Kokeilin jotain vähän uutta, nimittäin uusimmasta K-ruoka -lehdestä bongaamaani jouluisen Rocky Roadin ohjetta. Se kuulosti niin herkulliselta että en vaan voinut jättää testaamatta, ja nyt kun olen maistanut itse on pakko vinkata teillekin! Alkuperäisessä ohjeessa on neljä ainesosaa, minun versiossani vain kolme. Lisäksi herkun valmistamiseen menee vain 10min valmisteluaika + 30min pakastimessa tai tunti jääkaapissa kovettumiseen.

Talvinen Rocky Road

200g valkosuklaata

n. 60g kuivattuja karpaloita

3-4 keskikokoista piparia

Sulata pilkottu suklaa. Murskaa piparit ja leikkaa karpaloita vähän pienemmäksi muruksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan tai lautaselle. Laita pakkaseen puoleksi tunniksi, tai tunniksi jääkaappiin. Leikkaa sitten sopivan kokoisiksi annospaloiksi ja tarjoile esim. glögin kanssa iltaherkkuna. Nam!

Mitkäs on teidän lemppareita helppoja talviherkkuja, sellaisia jotka pyöräyttää käden käänteessä jos tulee vaikka yllärivieraita? Tämä taitaa olla mun uusi suosikki! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Tehtiin tänään jotain kivaa, tai oikeastaan ei vaan kivaa vaan ihan huippuhauskaa! Nimittäin kirjoitettiin kirjeet joulupukille, jotka huomenna laitetaan sitten postiin ja matkaamaan kohti Korvatunturia. Molemmat tytöt osallistuivat innoissaan, ja piirsivät vielä kuvia kirjeisiin mukaan. Zelda saneli kirjeensä minulle, ja Tiara kirjoitti oman kirjeensä alusta loppuun asti ihan itse.

Mulle tämä kirjeiden kirjoittaminen on tärkeä traditio jonka haluan tehdä yhdessä tyttöjen kanssa joka vuosi. Ei siksi että tytöt voisivat pyytää mahdollisimman paljon, vaan siksi että kirjeen kirjoittaminen on heille hyvä hetki myös miettiä kulunutta vuotta ja omaa itseään. Vaikka tekstiä ei kirjeeseen (ainakaan vielä) niin paljoa tulekaan, niin keskustelu kirjeen tekemisen aikana kävi vilkkaana ja heille tuli mieleen vaikka ja mitä. Juteltiin paljon siitä miten toisia ihmisiä kohdellaan, ja etenkin siitä miten tytöt käyttäytyvät toisiaan kohtaan.

Tiaran kirje kuului näin:

”Rakas Joulupukki,

Olen ollut hyväkäytöksinen, mutta en ihan aina. Vähän olen riidellyt Zeldan kanssa jostain tavarasta. Mutta Zelda on silti rakas, ja sen kanssa on kiva leikkiä. Tänä vuonna toivoisin lahjaksi:

– My Little Pony Equestria Girls Rainbow Rocks koulu

– My Little Ponyja

– Semmoisia Bratzeja jotka osaa ottaa ihan oikeesti selfien

– Ehkä semmoinen peli missä kameli sylkäisee jotain mutta mä en tiedä mitä se sylkäisee

– Ja uusi bassokitara, lasten semmonen

– Uusi kiva satukirja joka kertoo velhosta joka tekee koirasta sammakon.

– Ei muuta.

– Ja uusia tusseja koska ne on vähän hukassa ja kuivunut.

KIITOS Joulupukki ja terveisiä Tiaralta.”

Zeldan kirje kuului näin:

”Rakas joulupukki, Ei oo vielä joulu näyttää ihan siltä että on punaiset posket. Olen ollut kiltti, mutta vähän en koska siksi. Teen sulle oman kortin sinne Korvatunturille. Toivoisin:

– Sylvanian Families -talon ja niitä ukkeleita ja sinun vanhan auton

– Oman ison Minionin

– Minionin leikkaus -pelin (Operation -pelin minionversio)

– Nooo apinan tai apinoita

– Myös vauva-apinan ja toisen vauva-apinan

– Ja toisen vauva-apinan

Minä tykkään enemmän rummusta. Ja haluaisin  kyllä Tiaran omalle tanssitunnille, mutta se on Tiaran oma niin enhän mä voi mennä sinne. Mut haluaisin vielä palloja!

