Viime viikonlopun juhlahumun jälkeen ollaan viimeinkin aloitettu se uusi arki. Lapset ovat palanneet muutamaksi viikoksi päiväkotiin ennen yhdeksän viikon kesäloman alkua, ja mäkin olen istunut enemmän koneen ääressä ja tehnyt töitä valmiiksi, samalla kun Otto on huolehtinut Novasta. Välillä ollaan pidetty neidin kanssa ihania imetyshetkiä, ja kyllä mä aika usein hairahdun koneen äärestä höpöttelemään vauvalle vaikka Otto hänen kanssaan päiväsaikaan enemmän leikkiikin. Yritän kuitenkin saada tehtyä mahdollisimman paljon hommia pois alta ennen tyttöjen kesäloman alkua, jotta voin itsekin ottaa sitten kesällä rennommin ja nauttia vapaammista päivistä.
Tänään tehtiin Oton kanssa aamulla puolentoista tunnin ihana vaunulenkki auringonpaisteessa lähimetsässä. Auringonpaisteen vaihduttua näin toukokuisessa maisemassa kovin tutuksi tulleeksi lumisateeksi, mekin suunnattiin sisälle ja mä avasin tietokoneen näytön. Nova jatkoi vielä aamupäikkäreitään pihalla katoksen alla ja sain hyvin hommia tehtyä sillä aikaa, kun vauvan maailman söpöimmät hymyt ja kujertelut eivät olleet viemässä mun huomiota pois töistä.
Ollaan laitettu yhdessä meidän pihaterassia kuntoon ja en malta odottaa että se on kokonaan valmis! Instassa (@iinalaura) vilautin eilen jo kuvaa siitä miltä tällä hetkellä näyttää, mutta pihalle on tulossa vielä aita ja paljon aurinkokennolyhtyjä ja kasveja. Sieltä pitää viedä myös muutamia remonttijätteitä pois, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen mitä ollaan nyt saatu aikaan. Viime viikolla tähän aikaan pihalla oli vain järkyttävä kasa vanhaa laminaattia, tyhjiä puulavoja ja vanha ruokapöytä. Siihen nähden siis ihan hyvä muutos kun nyt siellä voi jo hengailla mukavasti paviljongin alla.
Hauskaa miten ajoittaisesta lumisateesta huolimatta näin toukokuun tullen kaikki naapuritkin ovat kaivautuneet ulos kuorestaan ja tuntuu että viimeisen parin viikon aikana olen nähnyt enemmän heitä kuin koko talvena yhteensä. Tytötkin tutustuivat parin pihan päässä asuvaan vähän vanhempaan naapurintyttöön, ja ovat jo leikkineet yhdessä vaikka ja mitä.
En voi kyllä tarpeeksi hehkuttaa miten ihanaa on asua tässä nykyisessä asunnossa. Täällä tuntuu olevan sellainen positiivinen yhteishenki, ja juuri sitä omasta lapsuudestakin tuttua menoa että voi käydä pimpottamassa naapurin ovikelloa ja kysymässä tuleeko hän leikkimään. Oma pihatie on myös turvallinen eikä siihen pääse autoja mitenkään niin lapset voivat siinä turvallisesti harjoitella pyöräilyä ja istua piirtämässä maahan katuliiduilla niin paljon kuin sielu sietää.
Mulla on kyllä niin hyvät fiilikset tällä hetkellä, ja kyllä se kevätkin tulee sieltä vielä vaikka ei joka päivä siltä näytäkään. Iloitsen siitä että kirsikkapuiden upea kukkaloisto on vasta edessäpäin, ja nauran sille lumisateelle Pekka Poudan kanssa.
