Heippa! Terveisiä täältä vauvantuoksun ja ällöonnellisen rakkauspilven keskeltä! Pikkuipana on kyllä totaalisesti sulattanut meidän kaikkien sydämen ja kestovirne naamalla täällä vaihdellaan vaippaa, tuijotellaan tuhisevaa palleroista ja leikitään Tipan kanssa. Ihanaa olla kotona yhdessä koko perhe, Ottokin on isyyslomalla vielä seuraavat pari viikkoa joten saadaan rauhassa tutustua kaikki yhdessä meidän uuteen perheenjäseneen. Ainakin tähänastisen perusteella hän on rauhallinen, tyytyväinen ja kova syömään ja nukkumaan. Yöt ovat sujuneet hyvin, vauva on heräillyt tasaisin väliajoin syömään ja jatkanut sitten uniaan, viime yönä neiti nukkui jopa kuuden tunnin pätkän putkeen.

Ylläolevat kuvat on otettu tiistaina ja keskiviikkona kun oltiin ihan ekoja hetkiä kotona, nyt tuntuu että vauvahan on ollut meillä aina vaikka eipä siitä synnytyksestä edelleenkään ole kuin viisi päivää. Mulla on tosi hyvä olo (niin henkisesti kuin fyysisestikin), jotenkin tuntuu siltä niinkuin meille olisi vain yhtäkkiä muuttanut pieni suloisuus asumaan ja koko synnytys olisi ollut unta. Kai se johtuu siitä että kaikki kävi niin helposti ja nopeasti etten oikein ole ehtinyt edes tajuamaan!

Eilen käytiin siellä kontrollissa hoitajan luona ja vauvan paino oli lähtenyt jo nousuun mukavasti, varmaan huomenna tai ehkä jo tänään ollaan saavutettu syntymäpaino uudelleen. Kaikki oli muutenkin tosi hienosti ja ei tarvitse enää käydä kontrolleissa vaan normaali neuvolaseuranta riittää. Vauva on alkanut jo hymyilemään vahingossa vienoa hymyä ja ei voi kyllä olla mitään söpömpää kuin ne tahattomat pikku ilon häivähdykset neidin kasvoilla! Parina iltana vauva on jaksanut jopa valvoa yli tunnin putkeen ja tuijotellut vaan tyytyväisen hämmentyneenä äidin tai isin sormea puristellen. Ihana rakas<3

Kuvissa vilahtelee myös meidän VauvaPopista vauvikselle saatu Kiddy Evolution Pro -turvakaukalo jota tomera isosisko niin tarkasti vartioi! Mä teen tuosta meidän seeprakuosisesta ihanuudesta postauksen mahdollisimman pian, siihen asti Kiddyihin voi käydä halutessaan tutustumassa täällä! Tiara on ottanut vauvan oikein hyvin vastaan, oikeastaan aika rauhallisesti mun mielestä.

Alkuinnostuksen jälkeen vauva ei nautiskele enää kokoaikaisesti Tiaran ylenpalttisesta kiinnostuksesta, mutta Tiara ei myöskään ole ollut kertaakaan negatiivinen vauvaa kohtaan. Illalla käydään antamassa vauvalle pusu ennen nukkumaanmenoa, muuten ei voi ollenkaan mennä nukkumaan ja päivisin saatetaan kommentoida vauvan tekemisiä (”vauva, pieeeeni, syö” ”vauva nukkuu”) tai käydä silittämässä varovasti jalasta, mutta muuten Tiara on jatkanut puuhiaan niinkuin ennenkin eikä kiinnitä vauvaan sen suurempaa huomiota.

Päivät ovat sujuneet mukavasti, oikeastaan aika normaalisti. Tuntuu siltä niinkuin aina olisi ollut näin. Pikkutytsy nukkuu ainakin vielä toistaiseksi niin paljon että aikaa jää kyllä Tiaran huomioimiseen erittäin riittävästi. Ja Oton ollessa kotona on Tiara saanut leikkiseuraa paljon normaaliarkea enemmän, kun me ollaan yhdessä rakennettu majaa ja neiti on saanut käydä kaupassa ja isin töissä pyörähtämässä Oton kanssa. Imetyshetkinäkin Tiara on leikkinyt ihan sievästi eikä ole vaatinut mitään erityishuomiota tai ollut mustasukkainen vauvan saamasta läheisyydestä.

