Joulukalenterin toisiksi viimeinen luukku, jossa ajattelin yllättää iloisesti kaikki videoista tykkäävät! Tänään nimittäin luukusta paljastuu MY DAY -video! 14 minuuttia meidän perheen lauantaita (viime viikolta), jolloin touhuttiin paljon yhdessä, käytiin ostoksilla, luettiin iltasatua ja paljon muuta. My Day -videot on siitä hauskoja, että niissä pääsee kurkkaamaan sinne perheen arkeen vähän syvemmin kuin tekstien välityksellä, vaikka toki 14 minuuttia on vain hyvin pintapuolinen kuvaus yhdestä kokonaisesta päivästä edelleen.
Meidän päivä koostui ihanista hetkistä, joista monet näkyvät tuolla videolla. Kuten mun blogissa, myös mun videoilla ja kaikissa muissakin kanavissa se kaikkein tärkein sanoma mitä mä haluan välittää, on yhdessäolo ja rakkaus. Ja sitä tältä videolta löytyy. Jos kaipaatte paljon haleja, päällä kiipeilevää taaperoa, naurua, hömpötystä ja muuta niin nyt kannattaa kurkata, vaikka ei videot olisikaan aina se sun juttu. Mä en itekään ole mikään sellainen videoiden suurkuluttaja, mutta huomaan, että aina kun pysähdyn katsomaan jotain ihanaa hyvän mielen videota, niin mulle oikeasti tulee niin hyvä mieli ja se ilo tarttuu!
Mä haluaisin nyt kauniisti pyytää teiltä, jotka videoita katsotte, että kommentoisitte tähän, mitä haluaisitte tubekanavalla nähdä! Mä teen mieluusti videoita kyllä, mutta haluaisin tehdä mahdollisimman viihdyttävää sisältöä sielläkin juuri TEILLE! Eli jos tykkäätte videoista, niin kertokaa ihmeessä millaisia videoita haluaisitte nähdä, ja mikä on teidän lempparivideo niistä, joita mun kanavalta jo löytyy ja miksi (niitä on nyt 24 kappaletta).
Tämän vuoden aikana, ennen tätä uusinta videota siis, mun videoita on katsottu yhteensä yli 140 000 kertaa YouTubessa, mikä on mulle itselleni tosi suuri määrä, koska en kuitenkaan niitä niin paljoa tee. Tavoitteena mulla on julkaista ensi vuonna vähän useammin videoita myös, koska mulla on silloin paremmin aikaa tehdä mun töitä. Ainakin kerran kuussa olisi kiva tehdä video, ja useamminkin jos inspistä löytyy!
Kiitos tosi paljon jo etukäteen kaikille jotka kommentoivat omia ajatuksiaan tähän liittyen, siitä on suuri ilo ja apu <3
PS: YKSI YÖ JOULUUN!! HUOMENNA SE ON! Tänään me kokataan Oton kanssa kaikki ruuat ja paistetaan kinkku!
Siitä asti kun kesän 2017 lopussa kuvattiin lapsista kesähaastattelu YouTubeen, he ovat kyselleet koska saisivat tehdä uudelleen haastatteluvideon. Meidän piti kuvata sellainen jo tämän kesän lopussa, mutta se unohtui siinä kaikessa tohinassa, kun oli koulun aloitusta, varpaan murtumaa ja muuta. Pitkin syksyä he ovat muistutelleet ”Äiti meidän piti kuvata se kesähaastattelu!”. Kun kerroin tekeväni blogin joulukalenteria, he kysyivät itse saisivatko osallistua joulukalenterin tekemiseen yhdessä mun kanssa. Kyselin, että mitä he haluaisivat tehdä, ja yksi idea oli tämä haastatteluvideo! Ja tietty he saivat osallistua kun niin itse halusivat.
Me pohdittiin yhdessä etukäteen hyvät kysymykset, sitten he saivat itse valita vaatteet ja asusteet (ja sopivat vaihtavansa päähineitä kysymysten puolivälissä, koska molemmat halusivat pitää samaa päähinettä). Videon kuvaaaminen kesti ehkä 10 minuuttia, kun heiltä tuli niin hyvin juttua. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa, mä aina kysyin kysymyksiä tytöiltä, ja he saivat miettiä vastauksia. Mahtavia juttuja kyllä kertakaikkiaan.
