Mulla on ollut rehellisesti sanottuna tosi vaikeaa keksiä joululahjatoiveita. Sitten kuitenkin jouluaattona on kiva saada lahjoja, enkä haluaisi olla ainoa joka on ilman, siitäkin tulisi ehkä paha mieli. Mutta en voi odottaa mitään kovin ihmeellistä, jos en osaa antaa minkäänlaista suuntaa toiveille Joten pakko siis yrittää! On kyllä yksi juttu, jota olen pohtinut jo pidemmän aikaa ja se on make over. Kyllä, luit oikein. Toivon joululahjaksi make overia. Sillä tavalla oikein kunnon Lizzie McQuire Popstar- tai Paholainen pukeutuu Pradaan -tyyliin, että joku laittaisi mun hiukset ja uudistaisi koko mun tyylin alusta loppuun. Ehkä mitään näin suureellista en oikeasti voi toivoa, enkä halua luopua koko mun vaatekaapin sisällöstä tai vaihtaa sitä, siellä on runsaasti vaatteita, joita rakastan ja haluan käyttää tästä ikuisuuteen.

Mutta ainakin haluaisin tehdä jotain mun hiuksille, jotain tosi radikaalia. Olen kyllästynyt mun omaan väriin, enkä ole käynyt reiluun vuoteen kampaajalla. Olen pohtinut kampaajakäyntiä koko syksyn, mutta mua taas jännittää tehdä muutoksia, kun olen ollut kuitenkin niin iloinen siitä, että olen saanut kasvatettua hiukset pitkäksi taisteltuani katkeilun kanssa koko aikuisiän. Pelkään, että jos kunnolla värjään/blondaan niin ne alkavat taas katkeilla huolella. En haluaisi pitää omaa väriä, mutta en myöskään tiedä minkä väriseksi värjäisin hiukset, tai miten leikkaisin. Haluan pitää ne pitkänä, mutta kuitenkin kaipaisin jotain jännittävää. Siksi se make over, että joku super tyylikäs ammattilainen kertoisi miltä mä haluan näyttää ja sitten toteuttaisi sen. Eli toivon kampaamolahjakorttia.

Toivoisin myös jotain ihanaa kasvojenhoitokurssia tai jotain yhden illan koulutusta, jossa joku ammattilainen (psst! Otto, vaikka @senjafaceimage instasta) kertoisi, miten hoidetaan ja hierotaan yli kolmekymppistä ihoa, koska minä olen jämähtänyt omiin vanhoihin ihonhoitorutiineihin ja huomaan, että iho kaipaisi jotain enemmän kuin osaan sille antaa. Sitten kun vielä samalla saisi jostain kiinnostuksen noudattaa kunnon ihonhoitorutiineja, kasvohierontoja ja muita säännöllisesti. Viime vuonna toivoin ja sain guashakamman, mutta käytin sitä ehkä kolmesti ja sen jälkeen se on pölyttynyt kaapissa. En priorisoinut sitä tarpeeksi, enkä saanut tuloksia. Tänä vuonna toivon siis ennemmin kurssia tai koulutusta, joka auttaa mua pitämään kiinni jostain fiksusta rutiinista.

En tiedä onko tässä kyse jostain viiveellä ilmenevästä kolmenkympin kriisistä vai mistä, mutta tällä hetkellä olen jotenkin ihan hukassa oman ulkonäön kanssa. En tiedä miltä haluan näyttää, eikä mikään oikein tunnu hyvältä. Mutta luotan siihen, että jostain vielä löydän itseni taas. Varmasti tämä liittyy lisäksi siihen, että kuopuksen syntymästä alkaa olla nyt aikaa ja tuntuu, että nyt taas löytyy aikaa ja jaksamista miettiä näitä ulkonäköjuttuja, jotka ovat muuten jääneet ehkä hieman taka-alalle.

Toivon myös uusia Lulu Lemonin Align HR -leggingssejä, sillä kahdet aiemmat alkavat olla melko elämää nähneet, kun olen käyttänyt niitä niin paljon (toiset kolme vuotta ja toiset kaksi vuotta vanhat). Kotihousuina ja esim. ulkohousujen alla menevät edelleen hyvin, mutta ehkä treeneihin kaipaisin jotain freesimpää jo. Tämä on heittämällä mukavin leggarimalli, jota olen koskaan kokeillut.

