Ostin muutama viikko sitten Bare Minerals Get Started kitin, ja olen nyt käyttänyt sitä siitä asti melkeinpä päivittäin, tai ainakin aina kun olen meikannut. Jaan teille nyt omat kokemukseni setistä, jotka voivat toki poiketa toisten kokemuksista, meidän jokaisen iho kun kuitenkin on erilainen. Samaan aikaan kun ostin tämän setin, mä aloin käyttää Swiss Skin Rolleria, mikä oikeastaan on suurin syy sille että olen tätä settiä voinut käyttää. Finnejä se ei nimittäin juurikaan peitä.

Startet kitiin kuuluu siis primer, original-mineraalipuuteri, matte-mineraalipuuteri, aurinkomineraalipuuteri ja mineral veil eli sellainen väritön viimeistelypuuteri. Mukana tulee tietysti myös Bare Mineralsin oma suti, ja tässä setissä oli myös kätevä meikkipussi peilillä. Luin aluksi käyttöohjeet tarkasti, jotta osaisin levittää meikin mahdollisimman hyvin.

Aloitin primerilla, joka antoi kyllä mukavan ja pehmeän pinnan iholle, mutta varsinaista eroa lopputuloksessa en ole sen käytössä tai käyttämättä jättämisessä huomannut. Levitin sitä ohuen kerroksen ihon ongelmakohtiin (=jokapuolelle vielä muutama viikko sitten), mutta en huomannut eroa tasaisuudessa ja esimerkiksi ihohuokoset eivät olleet yhtään sen huomaamattomammat kuin tavallisestikaan. Ohjeissa neuvotaan käyttämään Matte-puuteria T-alueelle ja helposti kiiltäviin kohtiin, ja Originalia sitten esimerkiksi poskiin ja ohimoihin, ja muihin alueisiin jotka eivät kiillä niin herkästi. Mä toimin näin ensimmäisen viikon ajan, kunnes tajusin että Matte näyttää mun kasvoilla tosi tunkkaiselta, ja Original on paljon parempi koko kasvoille levitettynä.

Sitten kun haluttu pohja on levitetty, niin kasvot varjostetaan aurinkopuuterilla. Aurinkopuuteri on todella runsaspigmenttistä, ja mä tykkään kyllä. Minipieni purkki ei ole kulunut vielä juuri ollenkaan vaikka jokapäivä kasvoilla on ollut kevyesti auringon hehkua. Lopuksi levitetään vielä ihan ohut kerros Mineral Veil -puuteria, eli ”mineraalihuntu” kavoille.

Aluksi olin järkyttynyt, peittävää meikkivoidetta aiemmin käyttäneenä Bare Mineralsin lopputuos tuntui paljastavan kaiken, eikä peittävän yhtään mitään. Joku fiksu kommentoi silloin kun kerroin nämä ostaneeni, että ei kannata heti luovuttaa, iho tottuu noin viikossa uuteen meikkipohjaan, ja hän oli kyllä täysin oikeassa. Kun olin noin viikon käyttänyt tätä settiä, iho tuntui näyttävän jo paljon raikkaammalta ja puhtaammalta. Toki siihen vaikutti myös skin rollerin käyttö. Ylemmässä kuvassa meikkipohja 3 viikkoa sitten, kun kokeilin ensimmäistä kertaa ja alemmassa kuvassa meikkipohja eilen.

Meikkipohja kuitenkin pysyy kauniisti kasvoilla. Vaikka se ei peitä hirveän paljoa, se lopputulos minkä sillä saa pysyy kasvoilla pitkään. Meikkiä ei tarvitse kokoajan olla korjailemassa, eikä naama ala kiiltää siitäkään huolimatta että en käytä Mattea vaan originalia. Ihohuokosia kumpikaan puutereista ei peitä, kuten ei myöskään se primer lupauksista huolimatta. Siksi laitan pahimpien laajentuneiden ihohuokosten päälle edelleen nuppineulanpään kokoisen tipan nestemäistä meikkivoidetta, Lumenen Blur foundationia. Epäpuhtauksien päälle en kuitenkaan käytä mitään muuta kuin Bare Mineralsia, koska en halua että mikään mitä itse teen enää huonontaa mun ihon kuntoa.

Yhteenvetona sanoisin, että aion ehdottomasti jatkossakin käyttää Bare Mineralsia. Näin montaa tuotetta en kuitenkaan tarvitse, vaan uskoisin pärjääväni jatkossa pelkällä Original-meikkipuuterilla. Mineral Veil on kiva esimerkiksi juhliin tai jonnekin missä haluaa oikein tasaisen lopputuloksen, mutta pelkässä arkimeikissä tuo original-puuteri tuntuu tällä hetkellä ja tämän hetken ihon kunnolla riittävältä. Purkki on todella riittoisa, ihan pieni määrä meikkipuuteria riittää jo koko kasvoille. Periaatteessa käytän tätä tällä hetkellä vain t-alueella, ja poskiin yms mä vaan todella ohuesti pyöräytän sutia, josta olen jo levittänyt väriä t-alueelle, koska enempää en tarvitse.

