Mulla ei ole siskoja tai veljiä, mutta omia lapsia ja heidän sisarussuhteitaan seuratessani olen saanut huomata paljon uusia asioita, asioita joissa siskokset tukevat toisiaan. Asioita joista tapellaan ja asioita jotka ovat niin tärkeitä. Ja miten siskokset kiusoittelevat toisiaan, mutta puolustavat myös toisiaan aina. He kaksi vastaan maailma.

Zelda oppi tällä viikolla sanomaan ensimmäistä kertaa S-kirjaimen. Joka kerta kun hän sanoo sanan jossa on S, ja muistaa sanoa ässän ässänä, hänen isosiskonsa huomauttaa siitä kaikille. Tiara myös joka kerta muistuttaa meitä kaikkia, esimerkkiä näyttäen, että nyt Zeldalle pitää taputtaa. Hän on aina ensimmäisenä kehumassa ja kannustamassa, kun Zelda oppii tai tekee jotain uutta. Pienempi seuraa perässä. Kun isi ajaa autoa, hän kannustaa takapenkiltä ”Hyvä ishi hienosti ishi!!”

Tällä viikolla meidän eri ryhmissä olevat neidit saivat kahtena aamuna jäädä yhdessä päiväkotiin tekemään yhteisiä leipomis- ja muita juttuja (koska näin joulun alla on kaikkea ekstrakivaa tekemistä päiväkodissakin). Kolmantena aamuna, kun vein heidät, he olisivatkin jääneet normaalisti kumpikin oman ryhmänsä tiloihin. Pienempi ei yhtään tykännyt tästä ja syvästi järkyttyi, koska se että kahtena aamuna peräkkäin saa jäädä oman siskon kanssa on hänelle  jo tapa, niin pitäisi sitten tapahtua joka aamu. Onneksi meidän dagiksessa on tosi joustava ja ihana meininki, ja Tiara sai sitten mennä kolmantenakin aamuna Zeldan kanssa leikkimään kun oltiin käyty kysymässä ensin. Hän ryntäsi heti lohduttamaan siskoaan ja paijasi tämän tukkaa ja sanoi että ”ei ole mitään hätää kulta, minä leikin sinun kanssa!” Ja niin he lähtivät käsi kädessä leikkimään.

Vaikka molemmilla on paljon omiakin kavereita siellä, niin aina kun mahdollista he leikkivät samassa porukassa. He ovat kuin paita ja peppu, näin klassisesti sanottuna, niin hyvässä kuin pahassa. Jos toinen unohtaa vaikka vahingossa jonkun tietyn lelun kotiin, eikä itse muista sitä niin toinen kyllä varmasti muistuttaa että ”MUTTA EI ME VOIDA LÄHTEÄ KUN ZELDAN ISI JÄI (isi on pehmolelu)!”. Ja niin sitten saa valita mukavasti molempien lasten kauhean pehmoleluvääryysjärkytyksen ja kotiin takaisin palaamisen väliltä.

Joskus he ärsyyntyvät toisiinsa leikkien aikaan, toinen siitä että kaikki on niin tarkkaa ja on kaikenmaailman sääntöjä ja toinen siitä että toisella ei ole mitään sääntöjä ja hän on kuin norsu posliinikaupassa pikkuleluleikeissä. Joskus tulee tappelua iPadista, kun toinen haluaisi katsoa Frozenian Taakse Jää -repeatilla ja toinen haluaisi katsoa My Little Ponya.

Pääosin he ovat kuitenkin sovussa, ja maailman rakkaimpia toisilleen. Tänään illalla, isomman ”lukiessa” Pikku Eetu -kirjaa pienemmälle (vaikka oli isomman vuoro valita vanhempien luettavaksi iltasatu ja hän olisi voinut valita esim My Little Ponyn), mulla taas tuli sellainen olo että sydän pakahtuu kun katsoo näiden kahden meininkiä. On ihan mieletöntä että heillä on tuollainen suhde.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3 Huomenna alkaa viikonloppu ja aurinkoakin on luvattu, JES!

Tänään on luvassa joulukalenterin ihkaensimmäinen arvonta, jonka sponsoroi kotimainen Plastex! Plastex on tunnettu aiemmin enemmän kesätuotteiden, kuten kastelukannujen ja vesiastioiden valmistajana, mutta nykyään valikoimissa on myös suomalaisen Hot Toysin klassikkoleluja liukureista ja pulkista lumikoliin ja neppisautoihin. Me saatiin Plastexilta lapsille ja meille aikuisille pulkat, eikä malteta odottaa että päästään niitä testaamaan! Voi kun tulisi jo pian lunta, eikä pimeää vaan. Plastexin pulkat on kyllä niin herkun värisiä että piristävät näin pimeälläkin, valittavana on esimerkiksi hot pink, oranssi, musta tai hot lime! Mä sain kunnian arpoa joulukalenterissa 100€:n lahjakortin Plastexin verkkokauppaan, joka käy siis ihan kaikkiin tuotteisiin talvileluista kastelukannuihin ja Eero Aarnion suunnittelemiin vaaseihin ja heijastimiin.

