Mainitsinkin eilisessä kysymyspostauksessa, että aion koostaa ihan oman postauksensa näistä tyylijutuista, koska aihe on pyörinyt viime viikkoina mun päässäni todella paljon. Kuvitukseksi valitsin tähän postaukseen asukuvia vuodesta 2008 tähän päivään saakka, niin saatte ehkä käsitystä siitä millainen tyyli mulla on ollut vuosien varrella ja miten se on muuttunut. Ja kyllä, nuorempana harrastin keuhkojeni saastuttamista syöpäkääryleillä ja kuvittelin että harrastustani on coolia esitellä kuvissa. Tiedän, auttamattoman noloa!

Mä luulin että mun oma tyylini on ihan hukassa, ja tavallaan se onkin. Tässä vaiheessa raskautta kun en koe enää kykeneväni omaa tyyliäni toteuttamaan pukeutumisessa ainakaan kovin hyvin. Mulla ei ole ollut halua investoida uusiin mammavaatteisiin enää viimeisen kuukauden-parin aikana koska käyttöikä olisi jäänyt niin lyhyeksi eli olen kulkenut vanhoissa tutuissa jo pitkän aikaa. Mä oikein odotan sitä että saan oman kroppani (tai ainakin melkein) takaisin ja pääsen ostamaan ja käyttämään normaaleja vaatteita, normaalien kauppojen normaaleista valikoimista!

Viime aikoina mä oon pohtinut paljon näitä tyylijuttuja, sitä millaisia vaatekappaleita pidän tyylikkäinä ja mitä haluan ilmentää omalla tyylilläni. Puekutuminen ja trendit ovat aina kiinnostaneet mua – mun ensimmäinen haaveammattinikin oli vaatesuunnittelija – mutta tuntuu että viime vuodet olen ollut ulkonäköni kanssa aika hukassa. Varmasti suurin syy tyylin hukkaamiselle on se että minusta on tullut äiti, ja olen vasta etsinyt omaa identiteettiäni äitiyden maailmassa. Äitiys muuttaa ihmistä, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja en ole oikein tiennyt mitä haluan ulkonäölläni viestittää.

Varsinkin Tiaran syntymän jälkeisiä asukuvia katsoessani huomaan, että mulla oli kova tarve todistaa olevani muutakin kuin vain äiti. Mä halusin häivyttää kaiken äitimäisyyden ulkonäöstäni mahdollisimman kauas, ja olla ulkoisesti se sama Iina kuin ennenkin. En tietenkään tiedä miten nyt käy, mutta voisin kuvitella että mulla ei ole enää mitään tarvetta todistella mitään kenellekään, ei myöskään itselleni. Mä tiedän että olen myös Iina tämän ison rantapallon alla ja että kyllä muutkin sen huomaavat vaikken pukeutuisikaan pinkkiin minihameeseen ja korkokenkiin sunnuntaisella vaunulenkillä.

En todellakaan usko että muutun edelleenkään stereotyyppiseksi puistomammaksi ulkoilupukuineen ja mukavine goretex-kenkineen tai että unohdan huolehtia ulkonäöstäni. Enemmänkin aion opetella pukeutumaan tilanteeseen sopivasti ja panostaa laadukkaisiin ja kestäviin materiaaleihin halvan H&M-trikoon sijaan. Ja ehkä mä jonkinnäköisen ulkoiluun sopivan takin voisin hankkia ensi syksyksi sitten, aion nimittäin tulevina vuosina ottaa kaiken irti ulkoilusta lasten kanssa kun olen jäänyt siitä niin paljon paitsi tämän talven aikana.

Mutta ulkoiluun sopiva takki ei kyllä mulle tarkoita samaa kuin tuulipuku Citymarketista, vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole, ne eivät vain ole mua. Ehkä hankin tyylikkään parkan (niiden kahden aiemman seuraksi) tai kirkkaankeltaisen sadetakin, jonka alle unelmanpehmeän ja lämpimän villaneuleen ettei varmasti tule kylmä ulkoillessa.

