15. raskausviikko (14+0-14+6)

09.03.2021

Tällä viikolla olen saanut useamman kerran itseni kiinni miettimästä, että olenko mä raskaana ollenkaan! Varsinkin aamupäivällä ja päivällä on ollut monesti jopa epätodellisen hyvä ja energinen olo. Se energinen keskiraskaus on ilmeisesti todellakin alkanut. Toisaalta sitten taas illalla supistelee tiheästi ja on sellainen ”pallo” olo, jos on päivän aikana touhunnut paljon. Eli esimerkiksi jos täytyy käydä kaupassa tai haluaa käydä lenkillä, se on parempi hoitaa aamupäivällä, jolloin supistukset eivät kiusaa joka askeleella vielä ja askel kulkee kevyesti kuin ei raskaana olisikaan.

Vauva liikkuu ja tunnen hänen liikkeensä, mutta välillä voi olla, että tunnen vain kerran päivässä ja välillä tunnen useamman kerran päivän aikana.Tämäkin lisää sitä epätodellista fiilistä, että onko siellä ketään  ja kasvaako hän hyvin, kun potkujen määrä ei vielä ole lisääntynyt mitenkään valtavasti siitä, mitä se oli pari viikkoa sitten. Mutta pikkuhiljaa hän vahvistuu ja kasvaa ja varmasti pian liikkeitäkin alkaa tuntumaan useammin. Enää seitsemän viikkoa siihen maagiseen 22 viikon rajaan.

Mulla oli tämän viikon aikana myös neuvola, joka sujui hyvin. Siinäkin tosin vauva karkaili, kun yritettiin saada sydänäänet kuuluviin. Varmaan kolme kertaa kävi niin, että saatiin just syke kuulumaan muutamaksi sekunniksi, sitten vauva potkaisi doppleria ja karkasi niin, että ääniä sai taas etsiä vaikka kuinka kauan. Mutta syke oli vahva ja hyvä, oli ihana kuulla se.

Painoa mulle oli tullut nyt tähän 15. viikon neuvolaan mennessä lähtöpainosta 1,8kg. Olin jopa hieman yllättynyt, että niin vähän, kun mulla on ollut jotenkin niin pehmeä olo viime aikoina ja kun liikunta oli niin vähäistä silloin, kun oli lääkäriltä lepokäsky monen viikon ajan. Mutta kai se pehmeys on enemmän mun päässä, heh. Ihan hyvä, että painoa tulee maltillisesti näin alussa, kun yleensä sitten keskivaiheilla mulla on tullut enemmän.

Kaikki oli neuvolassa normaalia, hemoglobiini oli edelleen hyvä 133 ja kaikki muutenkin mallikkaasti. Olipa ihanaa kun nyt tälle neuvolakäynnille sain meidän ”oman” terveydenhoitajan. Jouduin ekassa neuvolassa menemään toiseen neuvolaankin, että kerkesin saada lähetteen ajoissa niskapoimu-ultraan. Sielläkin oli aivan ihana ja mukava terveydenhoitaja, mutta onhan se aina eri käydä sillä tutulla.

Meillä on ollut sama neuvolan terveydenhoitaja esikoisen raskausajasta lähtien (tai no siitä, kun muutettiin meidän ekaan yhteiseen kotiin Oton kanssa mun ollessa raskausviikolla 15 tai 16. Eli nyt tulee huhti-toukokuussa kymmenen vuotta! Hän on aivan ihana ihminen ja seurannut meidän tarinaa alusta asti, nähnyt meidän lasten kasvun ja toivottanut kahdelle vanhimmalle jo hyvää matkaa koulutielle. Hän on aina kohdannut meidät lempeästi ja arvokkaasti, vaikka kymmenen vuotta sitten olin vasta 19-vuotias teini. Hän on käynyt meidän jokaisessa kodissa neuvolan kotikäynnillä katsomassa vastasyntynyttä, ja ollut aina mukana meidän elämässä. Ihanaa, että saadaan pitää hänet edelleen!

