IIK! Mä tein sen, kuvasin videon jolla ihan oikeasti teen jotain muutakin kuin selitän mitä mieleen juolahtaa. Antakaa mulle anteeksi ensimmäinen kertani tässä hommassa! Hei mutta aika hauskaa, että jossain voi vielä olla eka kerta, vaikka on blogannut jo rapiat kolme vuotta. Oma hiusvideoni ei ollut ihan Dejan Cekanovic -tasoa valitettavasti, joten lisäsin alle vielä lahjakkaan herran Pantene-tutoriaalin. Hävettää suorastaan laittaa oma räpellykseni suoraan verrannolliseksi julkkisten tunnetun hiusstylistin videon kanssa, mutta minkäs teet!

Mä itse tykkään isoista laineista (ei varmaan tullut jo videolla selväksi), mutta tosiaan tismalleen samalla tekniikalla saa tehtyä myös pienempää kiharaa, etenkin jos tekee duunin vähän pikkutarkemmin kuin minä. Olen ikuisesti kiitollinen Veeralle, joka opetti kyseisen tekniikan mulle. Ja ainiin, jos joku miettii kauanko videon raakaversio, eli hiustenlaitto kokonaisuudessaan, kesti: 12 minuuttia ja 40 sekuntia. Se ei ole kovin pitkä aika, mutta siinä ajassa saa jo kivasti hiukset laitettua!

Suorat linkit videoihin TÄSSÄ (mun)  ja TÄSSÄ (Pantene) jos ne eivät jostain syystä toimi selaimessa suoraan.

Pantenen huikean arvonnan voittajaksi selviytyi Irene! Irenen kommentissa oli hyvä vinkki, joka meidän kaikkien kannattaa painaa mieleen:

Laittaisitko Irene mulle sähköpostilla (couturecouture(at)windowslive.com) yhteystietoja, niin saadaan paketti oikeaan osoitteeseen! Paljon onnea voitosta!

Postaus toteutettu yhteistyössä Pantenen kanssa.

Me lähdetään Oton kanssa viettämään kesälomanlopettajaisia lähirannalle, eli livahdetaan kahdestaan loman ensimmäiselle ja viimeiselle yöuinnille, tyttöjen jäädessä nukkumaan mummun turvalliseen huomaan. Mua vähän pelottaa, Otto on nimittäin aika kovis vesisodassa, ja nyt kun ei ole tyttöjä pelastamassa mua niin mä taidan saada kylmää kyytiä! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Puhelimeni Google now-sovellus teki mulle hienon tarinan meidän kolmesta Berliinin päivästä, pyytämättä ja yllättäen. Se on viime aikoina innostunut tekemään mulle tarinoita vähän jos vaikka minkälaisista päivistä, ja välillä olen hihitellyt itsekseni kuinka merkittävänä se on pitänyt tavallista maanantai-iltaa kotona, kun on tehnyt siitä ihan tarinan. ”Tässä Iina ottaa peiliselfien ja tässä kuvan asustaan hississä. Tässä näkyy sotkuinen Zelda jäätelöä syömässä. Sitten Iina otti kuvan naistenlehdestä, ja hölmön naamanrypistelykuvan Oton kanssa. Tässä Iinan iltapalapatukka heilahtaneena”. Lopussa lukee aina ”sen pituinen se”.

Ihan hauskahan tuollainen ominaisuus on, niitä on kiva katsella, ja etenkin tämä koko kolmen päivän Berliinin reissu puhelinkuvina, kollaaseina ja gifeinä (kaikki by google now) oli ihan hauska ohjenuora tälle postaukselle. Otin melkein kaikesta kuvia myös puhelimella, vaikka tietenkin järjestelmäkameralla otetut kuvat ovat ne mitkä blogiin päätyvät, ja Instagramiinkin vain parhaat puhelinotokset. Rakkulakuvan Google now jätti pois tarinasta, I wonder why? Se oli kuitenkin merkittävä osa meidän matkaa.