Tänään julkaistussa huhtikuun Kaksplussassa oli kiinnostava artikkeli nimeltä ”Korkkariäidit vs. Verkkariäidit”. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä jos ilmoitan että koen olevani enemmän korkkariäiti kuin verkkariäiti? Ja mäkin olen kohdannut ihmettelyä siitä miksi ihmeessä mun täytyy käyttää joka päivä aikaa meikkaamiseen vaikka menisin vain Tiaran kanssa kauppaan tai neuvolaan. Mun kohdallani se johtuu yksinkertaisesti siitä että rakastan meikkaamista, laittautumista ja asun valitsemista.

Ulkonäkö on mulle tärkeää ja laittautuminen on tärkeä henkireikä arjen kiireiden tai supertylsän vuodelevon keskellä. Mä en tunne oloani hyväksi kulahtaneissa vaatteissa ilman meikkiä, ja esimerkiksi parin päivän flunssan jälkeen mun sormet oikein syyhyävät päästä sutimaan meikkejä väsyneeseen nassuun. Arkena riittää perussiisti meikki, mutta juhliin ja muihin tilaisuuksiin on luksusta saada laittautua oikein urakalla aina joskus.

Haluaisin että mun tyylini on omaperäinen, mutta kuitenkin klassisen tyylikäs ja ajanmukainen. Multa on aina ehkä puuttunut taito ajatella vaatehuoneen sisältöä kokonaisuutena, enkä ole miettinyt koskaan shoppaillessani vaatteiden yhteensopivuutta ja sen onkin sitten aina huomannut aamuisin vaatekriiseillessä. Vaatehuone pursuaa tavaraa hylly- ja henkarikaupalla, mutta koskaan ei muka ole mitään päällepantavaa.

Nuorempana vaatteita shoppaillessani tausta-ajatuksena on ollut ainoastaan määrän kartuttaminen (kyllähän silloin on pakko löytyä päällepantavaa kun vain on paljon vaatteita!) Mutta totuus on se että ne kivatkin vaatteet ovat hukkuneet kulahtaneiden trikoorytkyjen sekaan ja olo on ollut välillä tosi epätoivoinen!  Nyt olen vihdoinkin päättänyt toimia toisin, siivonnut vaatekaapista 3/4:aa vaatteista varastoon ja jättänyt sinne vain ne lemppareista lemppareimmat jotka tiedän haluavani pukea päälle heti kun niihin mahdun. Oikeasti se on tasan niin että laatu korvaa määrän vaatteissa, enkä voi käsittää miksi mulla kesti näin kauan sen tajuamiseen!

Mä odotan innolla että saan heittää kaikki äitiysvaatteet sinne varastoon muiden turhuuksien seuraksi ja pääsen täyttämään vaatevalikoimaa uusilla jutuilla. Olen koostanut tarkan listan siitä mitä vaatteita haluan ja aion noudattaa sitä prikulleen kohta kohdalta ennen kuin teen yhtäkään heräteostosta. Kaikkea en aio ostaa tietenkään kerralla, vaan etsin pikkuhiljaa niitä tismalleen juuri oikeita vaatekappaleita ja asusteita.

Ensimmäiset jutut listalta ovatkin jo matkalla mun vaatehuoneeseen kun eilen klikkasin Asokselta ostoskoriini uuden biker-nahkatakin, kellohelmaisen mustan hameen ja ihanan mustan olkalaukun. Listallani ovat myös esimerkiksi täydelliset farkut, mukavat tennarit ja klassikkopikkumusta, mutta ainakin farkut ja muut tyköistuvat vaatteet tulen hankkimaan vasta sitten kun mun kroppani on palautunut lopulliseen muotoonsa. Kunhan saan listan jäsenneltyä vielä sopivaksi ja Asoksen paketin kotiin voin esitellä sen sisältöä tarkemmin, jos siis haluatte lukea aiheesta lisää.

