Multa pyydettiin postausta mun perus arkimeikistä silloin kun te saitte postauksia toivoa ja tässäpä tämä nyt olisi! Sen jälkeen kun otin ripsipidennykset on arkimeikkaaminen helpottunut huomattavasti koska ripset on aina ollut se mun ongelma meikkauksessa. Mun omat ripset kun on harvat, lyhyet, vaaleat ja tikkusuorat. Ripsipidennyksillä saa ilmettä meikittömäänkin nassuun ja meikatessa ne säästävät ainakin viiden minuutin verran aikaa kun ei tarvitse tapella ripsivärin kanssa (paitsi alaripsiin, mutta niitä mulla on muutenkin niin vähän että niiden meikkaaminen ei vie kuin muutaman sekunnin). No, mikäs on sitten lähtötilanne?

Mä oon nyt puolisen vuotta käyttänyt noita Vichyn Idealia -tuotteita kosteutukseen aamuin illoin ja mun iho on parantunut tosi paljon! Mulla oli ennen jonkin verran kaikkea punoitusta nassussa, niin couperosaa kuin kaikkea muutakin jännää mutta noi on mun mielestä parantanut ihon sävyä tosi paljon. Aamuin illoin käytän tuota normaalille & sekaiholle tarkoitettua kosteusvoidetta ja sitten satunnaisesti tuota ohuessa purkissa olevaa seerumia.

Meikkipohjaan käytän vaihtelevasti noita neljää tuotetta, riippuen siitä kuinka paljon jaksan panostaa.Yleensä lisään True match minerals -mineraalimeikkipuuteria, sitten peitän punoittavat nenänpielet ja tummat silmänaluset Lumi magique -meikkivoiteella ja lisään Maybellinen valokynää nenänvarteen, kulmaluulle, leukaan ja poskipäille tuomaan valoa kasvoille. Mä en osaa tai tykkää käyttää mitään peitevoiteita, ne on jotenkin niin paksuja ja hankalia ja siksi peitän vaan meikkivoiteella aina. Lorealin BB-puuteri mulla on yleensä laukussa mukana ja sitä sipaisen jos kasvot alkavat kiiltää päivän aikana.

Käytän Rimmelin matta-aurinkopuuteria varjostuksena poskiluiden alla ja hiusrajassa. Sitten lisään vielä yleensä sipaisun H&M:n poskipunaa koska muuten näytän tosi kalpealta. Yleensä lisään vielä vaaleaa helmiäistä sisältävää luomiväriä kulmaluulle ja poskipäille korostukseksi.

Luomivärinä käytän yleensä vain tuota Maybellinen eye Color tattoo -voidemaista luomiväriä (tätä samaa käytän korostukseen). Joskus kuitenkin lisään myös tuosta H&M:n luomiväripaletista ruskeaa sävyä. Kulmakarvat laitan ojennukseen H&M:n kulmakynällä, mutta oon alkanut miettimään että pitäisiköhän pitkästä aikaa ostaa taas sellainen Lumenen värillinen kulmakarvageeli tuon kulmakynän tilalle! Tuntuu että mun kulmakarvat ei ole enää niin vaaleat kuin pari vuotta sitten, mutta en ole varma. Alaripsiin käytän Lumene Natural Coden ripsiväriä silloin kun jaksan meikata ne.

Huulimeikiksi mulla yleensä riittää pelkkä huulirasva koska mulla on talvella niin superkuivat huulet että vaikka lisäisin kuinka paljon ja mitä tahansa rasvaa niin ne on ihan rutikuivat silti. Jos kuitenkin innostun ja jaksan kuoria huulet ja tehdä 1000% kaikkeni sen eteen että ne eivät olisi niin kuivan näköiset (en jaksa) niin silloin saatan käyttää pinkkiä tai nudenväristä huulipunaa tai nuden väristä huulikiiltoa.