Mä olen viime viikkoina saanut kokonaan uudenlaisen ihon kasvoille, ja mulla on paljon itsevarmempi olo nyt, niin meikin kanssa kuin ilmankin. Tuntuu ihanalta olla vihdoinkin ilman paksua meikkikerrosta ja antaa ihon hengittää paljon enemmän. En olisi ikinä uskonut tuon ensimmäisen levityskerran jälkeen että voin joskus olla tyytyväinen tämän antamaan lopputulokseen, mutta kai kyse oli vain siitä ihon kunnosta. Nyt mä olen enemmän kuin tyytyväinen.

Millaisia kokemuksia teillä on Bare  Mineralsista? Oletteko huomanneet että iho on mennyt parempaan kuntoon kun olette käyttänyt sitä?

Nukuttiin tänään koko perhe pitkään ja hengailtiin koko aamupäivä yökkäreissä sohvalla. Sitten syötiin myöhäinen lounas, ja päätettiin lähteä piipahtamaan Espoossa tyttöjen kummien Kaislan ja Simon luona. Aikaisemmin meille on ollut koko päivän reissu lähteä käymään toisella puolella pääkaupunkiseutua, ja siksi ei hirveän usein siellä olla lasten kanssa käytykään. Nyt matka taittuu autolla yhtä nopeasti kuin matka meiltä julkisilla keskustaan, eli on ihan piece of cake. Niin ihanaa, kun voi nähdä ystäviä useammin ja helpommin, ja voi vaan soittaa hetkeä aikaisemmin ja kysyä että kävisikö nyt, kun aikaisemmin on pitänyt sopia viikkoja etukäteen että on voinut varata kokonaisen päivän.

Juotiin kahvit ja herkuteltiin vähän, ja sen jälkeen vaan hengattiin. Se on parasta, kun ystävien kanssa voi vaan öllöttää tekemättä mitään järkevää. Parhaat ystävät on juuri niitä, joiden kanssa ei tarvitse tehdä yhtään mitään että on kivaa. Riittää kun on samassa tilassa, ja läppä vaan lentää.  Voi röhnöttää sohvalla, katsoa telkkaria ja höpötellä niitä näitä.

Tytöt olivat aivan onnensa kukkuloilla Kaislan kynsilakkakokoelmasta, ja me yritettiin samalla Kaislan kanssa miettiä, mihin mentäisiin jatkoille mun synttäreillä parin viikon päästä. Fakta kun on se että mä en tiedä yökerhoista oikeasti yhtään mitään enää! Tuntuu että on hankalaa keksiä paikkaa, jossa voisi sekä istua ja jutella, että tanssia tarttuvan tanssimusiikin tahtiin. Paikkaa missä kengät eivät tarttuisi lattiaan kiinni ja missä olisi mukavaa koko illan, ja jossa edes toisella puolella kuulisi mitä se kaveri sanoo. Yritin googletella ja vaikka mitä, mutta hankalaahan se on tietää mitään kun ei ole oikein omaa kokemusta kuin parista hassusta paikasta, joissa sen pari kertaa vuodessa käy.Toinen niistä paikoista oli Bakers, jota ei enää ole, nyyh.

Missä te käytte Helsingin yössä? Ei ehkä kuulu ihan blogin aihepiiriin mikään bilepaikkojen etsiskely, mutta lähinnä ajattelin että lukijoista voisi löytyä samanhenkisiä ihmisiä kuin minä, ja teiltä voisi saada vähän parempia vinkkejä tai omakohtaisia kokemuksia, kuin pelkästään googlettelemalla ”Kiva yökerho Helsingissä”, haha. Hassua olla näin ulkona oman kotikaupungin tarjonnasta, lapsiperhelemppareista osaisin heti kertoa pitkän listan ja sen olen täällä tehnytkin, mutta tämä aikuisten ilta-aktiviteettitarjonta on vähän hakusessa. Nyt saa siis jakaa parhaat vinkit, ja kai siitäkin on hyötyä jos tietää mihin EI kannata mennä, eli saa jakaa kauhukokemuksetkin.

Hengailtiin Espoossa muutama tunti, ja tultiin sitten kotiin laittamaan ruokaa. Tämä päivä meni jotenkin tosi nopeasti, kai se oli se aamun öllöttely jonka takia päivä tuntui monta tuntia lyhyemmältä. Ihana päivä joka tapauksessa! Kiitos paljon Kaislalle ja Simolle kivasta seurasta.