Millaisesta tyylistä te pidätte? Onko teillä tyyli-ikonia? Onko äitiys muuttanut tyyliänne tai uskotteko tyylinne muuttuvan jos joskus tulette äidiksi?

PS: Edelleen muistuttelen teitä ihanuuksia MiniMint -arvonnasta, osallistumisaikaa enää kaksi päivää! 😉

EDIT: Unohdin ensin linkata vielä tämän videon, jonka päivällä jo linkkasin blogin facebook-sivuille! *TÄSSÄ* videossa Tiara laskee ihanasti numeroita, 1-10 ei ihan onnistunut kun Tipanen jännitti kameraa aluksi niin paljon ettei häntä saanut edes kuvata samalla kun hän puhui mutta saatiin me muutama numero tallennettua kameraan!

Multa pyydettiin postausta mun perus arkimeikistä silloin kun te saitte postauksia toivoa ja tässäpä tämä nyt olisi! Sen jälkeen kun otin ripsipidennykset on arkimeikkaaminen helpottunut huomattavasti koska ripset on aina ollut se mun ongelma meikkauksessa. Mun omat ripset kun on harvat, lyhyet, vaaleat ja tikkusuorat. Ripsipidennyksillä saa ilmettä meikittömäänkin nassuun ja meikatessa ne säästävät ainakin viiden minuutin verran aikaa kun ei tarvitse tapella ripsivärin kanssa (paitsi alaripsiin, mutta niitä mulla on muutenkin niin vähän että niiden meikkaaminen ei vie kuin muutaman sekunnin). No, mikäs on sitten lähtötilanne?

Mä oon nyt puolisen vuotta käyttänyt noita Vichyn Idealia -tuotteita kosteutukseen aamuin illoin ja mun iho on parantunut tosi paljon! Mulla oli ennen jonkin verran kaikkea punoitusta nassussa, niin couperosaa kuin kaikkea muutakin jännää mutta noi on mun mielestä parantanut ihon sävyä tosi paljon. Aamuin illoin käytän tuota normaalille & sekaiholle tarkoitettua kosteusvoidetta ja sitten satunnaisesti tuota ohuessa purkissa olevaa seerumia.

Meikkipohjaan käytän vaihtelevasti noita neljää tuotetta, riippuen siitä kuinka paljon jaksan panostaa.Yleensä lisään True match minerals -mineraalimeikkipuuteria, sitten peitän punoittavat nenänpielet ja tummat silmänaluset Lumi magique -meikkivoiteella ja lisään Maybellinen valokynää nenänvarteen, kulmaluulle, leukaan ja poskipäille tuomaan valoa kasvoille. Mä en osaa tai tykkää käyttää mitään peitevoiteita, ne on jotenkin niin paksuja ja hankalia ja siksi peitän vaan meikkivoiteella aina. Lorealin BB-puuteri mulla on yleensä laukussa mukana ja sitä sipaisen jos kasvot alkavat kiiltää päivän aikana.

Käytän Rimmelin matta-aurinkopuuteria varjostuksena poskiluiden alla ja hiusrajassa. Sitten lisään vielä yleensä sipaisun H&M:n poskipunaa koska muuten näytän tosi kalpealta. Yleensä lisään vielä vaaleaa helmiäistä sisältävää luomiväriä kulmaluulle ja poskipäille korostukseksi.

Luomivärinä käytän yleensä vain tuota Maybellinen eye Color tattoo -voidemaista luomiväriä (tätä samaa käytän korostukseen). Joskus kuitenkin lisään myös tuosta H&M:n luomiväripaletista ruskeaa sävyä. Kulmakarvat laitan ojennukseen H&M:n kulmakynällä, mutta oon alkanut miettimään että pitäisiköhän pitkästä aikaa ostaa taas sellainen Lumenen värillinen kulmakarvageeli tuon kulmakynän tilalle! Tuntuu että mun kulmakarvat ei ole enää niin vaaleat kuin pari vuotta sitten, mutta en ole varma. Alaripsiin käytän Lumene Natural Coden ripsiväriä silloin kun jaksan meikata ne.

