Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Swiss Clinicin kanssa.

Sain Swiss Clinicilta testiin uuden Skin Resculpting treatment -setin, joka sisältää Skin Roller Bodyn sekä Cryogel Body -Seerumin. Olen aiemmin testannut Swiss Clinicin Skin rolleria kasvoilleni, ja totesin silloin että minulle mikroneulaus sopii, ja se oikeasti olennaisesti paransi ihoni kuntoa. Vaikutus jatkui vielä pitkään hoitojakson jälkeen, aina siihen asti että tulin uudelleen raskaaksi ja sain hormonaalisia näppyjä naamaani.

Viime vuonna tulin raskaaksi kolmannen kerran, ja raskausaikana vatsan ympärykseni kasvoi suurempiin mittoihin kuin koskaan aiemmin. Jo kahden aiemman raskauden aikana venymään joutunut vatsaparkani venyi entisestään, ja tällä kertaa sain muutaman syvemmän arven vatsaan. Huomasin myös että ihoni ei enää palautunut yhtä hyvin itsekseen, kuin kahdesta aiemmasta raskaudesta. Vaikka se esimerkiksi seistessä näyttää ihan ok:lta eikä minulla vieläkään ole mitään roikkuvaa ihoa, tartuttaessa nahka oli ihan pienellä rypyllä ja seitin ohutta, varsinkin navan ympäriltä. Selkeästi venynyttä.

Swiss Clinicin uusi Skin Resculpting Treatment on ihonhoito, joka on tarkoitettu käyttöön isommilla ihoalueilla, kuten reisissä, vatsalla, käsivarsissa, pyllyssä ja lantiolla. Sitä voi käyttää raskausarpien hoitoon, selluliitin vähentämiseksi ja kiinteämmän ihon saavuttamiseksi. Mä käytin sitä nimenomaan raskausarpien hoitoon, ja saavuttaakseni kiinteämmän ihon. Vaikka mun arvet on melko vaaleita, eivätkä ne mielestäni loista mitenkään kirkkaasti muusta nahasta erillään, mä kuitenkin huomaan ne. Myös ohut ja venynyt iho on helposti arkaa navan ympäriltä, ja esimerkiksi tiukat housut jättävät siihen jopa pariksi päiväksi jälkiä. Siksi mieluusti teen kaikkeni, että ihon elastisuus paranisi, ja saisin ainakin tehokosteutettua ja uudistettua ihoa.

Skin Roller Body mahdollistaa sen, että Cryogel -seerumin ainesosat pääsevät imeytymään tehokkaasti syvälle ihoon, ja vaikuttamaan 24 tuntia. Vaikuttavina ainesosina on mm. Corallina.

Ensin iho puhdistetaan huolellisesti, ja sen jälkeen rullaillaan Skin Rollerilla muutaman minuutin ajan aina suuntaa vaihdellen. Sitten iholle levitetään viilentävä ja virkistävä Cryogel voimakkaan pyörivin liikkein. Kannattaa hieroa siihen asti että voide on imeytynyt kokonaan ihoon. Lopuksi Skin Roller putsataan Swiss Cliniciltä ostettavalla Sanitizing Spraylla tai jollain muulla antiseptisellä suihkeella.

Mä olen käyttänyt Skin Resculpting Treatmentia nyt hieman alle kuukauden ajan, ja olen huomannut että iho on kiinteytynyt ja tullut pehmeämmäksi. Raskausarvet ovat haalentuneet entisestään, ja ne eivät tunnu aivan yhtä syviltä enää. Kokonaan niitä ei varmasti saa pois ikinä, eikä tarvitsekaan, ovathan ne muistoja kolmesta uskomattomasta raskausajasta, ja meidän kolmesta ihanasta tytöstä. Mutta kiva että ohut iho on saanut elastisuutta ja pehmeyttä, eikä ole enää niin ohutta ja arkaa. Mun iho on paljon kiinteämmän tuntuinen nyt, ja se on itselleni se tärkein muutos.

Tärkeintä on terveet elämäntavat, liikunta ja runsas veden juominen, mutta kyllä tämä on ainakin mun ihon kuntoa selkeästi kohentanut. Toki itsekin olen samaan aikaan aloittanut säännöllisen liikunnan harrastamisen personal trainerin opastuksella, juonut paljon vettä ja syönyt melko terveellisesti. Selluliittipuolesta mulla ei ole kokemusta, mutta uskoisin että tämä hoitomuoto auttaa hyvinkin selluliitin hoidossa, sen perusteella miten se on toiminut mun ihon kanssa.

