Vatsan hyvinvointi arjessa

11.10.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja toimin Lifen brand ambassadorina tämän vuoden ajan.

Jokainen vatsaongelmia joskus kokenut varmasti tietää, että ne ovat ihan järjettömän inhottavia ja ikäviä, ja vaikuttavat elämänlaatuun todella paljon. Mulla todettiin lapsena laktoosi-intoleranssi, joka on iän myötä helpottanut. Nykyisin en kiinnitä huomiota siihen, ovatko käyttämäni maitotuotteet laktoosittomia vai eivät, sillä vatsani ei enää reagoi laktoosiin herkästi. Lapsuuden vatsaongelmista on kuitenkin jäänyt sellainen pelko ja ahdistus esimerkiksi siitä, että jonain tärkeänä juhlapäivänä onkin kauheasti vatsavaivoja. Silloin nimittäin kävi monesti niin, että juhlissa vahingossa söi jotain missä oli laktoosia, ja sitten tuli vatsa kipeäksi.

Mä kärsin pitkään myös emetofobiasta eli oksennuskammosta, ja se onkin ollut yksi blogin puhutuimpia aiheita vuosien varrella. Blogin kautta opin, että en ollut kummallisen pelkoni kanssa yksin todellakaan, vaan todella moni muu pelkäsi samaa asiaa. Oksentaminen ja oksentamisen näkeminen olivat mun pahimpia pelkoja, ja vatsataudin uhka sai mut todella vainoharhaiseksi. Yhdessä me tsempattiin täällä toisiamme, miten selviää esimerkiksi lapsen ensimmäisestä vatsataudista. Alkuun se tuntui nimittäin todella pelottavalta ajatukselta oksennuskammoiselle.

Mutta juuri niinhän siinä kävi, että kun se ensimmäinen vatsatauti iski omalle lapselle, mä jotenkin pääsin siitä mun pelosta vähän yli. Ja joka kerta sitä pelkää vähemmän, ja pystyy suhtautumaan neutraalimmin. Edelleenkin mä pelkään tartuntaa, ja olen ehkä hieman tavallista tallaajaa vainoharhaisempi vatsataudin suhteen, mutta pystyn toimimaan. Ja nykyään jos sairastun itse, en enää panikoi, vaan suhtaudun siihen kuten mihin tahansa muuhunkin pöpöön tai flunssaan. Viime keväänä kärsittiin vatsataudista yhtäaikaa meidän tytön kanssa, ja  nukuttiin kahdestaan alakerrassa patjoilla. Hänen mieleensä se jäi jännittävänä seikkailuna, vaikka välillä tulikin oksennus. Siinäpä vasta ihailtava suhtautumistapa.

Vatsan hyvinvointi on ihan uskomattoman tärkeää, ja tämä mun pelko on ajanut mut jo vuosien ajan pitämään ekstra hyvää huolta vatsasta (tai ainakin yrittämään). Vaikka osittain vaikutus on varmasti myös psykosomaattista, uskon, että vatsataudista on helpompaa ja nopeampaa toipua, kun vatsa on muuten terve ja hyvässä kunnossa.

Silloin kun vatsa toimii huonosti arjessa, on vaikea olla. Mä pidän arjessa huolen mun vatsasta terveellisellä ja monipuolisella ruokavaliolla, riittävällä kuidun saannilla ja syömällä säännöllisesti maitohappobakteerivalmistetta. Lifen brändilähettiläänä olen saanut tutustua moniin erilaisiin maitohappobakteereihin, ja kaikista testaamistani olen tykännyt. Tällä hetkellä mulla on käytössä edelleen Lifen oman sarjan probiootit. Sen olen ainakin huomannut, että mun vatsan hyvinvoinnille on tärkeää, että syön maitohappobakteerivalmistetta säännöllisesti. Kesällä pidin taukoa, kun lomamoodissa maitohappobakteerin ottaminen hieman unohtui. Samaan aikaan kärsin viikon sisään kahtena eri päivänä vatsaongelmista. Kyseessä ei ollut mikään vatsapöpö siis, vaan satunnaisesti viikon aikana mulla oli vatsa sekaisin parin tunnin ajan parina eri päivänä, joiden välissä se toimi ihan normaalisti.