Kuten jo alussakin sanoin niin tällä hetkellä tuntuu että meillä on meneillään kunnon honeymoon jonka ei toivoisi päättyvän ikinä! Tietenkin arki alkaa sitten kun Otto menee taas takaisin töihin mutta siihen asti me kyllä nautitaan tästä ihanasta vapaudesta olla tekemättä mitään jos ei huvita ja tietysti meidän ihanien tyttöjen seurasta ja yhteisestä ajasta.

Vauveli alkaa heräilemään pikkuhiljaa niin mun pitää rientää avaamaan maitobaari, mutta täytyy vielä tähän loppuun lisätä miljoonat kiitokset teille kaikille ihanille onnitteluista ja kauniista sanoistanne<3 Mä oon lukenut jokaikisen kommentin, tirautellut kyyneliäkin ja hymyillyt pöntön onnellista hymyä! Koetan paneutua kommentteihin mahdollisimman pian enemmän, mutta hetken aikaa nautiskelen vielä vauvantuoksusta ja rauhasta ennen kuin palaan normaaliin blogiarkeen! Ihanaa viikonloppua mun maailman parhaille lukijoille<3

Mä inhoon lahjojen antamista koska rakastan sitä liikaa! Ai miten? No mä oon ollu ihan tuskissani siitä lähtien ku päätin mitä annan Otolle isänpäivälahjaksi ja siitä on jo viikkoja, nyt ku se paketti polttelee tuol piilossa ja aikaa ois viel muutama päivä nii tää on ihan hirveetä. Mä en mitenkää jaksais enää odottaa et saan antaa sen lahjan ja muutenki mun tekis kokoajan mieli paljastaa Otolle mikä se lahja on. Ja tää tunne on mul aina ku annan jollekki lahjan, oli se iso tai pieni juttu ja kyseessä kuka tahansa ihminen mut tietty nyt viel enemmän ku on Oton eka isänpäivä. Mitenköhän selviän joululahjojen salassapidosta tänä vuonna. En tajua et miksi ne lahjat täyttää ainaki 50% mun ajatuksista aina kun odotan niiden antamista, eihän se nyt niin iso juttu oo todellakaan mutta minkäs teet, vielä pitää jaksaa sunnuntaihin asti. Ainiin ja jouluun.
                           Tästä tulee nyt ”Iinaton” postaus koska mulla on iskeny ihan järjetön ulkonäkökriisi. Mä katoin noita kuvia mitä Otto otti musta tänään ja ykskään niistä ei ollu julkasukelponen. Mua ällöttää tällä hetkellä mun kehon ja naaman jokanen millimetri ja en oikeesti ees tiiä mistä se johtuu, toivottavasti menee pian ohi tää fiilis. Itseinhon innoittamana mä tänään zumbasin tunnin verran ja totesin että oon ihan rapakunnossa. Tuli niin hiki ettei mitään järkee. Mun on ihan pakko hankkia se kuntosalikortti, en oo varmaan koskaan ollu näin huonossa kunnossa kun nyt.
                          Mutta on tässä itseinhossa jotain hyvääkin, mulla on sellanen uudistumisfiilis ja oon miettiny koko päivän mitä kaikkee haluaisin tulevaisuudessa tehdä, miltä näyttää ja mitä harrastaa. Keksinkin kaikkea mahdollista ja toivon että kaikki mun ajatukset ei jäis vaan toivomisen tasolle vaan jos vaikka kerrankin saisin jotain aikaseksi, alotettua säännöllisen harrastuksen, muutettua ruokailutottumukset ja ties mitä kaikkea. Mä mietin noita kuntosalijuttuja vaan et kannattaiskohan mun valita Elixia, Motivus vai SATS? Tai noi on ainakin mun mielestä kolme kivoimman tuntusta ja monipuolisinta palveluntarjoajaa. Onko teillä kokemusta noista tai osaisitteko suositella jotain muuta viel kivempaa?