Sellainen on mun arkimeikki! Mulla kestää tuon tekemisessä ehkä kymmenisen minuuttia, sen verran rutiinilla kaikki menee. Nykyään oon tosin niin ”tylsä” että tuo meikki käy mun mielestä myös juhlameikiksi ihan sellaisenaan tai vaihtoehtoisesti saatan olla tosi hurja ja lisätä mustat rajaukset yläluomelle tai vaikka sitä pinkkiä huulipunaa. Vaikka vietänkin aika paljon aikaa kotona tällä hetkellä, tuo se kymmenen minutin meikkihetki kuitenkin niin paljon paremman fiiliksen että mielelläni meikkaan vaikken mihinkään lähtisikään.

Mitkä ovat teidän meikkipussinne luottotuotteita? Kuinka paljon käytätte aikaa arkimeikkiin vai meikkaatteko ollenkaan arkisin?

Meillä on ollut tosi rento ja kiva viikonloppu vaikka Otto olikin eilen töissä. Ollaan syöty hyvää ruokaa, otettu rennosti ja vietetty aikaa yhdessä. Eilen oli tosiaan se meidän oikea vuosipäivä ja vaikka me ei oltu sovittu että enää viime viikkoisen ravintolaillallisen jälkeen juhlittaisiin sitä mitenkään, oli Otto ostanut mulle mun ihka ensimmäisen oman ruukkukukan ja mä olin kasannut Otolle pienen herkkupakkauksen ja askarrellut kortin. Olin iloisesti yllättynyt kun Otto astui ovesta sisään kukkapaketin kanssa, nyt vaan toivotaan että onnistun pitämään kukan hengissä nimimerkillä edellinen huonekasvini kaktus  kuoli 1-vuotiaana homehtumiseen vaikka kastelin sitä kerran kahdessa kuukaudessa.

Tietenkäänhän mä en muistanut mun ihanaa kukkaa kuvata tänään, mutta täytyy koittaa jos vaikka huomenna muistaisin. Se on valkoinen ja söpö!  Oton paketin sen sijaan kuvasin perusteellisesti jo eilen sitä paketoidessani, ja kortistakin nappasin kuvan:

Ostin Otolle tuollaisen brittiläisen erikoisoluen joka kuulemma oli hyvää, sitten jotain Club-Mate Colaa, amerikkalaisia buffalo wings -maustettuja pretzeleitä, pari Oton lempparimentosta ja purkillisen hernaria. Herra vaikutti olevan paketin sisältöön enemmän kuin tyytyväinen! Mä maistoin noita pretzeleitä ja ne oli ihan yli hyviä (tietenkin, olihan niissä rasvaa ja suolaa vaikka muille jakaa!). Ton hernarin laitoin lähinnä vitsillä mutta se olikin oikeasti Otolle tosi mieleinen, haha! Illalla käytiin vielä kahdestaan saunassa.

Masujuttuja mä höpöttelinkin jo perjantaina jonkinverran, mutta tänään kun tuli uusi viikko täyteen niin ajattelin kuitenkin muodon vuoksi laittaa masukuvaakin ja vertausta Tiaramasuun samoilla viikoilla. Mitään kovin uutta kerrottavaa ei ole perjantain jälkeen tullut, paitsi että vauva-vauhdikas jatkaa mun pahoinpitelyä entistä ronskimmin ottein. Pariin kertaan on joutunut jo puremaan huulta kun kylkiluut on saaneet kyytiä mutta eiköhän se tästä! Enimmäkseen liikkeet tuntuu edelleen vain hassulta ja söpöltä ja on ihanaa seurailla masukaverin toimintaa. Siinä missä Tiaralla muistan havainneeni jonkinlaista rytmiä liikkeiden määrässä ja kellonajoissa, on tämä pikkutyyppi ihan toista maata. Tän tyypin mentaliteetti tuntuu olevan että äitiä monotetaan 24/7!