Huomisesta alkaen mä olen täysipäiväinen bloggaaja. Se tarkoittaa sitä, että mun työni Jevelolla ovat päättyneet. Puolitoista vuotta startup -yrityksessä opettivat mulle ihan hurjan paljon, ja olen niin onnellinen että viime vuonna uskalsin hypätä kohti tuntematonta ja kokeilla siipiäni siellä. Mun siivet kantoivat, yrityksen eivät, ja näin ollen mun ura Jevelolla päättyi. Yleensä kun joku kertoo tulleensa irtisanotuksi, ovat reaktiot myötätuntoisia ja toisen puolesta harmistuneita, mutta mä voin kertoa että kun kuulin tästä ensi kerran, mun itseni päällimmäinen tunne oli helpotus.
Ei siksi että työympäristössä olisi ollut vikaa tai työkavereissa tai itse työssä, ei ei ei. Mä rakastin meidän toimistoa, mulla oli mahtavia työkavereita ja työ opetti mulle ehkä jopa yhtä paljon mitä äitiys on tehnyt. Sain tehdä työtä jota rakastin ja jossa halusin jatkuvasti kehittyä ja tulla paremmaksi. Mutta siksi mä olin helpottunut, että mä olen vetänyt aivan jaksamiseni äärirajoilla viimeiset puolitoista vuotta. Mä olen painanut kaksitoistatuntisia päiviä, ensin tehnyt normityöpäivän toimistolla ja sitten jatkanut blogin parissa. Muistan teidänkin järkytyksen kun dokumentoin keväällä blogiini yhden työviikon jokaisen työtunnin ja -tehtävän. Mä tein ihan liikaa ja se on fakta. Kuka tietää mitä olisi tapahtunut jos olisin jatkanut toisetkin puolitoista vuotta samalla tyylillä.
Mä en ikinä olisi itse saanut tehtyä tätä päätöstä, vaikka joskus väsymystä ja stressiä itkeskellessäni haaveilinkin siitä että luopuisin toisesta rakastamastani työstä. En vaan koskaan olisi osannut päättää että kummasta, enkä olisi ollut niin rohkea että olisin itse jättänyt itse itseni vain yhden työn varaan. Nyt se päätös tehtiin mun puolesta, ja ainakin elämäni rennoimman kolmen viikon kesäloman jälkeen voin sanoa että tämä on tehnyt mulle niin hyvää kuin vain jokin voi tehdä. Ja täytyy myös olla onnellinen siitä että on ollut se toinenkin työ siinä taustalla kokoajan, ja taloudellisesti tilanne on turvattu vaikka toisesta työstä nyt luopuukin.
Mä en voi sanoin kuvailla mitä se ajatus merkitsee, että tulevana syksynäkin mulla on lasten mentyä nukkumaan aikaa esimerkiksi istua koko ilta joskus katsomassa Netflixiä. Ja että jaksan joskus mennä johonkin kiinnostavaan, illalla olevaan, blogitapahtumaan, kun tiedän että se ei ole poissa seuraavan illan töistä, vaan voin tehdä ne jo päivällä. Se tunne, että olen aina väärässä paikassa ja teen aina väärää asiaa, on poistunut. Mä voin keskittyä täysillä blogin tekemiseen silloin kun lapset ovat päivähoidossa, ja täysillä lapsiin silloin kun he ovat kotona. Ja täysillä Ottoon ja itseeni silloin kun lapset nukkuvat. Jollekin se voi kuulostaa ihan itsestäänselvyydeltä, arjen kolmijaolta kuinka elämän kuuluukin mennä. Mutta mä en ota sitä enää itsestäänselvyytenä, mulle se on luksusta josta en ole saanut nauttia pitkään aikaan.