Minä tykkään joulupukista ja minun masu murisee. Heippa!

Toivoo Zelda”

Ollaan selattu jo pari viikkoa yhdessä tyttöjen kanssa lelukuvastoja ja bongattu kivoja leluja. Silti niitä varsinaisia toiveita ei heiltä tullut ainakaan mun mielestä hirveän paljoa, ja kummatkin myös tietävät sen että eivät välttämättä saa kaikkia toivomiaan leluja ja heille se on ihan ok. Luulen että jos kummatkin saavat edes yhden toivomansa lahjan niin ovat aika innoissaan. Mua ei kauheasti yllättänyt nämä poni- ja miniontoiveet, mutta muutama villi kortti sieltä kyllä löytyi. Jos kukaan tietää mistä saa pelejä joissa kameli sylkäisee jotain, niin kertokaa ihmeessä! Ja mistä mä löydän apinavauvoja?

Peleistä mä olen ainakin ihan intona, tai siis joululomalla on hauskaa pelata yhdessä koko porukalla kaikkea. Toki siinä on se että pelien pienet osaset menevät helposti hukkaan kun lapset itse alkavat itsenäisesti pelaamaan, terveisin viime joulun peleistä kaikki nappulat hukassa.

Aijaijai, nyt alkaa tulla kyllä niin niin joulufiilikset, mikä varmasti näkyy myös täällä blogin puolella lisääntyvinä joulujuttuina. Eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin kuukausi ja puolitoista viikkoa päälle. Se ei ole paljoa ja menee varmasti nopeasti! Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Mikä päivä! Tänään siis alkoi Helsingin Messukeskuksessa Pohjoismaiden suurin startup -tapahtuma Slush, jossa oli jäätävä määrä ihmisiä ympäri maailmaa, superisti startup -yrityksiä kuten oma työpaikkani, sekä paljon sijoittajia, mediaa, asiantuntijoita ja mielettömiä puhujia. Paikalla oli mm. Googlen ja Facebookin väkeä ja pääsin tapaamaan hurjasti mielenkiintoisia ihmisiä. Oman firman porukan lisäksi mun kaveri Kaisla oli auttamassa meitä, ja lisäksi paikalla oli mun ystävä jo Oulun ajoilta, eli Janne Naakka, jonka kanssa tänään lanseerattiin Jevelon uusi kauppapaikka, sekä Jannen oma korumallisto joka on siis kaikille myynnissä TÄÄLLÄ. Huikeita juttuja kyllä, oli niin hauska päivä!

Mä suuntasin tapahtumaan aamulla aikaisin, ja vein tytötkin tänään vähän aiemmin päiväkotiin, jo aamupalalle. Olo oli aamulla ihan ok, ja jaksoin hyvin pyöriä, houkutella porukkaa vierailemaan meidän ständillä ja sitten vielä esitellä sovellusta ja meidän historiaa ja taustoja ständillä. Alunperin mun oli tarkoitus olla loppuun asti ja lähteä vielä illalla juhlistamaan firman pikkujouluja, mutta sen verran väsytti iltapäivällä että lähdin vähän aiemmin kotiin ja loppuillan olen viettänyt sohvalla. Kyllä se oikeastaan otti aika koville, vaikka aamulla olin muka ihan elämää täynnä. Onhan siinä toki muutosta, kun on ottanut kolme päivää rauhassa sairastellen ja sitten yhtäkkiä puhuukin useammalle ihmiselle muutamassa tunnissa kuin varmaan viimeisten parin vuoden aikana.

