Mä oon pitkään jo suunnitellut tekeväni tämän ruokapostauksen, mutta nyt vasta sain aikaiseksi seurattua syömisiä sen melkein viikon ajan. Varoituksen sananen että päiväkirjoineen, selityksineen, ruokakuvineen ja resepteineen tästä tulee aivan hyperpitkä maratonipostaus, mutta toivottavasti se ei haittaa!

Ilokseni huomaan nyt tuota ruokapäiväkirjaa lukiessani, että siinä on huomattava parannus vuoden takaiseen listaukseen verrattuna sekä kasvisten, hedelmien että ateriakertojen määrissä. Kaikki nuo mainitsemani asiat ovat nimittäin lisääntyneet mun ruokavaliossa! ¨Viime vuonna mä söin todella huonosti kasviksia ja hedelmiä mutta varsinkin nyt raskauden aikana mä oon todella yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että vaikkei se vaadittu puoli kiloa päivässä tulisikaan täyteen niin ainakin niitä olisi enemmän kuin ennen ja siinä olen onnistunut.

Lisäksi mä oon onnistunut ainakin jonkinverran vähentämään herkkujen määrää (vaikka edelleenkin kyllä ihan surutta syön mokkapaloja, donitseja, jäätelöä tai vaikka Daim-kakkua jos meille tulee vieraita tai käyn itse kylässä). Joskus myös vietän satunnaisen herkkuhetken ihan muutenvain, mutta en enää joka päivä kuten ennen. Kahvista olen jättänyt sokerin kokonaan pois joka on huikea parannus mun vanhaan en-edes-kehtaa-kertoa-kuinka-moneen-sokerilusikalliseen verrattuna. Ainoa pahe joka mulle tässä raskausaikana on tullut lisää ovat Kellog’sin Coco pops -murot joihin oon aivan koukussa! Voisin syödä niitä aamiaiseksi ja illalliseksi ja vaikka joka päivä, mutta oon koittanut rajoittaa kuitenkin niin että en syö niitä kovin usein kun ne ei todellakaan mitään maailman terveellisimpiä muroja ole.

Oon huomannut sen että kun syö säännöllisesti niin ei tule niin helposti sitä fiilistä että pitäisi saada suklaapatukka tai jäätelö, vaikka ei mikään voi mun herkkuhimoa kokonaan poistaa. Alkuraskaudessa mulla teki mieli niitä samoja suolakurkkuja ja sillejä kuin Tiaraa odottaessanikin, ja keskiraskauden lähestyessä mä rakastuin avokadoihin. Tämän hetken hitti on mandariinit joita mulla saattaa mennä useampikin päivässä, Tiara tykkää niistä myös ja yhdessä napostellaan aina ”mandia” kuten Tipa sanoisi.

Mä inhoan tylsää ruokaa ja esimerkiksi makaronilaatikko on ollut mun ikuinen inhokki lapsuuden yliannostuksen jälkeen, mutta näin loppuraskaudessa kun on muutenkin jo vähän vaikea olo niin niitä nopeita & helppoja ruokia oppii arvostamaan ihan uudella tavalla. Mä tykkään ihan hirveästi kokeilla kaikkea uutta ja yleensä nappaankin ruokavinkkejä esimerkiksi K-kaupoista löytyvästä Ruokapirkka-lehdestä, Hellapoliisi -sivustolta ja Valion sivuilta. Niistä löytyy usein nopeita, toimivia ja helppoja reseptejä jotka jaksaa toteuttaa ihan tavallisena arkipäivänäkin. Esimerkiksi tällä viikolla kumosin makaronilaatikko-inhoni Ruokapirkan reseptillä johon kuului munamaidon sijaan Creme Bonjour Cuisiné valkosipuli ja yrtit -ruokafraichea, sipulikeittoa ja tomaattipyreetä. Voin kertoa että oli tosi hyvää!

