En minäkään. Viime aikoina on ollut paljon esillä pienten synnytyssairaaloiden mahdollinen lakkauttaminen, koska päivystysasetuksia muutetaan synnytysten osalta. 1.1.2017 voimaan astuva päivystysasetus kuuluu näin: ”Asetuksen mukaan synnytyksiä hoitavassa sairaalassa tulee olla ympärivuorokautinen hätäsektiovalmius sekä saatavilla tulee olla nopeasti lastentautien erikoislääkäri tai lastentautien hoitoon hyvin perehtynyt lääkäri, jolla on mahdollisuus neuvotella hoidosta lastentautien erikoislääkärin kanssa. Tarvittaessa lastentautien erikoislääkärin on saavuttava nopeasti päivystysyksikköön.”
Asetus kuulostaa hyvältä ja turvalliselta, mutta tuo mukanaan paljon ongelmia. Jo nyt, vielä 27:n synnytyssairaalan ollessa toiminnassa, joillakin alueilla synnytysmatkat ovat kohtuuttoman pitkiä, kymmenistä pahimmillaan satoihin kilometreihin. Vuoden 2017 alusta alkaen sairaaloita saattaa olla enää 20, ne sairaalat, joissa nykyisellään hoidetaan yli 1000 synnytystä vuodessa. Synnytysten keskityksestä yliopistosairaaloihin puhuessa vedotaan turvallisempaan synnytyksenhoitoon saatavilla olevan ympärivuorokautisen päivystyksen vuoksi.
Se on ihan totta, että synnytys on varmasti turvallisempaa sairaaloissa, joista se päivystys ja lastenlääkäri löytyy, mutta entäs jos sinne sairaalaan ei ehdi pitkän matkan takia? Entäs jos on niinkuin minä, ensisynnytys käynnistyy spontaanisti lähes viisi viikkoa etuajassa, vauvan ollessa perätilassa, ja on kestoltaan neljä tuntia, joista sairaalassa ehdimme olemaan kaksi. Mun matka synnärille kesti noin 20 minuuttia, entä jos se olisikin kestänyt tunnin, tai kaksi? Miten olisi käynyt Tiaran, jonka perätilasynnytyksessä olisikin lastenlääkärin, kahden kätilön ja erikoislääkärin sijaan ollut mukana taksikuski ja vauvan tuleva isä Otto? Zeldan synnytyksen kesto oli 1h30min.
Matkasynnytysten lisääntyminen mitätöi täysin suurten synnytyssairaaloiden päivystysvalmiuden hyödyt. 1/1000 vauvasta tarvitsee hoitoa välittömästi synnyttyään, ja mielestäni ehdottomasti parempi vaihtoehto on pienen sairaalan tällaisia tilanteita varten koulutettu, osaava henkilökunta, joka antaa alkuhoidon – vaikka ilman sitä lastenlääkäriä – ja lähettää vauvan sitten tarvitsemaansa hoitoon suureen sairaalaan, kuin se että vauva syntyy tienposkeen ilman minkäänlaista hoitoa, ja menehtyy. Matkasynnytyksissä vastasyntyneen riski kuolla on tutkimuksen (Hemminki E. ym. 2011) mukaan kuusinkertainen.
Matkasynnytyksessä ei myöskään ole mitään mahdollisuutta seurata vauvan sydänääniä, tai hoitaa hengenvaarallisia komplikaatioita, kuten äidin runsasta verenvuotoa. Matka synnytyssairaalaan, se 20 minuutin matka, oli mun synnytyksen kamalin ja epämukavin osa. Taksin penkillä oli aivan hirveää kiemurrella hankalassa asennossa synnytystuskissa, vailla mitään tietoa siitä kuinka pitkällä synnytys on, vailla minkäänlaista mahdollisuutta kivunlievitykseen. On epäinhimillistä laittaa synnyttäjät istumaan autoon tai makaamaan ambulanssiin pahimmillaan tunneiksi kivuliaassa avautumisvaiheessa, jolloin nimenomaan supistuskipua helpottava liikkuminen ja muut lääkkeelliset ja lääkkeettömät kivunlievityskeinot olisivat tarpeen.
Jos synnytysosastoja suljetaan, vaarana on myös koko sairaaloiden lakkauttaminen, ja potilasmäärien kohtuuton kasvaminen suurissa sairaaloissa kaikilla osastoilla. Kuten aloitteessa todetaan, synnytysosasto on pienen sairaalan sydän, ja jos sitä ei enää ole, pelkona on koko sairaalan alasajo. Voidaanko me enää jatkossa luottaa saavamme laadukasta ja yksilöllistä hoitoa suurissa sairaaloissa, joissa jonotusajat ovat jo nyt ihan järjettömän pitkiä, ja tulisivat pitenemään entisestään potilasmäärien kasvaessa? Tämä ei vaikuta vain synnyttäjiin, vaan kaikkiin sairaanhoitoa mahdollisesti tarvitseviin. Lisäksi myös työttömyys lisääntyisi sairaalatoimintojen loppuessa.
Kätilöiden ja lääkäreiden työtahdin kiivastuessa olisi vaikeampaa turvata esimerkiksi riittävä imetysohjaus lapsivuodeosastolla, ja 24-48h kuluessa synnytyksestä tapahtuvat kotiutumiset lisääntyisivät. Äidit kotiutuisivat ennen maidonnousua, ja myös neuvoloiden taakka lisääntyisi, kun lapsivuodeosaston neuvonta ja vastasyntyneen seuranta siirtyisi neuvoloiden tehtäväksi. Meidän Tiara alkoi kellastua kolmantena päivänä synnytyksestä, ja arvot nousivat todella korkeaksi. Jos olisimme kotiutuneet jo 48h synnytyksestä, olisi se jäänyt meidän oman arvion varaan, että tarvitseeko hän valohoitoa.
Voimaan tulevan asetuksen perusteena on potilasturvallisuuden parantaminen, joka mielestäni jäisi asetuksen nykyisellään toteutuessa toteutumatta. Kuten tätä asetusta vastustavan kansanaloitteen kirjoittaneelle Sari Behmille, myös minulle tulee asetuksesta vaikutelma, että tavoitteena on ainoastaan kustannusten vähennys, ja lähtökohdat ovat hallinnolliset ja taloudelliset. Kustannustehokkuus on täysin kyseenalaista, jos asetusta ajattelee sen ensimmäisiä lauseita pidemmälle.
Vaikka teistä tuntuisi, että tämä ei kosketa aiheena teitä juuri nyt, pyydän että allekirjoitatte kansalaisaloitteen päivystysasetuksen muuttamiseksi. Me ei voida edes vielä tietää, kuinka montaa ihmistä tämän asetuksen läpimeno tulisi loppupeleissä koskettamaan! Allekirjoittaminen ei vie kuin hetken, ja se onnistuu omilla verkkopankkitunnuksilla, TÄSTÄ linkistä. Kiitos teille kaikille jo etukäteen <3