Tänään ollaan vaan leikitty legoilla Tiaran kanssa ja hengailtu muuten vain, nautittu yhteisestä vapaapäivästä. Ainiin yksi tosi hassu juttu on tapahtunut tämän viikonlopun aikana! Tiara on alkanut juomaan maitoa! Neiti vaan perjantaina aamulla alkoi yhtäkkiä hokemaan että ”maitooo maitoo maitoooo, antaa!” ja mä päätin varovaisesti antaa Tiaralle pienen mukin pohjallisen verran maitoa. Tipa kiskaisi sen ykkösellä alas ja halusi lisää, ja nyt Tiara onkin siitä asti juonut ruokajuomana pelkkää maitoa. Kai se luovuttaminen ilmeisesti on paras keino kun yhtäkkiä Tiara sitten alkoikin juomaan itse maitoa kun lakattiin yrittämästä! Mä oon kyllä tosi tyytyväinen, täytyy toivoa että Tipan maitoinnostus jatkuu tästä eteenpäinkin.

Eikös olekin hieno legotorni?! Mä oon ihan koukussa legoilla rakentamiseen, me rakennellaan Tiaran kanssa joka päivä varmaan ja välillä monta tuntia putkeen. Tiara ei ole osoittanut mitään kyllästymisen merkkejä noihin eläintarhalegoihin mutta mä kaipaisin jo vähän vaihtelua. Olisi kiva rakennella vaikka niitä söpöjä pinkkejä kakkuja ja leivoksia, tai sitten leikkiä vaikka niillä prinsessalegoilla. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa vaikka laajentaisi lego-kokoelmaa! Mitkä on teidän lasten suosikkiduploja, vinkkejä otetaan vastaan!

Mä voisin alkaa nyt tekaisemaan hedelmäsalaattia tuoreesta mangosta, mandariineista, viinirypäleistä ja banaanista. Ensi viikolla mulla on suunnitelmissa toteuttaa vihdoinkin se ruokapostaus pt. 3 kun sitä on toivottu kovasti ja ajattelin pitää myös taas jonkinlaista ruokapäiväkirjaa sitä varten kun sitäkin pyydettiin. Lisäksi pitäisi tehdä valmiiksi se meikkipostaus kun oon jo kuvatkin ottanut sitä varten, mutta jotenkin mä vain halusin kirjoittaa tällä viikolla enemmän ja pohtia vähän syvällisempiä juttuja kuin meikkejä! Kiitokset kaikille jotka ottivat kantaa eiliseen kaksikielisyyspostaukseen, oli mahtavaa lukea teidän kaikkien kokemuksia ja tarinoita ja mä jatkankin pian teille vastailua. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Me suunniteltiin Oton kanssa jo heti mun ensimmäisen raskauden alusta lähtien, että meidän lapsista tulee kaksikielisiä. Suomenkielisestä perhetaustastaan huolimatta Otto on asunut Ruotsissa ja käynyt sekä päiväkotia, eskarin että kaikki koulunsa ruotsin kielellä. Mä oon itsekin aloittanut ruotsin kielen opinnot suhteellisen nuorena suomalaiseen keskiarvoon verrattuna, jo 8-vuotiaana, ja käynyt myös jonkin aikaa ruotsinkielistä koulua joten ruotsin kieli tuntui meistä molemmista luontevalta ja tärkeältä opettaa myös lapsille. Vaikka mä itsekin puhun suhteellisen hyvää ruotsia, on Otolla silti reippaasti enemmän kielentuntemusta kuin mulla ja Otolle ruotsi on oikeasti kuin toinen äidinkieli. Siksi tuntui loogiselta että Otto on se joka ruotsia myös opettaa.

Vaikka me kummatkin oltiin sitä mieltä että ruotsin kielen opettaminen on tärkeää, tuntui sen toteuttaminen arjessa silti varsinkin aluksi todella hankalalta. Me ollaan aina puhuttu Oton kanssa keskenämme vain suomea ja siksi tuntui hurjan vieraalta tuoda täysin uusi kieli jokapäiväiseen käyttöön. Monta kertaa Tiaran syntymästä asti me päätettiin että Otto puhuu nyt tästä lähtien Tiaralle vain ruotsia ja hienosti Otto puhuikin meidän pienelle Bebikselle, yhden illan ajan. Tai yhden tunnin. Muutaman kerran Otto onnistui pienellä muistuttelulla puhumaan Tiaralle ruotsia jopa useamman päivän putkeen, kunnes tuli vieraita tai joku Oulun reissu tai jotain muuta, joka herpaannutti meidän molempien keskittymisen asiaan ja se ruotsi vain taas jäi.