Huulimeikiksi mulla yleensä riittää pelkkä huulirasva koska mulla on talvella niin superkuivat huulet että vaikka lisäisin kuinka paljon ja mitä tahansa rasvaa niin ne on ihan rutikuivat silti. Jos kuitenkin innostun ja jaksan kuoria huulet ja tehdä 1000% kaikkeni sen eteen että ne eivät olisi niin kuivan näköiset (en jaksa) niin silloin saatan käyttää pinkkiä tai nudenväristä huulipunaa tai nuden väristä huulikiiltoa.

Sellainen on mun arkimeikki! Mulla kestää tuon tekemisessä ehkä kymmenisen minuuttia, sen verran rutiinilla kaikki menee. Nykyään oon tosin niin ”tylsä” että tuo meikki käy mun mielestä myös juhlameikiksi ihan sellaisenaan tai vaihtoehtoisesti saatan olla tosi hurja ja lisätä mustat rajaukset yläluomelle tai vaikka sitä pinkkiä huulipunaa. Vaikka vietänkin aika paljon aikaa kotona tällä hetkellä, tuo se kymmenen minutin meikkihetki kuitenkin niin paljon paremman fiiliksen että mielelläni meikkaan vaikken mihinkään lähtisikään.

Mitkä ovat teidän meikkipussinne luottotuotteita? Kuinka paljon käytätte aikaa arkimeikkiin vai meikkaatteko ollenkaan arkisin?

Nahkatakki: Saints & Mortals, Carlings / Tunika: Cubus / Sukkahousut: Lindex mama / Metallipompula: H&M / Tuubihuivi: Seppälä / Nahkasaappaat: Steve Madden / Laukku: Guess

Tänään olisi taas pitkästä aikaa tarjolla sillisalaattia, eli muutama asu- ja masukuva niin eiliseltä kuin tältäkin päivältä ja ruokakuvia ja Tipan kuvia ja ja ja…! Eilen siis käytiin Oton kanssa siellä Amarillossa syömässä ja musta oli niin ihana pukeutua nätisti ja meikata. Valitsin takiksi nahkatakin koska ulkona oli niin lämmintä ja koska tää mun rantapallo toimii näillä viikoilla jo aika mukavana lämmittimenä ja olisin tukehtunut mun toppatakissa.

Mä tykkään tuon tunikan muodosta tosi paljon, se sopii niin kivasti raskausmasun kanssa ja korostaa sitä, vaikkei se ole edes äitiysvaate. Ja vaikka se on ehkä helmamitaltaan lyhyt niin pitkät hihat ja super pieni kaula-aukko kuitenkin pitävät huolen siitä ettei mennä mauttomuuden puolelle. Noihin mun saappaisiin oon myöskin edelleen ihan rakastunut, ne on mun parhaat kengät ikinä! Niillä on hyvä kävellä ja ne sopivat asuun kuin asuun. Kokomustaa asua piristämään nappasin pitkästä aikaa Guessin pinkin laukkuni, jota en ole koko talvena voinut käyttää kun se ei ole sopinut beigen jättitoppatakin kanssa yhteen.

Asu oli juuri passeli Amarillon jälkeistä ruoka-ähkyä ajatellen, mekko oli mukavan löysä ja koristenauhaakin sai löysättyä ruuan jälkeen (toivottavasti en järkyttänyt teitä liioilla yksityiskohdilla)! Mutta eikai ähkyä voinut välttää kun tarjolla oli tälläisiä herkkuja:

Alkupalaksi karamellisoitua possun kassleria tomaatti-sipulipaistoksen, kevätsipulin ja jääsalaatin kera sekä juustolla kuorrutettu tortilla jonka sisällä kermaista broileri-ananastäytettä, avocado-cremeä ja jääsalaattia. Näiden lisäksi tietty korillinen nachoja, nam! Pääruuaksi otin Chicken pocketin jossa oli tomaattitortillan täytteenä pariloitua broilerin rintafileetä ja vuohenjuustoa, paholaisenkastiketta, tomaattisalsaa ja salaattia. Niiden lisäksi jalapeño-valkosipulimajoneesia ja ranskalaisia perunoita. Voin kertoa että oli hyvää, superhyvää! Vaikka eiköhän se välity kuvistakin.