Plastexilla arvostetaan kotimaista työtä, ja se on mullekin tärkeä arvo. Eikä siitä varmasti ole epäilystäkään etteikö täällä Pohjoisessa osattaisi valmistaa juuri Pohjoisen tarpeisiin sopivia talvileluja!

Osallistuaksesi arvontaan, kommentoi tähän postaukseen minkä värisen pulkan haluaisit. Aikaa osallistua on sunnuntaihin 13.12. klo 21.00 asti jonka jälkeen ilmoitan voittajan tämän postauksen lopussa, ja lähetän voittajalle sähköpostia voitosta. Muista siis jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään!

Arpaonnea ja ihanaa päivää kaikille!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!!! VOITTAJAKSI ARVOTTU Iina 10.12.2015 22:21

Olen mukana Indiedaysin ja OPn Syke -pilotissa, jonka myötä pääsin uuden OP Syke -vakuutuksen pilottivaiheeseen mukaan. Kyseessä on aivan uudenlainen vakuutuskonsepti, joka haastaa jokaisen huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, ja myös palkitsee siitä. Syke on eräänlainen potku pyllylle, joka kannustaa voimaan paremmin ja jossa yhdistyvät suomalaisten startup-yritysten hyvinvointiosaaminen, ja OPn tahtotila huolehtia asiakkaidensa hyvinvoinnista.

OP Syke vakuutus koostuu neljästä erilaisesta hyvinvointihaasteesta, joista jokainen voi valita itselleen sopivan. Valittavana on aktiivisuutta seuraava Fjuul, joka antaa Fjuul -pisteitä,treenin intensiteettiä seuraava PulseOn joka palkitsee riittävästä treenaamisesta, ruokavalion parannukseen tarkoitettu MealLogger joka palkitsee riittävästä vihannesten ja hedelmien syönnistä, sekä Laturi, joka mittaa jaksamista ja hyvinvointia ja joka palkitsee, kun parantaa tulosta energiatesteissä lähtötasosta.

Kun onnistuu hyvinvointihaasteen tavoitteissa, saa alennusta vakuutusmaksusta. Aika kätevää! Mutta millaisesta vakuutuksesta sitten on kysymys?  OPn syke -pilotin ideana on kannustaa voimaan paremmin, ja antaa pilotin ajaksi Omasairaalaturva, joka on huomattavasti normaalia tapaturmavakuutusta laajempi. Omasairaalaturvassa ei ole omavastuuta, eikä korvattavilla hoitokustannuksilla ole ylärajaa. Vakuutuksen ottajalta ei myöskään tarvita minkäänlaista selvitystä terveydentilasta.

Jos pilotin aikana loukkaantuu, voi soittaa OPn terveys -palveluun, jossa varmistetaan että vamma kuuluu vakuutuksen piiriin ja varataan tutkimusaika. Puhelun jälkeen voi sitten mennä tutkituttamaan itsensä Helsingissä sijaitsevaan Omasairaalaan, jossa muuten tutkitaan myös pienemmät venähdykset ja revähdykset vakuutuksen piikkiin, toisin kuin yleensä tapaturmavakuutuksissa. Lääkärissäkäyntiin ei tarvita ollenkaan rahaa, vaan hoidon kustannukset laskutetaan suoraan vakuutusyhtiöltä, näin ollen asiakas säästyy siis myös korvaushakemuksen täyttämiseltä. OP Sykkeen vakuutusehdot mahtuvat älypuhelimen ruudulle, kun ne yleensä vievät useamman pienitekstisen paperiarkin ja se maksaa vain 15 euroa kuukaudessa.

Itse valitsin hyvinvointihaasteekseni Laturin, jonka ideana on siis käydä kolme kertaa energiatesteissä pilotin aikana, ja pyrkiä parantamaan energisyyttä lähtötasosta. Tämä kiinnosti mua erityisen paljon siksi, että arkiaktiivisuus ja jaksaminen hektisessä lapsiperhearjessa ovat mun elämässä pinnalla. Olisi mahtavaa pystyä jaksamaan paremmin ja saada työkaluja arjessa jaksamiseen. Energiatesteissä saa kuulla oman energiaindeksinsä, eli tuntimäärän jonka ajan jaksaa vuorokaudessa tehdä töitä, harrastaa ja nauttia vapaa-ajasta. Keskimääräinen tulos on n. kahdeksan tuntia, työpäivän verran, ja maksimitulos on 16 tuntia eli koko hereilläoloaika.