En sano ettenkö hyppäisi riemusta kiljuen puikkoihin jos jostain putkahtaisi mielenkiintoinen työtarjous eteen. Mutta ainakin tällä hetkellä mulla ja meillä on paras näin. Mä halusin alkaa tehdä blogia ammattimaisesti jo puolitoista vuotta sitten kun Indiedaysille muutin. Olen tehnyt parhaani, mutta saatuani toisen työpaikan heti perään, on blogi ollut välillä retuperällä kun en ole ehtinyt tai jaksanut. Nyt vihdoin mä pääsen keskittymään tähän sillä energialla ja tarmolla jolla olen kokoajan halunnutkin, ja se ei tunnu ollenkaan huonolta. Nyt vihdoin mulla on aikaa kokeilla siipiäni siinä kaikessa mitä olen halunnut tehdä jo pitkään, ja se saa perhoset lepattamaan mun vatsassa ja hymyn kasvoille. Mä tiedän että tästä syksystä tulee siisti, ja mä toivon että te pysytte täällä mukana seuraamassa blogin uusia tuulia ja vanhoja suosikkeja. Mulla on mielessä tänne syksyksi kuulkaa vaikka ja mitä, niin mahtijuttuja tulossa!
Mä haluan vielä lopuksi kiittää mun mahtavia työkavereita kaikesta mitä sain kokea ja oppia teidän kanssa, ja toivon kaikkea hyvää kaikille jatkoon.
Kuinka saada enemmän kävijöitä blogiin? Sekä työssäni sisällöntuottaja-somespesialistina, että bloggaajana mulle on tärkeää että saan tuottamalleni sisällölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tärkein tekijä näkyvyyden saamiselle on tietenkin kiinnostava sisältö, ilman sitä ei ole mitään. Mutta toiseksi tärkein tekijä on ehdottomasti se kaikkien tylsänä ja puuduttamana ja hankalana pitämä hakukoneoptimointi, eli SEO-optimointi. Paljon olen vuosien aikana tahkonnut itsekin tämän parissa, mutta nyt pääsin kuulemaan myös hyviä vinkkejä ASUSin SEO-klinikalla Aki Ovaskalta, sillä olen mukana Indiedaysin ja ASUSin yhteistyökampanjassa.
Listasin omat kuusi vinkkiäni siitä kuinka saada lisää kävijöitä blogiin, ja lisäsin niiden alle mukaan myös Akin tärkeimmät SEO-vinkit. Näiden avulla on helppoa tehdä omasta blogista hakukoneystävällinen ja saada sille enemmän näkyvyyttä.
Jos kirjoitat tietystä aiheesta, pohdi millä sanalla/sanoilla itse lähtisit hakemaan tietoa aiheesta. Esimerkiksi jos kirjoitat postausta siitä miten saat kasvoillesi täydellisen meikkipohjan, voisi postauksen avainsanana olla vaikkapa ”kestävä meikkipohja” tai ”luonnollinen meikkipohja”, tai mitä ikinä. Sitten tätä sanaa kannattaa käyttää sekä postauksen otsikossa, ensimmäisessä kappaleessa, linkissä, että viimeisessä kappaleessa. Näin se nousee hakutuloksissa esiin aina kun joku etsii tietoa sanoilla ”kestävä meikkipohja”.
2. Kuvien nimeäminen
Uskokaa tai älkää, kuvat tuovat blogiin paljon liikennettä. Ne kannattaa aina nimetä relevantilla tavalla, eikä jättää niihin kameran tarjoamia kirjainnumeroyhdistelmiä tai vaihtoehtoisesti nimetä niitä jollain huvittavilla sanoilla kuten ”kakkapylly35”. Kuvien nimeämiseen pätee sama sääntö kuin avainsanoihin, kannattaa käyttää niissäkin samaa avainsanaa josta postaus kertoo, tai vaihtoehtoisesti käyttää tismalleen sitä asiaa mikä kuvassa näkyy. Eli jos vaikka kuvissa on uusi laukkusi, nimeä kuva Unboxing-Rebecca-Minkoff-Mini-Love-Bag.jpg. Toinen tärkeä asia mikä kuvien nimeämisessä pitää huomioida on että kuvanmuokkausohjelma (tai sinä itse) et käytä kuvien nimissä tyhjiä välejä tai ääkkösiä, kuten itselleni kävi. Tällöin kuvat eivät välttämättä näy kaikille, koska välit ja ääkköset saattavat rikkoa kuvalinkin. Kannattaa myös pysyä perillä trendaavista avainsanoista, jos omakin aiheesi liittyy jotenkin niihin.