En siis meidän muuton myötä vaihtanut neuvolaa, vaan käydään edelleen samassa kuin ennen juuri siksi, koska haluttiin pitää sama terveydenhoitaja. Ja nykyään kun on auto, niin ei sillä neuvolan sijainnilla ole mitään merkitystä sinällään, ekan neuvolakäynnin kävin Viiskulman neuvolassa keskustassa, kun sieltä löytyi vapaa aika. Sekin oli hauska sattuma, sillä myös esikoisen raskausaikana kävin sen ekan käynnin nimenomaan Viiskulman neuvolassa, kun asuin silloin vielä Ullanlinnassa. Jotenkin tämän raskauden kohdalla niin monessa jutussa on sellainen ”ympyrä sulkeutuu” -fiilis, että just näin tämän pitikin mennä.

Silloin 10 vuotta sitten kävin Viiskulman neuvolassa epävarmana 19-vuotiaana teininä ja nyt sain mennä sinne uudelleen itsevarmana tulevana neljän lapsen äitinä, joka ei tuntenut itseään yhtään huonommaksi kuin ketään muutakaan. Ja ei, en missään nimessä ollut 19-vuotiaanakaan ketään muuta huonompi. Mutta silloin tuntui siltä. Nyt mua hymyilytti istua siellä samassa odotushuoneessa kuin silloin. Muistin sen jännityksen ja epävarmuuden ja miten me Oton kanssa silloin istuttiin siellä pyörittelemässä peukaloita, eikä yhtään tiedetty mitä odottaa. Nyt oli ihan toinen fiilis, kaikki meni rutiinilla ja oli jo entuudestaan tuttua, paitsi se, että nyt saakin syödä pehmeitä pastöroituja juustoja, kunhan niissä on hyvin päiväystä jäljellä.

Asiasta kukkaruukkuun, nyt olen myös alkanut nukkumaan heräämättä öisin pissalle, mikä on I-H-A-N-A-A! Nyt nautin tästä niin kauan, kunnes sitten loppuraskaudessa se vessaramppaaminen öisin alkaa uudelleen. Vielä viime viikolla heräsin kuuden-puoli seiskan maissa aamuisin ja olin aina hereillä ennen kaikkia muita. Mutta nyt eilen nukuin jopa 7.50 asti ja tänäänkin heräsin vasta herätyskelloon 7.15. Eli ehkä tässä on nyt toivoa, että saisi hetken aikaa nauttia ihan tavallisista katkeamattomista yöunista ja normaaleista aamuherätyksistä? Ihanaa!

Loppuun vielä samanlainen koonti kuin viime viikolla:

Checklist raskausviikko 15:

Vauvan koko hedelmänä: Päärynä.

Cravings: Tuoreet mansikat.

Oireet: Harjoitussupistukset liikkeessä, muuten ei oireita. 


14. Raskausviikko (13+0-13+6)

02.03.2021

Kyselin instassa teidän fiiliksiä raskausviikkopostausten suhteen ja ylivoimaisesti suurin osa toivoi viikottaisia päivityksiä, vaikka vaihtoehtona oli kuukausittaiset postaukset, sekä ”harvemmin”. Joten viikottaisilla mennään! Kysyin myös, toivottiinko sisältöä eniten storyihin, blogiin vai molempiin ja päädyin nyt sellaiseen ratkaisuun, että teen raskausviikkosisältöä molempiin, mutta hieman eri kulmalla. Storyihin höpötellen ja blogiin sitten vähän pidemmästi kirjoittaen. Jokainenhan voi sitten itse skipata jommat kummat tai molemmat sisällöt halutessaan, jos raskausaihe ei kiinnosta. Täällä blogissa on samalla hauska välillä myös kurkkia aiempien raskauksien viikkopäivityksiä, niin voi tehdä hieman vertailua eri oireiden ja vatsan kasvun välillä, kunhan raskaus tästä etenee.

Mutta aloitetaanpa siis samalta viikolta kuin edellisessä raskaudessani, eli viikolta 14! Minulla on nyt menossa jo 15. viikko, mutta koska se ei ole vielä täynnä, niin käydään läpi tämä edellinen viikko ensin.

Raskausviikko 14 oli kokonaisuutena helpotus. Se oli oireettomampi ja helpompi kuin yksikään raskausviikko viikon 5 jälkeen. Yhdeksän enemmän tai vähemmän oireisen viikon jälkeen se tuntui niin mielettömän hyvältä!  Sain nukuttua melko hyvin joka yö ja sain tehtyä töitä riittävästi, mikä oli ihan hyvin, kun lapset kuitenkin olivat viikon kotona hiihtolomalla. Päänsärkykään ei vaivannut kuin yhtenä päivänä ja silloinkin se meni ohi paracetamolilla. Myös silmien valonarkuus on alkanut helpottaa vihdoin.