Hoito ei ole lainkaan kivuliasta, vaan se tuntuu sellaiselta hassulta kevyeltä ”tikustelulta”. Ei yhtään sen pahemmalta kuin kasvojen mikroneulaus, ja tietty kropan iho ei muutenkaan ole niin herkkää kuin kasvojen. Etenkin tuo Cryogelin levittäminen tuntuu niin ihanalta ja olenkin ottanut rutiiniksi rullailla aina treenin ja suihkun jälkeen, kun se virkistää ja viilentää sitten niin mukavasti. En ole muistanut rullailla ihan joka päivä, sillä vauva-arjessa on paljon muutakin mielessä kuin ihonhoito. Mutta silti tämä on vaikuttanut positiivisesti mun ihon kuntoon, vai mitä sanotte ennen-jälkeen -kuvista?

LUKIJATARJOUS: Jos innostuitte tuotteesta tai kaipaatte apua raskausarpiin tai selluliitin hoitoon, teille on nyt mahtava tarjous Swiss Clinicille! Mun blogin lukijat saavat nyt koodilla IINABODY20 20€ alennuksen Swiss Skin Resculpting Treatmentista, eli sille jää hintaa vain 79 euroa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Huh, mistähän sitä aloittaisi. Nyt ei ole luvassa joulukuulumisia, vaikka niitä olisikin hauska kirjoittaa, nyt on luvassa uutisia joita olen pantannut sisälläni pienen ikuisuuden, omaten päivä päivältä kasvaneen halun huutaa ja kiljua koko maailmalle mitä on tapahtumassa. Salailu on rankkaa, etenkin jos on tälläinen hätähousu kuin minä. Mutta tänään mä saan viimein kertoa!

Joku teistä ehti jo ehkä lukea että Kideblogit lopettaa toimintansa vuoden vaihteessa. Tämä päätös oli yhteinen ja pitkään harkittu. En missään nimessä koe tehneeni virhettä, kun valitsin Kideblogit niin pitkään kaiken muun ohi. Tämä tie piti katsoa loppuun, ja nähdä mitä siitä tulee. Olen oppinut paljon, kun olen saanut olla mukana pyörittämässä meidän pientä portaalia, mutta kieltämättä olen kaivannut myös askelta uusien haasteiden suuntaan. Tänä vuonna on tuntunut, että junnaan paikallani, kun kaikki muut menevät eteenpäin.

Kideblogit oli mun blogikotina kaksi vuotta, ja sinä aikana olen oppinut blogimaailmasta ihan älyttömästi. Ensin bloggaajana, ja sitten myös itse osakkaana. Osakkuus kuitenkin otti enemmän kuin antoi, vaikka hienolta kuulostikin.  Tätä hommaa on tehty rakkaudella ja antaumuksella, mutta kun kaikilla on pulaa ajasta ja voimavaroista, ei se yksinkertaisesti enää riitä. On aika priorisoida, ja mä valitsen mun blogin.

Tammikuun 12. päivä mä siirryn takaisin ”pelkäksi” bloggaajaksi ja aloitan kirjoittamisen osoitteessa butimahumannotasandwich.indiedays.com

Mä olen helpottunut ja ihan sanoinkuvaamattoman innoissani muutosta. On mieletöntä päästä Indiedaysille, monien ystävieni ja huippubloggaajien joukkoon. Indiedays on tullut tutuksi vuosien aikana erilaisten tapahtumien ja tietysti myös ystävieni kautta, ja en voisi kyllä kuvitella parempaa tulevaa blogikotia itselleni. Indiedaysin sivuilla julkaistiin tiedote mun siirrosta jo viime viikon perjantaina, ja sen jälkeen muutama teistä on muuttoni jo huomannutkin, ja asiasta kysellyt. Mä pahoittelen, etten aiemmin voinut ottaa kantaa asiaan vaikka se jo julkista tietoa olikin.

Uskon, että Indiedaysin upeassa ja kannustavassa ympäristössä mulla on mahdollisuus viedä blogia taas isompi askel eteenpäin. Siellä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä jatkuvasti, ja takana on kokenut ja osaava porukka. Tämän vuoden olen pyörittänyt sekä blogia, että ollut mukana portaalin pyörityksessä ja silti olen rutistanut ulos enemmän postauksia kuin koskaan aiemmin. Toivon siis, että se aika jota nyt jää blogille enemmän, näkyy myös postauksissa ja blogin laadussa positiivisesti!