3. Metatagit
Käytä kaikissa postauksissasi metatageja tai ”avainsanoja”, jotka ovat siis blogimaailman hashtagit. Nämä auttavat merkkaamaan postauksesi relevantit asiat, jotka myös rankkaavat tekstiäsi hakutuloksissa korkeammalle. Metageihin voit laittaa kaikki tärkeimmät asiat jotka postauksessasi ovat, jos esittelet siis vaikkapa päivän asua, voit tagata siihen esim. ”Päivän asu”, ”OOTD”, ”Outfit of the day”, ”kaikki merkit joiden vaatteita sinulla on päällä”, ym. Metatagien määrää ei kannata säikähtää, sillä voit valita blogisi widgeteistä niin, että se näyttää sivupalkissa vain suosituimmat aiheesi, jolloin lukijat löytävät helposti etsimänsä eivätkä hämmenny miljoonasta tagista.
4. Käytä blogialustallasi SEO-lisäosaa
WordPressille paras on omasta mielestäni Yoast SEO, joka jo postausta tehdessäsi kertoo sinulle mitkä asiat sinun pitää korjata jotta postauksesi olisi hakukoneystävällisempi ja nousisi hakutuloksissa. SEO-lisäosaan saat lisättyä ”hakukoneotsikon”, joka voi siis olla sama kuin postauksesi pää-avainsana, tai sama otsikko jota käytät muutenkin. Lisäksi lisäosaan saat lisättyä hakukonekuvauksen, eli lyhyen tiivistelmän tekstistäsi, ja pää-avainsanat. Lisäosassa on muitakin ominaisuuksia joita kannattaa hyödyntää, mutta nämä kolme ovat ehdottomasti tärkeimmät. Lisäosan käyttäminen lisää työaikaa ehkä n. 2 minuuttia mutta parantaa hakukonenäkyvyyttä todella paljon.
5. Lisää blogisi etusivulle tärkeimmät hakukonetiedot
SEO-lisäosasta saat lisättyä myös oman sivusi etusivulle otsikon, sivukuvauksen sekä tärkeimmät avainsanat. Jos siis kirjoitat vaikkapa perheblogia ja haluat tulla löydetyksi nimenomaan perhebloginia, kannattaa sitä sanaa käyttää Blogisi etusivun SEO-otsikossa, -kuvauksessa ja avainsanoissa.
6. Kiinnostava sisältö
Tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Vaikka nämä viisi ekaa vinkkiä ovat tärkeitä, isoin merkitys on kuitenkin sillä että saat kävijät viihtymään sivuillasi. Älä siis kirjoita blogiasi hakukoneille, vaan lukijoillesi. Raja on hiuksenhieno, ja kannattaa olla tarkkana kirjoittaessa, varsinkin jos blogisi on nimenomaan tarkoitus olla vaikkapa elämänmakuinen lifestyleblogi. Silloin paistaa nopeasti läpi jos tekstit ovat pelkkää klikkien kalastelua avainsanojen avulla.
1. Tsekkaa http://seositecheckup.com/ joka tarkistaa sivustosi nykyisen tilan hakuoptimoinnin kannalta, ja kertoo mitä voit tehdä korjataksesi ongelmia.
2. Pidä blogisi tekninen puoli kunnossa, ja tarkasta se parin viikon välein teknisten ongelmien varalta Seo Site Checkupin avulla, niin pysyt perillä siitä miltä blogisi näyttää lukijoillesi.
3. Ole monipuolinen ja tuo blogiasi esiin mahdollisimman monessa eri lähteessä, kuten somekanavissasi, ja esimerkiksi erilaisilla blogilistaussivustoilla.
4. Älä laiskistu vaikka blogisi olisikin jo menestynyt, sitä kannattaa kehittää eteenpäin ja eteenpäin sillä niin mainostajat kuin lukijatkin vaativat vuosi vuodelta enemmän.