Musta tuntuu ihan mahtavalta miten paljon itsevarmuutta olen saanut työni ansiosta. Ennen mun pahin painajainen olisi ollut jakaa flyereita tai varsinkin pysäyttää ihmisiä ja esitellä heille jotain, siis oikeasti. En ollut ujo mutta pelkäsin tuntemattomille puhumista. Tänään mä huomasin että en ole enää yhtään ujo. Puhuin niin monien kanssa ja ummet ja lammet ja kertaakaan en edes takellellut vaikka vaihdoin kieltäkin englannin ja suomen välillä aivan nonstop, sillä paikalla oli sekä ulkomaalaisia että suomalaisia. Tuntuu tosi hyvältä, jotenkin luotan itseeni paljon enemmän nykyään ja uskon että pystyn tekemään monia sellaisiakin asioita joita en ole ennen kokeillut. Ei niitä ainakaan pelkäämällä voi oppia, ennemmin kannattaa kokeilla ja harjoitella.

Onneksi loppuviikko on blogihommia lukuunottamatta vapaata, niin saan parannella vielä rauhassa, ja olla tyttöjen kanssa. Mä lupaan ehdottomasti paneutua blogiin ihan uudella puhdilla kun paranen kunnolla, suorastaan hävettää että olen postannut tässä kuussa niin vähän ja niin lyhyesti, varsinkin kun asiaa kyllä pulppuaisi vaikka kuinka.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Moikka, täällä ollaan edelleen kipeänä ja siksi musta ei ole mitään kuulunutkaan. Mulla on angiina ja keuhkoputkentulehdus, ja sain antibioottikuurin ja tiukan määräyksen levätä, mutta huomenna on tosiaan se Slush ja sinne mun on kyllä ihan pakko mennä. Tämän päivän ja eilisen olen levännyt kokonaan ellei eilistä lääkärikäyntiä lasketa, ja olo on kohentunut sentään vähän että uskon jaksavani ainakin suurimman osan huomisesta.

Torstaina käyn kontrollissa että onko tulehdusarvot lähteneet laskuun antibiooteilla, toivottavasti ovat. Mutta tosiaan tästä siis johtuu blogin jäätävä hiljaisuus, pahoittelen. Ei mennyt taas ihan niinkuin olin suunnitellut tämän viikon postausaikataulun. Mutta ainakin on monta hyvää aihetta varastossa, mä olen vaan maannut sängyssä ja miettinyt miljoonaa eri asiaa kun on kerrankin ollut aikaa. Jotenkin en yhtään ajatellut että olen oikeasti kipeänä, ajattelin että on vaan joku pikku flunssa. Mutta ihan hyvä siis että menin lääkäriin, ties miten pahaksi tämä olisi äitynyt jos olisin vaan paahtanut töissä koko viikon tavalliseen tahtiin.

Teet saatu blogin kautta*.

Tytöillä on onneksi kaikki hienosti, he ovat olleet terveenä ja iloisena ja piristäneet mua. Tänäänkin nuorempi toivotti minulle ”Hyvää yötä äitibanaani, minä owen tentabanaani” <3 Toivottavasti meidän pikkubanaanit pysyvät terveenä loppuviikon ja munkin kunto tästä vain kohenisi entisestään niin jos vaikka loppuviikosta päästäisiin jo tekemään jotain kivaa. Ja tosiaan mulle aina moni kommentoi että mä olen tosi usein kipeänä. Tänä vuonna ehkä olen ollut kipeänä sekä keväällä että nyt syksyllä, ja ainakin lääkäri sanoi että pienten lasten vanhemmilla on se paha että sieltä päiväkodista kantautuu kokoajan bakteereja, ja vaikka lapset olisivatkin niille immuuneja itse niin niitä silti tarttuu meihin aikuisiin. Kesällä ja alkusyksystä mä olin ihan terve, että en mä nyt koe sillä tavalla usein kipeänä olleeni. Tottakai toivon että tämä nyt menee tällä ohi ja saan lopputalven olla terve, mutta en itse ole mitenkään huolissani tai stressaa kuitenkaan!