Tarinasta inspiroituneena ajattelin nyt jakaa parhaat Berliinin vinkkini, kokemukset nähtävyyksistä, lempparikauppojen sijainnit ja muita itse hyödylliseksi kokemiani asioita myös teidän kanssanne. Käyn läpi keskustan tärkeimmät alueet joilla pistäydyttiin, ja jaan niistä kaupat, nähtävyydet ja ravintolavinkit. Loppuun kokosin vielä muutaman pikkuvinkin, jotka mielestäni on hyvä tietää, ja helpottavat matkan tekoa.

MITTE

Mitte on alue, jossa meidän hotelli sijaitsi, ja joka on vanhaa Itä-Saksan puolta. Mittessä on suuret kadut Friedrichstrasse ja Unter den Linden, joilta pääsee nähtävyyksille ja kauppoihin. Friedrichstrassella on suurimpia ketjuliikkeitä kuten H&M, Zara, Cos, Massimo Dutti, paikallinen vähän-hienompi-Tiger eli Butlers, lukuisia siistejä kenkäkauppoja, luksusliikkeitä Escadasta Armaniin, sekä tietenkin SE Galeries Lafayette. Siellä suosittelen ehdottomasti vierailemaan, on todellakin sen arvoista.

Galeries Lafayette sijaitsee osoitteessa Französischestrasse 23, mutta pääsisäänkäynti on siis Friedrichstrassella. Monta kerrosta mielettömiä vaatteita, meikkejä, kenkiä ja niitä laukkuja. Sieltä löysin tosiaan oman unelmalaukkuni, jonka esittelen vielä erikseen ostospostauksessa. Galeries Lafayetten pohjakerroksesta pääsee suoraan The Q -nimiseen ostoskeskukseen, jossa oli kaikenlaisia liikkeitä, taidenäyttelyitä pienissä gallerioissa ja siistit vessat.

Friedrichstrassea suoraan eteenpäin kävelemällä pääsee Checkpoint Charlielle. Itse Checkpoint Charlie on nopeasti nähty valkoinen kontti, mutta alueella on paljon infoseinämiä joista voi lukea englanniksi alueen historiasta, ja ne olivat tosi mielenkiintoisia. Checkpoint Charliessa sijaitsee myös museo, mutta siellä me ei käyty.

Unter Den Linden, suuri Friedrichstrassen poikkikatu, johtaa suoraan Brandenburgin portille, joka on oikeasti tosi näyttävä ja kaunis. Unter den Lindenillä sijaitsee myös mm. Madame Tussaud’s, ja muita nähtävyyksiä. Brandenburgin portin välittömässä läheisyydessä on myös juutalaisten muistomerkki, joka sekin oli mielestäni vaikuttava kokemus, joka kuvasti hyvin sitä mitä on tarkoitus. Loputtomat kivipaadet ja pitkät käytävät saivat aikaan ahdistuneen fiiliksen, vaikka kliseisesti tunneleiden päässä näkyi myös valoa. Juutalaisten muistomerkiltä on helppo kävellä mitä tahansa katua pitkin takaisin Friedrichstrasselle, ja etsiä kiva ravintola.

Meidän ehdoton ravintolasuosikki koko reissulla oli Friedrichstrassen rautatieaseman kohdalla, osoitteessa Friedrichstrasse 101, sijaitseva Hans Im Glück. Hannu Hanhi on rento burgergrilli, joka on skandinaaviseen tyyliin sisustettu ja koivunrungoilla koristeltu, raikas paikka. Mielettömän hyvää ruokaa, ei todellakaan mitään perus ketjuravintolaburgereita. Itse söin kokojyväleivälle tehdyn kasvisburgerin, joka sisälsi tulista kasvispihviä, grillattuja ja tuoreita kasviksia, ihanaa kastiketta ja juustoa. Paikassa oli todella hyvä palvelu, hyvää musiikkia ja niin hyvät mojitot ettei mitään järkeä. Suosittelen ehdottomasti sour apple mojitoa!