Mä pyrin kuvaaamaan kaikkien päivien pääruuat ja lisäksi osan välipaloista, herkuista ja aamupaloistakin. Esimerkiksi joka-aamuista leipä-mandariiniannostani en kuitenkaan jaksanut kuvata erikseen joka ikinen aamu vaan luotan siihen että parin eri version kuvat riittävät ihan hyvin.

Ma 11.2.2013

• Aamupala: Kaksi täysjyvä reissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalviviipale, kurkkua ja paprikaa. Lasillinen Valion mansikka-lime mehukeittoa
• Lounas: Edellispäivän riistakäristystä, kukkakaalimuusia ja puolukkahilloa (resepti KLIK!)
• Välipala: Kupillinen Coco pops -muroja ja maitoa, mandariini
• Päivällinen: Makaronilaatikko, salaattia, tomaattia, kurkkua, avokadoa (resepti KLIK!)
• Iltapala: Patonkia, jossa margariinia, edamia, saunapalvia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, oliiveja ja öljypohjainen itsetehty kastike

Tuo riistakäristys ja kukkakaalimuusi on olleet mun lemppariruokaa siitä asti kun bongasin reseptin tammikuun Ruokapirkasta. Tiara tykkää myös tuosta tosi paljon ja me syödään sitä kerran viikossa tai kahdessa vähintään! Se on tosi helppo ja nopea laittaa ja puolukkahillon kanssa maistuu ihan taivaalliselle. Vaikka valkoinen vilja ei olekaan kenellekään hyväksi ja yleensä syönkin täysjyväviljaa ainoastaan (makaronilaatikkokin oli tehty tummista täysjyvämakaroneista), niin tämän viikon parit vaaleat patongit annettakoon anteeksi kun ne oli niin kivasti tarjouksessa meidän lähikaupassa ja Otto halusi vaihteeksi kuulemma syödä hyvää eikä terveellistä leipää.

Mä oon kyllä oppinut itse tykkäämään täysjyväviljan mausta, siinä kun sitä makua on paljon enemmän kuin vaaleissa vehnäleivissä jotka on pelkkää mautonta pullaa. Normaalisti söisin vielä mieluummin ruisleipää, mutta meidän leivänpaahdin meni pari viikkoa sitten rikki ja mä en tykkää ruisleivästä muuten kuin paahdettuna. Pitäisi ostaa uusi mutta mä haluan itse päästä mukaan sitä valitsemaan joten se saa odottaa vielä pienen tovin!

Ti 12.2.2013

• Aamupala: Mango-mandariini-maitorahka-appelsiinimehu-smoothie, LU belvita -keksi
• Lounas: Edellisen päivän makaronilaatikkoa, tomaattia, kurkkua ja raejuustoa
• Välipala: Mandariini, 1/2 arnolds suklaadonitsi + kuppi kahvia maidolla
• Päivällinen: Pähkinäinen broileriperunasalaatti
• Iltapala: Pähkinäinen broileriperunasalaatti

Pähkinäinen broileriperunasalaatti (alkuperäinen ohje uusimmasta Vauva-lehdestä 2/13, muokkasin sitä oman maun mukaiseksi)

500g maustamattomia broilerin fileitä, 4 Rosamunda-perunaa, 1 kerä salaattia, 1 punasipuli tai salaattisipuli, 1/2 tölkki maissia, 200g kirsikkatomaatteja, 1dl pinjansiemeniä, 1/2 hunajameloni, 1/2 ruukku tuoretta basilikaa, 4 murskattua valkosipulin kynttä, 1rkl vaaleaa balsamicoa, 2tl hunajaa,

Marinadi kanalle:

1/2 dl oliiviöljyä, 1 luomusitruunan kuori, 1/2 sitruunan mehu, 1tl hunajaa, 1/2 tl suolaa,