Tiaran ehdittyä jo yhden vuoden ikään, me sovittiin että nyt otetaan itseämme niskasta kiinni ja lopetetaan tämän kieliasian kanssa jahkailu. Että joko sitä ruotsia oikeasti puhutaan tai sitten unohdetaan koko juttu. Tultiin yhdessä siihen tulokseen että vaikka se tuntuu oudolta ja hankalalta, me halutaan todella että Tiara oppii ruotsin kielen jo kotona. Nyt Tiara on vuoden ja neljä kuukautta vanha ja ruotsi on viimeinkin solahtanut meidän arkipäiviin. Ei se lopulta niin vaikeaa ollutkaan! Koska mä ymmärrän ruotsia yhtä hyvin kuin suomeakin, me koettiin helpoimmaksi se että Tiaran ollessa hereillä Otto puhuu pelkkää ruotsia, siis myös mulle. Silloin Otto ei joudu kokoajan kikkailemaan vaan voi keskittyä puhumaan yhtä kieltä kerrallaan.

Ruotsin opettaminen Tiaralle on tuntunut paljon helpommalta nyt kun Tiara on muutenkin jo sen ikäinen että vuorovaikutus on helpompaa ja puheenkehitys nopeaa. Otosta tuntuu paljon palkitsevammalta ja helpommalta opettaa Tiaralle ruotsia nyt kun neiti jo saattaa napatakin sanoja ruotsista puheeseensa, kuin silloin kun Tiaralta ei saanut vielä mitään vastakaikua millään kielellä. Suomen kieli on Tiaralla ainakin toistaiseksi paljon vahvempi, onhan se loogista sillä suomea Tiara on kuullut koko ikänsä. Mutta yllättävän nopeasti Tiara on alkanut ymmärtämään ruotsin kieltä kun Otto on sitä ahkerasti käyttänyt ja nykyään Tiara osaa myös jo sanoja ruotsiksi ja oppii kokoajan lisää.

Otto lukee Tiaralle ruotsinkielisiä kirjoja joita meiltä löytyy jonkinverran ja niistä Tiara tykkää tosi paljon koska lukeminen kuuluu muutenkin neidin lempipuuhiin. Tiara tunnistaakin jo hienosti eläimiä ruotsinkielisestä Bondgården -eläinkirjasta jonka hän sai joululahjaksi ja ruotsiksi kysyttäessä ”Vad säger lammet/hästen/åsnan/yms?” osaa myös matkia eri eläinten ääntelyä. Kuten yleensäkin puheenkehityksessä, myös ruotsin kielessä Tiara ymmärtää jo todella paljon erilaisia asioita kun hänelle puhutaan, ja omat sanat tulevat sitten perässä. Samahan Tiaralla on suomeksikin että hän on ymmärtänyt puhetta ihan hurjasti jo pitkän aikaa, mutta vasta 1v -synttäreiden jälkeen neiti on alkanut itsekin tuottamaan runsaasti puhetta muutaman sanan sijaan.

Tällä hetkellä Tiaran itse sanomia ruotsinkielisiä sanoja ovat mm. pappa (=isi), bebis (=vauva), näsa (=nenä), mun (=suu), dansa (=tanssia), häst (=hevonen), åsna (=aasi), lamm (=lammas), smink (=meikki), bygga (=rakentaa, tarkoittaa sillä legoilla rakentamista), mat (=ruoka), sitt/sitta (=istua), bad (=kylpy), tack (=kiitos) ja titta (=katso). Näiden lisäksi Tiara osaa sanoa myös sellaisia sanoja jotka ovat suomeksi melkein samanlaisia kuin ruotsiksi. Kuten tässä iässä on tyypillistä, uusia ruotsinkielisiä sanoja tulee neidin sanavarastoon lisää ainakin melkeinpä päivittäin (vrt. suomenkieleen jossa sanoja tulee lisää varmaan kymmenen minuutin välein).

