Ounastelin perjantaina, että tästä saattaa tulla aika kiva viikonloppu, mutta en mä nyt tajunnut että ihan NÄIN kiva! Olen vieläkin sanaton ja häkeltynyt siitä, että Inspiration Blog Awardsien Vuoden Inspiroivin Lifie Vaikuttaja -kategorian voitto osui eilen omalle kohdalleni. Istuskelin gaalassa Oton kanssa, suunnilleen perimmäisessä nurkassa kahdestaan ja yhtäkkiä kuulin oman blogini nimen sanottavan ja mulle tuli kauhea kiire mennä lavalle vastaanottamaan palkintoa. Olin ihan paniikissa väkijoukossa ja pelkäsin että kompuroin matkalla, mutta pääsin kuin pääsinkin ehjänä perille. Huhhuh sitä tunnetta! Mua jännitti ihan uskomattoman paljon ensinnäkin olla ihmisten ilmoilla, kun olin ensin ollut kotona verkkareissa melkein pari viikkoa, ja toiseksi yhtäkkiä olla vielä siinä kaikkien edessä seisomassa ja puhumassa. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

Kuvat: Henri Ilanen

Kiitos ihan mielettömän paljon vielä tätäkin kautta kaikille teille jotka äänestitte, ja ja jotka olette onnitelleet mua eilen ja tänään. Tuli kyllä ihan huikea fiilis sekä tästä tunnustuksesta että teidän sanoista. Aina välillä sitä miettii, että teenköhän mä tätä hommaa oikein ja tykkäävätköhän ihmiset vielä vuosienkin jälkeen, ja nyt ainakin tuli sellainen olo että en mä ihan hakoteillä välttämättä ole, ehkä mä teen jotain oikein. Vaikka olen ollut ehdolla useasti ja saanut palkintojakin, niin ei siihen koskaan voi tottua, en mä ainakaan. Joka kerta se tuntuu yhtä ihmeelliseltä ja hienolta, ja joka kerta siitä tulee yhtä nöyrä fiilis. Teille mä tätä hommaa teen – vaikkakin täydellä sydämellä ja tasan omalla tyylilläni. On ihan mielettömän mahtavaa, että se mun tyyli kolahtaa. Kiitos, oikeasti.

Me ei viivytty eilen gaalassa kovinkaan kauaa, sillä sen lisäksi että en halunnut rasittaa itseäni liikaa, mua jännitti vaan ihan hirveästi ja ahdisti ihmispaljous vaikka tuttuja olikin ihana nähdä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olin ihan todella epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni ja oikeastaan ihan kaikesta, ja odotin vaan että pääsen kotiin sohvalle peiton alle piiloon. Se on tämä raskaus ja hormonit jotka saavat mut tuntemaan itseni niin epävarmaksi, yleensä olen vaan innoissani juhlista. Onneksi Otto oli mun mukana, muuten olisin varmaan pökertynyt jännityksestä eilen, haha. Onneksi kerettiin kuitenkin pikavisiitistä huolimatta moikkaamaan vaikka kuinka monia ihania huipputyyppejä pitkästä aikaa, ja jäi hyvä mieli.

Mun mekko oli Asoksen Maternity-puolelta tilattu, ja mä tykkäsin siitä tosi paljon, Rakastan tuota mekon retrohenkisyyttä ja ihanaa mintunvihreää väriä, vaikka olisin kieltämättä saattanut tuntea oloni kotoisaksi jos olisin vaan pukeutunut mustaan niinkuin niin moni muu. Noo, laitetaan vaikka raskausaivojen piikkiin tämäkin väri-päähänpisto. Nuo kengät on musta myös tosi söpöt kun ne olivat niin karkkiset jotenkin, ja tosi hyvät jalassa kun korko oli niin tukeva ja maltillinen.

Tytöt olivat illalla oman tätinsä hellässä huomassa, ja nukkuivat kun me tultiin kotiin puoli yhdentoista maissa. Tänään herättiin jo aikaisin aamulla ja mä kokkasin koko porukalle munakokkelia ja muuta aamupalaa. Tytöt olivat ihan fiiliksissä mun kukista ja palkinnosta. Eilen illalla he kysyivät multa ennen kun me lähdettiin että ”Äiti voitatko sä?”. Mä vastasin että enhän mä sitä voi etukäteen tietää mitenkään, niin he olivat maailman ihanimpia ja sanoivat että ”Me voidaan askarrella sulle pokaali jos sä et voita koska oot silti meidän paras äiti!”. Ihanat tytöt en kestä<3

Ollaan saatu tänään kämppää laitettua kuntoon ja alakerrassa on enää neljä muuttolaatikkoa, mikä on ihan mieletön edistys. Päivällä niitä oli vielä ainakin kymmenen. Yläkerrassa riittää vielä puuhaa mutta on sielläkin saatu paljon jo aikaiseksi. Kyllä tämä tästä vielä, olen yllättynyt että päästiin tänään näinkin pitkälle. Pikkuhiljaa tämä tästä edistyy. Takana on tosiaankin ihan huikea ja uskomaton viikonloppu, ja saa kyllä mennä hymy korvissa nukkumaan tänäänkin.

Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet! Marraskuussa blogissa on luvassa vaikka ja mitä kivaa mistä olen jo etukäteen innoissani. Super onnellinen ja kiitollinen  Iina kuittaa täältä, ollaan kuulolla <3

Meidän päivä on kulunut ihan kotikulmilla rennosti ottaen. Ollaan siivottu ja pesty pyykkiä, ja katsottu uudelleen eilen vuokrattu Risto Räppääjä ja Yöhaukka heti aamulla. Käytiin ulkona leikkipuistossa ja mä katselin kauhistuneena miten Otto ja tytöt tekivät kaiken maailman temppuja kiipeilytelineellä. Aikamoisia akrobaatteja, mä en ikimaailmassa uskaltaisi. Ollaan myös leikitty mun vanhoilla pikkulegoilla ja siivottu lastenhuone. Alkuillasta käytiin katsomassa Helsingin Venetsialaisten meininkiä ja siellä oli hulluna porukkaa. Pomppulinnaan ei jaksettu jonotella, mutta lapset kävivät kiertämässä temppuradan ja ostettiin muutama metrilaku.

Nyt jännätään jaksaisko meidän tytöt valvoa vielä hetken verran ja käytäisiin eka kertaa katsomassa heidän kanssa oikein kunnon isot ilotulitukset jotka alkavat varttia vaille kymmeneltä ja ovat siis ihan tässä lähellä. Yleensä neidit ovat viimeistään ysiltä jo unten mailla mutta ainakin toistaiseksi leikit sujuvat vielä ihan hyvin ja molemmat ovat ilotulituksista tosi tosi innoissaan. Muistan kun itsestä oli aina hurjan jännää kun pääsi katsomaan ilotulituksia tai juhannuskokkoa ja sai valvoa myöhään. Mä taisin valvoa myöhään jo paljon pienempänä kuin meidän tytöt, kun oltiin usein sukulaisilla ja mun serkut oli vähän mua vanhempia.

Me mennään huomenna katsomaan tyttöjen uutta pikkupikkuserkkua joka on ehtinyt jo huimaan yhden viikon ikään, en jaksa odottaa että pääsee nuuskuttelemaan pientä ihanuutta joka vaikuttaa niin suloiselta ja rauhalliselta tyypiltä. Melkoinen vauvakuume on vaivannut mua jo pitkään mutta nyt hormoneissa se tuntuu pahenevan vielä tuhatkertaiseksi. Onneksi on lähipiirissä näitä ihanuuksia joita pääsee hoivaamaan aina välillä ennen kuin oma tyyppi on saapunut maailmaan.

Ihana ihana viikonloppu, nyt mä menen kutittamaan noita neitokaisia että ne jaksavat vielä hetken odottaa. Mahtavaa lauantai-iltaa kaikille <3

PS: Mä oon nyt käyttänyt tota instan uutta Stories-toimintoa, insta on muutenkin enemmän käytössä niin on tullut kuvattua sillä aika monta pätkää jo eilen ja tänään. Snappia käytän kyllä myös edelleen, en oikein osaa päättää kumpi olis parempi. Kumpi teistä tuntuu helpommalta?

Moikka tyypit! Mä kirjoittelen tätä tuhiseva Armas kainalossani hyvällä fiiliksellä. Viikonloppu on ollut ihana, ja vaikka tänään on satanut niin meillä on ollut kiva päivä. Aamulla ajeltiin Oton kanssa Vantaan Ikean parkkipaikalle kirppikselle. Kirppislöytöjä ei tehty, mutta bongattiin sieltä Lapsellista-blogin Anna ja jäätiin suustamme kiinni vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Olipa ihana törmätä ja vaihtaa kuulumisia.

Kotiin tultuamme me leipaistiin lasten kanssa raparperipiirakkaa, ja mahat täynnä piirakkaa lähdettiin ulos kun sade sopivasti taukosi. Oli kyllä niin hyvää, enkä ole edes koskaan aiemmin tehnyt raparperipiirakkaa. Tytöt saivat pyöräillä ja esitellä mummulleenkin miten mahtavasti jo menevät eteenpäin. He olivat niin polleana kun saivat näyttää että osasivat. Oli ihana olla raikkaassa sadeilmassa, ja ihasteltiin aamulla ajellessakin miten ihanan vehreää joka paikassa on sateen jäljiltä. Kyllä vain Suomen kesä on kaunis vaikka lyhyt onkin.