Kuori ja pilko perunat pienemmiksi ja laita kiehumaan. Sekoita marinadin ainekset ja laita kanafileet marinoitumaan. Huuhtele ja revi salaatti, pilko sipulit ja kirsikkatomaatit, kuutioi hunajameloni. Laita laakeaan tarjoiluastiaan ja sekoita joukkoon maissit. Anna keitettyjen perunoiden jäähtyä hetki, pilko sopiviksi ja lisää salaatin joukkoon. Paista broilerinfileet marinadissaan pannulla kypsiksi ja kaada sen jälkeen lautaselle odottamaan. Ruskista pinjansiemenet samalla pannulla ja lisää kanat uudelleen pannulle. Lisää joukkoon murskatut valkosipulinkynnet ja sekoittele pari minuuttia. Ota pannu pois liedeltä, nostele kanat ja leikkaa ne sopivankokoisiksi paloiksi jotka lisätään salaatin joukkoon.  Sekoita pannulle jääneeseen pinjansiemenmarinadiin balsamico ja hunaja ja kaada salaatin päälle.

Ke 13.2.2013

• Aamupala: Kaksi täysjyvä reissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalviviipale, kurkkua ja tomaattia. Mandariini ja lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua. Kuppi kahvia maidolla
• Lounas: Kaksi täysjyvä reissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohutsaunapalvi viipale, kurkkua ja tomaattia
• Välipala: Mandariini, Lu belvita -keksi
• Päivällinen: Lohi-kasvispasta  (resepti KLIK!)
• Iltapala: Kaksi täysjyväreissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalviviipale, kurkkua, paprikaa ja tomaattia

Raskaanaollessa pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen että syö tarpeeksi kalaa, mutta mulla ainakin usein menee viikkokin etten syö kertaakaan. Mä tykkään kyllä tosi paljon kalaruuista, mutta Otto taas ei ole niistä niin innoissaan. Se on myös tosi ärsyttävää että raskaanaollessa kun just pitäisi syödä kalaa niin kaikki ihanat kalaherkut graavilohesta kylmäsavuloheen on kiellettyjä! Mutta tämä lohipasta oli tosi helppotekoinen ja hyvänmakuinen ruoka ja sitä kyllä aion tehdä jatkossakin, Ottokin nimittäin tykkäsi siitä tosi paljon! Ohjeessa koskenlaskijamuru laitetaan vasta valmiin ruuan päälle mutta itse kypsensin sitä hetken aikaa pannulla muiden ainesosien kanssa, koska en uskalla syödä edes Valion pehmeitä juustoja vaikka ne ovatkin kaikkien mukaan turvallisia myös raskausaikana.

To 14.2.2013

• Aamupala: Persikka-banaani-maitorahka-appelsiinimehusmoothie, Lu Belvita -keksi.
• Lounas: Edellisen päivän lohi-kasvispastaa
• Välipala: Aamulla tehtyä smoothieta
• Päivällinen: Makkara-papugratiini  (resepti KLIK!)
• Iltapala: Patonkia jossa margariinia, edamia, saunapalvia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, oliiveja ja öljypohjainen itsetehty kastike

Mun makkara-papugratiini ehkä omaa erittäin mielenkiintoisen ulkonäön mutta voin kertoa että se oli ihan mielettömän hyvää ja pääsee meidän vakkariruokien listalle helppoutensa ja herkullisen makunsa vuoksi! Eikä pidä myöskään unohtaa papujen runsaasti sisältämää foolihappoa joka on tärkeä ravintoaine odottavalle äidille koska sitä tarvitaan sikiön solujen jakaantumiseen ja verisolujen muodostumiseen. Makkara-papugratiinin ohjetta muokkasin sen verran että sekoitin joukkoon vielä puolikkaan kesäkurpitsan joka jäi yli edellispäivältä ja kaadoin päälle koskenlaskijamurua.