TAUENZIENSTRASSE & KU’DAMM

Tauenzienstrasselle pääsee helposti, kun jää S-junasta pois Wittenbergin asemalla. Kaufhaus des Westens eli KaDeWe sijaitsee heti aseman pääovia vastapäätä. KaDeWe on näyttävä tavaratalo joka huokuu tyyliä. Sen sisältä löytyvät kaikki luksusmerkit omine shop-in-shopeineen, sekä paljon sellaisia peruslaadukkaita Stockamerkkejä kuten Tommy Hilfiger ja Armani Jeans. KaDeWessa kannattaa käydä jos mielii Topshopiin tai Topmaniin, sillä ne ovat siellä hyvin edustettuina. Otto löysi itselleen KaDeWen Topmanista koruja sekä siistit farkut.

Alkupäässä Tauenzienstrassea on tori, jossa on paikallisia kebuloita ja kahviloita, sekä ilmainen nettipiste bluepoint, jossa voi siis käydä vaikka Facebookissa, tai tarkistamassa jonkin paikan sijainnin. Tauenzienstrassea eteenpäin kävellessä se yhdistyy Kurfurstendammiin eli Ku’Dammiin, ja näiltä kahdelta kadulta löytyy melkeinpä jokainen ketjuliike jonka kuvitella saattaa. Hyvä keskittymä kauppoja löytyy kauppakeskus Europa-Centeriä vastapäätä, kun lähes vierekkäin ovat Zara, H&M, Bershka, Pull & Bear sekä Forever 21. Europa-Centerissä puolestaan sijaitsee mm. Kentucky Fried Chicken, kanaruokien Mäkki.

Ku’Dammilla me selkeästi keskityttiin hardcoreshoppailuun, sillä mulla ei ole sieltä yhtään kuvaa KFC:n kuvaa lukuunottamatta, ja se ei ole postauksen kannalta kovinkaan tärkeä. Mutta siellä tosiaan riittää kauppoja ja nähtävää!

ALEXANDERPLATZ

Alexanderplatzilla sijaitsee Primark, brittiläisen halpavaateketjun kolmikerroksinen megastore, joka on elämys, kuten kaikki Primarkit. Kolme kerrosta, ihan tupaten täynnä ihmisiä Hullut Päivät -tyyliin, ja tuhottomasti ylihalpoja vaatteita, asusteita ja kodintavaroita, sekä -tekstiilejä. Primarkiin ei kannata mennä nälkäisenä, ettei ala huippaamaan, eikä täydellä mahalla ettei tule paha olo. Siellä shoppailu on elämys, ja uskoisin että jokainen löytää sieltä jotain.

Lähellä Primarkia on myös esimerkiksi New Yorker, sekä massiivinen ja moderni ALEXA-kauppakeskus. ALEXAssa on aikapaljon samoja ketjuliikkeitä, joita olen jo maininnutkin, mutta sieltä löytyy myös esimerkiksi paljon kehuttu Pimkie (josta en itse kyllä löytänyt mitään ostamista, vaikka ihan kivoja vaatteita olikin), sekä Tally Wejl, joka sen sijaan on aivan ihana kauppa.

Alexanderplatzilla on paljon ravintoloita, niin hienoja kuin rennompiakin, mutta me valittiin kiireessä (ennen aikaa TV-tornille) vähän huonompi rafla, jonka ruoka ei ollut mistään kotoisin. En valitettavasti muista edes paikan nimeä, mutta se sijaitsi todella lähellä TV-tornia vasemmalla puolella, ja oli jokin ”italialainen” isolla terdellä varustettu punamustasävyinen ravintola. Älkää siis menkö ainakaan sinne! Ravintolan ja TV-tornin välissä oli muuten hauska pikku aukio, jossa oli trampoliineja maassa. Mä kävin siellä pomppimassa innoissani kuin pikkulapsi.