Lisäksi toivelistalta löytyy lastenhoitolahjakortti! Me ei olla Oton kanssa vietetty kahdenkeskistä aikaa muutamaa tuntia pidempään sitten kuopuksen syntymän (kirjaimellisesti, synnytys oli pisin aika kahdestaan mitä ollaan viimeisen kahden vuoden ja neljän kuukauden aikana saatu), joten kahdenkeskinen aika ja mieluiten ihan yön yli olisi aivan unelma. Oton sisko on ainakin aiemmin antanut meille tällaisia, ja ovat olleet aina ihan maailman parhaita lahjoja.

Jos vielä jotain saan toivoa niin omaa suklaarasiaa, josta voin hitaasti nautiskella joululomalla.

En ole aina pitänyt joulusta. Pidin lapsena, suorastaan rakastin joulua, kuten enemmistöllä lapsista on tapana. Onhan siinä hartaassa yhdessäolossa ja talven ihmemaassa jotain todella erikoista, lahjoista puhumattakaan. Aatosta eteenpäin kolme päivää silkkaa euforiaa, jos lipeäkalaa ei lasketa. En koskaan ymmärtänyt sen olemassaoloa. Kala, joka twerkkaa puolitoista tuntia pienestäkin kosketuksesta, ja jonka suutuntuma muistuttaa valmiiksi pureskeltua hyytelöä. Muuten jouluruoka oli ihan, no, syötävää jokseenkin nirson pienen pojan mielestä. Ainakin tarpeeksi syötävää, ettei mikään riittänyt pilaamaan joulun ihmemaata.

Vanhenemisen myötä elämän karuus kuitenkin läsähti päin kasvoja kuin lipeäkala, ja joulun taika oli mennyttä. Yhdessäolo oli edelleen jees, jouluruoka sitäkin enemmän, mutta muuten joulu meni siinä samassa kuin juhannus ja pääsiäinen. Vasta omien lasten opittua ymmärtämään joulua, ja innostumaan kaikesta sen mukanaan tuomasta hömpötyksestä, huomasin minäkin, että ei se joulun taianomaisuus ollut mihinkään hävinnyt. Olin vain ollut liian angstinen ernu nauttiakseni siitä.

Ikinä en kuitenkaan unohtanut niitä lämpimiä muistoja, joita minulle oli lapsuuteni jouluista kertynyt. Sitä kertaa kun yhdessä kemiläisten serkkujemme kanssa pelasimme Mario Kartia, ja serkku meni viimeisen kierroksen finaalimetreillä minun ja veljeni ohi turnausvoittoon. Sitä kertaa kun lapsuudenystäväni ja hänen siskonsa lauloivat joulupukille joululauluja, enkä minä tuppisuu voinut kuin ihailla heidän rohkeuttaan. Sitä kertaa kun olin kerran itse joulupukkina, 10 vuotta nuoremman siskoni iloksi, joka oli niin ahdistunut tästä ilmestyksestä, että ei tajunnut sen olevan minä.

Yksi ehdottomista lempimuistoistani on kuitenkin Saariselältä, isäni entisen työpaikan mökiltä, jossa vietimme satunnaisesti joulua tuttavien tai suvun kanssa. Mökki oli iso, ja suunniteltu selkeästi useammalle seurueelle. Mökin takaovelta pääsi suoraan sisään pitkälle käytävälle, jonka molemmin puolin sijaitsi useampi hotellimainen majoitustila omilla vessoilla, osasta löytyi jopa suihku. Käytävän toinen pää aukesi isoon korkeakattoiseen yhteistilaan josta löytyi kattava mökkimäinen perusvarustus. Iso kuvaputkitelkkari, takka, vanhoja sohvia, kirjoja ja shakkilauta. Muistan mökissä kerran jopa olleen toisen perheen meidän porukan lisäksi. Yleensä siellä ei kuitenkaan ollut ketään muita sen kaukaisen sijainnin takia. Koko helahoitoon kuului myös erillinen iso saunarakennus, jostain syystä uima-altaalla varustettuna, sekä tarinan kannalta oleellinen talonmies.

Eräänä jouluna, kun jouluruoat oli innostuksen varjostamana saatu nieltyä ja vanhempamme olivat vihdoinkin nousseet pöydästä, kuikuilimme veljeni kanssa kärsimättöminä yön pimeyteen. Juoksimme ikkunalta toiselle kurkkien pihalle, jossa oli niin pilkkopimeää, että yhtä hyvin olisi voinut vetäistä paperipussin päähänsä ja etsiä pukkia vaatekomerosta. Oli miten oli, tuntui, että pukki oli myöhässä, ja pieni paniikki alkoi ehkä hiipimään  päälle.