Vielä loppuun täytyy mainita Google Analytics, joka on tärkein työkalu blogin kävijävirran analysoimiseen. Vain Google Analytics näyttää realistiset kävijämäärät, ja seuraa miten kävijät sivuilla käyttäytyvät. Sieltä on helppo opiskella mitkä avainsanat tuovat eniten liikennettä blogiisi, mitkä aihepiirit ovat suosittuja ja kuinka monta vierailijaa blogiasi lukee päivittäin, viikottain ja kuukausittain. Ei kannata luottaa omiin bloggerin tai wordpressin kävijälaskureihin, sillä ne eivät anna oikeaa kuvaa vierailijoidesi määrästä.
Huh, tässäpä mun ”kevyt” infopläjäys blogin kävijämäärien kasvattamisesta. Itselläni ainakin toimivat nämä vinkit oikein hyvin, ja aion jatkossakin jatkaa kehittymistä. Se on onni että mun molemmat työt tukevat tässäkin asiassa toisiaan, ja kun opin jotain uutta toiseen työhöni, se auttaa myös toisessa. On myös kivaa saada näkökulmaa sekä yritysblogin että henkilökohtaisen blogin kirjoittamisen eroista. Jos teillä herää mitä tahansa kysyttävää niin kysykää ihmeessä! Ja jakakaa omatkin parhaat bloginäkyvyysvinkkinne, niitä otetaan aina ilolla vastaan. Mahtavaa tiistaita kaikille!
Olen mukana Indiedaysin ja Monsterin kesätyökampanjassa, ja mä aion nyt vinkata teille mun mielestä parhaat kikkakolmoset työhakemuksen kirjoittamiseen. Nythän on meneillään tietenkin kaikkein paras kesätyönhakuaika, ja Monsterin Kesäduunit 2016 -osio on pullollaan kesätyöilmoituksia – tällä hetkellä niitä on yli 900, ja itse työpaikkoja vielä moninkertainen määrä. Sivuilta voi selata ilmoituksia koko Suomesta, sekä lukea työnantajien esittelyitä. Kaikki avoimet kesätyöpaikat on koottu yhdelle sivulle, jotta selaaminen on mahdollisimman helppoa.
Kesätyön hakeminen voi tuntua joskus kuin rakettitieteeltä, ainakin musta se tuntui nuorempana tosi hankalalta. Silloin netti oli pullollaan samanlaisia CV-malleja ja jotenkin sitä omassa päässä kuvitteli että kirjoittamalla olevansa sosiaalinen ja oma-aloitteinen voisi napata sen duunin, jota 350 muuta hakee tismalleen samoilla sanoilla. Onneksi ikä ja kokemus on tuonut varmuutta, ja myös opettanut mua miettimään mitä mä oikeasti osaan, latteuksien luettelemisen sijaan. Avainasemassa on se, mitä mä oikeasti pystyn tarjoamaan ja missä olen erityisen hyvä. yös itse rekrytoinnissa mukana oleminen on saanut mut miettimään asiaa työnantajan kannalta. Tässä on mun viisi vinkkiä hyvään ja erottuvaan kesätyöhakemukseen:
1.Mene suoraan asiaan äläkä jaarittele.
Kerro kuka olet ja miksi haet juuri kyseistä työpaikkaa. Rekrytoijat lukevat hakemuksia toisensa perään, ja saattavat lukea hakemuksesta vain ensimmäiset lauseet, elleivät ne sitten herätä mielenkiintoa samantien.
2. Kerro mitä hyvää ja erityislaatuista juuri sinä voisit tarjota jos sinut palkattaisiin.
Älä luettele taitojasi, vaan kerro miten sinun taitosi ja aiempi kokemuksesi konkreettisesti hyödyttäisi jonkin tietyn juuri hakemaasi työhön liittyvän asian hoitamisessa. Konkreettiset esimerkit ovat paras tapa osoittaa kykysi ja tarpeellisuutesi.