Kuten kävi varmaankin jo ilmi, TV-torni sijaitsee myös Alexanderplatzilla. TV-torni oli vaikuttava paikka, ja mieleen jäi erityisesti hissimatkat ylös. Hissien katot on jätetty läpinäkyväksi, ja hississä olevasta monitorista voi seurata matkan etenemistä. Mukavat hissipojat kertovat koko 40 sekunnin hissimatkan ajan tietoa tornista, ja ylhäällä avautuvat huikeat maisemat, ravintola ja baari. Me ostettiin liput torniin etukäteen netistä, ja vältettiin siten kokonaan jonottaminen, mikä oli mukavaa. Lippuja ei tarvitse tulostaa vaikka nettisivuilla niin lukeekin, vaan pelkkä QR-koodi puhelimessa riittää. Ennen hissimatkaa on lentokenttätyylinen turvatarkastus, jossa laukut tutkitaan ja pitää kävellä metallinpaljastimen läpi.

MUUT VINKIT:

Berliinissä tarvitsee ehdottomasti käteistä. Monissa ravintoloissa käy maksuvälineenä ainoastaan käteinen raha, näin myös esimerkiksi KFC:ssä ja Burger Kingissä, sekä kaikissa hienommissa ravintoloissa. Käteistä tarvitsee myös vessakäynteihin (50 senttiä), sekä julkisen liikenteen lippuihin. Mun suomalainen kortti ei ainakaan toiminut keskustan lippuautomaateissa, vaikka lentokentän automaatissa se toimikin. Kannattaa siis pelata varman päälle ja pitää pari kolikkoa taskussa, kun mielii ostaa metrolippuja.

Berliinin CITY-TOILETTE:t ovat todella siistejä, maan alla olevia isoja vessoja joihin tosiaan maksaa sen 50 centtiä sisälle. Modernit vessat ovat varmaan puhtaampia kuin suomalaiset sairaalat, sillä niissä leijuu puhdas ja raikas tuoksu, ja niissä on kokoajan siivooja paikalla, minkä ansiosta kaikki kiiltelee puhtauttaan. Saisivat suomalaiset keskustan tummanvihreät haisulikopit ottaa mallia Saksasta.

BVG.de -sivustolla on samantyylinen reittiopas kuin HSL:llä ja kumppaneilla, sieltä on siis helppo suunnitella julkisen liikenteen reitit etukäteen. Päivälippu A+B-vyöhykkeillä maksaa 6,70 euroa, ja sillä saa käyttää kaikkia mahdollisia liikennevälineitä 24h ajan. AB-vyöhykkeet kattavat melkeinpä kaiken, myös Tegelin lentokentän. TXL-bussi kulkee suoraan Mitteen Tegelistä, ja matka-aika on ruuhkista riippuen n. 30-50 minuuttia. Me jäätiin pois Unter den Lindenillä, ja siitä myös noustiin kyytiin kun lähdettiin kotiin.

DM-ketjun kosmetiikkamarketteja on vähän joka puolella, esimerkiksi Alexanderplatzilla ja Friedrichstrassella. Niistä kannattaa hamstrata meikkejä, puhdistusaineita, laastareita, mitä ikinä keksiikään, itse löysin vaikka mitä kivoja meikkejä ja rakkolaastareita ihan pikkurahalla. Lisäksi niissä on jättiläisvalikoima matkakokoisia tuotteita 0,5-2 euron hintaan, joten olin salaa tyytyväinen etten jaksanut raahata shampoita ja muita mukaan, niin sain testata kivoja uusia pikkutuotteita.