Eipä aikaakaan, kun ovi kuitenkin kävi, ja sisälle astui tuttu punanuttuinen karvanaama. Karvanaama, jolla oli jostain syystä maiharit ja maastohousut joiden vyöstä roikkui poronsarvesta tehty puukko. Olimme veljeni kanssa tarpeeksi vanhoja ymmärtääksemme että kyseessä ei ollut “perinteinen” vuokrapukki, vaan mökin talonmies. Pukki oli kuitenkin pukki, ja joulu oli taas täydessä vauhdissa.

Vasta näin aikuisiällä sain kuulla, ettei talonmiehen ollut alunperin pitänyt tulla pukiksi ollenkaan. Hän oli vain kaivanut jostain kaapista vanhat pukintaimineet ja tullut pelastamaan päivän, kun porukoittemme tilaama vuokrapukki oli onnistunut sammumaan vähän matkan päässä sijaitsevan hotellin aulabaariin.

Eihän me mitään lapsena mistään tiedetty. Vanhemmat pitivät tämän aaton kriisin visusti omana tietonaan, ja tekivät parhaansa, ettei tämä vastoinkäyminen vaikuttaisi meidän jouluun ja sen taianomaiseen tunnelmaan.

Siksi meidän aikuisten on hyvä välillä muistaa, että joulu ei ole pelkästään samoja vanhoja korvamadoiksi yltyviä joululauluja, juhlastressiä, työkiireitä, siivouspaniikkia ja kokkishowta. Ne eivät ole niitä asioita, mitkä yleensä jäävät joulusta mieleen, varsinkaan lapsilla.

Pysähdytään, nautitaan, hengitetään ja fiilistellään hetki. Autetaan niin omia kuin muidenkin pieniä luomaan niitä hyviä muistoja parhaamme mukaan, sillä koskaan ei voi tietää kuinka pitkälle ne elämässä kantavat.

Klassikkoluukun paluu, kun vihdoin meidän taapero on sopivan ikäinen ja puhuu sen verran, että haastattelun voi hyvin tehdä! Mua nauratti kyllä niin paljon kun haastattelin häntä ja samalla nauroin kun luin meidän kolmosen vastauksia hänelle 3-vuotiaana tehdystä haastattelusta. Näitä  on niin hauska lukea myöhemmin ja muistella.

TONTTU

2v: – Tonttulakki! Täää *heiluttaa kättä kuin heiluttaisi taikasauvaa*. 

Minä: – Ai taikooko tontut?

2v: – Joo!

JOULUKUUSI

2v: –  “siin on joulukuusi” – *osoittaa joulukuusta*. – Joulukuusi koristellaan.

JOULUSUKKA

2v: – Nää on joulusukat *osoittaa omia sukkia, joissa on joulupukki*

PIPARI

2v: – Mä haluun piparin, isi mä haluun piparin. *asettuu makaamaan sohvapöydälle*

LANTTULAATIKKO

2v: – Tää on tonttulaatikko! *osoittaa lattiatyynyä*

JOULURAUHA

2v: – Poro-joulurauha. 

JOULUTÄHTI

2v: – Tää on joulutähti! *osoittaa ikkunassa olevaa paperitähteä* – tuikii tuikii tähtööneen, hän alkaa laulaa. 

KORVATUNTURI

2v: – Tää on korvatunturi *osoittaa omaa korvaa*. – siellä korvassa. 

JOULUPUKKI

2v: – Lapset. Noin päin käsillä tekee. 

KULKUNEN

2v: – Ei tiedä. (hän kirjaimellisesti sanoo aina ”ei tiedä”, eikä ”en tiedä”) 

MIKÄ ON PARASTA JOULUSSA?

2v: – Tonttulakki! Kakkuu syödään! Jultomte! Hyvää joulua vaan! 

