoltanne ehditte. Ja aivan hurjan ihanaa huomista jouluaattoa ja koko joulun aikaa myös teille kaikille jotka ette joulukalenteria ole seuranneet <3