Uskon myös, että tämän muuton myötä mun stressitaakka pienenee aimo annoksen, ja mulle jää aikaa myös itselleni perhearjen pyörityksen ja blogihommien lisäksi, ja se jos mikä on tavoittelemisen arvoista. Blogin kannalta muutto on toivottavasti teidänkin mielestä ainoastaan positiivinen juttu. Jos meininki johonkin suuntaan muuttuu blogissa, niin toivottavasti vielä laadukkaampaan. Omasta kynästäni en ole luopumassa, päinvastoin, musta tuntuu että tämän pitkän salailun jälkeen mä voin vihdoinkin kirjoittaa taas vapaasti ja toteuttaa itseäni.

Mä haluan kiittää teitä kaikkia siitä, että olette pysyneet mukana nämä vuodet. Teidän ansiosta mä olen tässä nyt, parin viikon päässä erään pitkäaikaisen haaveeni toteutumisesta. Toivottavasti te kaikki seuraatte perässä myös uuteen osoitteeseen! Merkitkää kirjanmerkkeihin butimahumannotasandwich.indiedays.com sillä 12.1. tulee nopeammin kuin uskoisikaan!

Sinne asti kuulumiset löytyvät edelleen täältä, ja tietenkin facebook-sivuja ja instagramia seuraamalla pysytte aina kartalla, sillä muistuttelen muutosta niissä aivan varmasti. Kiitos myös jokaiselle Kidebloggaajalle näistä vuosista, vertaistuesta, myöhäisillan syvällisistä keskusteluista ja kaikesta mitä olen teiltä oppinut. Meillä oli hieno porukka loppuun asti <3

Aivan ihanaa joulupäivää kaikille, mä kirjoitan teille joulukuulumisia mahdollisimman pian, kunhan olen ensin sulatellut tätä aihetta hetken itse, ja saanut joulujutut purkkiin.

Mun 12:sta viikon ohjelmasta on nyt takana neljä täyttä viikkoa, ja tämä viidennen viikon maanantai. Lupasin päivitellä ennen-jälkeen-kuvia neljän viikon välein, joten tänään on ensimmäisen välietapin aika. Takana on niin monta lenkkiä, että olen seonnut laskuissa, ja liikesarjojen toistoja jo varmaan satoja, ellei tuhansia. Mulle on kertynyt omat suosikkireitit, ihan paras juoksusoittolista täynnä kunnon mättömusiikkia, ja rutiinit siihen, milloin ja missä treenaan.

Viime viikon flunssa vähän verotti voimia, ja olinkin kokonaan liikkumatta pisimmän aikani sitten ohjelman aloituksen, viisi päivää. Kolmannen päivän kohdalla jo tuntui että olisi niiiiiin kiva päästä vaan lenkille eikä lahnata sohvalla, mutta onneksi lepäsin kunnolla. Kun sitten vihdoin aloitin treenaamisen kevyellä lenkillä, se ei tuntunut yhtään sen pahemmalta kuin normaalistikaan. Pelkäsin että olisi vaikea päästä takaisin kiinni rytmiin, mutta hyvin tämä on sujunut, ja circuit-treenitkin tuntuneet samalta kuin ennen taukoa, hirveältä mutta ihanalta siis.

Mä en ottanut mitään mittoja itsestäni aloittaessani treenauksen, enkä aio ottaa jatkossakaan. Mulle merkkaa eniten oma hyvä fiilis ja se että peilikuvassa huomaa kehityksen. Mä oon lisännyt huomattavasti päivittäisen syömäni ruoan määrää, ja juon nykyään paljon enemmän vettä. Olen myös huomannut että mulla on paljon vähemmän niskajumitusta ja päänsärkyjä, koska mun ryhti on parantunut huomattavasti! Olen kiinnittänyt erityishuomiota siihen että pidän selän suorana tehdessäni liikkeitä, ja juostessa tietenkin myös. En edes tajunnut ennen tätä, miten surkea ryhti mulla ennen oli!