Aloin tuntea ensimmäisiä pieniä hipaisuja jo viikolla 11+4. Nyt 14. raskausviikolla ne jatkuivat ja voimistuivat jo hieman. Silloin jos vauva on oikeassa kohdassa, niin Otto ja lapsetkin voivat jo tuntea pienet tönäisyt ja muljumiset. Ihanaa! Ja niin rauhoittavaa. Se on kyllä parasta kun alkaa tuntea liikkeet, niin sitten saa aina tuntea, että pienellä on kaikki hyvin ja hän liikuskelee. Varsinkin mun alkuraskauden pelkojen jälkeen se tuntuu ihan korvaamattoman arvokkaalta. Odotan jo innolla sitä, kun vauvan liikkeet näkyvät kunnolla ulospäin ja tuntuvat säännöllisemmin.

13. viikolla mulla alkoi tuntua ekoja kevyitä harjoitussupistuksia ja ne jatkuvat liikkeessä nyt edelleen, mutta toki rauhoittuvat sitten levolla. Esimerkiksi kävellessä niitä alkaa tulla melko nopeasti, varsinkin jos kävelee yhtään rivakammin. Tämä on mulle tuttua jo edellisistä raskauksista, enkä sitä säikähdä, mutta toki seurailen tilannetta ja pyrin aina rauhoittamaan ne levolla mahdolllisimman nopeasti. Onneksi olen aina raskauksissa aikaisista supisteluista huolimatta päässyt hyville viikoille, kun olen malttanut tarvittaessa levätä, niin uskon, että osaan tälläkin kertaa kuunnella kropan viestejä.

Tilasin itselleni nyt yhdet äitiys-collegehousut ja pari yläosaa, joita voin yhdistellä mun äitiysleggareihin. Aika pitkälti aion mennä mekoilla ja leggareilla, jotka multa löytyy jo valmiina. Ihan parasta kun tulee kesä, ja ei juurikaan tarvitse miettiä housutilannetta, kun voi olla vaan aina mekko päällä. Eniten odotan sitä, että saa luopua sukkahousuistakin, sillä toistaiseksi jopa ne tuntuvat välillä ärsyttävän ja puristavan kohtua. Tämä on mitä todennäköisimmin mun viimeinen raskaus, joten jos johonkin ihanaan  ja sopivaan odotusajan vaatteeseen törmään niin aion sen kyllä ostaa, mutta niin kauan kuin pärjään jo olemassaolevilla jutuilla niin mahtavaa.

Yksi ostos itselleni tulee kyllä varmaan olemaan kengät, jotkut sellaiset ihanat kesäkengät, jotka voi vaan sujauttaa jalkaan, eikä tarvitse kumartua. Kyllä mulla on pinkit pihacrocsit ja korolliset sandaalit, mutta jotain vähän katseenkestävämpää ja ei-korollista kenties.

Ai että, edelleen pitää melkein nipistää itseäni, että saan oikeasti istua tässä kirjoittamassa tätä(kin) postausta juuri nyt. Alkuvuosi on ollut henkisesti tosi rankka, mutta onneksi se on ohi ja nyt yritän vaan keskittyä positiiviseen ja nauttia. Nauttiminen tuntuu vielä vähän pelottavalta, pelkään, että jos uskallan hengähtää hetkenkin, niin kohta on taas joku uusi pelottava asia kulman takana. Mutta kun ei se pelkääminen kuitenkaan mitään auta vaikka jotain tapahtuisikin, niin yhtä hyvin voin yrittää vaan nauttia. Fiilistellä mahaa, liikkeitä, valmistautua ja luoda mielikuvia ihanasta minityypistä, joka me syksyllä saadaan. <3

Loppuun vielä raskausviikko-checklist, jonka ajattelin lisätä jokaisen viikkopostauksen loppuun, niin on hauska joskus myöhemmin lukea vaikka raskaushimoja sitten!

Checklist raskausviikko 14:

Vauvan koko hedelmänä: Persikka.

Cravings: Minimaissit kung pao -kastikkeessa Itiksen vanhasta kiinalaisesta raflasta, jota ei enää ole.

Oireet: Pieni päänsärky, alaselkäsärky ajoittain, harjoitussupistukset liikkeessä.