3. Yksilöi.
Älä kopioi yhtä hakemusta ja lähetä sitä kaikkiin työpaikkoihin sellaisenaan, se huomataan välittömästi ja se on sama kuin ei hakisi mihinkään. Jokainen rekrytoija haluaa palkata sen tyypin, joka ihan oikeasti haluaa juuri siihen paikkaan johon on hakenut.
4. Jos sinulla on työn kannalta relevantteja harrastuksia, kerro niistä.
Blogista kannattaa ehdottomasti mainita jos hakee töihin missä kirjoitus- ja valokuvaustaidosta on hyötyä, kuten mihin tahansa markkinointihommiin. Partioharrastus on varmasti plussa jos haet vaikkapa kesäleiriohjaajaksi. Vaatekauppaan hakiessa on varmasti hyötyä, jos olet ajantasalla trendeistä ja seuraat kaikkia vakavastiotettavia alan julkaisuja.
5. Ole jo hakemuksessa rohkeasti oma itsesi.
Mahdolliseen haastatteluun on huomattavasti helpompaa mennä jos voi seisoa 100% jokaisen sanansa takana, ja luottaa itseensä täysin. Älä pelkää näyttää omaa persoonaasi ja luonnettasi, ne ovat luultavasti juuri ne ratkaisevat tekijät. Äläkä ikinä myöskään aliarvioi itseäsi, sillä osaat varmasti paljon enemmän kuin kuvitteletkaan, tai ainakin opit nopeasti!
+ Kerro kaikille mahdollisille tyypeille etsiväsi kesätöitä. Kun mahdollisimman moni tietää sinun etsivän työpaikkaa, on suurempi mahdollisuus että vastaan tulee sopiva kesätyöpaikkamahdollisuus. Muista myös hyvä oikeinkirjoitus, CV ja ytimekäs hakemusteksti, kukaan ei jaksa lukea kahdeksan sivun presentaatiota, yksi A4 on riittävä.
Kampanjan tiimoilta mä sain valita omat kesätyöilmoitussuosikkini. Tässä tulevat mun top 5 työpaikkailmoitukset Monsterin Kesätyö 2016 -sivuilta:
Hernesaari on paikkana ihan mieletön, ja siellä järjestetään mahtavia bileitä kesällä. Siellä pääsee varmasti tapaamaan paljon makeita tyyppejä upeissa puitteissa.
”Kesätyöntekijänä pääset osaksi tehokasta, luovaa ja hullunkurista tiimiä markkinointiosastolle, joka vastaa Suomen puhutuimman brändin markkinoinnin suunnittelusta sekä toteutuksesta.” Tämä pätkä ilmoituksesta sai mut tietysti markkinoinnissa itsekin työskentelevänä kiinnostumaan samantien!
Vähän erilainen työ kesäksi, matkojen esittely ja myynti, matkustajien ohjaus ja lähtöselvitysten tekeminen on varmasti kivaa puuhaa, ja varmasti tosi hyvää kokemusta jos haaveilee ammatista matkailualalla muutenkin.
Tässä työpaikkailmoituksessa mun huomion kiinnitti se, että aiempaa kokin kokemusta ei tarvita. Hanko Sushi kouluttaa jokaisen työntekijän tehtäviinsä. Eli tässä saisi työpaikan lisäksi myös koulutuksen, aika todellinen win-win jos multa kysytään.
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, puhelinmyyntiä Fuengirolassa. Kukapa ei haluaisi kesäksi takuuvarman auringon alle?
Joko te olette hakeneet kesätöitä? Mitkä on teidän parhaat vinkit työnhakuun? Jakakaa ihmeessä, toivottavasti tästä olisi apua mahdollisimman monelle (kesä)työnhakijalle!