Mä en usko että siitä on pidemmän päälle haittaa että me aloitettiin ruotsin kieli lopulta niin myöhään, Tiara on kuitenkin oppinut sitä ainakin mun mielestä tosi äkkiä. Ja jos miettii Ottoa itseään niin herra on kuullut ensimmäiset ruotsinkieliset sanansa vasta 3-vuotiaana Ruotsissa ja silti puhuu  sitä toisena äidinkielenään. Koska nyt ruotsin kieli on käytössä joka päivä, on sen puhumaan aloittaminen tulevalle vauvalle myös varmasti paljon helpompaa kuin aikoinaan Tiaralle. Uskon että ruotsin kielen oppiminen helpottuu Tiaralla entisestään kun pikkutyyppikin vähän kasvaa ja Tiara saa Oton lisäksi ruotsia puhuvan leikkikaverin itselleen.

Me aiotaan laittaa molemmat lapset ruotsinkieliseen päivähoitoon ja kouluun sitten aikanaan. Tämä siksi, että ruotsin kieli pysyisi vahvasti mukana tytöillä koko elämän koska siitä on varmasti hyötyä myös tulevaisuudessa. Suomen kieli on helpompi oppia ilman että sitä kuuntelee myös koulussa jatkuvasti, koska suomea kuulee ja joutuu käyttämään muutenkin ihan kokoajan. Lisäksi se että olen itse käynyt sekä ruotsinkielistä että suomenkielistä koulua on antanut mulle mahdollisuuden nähdä miten eri kieliset koulut eroavat toisistaan. Ikävää sanoa, mutta kyllä se vain niin on ainakin mulla ollut että ruotsinkielisessä koulussa kaikki koulun tiloista, ruuasta ja luokkaretkistä esimerkiksi koulun tietokoneisiin on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin suomenkielisissä kouluissa ikinä. Ja suomenkielisistäkin kouluista mulla on kokemusta aika laajasti kun olen käynyt useaa eri koulua sekä Oulussa että Helsingissä.

Mä uskon että ruotsin kielen opettamisesta on paljon hyötyä meidän neideille tulevaisuudessa. Luulen että myös englannin ja mahdollisten muiden vieraiden kielten oppiminen sujuu tytöiltä helpommin, kun on jo ruotsin kieli siinä pohjalla (joka muistuttaa huomattavasti enemmän englantia, saksaa ja ranskaakin kuin suomen kieli). Ja ei kaksikielisyys varmasti näytä kenenkään työnantajan mielestä ainakaan huonolta CV:ssä.

CV:stä puheenollen, itsekkäästi ajateltuna myös minä hyödyn tästä meidän perheen kaksikielisyydestä todella paljon. Se että kuulen kotona ruotsia jatkuvasti päivittäin ja Otto puhuu sitä mullekin parantaa myös mun ruotsinkielentaitoa, joka muuten olisi saattanut painua ihan unholaan tässä äitiyslomien aikana kun en sitä olisi tarvinnut. Nyt myös minä uskallan kirjoittaa varmalla fiiliksellä sen ruotsinkielentaidon kohdalle ”erinomainen” omassa CV:ssäni kun tulevaisuudessa haen töitä.

Löytyykö mun lukijoista paljon kaksi- ta monikielisiä tai sellaisiksi lapsiaan opettavia? Mitä kieltä puhutte perheen yhteisenä kielenä? Miten lapsenne ovat suhtautuneet kahden eri kielen oppimiseen, onko jompi kumpi kieli vahvempi? Miten kaksikielisyys vaikuttaa teidän arkeenne? Aiotteko laittaa lapsenne suomen- vai vieraskieliseen kouluun? Miksi?