Olipas ihana haastatella häntä, hän on niin hauska tyyppi! 2-vuotias on nyt siis kaksi vuotta ja neljä kuukautta vanha ja ihan superpuhelias ja reipas ja niin symppis ja sydämellinen tyyppi. Hän aloitti elokuussa dagiksen, mikä jännitti mua kovasti etukäteen, koska hän oli ennen sitä ollut niin tiiviisti meidän vanhempien ja sisarustensa kanssa. Hän kuitenkin tottui tosi nopeasti ja olin jännittänyt aivan turhaan. Hänellä on ollut niin hieno syksy dagiksessa ja olen niin iloinen, että hän viihtyy siellä. Tämän viikon jälkeen taapero jää jo joululomalle ja lomailee meidän kanssa kolmisen viikkoa. Hän on oppinut paljon hyödyllisiä taitoja syksyn aikana ja tällä hetkellä on ihan kaikessa sellainen kunnon minä itse -vaihe menossa. Mahtavaa seurata hänen kasvua ja touhuja ja tutustua häneen päivä päivältä enemmän. Ollaan niin onnekkaita, kun saatiin vielä tällainen mahtava nelonen meille <3

Ihanaa Lucianpäivää! Me päästään tänään katsomaan lasten Lucia-esitystä!

Apua, mehän ollaan jo joulukalenterin puolivälissä! Mihin tämä aika vain juoksee. Tämän päivän luukusta löytyvät (isompien) koululaisten joululahjatoiveet. Meillä koululaiset eivät toivo enää leluja lahjaksi, eivätkä ole tainneet edes katsoa lelukuvastoa muuten kuin pikkusiskojen kanssa. Kummankin joululahjatoiveista löytyi lähinnä kosmetiikkaa, aineettomia lahjoja ja vaatteita/asusteita. Suurin osa lahjatoiveista on ihan fiksuja, mutta vähän mua on mietityttänyt tämä alakouluikäisten Skincare-innostus, joka näyttää olevan melko valtava trendi tällä hetkellä, josta ollaan paljon puhuttu myös muiden kouluikäisten lasten vanhempien kanssa.

Esim. Youtubesta ja snapista on levinnyt alakouluikäisille kova kiinnostus kalliita ja tehokkaita ihonhoitotuotteita ja jotain 12 tuotteen ihonhoitorutiineja kohtaan, ja ne eivät välttämättä ole kovin hyviä niin nuorten lasten iholle, kun jotkut tuotteet sisältävät esim. retinolia yms mitä ei todellakaan tarvita 10-vuotiaana. Ollaan puhuttu tästä myös omien lasten kanssa, koska hekin ovat näihin ihonhoitojuttuihin törmänneet. Ollaan keskusteltu trendituotteista jotka niin monen toivelistalta löytyvät (esim. Drunk Elephant -tuotteet, Bubble Slam Dunk kosteusvoide, Laneige lip mask ja Sol de Janeiro.) On ihan mahtavaa, että lapset innostuvat jo nuorena ihonhoidosta, siinä missä itse menin meikit naamassa nukkumaan vielä 18-vuotiaana usein. Mutta on tärkeää, että nuorelle iholle käytetään mahdollisimman turvallisia ja mietoja tuotteita, jotka sopivat nimenomaan nuoren iholle.

Tämä lista on koostettu meidän koululaisten toiveiden yhdistelmänä, eli tässä löytyy sekä 10-vuotiaan että 12-vuotiaan toiveita. Mutta aika paljon on kuitenkin samantyyppisiä juttuja molemmilla.

1. New Balance 530 lenkkarit. Klassikkomalli, tää on ollut meillä haavelistalla pitkään lapsella, mutta vähän oon arastellut ostaa näin kalliita kenkiä kun jalka on kasvanut pahimmillaan 1-2 kokoa puolessa vuodessa. Mutta nyt näyttäisi, että mahdollisesti lopullinen koko alkaa olla saavutettu tai ainakin kasvu on hieman hidastunut, niin on hyvä hetki pyytää näitä joululahjaksi. Parasta on se, että jos hänellä kasvaakin jalka vielä tästä koosta ohi, niin voin ottaa ne itselle sitten käyttöön, kun ne ovat vain puoli kokoa liian suuret mulle.

2. Mustat säärystimet. Lämmittävät toiveet on aina ihania toiveita ja tämä toive onkin jo täytetty. Ostin nämä taannoisella Amsterdamin reissulla pukinkonttiin valmiiksi.

3. Sol De Janeiro 62 Jet Set. Sol De Janeiron tuotteet ovat juuri niitä monen toivomia tämän hetken hittituotteita, mutta ne ovat enemmän vartalolle kuin kasvoille, niin tässä en ole ollut ihan niin tiukkana. Näissä on melko voimakas tuoksu, mutta ollaan sovittu, että tuoksua saa laittaa aamulla ennen koulua, niin sitten mun ei tarvitse haistella niitä ja ehtivät tuulettua ennen kuin tulevat iltapäivällä kotiin. (Mulla tulee voimakkaista tuoksuista migreeni).