Mä en ole vielä käynyt testissä, mutta odotan sitä innolla. Mua kiinnostaa kovasti tietää kuinka monta tuntia vuorokaudesta mä jaksan olla tehokas ja pystyn nauttimaan täysillä kaikesta mitä teen. Olen myös innoissani siitä että Laturin myötä voisin saada motivaatiota parantaa energiatasoani, ja jaksamiseni arjessa kasvaisi. Työssäkäyvillä pienten lasten äideillä on paljon lautasellaan, ja jos ei pidä itsestään riittävästi huolta voi helposti palaa loppuun. Se on viimeinen asia mitä mä haluan! Siksi olen tosi iloinen että pääsin mukaan OPn Syke -pilottiin, ja puolen vuoden ajan voin mitata jaksamistani ja edistymistäni tämän myötä. Pilotti kestää toukokuun loppuun asti, ja kunhan olen käynyt testeissä ja seurannut edistymistäni, tulen kertomaan teille haasteesta lisää.

Miltä teistä kuulostavat nämä hyvinvointihaasteet? Voisiko kattava vakuutusturva ja jokin näistä kannustavista haasteista auttaa teitä tavoittelemaan parempaa oloa ja jaksamista arjessa? Lähtekää ihmeessä mukaan itsellenne sopivimpaan haasteeseen ja käykää lukemassa lisää TÄÄLLÄ!

Luukusta numero kymmenen paljastuu joulun Tuttujuttu show Oton kanssa, eli toisinsanoen kymmenen kysymystä  joihin minä ja Otto saimme molemmat sekä arvata toistemme vastaukset, että vastata itse.

Iinan arvaus Otosta: Oloasuhaalari ja joku peli

Oton oikea vastaus: Oloasu, sukkia taas vuodeksi eteenpäin ja uusi kello.

Oton arvaus Iinasta: Jokin vähän jumalattoman kallis laukku.

Iinan oikea vastaus: Rebecca Minkoff Love -laukku

Iinan arvaus Otosta: Rakkautta vain

Oton oikea vastaus: Yleisesti ottaen en siedä, Will Ferrelin Elf on poikkeus. Tosin viime katselukerrasta sen 10 vuotta.

Oton arvaus Iinasta: Lyhytelokuva siitä lumiukosta. Tai sit se yks ällösöpö romanttinen komedia jonka nimeä en ikinä muista.

Iinan oikea vastaus: Holiday, Rakkautta vain ja Lumiukko.

Hahah aika hauskaa, monet vastaukset menivät yksiin ja jotkut taas eivät ollenkaan! Ja miksei Otto ollut aikaisemmin kertonut mulle että haluaa kellon lahjaksi, damn tässähän tulee kiire! Mutta hyvä että selvisi sekin. Ihanaa keskiviikkoaamua kaikille! Ja omg, enää kaksi viikkoa jouluun!

Joulu 10 vuoden päästä, oli yksi teidän lukijoiden luukkutoiveista. Miltä näyttää, tuntuu ja kuulostaa joulu kymmenen vuoden kuluttua? Tämä oli musta niin mielettömän ihana ja hauska idea pohdittavaksi, että oikein odotin jo silloin marraskuussa että pääsen tätä kirjoittamaan. Kuvituksena meidän ihana pieni 2,5-vuotias tonttu<3

Joulu kymmenen vuoden päästä on joulu vuonna 2025. Tiara on silloin 14-vuotias, Zelda on 12-vuotias, Otto on 35 ja mä olen 34. HUH! Onkohan meitä silloin edelleen vain neljä? Ehkä jaloissa pyörii karvaturri, joku ihana iso koira jolla on joku tosi huvittava nimi jota ulkona huudellessaan saa kummastuneita katseita osakseen. Sellainen jolle voi joulukorttikuvia varten iskeä poron sarvet päähän, ja joka on leppoisa ja pehmeä ja lämmin ja iso.

Kymmenen vuoden päästä mä luulen että me vietetään joulua vähän isommassa kodissa, sellaisessa jossa joulukuusellekin on selkeä iso paikka. Veikkaan että jos meillä on silloin oma piha, se muistuttaa amerikkalaisia esikaupunkialueiden talonpihoja vilkkuvaloineen. Otto-raasu saa luultavasti kiipeillä ripustelemassa kymmeniä ja satoja pieniä jouluvaloja jokapuolelle jo marraskuussa.