Heti kun oltiin tehty tämä video, he kysyivät saavatko tehdä lisää videoita. Joten luvassa on vielä toinenkin videoluukku tähän joulukalenteriin, joka ehkä saattaa tai ei saata olla meidän lasten kuvaama (toisin kuin tämä, jonka kuvasin minä). Odotan innolla, mitä tästä projektista tulee!
Ihanaa päivää kaikille <3 PS: JOULUUN ON ENÄÄ 10 YÖTÄ!
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa.
Muistatteko, kun keväällä jaoin insta storiesissa fiiliksiä videokuvauksista, joissa me oltiin? Videomateriaalia kuvattiin isolla tuotantoryhmällä useampana päivänä, ja me päästiin tekemään ja kokemaan ihania juttuja, ja tutustumaan ihan mahtavaan kuvausporukkaan. Kuvaukset olivat meille ihan uskomattoman siisti kokemus, joista nautittiin koko perhe. Meidän lapset puhuvat vieläkin kuvausporukan ihanista tyypeistä, siitä miten paistettiin vaahtokarkkeja nuotiolla, laskettiin ihan hurjaa vauhtia alas mäkeä, ja miten juostiin meren jäällä. Nyt mä saan vihdoinkin näyttää teille sen videon, ja pääsen kertomaan mistä oli kyse!
Kuten ehkä tuosta kaupallisen yhteistyön merkinnästä huomaatte, kyseessä olivat Reiman järjestämät kuvaukset. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut kuvata vaatteita – vaan kuvata Helsinkiä, ja meidän lempipaikkoja siellä. Reima on julkaissut tällä viikolla upouuden Reima Cities -sivuston, joka on täynnä ihanaa tekemistä ja ideoita, mitä tehdä lasten kanssa Helsingissä.
Sivuilta löytyy ihan huikeita vinkkejä, ja paikat on esitelty kattavasti. Lisäksi kaikista paikoista löytyy videot, joilta voi aistia lasten riemun ja tunnelman. Me ollaan mukana kahdessa videossa, ja olen kyllä tosi ylpeä ja iloinen noista videoista. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että niistä tulee noin hienoja. Toinen meidän videoista on sivuston ”päävideo” jolla kerrotaan sekä Helsingin tarinaa, että meidän perheen tarinaa. Mä herkistyn ihan kyyneliin kun vain katsonkin sitä. Toinen keskittyy enemmän Sinebrychoffin puistoon, jossa oltiin pulkkamäessä.
Vaikka sivusto näin alkuun on tehty pelkästään Helsingistä, sen on tarkoitus laajentua muihinkin kaupunkeihin (ja maihin). Mutta koska olen itse nähnyt millainen työmäärä siellä taustalla on, ymmärrän hyvin, miksi aloitettiin vain yhdestä kaupungista. Se työmäärä on ihan tajuttoman suuri! Mutta meidän rakas Helsinki on todella upea paikka aloittaa, sillä täällä jos missä on upeita kohteita, joissa liikkua, leikkiä, iloita ja kokea yhdessä.
Yhdistävä tekijä näillä kaikilla paikoilla on se, että perheet voivat nimenomaan liikkua yhdessä. Toki museovinkit ja muut ovat tärkeitä myös, ja niitä onkin kaikki nähtävyyssivustot pullollaan, mutta tällainen paikka, josta löytää yhteistä liikuttavaa tekemistä koko perheelle on aivan uniikki ja upea juttu. On suuri ilo saada olla mukana. Ja odotan innolla, millaisia vinkkejä jaetaan muistakin Suomen upeista kaupungeista, kuten Oulusta (oikeutetusti ykkönen, koska Oulu), Espoosta, Vantaalta, Turusta, Tampereelta, Jyväskylästä ja Rovaniemeltä.