Huomenna jatkuu arki, ja meillä on toiminnantäyteinen viikko tulossa. Tytöt laskevat jo öitä siihen että heidän mummunsa tulee Armas-koiran kanssa, ei olla nimittäin nähty moneen kuukauteen. Onneksi ei ole enää kuin muutama yö. Zelda on jo hihitellytkin täällä, että Armas-koira sitten kuulemma ”nuolaa” hänen naamaansa, ja kutittaa. Onkohan se pieni karvakaveri kasvanut kauheasti, kun kesäkuussa ollaan viimeksi nähty ja ikää on tullut pari kuukautta lisää.

Tämä taisi olla sitä blogin perinteisintä antia, oikein kunnon sillisalaattia vähän joka asiasta. Näillä postauksilla mä bloggaamisen aloitin, ja näitä on kyllä hauskaa vieläkin välillä tehdä. Asiaa mulla riittää aina vähän turhankin paljon, mutta olen opetellut vähän karsimaan ettei aina olisi niin sekavaa. Tänään kuitenkin ihan kunnon sekoitusta, vaihtelu virkistää.

Hyvää yötä ihanat ja mahtavaa alkavaa viikkoa<3

Ihanaa että on viikonloppu, ja ihanaa kun sain tänään nukuttua ”pitkään”, tai siis mulle pitkään eli puoli yhdeksään. Olisin teininä nauranut kippurassa jos joku olisi väittänyt että joskus mulle pitkään nukkuminen tarkoittaa kello puoli yhdeksää, teininä kun sitä unta riitti vaikka iltapäivään asti. Aikaisin ei tietenkään voinut nukkua, vaan mesessä istuttiin vähintään puoli kolmeen asti yöllä. Nykyään mulla tekee tiukkaa valvoa puoleenyöhön, enkä siinä yleensä onnistukaan. Mikä on hyvä. Viihdyn paljon paremmin tässä nykyisessä aamuvirkun rytmissäni, aamuisin olen täynnä energiaa ja kaikki on mahdollista.

Varsinkin kun syö hyvän aamiaisen! Mä en voi tarpeeksi hehkuttaa noita Helsingin Meijeriliikkeen jugurtteja joihin olen aivan koukussa. Ne on koostumukseltaan ihanan lohkeavia ja samettisia, ja ainesosalista näyttää harvinaisen hyvältä. Näissä ei ole mitään ylimääräistä, ja maku on juuri siksi maailman herkuin. Helsingin Meijeriliike valmistaa tuotteensa Helsingin Viikissä, eli nämä on kyllä todellista lähiruokaa meille. Olen maistanut nyt raparperia ja puolukkaa, pakko varmasti kokeilla noita muitakin kun nämä on molemmat jo vieneet kielen mennessään. Lapsetkin tykkäävät kovasti, ja Otto joka ei yleensä edes ole minkään aamupalan ystävä.

Aamupalan jälkeen katsottiin ulkona ropisevaa rankkasadetta, pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin Itiksen leikkiasemalle sadetta pakoon. Tänään siellä oli muutama muukin sadetta paossa, ja aikamoinen hullunmyllymeininki. Ei viihdytty edes sitä tuntia jonka siellä olisi saanut olla lipulla, vaan lähdettiin reilun puolen tunnin jälkeen pois. Paikkana se on edelleen ihan mahtava, ja kivoja aktiviteetteja, mutta se harmittaa kun isommat leikkijät eivät aina osaa varoa pienempiä, eikä siellä kukaan ole käskemässä heitä varomaan. Meidän lapset ovat sentään jo vähän isompia ja osaavat jonkun verran itsekin varoa rajumpia leikkijöitä, mutta tänäänkin näin kun poikalauma heitteli Bobleseja pienten alueella ja yksi heistä kiipeillessään horjahti melkein pienen vauvan päälle. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Käytiin Itiksessä syömässä, ja kävin vihdoinkin reklamoimassa yhdet farkkuni Gin Tricotiin, jotka ostin siis keväällä ja jotka hajosivat samantien. Ihan uskomattoman hyvää palvelua kyllä, ei todellakaan ollut mitään kuittia mulla ja housut olivat tosiaan ainakin puoli vuotta vanhat ja sain rahat takaisin, vaikka en edes tiennyt että voisin saada enkä pyytänyt. Ginassa oli joku kuittikamppis meneillään, että jos ostaa nyt niin saa kuitin jolla seuraavasta ostoksesta tulee 20% alennusta syyskuun aikana. En vielä ostanut mitään, mutta pitää varmaan käydä hakemassa uudet farkut rikkinäisten ja palautettujen tilalle.