Sitten vähän vauva-asiaa, meidän pikkuinen 7 viikkoa eilen täyttänyt neiti oppi tänään et lelukaaren norsusta kuuluu kiva ääni kun siihen huitoo! Mitä mun pienelle seiniä tuijottavalle rääpäleelle on tapahtunu?! Tänään myös varmistui se et se ei oo vahinko jos neiti kääntyy masulta selälleen vaan se ihan oikeesti osaa, koska laitoin sen masulleen monta kertaa leikkimatolle ja joka kerta käänty itse selälleen. Tietty noinpäinhän se on paljon helpompaa mut saas nähdä koska sitten kääntyy selältä masulleen. Tässä vähän vauvakuvia ja lopussa viel video neidin huitomisesta ft. ylpeä äiti!

”Mun norsu♥”

”Miksei tosta kuulu ääntä?!?!”

”Hieno katto?” :—-D eiku oikeesti nyt en tiiä mitä ihmettä toi miettii! 😀

Höpsö ihana vauva♥

Ihana ilonen pieni♥

Meillä on pienoinen käsien kokoero 😀

Mua itteeki naurattaa miten innostuneelt kuulostan tos videos 😀 Mut onhan se oikeesti maailman hienointa kun oma lapsi oppii uusia asioita, vai mitä äidit!

Tosta Linkitä blogisi -postauksesta vielä sen verran et muistutan nyt uudemman kerran kun joiltakin oli unohtunu et jos tosiaan haluatte että käyn lukemassa teidän blogia niin kirjoittakaa siihen kommenttiin muutakin kun se pelkkä linkki blogiin. Toinen juttu mikä mua huvittaa on se että mä laitoin siihen loppuun viel et sillä ei ole mulle mitään väliä et kauanko mun blogia on lukenu, musta on vaan hauska tietää mut silti jotkut kokee tarpeelliseksi brassailla lukeneensa mun blogia jo ennen mun raskautta. Blogihan tosiaan on perustettu sillon kun mulla oli menossa rv17 ja ensimmäinen postauskin käsitteli mun raskautta mut muuten ihan hyvä! 😀

Mä vastailen niihin eilisen postauksen kommentteihin mitä pikimmiten, jos vastauksia ei kuulu viel tänään nii syy on siinä et Otto haluaa omalle koneellensa ku multa tosiaan poksahti omasta koneesta akun latausjohto nii en pysty käyttään sitä ennen ku uus on hankittu. Mut viimeistään huomenna aamulla sit vastailen niihin! Hauskaa keskiviikko-iltaa teille tai paremminkin hyvää yötä♥ Ainii ja jos viititte niistä kuntosaleista kertoa kokemuksia jos sellasia löytyy! Kiitos ja moi♥♥

Ajattelin toteuttaa nyt pitkästä aikaa toivepostauksen ku tullu niin monta peruspostausta nyt putkeen. Multa toivottiin silloin postausta siitä miten pikkuneiti on vaikuttanut mun ja Oton parisuhteeseen ja ajattelin sit kertoa teille tänään siitä, mut sovellan tätä vähän ja laajennan tän silleen et kerron myös vauvelin vaikutuksesta koko meidän elämään, eikä vaan parisuhteeseen. Luvassa on siis vähintäänkin Sinuhe Egyptiläisen verran lärpätystä, lukee ken jaksaa!