Jotenkin tuntuu, että noista pakkaspäivistä Uutelassa ja Koffarissa on ikuisuus, mutta eihän niistä ole kuin muutama hassu kuukausi. Ja muutaman hassun kuukauden kuluttua on taas talvi, pulkkamäet ja meiningit. Onneksi siihen asti sivusto on täynnä vinkkejä myös syksyyn ja näihin kesäisen lämpimiinkin säihin. Reiman missio on kannustaa lapsia ja perheitä liikkumaan yhdessä, ja se on mun mielestä ihan super hieno missio! Reima on myös onnistunut siinä todistetusti hyvin (kukapa ei olisi lukenut siitä, kuinka Reima & Visit Finland saivat maailman lapset liikkumaan yli miljoona tuntia), ja uskon, että tämä uusi upea sivusto kannustaa entisestään perheitä kokemaan ja liikkumaan yhdessä.
Reiman vastuullisuus & ekologisuus
Reimalle on aktiivisuuden lisäksi tärkeää myös vastuullisuus, sekä kestävät periaatteet. Reima on kansainvälisen BSCI:n (Business Social Compliance Initiative) jäsen, mikä edellyttää, että puolueeton ulkopuolinen auditoija tarkistaa sopimushankkijoiden & tuotantolaitosten toiminnan säännöllisin väliajoin. Reima on tehnyt myös tuoreen vastuullisuusraportin, jonka lukaisin läpi. Mulle on tärkeää, että lastenvaatteiden tuotantoketju on alusta loppuun asti läpinäkyvä ja eettinen.
Reimalla on myös oma eettinen ohjeisto, joka ohjaa koko tuotantoketjun toimintaa. Kuljetusten osalta etsitään aina ekologisin vaihtoehto ja lentorahtia vältetään. Mannerten väliset kuljetukset hoidetaan pääosin laivoilla. Luonnollisesti kaikki Reiman vaatteet ovat ehdottoman turvallisia ja myrkyttömiä ja valmistettu kestävistä, laadukkaista ja ympäristöystävällisistä materiaaleista.
Postauksen kuvissa lapsilla on päällä Reiman vedenpitävät 3in1 Seiland -takit, jotka menevät välikausitakkina, sekä talvitakkina pienemmillä (alle 20 asteen) pakkasilla irrotettavan kevyttoppavuoren kanssa. Isommilla on jalassa siistit vedenpitävät Softshell-housut, jotka kelpaavat koululaisellekin oikein hyvin, kun näyttävät ihan farkuilta.
Pienimmällä on kevyesti topatut välikausihousut, jotka näillä lämpimillä syyssäillä ovat ehdottomasti liikaa, mutta loppusyksyn kylmillä säillä ihan loistavat. Pienimmäinen rakastaa istua maassa vaikka tunnin tekemässä hiekkakakkuja, joten on tärkeää että istuessakin pysyy lämpimänä silloin kun maa on kylmä. Jalassa kaikilla mustat vedenpitävät ja pesukonepesun kestävät Wetterit & Patterit. Nämä on nyt meillä eka kertaa testissä, ja tähän asti ollaan tykätty hurjasti! Mun mielestä Reima tekee kauniita, kestäviä ja fiksusti toiminnallisia vaatteita, joita meidän lapset käyttävät mielellään, ja mä puen heille mielellään päälle.
Jos ette vielä käyneet tutustumassa Reima Cities -sivustoon ja katsomassa videoita, niin nyt kannattaa viimeistään mennä, koska:
LUKIJAKILPAILU:
Mitkä on teidän lempparipaikkoja omalla paikkakunnallanne? Jos Reima laajentaisi Cities -sivustoa juuri sinun kotikaupunkiisi, minkä paikan haluaisit mukaan? Jaa vastauksesi, ja osallistut Reiman 150€ arvoisen lahjakortin arvontaan. Ihan huikea palkinto siis, mikäli tämän talven talvikamppeet tai välikausikamppeet on vielä hankkimatta! Arvontaan voi osallistua 9.9-21.9.2018. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti sähköpostilla, joten muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään! Onnea kisaan kaikille!