Ilta ollaan pelattu Pictionaryn miniversiota, luettu aapista ja herkuteltu pähkinöillä ja rusinoilla lasten kanssa. Otto on kaverin synttäreillä, ja mä istun tässä ja mietin että mitä mä keksisin sitten kun olen naputellut tämän valmiiksi. Ehkä mä syön salaa yksin vähän jätskiä ja pelaan Candy Crushia pitkästä aikaa, kun Otto ei ole hihittämässä mun huonoille peleille.

Hyvää yötä ihanat <3

Mun asu / Viitta River Island / Paita Zara / Hame H&M / Koru H&M / Ballerinat H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs

Tiaran asu / Takki ZARA / Farkut ZARA / Paita ZARA / Koru H&M / Kengät Lindex

Zeldan asu / Neule Åhlens / Mekko ZARA / Kengät ZARA / Rusetti H&M

Eilen olin sanaton, ja aika sanaton olen vielä tänäänkin. Mä olen vaan uskomattoman kiitollinen siitä että saan elää elämääni Oton ja lasten kanssa, ja meillä on kaikki hyvin. Silti en lakkaa toivomasta että vielä joskus niin on kaikilla muillakin. Eilinen kirjoitus aiheutti keskustelua, mikä on hyvä. Mielipiteitä ei voi muuttaa pakottamalla, mutta jos keskustelee, mieluiten hyvässä hengessä, voi herättää vastapuolessa ajatuksia joita ei muuten välttämättä olisi tullut mieleenkään.

Me ollaan vietetty tyttöjen kanssa pari vapaapäivää ystävien tapaamisen ja rennon hengailun merkeissä. Jotenkin tuntuu tällä hetkellä siltä että haluaa vaan pitää noita kahta kainalossa ja halia ja rutistaa niin paljon kuin vain pystyy. En taida olla ainoa äiti jolla sellainen fiilis on viimeaikoina ollut? Onneksi lapset ovat olleet yllättävän suostuvaisia kainalossa pötköilyyn, yleensä kun pitää viilettää tuhatta ja sataa. Tänään olen saanut ainakin miljoona pusua ja halia, ja toinen vieläpä sanoi että ”Mamma, tinä owet minun wakah makkawa.” Eli rakas makkara.

Mä olen mielelläni rakas makkara, se on paras titteli mitä voi olla. Hyvää yötä teille kaikille ihanille <3

Vihdoin tuntuu että flunssa alkaa helpottaa meillä kaikilla, ja huomenna tytötkin menevät jo takaisin päiväkotiin. Onneksi flunssa meni ohi ajoissa, kun tuo meidän esikoinen on taas laskenut öitä tanssituntiin, olisi ollut harmi jos ei olisi tällä viikolla päässyt. Viime päivinä on kulunut nenäliinapaketteja, iPadilta on katsottu Lasten Yle areenaa ja molemmat neidit ovat nukkuneet päiväunia, väsynyt isi kainalossaan. Mä olen ollut töissä ja Otto on hoitanut tyttöjä kotona. Ollaan maalattu tyttöjen kanssa My Little Ponyja vesiväreillä ja pötkötelty yhdessä sohvalla.

Oli niin ihanaa tulla yksi päivä kotiin, kun tytöt ja Otto nukkuivat sohvalla ihan kasassa, kuten kuvasta näkyi. Sydän meinasi pakahtua rakkaudesta kun mä katselin mun rakkaita jotka kaikki kolme tuhisivat yhdessä.

Odotan jo innolla että päästään puistoon ja muutenkin ulos puuhastelemaan kun nyt ollaan vaan kökitty sisällä. Syksykin on tässä jossain välissä yhtäkkiä saapunut ja helteet ovat tipotiessään, huomenna puetaan päiväkotiin jo ihan kunnon ulkovaatteet, vaikka tietty välikerrokset jäävät pois. Nyt tuntuu että se arki on todella alkanut, kun eka flunssakin on jo sairastettu. Tästä se syksy taas lähtee, ja parin viikon päästä on jo mun ja Tiaran synttärit. Tänään illalla leivoin mustikkapiirakkaa kun tyttöjen isoisä ja täti tulivat piipahtamaan meillä illalla. Siinä oli onneksi tytöille piristystä kerrakseen tylsän sisälläöllöttelyn jälkeen.

Päiväkotiviikko jää tältä viikolta vähän lyhyeksi kun huomenna on ainoa päivä, mutta kieltämättä odotan jo innolla että pääsen itse viettämään kotipäiviä tyttöjen kanssa, kun viime viikolla oli niin paljon menoa työmatkan ja Indiedaysin virkistyspäivän merkeissä. Ihana päästä vaan hengaamaan mun murusten kanssa ja tekemään kaikkea kivaa.

Hyvää yötä kaikille ja ihanaa huomista keskiviikkopäivää<3