Aika kiva maanantai

16.11.2015

Maanantai-aamu, herätys kello 6.00 ja tihkuva vesisade? No problem. Tänään oli niin ihana herätä, hyvään oloon, pirteänä ja vieläpä tuntia ennen lapsia. Nukkumaan olin onneksi mennyt jo kymmenen maissa edellisenä iltana, että sain ainakin ihan hyvät yöunet. Heräsin niin aikaisin siksi, että tänään lapsilla oli tosiaan päiväkodissa valokuvaus, ja halusin saada itseni laitettua valmiiksi ennenkuin tytöt heräävät, että voin sitten keskittyä heidän pukemiseen, pesemiseen ja kampaamiseen. Päiväkodilla piti myös tänään olla vähän tavallista aiemmin, kun valokuvaaja tuli niin aikaisin paikalle.

Tytöt olivat niin innoissaan, ja eilen illalla jo sanoivat että eivät kuulemma malta odottaa että on tarhapäivä ja valokuvaukset. Aamulla molemmat jäivät hyvillä mielin päiväkotiin, ja esikoinen huikkasi vielä lähtiessä, että ”Minä sitten sanon Zeldalle meidän sisaruskuvassa, että muistaa hymyillä, ettei se katsele sen varpaita tai jotain!”. Mä naureskelin koko matkan tälle tokaisulle, niin ihana huolehtiva isosisko.

Meidän ainoa kokemus tällaisista perinteisistä kuvauksista on Tiaran 1-vuotiskuvista, kun käytiin perhekerhon kuvauspäivänä ottamassa ne. Silloin hän ei oikein lämmennyt kuvaajalle, ja aika vakavat kuvat saatiin, vaikka hurmaavan söpöjä nekin oli. Tänään ajattelin vaan, että ei sillä ole väliä millaiset kuvat sieltä tulee, ne on tärkeitä muistoja lapsille itselleen ja myös meille vanhemmille, ja onpahan fiilistä mukana jos tukka sojottaa tai ilme on vähän vakava.

Kyselin tarhapäivän jälkeen sekä hoitajilta että tytöiltä miten kuvaus oli mennyt. Ja hyvin oli mennyt, Zeldakin oli kuulemma hymyillyt leveästi vaikka Tiara kertoi ettei ollut muistanut edes muistuttaa vaikka aikoi. He olivat kuulemma saaneet vielä katsoa omat kuvansa jälkeenpäin ja tyytyväisiä olivat olleet. Nyt vaan odotellaan innolla että päästään valkkaamaan lopulliset kuvat yhdessä tyttöjen kanssa ja saadaan ne kotiin.

Mulle tarha- ja kouluvalokuvaukset oli aina tosi iso juttu pienenä, ja olen kieltämättä nytkin innoissani, vaikka ei omat kuvat enää olekaan. Päiväkotikuvaukset on hauska piristys syksyyn, ja musta on ihana kun pääsen sitten täyttämään lapsille omia tarha- ja koulukuvakansioita, sellaisia jollaiset itsellänikin on. Paperikuvista tulee aina mieleen mummola, lapsuus, ja valokuvien selaaminen ja järjestely kansioihin mummun kanssa. Se oli parasta <3

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3


Viime päivinä

16.10.2015

Moikka! Huh mikä arkeenpaluu, ollaan kyllä tosiaan hypätty lomalta suoraan touhuun. Keskiviikon työpäivä-tarhapäivä-tanssipäivä meni kuin hujauksessa, meillä oli ihan hulluna puuhaa. Eilen tein töitä etänä, ja sitten lähdin vielä hakemaan tarvikkeita tämän päivän valokuvauksia varten, jotka meillä oli töissä. Ja tänään sitten oli tosiaan se kuvauspäivä, jolloin myös meidän tytöt pääsivät kuvauksiin malleiksi. Neidit olivat aivan intona mallikeikastaan, koko matkan meidän toimistolle he selittivät innoissaan kuinka saavat olla malliprinsessoja (päällä siis oli tyllihameet, mistä tämä prinsessa).

Eilinen etätyöpäivä oli kiva kun sain olla lasten kanssa kuitenkin kotona, oli niin hirveä ikävä vieläkin reissun jäljiltä. Tytöt leikkivät onneksi reippaasti barbeilla melkein koko päivän, eikä avattu telkkaria tai iPadia kertaakaan. Ihan huippua miten he ovat jo niin isoja että jaksavat keskittyä leikkiin niin pitkään, ja mä sain tehdä ihan rauhassa töitä. Välillä isompi luki Cosmopolitania ja pienempi sitten rupesi purkamaan mun kenkäkaappia. Sieltä löytyi molemmille hyvät korkkarit kuulemma.

Tämän päivän kuvaukset sujuivat kuin unelma. Molemmat tytöt olivat innoissaan kameran edessä, ja jaksoivat keskittyä kuviin. Onneksi mentiin jo ihan aamupäivästä ja tytöt kuvattiin ekana, niin ei tarvinnut odotella tai väsyä. He olivat kyllä niin söpöjä, ja niin hassut jutut. Selittivät innoissaan meidän toimiston äijille kaiken Rainbow Dashista ja kertoivat eri ponien söpöysmerkit ja kaikki. Ja tyypit olivat ostaneet toimistolle vaikka mitä herkkuja ja kaikkea, oli ihana tulla töihin kun oli sellainen ylläri siellä odottamassa.

Meidän neitien lisäksi meille oli mallina myös mun ystävä Tino, sekä Emilia jonka varmasti moni teistäkin tietää. Mäkin pääsin malliksi pariin kuvaan vaikka en ollut varautunut yhtään. Ihan parasta olla töissä juuri siellä missä olen, kun hommat tehdään rennolla meiningillä ja aina saa olla mahtavien tyyppien kanssa. Emilia tuli toimistolle omien muksujen ja Topiaksen kanssa, ja siellä riittikin loppupäivästä vilskettä ja vilinää kun neljä alle viisivuotiasta pyörivät siellä ja vaativat Topiasta lennättämään heitä.

Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ja kaikki kuvatkin saatiin otettua. Kiitos meidän loistaville malleille Tinolle ja Emilialle ja tietysti tytöille, saatiin varmasti ihan huikeita kuvia. Iltapäivällä käytiinkin vaan ruokakaupassa, ja ruuan jälkeen Emilia perheineen tuli meille vielä vähäksi aikaa kylään ja lapset jatkoivat barbieleikkiä yhdessä. Touhukas päivä, mutta ihan mahti perjantai juuri siksi.

Huomenna meillä on vielä yhdet toiset kuvaukset, tällä kertaa eivät tosin liity mun työhön Jevelolla. Mua vähän jännittää että mitä siitä tulee, toivottavasti hyvä lopputulos! Mä olen jotenkin ihan energiaa täynnä, kai sitä kiireessä piristyy? Mutta joo, huippu viikonloppu tulossa. Huomisen kuvaukset eivät kestä onneksi kovinkaan kauaa, niin ehditään viettää ihan normiviikonloppuakin puistoreissujen ja satuhetkien parissa.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3