Kerroinkin jo salamarakkaudestani keltaiseen tuossa aiemmin lastenvaatteista postaillessani ja nyt tuota ihanan aurinkoista väriä on alkanut jo vähän kertymään lasten vaatevalikoimaankin. Keltaista on onneksi tänä keväänä hyvin löydettävissä monenkin merkin valikoimista, meidän keltaiset ihanuudet ovat tähän mennessä löytyneet Seppälästä ja Polarn O. Pyretiltä (voi kun se paketti tulisi jo perille!). Vaikka yritänkin ainakin jossain määrin välttää ylenpalttista hempeilyä vaatteiden valinnassa, näin pian kahden tytön äitinä sitä helposti sortuu siihen pinkkiin, kuten minäkin tein taas kerran! Mutta silti voin ylpeänä vaatekaapin valikoimaa katsellessani todeta että pinkki ja vaaleanpunainen ovat nykyisin vähemmistöä vaatteiden väriskaalassa.

Aiemman vauvanvaateinventaario -postauksen kommenttiboksissa kävi kuhiseva kommentointi mm. siitä miten kesävauvaa puetaan. Mä oon iloinen kaikista vinkeistä joita teiltä sain ja mä oon päättänyt panostaa pikkutyypin vaatteissa erityisesti pehmeisiin ja hengittäviin materiaaleihin. Lisäksi olen haalinut lähinnä kirkkaita tai vaihtoehtoisesti vaaleita värejä, jotta saan mahdollisimman hyvin hyödynnettyä myös Tiaran vanhoja murretuissa ja tummissa väreissä löytyviä syysvauvan vaatteita ilman että ne vaikuttavat kovin tunkkaisilta kesällä. Jo olemassaolevista vaatteista löytyviä paksuista kankaista valmistettuja vaatteita en voi ohuiksi ja hengittäviksi muuttaa, mutta luotan siihen että Suomen kesästä kyllä löytyy niitä erilaisia sääolosuhteita joka lähtöön ja collegevaatteillekin tulee kesän aikana käyttöä kylmempinä päivinä.

Ihanan värikkäältä näyttää kaikki ainakin mun silmään, ellei noita villakangasshortseja lasketa. Mä en vaan voinut jättää niitä kauppaan kun ne olivat alennuksessa vain 5,90 Zarassa ja katselin niitä jo syksyllä. En vain silloin kokenut sortseja niin tarpeellisiksi että olisin niistä normaalihinnan 22,90 maksanut, enkä kyllä kokisi vieläkään. Mutta ovathan ne ihan syötävän söpöt ja tuohon hintaan ei sen ole niin väliksikään ovatko ne niin käytännölliset. Ompahan yksi uusi syysvaatekin jo valmiina odottamassa vauvan kasvua!

Tänään mä menen vihdoin ripsihuoltoon kuukauden tauon jälkeen kun ensin olin vuodelevossa ja sitten unohdinkin koko asian. Ihanaa saada räpsyttimet taas kuntoon kun ne ovat jo jonkinverran harventuneet ja vähän harottavat! Yllättävän hyvin ne ovat silti pysyneet, paljon paremmin kuin mitä oletin kun ei ollut kokemusta. Tällä kertaa ajattelin ehkä ottaa ihan pikkuisen tuuheammat ja pidemmät ripset, katsotaan miltä lopputulos näyttää sitten! Mä voisin sitten vaikka huomenna postailla ripsistä kun sitä toivottiin kovasti.

Ihanaa torstaipäivää kaikille <3

Otto päätti perjantaina kotiintullessaan että on aika vaihtaa järjestystä, ja niin se siirsi sohvan ikkunan eteen ja raahasi kellarista tuon mustan Lack -hyllykön lisäsäilytystilaksi olohuoneeseen. Mä ensin vierastin kauheasti ajatusta sohvasta ikkunan edessä, mutta loppujen lopuksi se näyttää kyllä mun mielestä paljon paremmalta tuolla tavalla. Kunhan me päästään Ikeaan taas käymään lähiaikoina niin luultavasti tuo musta hyllykkö lähtee takaisin kellariin ja tilalle tulee sitten joko valkoinen Expedit kaveriksi tuolle toiselle, tai sitten valkoiset Bestå -kaapit Tv-tasoksi.

