Potkupyörästä polkupyörään siirtyminen

09.06.2016

Saatiin jokin aika sitten Polkupedista Tiaralle uusi 16-tuumainen Puky polkupyörä*. Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aikaa sitten, mutta en vaan ole saanut tehtyä. Nyt kuitenkin kokosin yhteen meidän kokemukset siirtymisestä potkupyörästä polkupyörään, sekä fiilikset uudesta pyörästä ja vinkit pyörän valintaan.

Alussa me jännättiin Oton kanssa, että voiko se tosiaan olla mahdollista että pyöräilyn opetteluun ei tarvittaisi apurattaita. Jo eka kerralla kun neiti kiipesi pyörän satulaan alkoi tasapaino kuitenkin löytyä ja hän tiesi heti miten poljetaan. Tyttö kiljui tyytyväisenä ja polki eteenpäin, ja me juostiin sydän syrjällään perässä Oton kanssa kevyesti kiinni pitäen. Hyvää treeniä siinä pyörän perässä juostessa on ainakin saanut. Nyt ei tarvitse enää pitää kiinni, mutta juostaan edelleen perässä.

Potkupyörästä on ollut ainakin meidän kokemuksen mukaan kuitenkin rutkasti hyötyä, sillä tasapaino löytyi tosi nopeasti myös polkupyörällä, ja tuntuma pyörään oli hyvä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää ennen polkupyörän hankkimista, sillä potkupyörän kanssa oppii nimenomaan pitämään itse sitä pyörää pystyssä. Lisäksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä.

Polkemista Tiara oli harjoitellut päiväkodin kolmipyöräisillä, joten sekin tekniikka oli jo hallussa. Toistaiseksi ollaan pysytty ihan lähialueilla eikä lähdetty kauas, mutta mulla on kova luotto että me lähdetään pian pyöräretkelle yhdessä.  Vielä pari kertaa harjoitellaan kääntymistä, pysähtymistä ja ohjausta, ja sitten tämäkin hermoheikko äiti uskaltautuu jo kotitalon viereistä aukiota kauemmaksi. Musta on hyvä vaan harjoitella turvallisessa lähiympäristössä aluksi, että saa tarpeeksi varmuutta.

Me valittiin 16-tuumainen pyörä, joka sopii 3-vuotiaasta ylöspäin tai yli 100cm  pituiselle lapselle. Meidän neidillä pituutta siis 102cm, ja koko on oikein hyvä. Pyörässä on alumiinirunko, joka on matala niin että lapsen on helppo nousta sen selkään. Satulan ja ohjaustangon korkeutta voi tietenkin säätää, ja tärkeää on myös se etteivät ne ole liian matalalla, sillä liian matalalla olevan satulan kanssa lapsi ei saa polkemiseen tarpeeksi voimaa.

Samalla kun saatiin Tipalle käyttöön uusi pyörä, annettiin vaihdossa takaisin Polkupedille viime vuonna Zeldalle käyttöön saatu minikokoinen potkupyörä, ja Zelda vaihtoi Tiaran vanhaan isompaan potkupyörään. Minipotkupyörä oli edelleen ihan priimakunnossa vaikka sillä on kulutettu asfaltteja ihan huolella vuoden verran. Pukyn potkupyöristä löytyy käyttökokemuksia Zeldan osalta pienemmästä Puky LR M -potkupyörästä ja Tiaran osalta suuremmasta Puky LR L -potkupyörästä.

Tämä vaihdos oli myös oikein hyvä, sillä kuopus on venähtänyt vuodessa melkein siskonsa mittaiseksi ja vanha potkupyörä oli auttamattomasti liian pieni. Nyt hän potkii ketterästi menemään uudellavanhalla L-kokoisella potkupyörällään.

Kyllä tuntuu uskomattomalta, että minun esikoisvauvani osaa jo pyöräillä! Muutamat liikutuksen kyynelet olen tirauttanut, se vaan jotenkin tuntui niin hurjalta että ihan tosiaan aikaa on kulunut niin paljon että tyyppi polkee jo menemään. En malta odottaa että päästään kunnolla lenkille, niin että mä juoksen ja hän polkee, siitä tulee huippua!