Nyt pakko alkaa nukkumaan kun huomenna on aikainen herätys. Yritän palailla mahdollisimman pian! Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Viime  yö meni mulla muutaman tunnin yöunilla, kun melkein heti nukahdettuani mulla alkoi nousemaan kuume tosi korkealle ja tuli ihan jäätävä päänsärky ja kurkkukipu. Ei sitten näköjään se parin viikon takainen flunssa mennytkään ohi vaan tuli kahta kauheampana takaisin. Kuume laski vasta aamulla joskus seitsemän aikaan ja sitten sain nukuttua pari tuntia ennen kuin tytöt heräsivät. Tsemppasin vielä aamulla ja tein Otolle isänpäiväaamupalan pekonisydämineen, munakokkeleineen ja hedelmineen, mutta sitten oli kyllä voimat ihan loppu ja on edelleen. Huomenna pitää mennä lääkäriin jos vaikka sieltä saisi avun joka katkaisisi tämän ikävän flunssakierteen.

Oton isänpäivä ei siis ole sisältänyt huonepalvelua, lapsivapaata tai muuta erityistä sen aamupalan ja lahjojen lisäksi, vaan lähinnä lasten kanssa satumetsän leikkimistä, ruuanlaittoa ja isänä olemista. Ja kuulemma hänellä on ollut juuri passeli isänpäivä, eikä hän olisi kaivannut mitään enempää. Mua harmittaa että Oton isänpäivä kului mun sairasteluun, mutta onneksi häntä ei tunnu harmittavan muu kuin se että mulla on huono olo. Parempi onni ensi kerralla, ja onneksi isää voi muistaa ihan tavallisenakin sunnuntaina.

Lapset saivat kertoa isästään omin sanoin, kun askarreltiin Otolle yhdessä kortti. Lapset kuvailivat Ottoa näin:

..Isi näyttää hyvältä.

..Isi on rakas.

..Siwwä itiwwä on muhta tukka. (Sillä isillä on musta tukka.)

..Hän on ihana.

..Isin kanssa on kivaa leikkiä legoilla.

..Isi osaa ajaa tosi hyvin autolla.

..Isin kanssa voi pelata Rocket Leagueta ja Hohokumia.

..Ja Wocowocoa (Locorocoa).

..Iti voi pewata myöh Owaf-tikkupewiä. (Isi voi pelata myös Olaf-tikkupeliä.)

..Isi on paras isi koska sen kanssa voi hassutella.

..Iti on pawah kohka tihki. (Isi on paras koska siksi.)

Mun mielestä Otto on paras isi, koska hänestä näkee miten paljon hän rakastaa lapsiaan ja miten paljon hän nauttii siitä että saa olla heidän kanssaan. Tytöt pukeutuivat tänään aamulla My Little Ponyiksi, koska kuulemma isi tykkää poneista, kovasti. Ehkä siitäkin voi jotain päätellä Oton heittäytymisestä. Vaikka tiedän että ponit ja barbien korkokengät eivät ole ehkä oikeasti Oton kiinnostuslistan kärkipäässä, hän ei anna sen häiritä leikkiä lasten kanssa. Ja lapset tuntevat olevansa tärkeitä isälleen, aina. He tietävät että isi kuuntelee aina, ja isille voi kertoa ihan mitä tahansa.

Olen maailman onnekkain kun olen saanut itselleni ja lapsilleni noin ihanan miehen ja isän. Otto on kaikkea sitä, mitä ikinä olisin voinut omalta isältäni toivoa, jos mulla sellainen olisi ollut. Olen kiitollinen siitä, että meidän lapsilla on ihana, rakastava ja välittävä isä. Isä jonka syliin kiivetä, isä jolta kysyä hupsuja ja vähemmän hupsuja kysymyksiä, isä joka kuorii omenoita kun äiti on allerginen. Isä joka innostuu hassuista jutuista, ja jonka kanssa lapset saavat pelata pelejä ja kokea ihan erilaisiakin asioita kuin äidin kanssa.

Hyvää isänpäivää Otto ja kaikki muut ihanat isit <3