Mä en malta odottaa että pääsen lukemaan teidän huippuja vinkkauksia!
Meidän perhe on tämän blogin olemassaolon aikana käynyt jo aika monta kertaa Lintsillä, ja siitä löytyy aika monta postausta. Siksi päätettiinkin viimeksi, että jätetään kuvat vähemmälle ja taltioidaan meidän Lintsireissu videolle! Sillä tavalla saa ihan uutta näkökulmaa reissuun, eikä tule toistettua aina niitä samoja ”syötiin hattaraa, käytiin hepparatsastuksessa, kaikilla oli kivaa” -kliseitä. Nyt saatte ihan itse tulla mukaan ja nähdä, mitä me touhuttiin Lintsipäivän aikana. Siis muuta kuin syötiin hattaraa, käytiin hepparatsastuksessa ja kaikilla oli kivaa. Tervetuloa meidän kanssa Lintsille!
Me mentiin Lintsille heti kun se aukesi aamupäivällä 11 maissa, ja oltiin siellä melkein kuusi tuntia. Se taisi olla meidän pisin Lintsireissu ikinä. Se oli myöskin eka kerta, kun lapset pääsivät käymään monessa laitteessa niiden maksuttomien lisäksi. Ihan periaatteesta en ole ostanut vielä rannekkeita, koska kummatkin ovat vielä alle 120cm mittaisia, eivätkä pääse siksi moniin laitteisiin. Tällä kertaa ostettiin kaksi kuuden lipun lippupakettia (jotka maksavat saman verran kuin rannekkeet), ja käytettiin niitä yhdessä koko perhe. Meillä jäi jopa yksi lippu vielä käyttämättä kahdestatoista, vaikka oltiin Lintsillä se melkein kuusi tuntia. Siitä päättelen, että lippupaketit olivat hyvä ratkaisu.
Me ostettiin mieluummin lippuja, koska ne voi jakaa koko perheen kesken. Tehtiin niin, että isot tytöt saivat kumpikin käydä kolmessa maksullisessa laitteessa mun serkun ja Oton siskon kanssa (joilla oli rannekkeet), ja yhdessä laitteessa mun ja Oton kanssa yhdessä. Niiden lisäksi he kiersivät ne yhdeksän maksutonta laitetta, joista lempparit pariinkin kertaan. Mun serkku ja Oton sisko kiersivät hurjimpia laitteita sillä aikaa, kun meidän tytöt kiersivät niitä maksuttomia. Loput kaksi lippua mun ja Oton piti käyttää kahdestaan johonkin laitteeseen, mutta mä jänistin ja Otto meni sitten siskonsa kanssa Kingiin. Se näytti hurjalta, voi apua! Siksi meillä jäi vielä yksi lippu yli, mutta onpahan ensi kertaan säästössä.
Ensi kesänä varmasti jo ostetaan rannekkeet, kun ainakin esikoinen on satavarmasti yli 120cm. Nytkään ei ole enää kuin parista sentistä kiinni. Ja voihan se olla että hän venähtää loppusyksyn IIK Weekiin mennessä niin, että päästään silloin jo rannekeostoksille. Keskimmäisen luontaisetuna on sitten saada ranneke itselleen samaan aikaan, vaikka ei vielä hirveän moneen maksulliseen laitteeseen pääsekään, koska siinä vaiheessa taitaa olla jo edullisempaa ostaa ranneke hänellekin, jos ostetaan myös aikuisille.
Taaperon kanssa ollaan käyty huvipuistossa ennen tätä kaksi kertaa, ja otettu häntä mukaan sallittuihin laitteisiin, kuten karuselliin. Hän ei kuitenkaan ole niistä kovin innoissaan, vaan on sanonut aina melkein heti ”pois täältä”. Siksi me ei nyt edes yritetty viedä häntä laitteisiin, vaan keskityttiin katselemaan hurjia laitteita kauempaa. Käytiin ihastelemassa vesiputousta, ihmeteltiin lehmä-kylttiä ja piirreltiin katuliiduilla, joita oli taaperoille tarjolla. Hän viihtyi oikein hyvin näiden puuhien parissa koko päivän, vaikka päivän kohokohta taisikin hänelle olla syöminen.