Mehän alettiin siis virallisesti seurustelemaan helmikuun 9. päivä jolloin mä jo epäilin olevani raskaana ja mainitsin siitä myös Otolle heti kun olin alkanu epäilemään raskauden mahdollisuutta. Vahvistus mun epäilyille saatiin 17.2. eli tasan viikko sen jälkeen kun oltiin alettu seurustelemaan. Eli me ollaan ihan meidän seurustelun alusta asti tiedetty jo et meille tulee vauva ja valmistauduttu siihen, tässä tapauksessa meidän tilanne on siis erilainen kun niiden parien jotka on vaikka seurustellu jo pari vuotta ennen kun alkavat odotta vauvaa. Alusta asti ollaan oltu tässä jutussa yhdessä, molemmat sataprosenttisesti
                   Mun mielestä se on vaan hyvä juttu ettei ehditty tavallaan elää normaalia parisuhteen arkea kovin kauaa ennen vauvan syntymää, koska nyt me ei osata kaivata sellasta vapautta. Koko meidän seurustelun ajan mä oon ollu raskaana (paitsi tietty nyt) joten se on asettanu omat rajotuksensa sille mitä voi tehdä. Me ei olla totuttu bilettämään yhdessä tai muutenkaan viettämään mitään railakasta elämää vaan jätettiin molemmat se vaihe taakse samalla kun sitouduttiin toisiimme.
                   Toki alussa ennen kun raskaus alko näkymään nii käytiin pari kertaa myös baarissa esimerkiks kaverin synttäreillä mut sillonkin tultiin ajoissa kotiin enkä mä tietenkään juonu mitään. Ottokaan ei oo koskaan juonu mitään suuria määriä meidän seurusteluaikana ja mä oon tosi kiitollinen et Otto otti myös sillä tavalla mun tunteet huomioon raskausaikana. Mut siis pointti oli se että ollaan periaatteessa lähes koko meidän seurusteluaika eletty niinku meil ois jo vauva mut ilman sitä itse vauvaa. Eihän sitä tietenkään tiedä millasta on kun on omia lapsia ennen kun se lapsi oikeesti on siinä sylissä mut kumminki otettiin aika rauhallisesti koko raskausaika ja valmistauduttiin vauvantuloon hyvin mun mielestä.
                   Noh, nyt se vauva sitten nukkuu tossa sitterissä, miten se on vaikuttanu meidän suhteeseen? Ei mitenkään, tähän mennessä. Ihan suoraan sanottuna mun mielestä meidän suhde ei oo muuttunu mitenkään muuten kun siten et se on ehkä syventyny, vaikka aina me ollaanki oltu superläheisiä. Meillä on edelleen mun mielestä yhtä paljon omaa aikaa ja myös sitä yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Toistaseksi vauva nukkuu niin hirveen paljon että suurimmaksi osaksi sitä ei edes huomaa et meitä on kahden sijaan kolme. Ne hetket kun sen huomaa on maailman parhaita, yhessä ihmetellään toisiamme kaikki kolme ja nauretaan Oton kanssa pikkusen ähinöille ja ilmeille. Mut myös ne yhteiset hetket, kun pieni on illalla nukahtanu ja me jutellaan sängyssä päivän tapahtumista tai kävellään kauppaan ja vauva nukkuu vaunuissa, on tärkeitä parisuhteen kannalta.
                    Me ollaan synnytyssalista asti molemmat oltu yhtä suuressa roolissa vauvanhoidossa, kummatkin osaa syöttää, vaihtaa vaipan, kylvettää, pukea ja ihan mitä tahansa vauva sitten tarvitseekaan. On meille muodostunu semmosia omiakin juttuja, neiti saattaa syödä enemmän sillon ku mä syötän sen ja olla tyytyväisempi silloin kun isi vaihtaa vaipan mut kummatkin selviää kaikista vauvanhoitoon liittyvistä jutuista silti. Tää on sen kannalta hyvä et jos vaikka vauva kasvaessaan tulee itkuisemmaksi ja vaikka valvottaa yöllä niin me voidaan myös vuorotella öisin silleen et toinen valvoo vauvan kanssa ja toinen saa nukkua. Tai jos mä haluun mennä yksin salille tai lenkille tai vaik kahville kaverin kanssa nii mun ei todellakaan tarvii ihmetellä et miten vauva ja Otto pärjää kotona kun mä tiedän et niillä sujuu ihan loistavasti ja vähintään yhtä hyvin kun mulla ja vauvalla.
                      Tottakai nyt kun Otolla on alkanu työtkin isyysloman jälkeen niin mä oon päivisin vauvan kanssa yksin, mut sen näkee sit myöhemmin et miten se vaikuttaa vauvan ja Oton suhteeseen vai vaikuttaako mitenkään. Tuleeko äidistä läheisempi kuin isistä vai onko äiti se ärsyttävä jonka naamaa pitää kattoo kokoajan ja isi on ihanin kun sitä näkee harvemmin. Kuka tietää, mut sen näkee sitten kun pikkuneiti kasvaa, kuten kaiken muunkin.
                      Varmasti kasvaessaan pikkuinen tulee vaikuttamaan enemmän siihen kuinka paljon meillä on omaa aikaa/kahdenkeskistä aikaa koska mitä vanhemmaksi pieni kasvaa sitä enemmän hän jaksaa olla hereillä ja tarvitsee meidän huomiota. Mut muuten en usko et vaikuttaa millään tavalla, ainakaan negatiivisesti. Lapsi on lähentäny meitä kyl entisestään, ja tulee lähentämään. Kyllä mä ainakin koen ihan mieletöntä rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ku vilkasen Ottoon pikkusen väläytettyä hymyn kun nään sen saman vanhemman ylpeyden Oton kasvoilla jonka tiedän omillanikin olevan. ”Me tehtiin toi, kelaa!”