Ulkoilun jälkeen syötiin vielä perinteistä sunnuntaikesäruokaa eli grillattua lihaa, uusia perunoita ja voikastiketta. Kaveriksi kokeiltiin Pieces of miracles -blogista bongattua grilliananas-mansikka-halloumisalaattia rucolalla ja Balsamicolla. Oli kyllä herkkua sekin! Mun äiti osti eilen tytöille pinkkiä hiusliitua glitteristä ja pakkohan sitä oli kokeilla kun tytöt innostuivat. Tosi hauska ja helppo käyttää, eikä tarttunut vaatteisiinkaan. Meidän neideiltä lähti liitu ihan harjaamalla pois, vaikka kävivät kyllä vielä saunassakin illalla. Pitää laittaa seuraavan kerran vaikka naamiaisiin tytöille mahtavat pastellitukat.

Pian alkaa Islanti-Ranska -peli, ja vaikka mä en tähän mennessä ole katsonut vielä yhtäkään kokonaista jalkapallomatsia koko elämäni aikana, ajattelin vilkuilla ainakin sivusilmällä tuota peliä. Siis Islannin joukkueen tarinassa on jotain niin symppistä ja mahtavaa että ei voi kuin ihailla. Se miten he näyttävät että ei tarvitse olla mikään megaluokan tähtijoukkue, vaan voi olla pieni ja tuntematon ja silti tulla ja voittaa ja lyödä kaikki ällikällä. Juuri tuollaista asennetta pitäisi löytyä maailmasta enemmänkin, uskoa itseensä ja osaamiseensa. Go Islanti!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Moikka tyypit! Huh mikä viikonloppu takana, jäi kyllä niin hyvä fiilis! Mä sijoituin Vuoden Viihdyttävin Blogi -sarjassa toiseksi, mistä en osannut edes haaveilla kun vastassa oli niin kovia ehdokkaita. Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille jotka äänestitte mua ja kiitos ihan kaikille jotka mun höpötyksiä täällä luette. Kun mä astelin sinne lavalle lauantai-iltana mulla oli ihan epätodellinen olo. Musta tuntuu ihan mielettömän hienolta, että sain jälleen näin upean tunnustuksen teiltä. Kiitos <3

Kuva: Lars Johnson Photography

Mä vietin lauantaita Oton kanssa, sillä hän tuli jo aamupäivällä mun seuraksi Inspiration Dayhin kuvaamaan ja hengailemaan (ja esittämään kiperiä kysymyksiä tietokoneista), ja oli hauskaa kiertää Oton kanssa. Autokyytiäkään en pistänyt pahitteeksi kun vettä sateli aina välillä. Käytiin kiertämässä kaikki ständit ja nappaamassa hauskoja kuvia. Paikalla oli ensimmäistä kertaa kymmeniä ulkomaisia huippubloggaajia kaikista muista Pohjoismaista ja olivathan he kyllä niin upean näköisiä kaikki! Tuli ehkä vähän sellainen olo että mitäs tämmöinen suomalainen perusmamma täällä tekee näiden upeuksien joukossa. Mutta heiltä sai ainakin hyvin bongattua kaikki tulevan kesän trendit niin muodista kuin hiuksistakin, haha!

Indiedays tarjosi meille hotellimajoituksen Hotel Indigo Boulevardissa, jossa ollaan yövytty monesti aiemminkin. Sanoisinko että se on meidän lempparihotelli Helsingissä sijainnin, aamiaisen ja huoneiden perusteella. Tällä kertaa meillä oli vielä upeampi huone kuin ikinä ennen, kasikerroksesta mielettömillä näköaloilla Helsingin kattojen ylitse. Laittauduttiin hotellilla ja käytiin vielä paniikkiostoksilla Stockalla kun huomasin unohtaneeni mm. hiuslakan ja aurinkopuuterin kamppeideni joukosta, jotka olivat ihan olennaisia gaalaan valmistautumisessa.

Saatiin kuin saatiinkin laittauduttua, ja otettua asukuvat joista lisää myöhemmin, ja kerettiin ajoissa juhlapaikalle Suvilahden Kattilahallille. Miljöö oli ihana, ja oli kivaa että oli vähän enemmän tilaa kuin aiemmissa juhlapaikoissa on ollut. Koko tapahtuma oli tänä vuonna kyllä paljon suuremmissa sfääreissä kuin aiempina vuosina, vaikka aina mulla on ollutkin tosi kivaa ja aina on ollut hienot puitteet.

Juhla oli mahtava ja paikalla oli tosi paljon tuttuja, näin vaikka kuinka montaa tyyppiä joita en ollut nähnyt vuosiin ja muutama lukijakin tuli moikkaamaan, terkut teille vielä ja kiitos kun moikkasitte!  Me lähdettiin hotellille lepäämään jo ennen kymmentä, kun takana oli niin hektiset pari viikkoa. Käytiin vielä hakemassa noutoruokaa hotellihuoneeseen ja alettiin ajoissa nukkumaan ihanassa pehmeässä sängyssä.