Silloin kesällä söin noiden vatsavaivojen jälkeen kuuriluonteisesti Lifen Sporebioticia parin viikon ajan päivittäin, ja sen jälkeen olen jatkanut säännöllistä maitohappobakteerivalmisteen käyttöä. Vatsaongelmat ovat pysyneet poissa, enkä muista tältä syksyltä yhtäkään päivää, että olisin niistä kärsinyt. Koputan nyt puuta tätä kirjoittaessani, ja toivon, että ne pysyvät poissa jatkossakin. Toivon myös, että hyvä huolenpito vatsasta koko perheellä valmistaa meitä taas ensi keväänä alkavaan noroviruksen kultakauteen. Lapsilla on edelleen käytössä lasten oma Kidz Probi -valmiste, jossa maitohappobakteerit ovat itiömuodossa, kuten Sporebioticissa.

Kaapissa on myös vatsataudin tai antibioottikuurin varalta valmiina Puhdas+Saccharomyces Boulardii –valmistetta, joka on hiivaprobiootti ja kestää siksi paremmin vatsahappoja kuin monet maitohappobakteerit. Sitä voi käyttää esimerkiksi kuuriluontoisesti antibioottikuurin yhteydessä tai ulkomaanmatkojen aikana, mutta sitä voi käyttää myös päivittäisenä valmisteena. Koska hiivaprobiootti ei ole bakteeri, antibiootit eivät tuhoa sitä. Siksi sitä voi hyvin käyttää yhtä aikaa antibiootin kanssa ilman että teho kärsii. 

Jos mietitte, mitä herkkusuklaata mä syön tuossa kuvassa, niin se on kuulkaa Life-myymälöihin juuri rantautunutta Coffee Pixels -suklaata! Se sisältää kofeiinia espresson verran, mutta on erittäin vatsaystävällistä ja kuitupitoista. Voin kertoa, että oli vähän liiankin hyvää tällaiselle herkkusuulle.

ARVONTA – Voita Lifen Sporebiotic-valmistetta:

Vatsan hyvinvoinnista puheenollen, teillä on nyt mahdollisuus voittaa Lifen Sporebiotic-valmistetta! Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen Miten sinä huolehdit vatsasi hyvinvoinnista? Kommentoi vastauksesi, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, niin osallistut arvontaan, jossa kolme teistä voittaa paketin Sporebioticia (arvo 52,50€). Osallistumisaikaa on 18.10.2018 asti ja tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

ALEKOODI LIFE-TUOTTEISIIN:

Muistuttelen teitä koko vuoden kestävästä mahtavasta alekoodista: Koodilla sandwich saatte 20% alennuksen kaikista kaikista normaalihintaisista Lifen oman Life-tuotesarjan tuotteista vuoden loppuun saakka. Koodi on voimassa sekä Lifen verkkokaupassa, että Lifen kaikissa myymälöissä koko tämän vuoden ajan. 

LIFEN SYNTTÄRIT -tarjouskampanja:

Life-myymälöissä ja verkossa juhlitaan synttäreitä 8.-21.10., jolloin heillä on huikeita tarjouksia mm. tässä postauksessakin mainituista tuotteista, ja monista muista. Suosittelen käymään Lifessa juttelemassa asiantuntevien hyvinvointikonsulttien kanssa, jos jokin hyvinvointiin liittyvä askarruttaa. He osaavat neuvoa ja auttavat etsimään itselle sopivia valmisteita.


Vatsataudista toivutaan rauhassa kotona

26.03.2018

Vihdoin alkaa tuntua että ollaan takaisin elävien kirjoissa koko perhe. Tänään ulkoiltiin jo aamupäivällä lasten kanssa omalla pihalla ja kävelyn merkeissä, ja huomennakin aiotaan ulkoilla omalla pihalla, ja viettää ihan normipäivää kotona askarrellen, tanssien ja leffaa katsoen. Vaikka lapset ovat olleet tänään ihan virkeitä, ja voivat hyvin, ei olisi tullut mieleenkään viedä heitä vielä eskariin tai päivähoitoon, ja huomennakin he saavat varmuuden vuoksi vielä olla kotona. Syy on se, että mä en todellakaan halua olla se, jonka lasten takia tauti leviää eteenpäin edelleen.