Ohjelma muuttuu nyt astetta rankemmaksi, kun viides viikko on alkanut. Toistoja on tullut lisää, liikkeet ovat haastavampia, ja lenkit pidempiä. Ihanaa päästä taas testaamaan itseään, sillä edellisten ohjelmien toistot menivät jo suhteellisen helposti, ilman että piti purra hammasta. Lihaksia ei todella ole näkyvissä vielä, mutta kiinteytystä ehkä jo jonkin verran. Vaatteissa on mukavampi olla kun farkkujen tai juoksuhousujen vyötärönauha ei purista, ja iltaisin ei ole turvonnut ja ällöttävä olo. Seuraavaksi pitää lisätä painoja harjoituksiin, joissa painoja käytetään, ja jatkaa vain ahkeraa treenaamista.

Oikeesti, miettikää, noissa ennen-kuvissa mä oikeasti seisoin mun parhaassa ryhdissä jonka sain aikaan. Järkkyä! Mua hävettää miten kumarassa oon kulkenut jo varmaan vuosia. Ihmekään että on ”vähän” särkenyt päätä kun niska ja selkä ovat olleet niin huonossa asennossa. Ehkä treenaaminen tuo helpotuksen mua raskauksien jälkeen sitkeästi aina ajoittain piinanneisiin migreeneihinkin, who knows?

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Tämä viikko on kahdentoista viikon treeniohjelmani kolmas viikko. Tähän mennessä olen käynyt ohjelman mukaisesti 7 kertaa lenkillä (lenkkeilyn aloitin tosin jo viikkoa aiemmin eli yhteensä 10 kertaa säännöllisesti), tehnyt 8 circuit-treeniä ja venyttely- eli palautumistreenit kahdesti. En ole luistanut yhdestäkään treenistä kertaakaan, eikä oikeastaan ole tehnyt edes mieli. Herkkulakko koki viikonloppuna kolauksen, sunnuntai-iltana mä ratkesin lohtusuklaaseen, mutta sen kyllä suon itselleni. Mulla oli hyvä syy.

Muuten olen pysytellyt herkuista erossa, ja yrittänyt käyttää mielikuvitusta ja keksiä kaikkea terveellistä, vaihtelevaa ja monipuolista syötävää herkkujen tilalle. Vieraita varten olen leiponut kyllä mustikka- ja omenapiirakkaa, mutta molemmista olen jättänyt sokerin pois ja molempia syönyt vain yhden palan. Mun ohjelmassa cheat-mealsit ovat sallittuja, mutta varsinaisia herkkupäiviä ei ole. Eli joskus saa syödä yhdellä aterialla mitä mieli tekee mäkkiateriasta roiskeläppäpizzaan tai suklaakakkuun, kunhan ei tee niin koko päivää. Mielestäni se kuulostaa fiksulta, ja mahdollistaa käynnit ravintolassa tai kahvilla, tai juurikin satunnaiset lohtusuklaat.

Ohjelma jota noudatan, on Kayla Itsines Bikini Body Guide, joka on siis hänen kotisivuiltaan ostettava e-book. Eli kirja ostetaan netistä, minkä jälkeen saa latauslinkin sähköpostiin. Sen jälkeen BBG:tä voi lukea koneella, tabletilla tai puhelimella. Kayla Itsines on australialainen personal trainer, joka on kehittänyt ohjelman naisille, jotka haaveilevat juuri sellaisesta kropasta kuin minäkin. Ohjelmaa voi toteuttaa salilla tai kotona, juuri silloin kun itselle sopii. Ohjeet ovat tarkkoja, mikä sopii mulle, koska jos mulle jää yhtään arpomisen varaa, mä luistan. Tarkalla viikko-ohjelmalla syntyy myös tuloksia.

Ohjelmaa toteuttaakseen tarvitsee jonkinverran apuvälineitä, mutta ei mitään sellaista mitä ei löytyisi lähiostarilta. Multa löytyi jo aiemmin kahvakuula, ja lisäksi olen ostanut hyppynarun ja 1,5kg käsipainot. Voin muuten kertoa että ei ole hyppynarulla hyppiminen enää yhtään niin kivaa kuin ala-asteikäisenä. Silloin sitä jaksoi hyppiä kaikenmaailman leikkejä tuntikaupalla kavereiden kanssa. Nyt vaaditut kaksi minuuttia ovat enemmän kuin tarpeeksi, hah.

Tykkään siitä, että ohjelmat vaihtuvat kokoajan, ja 12 viikon aikana yksi tietty circuit-treeni tehdään vain kaksi kertaa, eli esimerkiksi 1 & 3 -viikkojen ma-, ke- ja pe-treenit ovat samat, kuten myös ja 2&4-viikkojen, etc. Maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina on myös aina eri treenit siis.  Mä kyllästyn nopeasti, ja ajatus saman treenin puurtamisesta viikosta toiseen olisi tosi puuduttava, tämä toimii mulle henkilökohtaisesti paljon paremmin.