Ihanaa että ainakin esikoisen pyöräilemään oppiminen meni näin kivuttomasti. Itse muistan purreeni hammasta harjoitellessani punavalkoisella pyörälläni ilman apurattaita polkemista, ja kaatuneenikin monta kertaa. Ja taisin oppia pyöräilemään ilman apuarattaita vasta 6-vuotiaana. 90-luvulla ei vielä potkupyöriä ollutkaan, ja apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä oppia kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Siksi kai se harjoittelu niin takkusikin, kun tasapainoa oli vaikea hallita kun samaan aikaan piti tehdä kaikki päinvastoin kun oli tottunut tekemään. Onneksi nykyään on helpompaa kuin mun lapsuudessa!

Miten teillä on sujunut potkupyörästä polkupyörään vaihto tai pyöräilemään opettelu?


No Responses to “Potkupyörästä polkupyörään siirtyminen”

  1. Äiti sanoo:

    Meillä on sama projekti meneillään 4veen kanssa, välillä pätkiä menee yksin, hieman vielä huojumista on. Ei ole appareita käytössä. Työntökahva.
    Apparit ei todellakaan auta pyöräilyn oppimisessa! Lapsi pystyy niillä kyllä ajamaan yksin pyörää mutta ei muuta. Esikoinen oppi 5v:na kun otettiin apparit kylmästi irti ja harjoiteltiin pari iltaa.

  2. Iina sanoo:

    Itse haaveilin myös potkupyörästä, mutta pojalla kun on kampurajalka ja lättäjalka sanoi fysioterapeutti jyrkän ei:n, potkupyörässä jalka menee virheasentoon kun taas polkupyörä on hyvää harjoitusta jalan oikean asennon saavuttamiseksi. Kun muutenkin jalalla on taipumus kääntyä virheasentoon on potkupyörästä enemmän haittaa kuin hyötyä. Saa nähdä miten meillä ikinä opitaan ajamaan ilman apurattaita.

  3. neito sanoo:

    Meillä tytöllä oli aluksi potkupyörä ja siirtymä tavalliseen pyörään kävi tosi helposti. Tyttö sai potkupyörän 2 veenä ja oppi tosi nopsaa ajamaan sillä. Tämä oli keväällä ja sitten syksyllä mies kokeili huvikseen mitä tyttö tykkää tavallisesta polkupyörästä. Tyttö ajeli sitten hieman alta 3 veenä polkupyörällä ihan sujuvasti potkittuaan kevään ja kesän potkupyörällä. Lähtö hoitui sillä, että iskä lykkäsi tytön liikkeelle ja tyttö polki. Kunnolla tyttö oppi ajamaan tavallisella pyörällä sitten kolme vuotiaana seuraavan keväänä. Niin, että itse sai pyörän liikkeelle ja pääsi pois itsekin.

    Sellainen vinkki pyöräilyn harjoitteluun, että pyörästä ei kannata pitää kiinni vaan lapsesta. Jos pidät pyörästä / työntökahvasta kiinni, niin lapsi ei opi hallitsemaan omaa kehoaan pyörän kanssa. Pidä lapsen niskasta / hartiaseudulta kiinni. Tämä vinkki on kuultu fysioterapeutilta.

  4. Rebekka sanoo:

    Silloin kun itse olin lapsi (myöskin ihanalla 90-luvulla), niin me harjoiteltiin pyöräilyä niin että kun olin tarpeeksi saanut varmuutta ja tuntumaa pyörällä polkemiseen apupyöriwn kanssa, isä nosti molempia apupyöriä muutaman sentin maasta irti. Näin lapsella on se henkinen turva niistä appareista ja jos pyörä kesken pyöräilyä kallistuu niin apupyörä ottaa kuitenkin maahan kiinni eikä pieni pyöräilijäpäöse kaatumaan niin helposti. Samalla kuitenkin apupyörät eivät enää pidä pyörää kokonaan pystyssä ja lapsella on mahdollisuus opetella pitämään pyörä tasapainossa ja kallistamaan sen verran kun kääntymiseen tarvitaan.