Alkuraskauden oireet – raskausviikot 4-12

28.02.2021

Tätä mä olen niin odottanut, että saan kertoa näistä oireista, joiden vuoksi myös työnteko oli hieman haastavaa esimerkiksi tammikuussa! Ne viikot tuntui niin käsittämättömän pitkältä, varsinkin aluksi, kun odotti vaan että saisi ne maagiset 12 viikkoa täyteen. Nyt odotellaan sitä, että tulisi se 22 viikon raja täyteen, se on niin tärkeä merkkipaalu tällä pitkällä matkalla, jonka jälkeen voi taas rentoutua asteen enemmän. Mutta nyt keskitytään siihen alkuun ja niihin oireisiin. Tämä on kyllä hauskaa, miten jokainen raskaus tosiaan on aivan erilainen. Mullakin on monet oireet olleet aivan erilaisia ja vaihdelleet joka raskaudessa, jopa ne ihan ensimmäiset raskausoireet.

Viikot 0-4: Ensimmäiset raskausoireet ennen raskaustestiä

– Kiinnittymisvuoto. Noin viisi päivää sen jälkeen kun olin tikuttanut ovulaation, mulla oli parin päivän ajan sellaista tiputtelua. Varovaisen toiveikkaasti mietin jo silloin, että ehkä se oli kiinnittymisvuotoa siitä, kun alkio kiinnittyy kohtuun. En uskaltanut vielä iloita, mutta kyllä se kävi muutaman kerran mielessä, että ENTÄ JOS?!

– Rintojen arkuus. Tämä on siitä hassu oire, että mulla on nyt kahdessa raskaudessa tullut se ennen testin tekemistä ja kahdessa ei. Tässä raskaudessa se tuli. Se oli mun toka raskausoire ja se alkoi jo todella aikaisin, jo yhdeksän päivää ennen kuin mun kuukautisten piti alkaa. Ihan sellainen kosketusarkuus ja en voinut esim. nukkua mahallaan.

– Outo olo. Jotenkin vaan sellainen tunne, että mun ei kannata syödä nyt graavilohta. Ei sitä voi selittää muuten, mutta jotenkin vaan tiesin. Tätä ei ole myöskään ollut mulla kaikissa raskauksissa, mutta nyt oli.

Näiden oireiden pohjalta tein raskaustestin viisi päivää ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. RFSU super early -testillä voi testata jopa kuusi päivää ennen kuukautisten alkua ja sillä testasin minäkin ja sain ihan selkeän viivan, vaikkakin vielä kontrolliviivaa haaleamman. Muuten en olisi pitänyt niin kiirettä testaamisessa, mutta koska oli joulu ja kaikki ihanat joulun kalaruuat ja mädit (jotka on raskaana olevilta kielletty) halusin testata varmuuden vuoksi. Ja hyvä olikin, että tein testin. Mädit ja graavilohet jäi siihen paikkaan. Uuden testin tein vielä viisi päivää myöhemmin varmistaakseni, että hcg-hormonitaso nousee tasaisesti. Viiva oli heti tosi tumma, siis jopa sitä kontrolliviivaa punaisempi (noissa ylläolevissa kuvissa näkyy). Uskalsin hengähtää, että luultavasti raskaus etenee normaalisti.

Viikot 5-8: Migreeniä, turvotusta ja pahoinvointia

– Nälkä. Täsmälleen viikolla 5+0 mulla alkoi ihan jäätävä nälkä ja samalla pahoinvointi. Olin täysin onnistunut unohtamaan sen, että alkuraskaudessa kärsin aina niin kovasta nälästä, että tuntuu n. tunnin välein siltä, kuin en olisi saanut ruokaa viikkoon. Heikottaa ja maha kurnii ja on vaan ihan älytön nälkä. Mikä on aika hankala yhdistelmä sen kanssa, että on myös todella ällöttävä olo, eikä tee mieli syödä mitään. Se oli tosi ärsyttävää, kun tunnin välein sai olla miettimässä mitä seuraavaksi söisi, ja jokainen ruoka jota oli jo syönyt, tuntui liian ällöttävältä. Eli koko ajan piti keksiä jotain uutta syötävää. Nälkä iski myös keskellä yötä ja heti herätessä oli ihan pakko saada ruokaa. Heräsin aina aamulla klo 6 siihen, että oli pakko saada ruokaa.  Pahin nälkä kesti viikot 5-7, sitten se alkoi vähän helpottua, että tuli enää parin tunnin välein nälkä, mutta edelleen paljon useammin kuin normaalisti. Teen muuten varmaan vielä oman postauksensa niistä ruuista ja juomista, jotka ällöttivät eniten ja niistä, jotka taas maistuivat.