Parhaat aamiaiset on paikallisissa leipomokahviloissa, Starbuck’s ja muut ketjut jäivät ihan toiseksi. Mittessä on paljon ihania terasseja tosiaan, ja ympäri Mitteä on ravintoloihden sisäänheittäjiä, jotka jakavat drinkkilippuja ja muita etukuponkeja. Meidän hotellikadulla Oranienburgerstrassella sijaitsi kivan oloinen ravintola Mirchi, jossa tarjoiltiin singaporelaista ruokaa ja coctaileja alle viidellä eurolla. Mua harmittaa ettei ehditty käymään siellä, sillä se oli molempina iltoina aivan täynnä ja ruoka olisi varmasti ollut hyvää. Mutta ensi kerralla sitten! Hotellikadullamme sijaitsi muuten myös Neue Synagogue, Berliinin jälleenrakennettu synagoga, joka oli aivan mielettömän kaunis rakennus.

Loppuun vielä lapsiperheen vinkit joita toivottiin: Mehän ei itse näissä käyty, mutta googlailun ja muiden kertomusten perusteella ne paikat joissa lasten kanssa vieraillaan vielä tulevaisuudessa, ovat ainakin Legoland Discovery Centre Mittessä, Berliinin eläintarha ja akvaario Zoologisher Gartenilla, sekä erilaiset Kinder Cafet (tässä lista yhdeksästä eri kahvilasta), eli lapsiperheiden omat kahvilat, jotka ovat täynnä leluja ja tekemistä lapsille. Mä veisin itse meidän tytöt myös ainakin TV-torniin, koska se on jännittävä ja hauska kokemus kenelle tahansa. Lisäksi Berliinissä on lukuisia ihania leikkipuistoja, osassa niistä myös uima-allas hellepäivien varalta.

Overall experience: Berliini on I-H-A-N-A! En voi kuin suositella. Me ei varmasti nähty vajaassa kolmessa päivässä kaupungista kuin murto-osa, mutta jo tämän perusteella voin kertoa että se on vaan ihan huikea kaupunki, jossa takuulla ei voi pettyä, tai sitten tekee jotain väärin. Kontrasti vanhojen kauniiden talojen, DDR:n aikaisten rakennusten ja huippumodernien pilvenpiirtäjien välillä on valtava, ja se juuri tekee mun mielestä Berliinistä niin kauniin. Siellä on kaikille kaikkea, ja kaupungin historian voi aistia joka puolella.

Löydettiin Berliinistä vaikka mitä kivaa lapsille, vaikka jouduttiinkin jättämään osa siellä päässä ostamatta, kun ei vaan mahtunut laukkuihin enempää. 8kg käsimatkatavaran painoraja ei antanut niin paljoa tilaa shoppailulle kun oltaisiin toivottu, joten eilen me piipahdettiin vielä Itiksen Zarassa ostamassa ne jutut, mitä Berliiniin jäi painorajan takia. Näillä helteillä ei lasten päällä oikein voi syksyvaatteita kuvata, joten kuvattiin vaan paidat ja yhdet kengät tämän aamun koiranlenkitys-puistoreissulla. Mutta eivätköhän loputkin vaatteet tule syksyn aikana näkymään täällä tyttöjen päällä, niin saa paremmin kuvan siitä miltä ne näyttävät!

Tiara tarvitsee elokuussa alkavaan kerhoonsa mukavia trikoovaatteita, sekä tietysti myös laadukkaat ulkovaatteet ja -kengät. Niitä en kuitenkaan uskaltanut sovittamatta ostaa, eivätkä kaikki syksyn uudet ulkovaatemallistot ole vielä edes tulleet myyntiin, ne jäivät vielä ostamatta, kun odotellaan uutuuksia. Mutta pehmeitä ja mukavia vaatteita löytyi, sekä parempia arkivaatteita ja -kenkiä jotka siis haettiin eilen sieltä Zarasta, ja päästiin sovittamaankin ne ennen ostoa.

Kaikki vaatteet ostettiin joko Zarasta tai Primarkista, sillä niistä löytyi eniten kaikkea kivaa. Ostin tytöille sekä samanlaisia mutta eri värisiä, että täysin omanlaisiaan vaatteita. Paidat ja mekot menevät molemmilla neideillä, mutta farkut, pipot ja kengät ostettiin molemmille omat, kun pituuseroa ja päänympärysmitan eroa on vielä reippaasti. Tiara halusi ehdottomasti ottaa oman laukkunsa mukaan ulos ja luopui siitä kivien ja käpyjen keräyksen ajaksi vain taitavalla suostuttelulla.