Pe 15.2.2013

• Aamupala: Kaksi täysjyväreissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalvi viipale, kurkkua ja tomaattia. Mandariini ja kuppi kahvia maidolla
• Lounas: Edellisen päivän makkara-papugratiinia
• Välipala: Mandariinia, hunajamelonia ja purkillinen ananasmurskaa
• Päivällinen: 2 slicea pizzaa jossa kinkkua, jauhelihaa, pekonia, tomaattia ja jalapenoa
• Iltapala: Kaksi mokkapalaa

Kuten aiemmin totesinkin jo, perjantai oli mun herkuttelupäivä ja herkuttelin hyvällä omalla tunnolla niin pizzalla kuin mokkapaloillakin (joiden kanssa olin niin kärsimätön etten jaksanut siivilöidä tomusokeria kuorrutteeseen saatika sitten odottaa että kuorrute olisi hyytynyt). Mokkapaloihin löytyy niin miljoona ohjetta netistä ja varmaan  kaikista suvuistakin omansa etten jaksa nyt tähän laittaa omaani, mä kun useimmiten googletan vain mokkapalat ja etsin sen ohjeen johon multa löytyy kaikki tarvittava. Vaikka ohjeet onkin erilaisia niin yleensä lopputulos maistuu suunnilleen samalle ja se riittää mulle.

La 16.2.2013

• Aamupala: Kaksi täysjyväreissumiestä joissa margariini, juustoviipale, ohuenohut saunapalviviipale, kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Hunajamelonia, lasillinen appelsiinituoremehua
• Lounas: – jäi väliin koska nukuttiin päiväunet
• Välipala: Mansikka-lime mehukeittoa ja rasvatonta raejuustoa
• Päivällinen: Avokado-parmankinkkupasta (resepti KLIK!)
• Iltapala: Hedelmäinen broilerileipä uunissa paistettuna (resepti KLIK!)

Raskausaika asettaa omat rajoitteensa ruokavaliolle ja niitä mä olen noudattanut todella orjallisesti ja aion noudattaa jatkossakin. Onneksi kuitenkin useita kiellettyjäkin juttuja saa syödä kunhan ne vain kypsentää/kuumentaa huolellisesti ja siksi olenkin voinut nauttia mm. parmesania ja parmankinkkua tuossa avokado-pastassa, tuorejuustoa broilerileivissä ja vakuumipakattua lohta pastassa. Smoothieita olen opetellut erityisesti tekemään itse nyt koska kahviloissa ym. en uskalla tilata smoothieta valmiina sillä useimmiten hedelmät ja marjat tulevat pakasteesta ja saattavat olla ulkomaisia, eli kiellettyjen ainesosien listalla.

Mun lempparismoothien pohja-ainesosina on purkillinen rasvatonta maitorahkaa ja n. 1-2dl appelsiinimehua. Siihen sitten lisään usein tuoretta mangoa, mandariinia, sitruunaa tai vaikka hunajamelonia ja välillä myös ananasmurskaa tai säilykepersikoita. Smoothien valmistukseen ei mene kuin viitisen minuuttia kun pyöräyttää ainesosat sekaisin sauvasekoittimella tai blenderillä.

Huhhuh, tässä oli kyllä ihan hurjasti ruoka-asiaa!! Toivottavasti tykkäsitte, mun omaa käsitystä mun ruokailutottumuksista tää on ainakin avartanut reippaasti.

Miten raskaus vaikuttaa/ on vaikuttanut  teidän ruokavalioonne? Mikä on teidän lempiruoka? Mistä löytyvät parhaat reseptit? Mikä herkku on teidän salainen paheenne?

Moikka!

Ihan hurjaa ajatella että viikon päästä siirrytään jo uusille kymmenluvuille, toivottavasti niille viimeisille ettei tarvitsisi nelosella alkaville viikoilla kärvistellä. Mutta olen kyllä sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä että ollaan jo tänne asti päästy niin että tyyppi on edelleen masussa turvassa ja toivon mukaan pysyy siellä vielä monen monta viikkoa. Tästä kaikesta on kyllä kiittäminen Ottoa ja äitiä, ilman heidän apua mä luultavasti olisin synnyttänyt jo silloin neljä viikkoa sitten.

Mittasin tällä viikolla masunympäryksen ja sain mitaksi hurjat 86cm! Saavuttaakohan mun masunympärys metrin mitan tai  meneeköhän se vielä jopa yli? Viimeksi en tajunnut mahan ympäryksiä mittailla ollenkaan, nyt vain tuli puheeksi Facebookissa odotusryhmäläisten kanssa nuo ympärysmitat niin päätin itsekin kokeilla mitata. Jännä nähdä paljonko se tuosta oikein ehtii vielä kasvaa viimeisten viikkojen aikana!