Me ei haluttu Tv:tä tuolle seinälle millä valkoinen hylly on, koska muuten telkkarin kuvaruutuun heijastuisi suoraan auringonpaiste ym. koska se olisi ikkunan vastakkaisella seinällä. Telkkarin näkee ihan hyvin tuosta paikaltakin missä se on nyt – varsinkin kun se on aavistuksen verran ikkunaan päin käännettynä – vaikkei se ehkä kuvasta välitykään. Mun mielestä tällä ratkaisulla koko olkkari avartui tosi paljon ja täällä on nyt helpompi liikkua ja enemmän tilaa Tiarallekin pyöriä ja hyöriä. Taas kerran oli Otto oikeassa, taidan jatkossakin jättää nuo sisustusratkaisut sille ;)! Mitäs pidätte muutoksesta:

Sain myös kaipaamaani lisä laskutilaa koriste-esineille ja saatiin tuo Muuton Cosy-valaisinkin nyt kauniisti esille valkoisen Expeditin päälle ja mun lemppari pinkki Buddha -patsas kaapin kätköistä arvoiselleen paikalle. Se mikä tällä järjestelyllä nyt ikävästi korostuu on tuo surkean pieni kahden maton viritelmä, johon on pakko saada muutos. Toivottavasti löydetään kiva ja toimiva ratkaisu myös sille tulevalla Ikea-reissulla; mulla siintää haaveissa jokin ihana valkoharmaa tai valkomusta puuvilla- tai villamatto.

Tiaran huonekin koki pienen muutoksen kun sain viimeinkin kiinnitettyä seinälle Ikean kukkalampun viereen Jotexilta tilatut naulakon ja valokuvakehyksen. Mun mielestä huone näyttää heti paljon valmiimmalta nyt kun seinällekin on saatu jotain ripustettua! Ja voi miten ihanaa naulakkoon on ripustaa söpöjä pieniä mekkoja ja muita ihanuuksia. Meillä on myös toinen samanlainen naulakko ja valokuvakehys pikkutyyppiä odottamassa, mutta niiden lopulliset paikat määräytyvät varmaankin vasta sitten kun pikkutyyppi muuttaa samaan huoneeseen Tiaran kanssa joskus ikuisuuden kuluttua ja saadaan päätettyä hänenkin sänkynsä lopullinen paikka. Aion nimittäin sijoittaa myös ne sängyn yläpuolelle sitten.

Naulakossa roikkuvat neitien muutamat vaateuutuudet jotka mun oli tarkoitus ensin esitellä tässä samassa postauksessa, mutta tästä tulikin jo niin pitkä että en viitsi niitä enää tähän änkeä! Teen siis vaatteista ihan oman postauksensa tänään tai huomenna. Pakko muuten todeta että harmittaa kovasti, me tilattiin sieltä Popilta jo viime viikon maanantaina ne muutamat vaatekappaleet, ja vasta tänään tuli viesti että tilaustenkäsittely on ruuhkautunut ja vaatteiden toimitus kestää tavallista kauemmin. Tuntuu tosi tympeältä odotella näin kauan vaikka ymmärrän tietysti että välillä on ruuhkaisempaa. Mutta ei auta, pitää vain jatkaa odottamista. Onneksi sentään vauva ei ole toivottavasti syntymässä vielä vähään aikaan niin ei niillä niin kiire ole!

Mä alan nyt nautiskelemaan ihanaa Subia kun Otto juuri tuli töistä ja toi meille kaikille sellaiset tullessaan. Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille<3

Mitäs tykkäätte muutoksista? 🙂