Kuva: Lars Johnson Photography

Aamulla oli ihan parasta nukkua pitkään, ja kerrankin sain unta vielä uudelleen vaikka heräsin jo seiskalta niinkuin aina yleensäkin. Pakotin vaan itseni nukkumaan lisää vaikka ensin ei meinannut uni tulla, ja ah oli niin levännyt olo kun kymmenen maissa suunnattiin aamiaiselle Oton kanssa. Se on hassua miten se meinaa kadota kokonaan se pitkään nukkumisen taito, kun herää aina vaan seiskalta.

Kotona odottivat iloiset lapset mummun ja Armaksen kanssa, ja lähdettiin vielä lasten kaverin 2v-synttäreille naapuriin. Kertakaikkiaan ihana viikonloppu. Näissä tunnelmissa oli huippua aloittaa tämä uusi viikko.

Ihanaa vappuviikkoa kaikille ja suuret suuret kiitokset vielä <3

Torstaina tosiaan sairastui vatsatautiin esikoinen, perjantaina kuopus ja pe-la välisenä yönä vielä minä. Otto säästyi, ainakin toistaiseksi. Viikonlopun suunnitelmat menivät ihan uusiksi, kun mä olinkin sitten koko lauantain vielä tosi heikossa kunnossa. Nukuin kolmet päiväunetkin, ja menin silti nukkumaan jo kymmenen jälkeen. Sunnuntaiaamuna onneksi heräsin pirteänä ja hyvävointisena kuin peipponen jo kello kuudelta aamulla. Ei riittänyt unta enää sitä pidempään. Eilen illallakin oli vaikea saada vielä unta (vaikka valvoin normaalia myöhempään) koska olin lauantaina nukkunut niin paljon. Tai ainakin epäilen sen johtuneen siitä, yleensä mulla ei nimittäin tosiaankaan ole nukahtamisvaikeuksia jos olen herännyt kello kuusi aamulla, hahah.

Eilisaamuisten voileipätehdas touhuilujen jälkeen Otto nukkui pienet päiväunet ja me hengattiin ja leikittiin tyttöjen kanssa kun vihdoinkin oli vähän parempi olo. Iltapäivällä lähdettiin ulos ja ajeltiin vähän kauemmas hakemaan pajunkissoja. Käytiin oikein kumpparit jalassa metsäretkellä, ja käytiin salaisessa pajunkissapaikassa jonka Otto tiesi. Musta tuntuu että pajunkissat on joku tarkoin varjeltu salaisuus. Koskaan ei missään lue mistä niitä löytää eikä kukaan koskaan kerro missä niitä on, mutta aina kaikilla vaan on niitä! 😀 Mä olisin valmis vaikka ostamaan omani jos ei tarvitsisi kissojen ja koirien kanssa metsästää. Onneksi Otto tosiaan tiesi tuon yhden paikan, jonne meilläkin oli mahdollisuus nyt eka kertaa viiteen vuoteen mennä kun on auto.

Ilta vietettiin tyttöjen kanssa pajunkissoja koristellen, ja niistä tuli tosi ihania! Laitettiin ne jo esille, vielä pitää saada muutkin pääsiäiskoristeet paikoilleen ja pääsiäisruohot kasvamaan, niin pääsen esittelemään kevätkotia täälläkin. Onneksi tytöt on ainakin jo päiväkodissa laittaneet rairuohot kasvamaan, niin on edes yhdet hyvin kasvaneet ruohot jos meidän omat ei kerkeä kasvaa niin paljoa. Voisi kyllä ottaa huomisen asiaksi saada ne kylvettyä, niin olisi ainakin ensi viikolla jo hyvän pituiset.

*kumisaappaat saatu Nokian Jalkineilta.

Tänään ollaan sitten palattu jo ihan normiarkeen töineen ja päiväkoteineen. Ihana kevätaurinko on piristänyt mieltä, ja ei toi viikonloppukaan niin paha ollut vaikka sairasteltiin, ainakin tuli levättyä ja lauantaina etenkin heitettyä aivot narikkaan kun ei muutakaan jaksanut. Katsoin kokonaisen kauden Aupaireja päiväunieni välissä, enkä siis ole kertaakaan elämäni aikana aiemmin katsonut yhtään kokonaista tuotantokautta mitään yhdessä päivässä. Jaksoja oli onneksi vain yhdeksän ja ne olivat aika lyhyitä, mutta silti. Se oli tosi luksusta. Otto oli niin ihana kun hän hoiti mua ja touhusi lasten kanssa koko päivän.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja toivottavasti loppuviikko olisi yhtä aurinkoinen <3