4. Nike Pro Shortsit. Nike Pro leggingssit ja shortsit ovat ihan vakkarikalustoa kaikissa treeneissä ja sisäliikuntatunneilla ja nämä shortsit löytyvät toivelistalta tänäkin jouluna. Meiltäkin näitä jo löytyy ja ovat olleet kyllä hyvälaatuisia ja kestäneet käytössä.

5. Musta kupera peili, josta saa hauskoja peilikuvia. Tämä on ihan hauska sisustuselementtinä ja voin vaikka itsekin hyödyntää joskus, oli mun mielestä hauska joululahjatoive.

Näiden lisäksi listalta löytyy lahjakortteja, karkkia ja jotain harrastusjuttuja.

Julkaisin marraskuussa Instagramissa reels-videon, jolla jaoin ohjeen helppoon paperitähteen, jonka voi askarrella itse paperipusseista vain kymmenessä minuutissa. Ohjeesta tuli hetkessä superhitti ja sitä on katsottu tätä kirjoittaessani jo lähes 900 000 kertaa. Näytin ohjevideolla vain yhden tähtimallin, mutta tässä postauksessa malleja tulee kolme erilaista lisää! Paperitähtien tekeminen on helppoa, hauskaa ja edullista ja materiaaliksi sopivia paperipusseja löytää esimerkiksi Puuilosta, mistä itse ostimme 50 ruskeaa paperipussia hintaan 3,99€.

Olemme nyt harjoitelleet paperitähtien tekemistä ja kokeilleet hieman muutamia eri tapoja, myös erehtyen. Suosittelen vain sellaisia paperipusseja, joiden pohjassa EI ole sellaista pohjataitosta, jonka avulla pussi pystyy seisomaan pöydällä. Niiden taitosten kanssa lopputuloksesta ei tule yhtä siisti. Lisäksi suosittelen sijoittamaan laadukkaaseen paperiliimaan, sillä merkittömillä 50 sentin paperiliimapuikoilla pussit eivät pysy kiinni toisissaan, vaan irtoavat heti. Laadukas paperiliima, esim UHU pitää ne paikoillaan. Kun tähden kokoaa, viimeisten pussien päädyt kannattaa kiinnittää toisiinsa paperiliittimillä eikä liimalla, jotta tähden saa myös purettua takaisin litteäksi pinoksi ja säilytettyä myös ensi vuoteen. Noin! Siinä tuli muutama tärkeä oppi matkan varrelta ja sen pidemmittä puheitta, tässä tulee kolme erilaista mallia ja perusohje paperitähtien tekemiseen:

Perusohje & tarvikkeet helpon DIY-paperitähden tekemiseen

10 paperipussia

Laadukas liimapuikko

Sakset

4-5 paperiliitintä

Narua ripustukseen

Valmistusohje:

1. Liimaa paperipussit pinoksi levittämällä pussin päälle liimaa ylösalaisin olevan t-kirjaimen muotoisesti. 10 paperipussia on riittävä määrä useimpiin malleihin. Ekalla kerralla käytettiin kahtatoista, mutta kymmenen on toiminut paremmin.

2. Piirrä päällimmäisen pussin pintaan haluamasi kuvio tussilla.

3. Leikkaa kuvio irti vahvoilla saksilla.

4. Levitä pussi tähdeksi ja kiinnitä päällimmäiset pussit toisiinsa neljällä tai viidellä paperiliittimellä.

5. Kiinnitä myös ripustusnaru paperiliittimiin, tai kiinnitä se pysyvästi kuumaliimalla.

1. Paperitähtimalli:

2. Paperitähtimalli:

3. Paperitähtimalli:

Vinkki1. Mikäli sinulla on käytössäsi rei’itin, voit tehdä kauniita reikäkuvioita paperitähden reunaan. Niistä tulee ihana ”pitsiefekti”. Meillä ei valitettavasti löydy sellaista käytöstä, muuten olisin halunnut itsekin kokeilla.

Vinkki 2. Mitä suurempia korkeuseroja leikattavien kuvioiden välille tekee, sitä kerroksellisempi ja näyttävämpi kuviosta tulee! Suosittelen siis leikkaamaan kuviot mahd. jyrkästi, jolloin efekti on näyttävä.

Sitten eikun paperitähtiä askartelemaan! Olisi myös mahtava nähdä lopputuloksia, eli jos askartelette, niin saa tägätä instassa mua! <3