Multa toivottiin edellisen postauksen kommenttiboksissa, että synnytyksen jälkeen tekisin aina välillä tilannepäivitystä mun palautumisesta. Mun mielestä idea on ihan kiva, niinhän tein viimeksikin, mutta tietysti riippuu ihan siitä miltä mä synnytyksen jälkeen näytän. Jos mulla on vaikka mahan poikki menevä hullu sektioarpi tai jotain muuta vastaavaa niin en välttämättä ole yhtä rohkea kuin Linda Lampenius taannoin omassa blogissaan verisiä synnytyksen jälkeisiä mahakuvia postatessaan. Enkä kyllä usko että te sellaisia kuvia täällä haluaisitte nähdäkään, mun blogi kun ei yleensä ole kovinkaan inhorealistinen vaan enemmänkin sellainen hyvänmielen hömppäblogi.

Tiara nukahti samantien kun tultiin ulkoa pihalta ja on nukkunut pitkästä aikaa lähemmäs kahden tunnin päikkärit (ja nukkuu edelleen)! Mä alan nyt laittamaan ruokaa ja sen jälkeen jatkan ruokapostauksen tekemistä että saan sen valmiiksi vielä tämän päivän puolella! Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Postauksessa luvassa ainakin megapläjäys kuvia ja kuulumisia! Eilinen ystävänpäivä piti sisällään herkkuaterian, leffahetken Oton kanssa kahdestaan illalla ja paljon pusuja. Täytyy myöntää että tuli mullakin vähän tippa linssiin kun Oton tekstiä luin, varsinkin näillä hormoniheittelyillä. Kuten joku teistä kommentoikin niin kyllä saan olla onnellinen siitä että olen noin ihanan miehen itselleni löytänyt, ja onnellinen mä olenkin! Jos mä oon kerran lihamureke niin mikähän lempinimi me Otolle keksitään, ideoita, anyone?

Tänään Otto on viettämässä kaverinsa läksiäisiä ja me ollaan oltu tyttöjen kesken koko päivä ja ollaan vielä iltakin. Ollaan vähän herkuteltu äidin kanssa epäterveellisellä ruualla sillä aikaa kun Tipa oli päikkäreillä ja nyt iltasella olisi vielä tarkoitus leipaista vähän mokkapaloja. (Tähän perjantaihinko se mun tähän asti niin terveellisen ja hyvännäköinen ruokapäiväkirjani sitten kaatui?) Huomenna kirjaan vielä päivän ruuat ylös niin ei tule lopetuspäivälle näin kauheita valintoja kuin tänään, mutta sunnuntaina luvassa postausta viimein! Tässä muutama kuva eiliseltä meidän ihanasta Tipa-neidistä joka suostui poseeraamaan hetkisen kameralle ystävänpäivä-teemaan sopivan nallukan kanssa:

Mä testasin tänään viime kesänä ostamiani Cubuksen supertiukkoja 24″ pillifarkkuja ja iloiseksi yllätyksekseni ne mahtuivat vielä jalkaan! Nappi ja vetoketju ei tietenkään menneet kiinni koska masu on ”hieman” jo kookkaan puoleinen näillä viikoilla, mutta sen sijaan tuo ainakin kilometrin verran levinneeksi kuvittelemani takalisto sulloutui vielä suhteellisen kivuttomasti housujen sisälle ja sain ne jopa itse pois jalasta ilman ongelmia. Ehkäpä olen tällä kertaa onnistunut kerryttämään niitä kiloja lähinnä tuohon etupuolelle ja rintavarustukseen. Vaikka onhan tässä toki vielä hienosti viikkoja aikaa levitä ihan joka suuntaan, sitä en kiellä!