Tänään mulla alkoi siis viimeinen kolmannes (ihan hullua!) ja sen kunniaksi napsittiin Oton kanssa muutama masukuvakin. Masu on ottanut tässä taas viikon sisällä ihan hurjan kasvuspurtin ja tuntuu sekä näyttää jo tosi isolta! Neuvolakäynnillä kuitenkin kun sf-mitta otettiin niin se oli aivan keskikäyrällä. Viime raskaudessa mulla meni mitta kokoajan yläkäyrällä, vaikka masu oli pienemmän näköinen kuin nyt! En sitten tiedä mistä se johtuu että masu näyttää nyt niin isolta, kai se on tuo muoto vain kun se on aika sellainen terävä viimekertaiseen verrattuna.

Meidän Tipaliisa on oppinut tällä viikolla pussaamaan masuvauvaa ja nyt masu on jatkuvien ihanien kuolaisten pusuhyökkäysten kohteena! Tiara tulee kokoajan sanomaan ”pusuuuu! pieeeeni vauvvva!” ja pussaa masua niin hellästi, välillä taputellen ja silitellen samalla.  Mun on pakko saada Tiaran ja masun hellät hetket vielä ikuistettua kuviin ja videolle ennen kuin vauva syntyy, ei voi olla mitään suloisempaa! Masun lisäksi Tiaran on hurjan innostunut koruista ja korkokengistä (ei ilmeisesti yhtään äitiinsä tullut ;D) ja tänäänkin meidän nappaillessa asukuvia tämän päivän asusta oli neiti heti kuvausten päättymisen jälkeen pukemassa korkkareita jalkaansa ja sormusta sormeen. Ihana!

Mun tämänpäiväinen kotiasu oli maailman mukavin, mutta mun mielestä silti tyylikäs ja olisin voinut lähteä siinä minne vain (tosin kengät olisi pitänyt vaihtaa), kuvasin korkkarit jalassa vain koska ne tuovat aina vartalon parhaat puolet esille ja ryhdin myös raskausmasun painosta väsyneeseen selkään. Housut ovat uudet ja farkkumaisesta ulkonäöstään huolimatta pehmeää, joustavaa trikoota.

Topit ja mustat korkkarit : H&M / Housut: Cesilija S. (Mamamia.fi -verkkokaupasta saadut)

Mä teen Cesilija S. -äitiyshousuista ihan oman postauksensa ensi viikolla, sen verran kovasti oon niihin tykästynyt että haluan tuoda ne teidänkin tietoisuuteenne! Jos ette jaksa mun housutietoutta odotella niin kipittäkää mamamian sivuille jo nyt *klik!* ja lukekaa sieltä lisää, tällä hetkellä saatte koko Mamamian valikoimasta 15%:n alennuksen koodilla ”KIDE”! Mutta mitäs piditte päivänasuista, kumpi oli kivempi?

Mulla on ensiviikoksi valmisteltuna jo muutama muukin kiva postaus, mm. meikkijuttuja (toivepostaus), mielipidekirjoitusta (toivepostaus) ja ostosten esittelyä, mutta tässä oli kaikki tänään! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Tämä viikko on ollut ja tulee olemaan yhtä kiirettä! Vaikka kaikki ovatkin mukavia kiireitä niin kyllä tässä on välillä ollut helisemässä, kuten eilen kun aamulla myöhästyttiin Tiaran kanssa Tampereen junasta ja piti äkkiä hommata uudet junaliput ja kiiruhtaa Tampereelle. Perille päästiin kaksi tuntia myöhässä, mutta onneksi ei liian myöhässä sillä määränpäänä oli upean valokuvaaja Piritta Lipiäisen studio! Käytiin Piritan kuvattavina Tiaran kanssa Kideblogi.fi -etusivulla pyörivään blogikaruselliin ja oli kyllä ihana kokemus! Pirittan studio oli oikea aarreaitta (niin minun mutta varsinkin Tiaran mielestä) ihanine rekvisiittoineen ja upeine tehdasmiljöineen. Saatiin mun mielestä tosi kiva kuva, mitäs te olette mieltä?