Tyttöjen paidat Primark, Tiaran kengät Zara.

Mun ykkössuosikkeja on kengät ja pipot, ne on vaan niiiiiiin ihanat, enkä malta odottaa että pääsen pukemaan ne tytöille. Pipot ovat muuten poikien puolelta, tyttöjen puolelta löytyi vain pitsikuvioisia neulepipoja, joita en halunnut ostaa vaikka ihan söpöjä ovatkin. Näissä on paljon enemmän asennetta!

Nyt mä lähden tyhjentämään astianpesukonetta ja kolistelemaan, toivoen että Zelda herää ääniin, sillä tarkoituksena olisi piipahtaa vielä Skideillä festareilla ennenkuin ne kolmelta loppuvat. Zeldan päiväuniaika osuu juuri huonosti 10-15 olevien festareiden kannalta, kun se on yleensä klo 11.30-13.30. Ei kauheasti jätä tilaa festaroinnille, ja liian aikaiset tai liian myöhäiset päikkärit eivät myöskään ole hyvä juttu. Mutta pidetään peukkuja! Tulkaa nykäisemään hihasta jos bongaatte meidät sieltä!

Illemmalla luvassa megapostaus Berliinistä! Ihanaa lauantaipäivää kaikille<3

Terkkuja Berliinistä! Kotiuduttiin eilen meidän minilomalta, ja olo on levännyt siitäkin huolimatta, että joka päivä käveltiin, käveltiin ja käveltiin niin että jalat on aivan rikki (instagramissa kaunista kuvamateriaalia aiheesta). Sainpa instassa kommentinkin, että näytän onnelliselta ja rentoutuneelta, ja siltä musta kyllä tuntuukin. Viimeiset pari viikkoa ennen lomaa ovat olleet kiireisiä, ajatukset ovat olleet kaikkea muuta kuin järjestyksessä ja fiilis on ollut vähän kireä, vaikka lomasta olenkin yrittänyt nauttia. Ennen syksyä on vaan niin paljon mielessä, kalenteri ihan täyteen buukattuna, ja jotenkin olen ollut ihan hukassa suunnitelmieni kanssa.

Kolme päivää ilman sähköpostia ja bloggaamista teki kuitenkin todella hyvää, ja nyt odotan jo innolla syksyn haasteita. Nyt ei kuitenkaan ole syksyjaarittelun aika, vaan viimeinkin mä aion kertoa ensimmäiset fiilikset Berliinistä. Postaukselle seuraa jatkoa kattavan shoppailu-, ravintola- ja nähtävyyspostauksen, ostospostausten ja meidän matkan kohokohdasta kertovan postauksen muodossa. Mutta aloitetaanpa nyt aivan alusta!

Varasimme matkan itseasiassa vasta viime viikon perjantaina. Sopivan ajankohdan löytyminen on ollut meidän koko kesän projekti, ja oikeastaan osasyy siihen miksi olen stressannutkin, pelkäsin että ei päästä matkaan ollenkaan. Lopulta kuitenkin varattiin siis matka viisi päivää ennen lähtöä, jolloin matkapakettien hinnat olivat kohonneet jo aivan pilviin siitä mitä olin kesäkuussa katsonut niiden olevan tänä ajankohtana. Valittiin jäljelläolleesta tarjonnasta keskihintainen vaihtoehto, ainoalla ei-niin-pahalla välilaskulla varustetut AirBalticin lennot Helsinki-Riika-Berliini ja sama toisinpäin.

Välilaskut olivat 40min, ja lähtöportti ihan saapumisportin vieressä, eli ei onneksi paha ollenkaan. Ensi kerralla kuitenkin tehdään vaikka väkisin päätös matkan ajankohdasta jo reilusti etukäteen, sillä tuntuuhan se vähän tyhmältä maksaa nelinkertainen summa välilaskullisesta lennosta ajoissa varattuun suoraan lentoon verrattuna. Mutta tehty mikä tehty, päästiin kuitenkin matkalle ja se on pääasia!

