Pientä luksusta arkeen

19.06.2016

Olen mukana Indiedaysin ja NIVEAn Caring Shower Silk Mousse -kampanjassa, jossa testattiin Nivean uutta, nimensä mukaista, suihkumoussea. Mousse tarjoaa aivan erilaisen vaihtoehdon perinteisille suihkusaippuoille pehmeällä, jopa muotovaahtomaisella koostumuksellaan. Mun mielestä oli mahtavaa päästä kokeilemaan ihan uudenlaista tuotetta, koska suihkumousse on ainoa laatuaan, ja kieltämättä se oli ihanan pehmeää ja silkkistä. Tykkään itse vaahtomaisesta koostumuksesta myös itseruskettavissa ja meikinpuhdistusaineissa, joten miksipä en siis suihkumoussessakin.

Arki on meidän perheessä aika hektistä meille vanhemmille, kun yritetään töistä huolimatta antaa lapsille kiireetön arki. Siksi mun oma aika on usein aika minimissä, kun teen töitä vain lasten nukkuessa tai ollessa päiväkodissa. Monesti käy niin että päivän ainoa oma rauhallinen hetki on suihkussa käynti, ja siksi siihen hetkeen mielellään lisää jotain pientä ekstraa. Oli se sitten pitkä kuuma suihku illalla ennen nukkumaanmenoa, tai pikasuihku aamulla ennen töihin lähtöä, on ihanaa että voi helliä ihoa pehmeällä moussella ja nauttia hetken ihanasta tuoksusta ja rauhasta, jossa kuuluu vain suihkun kohina.

Mulla on vielä meidän Mallorcan reissun ja auringossa oleskelun jäljiltä kuiva iho, ja se janoaa kosteutusta sekä suihkun aikana että sen jälkeen. Mun suurimmaksi lemppariksi kolmesta erilaisesta NIVEA Caring Shower Silk Moussesta nousikin vaaleansininen Soft, joka sisältää rauhoittavaa ja ravitsevaa manteliöljyä ja jättää ihon unelman pehmeäksi.

NIVEA Caring Shower Silk Mousseja on saatavilla siis kolmea erilaista, Softin lisäksi, liila Smooth joka sisältää silkkiuutetta ja tekee ihosta täydellisen sileän, sekä tummansininen Care joka sisältää eteerisiä öljyjä ja tekee ihon kimmoisan ja täyteläisen tuntuiseksi suihkun jälkeenkin. Ylelliset suihkumousset sopivat kaikille ihotyypeille ja ovat jo saatavilla tavarataloista sekä kaikista K-ruokakaupoista.

Arvatkaa mitä mulle muuten paljastettiin: Jos suihkumoussea pursottaa lautaselle ja antaa sen hengata siinä pari tuntia, voi lautasen kääntää ylösalaisin eikä mousse valu tai haihdu tai lässähdä! Tätähän oli tietenkin pakko kokeilla lasten kanssa. Ei ehkä sitä mihin tuote on tarkoitettu, mutta tästähän voi lasten kanssa myös taiteilla vaikka vaahtotaideteoksia!

LUKIJAKILPAILU: Miten sinä hemmottelet itseäsi kiireisen arjen keskellä? Vastaa kysymykseen ja osallistut kolmen NIVEA Caring Shower Silk Mousse -tuotepaketin arvontaan. Kukin paketti sisältää kolme tuotetta. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajille ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta päättyy 24.6.2016 klo 22.00. Onnea arvontaan!

Ihanaa ja pehmeää sunnuntaipäivää kaikille <3


Potkupyörästä polkupyörään siirtyminen

09.06.2016

Saatiin jokin aika sitten Polkupedista Tiaralle uusi 16-tuumainen Puky polkupyörä*. Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aikaa sitten, mutta en vaan ole saanut tehtyä. Nyt kuitenkin kokosin yhteen meidän kokemukset siirtymisestä potkupyörästä polkupyörään, sekä fiilikset uudesta pyörästä ja vinkit pyörän valintaan.