Kuvia napsiessani huomasin, että vaikka mun maha onkin todella kookas, ei sitä näe ollenkaan edestä jos on musta paita päällä! Tänään on siis viikkoja 28+5 mutta vielä onnistuin vahingossa mustalla paidalla piilottamaan sen kuvaa varten, livenä ei taitaisi mennä enää läpi. Mutta eipä ole tarvettakaan piilotella, masu on iso ja ihana.

Tiara on tällä viikolla ottanut aimo harppauksen kohti adjektiivien ihmeellistä maailmaa, kaikki on ollut ”mukkavaa”, ”inanaa”, ”kivaaa”, ”isoa”, ”pieeentä”, ”kuumaa” tai ”kymmää”. Ompa neiti kertonut mummulle että hänelle tuli ”haami” (=harmi) kun ilkeä äiti kielsi räpeltämästä tietokonettaan. Eilen Tiara oppi myös sanomaan ”ystävä” ihan selkeästi ja kaikki kirjaimet oikein ja tämän päivän tunnuslauluna on ollut ”Heiheiii! Moikka! Heippa! Baibai! Heissan!”. Tiara siis hokee noita peräjälkeen jatkuvasti, ja tuon ”byebye”:n se on oppinut itse englanninkielisestä lastenohjelmasta ilmeisesti, koska kukaan meistä ei ole sitä opettanut mutta tyttö selvästi tietää mitä se tarkoittaa.

Ruotsinkieli myös tuntuu vahvistuvan kokoajan, vaikkakin nyt Tiara on alkanut välillä myös käyttämään molempia kieliä sekaisin. Esimerkiksi ruuminosia luetellessaan Tiara sanoo yleensä ”Tukka, simmä, näsa, mun, kaula, masu” eli osan ruotsiksi ja osan suomeksi. Mutta jos kysyn että missä nenä ja missä suu niin kyllä se ne edelleen osaa osoittaa eli ei ole suomenkielentaitokaan kadonnut mihinkään! Tiara myös kiittää melkein aina ruotsiksi eikä suomeksi.

Aamulla nappasin muutaman kuvan kun Tiara pesi nasun kanssa hampaita. Tiara ei koskaan luovu hammasharjasta helpolla kun hampaidenpesu on niin kivaa. Aina kun mä oon pessyt Tiaran hampaat niin se juoksee vielä kymmenen minuuttia ympäri kämppää pesemässä itse niitä lisää, ei vissiin luota äidin pesutaitoihin. Mun äiti myös otti musta ja Tiarasta pari kuvaa kun istuskeltiin neidin mammut-jakkaroilla.

Tällä viikolla saapui viimeinkin myös se Polarn O. Pyretin paketti jonka sisällön sain viimein kuvattua ja lisäksi muistin että mulla oli myös yksi Benettonin löytö esittelemättä joten kuvasin sen samaan syssyyn. Ihanan värikkäältä näyttää pikkutyypin vaatevalikoima, juuri niinkuin toivoinkin!

Raidallinen mekko, body ja shortsit siis Popin valikoimista ja turkoosi ihana paita Benettonilta. Tuo paita on oikeasti paljon räikeämmän turkoosi mutta vaikka yritin mitä kuvausasetuksia ynnä muita muuttaa niin en saanut oikeaa ihanaa väriä tallentumaan kameran ruudulle. Mutta aika söpöltä se näyttää noinkin vai mitä!

Ihanaa kun on viikonloppu! Huomenna mä aion mennä Oton ja Tiaran kanssa ainakin kotipihalle, istun sitten vaikka keinussa jos en jaksa seisoa mutta mun on kyllä ihan pakko päästä vähän ulos noiden ihanuuksien kanssa. Tänään oon myös googletellut erilaisia sisäleikkipuistoja Helsingissä, ihan mielenkiinnosta vain. Kannattaako niihin edes mennä vielä Tiaran ikäisen muksun kanssa vai saisiko  niistä enemmän irti vähän myöhemmin? Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Tänään on mitä ilmeisimmin ”Iina pitää vapaata, Otto saa kakkahalvauksen”-päivä.