Meidän hotelli, Arcotel Velvet Berlin sijaitsi Mittessä, Friedrichstrassen poikkikadulla Oranienburgerstrassella. Sijainti oli mitä loistavin, sillä meillä oli kävelymatka melkein kaikkiin meitä kiinnostaneisiin kohteisiin (0-4km). Päästiin tsekkaamaan hotellille jo puolenpäivän aikoihin, heti kun oltiin käyty lentojen jälkeen aamupalalla, mikä oli todella ystävällistä ja helpotti ensimmäisen päivän aikataulua aika tavalla. Me valittiin Arcotel Velvet oikeastaan siksi, että oletettiin sijainnin kertomuksen perusteella olevan hyvä (mitä se onneksi olikin), ja se näytti ihan mielettömän hauskalta kaikkiin normihotelleihin verrattuna, kun hotellihuoneiden yksi seinä oli kokonaan pelkkää ikkunaa.

Tykättiin hotellista todella paljon, siellä oli ystävällistä henkilökuntaa, tilavat ja valoisat huoneet, ja sen ympärillä paljon kivoja ravintoloita, penkkejä istuskeluun ja Rewe-ruokakauppakin muutaman sadan metrin päässä. Ystävällisen henkilökunnan mainitsen erikseen siksi, että ainoa vähän negatiivinen asia Berliinissä oli mielestäni asiakaspalvelu. Useissa kaupoissa kassojen eteen saattoi kertyä yli kymmenen ihmisen jono, koska vain yksi myyjä purki jonoa ja kaksi myyjää juttelivat tämän yhden kanssa ihan jonninjoutavia kikatellen, hidastaen samalla sen ainoan työskentelevän myyjän toimintaa.

Englantia puhuttiin ravintoloissa hyvin, ja niissä palvelu olikin ystävällistä, kuten myös hienommissa liikkeissä, tietenkin. Mutta perus ruokakauppojen ja ketjuvaateliikkeiden myyjiltä ei juuri hymyä tai hyviä päivänjatkoja irronnut. Yllättävää, että suomalaisena, maailmalla tunnetun jurottajakansan edustajana, mä koen paljon eteläisemmässä Euroopassa tällaista. Ehkä me suomalaiset ei maineestamme huolimatta ollakaan niin juroja, sillä täällä mä kyllä yleensä saan ison hymyn, tervehdyksen, kiitoksen ja heiheit vähintäänkin osakseni kassalla asioidessani, oli kauppa mikä hyvänsä. Vastaan tietysti myös itse samalla tavoin, ja näin toimin myös Berliinissä.

No mutta, jokatapauksessa, tätä asiakaspalvelua lukuunottamatta, Berliini on kaikista vierailemistani kaupunkikohteista mun ehdoton ykköslemppari. Rento ravintolakulttuuri, loputtomat terassit, ihana joki, huikeat shoppailumahdollisuudet, vaikuttavat nähtävyydet, sopivat kävelymatkat ja toimiva julkinen liikenne tekevät siitä aivan mahtavan lomakohteen, ja täydellisen paikan myös tällaiselle minilomalle, jolloin haluaa vain saada parissa päivässä mahdollisimman paljon irti. Pelkkä kaduilla käveleskely itsessään on Berliinissä montaa aistia hellivä kulttuurielämys, kun oikeasti lahjakkaat katutaitelijat laulajista saippuakuplanpuhaltajiin esiintyvät, ihana tuoksu leijuu ravintoloista ja voi ihailla kaupungin henkeäsalpaavan kauniita vanhoja taloja, ja korkeita pilvenpiirtäjiä.