Vaikka pikkuneiti ei pahemmin parisuhteeseen ookkaan vaikuttanut niin kaikkeen muuhun kyllä senkin ed
estä. Kaveripiiri on muuttunu, suhteet ystäviin lähentyny ja etääntyny riippuen ihmisestä. Sukulaissuhteet on pääasiassa lähentyny, nyt mulla on paljon enemmän yhteistä juteltavaa vanhempien, perheellisten sukulaisten kanssa. Asuinympäristö on rauhallisempi ja asunto tottakai suurempi, harrastukset nestepitoisten sijaan liikuntapitoisia.
                         Kaveripiirissä vaikutus on ollu kaikken suurin, on niin sanotusti tullu erotettua jyvät akanoista. Kyllä ne oikeat ystävät on rinnalla edelleen, entistä läheisempinä ja iloisina meidän puolesta. Puheluihin on normaalien juorujen ja läpänheiton lisäksi tullut mukaan myös naurua pikkuisen kakkaamisäänille ja keskustelua niin ristiäisistä kuin yövalvomisestakin. Lähellä asuvat ystävät kiirehtivät myös heti katsomaan vauvaa kun oltiin kotiuduttu ja innokkaimmat jo sairaalaan. Vaikkei ystävilläni olekaan omia vauvoja niin kyllä he kiltisti jaksavat kysellä vauvan kuulumisia ja jutella vauvasta sanan jos toisenkin. Tosin musta itestäni on kiva jutella suurimmaksi osaksi muista asioista ystävien kanssa, tää blogi on siitä hyvä et tätä kautta oon tutustunu muihin äiteihin joiden kanssa on sit ihana puhua vauvajuttuja. Toisaalta on teidän äitien kanssa kyllä kiva puhua myös ihan mitä vaan muitakin juttuja, kuten on tullu huomattua kun olen facebookin välityksellä muutamien äitien kanssa jutellut enemmänkin.
                         Surullista on ollut huomata se et jotkut sellaset ihmiset joiden oon ajatellu olevan mun hyviäkin kavereita ei oo sit kumminkaan loppujen lopuksi ymmärtäny sitä miten paljon vauva vaatii aikaa. Tai oikeastaan jo sitä kuinka paljon raskaus vie voimia. Loppuraskaudessa en millään enää jaksanut liikkua kaupungilla pitkiä aikoja, enkä edes saanut liikkua sen jälkeen kun säännölliset supistukset alkoivat. Ei tietenkään sitä voi tietää täysin millaista lapsensaaminen on ellei ole omia lapsia, mut kyllä tyhmänkin pitäisi se tajuta ettei elämä jatku samanlaisena kuin aiemmin. Mulle on soitettu vihaisia puheluita siitä kuinka ”mua ei kiinnosta enää muiden asiat” ja mikä vielä naurettavampaa, kirjoiteltu anonyyminä formspringissä kuinka ”ollaan mun entisiä parhaita kavereita” ja kuinka ”mä oon feidannu kaikki”.
                       Mut mä oon onnellinen siitä et ne ihmiset jotka ei hyväksy meidän nykyistä elämäntyyliä tai kykene sitä ymmärtämään on tuoneet sen hyvin selkeästi esille jo tässä vaiheessa. Kaikki loppuu aikanaan. On heidän kanssaan tullut vietettyä paljon hyviäkin aikoja, mut nyt elämä on erilaista eikä tiet enää kohtaa samalla tavalla. Ei siinä mitään pahaa ole enkä koe kovin suurta haikeutta heistä irti päästäessäni ja voihan olla että joskus myöhemmin lähennymme uudestaan kun elämäntilanteet ovat samankaltaisempia. Mitään ei voi ennustaa etukäteen mutta aika näyttää.
                         Toisaalta oon myös lähentynyt monien vanhojen tuttujen kanssa uudelleen, johtuen varmasti siitä että oon itte kasvanu ihmisenä raskauden ja vauvantulon myötä. Myös blogin kautta oon tutustunu moniin ihaniin uusiin ihmisiin, muihinkin kuin äiteihin.