Alkuviikko on sujunut hektisesti mutta hyvällä mielellä. Olen päässyt tapaamaan huikeita tyyppejä, ja tänään tuli tasan vuosi kuluneeksi siitä kun aloitin työt Jevelolla. Mulla on jotenkin niin superhyvä fiilis! Meillä aloitti tänään myös uusi huipputyyppi tiimissä, ja vein sekä oman vuosipäiväni että hänen ensimmäisen päivän kunniaksi pullaa aamulla töihin. Tuntuu kyllä aivan kreisiltä että tämä vuosi on mennyt näin nopeasti, mutta niinhän se aina tuntuu. Vuodessa olen kyllä myös oppinut ihan älyttömästi, ja nyt kun mietin ensimmäistä työpäivääni, mua suorastaan hihityttää. Mua jännitti silloin niiiiiiin paljon!
Mä sanoin tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa ääneen yhden mun suurimmista haaveista, ja arvatkaa mitä: en menettänyt kasvojani, en nolostunut, en saanut osakseni huvittuneita katseita. Sanoin haaveeni ääneen sellaisille ihmisille, jotka mahdollisesti ehkä voisivat joskus auttaa minua unelmani toteuttamisessa. Ei sitä tiedä, u never know. Oikeastaan mulla ei ole unelmia, mulla on suunnitelmia. Ja tähän asti aina kun olen sanonut suunnitelmiani ääneen, ne ovat konkretisoituneet: niistä on tullut haaveen sijaan päämääriä, joita kohti pyrin. Ja tähän asti olen onnistunut nämä tavoitteeni myös saavuttamaan aina jossain vaiheessa. Uskon vahvasti, että myös tämän haaveen, unelman, suunnitelman, tulen joskus toteuttamaan, ja se saa perhoset leijailemaan mahanpohjassa.
Huomaa että kevät on alkanut ja valo on lisääntynyt: jotenkin sitä on itsekin enemmän täynnä energiaa. Aikainen herätys ei tunnu enää yhtään niin aikaiselta, kun voi nähdä jo ensimmäiset sarastavat valonsäteet. Ja tänään tuli myös hieno ahaaelämys kun tyttöjen tanssitunnin jälkeen oli vielä vähän valoa jäljellä, ensi kertaa sitten syksyn. Tytötkin sitä ihmettelivät. Minä hömelö unohdin kuitenkin mun Ray Banin Clubmasterit sinne tyttöjen tanssikoululle, arvasinhan mä että ei mun kannata hankkia kunnollisia aurinkolaseja. Ei muuta kun huomenna soittoa sinnepäin sitten, kun kotona vasta huomasin ja toimisto oli mennyt kiinni. Toivottavasti joku olisi ollut niin ihana että olisi käynyt viemässä ne sinne toimistoon ja saisin ne vielä takaisin. Pitäkää mulle peukkuja! Hävettää kyllä vähän, mutta kai sitä oli niin innoissaan menossa katsomaan tyttöjen lopputanssia että ei käyneet lasit mielessäkään.
Vielä on huomenna työpäivä jäljellä ja sitten ollaan tyttöjen kanssa perjantai kotona ja lauantaina tosiaan ollaan siellä Kampin Lastentorilla. Huomenna ja perjantaina pitäisi valmistella vielä loput kirppiskamppeet, onneksi mulla on kaksi reipasta apulaista jotka auttavat oikein mielellään. En malta odottaa että saan olla tyttöjen kanssa koko perjantain, meille tulee varmasti huippu päivä. Odotan vaan sitä että saadaan perjantaiaamuna tyttöjen kanssa makoilla meidän isossa sängyssä, aamuauringon paistaessa, hupsukuvioiset yöhousut jalassa, syöden viinirypäleitä ja lueskellen satuja kaikessa rauhassa.
Postauksen kuvat viikonlopun pulkkamäkireissulta, meillä oli ihan sika kivaa! Esikoinen ei vaan suostu enää laskemaan äidin ja isin kanssa kun hän on ”niin iso tyttö että laskee aina ihan itse”. Kai me ollaan Oton kanssa sitten vielä pieniä tyttöjä kun ajatellaan että on hauskempaa laskea yhdessä ;).