– Pahoinvointi. Olen aina päässyt pahoinvoinnin kanssa melko helpolla, ja niin myös tälläkin kertaa. Ei se pahoinvointi helpolta tunnu silloin kun siitä kärsii, vaikka helpompaa olisikin kuin jollain toisella. Mutta selvisin ilman oksentamista neljännelläkin kerralla, se oli helpottavaa. Aamusta iltaan jatkuva kuvotuksen tunne on rankka, mutta sen kestää kun on toivoa, että se helpottaa melko nopeasti. Mullakin se kaikkein pahin ällötys alkoi helpottaa viikolla yhdeksän, vaikka ajoittain vielä jatkui joinakin päivinä.

– Turvotus. Viikoilla 5 ja 6 mulla oli voimakasta turvotusta alavatsassa ja näytin silloin lähes yhtä raskaanaolevalta kuin viikko sitten. Turvotus kuitenkin hävisi viikon kuusi loppupuolella ja sitten maha oli taas ihan samankokoinen, kuin ennen raskautta. Ylimmässä kuvassa ennen näitä tekstejä näkyy mun maha (vessan likaisesta peilistä) ja turvotus, joka oli tosiaan joskus viikolla kuusi.

– Migreeni. Viikoilla 5-8 mulla oli yhteensä neljä migreeniä ja niiden lisäksi jatkuvaa päänsärkyä. Enemmän oli päänsärkypäiviä kuin ei-päänsärkypäiviä. Lisäksi kärsin todella valon aroista silmistä ihan jatkuvasti, eikä kotona voinut pitää mitään kattolamppuja päällä iltaisin. Aurinkokin oli tosi paha ja ihan jo pelkkä lumihanki pilvisenä päivänä häikäisi. Myös telkkarista, koneesta ja puhelimesta näytönkirkkaus piti olla koko ajan minimissä, tai en voinut katsoa ollenkaan. Migreenien esioireena mulla on voimakas aivastelu, joka on tosi kurjaa myös. Kaikki valo aivastuttaa.

– Pissahätä. Viikolla 8 alkoi jatkuva pissahätä ja kävin pahimmillaan öisinkin kolme kertaa pissalla, siinä missä normaalisti en käy ikinä ollenkaan.

– Väsymys, mutta silti herääminen aikaisin. Heräsin jo kuudelta joka aamu, enkä saanut enää unta. Päivisin oli tosi väsynyt fiilis ja illalla tuli uni aikaisin, mutta silti unta ei riittänyt aamuisin pidempään.

– Hajuherkkyys. Kahvin haju, vanha tuttu suihkunraikas Otto (normaalisti rakastan Oton suihkugeelia ja dödöä eikä ne myöskään aiheuta mulle migreeniä, mutta sekä edellisessä että tässä raskaudessa on ollut tämä sama oire että en kestä sitä tuoksua :D), ruisleivän haju kun pussin avaa, pannukakun tuoksu, paprikan tuoksu vain muutamia mainitakseni. Siis lähes kaikkien ruokien haju ällötti niin paljon, että yritin vaan tekovaiheessa olla haistelematta, tai muuten en pystynyt syömään ollenkaan.

Varasin meille varhaisultran päivälle, jolloin mulla piti olla rv 6+4, mutta sitten ultrassa olinkin jo viikolla 7+2, eli pääsin kertaheitolla monta päivää eteenpäin! Varhaisultrassa näkyi syke ja kaikki oli hyvin pikkuisella tyypillä. Saatiin monta kuvaa mukaan. Se oli niin helpottavaa. Saatiin viimein varmistus sille, että tyyppi on kiinnittynyt oikeaan paikkaan ja kasvaa ja kehittyy. Oli myös huojentavaa, että en ollut kärsinyt kaikista oireista ”turhaan”, vaan raskaus eteni. Nämä olivat fyysisesti alkuraskauden rankimmat viikot, mutta eivät henkisesti, sillä tässä vaiheessa mulla ei ollut vielä hajuakaan tulevista ongelmista.