Alussa me jännättiin Oton kanssa, että voiko se tosiaan olla mahdollista että pyöräilyn opetteluun ei tarvittaisi apurattaita. Jo eka kerralla kun neiti kiipesi pyörän satulaan alkoi tasapaino kuitenkin löytyä ja hän tiesi heti miten poljetaan. Tyttö kiljui tyytyväisenä ja polki eteenpäin, ja me juostiin sydän syrjällään perässä Oton kanssa kevyesti kiinni pitäen. Hyvää treeniä siinä pyörän perässä juostessa on ainakin saanut. Nyt ei tarvitse enää pitää kiinni, mutta juostaan edelleen perässä.

Potkupyörästä on ollut ainakin meidän kokemuksen mukaan kuitenkin rutkasti hyötyä, sillä tasapaino löytyi tosi nopeasti myös polkupyörällä, ja tuntuma pyörään oli hyvä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää ennen polkupyörän hankkimista, sillä potkupyörän kanssa oppii nimenomaan pitämään itse sitä pyörää pystyssä. Lisäksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä.

Polkemista Tiara oli harjoitellut päiväkodin kolmipyöräisillä, joten sekin tekniikka oli jo hallussa. Toistaiseksi ollaan pysytty ihan lähialueilla eikä lähdetty kauas, mutta mulla on kova luotto että me lähdetään pian pyöräretkelle yhdessä.  Vielä pari kertaa harjoitellaan kääntymistä, pysähtymistä ja ohjausta, ja sitten tämäkin hermoheikko äiti uskaltautuu jo kotitalon viereistä aukiota kauemmaksi. Musta on hyvä vaan harjoitella turvallisessa lähiympäristössä aluksi, että saa tarpeeksi varmuutta.

Me valittiin 16-tuumainen pyörä, joka sopii 3-vuotiaasta ylöspäin tai yli 100cm  pituiselle lapselle. Meidän neidillä pituutta siis 102cm, ja koko on oikein hyvä. Pyörässä on alumiinirunko, joka on matala niin että lapsen on helppo nousta sen selkään. Satulan ja ohjaustangon korkeutta voi tietenkin säätää, ja tärkeää on myös se etteivät ne ole liian matalalla, sillä liian matalalla olevan satulan kanssa lapsi ei saa polkemiseen tarpeeksi voimaa.

Samalla kun saatiin Tipalle käyttöön uusi pyörä, annettiin vaihdossa takaisin Polkupedille viime vuonna Zeldalle käyttöön saatu minikokoinen potkupyörä, ja Zelda vaihtoi Tiaran vanhaan isompaan potkupyörään. Minipotkupyörä oli edelleen ihan priimakunnossa vaikka sillä on kulutettu asfaltteja ihan huolella vuoden verran. Pukyn potkupyöristä löytyy käyttökokemuksia Zeldan osalta pienemmästä Puky LR M -potkupyörästä ja Tiaran osalta suuremmasta Puky LR L -potkupyörästä.

Tämä vaihdos oli myös oikein hyvä, sillä kuopus on venähtänyt vuodessa melkein siskonsa mittaiseksi ja vanha potkupyörä oli auttamattomasti liian pieni. Nyt hän potkii ketterästi menemään uudellavanhalla L-kokoisella potkupyörällään.

Kyllä tuntuu uskomattomalta, että minun esikoisvauvani osaa jo pyöräillä! Muutamat liikutuksen kyynelet olen tirauttanut, se vaan jotenkin tuntui niin hurjalta että ihan tosiaan aikaa on kulunut niin paljon että tyyppi polkee jo menemään. En malta odottaa että päästään kunnolla lenkille, niin että mä juoksen ja hän polkee, siitä tulee huippua!

Ihanaa että ainakin esikoisen pyöräilemään oppiminen meni näin kivuttomasti. Itse muistan purreeni hammasta harjoitellessani punavalkoisella pyörälläni ilman apurattaita polkemista, ja kaatuneenikin monta kertaa. Ja taisin oppia pyöräilemään ilman apuarattaita vasta 6-vuotiaana. 90-luvulla ei vielä potkupyöriä ollutkaan, ja apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä oppia kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Siksi kai se harjoittelu niin takkusikin, kun tasapainoa oli vaikea hallita kun samaan aikaan piti tehdä kaikki päinvastoin kun oli tottunut tekemään. Onneksi nykyään on helpompaa kuin mun lapsuudessa!

Miten teillä on sujunut potkupyörästä polkupyörään vaihto tai pyöräilemään opettelu?