Säät suosivat meitä kahden ensimmäisen päivän ihanasti, mutta viimeisenä, lähtöpäivänä oli sateista ja viileää, mikä oli hyvä: ei ollut niin surullista lähteä kotiin. Mulla on vielä hurjasti kerrottavaa, reilut kuusisataa kuvaa läpikäytävänä, ja kaikki ostokset esiteltävänä, joten Berliiniasiaa tulossa myös lähipäivinä. Mutta yritän saada kaiken kerrottua mahdollisimman nopeasti, jotta päästään jatkamaan normaalia blogiarkea, enkä jää kuulumisissa jälkeen, haha.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille <3

Enää (erittäin lyhyet) yöunet ja ollaan jo lentokentällä lähtötunnelmissa, iiiiiik! Tänään ollaan yritetty tehdä tyttöjen kanssa kaikkea ekstrakivaa, käytiin rannalla uimassa, ja jopa minä heitin talviturkin! Lisäksi ollaan rakennettu seitsemän eriväristä legotaloa, syöty Tiaran valitsemaa ruokaa (pizzaa), käyty kirjastossa lainaamassa uusia iltasatuja mummulle luettavaksi ja köllötelty ja völlötelty yhdessä kaikki muu aika. Tiaran kanssa juteltiin muutamaan otteeseen, että äiti ja isi lähtee matkalle kahdeksi yöksi, ja Tiara selitti innoissaan kuinka hän hoitaa Zeldaa mummun kanssa. Varmasti tytöt pärjäävät hyvin!

Haikea olo tuli silti, kun laitettiin tytöt nukkumaan ja sanottiin hyvät yöt vielä. Annoin molemmille varmaan miljoona pusua ja halia, eikä tehnyt mieli sulkea lastenhuoneen ovea perässään, vaan jäädä sinne vaan koko yöksi. En voi väittää etteikö viime viikon hirveä tragedia Ukrainassa olisi saanut mua vähän pelkäämään lentämistä. Me ei onneksi lennetä läheltäkään mitään konfliktialueita, mutta silti mielessä pyörii kaikenlaista. Mutta ei se mitään auta että murehtii etukäteen, pitää vaan ottaa rennosti ja toivoa parasta.

Kuvat: DMK Photography

Sain tänään muutaman maistiaiskuvan viimeviikon valokuvauksista, jotka siis voitin palkinnoksi helmikuisissa Wedding Blog Awardseissa. Valokuvat on ottanut Domi DMK Photographysta, ja täytyy sanoa että en voisi olla tyytyväisempi näihin kuviin joita olen jo saanut nähdä. Odotan innolla lisää kuvia! Kuvaukset olivat rennot lifestyletyyliset kuvaukset, vailla mitään pönötystä ja mentiin ihan täysin lasten ehdoilla. Lopuksi otettiin vielä musta jonkinverran yksityiskuvia, joille tulee toivottavasti olemaan vielä enemmänkin käyttöä täällä blogin puolella lähiviikkoina! Muita valokuvia tulen myös esittelemään, kunhan saan ne itselleni.

Mulla on pää ihan pyörällä kun on niin paljon mielessä, ja nyt on pakko alkaa pakkaamaan kun ei olla sitä vielä ehditty tekemään. Kaikki muu on onneksi tsekattu valmiiksi, Tv-torniliput ostettuna etukäteen, reitti hotellille katsottuna ja pitkä lista vierailukohteita osoitteineen tulostettuna. En yksinkertaisesti ehtinyt tänään tekemään enää matkasuunnitelmalistaa, mutta uskoisin että hyödyllisempi on postaus matkan jälkeen Berliinin nähtävyyksistä, eikö!

Ihanaa viikkoa kaikille! Blogi hiljenee nyt perjantaihin asti, koska nyt mä vietän mun hurjan kolmen päivän blogiloman, hyvällä omallatunnolla. Nauttikaa upeista säistä kun ne kerrankin hellivät meitä suomalaisia! Instagram päivittyy vaikka blogi hiljeneekin, eli siellä voi seurata mua @iinalaura ja Ottoa @akkavalta!