    Musta toi systeemi oli aika hyvin keksitty ja sen avulla ainakin itse opin polkemaan kokonaan ilman apupyöriä myöskin neljä vuotiaana! Toki nyt kun eletään 2010-luvulla ja kaikkea hienompaa on keksitty niin kyllä varmasti omillekkin lapsille hankin tulevaisuudessa ensin potkupyörät!

  5. Eeva sanoo:

    Ihania kuvia, miten saittekaan tällaisia kun lapset pyöräili ? :’)

  6. X sanoo:

    Mä toivoisin itse voivani joskus olla samanlainen äiti lapsilleni, jos sellaisia joskus saan 🙂 sä olet vain niin mahtava ja kirjoitat lapsistasi niin rakastavasti. Sun blogissa on muutenkin mielestäni sopivassa suhteessa lapsia, sinua itseäsi, parisuhdetta, ruokaa ja kaikkea muutakin. Tosin ruokaohjeita en muista vähään aikaan nähneeni, niitä olisi kiva saada taas 🙂 sun ohjeet on aina olleet niin kivoja, ei mitään liian gurmeeta! Olisi myös kiva lukea sun liikunnasta. Treenaatko/juoksetko tms?

  7. Nimetön sanoo:

    Kun taito on noin hyvin hallussa, niin varmasti ei montaa hetkeä mene että voit ottaa minityypin mukaan juoksulenkille.

    Meidän 4v. oppi kahdessa viikossa pyöräilemään omalla 16″ Islabikesillaan (ilman apurattaita tietty), takana parin vuoden potkupyöräily. Nyt 1kk polkemisen oppimisen jälkeen alettiin kulkemaan päiväkotiin fillarilla (lapsi omalla, aikuinen omallaan), matkaa on noin 1km (yhden hkin valtaväylän varrella, löytyy ratikkakiskoja, busseja, autoja, pyöriä ja jalankulkijoita ja 5 kpl ylitettävää suojatietä matkan varrelta — huh, alkuun oli pieni stressi, mutta nyt lapsi on jo varsin liikennekelpoinen, toki aikuinen vastaa että suojatietä ei ylitetä ennen kuin turvallisuus on varmistettu).

  8. Tarja-Leena sanoo:

    Hei!

    Meillä 3,5-vuotias on viime kesän potkupyöräillyt ja nyt kun haimme 12′ tuumaisen pyörän, hän lähti heti ajelemaan ilman apurattaita. 16′ tuumaisella ei ala vielä ajelemaan, kun ei yllä jalat maahan. Että ei muuta kuin nuoremmallekin pikku pyörä, hän varmasti osaa ajaa sillä 😉

  9. Emma sanoo:

    Mistä sun mekko on? 🙂

  10. Hmk sanoo:

    Me ostettiin Puky toissa keväänä 2-vuotiaalle ja koko kesä potkuteltiin ahkerasti.
    Nyt tänä keväänä harjoiteltiin polkupyörällä polkemista ja pari viikkoa sitten otettiin apurattaat pois ja osaa ajaa mainiosti(lapsi 3v 2kk). Kyllä potkupyöräily kannattaa 🙂

  11. Potkupyörä on kyllä loistava opettaja! Harmi ettei meidän Matildalla ja Henrikillä ollut potkupyörää.

    Ihania kuvia taas! Kirjoita joskus miten tallennat kuvat. Teetätkö? Teetkö valmiita kuvakirjoja tms? Kummallekin omat kansiot ja yhden yhteisen perheelle per kuukausi/vuosi vai miten? Mä oon tosi laiska teettämään ja se harmittaa!

  12. Ihania kesäisiä kuvia 🙂 Meilläkin loistavia kokemuksia pyöräilyn opettelusta potkupyörällä. Paljon pienempi kynnys siirtyä aikanaan polkupyörään, kun taas jos käytössä olisi ollut apupyörät (=tasapaino ei kehity).

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.