Iina siis makoilee tuolla sohvalla oman koneensa ääressä katsomassa telkkaria, minä kun menin fiksuna poikana lupaamaan aamulla että voisin pitkästä aikaa kirjoittaa oman panokseni Iinan blogiin. Osa saattaa muistaa minun suoltaneen tekstiä aikoinaan Bloggerin puolella, osalle taas olen mahdollisesti uusi tuttu. Murto-osa on peräti tietämättään saattanut lukaista oman blogini pari mielipidekirjoitusta jotka näpytin kasaan jokunen vuosi taaksepäin.

Kuka siis olen? Olen Iinan kuvissa välillä pyörivä miehenalku. Olen tekninen tuki, intohimoinen nettiroolipelaaja sekä kofeiiniaddikti, jokapaikanhöylä, sarkasmin kruunaamaton kuningas ja näsäviisas besserwisseri. Olen jonne joka kasvoi aikuiseksi. Mutta ennen kaikkea, olen Iinan avomies/kihlattu ja meidän ihanan kaksikielisen vaahtosammuttimen (sekä tämän siskon) ylpeä isä.

Esittelyt sikseen, ennen kuin siirryn oikeaan aiheeseeni, tahdon pyytää anteeksi kahta asiaa. Ensinnäkin pyydän anteeksi teiltä lukijoilta sitä että postaustahtini vastaa etanan ja laiskiaisen jälkikasvun elämäntahtia. En vain valitettavasti ole kovin aikaansaava ihminen. Ja toiseksi tahdon pyytää anteeksi rakkaalta avovaimoltani, koska minä vihdoinkin keksin aiheen. Tänään minä ajattelin nimittäin kertoa teille, uhkaavasti lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi, lyhyen tarinan siitä kuinka minä ja Iina tapasimme.

DÖN-DÖN-DÖÖ!

Vuosi 2010 lähestyi loppuaan. Olin toista kertaa muuttamassa pois kotoa, tällä kertaa en tosin omaan vuokra-asuntoon Keravalla, vaan opiskelijasoluun Kannelmäessä, kun tajusin että kaiken muuttotohinan ja pakkaamisen keskellä en ollut yhtään ajatellut että missä minä viettäisin kuluvan vuoden viimeiset minuutit. Nyt pukkasi kiirettä.

Pari puhelua myöhemmin ongelma oli ratkaistu. Istahdin koneelleni ja kirjauduin Facebookiin. Ilmoitusikkuna hohti, tällä kertaa lohduttavan, punaista väriään. Olin saanut kavereitteni kautta kutsun jonnekkin minulle enimmäkseen entuudestaan tuntemattomien ihmisten järjestämiin juhliin, Vantaan peräpukamille. Hyväksyttyäni kutsun päätin ohimennen selata osallistujalistan läpi, ja kuinka ollakkaan, eräs nainen pisti silmään. Iina Laura. Hämmennyin. Oliko naisen sukunimi oikeasti Laura? Mitä vi**ua, totesin itsekseni ja jatkoin pakkaamista.

Muutamaa päivää myöhemmin, uudenvuodenjuhlissa, havahduin siihen että tuo oudolla sukunimellä varustettu nainen kirjaimellisesti tarrasi minusta kiinni, työnsi kielensä kurkkuuni, ja vasta sitten esitteli itsensä. En tiedä oliko nainen yhtä huono iskemään kuin minä, vai oliko tuo suunniteltu veto. En tiedä vaikuttiko asiaan silloinen 25-30cm pitkä irokeesini, se että olin katsellut tuon jumalaisen, pienen, kovaäänisen blondin tanssimista viimeiset puoli tuntia, tai mahdollisesti se pieni hymy jonka tälle aikaisemmin vilautin pelatessani vielä biljardia jätkien kanssa. Ei sen väliä, olin lumoutunut. Tuo oli mielestäni toimivin koskaan näkemäni tapa tehdä vaikutus.

Siitä se sitten lähti. Kuten varmaan tiedättekin, olemme nykyään onnellinen pieni jo toista lasta odottava perhe. Iina on ollut elämäni suola, aurinko, lihamureke ja voimanlähde jo pari vuotta, enkä osaa tässä vaiheessa sano enää muuta kuin ”lälläslää, se on mun!”