Kaikenkaikkiaan koen vauvan tuomat elämänmuutokset positiivisina ja hyvinä. Vauva on tuonu mun elämään niin paljon kaikkea hyvää (tärkeinpänä itsensä) etten ois koskaan voinu ees toivoakaan. Nykysin mun elämä on täynnä rakkautta ja meidän pikkuisen sulosia hymyjä. Kiitos tästä postausideasta, oli ihanaa mun ittenikin kannalta saada nää ajatukset kirjotettua. Toivottavasti jaksoitte lukea, eikä ollu liian tylsä postaus!

Miten vauvantulo on vaikuttanut teidän lukijoiden parisuhteisiin? Tai oletteko kokeneet jotain muita suuria mullistuksia elämässänne jotka on laittaneet kuviot täysin uusiksi parisuhteessa tai kaveripiirissä?3

Mä oon tässä nyt viimeset kaks päivää pyöriny erilaisten lastentarvike-nettikauppojen sivuilla ja mun silmissä vilisee vaan vauvakeinut ja babysitterit nii ajattelin sitten kirjottaa niistä ja kysyä teidänkin mielipidettä asioista. Mulle tuli yhtäkkii sellanen paniikki et herranjumala enää kolme kuukautta et nyt on pakko alkaa tekemään isompiakin hankintoja pelkkien vaatteiden ja lelujen lisäksi. Vaunut on tietysti se isoin hankinta ja mulla on nyt parit kivat kiikarissa mut niistä lisää sitten ku oon vaunut ostanut. Teidän vinkeistä mun vaunupostauksessa oli todella paljon apua ja siksipä ajattelin nyt taas kääntyä teidän puoleenne. Toivottavasti jaksaisitte auttaa vielä tällasta ostovimman kourissa painiskelevaa ensisynnyttäjää 😀 Oon koonnut tähän postaukseen nyt mun silmää miellyttäviä puuhamattoja, keinuja ja babysittereitä ja perustietoja niistä. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla nii saa noi tekstitki kunnolla näkyviin (vai oonks mä ainoo sokee joka joutuu tihrustamaan? :D)


Puuha- /leikkimattoja:

 Tykkään itse eniten noista missä on eniten toimintoja (ylläripylläri :D) ja siksi oon valinnut tähän pääasiassa niitä. Laitoin myös kaks tollasta ihanan väristä mut toiminnoiltaan vähän suppeempaa leikkimattoa mukaan.

Vauvakeinuja:

 Noissa Fischer-Pricen keinuissa on enemmän toimintoja pienemmällä rahasummalla mut sit taas noi Gracon keinut on kivemman ja tyttömäisemmän värisii ja sopis paremmin tytölle sen takii ehkä. Ja toi kahden sadan euron keinu on tossa mukana vaan ihan sen takii et se on vaan niin överi :D, en siis tosissaan edes harkitse sen ostamista. Oishan tollanenkin toki ihana ja kiva mut uskoisin et selvitään ilman sitäkin…

Babysittereitä:

Mä oon ihastunu tohon alemmassa kuvassa olevaan Fischer-Pricen sitteri-keinu-yhdistelmään ja se ei ois niin pahan hintanenkaan, jos miettii et paljon maksais ostaa erikseen keinu ja sit viel tollanen supersitteri.
Kuvat kollaaseissa: BumBeez  ja Baby1

Mut tän koko postauksen pointti oli se että millaisia kokemuksia teillä rakkaat lukijat on erilaisista vauvojen tarvikkeista? Mitkä ovat oikeasti tarpeellisia ja hyväksi havaittuja? Mä tiedän kyllä et joku tollanen överivauvakeinu ei ehkä oo maailman tarpeellisin mutta jos jollain on kokemuksia niistäkin niin kertokaa ihmeessä! Nettikauppojen sivuilla luki et keinut saattaa ainakin helpottaa koliikkivauvan oloa mut onko kellään oikeaa tietoa tällaisesta? Mua saa neuvoa ja olisin enemmän kuin kiitollinen jos saisin teiltä vinkkejä ku itte oon vaan hurahtanu kaikkeen ”söpöön ja kivannäköseen” jotka on kaikki tietysti ”tosi tarpeellisia” :D.Toivottavasti jaksaisitte auttaa mua. Hauskaa päivää kaikille ihanille ♥♥