Monissa eskari- ja päiväkotikavereiden perheissä on tällä hetkellä vielä meidän kuopustakin pienempiä tyyppejä, ja muistan itse miten en viime vuonna vastasyntyneen kanssa uskaltanut viedä lapsia viikkokausiin päiväkotiin (vaikka he olisivat halunneet mennä) vatsataudin pelossa, ja melkein heti kun lapset menivät, se tauti sitten tuli. Silloin meidän kuopus oli kuusi viikkoa vanha, ja onneksi selvisi kokonaan ilman rajua tautia, joka iski mulle ja Otolle silloin yhtä aikaa. Se oli ihan karmea kokemus, jota ilman oltaisiin mieluusti oltu. Onneksi sentään kuopus ei sairastunut.

Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen?

Mun mielestä se on ihan uskomatonta, että vanhempia täytyy hoidossa erikseen muistuttaa siitä, että lasta ei saa viedä vatsataudin jälkeen hoitoon, ennen kuin on ollut vähintään yksi kokonaan oireeton päivä (noroviruksessa kaksi). Ja vielä uskomattomampaa on se, että muistutuksesta huolimatta jotkut vanhemmat ajattelevat, että ”no ei se mitään jos kaikki muut lapset sairastuvat ja heidän perheensä sairastuvat” ja vievät lapsen hoitoon heti kun oireet loppuvat. Eihän noin välinpitämätön voi kertakaikkiaan olla! Vatsatauti voi olla pienelle vauvalle hengenvaarallinen, puhumattakaan siitä, mitä se voi aiheuttaa jos päiväkotikaverin perheessä on vaikkapa joku vakavasti sairas, jolle vatsatauti tarttuu.

Vaikka työt tai muut menot olisivat kuinka tärkeitä, ja parin päivän poissaolo aiheuttaisi lisätyötä tai hankaluutta, on se silti pienempi paha kuin se, että tartuttaisi jollekin riskiryhmään kuuluvalle vakavan taudin eteenpäin. Taudin, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaisi hengenvaaran jollekin. Ne pari päivää sisällä voivat oikeasti pelastaa jonkun hengen, sillä vaikka vatsatauti itselle olisi ihan normipöpö, jollekin toiselle se voi olla jotain ihan muuta.  Ja vaikka tietäisi, että ei omassa lähipiirissä tai päiväkotikavereiden lähipiirissä ole pikkuvauvoja tai vakavasti sairaita, ei silti vaan ole reilua levittää inhottavaa sairautta eteenpäin, kun sen kierteen voi helposti katkaista pysymällä pari päivää kotona.

Ihan sama koskee kaikkia muitakin paikkoja kuin päiväkotia. Vasta sairastaneen lapsen kanssa ei lähdetä synttäreille, sisäleikkipuistoon tai kaverille kylään. Sen sijaan jos tuntuu että kotona seinät kaatuvat päälle, voi lähteä kävelylle tai ulkoilla vaikka omalla pihalla tai puhallella saippuakuplia parvekkeella, sekin on lasten mielestä huippu hauskaa sisällä hengailun jälkeen. Ja sisälläkin voi keksiä vaikka mitä tekemistä, kirjojen lukemista, muovailuvahaa, taikahiekkaa tai vaikka askarrella itse lasten lempparia eri limaa.