Mä toivon että kymmenen vuoden päästä meillä on Oton kanssa edelleen aatonaaton kinkunpaistoperinne, ja valvotaan kinkun kanssa vähän myöhempään. Ehkä paketoidaan vielä viimeisiä lahjoja siinä samalla. Aattoaamuna sitten heräiltäisiin silmät ristissä, mutta täydellisen joulukinkun omistajina, kuten nykyäänkin. Toivon että lapset olisivat edelleen yhtä innoissaan joulusta kuin nyt pieninä, vaikka teini-iän kynnyksellä olisivatkin. Mä tiedän että mä ainakin tulen rakastamaan joulua ihan yhtä paljon myös kymmenen vuoden päästä.

Toivon että katsottaisiin edelleen joulupukin kuumaalinjaa yhdessä, ja syötäisiin riisipuuroa josta etsittäisiin sitä yhtä hyvin piilotettua mantelia jota mä en silloinkaan ikinä saisi. Sitten lähdettäisiin pulkkamäkeen jos vaan olisi lunta, ja sen jälkeen kuumaan joulusaunaan. En tiedä mitä mieltä 14- ja 12-vuotiaat ovat pulkkamäestä jouluaattona, itse olisin ollut innoissani siinä iässä. Toivottavasti myös teinit kymmenen vuoden kuluttua arvostavat vielä pulkkamäkeä, kovaa vauhtia, ja perheen kesken yhdessä vietettyä aikaa.

Kuuman joulusaunan jälkeen laittauduttaisiin yhdessä tyttöjen kesken ja viimeisteltäisiin jouluateria yhdessä ja lapset saisivat auttaa meitä aikuisia. Mun äiti tulisi meille jouluaterialle, ja hän toivottavasti asuisi Helsingissä jo silloin. Jouluaterian jälkeen jaettaisiin tietysti lahjat. Veikkaan että kymmenen vuoden kuluttua meille ei enää tule joulupukkia, vaikka olisihan se tietty aika söpöä jos teini-ikäiset vielä uskoisivat joulupukkiin. Mutta varmaan paketit löytäisivät kuusen altakin perille oikeille omistajilleen.

Sitten tutkittaisiin yhdessä lahjoja, ja kun kaikki olisi avattu, alettaisiin yhdessä pelaamaan jotain lautapeliä joka oltaisiin saatu koko perheen yhteiseksi lahjaksi. Trivial Pursuitia tai jotain muuta sellaista vähän hankalampaa kuin nämä 4-vuotiaan toivomat sylkevät kamelit. Lautapelin jälkeen Otto voisi  pelata tyttöjen kanssa jotain uutta konsolipeliä jonka hän tai he ovat saaneet lahjaksi, ja mä voisin lukea vähän kirjaa tai osallistua pelaamiseen. Kuka tietää jos kymmenen vuoden päästä mäkin pelaan jo pleikka kutosella. Ehkä olen siihen mennessä oppinut peleistä ja pelaamisesta vielä enemmän ja innostunut.

Illalla olisi toivottavasti ihana pikkupakkanen, ja me voitaisiin lähteä Oton kanssa vielä kahdestaan iltalenkille ulkoiluttamaan meidän hassusti nimettyä koiraa tyttöjen jäädessä kotiin höpöttelemään kavereidensa kanssa lahjoista ja muista sen ajan älypuhelimilla (tai jollain muilla laitteilla). Pikku pakkaslenkin jälkeen juotaisiin lasilliset glögiä ja katsottaisiin vielä joku hyvä jouluelokuva yhdessä koko perhe ja tytötkin saisivat valvoa. Siinä olisi aika täydellinen joulu mun mielestä.

Kymmenen vuoden päästä mulle on varmasti edelleen tärkeintä se että saan olla yhdessä rakkaan perheen kanssa. Ei sillä juurikaan ole väliä mitä tehdään tai missä järjestyksessä, kunhan ollaan yhdessä. Ja ai että mä odotan sitä että lapsilla on omia mielipiteitä ja ideoita ja keskustelunaiheita, sellaisia vähän isompien lasten juttuja. Odotan kovasti sitä että saan tutustua meidän tyttöihin lisää, ja kuulla enemmän heidän ajatuksiaan asioista. Mutta ai että on silti ihanaa, että nyt on joulu 2015. En kestä edes ajatella, että se kymmenenkin vuotta humpsahtaa yllättävän nopeasti ja kohta oikeasti meidänkin neidit ovat jo teinejä!

Millainen on teidän joulu vuonna 2025?