Mahtava Lintsipäivä kivalla porukalla, ja lapsille paljon uusia ja unohtumattomia kokemuksia! He kävivät eka kertaa hurjassa Linnunrata-vuoristoradassa, ja siitä on puhuttu koko viikko, kuinka jännittävä se oli. Mä en voi itse siihen edes mennä migreenin ja vilkkuvien valojen takia, niin oli hauskaa, että he nyt pääsivät siihen molemmat yhtäaikaa kun oli sukulaiset mukana.
Tällä porukalla voisi kyllä lähteä hyvin Lintsille ensi kesänäkin! Mä en itse hurjista laitteista perusta, joten on ihanaa kun mukana on Oton lisäksi muitakin hurjapäitä, jotka voivat olla lasten seurana laitteissa. Ensi kesänä meidän taaperokin varmasti tykkää jo joistakin laitteista, ja pääsee ehdottomasti niitä testailemaan.
Moikka! Mä olen editoinut vihdoinkin valmiiksi meidän RODOSVIDEON! Iik! Me ollaan katsottu se lasten kanssa jo monta kertaa, ja tekisi mieli vaan hypätä äkkiä lentokoneeseen ja mennä takaisin Lindoksen rannalle uimaan ja nauramaan ja etsimään simpukoita ja pikkukaloja. Me ei kuvattu videoita ekana matkapäivänä, eikä viimeisenä matkapäivänä, koska kamera oli pakattuna, ja haluttiin ottaa rennosti. Mutta videolta löytyy viisi kokonaista matkapäivää, ja parin tunnin videomateriaalit editoituna kolmeentoista minuuttiin.
Mulla nousi editoidessa tunteet pintaan, kun reissu oli vaan niin onnistunut. Oli ihana palata niihin kaikkiin hetkiin, joita saatiin loman aikana viettää. Lasten ihaniin höpötyksiin, taaperon tansseihin diskossa, kalojen etsintään ja hassutteluun. Musta on ihan älyttömän ihanaa, että meillä on tällaisia videomuistoja, joita voidaan yhdessä lasten kanssa katsoa. Meillä ei ollut videokameraa kun olin pieni, eikä mun lapsuudesta ole juuri ollenkaan videoita. Mä ymmärrän hyvin miksi meillä ei sellaista kallista ysärivideokameraa ollut äidin kanssa, mutta joskus tulee sellainen fiilis, että olispa ihanaa kun voisi katsoa omasta lapsuudesta videoita! Mutta onneksi yläkoulussa sain oman digipokkarin, ja teini-iän muistot ja kaikki siitä eteenpäin löytyy jo tallennettuna liikkuvana kuvana.
Onneksi nykyään videoiden kuvaaminen on paljon helpompaa ja edullisempaa, ja meidän lasten muistot on tallennettuna. Tehtiin tämän youtube-videon lisäksi oma puolentoista tunnin video kaikista klipeistä, jota voidaan katsoa oman perheen kesken ja palata vielä syvemmin ihaniin tunnelmiin. Ehkä me voidaan talvella tehdä olkkariin kunnon rantapiknik, syödä jätskiä, kuunnella kreikkalaista musiikkia ja katsella meidän reissuvideoita. Ai että, se kuulostaa ihanalta idealta, ja varmasti piristäisi harmaana ja kylmänä talvipäivänä. Tämän mä kirjoitan ylös muuallekin kuin blogiin, niin ei unohdu toteuttaa!
Toivottavasti tykkäätte videosta, ja jos tykkäätte, niin tilatkaa ihmeessä mun kanava! Se ei päivity yhtä usein kuin blogi, mutta yritän tehdä videoita useammin! Olen mä ainakin tänä vuonna tehnyt enemmän videoita, kuin viime vuonna, ehkä suunta on vain ylöspäin?
Aurinkoista viikkoa kaikille ja kiitos teille taas ihanista viesteistä ja kommenteista! Ootte kultaa! <3