Mun mielestä tämä on tosi tärkeä juttu, ja toivon että jokainen vanhempi ottaisi huomioon ne muutkin lapset ja perheet kun miettii, onko oma lapsi jo tarpeeksi terve menemään takaisin päiväkotiin. Jos kaikki kipeiden lasten vanhemmat pitäisivät lapset kotona tarpeeksi pitkään, epidemiaa ei välttämättä edes pääsisi syntymään. Toki kotona olemisen lisäksi siihen vaikuttaa myös hyvä käsihygienia ja yleinen vastustuskyky, mutta silti. Meidän perheellä on ainakin vielä reilut kuusi vuotta päiväkoti-uraa jäljellä, sillä niin pitkään on siihen että kuopus menee kouluun. Ehkä jonakin niistä kuudesta vuodesta selvitään yksi kevät ilman vatsatautia? Se vasta olisi hienoa.

Tsemppiä kaikille joilla ikävä vatsatauti tai joku muu kevään tauti jyllää juuri nyt! <3


Siivouspäivä ja arkiviikon kuulumiset

24.03.2017

Helou! Meille iski maanantain ja tiistain välisenä yönä sellainen ”kiva” kaveri nimeltä vatsatauti, ai että. Esikoisesta se aloitti, keskiviikkoaamuna sitten oli mulla ja Otolla. Siis voitteko kuvitella että molemmat herättiin kello 6.30 ja tismalleen samaan aikaan alettiin voimaan pahoin. Oli kyllä jotenkin poikkeuksellisen raju vatsatauti nyt meillä aikuisilla, lapset onneksi pääsivät vähemmällä ja vauva ei tullut ollenkaan kipeäksi. On se tuo rintamaito ihmeellistä, suojaa pientä näin hyvin ja helpotti kyllä myös itse sairastamista kun ruoka sentään oli siinä valmiina vauvalle.

Onneksi tuo ikävä tauti on nyt takana päin, ja olen todella onnellinen ja kiitollinen että se iski nyt eikä ensi viikolla kun on kastejuhla järjestettävänä. Me oltiin vielä eilenkin aivan toipilaita Oton kanssa ja vasta tänään on alkanut tuntumaan siltä että jaksaa taas jokseenkin normaalisti. Oli kyllä aika kauheaa kun oltiin molemmat yhtäaikaa kipeänä, kun yleensä toinen on voinut aina auttaa toista mutta nyt ei yhtään pystynyt kun molemmat olivat niin huonona. Hyhhyh, joo, siirrytään muihin aiheisiin, murehdin vatsatautia seuraavan kerran sitten kun se maaliskuun perinteinen iskee jälleen ensi vuonna.

Tänään mä olenkin viettänyt sitten siivouspäivää siinä missä Otto on ollut vieläkin heikossa hapessa ja lepäillyt. Vaihdoin kaikki lakanat ja pyyhkeet, tuuletin petivaatteet, pesin pyykkiä ja hinkkasin kaikki pinnat puhtaaksi joka huoneesta ja imuroin. Nyt on taas ihanan puhdas koti ja sellainen olo että se taudin pirulainen on karkotettu.

Huomasitteko muuten muutkin miten kummallinen sää ainakin Helsingissä oli tänään iltapäivällä?? Siis vuorotellen täyttä auringonpaistetta ja räntäsadetta, meille jäi jopa lumi maahan! Vaikka juuri ennen sen satamista oli seitsemän lämpöastetta ja upea auringonpaiste ja ihan lämmintä. Nauratti vähän kun Otin lapsista välikausikamppeissa kuvia ulkona ja he jäivät sen jälkeen pihalle ihanaan auringonpaisteeseen arskat päässä. Menin sisälle, riisuin ulkovaatteet ja avasin verhot olkkarista niin näin että ulkona olikin alkanut sataa hulluna räntää ja siellä tytöt leikkivät aurinkolasit päässä räntäsateessa. Oli pakko ottaa kuva!

Huomenna meillä on tarkoitus mennä pyörähtämään kaupoilla esikoisen sirkuskoulun jälkeen ja ostaa vähän kastejuhlatarpeita. Iso osa meillä onkin jo hommattuna, mutta joitain juttuja vielä tarvitaan. Vähän jo alkaa jännittä tuleva ihana juhlapäivä mutta onneksi on vielä viikko aikaa valmistautua.

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti siellä ei olla kipeinä! <3