Raskausviikot 9-12: Verenvuotoa ja pelkoa

– Hematooman aiheuttama verenvuoto. Viikolla 8+2 mulla alkoi verinen vuoto, jonka syyksi paljastui myöhrmmin ultrassa hematooma kohdussa. Tästä kirjoitinkin ihan oman postauksensa, josta voi lukea lisää. Vuoto kesti yhteensä n. kolme viikkoa.

– Migreeni. Viikoilla 9-12 mulla oli kaksi hyvää viikkoa, jolloin ei ollut juuri ollenkaan päänsärkyä. Lisäksi oli kaksi huonompaa viikkoa, jolloin kärsin melkein koko viikon ajan joko päänsärystä tai migreenistä. Ne kaksi hyvää viikkoa antoivat kuitenkin jo hurjasti energiaa jaksaa.

– Pissahätä. Uskon, että tämä oli sekä psykosomaattista että myös sitä, että kohtu painoi virtsarakkoa. Mutta etenkin silloin kun oli verenvuotoa, ramppasin yölläkin usein vessassa ja oli vaikea nukkua. Kun vuoto loppui, heräilykin väheni ja kävin enää kerran yössä pissalla.

– Alavatsa- ja alaselkäkivut. Nämä säikäyttivät yhdistettynä verenvuotoon. Toisaalta, ihan samanlaista menkkamaista jomottelua mulla on ollut jokaisessa raskaudessa ensimmäisellä ja vielä toisellakin kolmanneksella.

– Rintojen kasvu. Kasvu on ollut melko tasaista koko ajan, mutta voimakkainta erityisesti näiden viikkojen aikana. Nyt se on pikkuhiljaa tasoittunut.

– Vatsa tuli esiin. Kymmenennellä viikolla huomasin, että pieni kumpu alkoi tulla alavatsalla esiin, joka ei ollut turvotusta. Se pullahti melkein yhdessä yössä ja alkoi kasvaa kovaa vauhtia.

– Ensimmäiset liikkeet. 11+ viikolla tunsin ensimmäiset pienet kalanpyrstön hipaisut ja kuplinnat alavatsalla kun makoilin selälläni sohvalla. Se oli ihan mielettömän huojentavaa kaikkien huolien jälkeen. Nyt tunnen jo melkein päivittäin vauvan hipaisut ja isommat kääntyilyt sekä makoillessa että istuskellessa.

Jos ne edelliset viikot olivat fyysisesti raskaimmat, niin nämä olivat kyllä henkisesti raskaimmat. Viikkoihin sisältyi ihan valtava määrä huolta ja pelkoa, monta säikähdystä ja stressiä ja itkua. Sanoin monta kertaa, että en halua oikeasti enää ikinä koskaan olla raskaana, koska en vaan kestäisi sitä huolta enää uudestaan. Sitten kun verenvuoto loppui, alkoi pikkuhiljaa vähän helpottaa. Kävin näiden viikkojen aikana myös ensimmäisessä neuvolassa, sekä sikiöseulonnan verikokeissa, joissa kaikki oli kunnossa. Neuvolassa sain kyllä jutella mun huolista ja mut kohdattiin ihanan empaattisesti ja rauhoittelevasti. Mutta raskainta oli kuitenkin se odottaminen, kun tiesi ja tiedän edelleen, että vielä viikkokausiin mitään ei ole tehtävissä, voi vaan odottaa ja toivoa parasta.

Huhhuh! Tämä on kyllä ollut henkisesti raskain alkuraskaus tähän mennessä. Migreenin ja pahoinvoinnin suhteen pääsin ehkä helpommalla kuin tokassa ja kolmannessa raskaudessa, mistä olen todella kiitollinen. En uskalla vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä viime viikollakin mulla oli seitsemän päivän päänsärkyputki, mutta tämä viikko on taas ollut aavistuksen helpompi. Nyt voi vaan toivoa, että raskaus jatkuu sujuvasti ja päästäisiin sinne hyville viikoille ilman sen suurempia komplikaatioita <3 Vaikka tämä postaus oli täynnä oireita, niin olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että saan juuri nyt olla tässä ja kantaa tätä minityyppiä mun sisällä.

Blogissa on luvassa paljon raskausaiheista sisältöä lähiviikkoina ja -kuukausina ja ajattelinkin tehdä instan puolelle ensi viikolla pienen kyselyn, että minkä tyylistä sisältöä toivoisitte ja missä kanavissa. Siellä saa laittaa palautetta ja sisältötoiveita muutenkin!