Mua on etenkin hämmentänyt se, miten nopeasti kunto kohoaa. Ensimmäisellä viikolla lihakset olivat jumissa koko viikon, mutta sen jälkeen ei ole ollut vaikeuksia kyykistyä tai nauraa kertaakaan lihaskipujen takia. Juoksulenkit ovat pidentyneet kerta kerralta kuin huomaamatta, ja siinä missä ekoilla kerroilla tuntui että kuolee siinä vaiheessa kun oli menossa viimeiset sata metriä, nyt pystyn vaikka kiristämään tahtia puolivälissä matkaa ja juoksemaan kovempaa vauhtia kohti kotia. Juoksu tuntuu hyvältä, ihan mahtavalta.

Ensimmäistä kertaa tanssiharrastuksen lopetuksen jälkeen musta tuntuu siltä, että mä oon löytänyt liikunnan ilon. Mä en nauti ehkä circuit-treeneistä, sellaista hampaat irvessä hikikarpalot valuen vääntämistähän ne ovat, mutta se fiilis niiden jälkeen, muy bien! Juoksulenkeistä nautin ihan hurjasti, ja oikeastaan ilta tuntuu tyhjältä niinä päivinä, kun ohjelmassa ei ole lenkkiä. Ei sillä että tekeminen loppuisi kesken, sitä lenkin hyvää fiilistä ja rauhaa jää vaan kaipaamaan. Kaksi ja puoli viikkoa, ja näin suuri henkinen muutos on jo tapahtunut. Fyysinen muutos on havaittavissa ennenkaikkea kunnossa, ja toki myös siinä, että olo ei ole niin turvonnut, hankala ja huonokuntoinen kokoajan.

Lenkkeilyä piristivät Casallin arvonnasta pari viikkoa sitten voitetut Sculpture-leggingssit, ja nyt olenkin enää juoksutakkia vailla. Kylmempinä päivinä huppari tai college ei enää riitä, vaan lenkkiä aloittaessa on kylmä. Mä en tiedä juoksutakeista mitään, eli saa suositella jotain joka olisi mahdollisimman pitkään käytettävissä syksyllä. Mulle on ihan sama onko se H&M:ltä vai Nikelta, mutta sen pitäisi olla hengittävä ja tosiaan monipuolinen, sellainen ettei tarvitsisi välttämättä ostaa talveksi uutta. Juoksuvaatteissa saa muutenkin neuvoa, välillä tuntuu että on vaikea arvioida mitä kannattaisi pukea lenkille päälle, etenkin niinä kylmempinä päivinä. Lenkin alkaessa tosiaan on kylmä, ja loppumatkasta tuntuu että collegeen tukehtuu.

Kuten sanoinkin silloin ekaa kertaa muutoksesta kirjoittaessani, että treeneistä on vaikeampi luistaa jos lupaa jakaa lenkkikuvia tunnollisesti kaikille teille, se todella on ollut niin. Lisäksi olen lähettänyt Otolle jokaisen circuitin jälkeen Whatsappissa kuvan mun punaisesta ja hikisestä ällönaamasta, haha. Otto varmaan tykkää. Se kyllä uskoo että mä treenaan, mutta mä keräänkin todisteita itselleni. Tuntuu hyvältä katsoa jälkeenpäin niitä kaikkia kuvia, ja tietää tehneensä kovan työn.

Mä tulen kirjoittamaan treenaamisen edistyksestä jatkossakin, mutta ennen-jälkeen-kuvia en viitsi jakaa liian usein. Ajattelin laittaa kuvat 4, 8 ja 12 viikon kohdalla, koska neljän viikon välein ohjelmat muuttuvat rankemmiksi. Mulla on tästä niin hyvä fiilis, edelleen! Kiitos tsempistä teille kaikille myös <3

Palailen huomenna! Hyvää yötä kaikille<3

Nyt loppuu koko kesän kestänyt hälläväliä-ruokavalio, Kinder Bueno -addiktio ja sohvalla röhnöttäminen. Nyt alkaa uusi elämäntapa, terveellinen sellainen. Olen kirjoittanut blogissani monta kertaa siitä, että en harrasta mitään sen kummempaa liikuntaa, satunnaisia lenkkejä tai ajoittaisia kahvakuulatreeni-innostuksia lukuunottamatta. Olen kirjoittanut että yritän noudattaa suhteellisen terveellistä ruokavaliota, vaikka välillä sorrunkin fanipaloihin ja buenoihin. Olen tuskastellut ajanpuutetta, kiirettä ja motivaation puutetta.