                                              © Piritta Lipiäinen

Piritta on erikoistunut lapsikuvaukseen ja sen kyllä todella huomasi, Tiarakaan ei arastellut ollenkaan vaan virnisteli ja vilkutteli oikein iloisena koko kuvauksen ajan vaikka takana oli pitkä päivä niin bussissa, metrossa, rautatieasemalla kuin junassakin ja kuvaus  sattui olemaan vielä neidin päiväuniaikaan. Nyt meillä oli todella kiireinen minuuttiaikataulu mutta kunhan tämä neiti kakkonen on ulostautunut niin mielelläni kävisin Piritalla myös perhekuvauksessa. Voin vain kuvitella miten upea studio olisikaan valossa kylpevänä kesäpäivänä ja miten suloisia kuvia Piritta varmasti saisi meidän neitokaisista! Piritan tuotantoon voi käydä tutustumassa lisää hänen Facebook-sivuillaan *täällä* tai hänen nettisivuillaan *täällä*.

Ihania hetkiä vietin myös maanantaina  kun sain hetken omaa aikaa ripsipidennyksen merkeissä ja mä oon nyt nämä pari päivää ainakin ollut todella  tyytyväinen mun ripsiin! Mä päätin nyt ensimmäisellä kerralla ottaa todella luonnolliset ripset enkä mitään megaräpsyttimiä koska mulla ei ollut aiempaa kokemusta. Seuraavalla kerralla haluaisin ehkä vähän lisää tuuheutta ja pituutta (koska nälkä kasvaa syödessä) mutta tykkään hurjasti näistäkin.  Ja voi miten helppoa onkaan kun ei tarvitse ollenkaan silmämeikkiä jos ei ole aikaa tai jaksamista meikata! Mä oon tosin muutenkin ollut todella varovainen näiden kanssa, kun ei tosiaan ole aiempaa kokemusta niin en ole muutenkaan uskaltautunut vielä hirveästi silmämeikkiä laittamaan. Mutta kai sitä uskaltaa ihan normaalisti luomivärit ja rajaukset  kuitenkin laittaa vaikka ripsipidennykset onkin, eikö niin?

Ripsipidennyksen jälkeen kävin moikkaamassa pikkuserkkuani Sannaa Kampissa kun Sanna oli tullut Oulusta tänne ja oli lähdössä laivalle. Voi hitsit mulle iski kateus kun ajattelinkin vain laivabuffetin kalapöytää! Meidänhän tosiaan piti silloin lähteä laivalle mutta se osui muuton kanssa ihan päällekkäin + silloin kärsin juuri todella hirveistä päänsäryistä ja alkuraskauden väsymyksestä joten en olisi hirveästi voinut reissusta nauttiakaan. Mulla ei myöskään olisi ollut mitään asiaa kalapöytään joten siinä olisi jo hävinnyt vähintään puolet laivareissun iloista! No mutta onneksi laivalle voi mennä myös raskauden jälkeenkin ja meillä onkin suunnitelmissa toteuttaa peruuntunut laivareissu sitten ensi syksynä!

Mä menen nyt sohvalle katsomaan leffaa murun kanssa kun se on mua jo odotellut kun tässä vaan istun vieläkin koneella! Mutta lastentarvikepostaus on hyvällä mallilla ja teen sen joko leffan jälkeen tai huomenna päivällä valmiiksi! Hyvää yötä kaikille<3