P.S. Sen kummempaa nuoruuspostausta multa/musta ei ole tulemassa, mutta lohdutukseksi voin tarjota tämän:

Tänään ollaan tehty vaikka mitä kivaa! Vaikka mua harmittaa että meillä jäi laskiaisen mäenlaskut väliin tänä vuonna niin onneksi meillä on muuten ollut tosi kiva laskiaistiistai. Mä oon hirveästi potenut huonoa omaatuntoa siitä etten voi pulkkailla ja käydä Tiaran kanssa puistoissa tällä hetkellä vaikka haluaisinkin mutta onneksi Tiara kuitenkin pääsee joka päivä ulos lenkille ja leikkimään mun äidin ja Mörkön kanssa. Tänään mulla oli sen verran hyvä olo päivällä, että mun oli tarkoitus lähteä kotipihalle äidin ja Tiaran kanssa hetkeksi sen jälkeen kun ne oli käyneet lenkillä, mutta Tipa-neiti olikin väsähtänyt vaunuihin juuri ennen kotipihaa ja alkanut nukkumaan. Mutta turha kai sitä on harmitella, kyllä näitä päiviä tulee vielä ja päästään yhdessä ulkoilemaan!

Meidän aamu alkoi Tiaran kanssa mango-mandariinismoothiella jonka ohje tulee tämän viikon ruokapostaukseen sitten. Tiara hörppi itse mukillisen smoothieta ja joka kulauksen välissä totesi ”nam, hyvää!”. Ihanaa että neidille maistuu! Tiaran lemppariruoka on tällä hetkellä mandariinit, se söisi niitä vaikka kymmenen päivässä. Joka välissä pitää saada ”mandi!”, mutta hyvä vain että hedelmät maistuu. Mä oon pitänyt omista syömisistäni ruokapäiväkirjaa nyt eilen ja tänään jo ja teen sitä varmaankin perjantaihin tai lauantaihin asti ennen kuin sitten teen postauksen. Ihan hauska nähdä sitten itsekin että eroaako mun tän hetkinen ruokavalio viime vuodesta kun siitä on suunnilleen vuosi kun viimeksi viikon ajan kirjasin syömisiä ylös tänne blogin puolelle.

Iltapäivällä suunnattiin Tiaran kanssa kahville naapuriin, tai no Tiara joi maitoa ja mä join kupillisen kahvia ja nautiskelin puolikkaan Arnold’sin suklaadonitsin. En edes muista milloin olisin syönyt donitsia viimeksi, mutta olipa se hyvää! Tiara oli ihan innoissaan kun mentiin ”Hissssssssillä naapuiiii!” On kyllä mukavaa että on sattunut samaan taloon niin kivoja ja samanhenkisiä (ja -ikäisiä) tyyppejä, ei voisi parempia naapureita toivoa kyllä. Kahvittelureissun kunniaksi mäkin päätin pukeutua oikein mekkoon pitkästä aikaa ja nappailin muutaman kuvankin mun megalomaanisesta olemuksestani:

Mua naurattaa kun näissä kuvissa näyttää ainakin omaan silmään siltä että mulla on muka fyysisesti ihan mahtava fiilis vaikka totuus on että kun seison viisi minuuttia ja otan kuvia niin tulee ainakin pari kunnon supistusta ja selkää alkaa särkemään samantien. Mutta mieluummin mä kyllä varmasti jälkikäteen katselen kuvia missä näytän edes suhteellisen hyvinvoivalta valasmaisesta olemuksestani huolimatta kuin sellaisia tuskaisia irvistyksiä. Ja ainakin mulla on sillä tavalla että kun hymyilee niin kaikki tuntuu paremmalta! Fyysisistä vaivoista huolimatta mulla on ihan loistava fiilis, ehkä tää on jotain kevään pirteyttä kun tuntuu että kaikkea kivaa on tapahtumassa lähiaikoina.

Mukavaa huomista keskiviikkopäivää kaikille ja hyvää yötä<3