Nyt olen kuitenkin tehnyt sen, mistä niin monta vuotta olen vain puhunut. Ottanut itseäni niskasta kiinni. Omaksunut uuden rutiinin arkeen, lenkkeilyn, josta on oikeasti tullut rutiini. Siinä suurena apuna on ollut ystäväni Oona, jonka kanssa lenkkeilystä ei ole voinut luistaa, sillä en tietenkään halua tuottaa ystävälle pettymystä jämähtämällä kotiin, ja mahdollisesti pilaamalla toisenkin hyvin alkanutta lenkkeilyuraa omalla laiskuudellani. Aloitin urheilemisen lenkkeilyllä juuri siksi, että se on niin helppoa, etenkin ystävän kanssa. Halusin tuoda arkeen sen tavan, että viikko tuntuisi oudolta ja kummalliselta ilman urheilua, ei sen kanssa.

Tänään aloitin lenkkeilyn lisäksi 12:n viikon treeniohjelman, johon tutustuin Kidekollegojeni ansiosta, kun me juteltiin ihan muuten vaan urheilusta. Meidän porukka on tiivis, ja tsemppaa toisiaan tilanteessa kuin tilanteessa, ja toisten postatessa ryhmäkeskusteluun treenikuvia sitä innostuu itsekin. 12:ssa viikossa toivon, että saan muutettua elämäntapojani pysyvästi. Treeniohjelmaan kuuluu myös ruokavalio, ei mikään dieetti, vaan ohjenuora koko elämän kestävään terveelliseen syömiseen. Ohjelma painottaa nimenomaan sitä, että syö tarpeeksi, enkä mä aio pudottaa painoa grammaakaan, vaan muuttaa rasvakudoksen lihakseksi, ainakin toivottavasti.

Tämän päivän circuit-treenin jälkeen mulla on jalat aivan tuusannuuskana. Tunne on ihana, paras ja motivoiva. Mä tiedän että aamulla lihakset ovat vielä kipeämmät, eikös se seuraava päivä ole aina pahempi. Mutta odotan myös innolla huomista lenkkiä, ja keskiviikon seuraavaa circuitia. Haluan haastaa itseäni, ja päästä näkemään tuloksia. Ohjelma lupaa näkyviä tuloksia jo 12:ssa viikossa, mutta mä en halua vielä hehkuttaa sitä teille, kun en tosiaankaan voi tietää varmasti että toimiiko se. Aion nyt kuitenkin sitoutua tähän 12:n viikkoon, ja kun ne viikot ovat ohi, mä kerron muutoksesta, treenistä ja ohjelman toimivuudesta kaiken teille!

Nappasin viikonloppuna ennen-kuvat, ja en voi väittää etteikö mua ahdistaisi laittaa niitä tämän tekstin alle. Vaikka olen tavallaan ihan tyytyväinen kroppaani, olen kuitenkin siitä epävarma silloin, kun en seiso kropalleni edullisessa asennossa tai ole pukeutunut kropan hyviä puolia korostaviin vaatteisiin. Mä en koskaan kritisoi kroppaani tyttöjen kuullen, tai puristele jenkkiksiä peilin edessä heidän ollessa hereillä, mutta yksin omassa arvioivassa seurassani mä näen kyllä kropan johon en ole niin tyytyväinen kuin haluaisin olla. Tässä ne kuvat nyt sitten ovat, jostainhan sitä on pakko lähteä liikkeelle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on oikeasti sellainen fiilis, että mä pystyn tähän. Ihanien ystävien lisäksi suurena motivaattorina toimii myös Otto, joka on valmis muutokseen myös. Paras motivaattori on kuitenkin se, että sanoo tavoitteen ääneen, sillä niinkin suurelle joukolle kuin teitä siellä ruutujen takana on lukemassa, olisi noloa kertoa 12 viikon kuluttua, että hups en jaksanutkaan treenata, täällä mä vedän taas buenoja sohvalla. Ainakin lenkkeilyn kohdalla lupaus blogissa säännöllisistä 3krt/vko lenkeistä on pitänyt, ja niin se saa pitää myös tämän elämäntaparemontin kanssa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ja kiitos siitä että olette siellä. Te teette mun elämästä moninverroin parempaa<3